Siinäpä sitä pähkinää kerrakseen.
Käytiin treenimässä koulunpihassa ja sitten illalla vielä kotipihassa. Loppujen lopuksi en tiedä oliko noista yhtään mitään hyötyä. Mikä se oikea mielentila ja kriteeri tuossa seuraamisessa onkaan: äänetön, aktiivinen, voimakas, mutta silti nopea, iloinen. Vaikea sanoa, että pääsinkö lähemmäs ihanneseuruuta.
Koulunpihatreenit aloitin luoksetuloilla, sellaisia helppoja vauhtiluoksetuloja.
Sitten z-liikettä, jossa käytiin läpi ne kolme asentoa, ensimmäinen asento maa meni oikein, jatkoin kävelyä ja tiputin lelun siinä etumerkkiä kiertäessä. Aron pysyi hiljaa nyt tuossa asennossa ja vapautin lelulle eri kohdissa. Näin tehtiin muilla sivuilla myös seiso ja istu, kaikki hyvin ja vapauttaen kävelyni eri kohdissa leluun. Hyvin meni.
Itse seuruuta treenattiinkin sitten loppu-aika. Ensin vaan niitä aloituksia ja leluun palkkaus mitä pienemmästäkin onnistumisesta. Sitten liikuttiin, mutta alkaa edistää. Tähän ratkaisuna pientä neliötä, jolloin käännyt jatkuvasti vasempaan ja koiralla vaikeuksia, jos on edessä. Tein myös ylikäännöksiä vasempaan, kun tuntui, ettei takapää lähde hyvin käännökseen, miljoona toistoa ja alkoihan se takapää kääntyä. Vapautin pallolla riekkumaan väleissä.
Sama ohjelma jatkui kotipihassa pari tuntia myöhemmin, kuvittelin tulevani seuraamisen aloituspaikkaan ja pienestäkin hetkestä leluun. Sitten taas liikuttiin, välillä piti huomauttaa äänestä, sillä jos tekee yhtään monta toistoa käännös vasempaan, käännös oikeaan, tulee piip. Ja tätä tein sitten niin monta kertaa, että oli hiljaa, mutta en tiedä oliko koira siitä kovin mielissään. Lopuksi palasin taas niihin perusasennossa hiljaa ja pitää kontaktia kohtiin ja palkkaus. Ihan lopuksi nakin avulla (Riikka; tänään meni vaan 2 nakkia, muuten froliccia ja kuinamuonaa) seuraa ja kaksi askelta liike seis, seuraa 2 askelta ja liike seis. Tän teki hyvin.
Jotta en tuntisi itseäni pahaksi ihmiseksi, joka hinkuttaa vaan yhtä seuruuta uudestaan ja uudestaan, tehtiin vielä vähän kaukokäskyjumppaa iltaruuan eteen. Seiso-maa on vähän huonontunut, kun sitä ei ole nyt jumpattu. Lisäksi uutena temppujumppana pyöriminen tyynyn päällä, ensin kriteerinä on, että kaikki tassut on sellaisen ison sohvatyynyn päällä, jos yksikin tassu tippuu tyynyltä, pitää Aronin korjata tassut tyynylle takaisin. Ja hyvän kehonhallinnan edistämiseksi siinä tyynyllä pitää pyöriä tippumatta siltä. Aron teki hurjasti kuivanappuloiden eteen tasapainoilua. Vinkki Bensonin Katrin blogista :-)
Päivän päätteeksi pari sisänoutoa, joissa ihan täydellinen luovutus, äänettömyys ja asenne. Jos tää linja saataisiin pidettyä nyt jatkossakin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti