Kympin jälki oli jälki nro 10.

Viime päivät on koirilla ollut melko leppoisaa. Olen ollut yksinhuoltaja tämän viikon ja kun lapset pitää olla nukkumassa klo 20, pitää melkoista kiirettä selvitä yksin kaikesta. Mutta ihan hyvää tekee Aronille vähän rauhallisempi viikko. Kotipihassa on tehty jääviä sekä täyskäännöstä vasemmalle, maanantaina käytiin tekemässä samoja juttuja Kyötikkälän kentällä.

Mutta tänään olin Koivumäessä. Jälkikurssiltani yksi kurssilainen kyseli korvauskertaa, kun ei pääse ensi kerralle ja ehdotinkin, että tulisi samalla kertaa kuin itse menen tekemään sinne jäljen. Ja näin ollen kävin ensin tekemässä Koivumäen metsiin Aronin jäljen, sitten tein kurssilaisen jäljen ja ajettiin ne tekojärjestyksessä.

Aronin jäljen kävely kesti 16 min melko sujuvassa maastossa. Siinä jana oli tosi pitkä, silmämääräisesti ainakin sen 30m ehkä jopa 40m. Jäljellä oli 5 keppiä, ensimmäinen heti lähes janalla ja loput 4 lyhyin välimatkoin lopussa. Eli ekan kepin jälkeen sai jäljestää hetken aikaa ennenkuin oltaisiin kakkoskepillä. Jälki vanhentui tasan tunnin ja kepit oli kisakeppejä pienemmät.Ja Aron teki tuon jäljen niin loistavasti, että ehkä meidän paras jälki. Sama suoritus kun saadaan vieraan tekemälle jäljelle, niin super.

Mutta itse suoritukseen: Täydellinen jana!! Meni kuin luoti suoraan, jäljen nostokohdassa täydellinen kääntyminen oikeaan suuntaan ja noin 20m ja kepin ilmaisu. Palkkauksen jälkeen mentiinkin kaasu pohjassa eteenpäin. Vauhti oli ihan valtava. Kurssilainen juoksi perässä ja oli en tiedä mitä, järkyttynyt ;-) No sitten mentiin helpossa maastossa rinnettä alas, oltiin sellaisella heinäisellä hakkuuaukealla, sitten takaisin metsään ja siellä keppi nro 2. Aron meni koko ajan ihan jäljen päällä vaikka vauhti oli kauhea, keskellä hakkuuaukeaa se teki yhden ympyrän ja sitten taas mentiin. Kolmoskepin jälkeen mentiin taas lujaa ja kompastuin johonkin ja tein todellisen ilmavoltin, rysäytin ryteikköön vasemman käsivarteni päälle ja koira pääsi irti, siellä se jäljesti edelleen kaasu pohjassa ja perässä oli pysymistä. Minun oli pakko huutaa, että nyt odota, että sain koiran pysäytettyä ja takaisin liinasta kiinni, siitä jatkettiin 5 m ja oltiin kepillä, hieno ilmaisu tähän. Viimeinen pätkä oli enää jäljellä ja lopulta oltiin loppukepillä, jonka ilmaisu oli kaikkein paras, siinä Aron laukkasi minua kohti kepin kanssa. Jihuu. Mulla oli pikkasen kuuma, Aron lähätti ja olo oli kuin maratoonin tehneillä. Kurssilainen on ihmeissään....Itse olin huikean tyytyväinen tähän suoritukseen, sillä vaikka oli vauhtia, ei mikään kulma mennyt pitkäksi ja kokoajan pysyttiin jäljen päällä. Aron olisi mielestäni ihan valmis nyt kokeeseen, sillä kaikin puolin homma on kyllä edistynyt. Janat on nyt onnistuneet eikä takajälkiäkään ole hetkeen havaittu, koputanko puuta? No jokatapauksessa tänään onnistunut suoritus!