Tiistaina ei tokoiltu muuta kuin 3 kertaa paikka-istumiseen liittyvän treenin verran. Aamulla ennen töihin menoa yksi jättö, kävin piilossa laskemassa hitaasti viiteen ja palasin koiran luo. Iloinen palkitseminen ja palkaksi Dental rask-puruluu. Aron oli tästä hyvin mielissään. Iltapäivällä tehtiin sitten 2 min istuminen ja taas tuli herkkua palkaksi, kun istui hyvin tuon ajan. Ja illalla taas pelkkä nopea istuminen ja palasin pian takaisin ja Aron sai iltaruokansa.
Metsälenkillä kävin tunnin verran, mutta ne hirvikärpäset argh. Taidetaan lenkkeillä seuraava kuukausi vaan pyöräteillä.
Ehkä tämä oli ihan hyvä muistutus minulle, että koiran motivaatiosta pitää huolehtia. Koska en ole enää pitänyt pitkään aikaan tätä liikettä minään, ollaan tehty tätä vain ryhmätreeneissä ja olen aina palkannut melko neutraalisti, kehut ja pari namia. Istumis-aika ollut aina varmaan se sama eikä mitään yllätyksellisyyttä ole ollut mukana. Ja kun muistelen, olen toiminut näin jo kuukausi tolkulla. Eli näin sain koiran mielentilan tätä liikettä kohtaan huonoon suuntaan. Ehkä se tästä, suunnittelin, että perjantain ryhmätreenissä tiputan Aronin lempipossun kehän laidalle piiloon mennessä ja saa sen possun sitten palkaksi, kun palaan koiran sivulle. Ja näin ollen päästäisiin taas positiivisuuden puolelle myös ryhmätilanteessa.
Eilen illalla agitreenit. Laura oli suunnitellut meille radan, jonka alussa toinen hyppyeste piti suorittaa takaa ja pikkuhiljaa alkaa meiltä sujumaan nämä este takaa-hypyt. Laura jopa pääsi ihan kehumaan, että näytti pariin kertaan hyvältä. Tämän jälkeen oli sellaista mutkaa, että tehtiin tätä kohtaa kahdellakin eri tapaa. Jälkimmäinen oli Lauran idea, jossa koira tuli putkesta muurille ja minä tein muurin takana sylkkärin ja käytin vastaista kättä ja sain käännettyä näin koiran oikeaan suuntaan. No meitsiltä ei onnistu yleensä näin hienot systeemit, mutta kun se viimein onnistui, en voinut kuin ihailla, että koira meni juuri sinne, minne vastaset näytti, (ja unohdin miten rata jatkuu :-). Mutta siis historiallinen hetki, tehtiin sylkkäri ja vastainen käsi. Laura pääsi mainitsemaan, että oli tosi hyviä pätkiä meidän radassa. Olipa kivaa. Itsekseni otin toisella puolen hallia vähän puomia ja hain tälle myös vauhtia, että neljän hypyn jälkeen suoraan puomille. Yksi puomille meno vähän epäonnistui, mutta noin 5 muuta oli tosi hyviä ja sain koiran puomille omasta mielestä hyvin. Näiden treenien jälkeen ulkona oli jo pilkkopimeää ja siitä huomaa syksyn saapuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti