Koskaan ei pidä nuolaista

ennen kuin tipahtaa. Otsikon mukainen opetus.

Perjantai-aamuna Aron veti hihnassa niin, että se kakoi kerran tai pari. Ajattelin, että miten se noin nykäs tota hihnaa, mutta aamun korttelipissatus saatiin tehtyä enkä ajatellut juttua sen enempää. Töiden jälkeen sitten kiirellä kotiin pakkaamaan autoa ja huomasin, eteisessä, että Aron taas kakas. Kysyinkin heti Petriltä, että onko se kakonut päivän aikana ja ei kuulemma ollut. Käytiin taas korttelipissatuksessa ennen kuin lähteä kohti Turkua, siellähän me ehditään lenkkeillä sitten enemmän porukalla perjantai-illan iloksi. Mietin siinä ajaessa, että olikohan se yskää ja ajattelin, että kyllä se varmaan ohi menee.
Perillä oltiin sitten lähdössä lenkille porukalla ja ei se mennyt ohi, Aron yski alkulenkistä ja kyllähän sen siinä vaiheessa tajusin, että kun yskä on kyseessä, ei kannata leikkiä. Pidettiin mun koirat ja muut koirat heti autosta lähtien erillään varmuuden vuoksi, toivottavasti tauti ei päässyt tarttumaan.
Viikonloppu talvisessa turussa mukana yskivä koira ei liene millään tavalla järkevää, vaikka kuinka kivaa olisi ollut tiedossa. Tauti tarttuu helposti muihin, viikonlopun olosuhteen oli Outin koti, jossa 6 koiraa paikalla, ei hyvä juttu siis, puhumattakaan kolmesta agilitystartista, jotka sunnuntaina oli suunnitteilla. Pari konsultaatiopuhelua Riikalle ja Miinulle ja järjen ääni sanoi, että kotiin mars mars. Käytiin sitten syömässä Hesessä ja ajelin kotiin Turusta. Harmitti ihan älyttömästi, sillä ei näitä lapsi/perhe/työvapaita viikonloppuja ole kuin kerran vuodessa hyvässä seurassa. Mutta 4 tuntia ajelua ihan turhaan, huokaus.

Yöllä sitten varmistui, että Aron on kipeä. Yski yö kolmesta eteenpäin limaisia ysköksiä lattialle ja varsin mukava tunne astua paljaalla jalalla sellaiseen. Nyt päivällä koira yskii joka kerta kun nousee makuulta ylös ja limalammikot sen kun lisääntyy. Muuten nukkuu, on kuumeeton. Muilla koirilla ei ole oireita. Mulla on oireita!!

Mutta mikään ei tapahdu sattumalta vaan kohtalolla on aina tarkoituksensa. Oltaisiin luultavasti häpäisty kasvattaja tai jotain vielä pahempaa meidän agility-uralla ja tai meidän kontaktit, jotka eivät torstaina olleet hyvät, olisivat menneet karseesti takapakkia 3 radan jälkeen. Joten ehkä pienen tauon paikka treeneissä ja elämässä on ihan hyväksi. Itse en osaa nyt vaan nauttia siitä, kun en osaa pysähtyä. Mutta pysäkillä ollaan pari viikkoa....