Aamulenkki suuntasi kohti Kyötikkälän kenttää. Petra lähti mukaan pyörällä ja minä kävellen kolmen koiran kanssa.
Aloitin vahvistamalla Aronin kontaktia, ensin naksuttelin siinä perusasennossa istumista ja sitten lähdettiin liikkeelle. Joitakin hyviä pätkiä sain aikaiseksi, joten ei niitä sen enempää.
Sitten liikkeestä maahanmeno, nyt meni yhdestä käskystä ja siitä 30 askelta myöhemmin luoksetulo, vauhdista palkka. Tässä vaiheessa jätettiin eteenmenopallo sinne kentän takalaitaan, jatkettiin vielä takaisin päin ylipitkä suora luoksetulo, jossa otin eteen istumaan, tuli hyvin, siinä palkkaus. Sitten noutoihin, yksi tasamaanouto, jossa meni tosi hyvin kapulalle, tarttuikin siihen hyvin, mutta olen näissä ilmeisesti liian monta kertaa palkannut vain nostosta ja nyt kapula tippui Aronin suusta sitä tuodessa, en tiedä mikä oli, korjasi tilanteen itse nopeasti ottamalla kapulan takaisin suuhun. Tässä nouto nyt eteen istumaan ja siitä vielä sivulle, teki hyvin. Sitten a-esteen eteen, tässä tosi hyvä nouto, jopa parempi kuin eilen, kun nyt taisin osata heittää kapulan niin, että koira löysi sen heti. Lopuksi eteenmeno, tässä otin kaksi askelta seuruuta ja päästin siitä eteen, lähti hienosti. Jäi siis hyvä mieli tästä kerrasta.
Petra leikki Jimmyn kanssa ja Elviskin teki pari luoksetuloa ja noutoa ja puri mua takkiin, kun oli niin kiihkeetä. Jatkettiin sitten vielä lenkkiä ja mentiin vähän kiertoreitin kautta kotiin.
Eilinen jälki jäi hampaankoloon ja iltasella kävin tekemässä Aronille jäljen. Janan tein sellaiselle aukealle, siitä parin ojan ylitys ja loppumatka olikin sellaista tosi kuivaa ja vähän kuolluttakin metsää. Ihan älyttömästi hirvenpaskakasoja ja jälkiä. Ajaessani sinne jälkimetsään, juoksi valkohäntäpeura auton edestä ja teki mieli huutaa sen perään, että menis sitten ihan toiseen suuntaan ettei tulis pilaamaan Aronin jäljestystä.
Jäljen kävelyyn käytin aikaa 15 min eli päättelin siitä, että pituutta varmaan 700-800m, 5 keppiä ja paljon kulmia. Jäljellä oli myös tosi ryteikköistä kohtaa ja menin yhdenkin ryteikön päältä, sillä halusin vahvistaa sitä, että Aron menee aina suoraan jälkeä pitkin vaikka näyttäisi miten hirveältä. Nyt jälkeä tehdessä oli jo työ päästä itse tuon ryteikön yli, koiran kanssa piti sitten ihan pyytää Aronia hetken odottamaan, että pääsin sieltä. Tuntui vaan hyvältä kasvattaa Aronin itsetuntoa vastaavissa kohdissa. Jälki vanheni tasan tunnin ja sillä välin Aron ja Elvis verryttelivät toisella puolen metsää välillä toisiaan jahdaten.
No Jana oli todella hyvä, koira eteni suoraan ja lähti oikeaan suuntaan tosi varman oloisena. Sitä mentiin reilut 50 suora, jossa eka keppi. Tässä eka palkkaus. Sitten jäljestys jatkui, mentiin samanlaisella intensiteetilla kuin eilen, mutta nyt päätin, että voin pitää liinaa kireällä, jos yhtään tuntuu, että koira kaahaa. Jäljen ajoon meni aikaa sitten yhteensä 11 min ja neljä keppiä viidestä löytyi. Se yksi keppi oli kolmos keppi, itse en huomannut sitä lainkaan. Kaikki muut kepit Aron bongasi ja sai namia ja paljon kehuja palkaksi. Ja vihdoin päästiin viimeisellä kepillä syömään loppupalkka ja leikkimään viimeisellä kepillä. Kahdella edellisellä jäljellä ei olla tähän päästy, mutta ihmeesti se ei ainakaan laske koiran työskentelymotivaatioa vaan päinvastoin. Mielestäni Aron pysyi tosi hyvin jäljen päällä ja vasta neloskepin jälkeen yhdessä kulmassa tehtiin ensimmäinen ympyrä kulmassa, josta sitten löytyikin taas oikea suunta. Tästä on taas hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti