Viimeksi Kyötikkälän kentällä treenailimme siskosten kanssa, nyt oli vuorossa veljekset, bordercolliet Hiski ja Hui ja ohjaajat Kaarina ja Hanna T.
Ilmoittautuminen tehtiin pöntölle ja siinä Aron pysyy kivasti vierelläni. Ja tästä Hui meni makuuseen ja Aron sai suorittaa.
Aronin suoritus oli seuraamisten suhteen kaikin puolin säälittävä esitys, sellaista laamamaista vierellä kulkemista. Eli tänään menen vahvistamaan kontaktia ja virettä. Ja kun maanantaina Aron oli niin kiva. No jäävistä istuminen ok ja mahaanmenoon vaati kaksi käskyä. Eli nyt tätä vaan erikseen. Luoksetulossa palkkasin vauhdista, tähän toivon vielä lisää vauhtia.
Tasamaanoudossa heitin kapulan eri tekniikalla kuin yleensä ja Aron reagoi tähän nostamalla takapään ylös ennen hae-käskyä. Käskystä sitten hyvin kapulalle ja palkka nostosta. Metrisen jätin väliin ja siirryin suoraan a-esteelle, kapula lensi kauaksi esteestä eikä Aron löytänyt sitä esteen takana, päätyi sitten esteen vieressä oleviin noutokapuloihin ja taisi tuoda sieltä sen 2 kilosen. Hyvä yritys :-) Uusin koko noudon ja nyt tuli hyvin, ei vaatinut mitään apukäskyjä takaisin tuloon, palkka heti kun istui edessäni. Lopuksi eteenmeno, Kaarina vei meidän pallon ja seuraamissuoralla katsoo palloa ja minua vuorotellen, pysähdyin ja heti pienestä kontaktinotosta käsky eteen, hyvin meni. Tämän jälkeen oli meidän vuoro huilata ja Hanna sai suorittaa. Paikallamakuun Aron suoritti Hiskin tehdessä ja tämä tuntui varmalta. Hyvä että edes joku onnistuu.
Sitten Hannan kanssa lähdettiin metsään. Siellä odotti Huin jälki, jonka olin käynyt tekemässä ennen kentälle tuloa. Ennen jäljen ajoa Hanna kävi tekemässä Aronin jäljen, joka jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun Hui jäljesti. Olin suunnitellut Huille 1.5 km pitkän jäljen, joka vanheni 2h 10 min ja se sisälsi kaikenlaisia haasteita. Jana oli suopursujen kohdalla ja jälki kaukana, yritin tehdä jäljen sinne 50m. Hurjaa touhua noilla kolmosluokan koirilla siis.
Sitten Aronin jälki: Janasuoritus oli loistava, eteni suoraan ja nosti hyvin jäljen ja lähti vielä oikeaan suuntaan. Ajattelin, että nyt tehdään kyllä hyvä jälki. Pekan päivästä olin ottanut nyt onkeeni, etten häiritse liinalla koiran jäljestystä ja yritin tehdä kaikkeni, ettei liina nyppää koiraa. Aron jäljesti kauheeta vauhtia ja meitsi juoksi jalat maitohapoilla perässä. Mentiin lamminrahkan suon reunalla, jossa suopursut tuoksuivat omaankin nenään. Jälki oli melkein 900m pitkä ja me mentiin se vauhdilla loppuun asti. Vain keppi nro 4 nousi ja kuusi keppiä siellä oli, eli vauhdin takia varmasti tarkkuus nyt kärsi. Päädyn siihen, että jatkossa jarrutan sitä vauhtia ihan niinkuin olin jo kauden alussa päättänyt, sillä ei mun sittenkään tarviste juosta siellä. Positiivista oli edelliskertaan se, että koiralla tuntui tuota kuntoa nyt olevan ja motivaatiota jäljestykseen roppakaupalla. Aron ei saanut nytkään loppupalkkaa ja bileitä, kun se kerta meni sen viimeisen kepin ohi, oli se sitten siinä. Mun on varmaan ihan pakko päästä tänään vielä jälkimetsään......
Sitten oli vielä jäljellä esineruutu. Päätin tehdä koeruudun, jossa Hanna vie kolme itse valitsemaansa esinettä ruutuun. Ilmoittautuminen tuomarille ja lähetys etsimään, ihan niinkuin kokeessa, jossa en tiedä missä ne esineet on ja mitä ne on. Näin tehtiin ja Aron lähti etsimään, eteni ehkä 30m kunnes reagoi esineenhajuun ja bongasi sieltä pienen pehmoesineen. Hyvä tuonti ja varmasti tuomari kuin tuomari olisi antanut meille tuosta sen 30p. Tuosta esineestä Aron sai sitten syödä jäljen loppupalkkansa.
Kotipihassa oli pakko vielä ennen yötä ottaa hyppyeste esiin ja treenailla sitä metristä. Esteen korkeus oli metrin, mutta ylin lauta oli niin paikallaan, että jos Aron osuu siihen, se tippuu pois. Virittelin namikipot esteen molemmin puolin, mutta hyvää hyppyä en saanut, yli meni mutta laudat kolisi maahan. Yritin saada Aronin hyppäämään melko läheltä, hyppy ilman vauhtia, mutta ei onnistunut, hyppy-yritys tyrehtyi kokonaan. Sitten vaihdoin tekniikkaa, ylin lauta oli vinoittain paikallaan, toinen pää oli metrissä ja toinen 90 cm ja lähetin koiran kiertämään puun ja sieltä jo hyvissä ajoin käsky hyppy. Nyt alkoi sujumaan, Aron tuli hyvällä vauhdilla esteelle, askelta ennen se hidastaa ja teki elämänsä parhaan hypyn koskematta esteeseen. Naapurin Laura, joka ei ole lainkaan koiraihminen, oli myös pakko tulla katsomaan ja Aron näytti sille, että näin sitä mennään. Nyt kun saisin rakennettua Aronille tämän tyylin hypätä, ei olisi mitään hätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti