Tänään valkkuryhmän tokoilut Hervannan näyttämönpuistossa. Tyhmä paikka!
No alkoi kyllä ihan positiivisesti ja Aronilla loistava asenne. Verryttelin vähän kierrättämällä jalkapallomaalia ja tässä yksi stoppi, yksi maahanmeno ja pari kertaa vapaasti lelulle.
Sitten otettiin paikallamakuut, alas menot vuorotellen ja Aron värähti viereisen maahanmenokäskyllä, mutta odotti hyvin omaa ja käskystä hyvin maahan. Mentiin piiloon ja hyvin jäivät koirat, takaisin tullessa huomasin, että jätettiinpä me koirat kovin vierekkäin, varmaan metrin välein, mutta hyvin makasivat. Ylös nousi toisen käskyllä, höh.
Omalla kierroksella Aron aloitti luoksetuloilla, joista otin ensimmäisen heti leluun käskyni jälkeen ja toisella annoin laukata pidempään ennenkuin lelu esiin. Hyvin meni nuo alut. En taida paljoa uskaltaa stoppailla, kun ennakoinnin vaara on.
Sitten merkki ja ruutu. Saan melko kivasti viriteltyä koiran ensin merkille ja ruutun, mutta nyt ennakoi merkillä pysähdystä ja pysähtyi merkin eteen, huoh. Jatkettiin liikettä ja lähti hyvin ruutuun, mutta seis käskyllä kävi maahan, kuten kotonakin teki viikolla. Nyt kaukokäskyllä ylös seisomaan ja vasta tämän jälkeen kävelin kohti ruutua kehumaan, että hyvä poika. Uusinta ruutu oli suoraan leluun, tässä merkille meno ensin ja ei se merkki vaan ollut mikään hyvä edelleenkään. En olisi koskaan uskonut, että merkille meno on meille kaikkein vaikeinta.
Sitten z-liikkeen ekaa suoraa ja sitä liikkeelle lähtöä, pitää kontaktin, jes! Pari toistoa riitti tätä.
Vuorossa vielä tunnari, Kati vei kapulat, jännittävää oli, sillä nosti jotakin kapulaa, mutta päätyi omaan. Luovutuksessa kapula meinaa pudota koiralta. Oma kuitenkin on parasta.
Tämän jälkeen alkoi alamäki, enkä muista enää, että missä järjestyksessä tapahtui. Mutta seuraamme liittyi tavoitteellisten ryhmästä Salla ja Marke ja tehtiin heidän iloksi ryhmäliikkeet ja aloitettiin istumisella. Koirat jäi hyvällä asenteella, mutta ennenkuin minuutti oli kulunut huusi Kati, että Aron meni maahan. MItä? Tätä ei ole tapahtunut vuoteen. Kokonainen vuosi on ollut pelkkiä istumisonnistumisia ryhmässä. Olin niin ylpeä Aronista, että tää me osataan. Näin tippui närhi puusta. Kävin nuhtelemassa Aronia ja jätin istumaan, lopun ajan istui.
Sitten jatkettiin makuilla, meni hyvin maahan ja me mentiin pusikkoon. Piilopusikon ja koirien välissä kulki yleinen kävelytie ja eikös joku ääliö mieshenkilö tuo jotakin dopermannia muistuttavaa uroskoiraa flexissä ja antoi sen sinkoilla flexin päässä. Näin piilosta, että nyt on paha paikka. Tämä vieras koira meni nostamaan jalkaansa meidän treenitavaroille ja olisko ollut Anun Tuittu, joka totesi varoitushaukahtamalla, että nyt tulit lähelle. Tuittu oli meidän tavaroiden vieressä. Ja tästä Aron pomppas makuusta ja minä yhtä nopeasti karjaisin maahan. Siihen jäi pari metriä edempänä kuin muut. Järkyttävää!!! Olen shokissa.
No teki mieli vielä harjoitella ohjattua noutoa, mutta samaan aikaan tulee joku toinen urpo ja elvistelee, että menkää muualle koirienne kanssa ja paskooko ne tähän nurmikentälle, sun muuta typerää. Meitsillä kuohui mielessä, että mikä euroopan omistaja toi luulee olevansa. (tosi hyvä mielentila treenata).
Eipä siitä ohjatusta tullut sitten mitään, koiran merkille meno on säälittävää, oikea hae ja koira näki oikealla olevan merkin, jolle se sitkeästi yritti mennä. Ja sitten meni pakka sekaisin. Vasemmalla oli ruutukin näkyvissä, sinnekin piti yrittää. Lopulta saatiin koira merkiltä oikealle, mutta olipa ärsyttävää. Parempi lähteä kotiin. Oltiin niin huonoja, että ei meistä taida tulla tänä vuonna vielä ykköstuloksen tekijöitä. Evl- on niin vaikea. Tai mä en vaan osaa.
Jäipäs treenit nyt kaivertamaan, ei muuta kun Suoraman kentälle tai tukehdun harmiini.
Nyt ruutu keskellä hiekkakenttää ja merkin kautta ruutuun, sanoin seis-käskyn pehmeästi ja koira jäi seisomaan eikä heittäytynyt maahan. Huomasin tässä kohtaa, että olen alkanut sanoa ruudun seis-käskyn samalla äänenpainolla kuin eteenmenon maahanmenon, joten ei ihme, kun käskyn sanoo pehmeesti, ei mene maahan. Eikä Aron edes tarvitse mitään kovaa käskyä tuohon, joten mistä lie se minulle tullut. Jäi seisomaan melko eteen ruutua, mutta sitä ei nyt hinkanta. Seisoi kuitenkin ruudun sisällä ja palkka nyt tästä. Sitten toinen ruutuun meno merkin kautta toisesta suunnasta, tämä onnistui myös seisomisasentoon saakka.
Sitten oma tekemä tunnari, tämän teki hyvin, toi oman vaikka kapuloille mennessä potkaisi sitä tassulla ja kapula lensi kauemmaksi rivistä. Myös luovutus hyvä.
Ja ohjattu, vein itse kapulat ja koira meni merkille ravilla, en hyväksynyt tätä, vaan kyllä pitää laukata, nyt otettiin vähän vauhtia ja meni hyvin, haettiin vasen ja hyvin meni. Sitten saikin jo laukkailla possu suussa ja olla maailman paras.
Huomenna ollaan aamupäivällä Nokian näyttelyssä, saa nähdä miten Aron kantaa häntäänsä, se on meillä kai ratkaiseva juttu :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti