"Ei menestyksessä ole mitään merkillistä, kyse on pelkästä itsekurista. Itsekuri merkitsee sitä, ettei jätä tekemättä asioita, jotka olisi tehtävä, vaan tekee ne!" Jim Rohn
Tämä teksti on suoraa Kärnän Sarin fb-seinältä ja mietin, että onko menestys todellakin vain tuosta kiinni. Minun tavoittelema menestys on tänä vuonna Aronin kanssa vähintään kaksi ykköstulosta evl-luokasta, joten sen saavuttamiseksi on vaan tehtävä töitä.
Joten tunnin aamulenkin jälkeen puuhasteltiin ensin ohjatun kanssa. Tässä vein itse kahteen kertaan kapulat, tulin koiran sivulle, odotin hetken ja vapautus leluun, sen jälkeen lennossa merkille, näin tekee hyvän ja vauhdikkaan merkin. Mua niin ärsyttää se hiipuva vauhti, mikä tulee niin helposti heti kun joutuu odottamaan ne kapulan viennit. Joten hyviä merkkejä tuli, palkkasin lelulla tai jatkettiin suullisen kehumisen jälkeen vasemmalle kapulalle, nyt koira kyllä teki todella onnettoman kaaren ja porhalsi pitkästä aikaa keskikapulalle, sain stopattua koira ennen kapulaa ja pyysin uudestaan merkille, tässä vaiheessa palkkasin siitä, että jätti keskikapulan ja tuli merkille takaisin. Uusinnalla yritti taasen keskikapulalle, höpö höpö sanoin Aronille. Kolmas kerta toden sanoi, nyt Aron teki hyvän kaaren merkiltä ja päätyi sinne vasemmalle kapulalle, tää oli hyvä ja vauhti palkka saman tien kun nosti kapulaa. Vaihdoin kotipihassa ohjatun paikka ja tässä mentiinkin merkiltä nyt oikealle, hyvä reagointi oikea-käskyn kuultuaan, kääntyi oikein hyvin oikeaan, nyt vain kapula oli vähän hukassa ja etsi sitä oikealta hetken.
Sitten seuraamisia, perusasennon paikka on millin tarkka. Jos teen kaksi askelta ja liike seis- on paikka hyvä. Jos teen 4 askelta ja liike seis-paikka on hyvä, mutta jos kävelen 10 askelta suoraan-paikka on heti jo edessä. Samoin täyskäännöksen jälkeen paikka on edessä. Joten näitä sitten naksu ja namin kanssa. Mukavaa tässä on se, että Aron on seuruussa hipi hiljaa.
Sitten erilaisia vauhtinoutoja ja tai noutoja. Tunnarin luovutus jees, kapulaa vauhdissa jees ja pari hyppynoutoa, joissa pitkät välit esteen ja minun ja kapulan välillä. Aron meni lujaa ja luovutti kapulan ääneti, siirtyi myös sivulle ääneti. Viimeinen nouto loppui vauhtipalkkaan, että usko vauhtiin säilyy. Tämän päälle saikin jäähdytellä koiraa vielä 20 min kävelyllä. Nyt Aron saa huilia, illalla vielä maneesitreeneihin.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti