Minä ja koiralaumani eletään nyt elämämme tylsintä ja ankeinta aikaa. Kennelyskä alkoi Aronilla perjantaina, tänään se alkoi Elviksellä eikä loppua näy. Aron yski viimeksi lauantaina limalönttejä lattialle, nyt sen yskä on kuivaa, mutta silti yskii. Yskä tulee joka kerta, kun se nousee makuulta tai pomppaa esim. viereeni sohvalle. Eilen olin iltavuorossa ja Petri kertoi, että Aron oli nukkunut koko sen ajan kun olin poissa, mutta juoksihan se sitten heti eteiseen vastaan kun ovi kävi ja yskänpuuska siitä tuli.
Viime yönä luulin näkeväni painajaista, mutta totta se painajainen oli, sillä Elvis yski aamulla tutun kuuluisesti. Nyt siltä lentää yskän mukana limaa :-(
Kennelyskää sairastava kaksikko on siis täydessä levossa, käydään talon päässä pissalla ja sen verran kävelyä, että vatsa toimisi. Heti kun lähdetään liikkeelle, alkavat kummatkin yskiä ja meidän ulkoilu kestää vain sen 2 min, että tarpeet tulee tehtyä. Niin kamalan kurjaa. Onneksi tuo kaksikko ottaa tässä virikkeettömässä sisäelämässä toistaiseksi ihan rauhallisesti, vai tajuaako nekin, että heti kun lähtee liikkumaan tulee yskä.
Jimmy on toistaiseksi terve, mutta kun ikää on ja pakkasta tällä hetkellä -18, paleltaa Jimmyn tassut eikä tänään kävelty 20 min pidempää pätkää. Nyt kun se nukkuu, sen hengitys kohisee uhkaavasti, kuorsaako se vai onko sillä limaa hengitysteissä?
Ja itse olen niin rutiineihin tottunut, että tämähän on ihan kauheaa, ettei lähdetä pitkälle lenkille tai treenata mitään. Väännän vielä veistä haavassa pyörimällä mm. Silvia Trikmannin sivuilla ihaillen energistä ja motivoitunutta meininkiä. Ja lupaan ja vannon, että kun Aron tästä tokenee, me treenataan vaan motivaatioa, iloa ja energiaa meidän tekemiseen. Treenejä pitäisi tehdä suunnitellummin ja laadukkaaammin. Jotenkin kun nyt tulee pysähtymisen paikka, alan miettiä kaikkea sitä mitä on treenattu, teen vähän tilintekoa itseni kanssa, että mikä meni huonosti tai missä on onnistuttu. Vaikka treenaaminen ja ulkoilu on niin kivaa, tiedän kuinka tärkeää on nyt antaa koirien parantua. Odotamme siis niin niitä terveitä ja lämpöisempiä treenipäiviä!
Ymmärrän hyvin! Aika paljon sain itseni kanssa tehdä töitä, kun yhtäkkiä silmänräpäyksessä täydestä treeni- ja aktiivielämästä siirryttiin hissutteluun moneksi kuukaudeksi. Alkuun meillä Remolla oli ensin n. 2kk täyslepoa, olipa oma pää ehkä enemmän koetuksella kuin koiran. Imakin siinä sivussa sai sijaiskärsijän roolin, kun kaikki aika meni Remon hoitoon... Joten arvaa vaan olenko nauttinut nyt näistä nykyhetkistä, kun koirat voivat edes lenkkeillä normaalisti!! Vaikka kaikki harrastukset on jouduttu lopettamaan... Todellakin! En edes tajunnut, kuinka suuri merkitys aktiivisella ulkoilulla ja lenkkeilyllä mulle on, ennenkuin se vietiin. Elämän opetuksia, pahemman kautta...
VastaaPoistaToivottavasti pojat paranevat pian ja onneksi ei ole mitään tämän vakavampaa, muista se! Paljon pahemminkin voisi olla... :)
Tsemppiä teille sinne. Kyllä se siitä, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Onneksi mennään kohti kevättä, annetaan sen olla kannustimena, kun päivät pitenevät ja pian pääsee ulos lämpimään treenaamaan. Ja se vapaa-aika, joka tarjoillaan meille meiltä kysymättä voidaan käyttää hyödyksi juurikin katsomalla muiden treeni ideoita ja tarkastelemalla omaa =)
VastaaPoista