Mitä parhautta, ajoin metsään, missä oli Aronille tehty jälki valmiiksi.
Tapasimme siis meille uudessa jälkipaikassa tänään Hannan ja Pian Rauman tien varressa. Ja pienen odottelun jälkeen Aron sai aloittaa päivän jäljestyksen.
Janalla eteni suoraan, (sovittiin Aronin kanssa, että tästä taidosta ei nyt sitten lipsuta) kohtasi jäljen, reagoi siihen, haistoi takajälkeä ja oli kääntyvinään vastakkaiseen suuntaan, mutta jostain syystä jatkoi matkaa eteenpäin. Meni eteenpäin sen verran mitä liinassa pystyi ja nosti jäljen oikeaan suuntaan takakautta. Hassu jäljen nosto siis, kaipaisiko koira niitä käsilaappasuja nyt varmistuakseen jäljen suunnasta?
Itse jäljestys oli mukavaa, kaikki kepit nousi, pääsääntöisesti koira kulki jäljen päällä, muutama hassu poukkaus oli matkan varrella. Jossain vaiheessa koira laittoi lisää kaasua ja olikin ihan varma, että ollaankos hirven perässä, ei onneksi oltu, huh. Eli maailmassa on nyt yksi murhe vähemmän, Aron kun oli tänään pätevä jälkikoira :-) Jäljen pituus oli 800m,keppejä 5 ja jäljen ikä 1½h. Jälkimaasto ei ollut mitään söpöä sammalmetsää vaan itseasiassa aika rytöä, ojanylityksiä sun muuta. Mutta ihan loistavaa kaikin puolin.
Esineruutu tehtiin myös ja tässä riittää vielä työstettävää. Katsottiin Aronin kanssa kun esineet vietiin ja Aron oli hyvässä virityksessä lähtemään ruutuun. Meni oikeaan suuntaan miten pitikin, ei reagoinut vasemmassa takanurkassa olevaan muoviseen puukontuppeen, eteni takarajaa pitkin oikeaa takanurkkaan kohti, mistä löytyi esine. Toisella pistolla täsmälleen sama kaava, vaikka itse vaihdoin lähetyspaikkaa. Nyt nousi keskeltä takaa esine, jota ihan vähän piti vinguttaa matkalla (oli oranssi muovinen koiranlelu). Tämän luovutuskin oli vähän huono. Mutta kaksi esinettä kuitenkin suht ripeästi. Työstettävää meillä tässä ruudussa on tuo kaavamaisuus, hyvin usein viime aikoina lähetän koiran edessä olevaa takanurkkaa ja se tuo esineen vastakkaisesta takanurkasta. Ja kakkospistolla se menee ihan samaa reittiä, ihan kuin sen pitäisi mennä samaa reittiä uudestaan katsomaan sinne, mistä se eka esine löytyi, että löytyykö lisää. Pian kanssa puhuttiinkin jo, että ensi kerralla vien Aronin kanssa nuo esineet, josko sillä saisin koiran kulkemaan ruudussa pistomaiseen tapaan. Mutta mukava, että on joku idea jo valmiiksi seuraavaan treeniin.
Hui ja Tuplakin olivat tosi päteviä, joten metsästä poistui tyytyväistä porukkaa. Miljoonat kiitokset Pialle ja Hannalle!
Koiramainen päivä jatkui iltasella Kangasalan kentällä, huomasin, että meidän nurkilla on tokokoe ja olipas siellä paljon väkeä, kolme kehää pyöri samaan aikaan ja vielä joku lasten jalkapallo-ottelu pyöri nurmikentällä. Väkeä oli lähes yhtä paljon kuin tokosm:meissä aikanaan. Meidän valkkuryhmästä oli useampi koirakko kisailemassa, joten mikäs siinä katsellessa. Voi-evl kehässä oli Kurtti tuomarina, joka piti ihan asiallisen linjan pisteissä. Vaikein liike taisi olla tunnari, tosi monella tuli siinä nolla. Ärsyttävä liike!
Siitä sitten vielä iltatreeniin Tallille. Tänään tehtiin yksittäisiä esteita sekä perushyppysarjaa. Yksittäisillä esteillä oli erityisteemana keinu. Tässä kahden avustajan kera Aron juoksee keinun päähän palkataan sinne ja annetaan keinun laskeutua. Joskus se sujuu ehkä niin, että ilman avustajia Aron painelee täysillä keinun päähän ja pysyy siellä kunnes keinun pää on maassa.
Puomiharjoituksissa tarjolla oli puomi, jonka suun ympärillä on kaksi putken päätä houkuttimena. Pari kertaa Aron oli putkessa, sitten vasta päästiin puomille. Aronia on aina vähän jännittänyt putki puomin alla, nyt tehtiin monenlaisia vaihtoehtoja. Toisella kentällä oli putkea a-esteen alla ja puomin alla. Kaikille esteille monia toistoja. Tämän lisäksi tein itsekseni putkesta renkaalle-harjoituksia ja näissä onnistuttiin. Mitäs muuta tehtiin, ainakin Aron läähätti ja oli tohkeissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti