Tänään ei ole iltasella agilityä, joten päivän ohjelma sisälsi jälkimetsää. Ajelin Kangasalan ja Pälkäneen rajalle Vehoniemen konnuille ja minulla oli siellä jo etukäteen katsottuna yksi hyvä jälkipaikka. Ja kun jälki vanhentui, lenkkeilin tunnin verran Aronin ja Elviksen kanssa. Jimmy jäi kotiin, kun se ollut kovin väsyneen ja ärtyneen oloinen tällä viikolla :-( Murisevat Aronin kanssa iltaisin toisilleen, mikä on todella ärsyttävää.
Mutta siihen jälkeen, se näytti kävelyni jälkeen täältä:
Laitoin jäljelle 6 keppiä. Olin miettinyt jo monta kertaa, että miksi viimeksi jäi 3 keppiä maastoon. Ja miten nostaa Aronin motivaatiota bongata kepit minulle. Joten tänään oli uudet aseet taskussa, kissanruokaa ja makupalapurkki. Oletin etukäteen, että Aron tykkää Whiskas kanaa ja maksaa hyytelössä. Ja kahden ekan kepin alle laappaisin vähän kädellä vahvistusta.
Janan suunnittelin sellaiselle hyvällä polulle ja itse jälki kulki noin 40m päässä, tähän tein myös käsiavun maahan, juuri siihen kohtaan,missä koira kulkee polkua ja pitää tuikata vasemmalle koivikkoon.
Mielenkiinnosta laitoin sporttrackerin päälle jälkeä ajettaessa. Hassua oli, että jälki oli ajovaiheessa vähän lyhyempi tuon mittaajan mukaan, mutta jos tarkkaan mietin, koira tekee työtä siellä liinan päässä ja itse ehkä oikaisen, varsinkin kun tänään tiesin, missä on kulma, enkä kuitenkaan itse kävellyt sinne kulmaan saakka.
Janalla Aron lähti polkua pitkin tosi hyvin, meni jäljen yli ehkä metrin, eteni nimittäin laukalla tuolla polulla, metrin oli ollessa käänsi tiukan vasemman ja jäljen nosto oli mielestäni loistava.
Ensimmäinen pätkä oli sellaisessa kuivassa hakatussa kuusikossa, siinä Aron vähän tarkisti jälkeä, mutta eteni hyvin ekalle kepille. Nyt jokaisella kepillä ensin hihkuin hyvä koira, heittelin keppiä noin 3 heittoa ja kehuin samalla, että superkeppi, sitten avasin kissanruokaa ja sitä maisteltiin makupalapurkin kanssa. Ja sitten jatkettiin. Näin tein kaikilla kuudella kepillä, jotka Aron löysi.
Ekan kepin jälkeen olin tehnyt kulman ja jälki jatkui hetken polkua pitkin ja tästä takaisin metsään. Polkuosuus tosi hyvin, mutta siellä metsässä Aron meni reippaasti yli jäljestä, mutta ilmavainulla paikallisti itsensä kakkoskepille. Metsä oli tässä kohtaa sellaista vain sammalmetsää, ei mitään ylimääräistä risua eikä muuta kasvillisuutta. Ehkä tämän helkkokulkuisuuden vuoksi irtosi jäljestä. Loppu meni hyvin, viimeisessä kulmassa teki ison tarkistuskaaren ja itse seisoin paikoillani koko ajan. Tämän vuoksi ei kannata ehkä tehdä itse kovin usein jälkeä, sillä tällä saatoin näyttää, että tiedän missä jälki kulkee eikä se niin pidä mennä.
Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti