Tänään oli Tamskin järjestämä tokopäivä, jossa Riitta ja Pekka kouluttamassa. Olimme Aronin kanssa voi-ryhmässä ja tämä päivä oli niin hyvään aikaan meille, sillä tuntuu, että olen nyt tahkonnut taas samojen ongelmien kanssa löytämättä itse niihin ratkaisua. Joten miten ihanaa oli saada moneen mieltä painaneeseen juttuun uusia näkökulmia.
Tunnari oli meidän ryhmässä kaikilla vaikea liike, joten yhteistuumin puitiin sitä pitkään ja hartaasti. Riitta kertoili yleisimpiä tapoja opettaa tunnaria sekä yleisimpiä tapoja korjata tunnaria. Yleisesti hyvä tapa on piilotella sitä omaa ja tehdä liikkeestä heti alusta pitäen nenänkäyttöharjoitus. Myös heti alusta lähtien on hyvä liittää virittelysana, joka myöhemmin auttaa koiraa laskemaan virettä lähtiessä tekemään tunnaria. Liikkeistä kaukot, paikallamakuu ja tunnari vaativat tämän matalan viretilan.
Aron teki omalla vuorollaan ensin kisamaisen tunnarin, annoin namiavun suuhun siitä, että istui nätisti sivullani, kun tunnaria tehtiin. Meni kapuloille hyvin mutta teki tunnarin hyvin tuttuun tapaan tuoden reippaasti sen oman viereisen kapulan. Tästä otin kapulan suusta pois ja sanoin Aronille, että väärä on etsi se oma. Ja tuttuun tapaan Aron menee kapuloille ja tuo sen oman sieltä. Tämä on ihan 100% että tokalla kerralla tuo sen oman. Miksi se ei voi tehdä sitä ensimmäisellä kerralla??
No Riitan mielestä Aronista on kiva tuoda minulle kapula, se ei mitenkään loukkaannut kun pyydän hakemaan sen oikean, joten Aron ilmeisesti ajattelee, että kiva hakea näitä kapuloita. Joten tähän Riitta sanoi, että jatkossa minun olisi hyvä tietää etukäteen missä se oma on ja heti kun lähtee tuomaan sitä väärää, menen koiraa vastaan ja otan sen väärän kapulan pois, koira ehkä sivuun vähän jäähylle ja uusi yritys. Tällä koiralle kertoisin, että ei ole hyvä juttu tuoda mitä sattuu.
Tehtiin myös hyvä korjausharjoitus, joita Riitta kannusti meitä tekemään nyt jatkossakin. Eli Aronille tehtiin kolme eri tunnarikasaa, joista se oma oli siellä kolmannessa kasassa. Toin koiran hihnassa ekalle kasalle, koira alkoi haistella ja naksautin tästä ja nami palkaksi. Sitten seuraavalle kasalle, jossa koiran annettiin haistella vähän kauemmin ja naks tästäkin. Sitten koira vietiin sinne kolmannelle, sai haistella ja sieltä se oman sitten nostikin. Tehtiin tämä vielä toiseen kertaan ja hyvältä vaikutti. Riitta kertoi, että tämä on turvallisempi tapa korjata tilannetta kuin lähettää koira tunnareille, missä ei ole lainkaan omaa ( ilmeisen yleinen tapa myös vahvistaa sitä haistelua kapuloilla?) Erikseen Aronille suositeltiin vielä tunnaria, missä se oma on nyt aina piilotettu, ruohon alle tms. Ruohon repimisessä vaan pitänee olla tarkkana, ettei koira etsi kapulaa sen mukaan, missä on minun hajuista ruohoa, joten vaihtelua siihen, millä peittää sen oman. Ja tunnarikasoilla piti olla tarkkana, että naksauttaa haistelusta eikä siitä, että koira vilkaisee ohjaajaa. No näillä keinoin yritetään kääntää meidän tunnari vielä paremmille urille. Mutta oli se hyvä, että tämä käytiin huolella läpi, sillä olisin varmaan pitkään vielä tehnyt vaan uudestaan ja uudestaan toivoen, että koira joskus päätyy suoraan siihen omaan.
Sitten tehtiin ruutua. Tässä Aron teki muuten loistavan ruudun, mutta jostakin se nyt muistaa, että siellä ruudussa tullaan menemään maahan, nyt ekalla ruutuun menolla meni seis-käskystä maahan. Ei onneksi enää uusinut virhettä ja palkkasinkin tänään huolellisesti siitä, että seisoo ruudussa. Riitta sanoi, että ihan pientä hienosäätöä voisi tehdä vielä ruudun parhaan paikan vahvistamiseen, mutta muuten näytti hyvältä.
sitten tyostettiin seuraamista. Tässä mielessäni oli vanhan tuttu juttu eli ääntely, joka kulkee meidän matkassa aina. Tällä hetkellä ääntely on siis vain pieni nenäääni, joka tulee tosi helposti niissä seuruun kohdissa, joissa kääntyillään paikoillaan. Riitta kehui Aronin seuraamista muuten, sen kontakti pysyi, se kulki seuruussa rennon oloisena, piti paikan ja kaikin puolin ja tästä Riitta yllättyikin, että miten se nenäääni tulikin sitten niissa, kun kääännyn vasemmalle ja sitten täyskäännös seis tms. Näissä minun itseni pitää olla selkeämpi, eli jos tekee yhdenkin käännöksen hiljaa, niin kehumista ja silittelyä. Eli rauhallisesi kerron koiralle, että teit tuon hienosti. Riitta puhui sosiaalisesta lokerosta :-) Eli koska näissä kohtaa olen huokunut ehkä happamuutta kun Aron on äännellyt, olen ehkä huomauttanutkin niistä, seurauksena että koira on epävarma. Olenko kertunut kun se on tehnyt oikein. Enpä ole, olen jatkanut seuraavaan käännökseen, missä ääni on saattanut tulla ja taas hapan ilme minulla. Joten hyvä että tämäkin käytiin taas läpi. Voi kun osaisi olla koiransa arvoinen ohjaaja!!
Seuraavaksi käytiin läpi noutoa, jossa valitsin metallinoudon. Tämähän nyt on ihan kiva liike meille, mutta Aron kantaa metskua niin kevyellä otteella, että se kalkkaa hampaisiin. Näytin noudon ja metallin kalke kuuluu vähän ennen kuin koira tulee eteeni eli siitä hetkestä kun se on nostanut kapulan ja lähtee suuntaamaan eteeni istumaan kapula suussa. Joten tähän saatiin kiva korjausehdotus: tehtiin kiertoleikki hyppyesteen ja siivekkeen kanssa. Juoksutin koiraa, jolla oli kapula suussa, välillä pyysin kapula suussa eteeni istumaan, mutta ei saanutkaan ottaa kapulaa pois koiralta vaan piti lähettää se hyppäämään. Eli kaikki noudot ei päädy luovutukseen. Lopulta koira palkattiin vauhdista, kun piti kapulaa hyvin. Tässä harjoituksessa näkyi vain selvimmin, että kun kutsuin koiraa, että tuo, kuuli kaikki sen kapulan kalkkaavan. Mutta Aron tykkäsi tästä harjoituksesta ja tätä voidaan tehdä heti huomenna lisää.
Ihan loppuun tehtiin ryhmäpaikallaolot. Ensin istuminen, rivissä oli 7 koiraa, Aron oli keskellä. Tässä Riitta sanoi, että oli vähän katsellut viereisiä koiria kun olin piilossa, mutta ei liikuttanut tassujaan. Eli hyvä Aron. Sitten makuu, tehtiin evl-tyylisesti ja Aron teki omalla vuorollaan alas ja ylösmenot hyvin, ei ennakointia. Itse makuussa oli liikauttanut lonkkaansa puolessa välissä. Pekka kävi vielä erikseen kertomassa, että hyvältä näytti nuo alas ja ylösmenot.
Kaikkiaan hirmu hyvä ja opettavainen päivä. Kotiin päästyäni vein vielä koirat metsään juoksemaan ja iloisesti ne siellä painelikin. Tehtiinkö nyt kunnon lenkki 1h 15 min? No kuuma oli kaikilla ja kävivät vilvoittelemassa kaikissa suo-ojissa mitä metsästä löytyi, hajukin sen mukainen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti