Huh, ulkona paukkui pakkanen -16 astetta, mutta lähdin silti maneesitreeneihin. Minua nimittäin alkoi harmittamaan suunnattomasti eilinen koetreeni. Treeni itsessään meni hyvin, ei siinä mitään, mutta missä on se tekemisen ilo ja tokoilun hauskuus? Vauhti, tekemisen meininki ja intohimo puuttuivat. Ja uusimmassa Canis-lehdessäkin Jessica että Christa muistuttivat, että koiran motivaatio on kaikkein tärkein. Joten jos eilen harjoiteltiin palkattomuutta, tänään halusin vauhtia ja motivaation nostoa.
Joten ensimmäisellä kierroksella aloitettiin ruudusta, sinne oli jo meitä ennen viety lelu valmiiksi, merkille sai lähteä lennosta, meni ihan hyvin ja merkiltä sai jatkaa välittömästi, kun oli stopannut, meni loistavasti ruutuun ja siellä lelu. Hetken lelun retuutuksen jälkeen luoksetulon alkuun, tässä liikkurin kanssa tehty alku, suunnitelma tehdä suora vauhtiluoksetulo, nyt vaan Aron meinasi lähteä liikkurin käskystä ja jouduin antamaan uuden maa-käskyn ja liikkuri useamman käskyn. Kehuin suullisesti kun pysyi ja sitten kutsuin vauhtipalkkaan. Jihuu, lujaa tuli.
Takaisin ruutuun lähdön paikalle ja nyt liikkuroitu aloitus, meni vauhdilla merkille ja sieltä ruutuun, laukkasi lujaa ruutuun, mutta himmaili eturajalla, stoppasin kuitenkin ruutuun ja palkkasin siitä, että oli ruudussa. Heti huomenna mun pitää miettiä, miten saan vahvistettua, että ruutuun mennään täysillä ihan loppuun asti?
Ruudusta uusi luoksetulo, nyt tuli hyvin, malttoi odottaa liikkurin käskyn jälkeen ja sai vauhdista palkan.
Sitten jatkettiin ohjatun alkuun, Marika vei kapulat ja sanoi käsky, Aron otti kontaktin ja sai palkan, tästä suoraan merkille, joka oli nyt hyvällä laukalla ja hyvä paikkakin merkin takana. Palkkasin kutsumalla kädessä olevaan naruleluun. Uusittiin tämä ja homma täysin sama, mutta hetsasin vielä vähän merkille lähetyksessä. Ja tän vuoden paras merkki, jossa oli siinä parhaassa paikassa merkin takana ja suoristi vauhdissa itsensä. Oi tätä mä haluun!! Ja taas sai jes-huudon jälkeen laukata naruleluun, joka oli kädessäni.
Tähän oli hyvä ottaa tauko ja viedä koira hetkeksi autoon.
Tauon jälkeen tehtiin tunnaria. Marika vei kapulat riviin, kaikkiaan 8 kapulaa, oma oli toinen vasemmalta. Aron sai haistaa tulevaa palkkaansa ja palkka taskuun, lähetys kapuloille ja oma löytyi, nosti sen ja lähti tuomaan, ihan pieni epäröinti matkalla, aivan kuin koira olisi odottanut, että palkkaan sen jo tuonnista. Kehoituksen avulla toi oman minulle ja sai syödä puolet kissanruuasta. Tehtiin toinen tunnari eri suuntaan heti perään, vaikka tiedän, että vaara tuossa piilee, jos Aron kokee, että teki edellessä väärin ja toistetaan samaa uudestaan. Nyt taas 8 kapulaa ja oma toinen oikealta, se oma oli vielä pienin tunnarin pätkä verrattuna muihin. Meni reippaasti kapuloille, haisteli riviä ja pariin kertaan haisteli kaikki ennen kuin päätyi omaan, jonka toi nyt loppuun asti. Hyvä näin ja nyt syötiin kissanruoka loppuun asti. Eli tunnarissa parempaan päin menossa ja seuraavat tunnarit teen taas vähän helpommiksi, vaikka 4 kapulan tunnariksi, että saisin vahvistettua sitä vähän nopeampaa mallia, jossa tuodaan oma heti kun se osuu kohdalle. Ja parempi jatkossa taas pysyä siinä linjassa, että yksi tunnari per kerta, ettei tule takapakkia tämän vuoksi. Turhan paljon varmistelee, tosin ei nostele muita.
Sitten loppuun kaksi hyppynoutoa Marikan puu-kapulalla. Tässä pitkä etäisyys esteeseen ja ekalla noudolla äännähti lähtiessä, palkkasin silti kun tuli takaisin päin kapulan kanssa vauhdista. Uusinnalla annoin namin suuhun juuri ennen hyppyhae-käskyä ja saatiin äänetön nouto, jossa myös palkka tuonnistä. Jäi hyvä mieli! Tämän jälkeen lähdin aika sukkelaan kotiin, sillä en halunnut yhtään jäädyttää Aronia autossa, vaikka sillä toppatakki olikin päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti