Eilen oli torstai treenit ja Anu oli kehittänyt meille kivan rataharjoituksen (vai Marke?) No kiva kuitenkin. Sellainen alku mitä nyt on ykkösluokissa, että suora, jossa ensin hyppy, sitten keinu, hyppy ja putki. Ja kuvittelin, että ollaan kisarataa aloittamassa ja kuinkas kävikään, Aron hyppäs hyvin ekan esteen, mutta keinulla kunnon lentokeinu, huh. Uusinnalla jo onnistui, mutta varmistin keinua moneen kertaan ota-käskyllä. Homma jatkui hyvin putkeen, sieltä ihmisnuolen avulla hypyn yli puomille, tällä puomilla meni tosi varovaisesti, Aron jännää puomia, jos se yhtään huojuu. Puomin jälkeen oli hyppyesteitä ja välistävetoa. Sanomattakin selvää, että jonkin aikaa saatiin hinkata, että jotakin tuli. Anu sai meidät kuitenkin tekemään yhden hyppy-esteen ihan siivekettä hipoen eikä rimakaan tainnut siinä pudota, joten olikin nyt ensimmäinen kerta, ettei jokaisen hypyn jälkeen tule 5 metrin kaarta.
Miten voi oppia ohjaamaan välistävedon? En tehnyt sitä eilen niinkuin ollaan yleensä harjoiteltu, sillä se ei vaan onnistu ja vedin koiraa reilusti rintamasuuntaani muuttamalla pois esteiden välistä, oikeaoppisesti rintama on koko ajan sinne eteenpäin, kai.
Loppuradalla oli jännä kohta, jossa muurin jälkeen on ehkä 6 m keppien alkuun, linja pitäisi olla hyvä jo ennen muuria, keppien käsky ajallaan ja huh, tätä sitten hinkattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes Aron alkoi väsyä ja meni entistä huonommin, huonosti siis siinä, että keppien sijaan alkoi katsella mun liikettä ja keskittyminen keppeihin sellaista toissijaista.
Ylipäätään Aronin agiasenne on huolestuttavan hullu, inansa aivoton, suorastaan kiihko, joka tietää kyllä jo hallin pihassa mitä ollaan tekemässä. Yrittää päästä agikentälle vaikka väkisin ja Aron on todella motivoitunut tuohon hommaan. Mun mielestä ei mikään sellainen juttu mitä kannattaa ihastella. Luulen, että Aron pitää mua hidasteena tuolla agiesteillä, mutta valitan Aron, tätä hommaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta sen hetken toivossa me eletään, että jonain päivänä meidän yhteistyö on saumatonta....
Joten mitä tässä nyt sanoisi, viikon päästä mennään ensimmäisiin agikisoihin ja en tiedä mitä tavoittelisi, nolla-rata ei liene realistinen tavoite. Turussa näyttää olevan hurja määrä koiria sekä startteja, joten toivotaan, että sovitaan porukkaan. Iloitaan nyt siitä, että meidän nimi on siellä lähtölistoilla :-) Tosin siinä viikonlopussa on suunnitteilla kaikenlaista koiramaista kivaa Annan ja Outin kanssa ja saa olla kotoa pois ;-)
Tsemppiä kisoihin, isäpappa Zorrokin starttasi agilitykisauransa Turussa ehkä kolmellä hyllyllä.... :D Mutta valioituihan Zorro sitten kuitenkin , vaikkei kasvattaja sitä ehkä ensimmäisiä kisosuorituksiamme katsoessaan odottanut...
VastaaPoista