Ja tänään Tamskin talli ja kokeenomaiset treenit. Vähän oli väkeä paikalla, joten melko rauhassa saatiin tehdä.
Aloitettiin paikalla-oloilla, kehäänmeno ok, viritykset istumiseen ja kun käveltiin kehästä ulos, tiputin narulelun kehän laidalle. Aron jäi istumaan kahden schapendois-tytön väliin. Ja istui siinä kun palasimme. Hyvä juttu siis. Päivi sanoi, että Aron istui hyvin, mutta läähätti kovasti. Vaikea sanoa, että johtuiko paineesta vai siitä, että oli kyllä myös tosi kuuma.
Jatkettiin makuilla, hyvin meni omalla vuorollaan alas, makasi sen 4 min ja nousikin hyvin. Hienoa!
Sitten yksilövuoroihin olin valinnut liikkeiksi seuraamisen, tunnarin ja ruudun. Seuraaminen siksi, ettei me olla liikkurin kanssa tehty kertaakaan seuraamista sitten kesäkuun kokeen jälkeen, tunnari siksi, että sitä pitää vaan harjoitella eri tilanteissa ja ruutu siksi, että viimeiseksi meidän varmin liike, jäisi onnistunut fiilis kehästä.
No seuraaminen oli ala-arvoista. Jostain syystä koira oli suurilla kierroksilla, yritin verkkailla sitä ennen omaa vuoroa, mutta jostain syystä se oli kuin painekattila. Ajattelin, että kun se keskittyy seuraamiseen, työskentely rauhoittaa. Kävi juuri päinvastoin, ääntely lisääntyi ja vaikka itse en puhunut mitään, äänteli Aron liikkurin käskyistä. Ja kun asenne ei ollut kohdallaan, ei kaksi askelta sinne tai tänne onnistuneet niin kuin pitäisi, kaksi askelta taakse, mikä se on. Ajattelin, etten laita tuostaa tilanteesta olevaa videota mihinkään näytille, häpeän itsekseni, mutta no, enpä ole toivottavasti sanonut koskaan, että me ollaan hyviä, joten seuraamisen video kaikkine virheineen. Video ei anna armoa, vaikka mieli haluaisi unohtaa.
Homma jatkui tunnarilla, koira paineli kapuloille ja voi että kun oli vaikeaa korkeassa mielentilassa tuon seuraamisen jälkeen. Maistoi likipitäen kaikkia kapuloita, taisi nostaa yhtä ellei kahta, toi kuitenkin lopulta sen oman, joten parempi tämänkin kuin tuoda väärä. Loppukiljaisu edestä sivulle siirtymisessä kertoo Aronin tunteista.
Ja loppuun ruutu, merkille meno oli juuri sellainen kun meillä on ja tämä merkille meno on vielä se parempi, kun tietää, että kohta saa juosta ruutuun. Ruutu löytyi, tosin hyvin eturajalta, en tiedä olisiko minun pitänyt odottaa ihan hetken pidempään, onneksi jäi kuitenkin ruutuun. Tähän etualalla olemiseen saattoi vaikuttaa hallin seinä, mutta isolla kentällä toisinaan käy myös noin. Loppu hyvin. Joten treenattavaa on.
Kun kokeet oli ohi, meillä oli vielä tunti aikaa treenata keskenämme. Ohjattua tehtiin ja tässä Marken ideasta päätimme palkata Aron siitä, että istuu sivullani ja katselee kapuloiden vientiä. Palkkasin siinä kohtaa, kun ensimmäinen kapula laitettiin maahan. Vaikutti varmasti sitten merkille menoon, sillä meni hyvällä vauhdilla merkille. Tosin jokainen merkille asettuminen oli huono, ei ollut suorassa minua kohti, vaan etupää menossa oikeaan. Kapuloista piti hakea tänään vasen ja sitä ei nyt pystynyt mitenkään hakemaan. Oliko Aron ajatellut, että mennään sille oikealle, koska meni aina kohti oikeaa kapulaa, vaikka vein koiran merkin taakse ja oli sen vuoksi siellä suorassa. Varmaan viiden toiston jälkeen näytin vasen ja tein vielä ylikorostuneen vartalo-avun, lopulta kääntyi vasempaan vaikka vielä silloinkin sen koiran ajatus oli vaan siellä viimeksi viedyssä kapulassa. Ihan järkyttävän vaikeeta!!!
Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä kaukot kokeenomaisesti. Treeneissä yleensä joku näyttää vaan kädellä merkin, että vaihda asentoa, nyt oli mahdollista treenata kaukokyltin avulla ja sovittiin, että Marke vaihtaa kyltin tekstiä 3 sekunnin välein. Olipas jännää, omat aivoni joutuivat työsketelemään ripeässä tahdissa. Kun lukee kaukon kyltin tekstin ja nopeasti yrittää muistaa, että mikä käsky meillä on tässä ja tekee sen vielä oikein, oli se melkoista silmät liikkuu koirasta kylttiin ja takaisin koiraan. Onneksi Aron teki koko kaukoliikkeen todella hyvin, kaikki vaihdot, niinkuin olen opettanut, omasta mielestä kympin juttu.
Ja lopuksi naksuttelin matalaa merkkiä ja näissä yksittäisissa merkki treenissä Aron on mukiinmenevä, kokonaisessa liikkeessä ei.
Joten nyt pähkäilyssä mitä ja miten treenata jatkossa.....
Treenien jälkeen kävin vielä Multisillan metsissä lenkillä. Elvis oli mukana ja tehtiin 1½ lenkki ja oli kuuma. Alkulenkistä vein koirat Sääksjärven rantaan ja sinne ne paineli veteen, tosin rannassa katselin, että onpas paljon vihreää levää, ei kai se vaan ole sinilevää. Aron joi järvivettä ja mikäli se tänään kuolee, oli se sitten sinilevää. Kutsuin koirat nopeasti pois Sääsjärvestä. Sitten painelin jotakin polkuja pitkin, onneksi tajusin laittaa sport-räkkerin päälle ja sen avulla suunnistin pois metsästä, hyvin se näytti mihin suuntaa kävellä, että löytää takaisin junaraiteiden varteen ja sitä kautta takaisin autolle. Oli kyllä ihan hirveen kuuma ja hiostava ilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti