Tänään ajelin Pirkkahallin kentälle, siellä treeniseurana Pia P ja Tupla, menossa mukana myös Pian pikkumies ei vielä viikkoa vanha. Tosin pikkumies nukkui suurimman osan ajasta autossa, pääsi kuitenkin ensimmäistä kertaa tekemään tunnaria meille .-)
No siis treeniin: aloitettiin ruohokentällä, ilmoittautuminen ensin. Tämä ei meiltä ollut mikään hyvä, aloitin treenin ottamalla koiran vain autosta....ilmon jälkeen vein Aronin paikallamakuupaikkaan. Poistuin koiran luota ja siinä matkalla kaivelin taskuista pyssyä ja tungin taskuun Aronin hihnaa, samalla kuulin, että Aron kulkee perässäni. en tiedä mikä tämä oli kun itse makuussa ei ole ollut ongelmia, tulkitsiko jotenkin väärin tilanteen? Vein takaisin paikalleen ja hyvin pysyi sitten siitä eteenpäin, vaikka ammuin Pialle 2 laukaustakin.
Makuun jälkeen Pia taasen ampui meille kaksi laukausta. Nyt seuraamisessa oli hyvä vire ja itse laukaukset eivät aiheuttaneet mitään, palkkasin siitä, että koira piti hyvän pätkän kontaktia tässä seuraamisen ekalla suoralla, mikä on meille se vaikein. Takaisin tullessa otin liikkeestä maahanmenon ja samalla kävelin laittamaan noutokapulan telineeseen. Makuusta suoraan seuraa ja seurautin siihen noutokapulatelineelle, siihen seis ja palkkaus hetken istumisesta siinä kapulatelineen edessä.
Sitten noudot: tasamaanoudossa lähti lujaa kapulalle, laukkaa takaisin, luovutustilanteessa vähän hermostunut kun puree kapulaa. Palkkaus siihen eteen. Sitten hyppynouto; kuten aiemminkin menee yli ja tulee kapulan kanssa takaisin, mutta hyppy surkea :-(
Tämän jälkeen a-estenouto, tämä meidän normitasolla normi nouto.
Tämän jälkeen siirryttiin hiekkakentälle ja nyt treenattiin tokoa.
Aron teki omalla osuudellaan ensin luoksetulon. Sen aloittaminen oli kammottavaa, sillä koira olisi halunnut mennä ruutuun ja vaikea istua eri suunnassa kuin ruutu. Aloituksesta ei siis tahtonut tulla yhtään mitään, ruutu on kuin magneetti. No lopulta oltiin luoksetulossa, jossa kisamaiset stopit ja lopulta eteen istumaan. Hyvä reagointi käskyihin, mutta maahanmenossa jäi ensin väärään asentoon.
Tämän jälkeen sai laukata ruutuun, siellä lelu valmiina ja luonnollisesti hyvin.
Sitten vuorossa metallinouto, teki meille norminoudon, metallin kalinaa kuului vähän kohti tullessa, mutta taisi pitää paremmin kapulaa suussa kuin koskaan edessä istuessani, sillä irroitti vähän jähmeämmin irti kapulasta kuin yleensä. Tästä palkkaus ja sitten treenin kohokohtaan eli tunnariin.
Kokeenomainen tunnari, kapulat ympyrällä ja hyvin Aron lähti kapuloille, haisteli hyvin ja toi oman. Superhienoa!
Lopuksi pääsin toteamaan, että kaukoissa tai lähinnä niiden aloituksessa kunnon jumitus. Koira ei mene alas. Herranjumala, nyt yritän pitää paniikin kaukana, mutta olis ihan kiva saada koira aloittamaan kaukot....
No Pian pienimies alkoi tässä vaiheessa ilmoittaa, että treenit riittää hänelle ja jäimme vielä Aronin kanssa kentälle hetkeksi. Minun piti kerätä ruudun merkit pois, mutta päädyin sittenkin ottamaan ruudun niin, että lähetys tyhjään ruutuun. Meni hyvin ja jäikin seisomaan sinne, mutta ihan olin näkevinäni eturajalla jo hidastamista. sitä sitten yrin purkaa pois lähettelemällä koiraa ruutuun eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Paras tapa purkaa tälläinen tilanne on, että käyn tekemässä näyttöruudun ja koiran silmissä aivan kun laitan sinne ruutuun jotain, sitten käsky ruutuun ja nyt laukkasi varmana aivan takarajalle asti, siihen hyvä seis ja koira oli ihannepaikassa. Tähän oli hyvä lopettaa ja palkata koiraa pallolla.
Aron sanoi tässä vaiheessa lääh ja partiksetkin autosa mukana, joten käytiin vähän kävelemässä Pirkkahallin ympäristössä. Sitten matka kohti Kangasalaa ja jälkimetsää.
Aronin jälki sisälsi 5 keppiä, huomasin vain, että kepit on turhan hyvin hajusteneet ollen parikin päivää meillä sisällä treenikassissani. Joten tiputin kepit meille vaikeisiin paikkoihin, kuten keskelle mustikanvarpumetsää. Näissä tiedän, että Aron ajaa jälkeä nenä mustikanvarpujen yläpuolella ja jos keppi on maassa siellä varpujen alla, en itse sitä näe, koiran pitää se haistaa. Joten kepit eivät nyt olleet tyrkyllä, kuten yleensä haluaisin. Janan tein ylöspäin menevään rinteeseen, etäisyys jäljennostokohtaan ehkä 15m. Koska puhuin puhelimessa jälken alkuosan, en pystynyt katsomaan kellosta tarkkaa aikaa, enkä tiedä kuinka pitkä jälki oli käveltynä. Kakkoskepin jälkeen oli kuitenkin 10 min kävelymatka viimeiselle kepille.
Jälki vanheni vähän yli tunnin ja sen ajan lenkkeilin koko porukan kanssa toisaalla metsässä. Käki kukkui ja tikka hakkasi puuta, voi sitä luontoa, jota Elvis ja Jimmy haukunnallaan häiritsivät. Miksi niiden pitää aina haukkua, jos saa juosta vapaana?
Mutta siihen jälkeen: kaikki kepit nousi, vietimme aikaa jäljellä 15min. Janalla koira lähti hyvin suoraan, meni ihan pikkasen yli jäljen ja nosti sieltä oikean suunnan. Tuo pikkasen yli jäljen oli selvästi nähtävissä, sillä janalla oli kaatunut puu, jonka edestä kävelin jälkeä tehdessäni, nyt aron loikasi puun yli ja huomasi siellä puunrungon toisella puolen, että nyt meni ohi ja tuli puunrungon ali takaisin jäljen puolelle. Tästä lähti hyvin oikeaan suuntaan. Jäljellä oli suopursu-aukea ja muutoin paljon sitä mustikanvarpua. Lisäksi märkää sammalta sekä kuivaa kalliosammalta. Kaikin puolin kuitenkin hyvä ja varma suoritus Aronilta.
Tämän jälkeen olikin hyvä ajaa kaupan kautta kotiin, ostaa paljon viikonloppuherkkuja ja siirtyä viettämään laiskaa lauantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti