Aamupäivällä tein lenkin Aronin ja Elviksen kanssa, tarkoitus oli tehdä kunnon juoksulenkki, mutta juostiin lähemmäs 4 km kunnes oli pakko vaihtaa kävelyyn. Aurinko porotti täysillä ja kumpikin koira läähätti sekä hihnat alkoi löystyä. Tarkoitus ei ole niitä ihan piippuun vetää. Joten loppumatka kävellen. Tässä vaiheessa päästin koirat vapaaksi juoksemaan ja tultiin metsän kautta takaisin. Siellä metsässä oli ällö kyykäärme meidän polulla, joten ahdistuksen vallassa tarvoin metsässä kohti kotia. Miten ihanaa oli olla tiellä takaisin. No koirat ei onneksi huomanneet tätä käärmettä ja juoksivatkin hyvää vauhtia siellä metsässä.
Kotipihassa lenkin päälle oli hyvä ottaa pari hyppyä metrisellä. tein kierron kautta kolme hyppyä ja estekorkeus kiinteä 1m. Tässä Aron otti ihan pientä kosketusta sellaisen kynnenraapaisun verran, mutta ei sen pahempaa. Selvästi kokoaa itseään askelta ennen hyppyä. Tällä tiellä jatketaan ja jos vaan nyt uskallan, korotan esteen 105 cm, jolloin metrinen on sen jälkeen helppo.
Tämän lisäksi seuruuta, missä vahvistin sitä oikeaa ilmettä ja sainkin sen aikaan. Lisäksi muutama liikkeestä maahanmeno ja maahanmenokin saatiin aikaan.
Iltasella Aronin kanssa jäljelle. Paikka oli sama, missä Hui ajoi perjantaina jäljen. Itselle siis tuttua maastoa. Halusin kuitenkin katsoa, miten Aron ajaa jälkeä, kun kahtena edellisenä päivänä ollaan oltu myös metsässä. Ei ole taidettu koskaan jäljestää kolmea päivää peräkkäin. Pekan sanat kuitenkin muistissa siitä, kuinka jälkikoira vaan kasvaa ja paranee, kun sille annetaan haastetta ja työtä. Ja Aronia ei ole nyt tarkoitus paapoa vaan yritän kasvattaa sille taistelutahtoa ja kokemusta lisää.
Kävelin jälkeä 17 min. Siellä oli 5 keppiä, monta kulmaa ja yksi teräväkulma. Maaston vaihtelua oli myös, sillä jälki kulki ihan märän suosammaleen läpi ja sitten taas oltiin ihan kuivassa ryteikössä. Ensimmäiset neljä keppiä oli aika tasaisin väliajoin ja varsinkin 2 ensimmäistä ekan 100 metrin sisällä. Neloskepin jälkeen oli edessä pitkä ja haasteellinen matka viimeiselle kepille, heitin Aronille siis haastetta. Viimeisessä osuudessa oli hiekkatien ylitys. Vaastavia tuskin koesäännöt hyväksyy, mutta tarkoitus oli antaa Aronille pähkinää purtavaksi. Tässä tienylityksessä oli syvä ja ryteikköinen oja, sieltä ryteikön kautta piti mennä tien yli ja jatkaa jälkeä vielä noin 100.
Vietimme aikaa jäljellä noin 15 min eli kohtuuhyvää vauhtia edettiin koko ajan. Kaikki kepit löysi Aron!! Jana loistava ja oikeaan suuntaan heti. Terävässä kulmassa meni vähän yli, mutta löysi nopeasti oikean suunnan. Moni kulma meni just niinkuin pitikin, yhdessä tehtiin isompi ympyrä. Tien ylitys oli vähän hankala, sillä Aron laskeutui sinne ryteikkö-ojaan ehkä metrin jäljen oikealla puolen, sitten se huomasi, että ei jälkeä ja kääntyi enemmän oikealle etsiessään hajua. No pois ojasta ja palasi sinne kohtaan, missä jälki kulki ennen ojaa, nyt hetkeksi nosti pään pois jäljeltä ja katsoi minua, tässä autoin sanomalla jälki ja Aron jatkoi hommia, uudestaan ryteikköojaan, sieltä ylös hiekkatielle, nenä kiinni hiekassa ja tien yli homma jatkui. Super. Siellä sitten kaarrettiin vasempaan ja rinnettä ylös. Aron läähättikin jo aika tavalla ja nyt alkoi jännittään, että jaksaako se ilmaista viimeistä keppiä. Jaksoi se! Todella hyvä suoritus ja olen hirmu tyytyväinen koiran motivaatioon ja haluun edestä jäljellä. Halauksia Aronille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti