Iik, olin tänään ensimmäistä kertaa kouluttajana kenttätottiksissa. Tavesilla on aina maanantaina ohjatut tottikset Niihaman kentällä ja kannoin pienen korteni kekoon ja olin Kärnän Sarin parina kouluttamassa. Onneksi sain silmieni alle pennut, joita oli 2 pientä, bc-pentu ja tollerin-pentu. Aikas kivoja koulutettavia :-)
Ennen virallisia koulutuksia treenattiin. Tultiin kentälle ja siitä suoraan ilmoittautuminen näkymättömälle tuomarille, Kurt ja Sari se toinen suorittava pari. Siita seuruutin paikallamakuupaikalle, koira maahan ja menin hetkeksi koiraan selin, sitten pikainen paluu ja palkkaus. Aron teki tosi terävän ja skarpin oloisesti tämän homman. Tähän kohtaan Aronin palkkaus ja vein koiran pois odottamaan omaa toko-osuuttaan.
Olin pyytänyt, jos Sari katsoisi meidän ohjattua. Nyt tämän liikkeen kriteerit ja eteneminen alkoivat samalla hahmottua minulle. Olen liian paljon tavoitellut kokonaisen liikkeen onnistumista. Jo eilen tajusin, että meidän on vaan erikseen harjoiteltava merkiltä lähtöä ja erikseen merkille menoa ja sitten vielä erikseen sitä, että istutaan ja odotellaan liikkurin kapulan vientejä. Joten tänään ehdotin, että aloitetaan siitä, että kapulat on valmiina siellä nurmen seassa ja vien koiran merkille, tästä yksi oikea-käsky ja Aron haki hyvin. Sitten niin, että Sari kävi nostamassa kapulat ja nyt merkille, meni laukalla :-) ja siitä lähti hyvin oikealle. Ja Sari muistutti, että jos onnistuu, on ihan turha lähteä kokeilemaan, että hakeeko vasemmankin hyvin ja niin edelleen. Joten yksi hyvä suoritus ja sillä erää siinä.
Sitten tunnari, tehtiin nurmen sekaan niin, että kapuloita ja se oma vielä nurmen alla piilotettuna. Aron meni ja etsi kapuloita ja toi ensimmäisen tunnarikapulan, mikä vastaan tuli. Huoh, uusinnalla tietty malttoi etsiä ja löytää oikean. Olin ennen Niihamaa ottanut kotipihassa yhden mielestäni vaikean tunnarin, jossa oli 15 kapulaa maassa sikin sokin ja se oma vaahteran lehden alla, Aron meni kapuloille vielä tosi kaukaa ja toi varmasti sen oman. Samoin eilen illalla kotona myös onnistuneita. Nyt tilanne se, että jos yhtään muualla niin ei pysty haistelemaan. Tunnari on niin hitsin haaste taas meille.
Loppuun seuraamista liikkuroituna. Pientä piippailua oli havaittavissa ja tämä liittyy useimmiten paikalla käännökseen tai vauhdin muutokseen. Nyt Sari liikkuroi, me tehtiin ja yritin naksutella ja palkata siinä liikkeessä aina hyviin kohtiin. Itse seuruu oli hyvää, ei kontakti pudonnut, piti paikkansa, eikä ollut liian tiivis. Lopetettiin sellaiseen juoksukohtaan, missä juoksuun mars, käännös vasempaan mars ja kun sen teki ihan ääneti, oli hyvä lopettaa.
Tämän päivän treenit olikin sitten vaan tässä. Olen tainnut joka ikinen päivä treenata, montakin kertaa päivässä. Jos antaisin Aronin vuorokauden levätä, loppuviikoksi on taas ohjelmaa tiedossa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti