Aamupäivällä tokoilin kotipihassa, ei kyllä pitänyt mutta en mahtanut mitään.
Naksuttelin kahteen kertaa 3 jäävää asentoa läpi, koira oli pätevä, teki mitä sanoin eli ei yhtään virhettä näissä.
Kierroista stoppeja, näissä maa-käsky ei ole niin hyvin hanskassa kuin luulin, pysähtyi seisomaan ensin.
Ja yksi tunnari, jossa naapurin täti hajusti muita kapuloita. Tässä Aron oli varma hommasta, meni kapuloille, haistoi heti oman sijaitsevan rivin keskellä, vertasi hajua vain viereiseen kapulaan ja nosti sit saman tien oman, ei siis koko rivin haistelua. No tästä mä tykkään, kun Aron näytti niin varmalta tuossa hommassa.
Ja lopuksi vähän seuraamista, missä naksuttelin hyvästä paikasta.
Illansuuhun oli sovittu metsätreenit Miinun kanssa. Tehtiin ensin toisillemme jäljet ja sitten mentiin esineruutuun.
Aronin esinetreeni oli tänään Pian viime viikon vinkin mukainen, eli vietiin Aronin kanssa yhdessä 3 Miinun omistamaa esinettä. Kyseessä siis mielikuvatreeni, missä yritän purkaa sitä kaavaa, jota Aron tekee esineruudussa. Joten yhdessä vietiin esineet takarajalle 2 ja yksi keskellä takana, ruutu oli täyskokoinen ja Bertta oli painellut siellä jo meitä ennen. Jätettiin siis esineet ja mentiin Aronin kanssa eturajalle. Ja Aron teki elämänsä parhaan esineruudun, se meni ihan suoraan ekalle esineelle miljoonaa, tuli yhtä lujaa takaisin, seuraava lähetys tuotti myös esineen ja nyt Aron ei laukannut sinnepäinkään, mistä edellinen esine löytyi (jee, tätä mä halusin). Sitten vielä kolmas esine, nyt se keskellä oleva, löytyi myös hirmu äkkiä. Olipas kiva treeni!!
Aronin jälki oli tänään 1½ vanha sisältäen 5 keppiä. Jana oli tehty sellaiseen sammalrinteeseen, että koiran piti laukata rinnettä ylös ja siellä rinteen päällä kulki jälki. Aron lähti hienosti, meitsi juoksi perässä, rinteen päällä näin, että se nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Ja meni ihan hirveetä vauhtia ja liina pääsi kädestäni irti. Nyt tein kyllä oman juoksuennätykseni, mutta ei sekään riittänyt. Tiesin, että jos koira painaa ekan suoran täydellä laukalla, ei tasan nouse keppi, mikäli siinä sellainen on. Onneksi ei ollut ja jälkisuoralla olevassa kulmassa sain koiran kiinni ja kulman jälkeen oli eka keppi. Huh, nyt en kyllä päästä enää liinasta irti. Matka jatkui kakkoskepille täydellisesti, jostakin vesakon alta nousi keppi ja Aron oli itsekkin innoissaan tästä kepistä. Mutta sitten, voi nyyh. Jälki jatkui polkua pitkin, tämä on tosi vaikea Aronille, siinä polulla on voinut kävellä joku ja niin kävi, että Aron paineli polkua pitkin tukka putkella eteenpäin ja jälki olisi tuikannut jossain kohdin siitä polulta vesakkoon. Ja näin hukattiin jälki ja pyörittiin ja pyörittiin. Vein koiran polun alkuun takaisin ja näytti, että koira nosti sen jäljen sinne vesakkoon, mutta en tiedä. Tämä ryteikkö oli niin tiheää, etten nähnyt koiraa hetkeen, pitelin vain liinan päästä kiinni ja yritin selviytyä perässä, vaan ei onnistunut, oltiin jossakin tosi kaukana ja ei auttanut kuin palata autolle ja huudella Miinulle, joka tuli jossain perässä, että mennään autolle takaisin. Otin jo jälkivaljaat irti ja mietin siinä autolla, että mitäs tehdään. Tiesin, että jäljen pää ja 2 viimeistä keppiä olisi löydettävissä, sillä Miinu kertoi jäljen kulkevan lähellä autoja. Tehtiin sitten tavallaan uusi jälkitreeni, lähetin koiran sammaleikkoon ja sinne se meni suoraan ja nosti Miinun tekemän jäljen ja jäljesti hitaasti ja supertarkasi nyt nostaen kepin tuolta suoralta. Sitten vielä jatkettiin ja koira jäljesti yhden pätkän vikalle kepille, joka nousi varmasti. Tässä loppupalkkaus ja herkkuhetki.
En tiedä olisiko koira pitänyt laittaa autoon heti sen jälkeen kun hukkasi jäljen, mutta mulla ei ollut sydäntä tehdä sitä. Koiran jälkimotivaatio oli ihan huikea treenin alussa ja työskentely tuolle kakkkoskepille saakka oli ihan mahtavaa. Sääli, että polku vei koiraa, enkä voinut tietää, oliko sillä polulla joku kävellytkin jäljen vanhentumisen aikana. No, Aron teki todella töitä kahdelle vikalle kepille sen näköisenä, että en varmaan hukkaa nyt tätä jälkeä.
Tästä olikin sitten tunti aikaa siirtyä illan agitreeneihin. Siellä koettiin onnistumisia. Tehtiin kahta ratapätkää, jotka molemmat alkoi esteen takaakierrolla, sen jälkeen meitsin piti juosta sellainen suora, jossa koira hyppäsi hypyn, pituuden ja renkaan läpi ja renkaalle piti ehtiä tekemään persjättö ja sillä kääntämään koiran sivussa olevalle hypylle. Hauskaa oli, Laura huusi, että juokse ja minä juoksi, silti Aron jostain ihmeen syystä oli mua nopeampi :-)
Toinen treeni alkoi myös hyppyesteen takaakierrolla ja jatkui takaaleikkauksella kohti este-erottelua, putken suut olivat puomin ympärillä. Aron luonnollisesti oli putkessa, tein mitä tahansa :-) Laitettiin sitten lelu siihen puomin suulle ja sitä kautta saatiin toistojen jälkeen luopumaan putkesta.
Tallin toinen puoli oli tyhjillään ja siellä kävin tekemässä puomia sekä a-estettä näiden sujuen hyvin. Annoin koiran myös hiukan irrotella, kun oltiin kerta vauhtiin päästy. Siellä oli kolmen hypyn sarja, joiden jälkeen oli putki. Hyvin Aron irtosi hyppimään ja putkeen, kun itse seisoin ekan hypyn kohdalla.
Olipas meillä hauskaa :-) Tämän päälle kävin jo lähes pimeällä vielä loppukävelyllä ja treenaaminen on kyllä mukavaa kaikesta innostuneen bordercollien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti