Hyppy-ongelmaa ratkomassa

Tänään oli sitten se päivä, jota olin jo kovasti odottanut. Oltiin nimittäin Aronin kanssa Vappu Alatalon silmän alla hakemassa neuvoja ja ajatuksia, miten voin parantaa Aronin pk-metrisen hyppyä. Mua jännitti kyllä etukäteen, mitä jos Vappu sanoo, että Aron on ihan onneton ja kömpelö hyppääjä?

Onneksi toisin kävi ja saimme paljon palautetta ja tulevaisuuden toiveita.

Ensimmäinen mitä Vappu huomasi oli se, että Aron on inansa tuhdissa kunnossa. Riikkakin tästä ennen joulua vähän huomautti, mutta Aron syö nykyään 3 dl Eukanuban Agility & Jogging-ruokaa (se ihana säkki, missä bordercollie hyppää) ja joskus se sai sitä sentään 6 dl päivässä. Kaiken tämän lisäksi menee melkoisesti koulutuksen yhteydessä ruokaa, helposti paketti jauhelipihvejä/ lihapullia/ kanaa jne. Kaiken maailman naksutemppujen yhteydessä, kaukokäskyjen tai perusasentohinkutuksessa makupaloja palaa. Mutta tottahan Vappu puhui, kun sanoi, että Aronilla on aina yksi kilo enemmän hypyssä mukana, jos sillä on ylimääräistä massaa, joten ihan hyppyä ja muuta terveyttä helpottaakseen Aron laihduttaa nyt kilon. Liikaa ei saa laihtua, sillä sen pitäisi kasvattaa myös lihasta ja jaksaa treenata. Joten kilon verran jos pinistellään, se riittää. Ehkä meidän kannattaa siirtyä Eukanubassa ihan perusruokaan.

Muuten Vappu kehui Aronin rakennetta, Aron on iso, hyvillä kulmauksilla varustettu koira, jolla on hyvä vartalonhallinta sekä hyvät lihakset. Bordercollieissa löytyy myös pieniä ja lyhytjalkaisempia malleja, joille luonnollisesti metrinen hyppy on vaikeampaa. Sen paksu turkki (tiputtako bordercolliet karvojaan koskaan?) tekee siitä vielä isomman vaikutelman, mutta siis hyvä, että lihasta löytyy ja vankka luusto ja hyvänlainen rakenne takaavat edellytyksiä hyvään hyppäämiseen. Aronin takapään lihaksisto voisi olla vieläkin parempi, mitä enemmän takapäässä on habaa, sen helpompaa hyppääminen on. Näin ollen Vappu suositteli meille seuraavaksi vesijuoksua, joten katselemme tähän mahdollisuutta Pirkkalan seudulta. Vesijuoksu siksi, että se on turvallinen tapa vahvistaa lihaksia. Jatkamme liikunnan saralla niin kuin tähän asti eli monipuolisesti, milloin juostaan, tehdään pitkiä metsälenkkejä jne. Vesijuoksu olisi monipuolisen liikunnan tukena ja vahvistajana.

Sitten hyppyharjoituksiin.
Aronin kanssa on tehty paljon kaikenlaista treenaamista tukevaa toimintaa. Kaikenlaiset kohteiden kierrot, kuten törpöt, siivekkeet, lyhtypylväät jne on tuttua kauraa meille ja näitähän on hyödynnetty milloin kapula suussa, milloin vaan vauhdin kaipuussa tai verryttelynä. Aron myös irtoaa kivasti, sen voi lähettää hyppäämään kauaksikin minusta ja tai minua kohti. Se osaa odottaa lupaa hyppäämiseen ja lähtee hyppysarjoihin hyvin. Ja tämä kaikenlainen toiminta tietysti edesauttoi, että saatiin se hyppyjuttujen hyöty kyllä irti. Vappu taisi olla aika vaikuttunut meidän temppu/taito-arsenaalista.

Ensin tehtiin ihan perussarjaa, jonka viimeinen este oli tokohyppy. Tässä Aron näytti hyvää hyppytekniikkaansa, mutta viimeinen este pidettiin suht matalana. Meidän perussarjassa on hyvä olla esim. 5 hyppyä, joiden rimat ovat noin 15 cm korkeat. Perussarjatreeniä voin tehdä ihan kotona omalla hypyllä ja viimeisen hyppyesteen voi vaihdella.

Perussarjatreeniä hyödynnettiin myös kapulan pitotreenissä. Pk-kapula vaikeuttaa aina koiran hyppäämistä, koska se tuo painoa koiran etuosaan. Koira tarvitsee siis harjoitusta siihen, miten se tekee hyvin hyppynsä myös kapulan kanssa. Tänään Aron sai siis hypellä perussarjan, nyt oli vaan kolme hyppyä, sillä ei ollut tarkoitus näillä harjoituksilla rasittaa tänään liikaa. Kolmen hypyn päässä oli tolppa mikä kierrettiin ja sitten sama hyppely takaisin kapula suussa. Aron teki tämän hyvin ja Vappu sanoi, että se pitää kapulaa hyvin suussa eikä kapula vaikuta sen hyppyihin huonolla tavalla. Tällä harjoituksella voin siis vahvistaa entisestään tätä pitoa ja hyppelyä. Vapun vinkki oli myös, että opettaisin kierron myös toiseen suuntaan, Aron tekee kiertämisen nyt aina vasemmalta. Kierroilta takaisin tullessa kiinnitettiin huomio myös palkkaukseen, koiran ei tarvitsisi takaisin tullessa tuijottaa kapula suussa minua, vaan sen katse saisi olla alaspäin, siksi jaloissani oli lelu, jolle vapautin kapulasta kun hypyt oli suoritettu.

Sitten tehtiin treeniä, mikä toimii meille lajinomaisena maksimivoimatreeninä ja tällä on tarkoitus vahvistaa taka-osan käyttöä. Aronilla on mahdollisuus paljon parempaan taka-osan käyttöön, heikot hypyt ja takajalkojen osuminen esteeseen kielii juuri siitä, ettei koira käytä taka-osaansa täydellä teholla. Tällä maksimivoimatreenillä voin sitä kehittää. Treeninä meillä oli apuhyppy, siitä 6 jalan päässä on okseri-este joka on 1,5 jalkaa leveä ja takariman korkeus kävi tänään 65 cm. Tämän korkuinen este vastaa suunnilleen 80 cm hyppyä. Tähän koira ei saa juurikaan vauhtia, joten näytti vähän vauhdittomalta korkeushypyltä. Tätä treeniä teemme nyt jatkossa, sen takarima vaihtaa korkeutta ja kaikki hypyt eivät ole aina korkein mahdollinen, vaan väliin myös pienempiä hyppyjä. Jos eturima on ristikko, on este vaikeampi koiralle.

Päätöstreeninä tehtiin kasvavaa sarjaa ja tätä minun pitäisi tehdä aina treenien lopuksi. Aron ei ponnista Vapun mukaan kovin hyvin eteenpäin, taito mitä pk-koira ei välttämättä tarvitse, mutta tällä harjoituksella Aron harjoittelee venyttämistä ja askeleen pidentämistä, mikä taas tukee kaikkea muuta harjoittelua. Kasvavalla sarjalla tarkoitettiin perusjumppasarjaa, jonka jokainen väli on toistaan pidempi, meille sopivat välit olivat 5-6-7-8 jalkaa ja omaan silmään Aron venytti kyllä itseään.

Kaikissa tämän päivän ja tulevaisuuden treeneissä pääpaino on siinä, että lähetän koiran esteelle. Sama idea kun sitten ihan pk-esteillä, että koira lähetetään hyppäämään, siksi olin koiran takana tai sivussa, en mielellään edessä. Näitä hyppytreenejä tekemällä + vesijuoksu + pieni laihdutus olisi mahdollista, että Aron saa entistä paremman tekniikan, voimaa ja näiden myötä motivaatiota sekä suurempaa itsetuntoa selvitä itse pk-hypystä. Nyt Aronia ei laiteta sen metrisen eteen ennen kuin se on valmis siihen, aikataulumme näyttää siltä, että maaliskuun lopussa Aron selviäisi 90 cm hypystä ja siitä myöhemmin sitten metrisestä. Vappu sanoi, ettei näe mitään syytä, miksei Aron toukokuussa/ kesällä suorittaisi metristä hyvin.

Ja todellakin olen valmis työstämään hypyn kuntoon, varsinkin kun nyt on hyvät täsmäohjeet juuri meidän hyppyyn. Näen meidät niin siellä jäljen kolmosluokassa ;-)

Ohjeina oli, että kaikissa hyppyharjoituksissa motivaatiosta on pidettävä huolta. Yhdellä kertaa ei tarvitse ahnehtia kaikkia näitä hyppytreenejä, joskus voi käydä tekemässä vaan yhden kerran perushyppyä ja viedä koiran pois. Tarkoitus ei ole hypyttää koiraa loppuun vaan mm. yllätyksellisyydellä pitää motivaation yllä ja koiran mielen virkeänä. Välillä siis helppoja ja lyhyitä treenejä. Ja aina pitänee tarkkailla koiraa, että se on motivoitunut ja innostunut, jos se yhtään näyttää kyllästyneeltä, niin hälytyskellot soimaan. Nyt meillä on takana monta päivää treenejä, joten olin etukäteen ajatellut, että huomenna meillä on treenitön päivä. Onneksi Vappu sanoi, että tämän treenitunnin jälkeen Aron ei näyttänyt väsyneeltä ja oli hyvinkin innokas jatkamaan hommia.

Kiitos Vapulle eteenpäin kannustuksesta!!

Olin niin ylpeä pikku-Aronista, joka ei Vapun mielestä ole ihan nössö, omaa hyvän itsetunnon (koska uskalsi käydä minulle kimeästi kiljahtelemassa silloin, kun yritin kirjata paperille ohjeita) ja on taistelutahtoinen sekä sitkeä eikä luovuta herkästi. Aron yrittää kyllä. Ja oli tietysti ihana kuulla, että olen osannut rakentaa sen treenitahtoa siihen tilaan, että se on valmiina kuin partiopoika, oli laji tai tehtävä mikä hyvänsä.