Ja eilen illalla maneesitreeneissä. Suunnitelmassani oli kaksi kierrosta, joista ekassa tehdään rauhallisempia juttuja ja toisessa vauhdikkaampia. Enkä tiedä miksi tuo maneesi on niin vaikea paikka meille, mutta Aron piipittää siellä enemmän kuin muualla.
Aloitettiin tunnarilla, meni kapuloille, haisteli ja lopulta nappas sen oman viereisen. Lähti tuomaan sitä, mutta liikkuri puisteli päätään, josta tiesin, että väärän tuo. Harjoitus loppui siihen, en antanut tuoda väärää kapulaa minulle saakka. Oli jatkettava seuraavaan hommaan.
Tässä halusin, että muut katsovat sitä meidän perusasennon paikkaa, seuraamiseen lähdöt olivatkin nyt supervaikeat, Piia liikkuroi liikkeelle lähtöjä ja Aron piippas, ei meinannut tulla mitään. Sitten sen jälkeen meni minultakin askellus sekaisin ja Aronilla oli huomattavasti vaikeampaa. Huoh, kun pitää kriteeristä kiinni ja itse sählää, on surkea olo.
Jonkinlaisen onnistumisen jälkeen jatkettiin z-liikkeeseen, tässä ensin z-uralla asennot läpi ja Piia naksautti, kun asento oli oikea, järjestys s-m-i. Viimeisellä suoralla teki istumisen väärin, uusinnalla oikein, naks siitä. Sitten kaikki jäävät yhteen putkeen. Asennot teki oikein, mikä on kiva juttu, mutta miksi se koira oli niin piip. Piippaili nimittäin kun oli maassa ja kävelin ohi ja jossakin liikkeelle lähdössäkin taisi tulla ääni.
Tästä ei koskaan tule mitään-fiilis.
Lopuksi tunnari uudestaan, nyt lähti kapuloille, haisteli riviä, pysähtyi omansa kohdalle, katsoi minua, jatkoi taas rivin haistelua, nosti lopulta se oman, mutta olisiko sanonut piip myös noston kohdalla, oikea kun oli ja lähti tuomaan sitä, palkkasin sen ennen luovutusta jo riemuista leluun ja riekkumiseen.
Juteltiin Piian kanssa tunnarista ja kyllä se siltä vahvasti vaikuttaa, että motivaatio puuttuu ja jos ei ole motivaatiota, tulee kaikenlaista turhaa epävarmuutta. Piia kertoi, että Ihkun tunnarimotivaatio oli parannettu palkkiota korostamalla, jolloin Ihku haluaa tehdä tunnarin nopeammin ja paremmin. Piia näyttikin hienon tunnarin, siinä Piia näyttää koiralle palkan, saat tämän jos teet oikein, koira lähetettiin tunnareille, Ihku meni täydellä laukalla, haisteli ja nappasi oman välittömästi suuhunsa kun se tuli kohdalle, se oma oli toinen kapula mikä koiran nenän eteen tuli ja itsevarmasti Ihku otti sen, ei mitään koko kierroksen haisteluita sen jälkeen. Joten tänään aloitan paremman palkan, joku ekstrahyvä, jonka eteen Aron haluaa onnistua, jälkikepithän meillä alkoi nousta kissaruualla. Kokeilin sitä illalla ja taskussa oli rapiseva dental-rask pussi, Aron sai haistaa, että tälläistä on taskussa, sitten tasku kiinni ja koira kapuloille ja sehän yritti ja näytti huomattavasti paremmalta. Tein kolme toistoa ja kolme dental-raskia, oikeat kapulat tuli eikä toistoista huolimatta suoritus nyt laskenut.
Toisella kierroksella meille kivoja liikkeitä. Aloitettiin ruudulla ja siinä tehtiin koko liike, meni oikein hyvin, nopeasti ja varmasti. Kutsuin sivulle vasta toisen käskyn jälkeen, tässä raati huomasi, että liikkurin kakkoskäskyn jälkeen Aron oli nytkähtänyt ruudussa, no onneksi kokeessa saa tulla sen ekan käskyn jälkeen.
Sitten ohjattu, haettiin oikeaa. Palkkasin koiran odottamisesta kun kapulat oli viety, teen näin nyt seuraavat 10 ohjattua ja katson, onko koiralla parempi odotusarvo lähteä sen jälkeen merkille. Tuon lelupalkan jälkeen lähetin koiran merkille ja se meni lujaa, hyvä paikka, siitä oikean haku, teki superhyvin, palkka vauhdista kun tuli kapulan kanssa.
Lopuksi luoksetulo vaan läpi, tämänkin teki hyvin.
Sitten omissa höntsäilyissä tein vähän seuruuta, nyt kun ei hinkattu perusasentoa oli loistava. Lopetin typerään treeniin eli siirtymisiin edestä sivulle, näissä oli pakko vingahtaa ja pakko oli keskeyttää, että eihän näissä vinguta, Aron sitten ahdistuneen näköisenä, kun huomautetaan.
Nyt on treenisuunnittelun tukena Canis-treenikalenteri, jossa asetan aina kuukauden tavoitteet. Tammikuun tavoite tokossa on nostaa nyt tunnari suosta, parantaa seuruu ja perusasennot sekä keskittyä äänettömiin suorituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti