Tänään Lempäälässä on tokon maajoukkueen karsintakokeet. Olin siellä mukana sihteerin roolissa ja tuo homma on yksi parhaista aitoipaikoista nähdä kehän tapahtumia. Ja koska kilpailijoita oli 36 koirakkoa, oli homma jaettu kahteen kehään ja kahdelle tuomarille, itse kirjasin Riitta Räsäsen numeroita ylös.
Tässä meidän kehässä suoritettiin paikalla-olot, ohjattu nouto, seuraaminen ja tunnari. Kun seuraamiskaavion näki 36 kertaa jäi se kyllä mieleen. Evl-kaavioksi lyhyt, sisälsi ne pakolliset kuviot paitsi peruutusta. Monenlaista seuraamista oli tänään tarjolla, mutta Riitta ei antanut yhdellekään koirakolle kymppiä. Kyselinkin, että miksi näin ja Riitta vastasi, että yhtään kympin seuruuta ei ollut, kaikilla oli vähintään joku perusasento vino tai ohjaajan rintamasuunta kääntyi sivu-askelissa tai muita pieniä virheitä. Itse kontaktin tippumisesta ei Riitta tuomarina sakota, koira saa hänen mukaansa katsella kehää mikäli pitää paikkansa.
Karsintakokeissa olleiden koirakoiden taso oli kyllä kova, sillä saiko jopa 26 koirakkoa ykköstuloksen, KP:n sai monta koirakkoa ja kärkikolmosilla oli kaikilla pisteet yli 300. Vau! Hyvästä tasosta kertoo myös se, että esim. tunnarissa vain yksi koira toi väärän kapulan, kaikki muut selvittivät tuon viimeisen liikkeen varsin taitavasti. Mutta paras paikka oli kyllä seurata näitä suorituksia, sillä nyt todella tiedän, miltä se kympin suoritus näyttää.
Lisäksi oli kiva jännittää treenikavereiden puolesta, Pia ja Tupla tekivät varman ykköstuloksen, Anu leipoi Luusta TK4:sen (Suuret onnittelut) ja Kati ja Into osoittivat todella kuuluvansa tokoilijoiden kärkeen.
Ja kyllä ne suoritukset näyttivät niin hyviltä, että kyllä tuonne on pakko päästä itsekin. Muistelin vaan, että meillä on pari "pikkujuttua", jotka pitää nyt saada kuntoon, mikäli mielii kokeeseen. Yksi näistä pikkujutuista on se edessä istuva koira, joka siirtyisi ääneti sivulle käskyn kuultuaan. Tämä ärsyttävä kohta kun toistuu aikas monta kertaa, on se nyt vaan saatava opetettua Aronille, että tuo kuuluu tehdä nopeasti ja äänettömästi.
Kotipihassa ensin seuraamispätkiä. Näissä oikein hyvä meininki tänään. Oli äänetön, piti perusasennon paikan hyvin ja sai naksua sekä maksua. Harjoittelin itseasiassa tämän päivän seuraamiskaavion alkua, siinä ensin 5 aseklta suoraan, käännös oikealle ja noin 5 askelta, kunnes 2 askelta vasemmalle ja kaksi oikealle. Tein tätä pätkää ensin palkaten kaikki perusasennot, sitten tuon pienen pätkän kokonaan ja Aron teki hyvin. Jotain toivoa siis pimeydessä. Seuraamiskaavion juoksuosaa tein myös ja siinä ok.
Ja sitten siihen pikkujuttuun. Ensin monta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, heitin aina namin poispäin itsestäni ja sitten kutsuin eteeni istumaan. Vaihdellen palkkasin siinä edessä istumisesta, tai siihen tulemisesta. Kun tuntui hyvältä, otin väliin sitä takaa-käskyä. Ja johan piip, tulikin, keskeytin suorituksen ja huoh, sitten Aronin piti jo ahdistella eikä lähtenyt takaa-käskyyn lainkaan käskystäni. Näin ei voi tehdä ja autoin koiraa varmaan 20 kertaa namilla vetämällä lähtemään liikkeelle ekasta käskystä. Huh. Koska hommaa ei voi jättää näin, naksuttelin koko iltaruuan kolmessa eri erässä. Kaksi settiä sisällä vaan sitä, että tulee eteeni istumaan tänne-käskyllä. Sisällä teki hyvin. Yksi setti tehtiin ulkona ja nyt ei ollut ahdistuksia. Tää on nyt ilmeisesti vaan pakko treenata äänettömäksi ja opettaa tavallaan uusiksi, muuta tietä ei ole eikä ääntelyä tässäkään voi hyväksyä. Että kai me joskus tänä vuonna vielä kilpaillaankin....Suuret haaveet, vähän tekoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti