Melkein kokeessa ja lähes JK2

Muutaman päivän varotusajalla kokosin itseni pk-tilaan ja niin sitä oltiin Aronin kanssa klo 11 Kyötikkälän kentällä tekemässä pk-tottista kuin kokeessa. Kyseessä oli pk-tuomareiksi haluavien päivä, tekivät harjoitusarvosteluita ja tarvitsivat myös sitten koiria siihen. Ja kun tulin kentälle, meinasin pyörtyä, sillä niitä tuomarikokeilaita oli ja niiden tuomarikokelaiden arvioitisijoita oli, joten huh huh. Mutta niitä tuomarin alkujakin jännitti, että osaako ne arvioida, joten samalla viivalla oltiin.

Aron suoritti kakkosluokan pk-tottiksen ja parina oli Anna Kruunari saksanpaimenkoiran kanssa. Jos meillä on viime aikoina ollut vaikeuksia kokeen aloittamisessa ja ensimmäisissa seuraamisissa, oli nyt niitä jo tuplasti lisää. Huomasin, että kaksi koetta peräkkäisinä viikonloppuina takana ja alkaa näkyä. Huoh ja puuh, mutta eipä tämä nyt yllätys ollut. Heti huomisesta alkaen meidän täytyy punoa pakettia takaisin kasaan. Mutta siihen tottikseen.
Ilmoittautuiminen meni surkeimmin ikinä, pelkkä seuraaminen tuomarin luo ohi sen porukan mikä kentällä seisoi, sai meidän pakan sekaisin. Tai no Aron ei pitänyt kontaktia ja haahuili. Karseeta. Perusasennosta ei onneksi vielä karkaa minnekään, joten sain puhuttua nimeni. Ja siitä paikallamakuuseen, ni voi jösses. Onneksi tuomarit jäi selän taakse ja yritin murista Aronille, että nyt kunnolla. Itse makuu meni hyvin ja siitä arvosanaksi erinomainen.
Seuraaminen meni puutteelliseksi, sillä se eka suora oli ihan kauheeta, vasta pikkukoukkua tehdessä koira alkoi työskennellä ja henkilöryhmä oli tuomarin mielestä ihan kunnossa.
Siitä jatkettiin liikkeestä istumiseen, jonka teki just niinkuin viime viikonloppuna, menee istukäskyllä varmasti maahan. Puutteellinen myös tästä. Eipä hyvältä näyttänyt.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen. Ja tästä kaikki oli varmasti yhtä mieltä.
Liikkeestä seisominen oli myös erinomainen, teki loistavasti.
Tasamaanoudossa meni lujaa kapulalle, luovutuksessa vähän pyöräytti, sillä eipä olla kilon painavalla kapulalla koskaan treenattu ja tais mennä Aronin kurkkuun kapula. Mun pitää nyt ostaa kilonen kapula. Sivulle siirtymisessä meni omin luvin sivulle heti kun kapulan sain sivulleni. En muista mitä tästä saatiin.
Sitten hyppynouto, heitin kapulan huonosti, hirvee tuuli puhalsi ja kapula ei mennyt lainkaan sinne minne piti. Aron oli supersankari ja hyppäsi sen metrisen (tosi osuen esteeseen), haki sen kapulan ja räpiköi esteen yli takaisin tullessa, vaikka selvin ja suorin reitti olisi ollut tulla ihan siitä vaan suoraa mua kohti, kapula oli esteen oikealla puolen eikä lainkaan esteen takana. Luovutus ok ja varasti sivulle. Tää oli mieletöntä Aronilta. Arvosanasta ei mitään muistikuvaa.
A-estenouto oli erinomainen vaikka varasti lopussa sivulle, muuten teki kyllä hyvin, meni lujaa ja tuli lujaa.
Loppuun eteenmeno, tästä erinomainen. Jihaa!! Seuraamisosuus oli hyvä, lähti kuin pyssyn suusta, laukkasi tosi lujaa ja ihan suoraan ja tippui ekasta käskystä.
Yhteensä siis yllätys yllätys 86 pistettä. Tuomari sanoi, että koira antoi itsestään levottoman vaikutelman, sillä seuraaminen ja ilmo oli sitä haahuilua, lisäksi piippaili siellä täällä, mikä myös kertoo, että kokonaisuus ei ole hallussa. Mutta nyt tiedän, että tuostakin selviää ja antoi sellaista treenihalua saada asia kuntoon, että vapiskaa. Tää homma me otetaan haltuun tänä talvena!!
Sitten ehdin kauppaankin välillä ja täyttään kotiin jääkaapin. Onneksi, sillä päivästä tuli pitkä ja perhe ei mitenkään kauheen innoissaan ollut.

Seuraava etappi oli ruutanan shell, missä odoteltiin jokunen tovi tuomareita arvostelemasta bh-kokeen kaupunkiosuutta. Shellillä sitten jatkettiin pitkässä letkassa kohti Lihasulan metsiä ja siellä meitä odotti jana-arvostelut. Aronille oli tehty kaksi janaa, joista lähtevälle jäljelle oli laitettu yksi keppi, että pääsi palkkaamaan koiran tuosta jäljen nostosta. Janan alkupaikassa oli taas koko tuomarikööri ja yhdelle ilmoittautuminen ja sitten sai suorittaa:
Jana 1: Aron lähti täysillä eteenpäin, meni ilmeisesti jäljen yli kovassa vauhdissa, noin 5 metriä jäljen takana sitten kääntyi janalta oikealle ja olisi ilmeisesti sieltä poiminut jäljen, mutta tuomari huusi, että väärä jälki. Joten koira pois, takaisin janalle ja huomasin, että ollaan kyllä janan loppupäässä, joten ei auta kuin kääntyä takaisin kohti lähtöpistettä, tästä koira sitten haistoi jäljen, mutta takajälkenä, taas sain kehoituksen palauttaa koiraa ja siitä me sitten vihdoin päästiin jäljelle. Jäljen ajoi todella innolla ja nosti sen kepin 50m päässä. Palkkasin ja sitten piti kiiruhtaa tuomareiden luokse kuulemaan arvostelu janalta. No kertoivat, että etenee suoraan ja innolla, vähän ryntää jopa. Väärä jälki ja takajälki, joten pisteitä janalta 33/40. Ei naurattanut.

Jana2: No nyt näytetään niille, sanoin Aronille. Aron lähti yhtä innokkaana, ei mennyt niin luotisuoranaan kuin äsken, mutta nosti jäljen ja se olikin takajälki, tästä käännös ja taas mentiin. Aron jäljesti todella voimakkaasti, ihan samaan tapaan kuin ollessaan hirven jäljellä. Hetken jo mietin, että häpäsy, jos nyt painellaan hirven perässä, kun se tuomariporukka meitä odottaa siellä janalla. Onneksi nosti kepin ja taas pääsin palkitsemaan innokkaan Aronin. Nyt pisteitä 35/40 tuon takajäljen vuoksi.
Nyt alkoi treenaminen!! Täysiä pisteitä janoavalle tää on kuin heitettäisi suolaa haavoihin.

Tuomarit arvostelivat kaikkiaan 8 janaa, kävin katsomassa niistä muutaman ja oli kyllä opettavaista. Miten erilaisia koirat voikaan olla janoilla ja miten vaikeaksi se tekee tuon homman arvostelun. Ja tuomarilla on aika iso rooli, että milloin se huutaa takaisin janalle. Eräs näistä koejanoista jäi mieleen, sillä siinä suorittavan parin koira lähti janalta oikeastaan edettyään ehkä metrin siinä janalla, koira tuikkasi heti lähdettyään tiukasti vasemmalle, ohjaajan oli pakko lähteä perään ja kävellä yli liinan mitan, koira kulki siis yli liinan mitan etäisyydellä irti janasta ohjaaja perässään ja menivät ihan siinä etumerkin tasolla. Odotin, että tuomari huutaa väärä jälki, mutta oli hiljaista. Tuomarikokelas ei sanonut mitään ja tuo ohjaajakin tiesi, että jälki ei nyt voi kulkea metri etumerkistä (me tiedettiin se etukäteen, että on kauempana). Sitten koiran nenään tuli jäljen hajua ja koira nosti jäljen sitten tuolta kautta, siis noin 15 m janan sivussa ja lähti oikeaan suuntaan, jäljesti pois näköetäisyydeltä ja eikä löytänyt sitä viimeistä keppiä. Sai janasta muistaakseni kuitenkin 35 pistettä, että voi sen näköjään noinkin tehdä.
Aikaa kului ja sain kauhukseni kuulla, että hakukoirat otetaan vielä ennen esineitä. Ja miten sattuikaan, meikä laitettiin hakuradan umpipiiloon. Ihan hirveästi en tuosta lajista tiedä, enkä tiedä tän päivän jälkeenkään, mutta ei se mikään selväjärkisten harrastus kyllä ole. Istui umpipiilossa metsässä, en nähnyt enkä kuullut sieltä mitään eikä ensimmäinen koira edes löytänyt mua. Ja toinenkin koira kävi kolmeen kertaan siinä lähellä tuhinasta päätellen, mutta ei ilmaissut minua. Joten hakutyöskentelyä en tullut näkeneeksi ja melko onnetonta se piilossa kökkinen on. Jälki on huippua!!
Mutta vihdoin sinne esineruutuun. Letkassa ajeltiin syvemmälle metsään ja alkoi jo hämärtään. Aron oli intoa piukkana ja tehtiin toisena koirakkona ruutu ja ilmoitin, että kakkosluokasa ollaan, joten kaksi esinettä pitänee hakea. Ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin ja päätin aloittaa vasemmasta etukulmasta ruudun pistoittamisen. Aron lähti luotisuorana ja lujaa, noin 10m päässä löi liinat kiinni ja siinä oli etuesine, vau!! Toi ja luovutti sen kauniisti, jatkoin etureunaa pitkin ruudun keskikohtaa kohti ja siitä toinen lähetys, tässä eteni suoraan, tarkensi hetken takarajalla ja toi sieltä esineen. Toisen kerran voi vau, hyvä luovutus ja meitsi hymyili.
Saimme täyden pisteet eli 30 pistettä, kaikki tuomarit olivat yksimielisiä tästä ja arvostelussa sanottiin, että ei mitään huomautettavaa. Olinpa onnellinen. Ehdottomasti jatketaan näillä mielikuvatreenillä vielä. Tuomari sanoi, että on innokas etsijä ja hyvät esineiden luovutukset. Ihan huppujuttu!!
Olin klo 20 kotona ja tässä meni tämä päivä. Huomenna treenailut jatkuu Jessica Svaljungin koulutuksessa :-)