pakkaset paukkuu

Aikas kylmää pitelee ulkona. Aronin kanssa ollaan puuhasteltu kotipihassa ja sisällä Lentsun kurssilta saamilla ohjeilla.
Sunnuntaina tein sille ruudun pihaan ja nyt vauhtia oli jo ensimmäisestä lähetyksestä lähtien ihan kivasti. Koira paineli ruutuun ja meni oikein hyvin alustalle, tästä jes ja heilutin lelua ja kannustin luokseni leikkimään. Toinen ruutuun lähetys meni yhtä hyvin, nyt heitin Aronille lelun palkaksi ruutuun. Sitten kaksi vauhtinoutoa, riitti, että koira nappasi kapulan hyvin suuhun ja lähti tulemaan luokseni, jippiitä ja lelua palkaksi.
Sisällä olen harjoitellut kaukoja, näistä kaikki muut menee jo oikeaan suuntaan paitsi seiso-istu. Aron ei istu millään. maahan-istu toimii, samoin maahan-seiso, mutta pitänee miettiä tuota vaikeinta.
Sitten olen monta naksusessioo ottanut näitä jääviä asentoja ja koiran pitäisi tehdä aina se asento mikä sanotaan. Haastavaa, mutta aina kun Aron tekee kerrasta oikean asennon, se saa tuplapalkan. Eilen istuminen oli vaikeaa tehdä heti kun käsky tulee, tässä vaiheessa Aron tuli aina eteeni istumaan, ei siis sinne missä oli silloin kun käsky tuli. Seiso ja maahan oli sille helppoja.
Elviksen eilinen ilta meni turkinhoidossa. Nyt on hyvä kammata turkkia läpi, kun valkoisen maan ansiosta turkki pysyy puhtaana ja kuivana. Samalla mietin, että ilmoittaisinko Elviksen helmikuun näyttelyyn, mikä on täällä Tampereen Niihamassa.

tavoitteena tva-kurssilla

Vaikka meillä ei ole tva tavoitteena, (pääsy evl:ään on jo upeaa) lähdin silti Aronin kanssa aamusta kohti Turkua. Siellä keskellä kaupunkia veritastadionin puistossa oli Leena Välimäen tavoitteena tva-tokoa pennuille ja nuorille koirille-kurssi. Kurssilla oli 7 koirakkoa meidän lisäksi, ikähaarukka oli 4 kk-5 kk, yksi kaksivuotias-koira, joka luuli olevansa pentu. Neljän tunnin aikana käytiin lähes kaikki Evl:n liikkeet läpi tai lähinnä se, että kuinka niitä kannattaa oikein opettaa. Neljä tuntia oli pitkä aika pihalla joulukuussa, mutta Aron jaksoi hyvin, yhdessä välissä se meni autoon ja ehti ottaa siellä pienet päiväunet.

Aron aloitti koko kurssin ensimmäisenä seuruulla. Tässä vaiheessa se kävi vähän kierroksilla ja oli mieleltään turhankin vireä. Tosin tilanne oli Aronille pitkästä aikaa uusi, kun oli vieras ympäristö, lähellä pentuja ja ihania ihmisiä jne. Hyvin Aron kuitenkin suoritti seuruuta. Leena huomasi kuten Riittakin pari viikkoa sitten, että pysähtyessä perusasento on vino. Leena huomasi, että käsistäni johtuen se asettuu näin, kun laitoin kädet selän taakse ja sanoin sivu, ei Aron osannutkaan tulla sivulle. Tästä tuli siis kotiläksy, että sivulle tullaan vaikka kädet on missä.
Sitten vuorossa oli ruutu, näytin ensin meidän ruudun. Tein ruutuun virityksen " kuiskuttelu missä on ruutu", josta Aron tietää, että kohta mennään ruutuun. Aron meni suht hyvin, mutta itse olin myöhässä palkan kanssa. No tästä Leena poimi meidän alustan pois ruudusta ja halusi nähdä koiran työskentelyn pelkällä alustalla, alustalle menot taisi ihan kelvata, mutta nyt Leena halusi, että kun koira menee alustalle seisomaan, huudan hyvät ja koira luokseni leikkimään. Eli vauhtia ja juoksutusta tähän lisää. Tavoitteena olisi, että koira menee ruutuun miljoonaa. Leena sanoi myös, että motivaatioruutuja tulee ottaa jatkossa koko elämän eli niitä ruutuja, missä juostaan vaan ruutuun esim. lelulle ilman sitä loppurimpsua, seiso-maahan jne. Eli jatkossa voin tehdä pelkää alustaa ja sitten sitä ruudussa ja kun koira menee alustalle, niin koira luokseni lelulle leikkimään, eli riittää että se menee ruutuun ja seisahtuu.

Seuraavaksi oli nouto, tein sen kokonaisena liikkeenä, mutta ilman heittoa. Leena heti kysyi, että miksi en heitä ja vastasin, että se nostaa turhaa kierroksia ja mahd. ääntä. Aron teki mielestäni oikein hyvän noudon, istui eteeni ihan oikeaan kohtaan ja luovuttikin hyvin, itse en hyökännyt käsillä kapulaan vaan tein rauhallisen siirron käsillä. Kapulan pito sai kuitenkin palautetta, sillä Aron pitää tosi löysästi kapulaa. Jatko-ohjeiksi vauhtinoutoa (mitä tehtiin nyt tällä kurssilla ekan kerran) ja sitten sellaisia kapulanpito harjoituksia, missä Aronin pitää tiukentaa otettaan kapulaan, jonka jälkeen sanon irti ja palkka. Itse olin erittäin tyytyväinen noutoon, ikään nähden aivan mainio ja ikää kun on vasta 5 kk.

Sitten otettiin ryhmäliikettä, ihan perinteisiä toisten ympäri pujotteluja, rivissä istumista, missä kaikki kävi yksi kerrallaan harjoittelemassa luoksepäästävyyksiä, lopuksi Aronin ensimmäinen ryhmässä paikallamakuu. Koiria oli molemmin puolin ja Aron jäi hyvin paikalleen, kävin kerran palkkaamassa välissä ja sitten taas poistuin. Palasin Aronin luo Leenan kehoituksesta. Eli saatiin onnistunut paikallamakuu ryhmässä. Näin ryhmäliikkeisiin Leena sanoi, että kotioloissa voi harjoitella yksin vaikeampia juttuja, piiloonmenoja jne, mutta pitäisi olla tarkkana, että ryhmäliike on aina niin helppo koiralle, että se onnistuu.

Seuraavalla kierroksella taisi ollakin sitten kaukokäskyt, näissä sain tiukkaa palautetta, että nami kädestäni pois. Eli siirtoja tein kädellä, mutta aina kun tuli oikea siirto, naksu ja maksu taskun kautta. Sitten ilmeni, että maahan-seiso ja istu-maahan-istu on helppoja, mutta seiso-istu-seiso vaikeita. Tekniikka olisi, että takapää pysyy paikallaan. Tämä liike vaatii vielä paljon minulta jatkossa, tuntuu vaikealta.

Tämän jälkeen vuorossa oli luoksetulo, Aron otti ihan alokasluokan liikkeenä, jätin istumaan, kävelin riittävän matkan päähän, yksi kutsu tänne, tuli hyvin ja autoin käsilläni oikeaan kohtaan. Näihin käsiin Leena heti tarttui ja huomatti, että käsiavusta huolimatta eteenistuminen oli vino. Sitten katsottiin meidän kiertoja ja sen yhteydessä olevaa stoppia. Stoppiin Leena oli tyytyväinen, mutta huomatiin, että Aron ennakoi sitä heti seuraavan kierron yhteyssä. Tässä vaiheessa tuli ilmi, että Aron on sellainen koira, joka mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua. Siksi meidän tulisi jatkossa tehdä reenejä niin, että aina yksi juttu ja sitten seuraava liike. Näin koira oppii siirtämään asennettaan siihen, että kokeessa tehdään kymmenen eri liikettä putkeen. Leena myös kysyi, että olenko ottanut maahanmenoja luoksetulon yhdessä, vastasin, että en, mutta niitä on tehty muussa yhteydessä ja näytin meidän naksutteluun perustuvaa harjoitusta, missä koiran tulee mennä maahan etäällä minusta kuullessaan käskyn ja heitän namin tassujen väliin. Tämän onnistui hyvin.

Sitten vuorossa oli idarin jäävät liikkeet, näissä Aronilla oli vaikeuksia, kun se mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua ja erityisesti sitä maahan menoa. Näihin tuli ohje, että vaikka on vaikeaa, voi sitä harjoitella, eli kaikkia jääviä eri järjestyksessä ja koiran tulisi kuunnella mikä liike pitää tehdä. Näitä olenkin naksutellut kotona ja huomannut, että seiso on näistä heikoin.

Lopuksi katsottiin merkki. Tätä me ei olla tehty yhtään, kun en ole nähnyt tarpeelliseksi vielä, mutta helpostihan se Aron sen meni. Eli tehtiin niin, että Leena piti koiraa ja minä kävelin merkin taakse ja kerroin koiralle siellä, että tänne kannattaa tulla. Sitten palasin koiran luo, sanoin merkki ja koira lähti heti sinne merkin luo katsomaan, että mikä ja kun koira oli mennyt merkin ohi, huusin seis, Aron pysähtyi ja samantien lelu lensi. Eli hyvä ja onnistunut lopetus.
Eli paljon tuli tehtyä neljän tunnin aikana, huh huh. Jos menomatkalla Aron katseli maisemia, se makasi kotimatkan reporankana. Leena ei näyttänyt mitenkään järin ihastuneelta meihin eikä varmaan kerro jälkipolville, että olipas upea koirakko, mutta siitä huolimatta me saatiin taas repullinen reeni-ohjeita ja harjoituksia, mitä tehdä kotona. Eli kannatti. Ja erityisesti lämmittää mieltä ensimmäinen ryhmämakuu. Meidän reenit on tällä hetkellä pääasiassa olleet kotona tai yksin kentällä, nyt reenailtiin välillä koko ryhmä samaan aikaan eikä Aron tuntunut häiriintyvän muista. Joten voin olla erittäin tyytyväinen koiraani ja ehkä joissain kohdissa itseenikin.

Viikon päivityksiä ja tokoreeniä hakametsässä

Edellisestä päivityksestä on kohta jo viikko. Tosin mitään järin suurta me ei olla edes tehty, viikonloppuna meillä kävi koko suku viettämässä Petra 7.v ja Petteri 5.v synttäreitä ja pe-la-su tuli leivottua, siivottua ja kestittyä vieraita. Koirat sai ylläpitolenkitystä ja Aron nautti vieraiden keskipisteenä olosta, vaikkei sen synttärit nyt olleetkaan kyseessä.

Maanantaina harjoittelin Aronin kanssa hiukan esineen noutoa ja tein näin: Aron istu ja paikka, sitten vein esineen 10 metrin päähän puun taakse, palasin Aronin luo ja lähetin koiran ja sinnehän se Aron meni katsomaan, että mitä vein sinne puun taakse, se näppäränä koirana nosti esineen ja paineli välittömästi luokseni, että löyty, esine vain jäi sinne puun luo, näytin koiralle, että ei tule palkkaa ja se lähti kyselemättä takaisin esineen luo ja toi se upeasti istuen eteeni esine suussa, jes jes jes. Uusin vastaavan harjoituksen eri suuntiin kolme kertaa ja näillä kerroilla se heti nappas esineen ja toi sen luokseni. Kahdessa viimeisessä piti käyttää jo nenäänsä, sillä esine oli musta kännykän kantopussi ja pimeä ilta, joten sitä ei voinut silmillä löytää. Hyvä Aron.

Tiistaina räpelsin Aronin kanssa ruutua kotipihassa ja repellystä todella, sillä meidän pihan valo ei vaan riitä ruutureeneihin, Aron ei nähnyt mihin palkka lensi ja siten en saanut palkittua sitä oikeaan aikaan. Elvis otti tunnaria pihassa ja nyt näytti todella helpolta se meidän tunnari, missä on paljon kapuloita ja oma on piilotettu lehden alle keskelle. Helppoa sanoi Elvis.

Keskiviikkona mentiin Hakametsään ja siellä ensin ulkoilin lasten, Elviksen ja Aronin kanssa. Sitten reenailtiin siskosten Hannan ja Maijan kanssa. Aron otti seuruuta, paikalla istumista, pieni paikalla makuu ( tämä oli nyt levotonta), ruutua ja noutoa. Aronilla oli hyvä asenne, kaksi kertaa se teki pienen piip-äänen seuruun aikana, taisi olla käännöksen kohdalla. Muuten meni ikään ja tumpelon ohjaajaan nähden hyvin. Elvis otti sitten paikallamakuun Heimon ja Maijan belggarin välissä, onnistui hyvin. Sitten otin tunnarin Hannan avustamana, ensimmäisen Elvis vaan sähelsi( eikä se malttanut keskittyä etsimään?) sitten pienen suullisen kunnolla kommentin jälkeen uusi yritys ja nyt Elvis löysi haistellen sen oikean kuuden kapulan rivistä. Sitten ruutua, jossa Hanna palkkasi heittämällä lelun ruutuun, äkkiä Elvis kyllä keksi, että lelu on Hannalla ja suoran ruutuun menon sijaan laukkasi Hannan kautta. Mutta saatiin lopuksi yksi suora lelulle laukkaaminen ruutuun ja hyvä oli.

tosi hyvä ruutu

Torstai aamu oli aivan luksusta, minulla tänään vasta puoli yhteen töihin meno. Maa jäässä ja ulkona valoisaa, ihanaa!!!! Saatoimme koirien kanssa Petran kouluun ja jatkoin siitä vielä metsään lenkille. Tunnin mukavan lenkin jälkeen tein kotipihaan ruudun Aronin kanssa, pelkät kulmamerkit, kun mulla ei ole toimivia merkkausnaruja ja keskelle seisahtumisalusta, samanlainen kuin Onnillakin on, pala harmaata eteisen mattoa. Ensin kyselin Aronilta, että missä ruutu, ja se vastasi kyseleen katseellaan, sitten kun tästä lähetin ruutuun, se meni aivan upeesti sinne alustalle ja seisahtui minun sanoen samalla seis, palkaksi lensi lihapulla. suoraan koiran eteen. Lihapullia oli taskussani 5 kpl ja niitä on helppo heittää 10 metrin etäisyydeltä ruutuun, niin että palkka ajoituu suoraan siihen seisahdukseen. Joten otettiin näitä sitten viiden lihapullan edestä ja Aron teki kaikki niin hienosti, että olin kuolla ylpeydestä, ihana ihana Aron, joka tietty kuuli olevansa maailman paras pikku ruutukoira. Lopuksi tehtiin vielä vauhdikkaita liikkeestä maahanmenoja ja heiteltiin pehmopalloa loppupalkaksi.

tokoreenit Hannan ja Heimon kanssa

Eilen tokoiltiin saukonpuistonkentällä Hannan kanssa. Aron kävi hyvin kiihkeänä heti jo autosta ulos otettaessa. Ja tein kyllä virheiden virheen, sillä Aronin kanssa olisi ollut hyvä tehdä puolen tunnin kävely ennen reeniä, mutta minun puoli tuntia tuhraantui Hong kong kaupassa, kun mietin, että mitä ostaisin ruudun merkkaamiseen niiden kulmamerkkien lisäksi. Ja enhän minä sieltä mitään löytänyt, Anu Lepistön vinkki ajaa Bauhausiin ja ostaa kuormausliinaa sieltä, ei sopinut enää sen päivän aikatauluun. Ja sillä välin Aron ja Elvis odottivat kiihkeinä ja energisinä autossa noin tunnin. Tästä kun siirryin siis kentälle Aronin kanssa tiesin jo siinä vaiheessa, että nyt on kierrokset liian kovat. Ja niin ne olikin ja mistään ei tullut oikein yhtään mitään, joten Aron palasi autoon ja Elvis pääsi kentälle.

Aivan aluksi paikalla makuuseen Heimon viereen. Elviksellä oli suuria vaikeuksia, sillä Hannahan on maaailman ihanin ihminen ja kun Hanna kävi kehumassaHeimoa, vipatti Elviksenkin häntä ja kerran se meinas pompata sieltä, mutta pystyi hillisemään itseään. Sitten tämän jälkeen neliöseuraamista, ruutua ja vauhdikkaita noutoja. Noudoissa tein niin, että heitin kapulan kauas, Elvis varasti sivultani kapulan perään, ja heitin uudestaan ja sanoinkin koiralle Seuraa ja käännyimme pois kapulasta, pätkän seuraamisten jälkeen Elvis oli mega innokas kun lähetin sen hae-käskyllä kohti kapulaa. Lujaa meni ja tuli kapulan kanssa.Lopuksi ihan onnistuneet kaukot avoimen liikkeillä ja lelu palkaksi viimeisen siirron jälkeen.

Reenien jälkeen koko porukka paineli tuhatta ja sataa siellä puistoissa ja kyllä kaksi mustavalkoista löysi toisensa :-) Suunniteltiin Hannan kanssa reenaavamme ensi kerralla eri kentällä, sillä nämä loppujuoksutkin tekevät tästä reenipaikasta aivan huippukivan. Kotimatkalla pysähdyin vielä katsastamaan seuraavan viikon kentän Hakametsän jäähallin kupeessa ja tokoilin siinä Aronin kanssa vielä 10 minuuttia. Nyt Aron oli rauhallinen ja saimme onnistumisia.

sisällä ja ulkona harjoituksia

Eilen tein heti töistä tullessa Elvikselle tunnarin ulos. Samanlainen kuin sunnuntaina eli vähintään 10 häiriökapulaa ympyrässä ja se oikea keskellä lehden alla. Nyt Elvis ratkaisi tämän melko nopeasti ja sai lihapullaa kaupan päälle. Sitten otin vähän neliöseuraamista, että Elviksen pitää aina suoristua kulman jälkeen, tein myös kahdeksikkoa ja hyvin meni. Lopuksi oli pakko ottaa vielä yksi tunnari, nyt ne kaikki yli 10 kapulaa oli leväällään ja se oma meni siihen sekaan. Elvis teki nappiin koko homman eli haisteli ja löysi oman ja toi sen hyvä siis!!

Aron harjoitteli sisällä ensin erilaisten esineiden noutoja, samassa kasassa oli noutokapula sekä 3 muuta esim. lippalakki. Pienen pussukan kohdalla tuli kovasti pureskelua ja vähän leikin näköistä juttua, joten noudettiin sitten vain se lippalakki ja noutokapula. Sitten eteiseen vähän alustareeniä ja lopuksi vauhdikkaita liikkeestä maahanmenoja, joissa lihapulla lentää, kun koira putoaa maahan. Aron oli oikein hyvä tässä.

Iltasella käytiin vielä Aronin kanssa kaksin kävelyllä. Vastaan tuli koiria ja näissä harjoiteltiin kaunista ohitusta. Hyvin meni muuten, mutta yksi koira haukkui meitä kovasti ja muutaman kerran Aron vastasi haukahtaen samalla pitäen kuitenkin kontaktin, tämä vieras koira kyllä haukkui kovaa ja aika läheltä jouduttiin menemään.
Sitten mentiin koulupihaan ja tässä tehtiin ensin paikalla istumis harjoitus eli Aron jäi paikka käskyllä istumaan ja minä kiersin lähellä olleen auton ja palasin palkitsemaan koiran, nyt kävelin koiran sivulle eli siihen mistä lähdinkin ja siinä palkitseminen, yleensä olen tullut koiran eteen. Sitten juuri kun ajattelin jättää koiran makuuseen, tuli siihen kohtaan tosi paljon ihmisiä ja autoja, menivät varmaankin sinne kouluun johonkin jumppaan. Aron istui hyvin sivullani ja minä palkitsin sitä hyvästä kontaktista siinä. Lopulta kun vähän rauhoittui, sanoin maahan ja jätin koiran, kiersin auton ja nyt ihan siinä koiran kohdalla Aron vähän ennakoi palkitsemistani nousten, tein saman uudestaan ja nyt onnistui, palkitsin koiran eteen tassujen väliin makupalat ja siitä vapautus. Lopuksi vähän leikittiin lelulla ja kierreltiin tolppia.

pientä piperrystä sisällä

Ainainen pimeys alkaa kyllä totisesti ottamaan hermoon....Töistä kun pääsee kolmelta, ei ehdi millään valoisan aikaan metsään, sitten eilenkin kolmen koiran kanssa hihnalenkkia harjun valaistulla ulkoilureitillä, jossa ulkoili koko kangasala. Ei mikään kovin rentouttava ulkoilu. Partikset on aina märkiä ja hiekkaisia ja kuraa tulee kilotolkulla sisälle.
Reenit ja harjoitukset ovatkin olleet lähinnä sisällä, pientä piperrystä Aronin aktiivisen mielen tasaamiseksi. Aron on ottanut nyt eteisessä alustalle seisahtumista, yritän saada sille sisäänajettua sellaisen käytöksen, minkä haluan sitten sinne ruudun sisälle. Eli koira lähtee kohti alustaa, pysähtyy sille seisomaan ja saamaan aikaan sanon seis. Ja jonain päivänä sama käytös on ruudussa ilman alustaa. Muut harjoitukset on olleet lähinnä pihassa pienten lamppujen alla ja vesisateessa, mistä tätä vettäkin oikein riittää?

jälki Aronilla

Minun ei pitänyt enää tänä vuonna jäljestää. Aron teki alkusyksystä 25 erilaista makupalajälkeä ja sitten ajattelin, että parempi jatkaa keväällä heti lumien lähdettyä. Mutta talvea ei vaan näy ja metsät, joskin kovin märät sellaiset odottavat jäljestäjiä. Joten suunnittelin hyvin tulevan jäljen ja ajattelin nyt laittaa vähän haastetta Aronille ja katsoa mitä tapahtuu.
Eli tein Aronille sammalmetsään noin 100 m pitkän jäljen ( matka karkea arvio) ja ripottelin sinne aina epäsäännöllisin välein vähän lihapullanpaloja, väliin tuli siis makupalattomia kohtia, loppuun viimeiselle metrille enemmänkin niitä ja purkkiin kannen alle ruokaa, tarkoitus oli siis viettää siellä lopussa juhlat syöden. Jälki oli täysin merkkaamaton, tosin minulle tuttu metsä, Aron oli siellä ensi kertaa. Kotona kokeilin Aronille jälkivaljaita, vähän isot ne oli, kun ovat partisten kokoa, mutta eipä se Aronia haitannut, halusin vain, että se ehdollistuu heti siihen, että valjaat ovat jäljestyksen merkki. Jälki vanheni 35 min, ehkä olisi voinut olla vielä vartin vanhempi, mutta pimeä oli tulossa. Vein Aronin metsään ja se itse haistoi kyllä jäljen alun ja lähti sitä pitkin. Ensimmäiset 20 metriä oli melkoista siksakkia, olihan tämä erilainen juttu mihin Aron oli tottunut, sitten kun se sai aina välillä palkaa siitä jäljeltä, vahvistui sen jäljestys ja alkoi etenemään hienosti. Jäljen yli mentiin monta kertaa, mutta koira teki kovasti töitä ja palasi nopeasti takaisin jäljen päälle. En tehnyt mitään luotisuoraa jälkeä vaan ihan maaston mukaan. Hetken kuluttua oltiin jäljen päässä ja Aron oli tohkeissaan, se ei olisi halunnut lähteä metsästä millään, joten sille jäi oikein hyvä fiilis hommasta. Ja kyllä se tosissaan töitä teki, sillä se nukkui sikeää päiväunta jäljen jälkeen kotona. Näitä samanlaisia olisi hyvä käydä nyt tekemässä, mutta hitsi kun työ haittaa harrastusta, pääsen ensi viikolla aina kolmelta ja pimeä tulee neljältä. Jälki-innostus vaan tuli nyt meille kummallekkin.

Elvis teki aamutuimaan yhden tunnarin. Nyt oli 12 kapulaa ympyrässä, ympyrän sisällä oli se oikea lehtien alla. Elvis lähti haistelemaan, haisteli kaikkia ja luopui hommasta, kävi haistamassa sivulla olevaa tunnarikassiani ja lähetin koiran uudestaan hommiin. Tässä toisessa vaiheessa se oli juuri luopumassa, että ei löydy, kun se haistoi sen oikean ja nosti sen, jee, hihkaisin niin hyvät hyvät että kapula lensin suusta koiran tullessa minua kohti sen kanssa, uusi kehoitus, että mihin se nyt tippui ja koira palasi poimimaan sen oikean. Tämän jälkeen syötiin lihapullia purkista ja jätettiin homma vain tähän yhteen. eiköhän se huomenna suoriudu tästä haasteesta nopeammin, hope so.

Riitta Jantunen-Korrin silmän alla

Tänään oli jännittävä päivä, sillä matkasimme kohti Sipoota ja siellä yhteiskoulutusta Elviksen veljen Onnin ja Caritan kanssa, meidän treenejä ohjasi Riitta Jantunen-Korri. Ja kyllä kannatti, sillä saimme reppukaupalla ohjeita jatkoon :-)

Aloitimme Aronin kanssa ja kerroin Riitalle meidän ääntelykriisistä. Siis mitään suurta ääntelyä ei Aronilla ole koskaan ollut, mutta sen ehkäisystä on tullut meidän koulutuksia ohjaava juttu. Ääntelyn pelossa en siis ole uskaltanut pitää hauskaa Aronin kanssa, toisaalta kuten Riitta sanoi, olen löytänyt monia keinoja hallita Aronia ja sen mielentilaa. Jatkoon Riitta sanoi, että ääntelyä kannattaa seurata, jos pentu (sellainenhan Aron vielä on) vinkaisee pari kertaa reenin aikana ei se ole vielä reenin eikä maailman loppu. Suositteli kuitenkin pitämään treenipäiväkirjaa ja seuraamaan sen avulla, että minkälainen toiminta lisää ääntelyä.
Aron aloitti seuraamisilla ja näissä Aron oli oikein hyvä. Ainoastaan seuraamisen pysähtyvät perusasennon Aronilla ovat vinot ja näihin Riitta kannusti käyttämään vielä namikättä, että koira pysähtyy suoraan istumaan. Kokeiltiinkin sitä ja suoristuu kyllä.

Sitten kävimme vähän ruutua läpi, itse suoritukset eivät olleet kovin hyvät, Aron on kotinurkillä mennyt ruutuun paljon paremmin, mutta syitä oli monia. Ruutua ei olla otettu pariin viikkoon, lisäksi jatkossa Aron tarvitsee ruutuun menoon virittelysanan, koska nyt se mietti, että mikä ruutu ja vasta sitten lähti tekemään. Ruutumerkit oli vähän erilaiset kuin kotona samoin alusta ruudussa. Kentällä oli myös häiriömerkkejä ja nämä veivät Aronia toiseen suuntaan, se kävi myös noutamassa minulle pari merkkiä. Jatkossa meidän reeneissä on hyvä olla niitä häiriömerkkejä, samoin nyt minun täytyy hommata hyvät ruudun ympärystä merkkaamiseen liittyvät valkoiset narut, sillä sekin helpottaa sitä ruudun hahmottamista. Sitten enemmän pitää työstää taas sitä itse alustaa. Mutta nyt taas uskallan työstää tätä ruutua, kun ei tarvitse pelätä sitä ääntä, joka voi tulla näissä vauhdikkaammissa jutuissa.

Ruudun jälkeen katsottiin noutoa, siinä jatketaan edelleen sitä, että kehun ja palkkaan iloisesti, kun kapula on oikein hyvin suussa. Samon Riitta kannusti ostamaan isompi laipallisen noutokapulan, nykyisessä on aika matalat laipat ja siihen tarttuminen vaatii hetken asettelun Aronilta. Haluaisin itse, että sen ote olisi napakampi ja pitävämpi siihen kapulaan.

Sitten otettiin vähän paikallaistumista, ensin vaan jättö, tässä Aron meinasi lähteä mukaan, sitten uusi yritys ja nyt Aron kuunteli, että paikka on paikka, poistuin koiran luota, seisoin hetken kauempana ja takaisin palkkaamaan Aron, sitten uudestaan jättö ja nyt tästä kutsuin ensimmäisen kerran tänne, siis on Aron kuullut tänne-käskyä, mutta ensimmäinen kerta tästä paikalla olosta. Reagoi käskyyn ja tuli, mutta eteenistuminen oli vähän hatara, tässä olisin voinut auttaa käsillä koiraa.
Sitten katsottiin kaukokäskyn alkuja, päädyimme tekniikkaan, missä takapää pysyy kaikissa siirroissa paikallaan. Tähän Riitta neuvoi, että otan näitä siirtoja peilin edessä ja tarkkailen sitä takapään pysymistä paikallaan. Lisäksi Riitta sanoi, että mieli tässä liikkeessä pitää olla mahdollisimman stabiili, joten näitä otetaan sitten iltaruuan jälkeen täydellä vatsalla. Aron tekee kaikki kolme siirtymää käsiohjauksella, ainostaan seisomiseen en ole vielä ottanut käskyä, hyvin menivät nämä kuitenkin namilla ohjattuna.
Lopuksi otettiin vähän hauskaa, eli kiertoja kolmannella kierrolla yksi stoppi, eli käsimerkki ja heti kun Aron pysähtyi, lensi lelu. Riitta sanoi, että voi alkaa ottaa tähän jo käskyn, pysähtyy niin hyvin.
Kaiken kaikkiaan Riitta sanoi Aronin olevan super. Sanoi myös, että sen koulutus on oikein hyvällä mallilla ja se jaksoi hienosti tämän pitkän session, missä välillä aina juteltiin eri liikkeistä. Syöttelin sitä koulutuksen aikana melko paljon ja koko tänä koulutusaikana, se saattoi päästää ehkä kaksi kertaa äänen, nekin ei liikkeen aikana. Riitta muistutti, että meidän pitää muistaa nauttia toisistamme ja pitää iloinen mieli koulutuksessa, sillä jos pelkään sitä äänen tuloa tai harmistun siitä, että ääni tulee, voi se pian alkaa vaikuttaa motivaatioon ja meidän työskentelyyn. Joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli ja Aron on oikein pätevä kultamuru. Ääntelyistä Riitta sanoi, että tarkkana kannattaa olla, mutta jos pentu päästää reenin aikana pari ääntä esim. innokkuudesta johtuen ei takertuisi niihin. Usein äänet jäävät pois, kun pennulle kokemusta karttuu ja se oppii lisää miten siellä kentällä toimitaan. Jos ääntely lisääntyy reeni reeniltä, pitää siihen tarttua, mutta toistaiseksi Riitta sanoi, että ainakaan tänään ei nähty mitään ongelmaa.

Sitten oli Elviksen vuoro. Elvis oli erittäin vilkas ja aktiivinen, omasta mielestäni liikaakin. Liikkeiden välissä se on heti valmiina moikkaamaan kaikki kentällä olijat ja sen keskittyminen voisi olla parempaa. Mutkun sen mielestä tää koulutus on vaan niin kivaa.
Seuraamisissa sen sen asentoa pitää suoristaa, on nyt vino. Tätä voidaan tehdä pienellä idarineliöllä, missä aina kulman jälkeen pitää suoristua. Tässä voin ohjata koiraa namikädellä.

Sitten päästiin ruutuun, siinä sain juuri niitä ohjeita jatkoon, mitä lähdin hakemaan. Eli voin ottaa ruutua vaikka puolelta matkalta, siitä ruutuun lähetys ja hyvä seisahdus alustalle. Jos koira menee esim. ruutuun sivukautta tai takaa ja sitten pysähtyy ihan oikein, voidaan koiraa kehua hyvästä pysähdyksestä, mutta hyvä palkkaus tulee vain suoraan ruutuun menoista. Sitten jatkossa joka ruutureeneissä on yksi alustaruutu/ yksi tyhjä ruutu, joka kerta. Eli näin päästään siitä hämmennyksestä, että ruudussa ei ole mitään. Ja nämä tilanteet ovat hämmentäneet Elvistä, jolloin koko ruutu on mennyt harakoille. Nyt siis lähetettiin noin 10 metrin päästä Elvis tyhjään ruutuun, heti kun koira oli siinä kohtaa missä alustan pitäisi olla, huudan napakan seis ja Riitta heitti Elvikselle samantien pallon palkaksi. Tällä päästään siihen hetkeen, ettei koira ehdi hämmentyä siitä, ettei siellä ole sitä alustaa. Ja jonain päivänä voin ottaa seis, jolloin koira pysähtyy ja kuuntelee tuleeko palkkaa, käskyä tms. eli koira saadaan kuulolle. Tähän asti se ei ole ollut kuulolla, jos se etsii sitä alustaa. Eli oikein hyvät neuvot tähän.
Sitten tunnari, meidän toinen haasteliike. Tehtiin ensin kaksi oikein onnistunutta harjoitusta, näissä oma oli piilotettu lehtien alle, tähän Riitta sanoi, että jos se oma on erillään, pitäisi olla aina piilotettuna, Elvishän on tehnyt niitä näköön perustuvia noutoja tässä vailla haistelua. Sitten kolmannella tunnarilla Elvis ei enää pystynyt työskentelemään, se oli ilmeisesti jo niin kaikkensa antanut, että ei vaan pystynyt haistamaan sitä oikeaa. Oma oli keskellä lehtien alla ja sen ympärillä oli kymmenisen kapulaa, se haisteli kaikkia pitkään ja hartaasti, sen haistelu oli todella hyvää ja olin aivan varma, että kohta se päätyy siihen keskelle ja päästään palkitsemaan hyvästä työskentelystä, vaan lopulta se luopui ja nappas vaan jonkun. Voi höh. Otettiin tämän jälkeen yksi luoksetulo väliin, että Elvis saa tuulettaa nenää ja päätään, mutta se ei auttanut, se ei löytänyt uusinta kierroksellakaan sitä omaansa. Joten päädyimme vähän samaan kuin itse ole päätynyt, että Elvis ei jaksa tässä liikkeessä toistoja. Jatkoon saimme hyvän ohjeen, eli yksi tunnari ja siihen heti kunnolla haastetta peliin ja jos onnistuu, niin aivan superpalkka. Superpalkka voisi olla vaikka maksalaatikon rippeet :-) Eli teen huomenna tämän samanlaisen harjoituksen suoraan, jossa oma keskellä piilossa ja ympärillä paljon häiriökapuloita ja vain yksi onnistunut suoritus.
Elvis vaikutti kaiken kaikkiaan mielestäni kuormittuvan harjoituksista, uusi ympäristö taas verotti sen työskentelyä, lisäksi se sählää ja häsää ihan liikaa, mihin sen energiat kuluu. Jatkossa yritän hallita näitä liikkeiden välejä. Joten reenaillaan vaan lisää :-)

Ja kiitos Caritalle, että saatiin tämä yhteiskoulutus aikaiseksi!! Oli kiva nähdä kuinka Onni oli tosi hyvä ja aika samanlaisia veljekset kyllä ovat, Onnin koulutus oli oikein hyvällä mallilla ja monissa asioissa se oli parempi kuin veljensä. Tämähän oli meille vaan hyvä asia, kun nähtiin, miltä joku liike tai osa tulisi meilläkin näyttää.

paljon pientä reeniä

Päivittelen tässä koulutuksia monen päivän osalta. Meillä oli viikonloppuna Petterin synttärit ja leipominen, laittaminen ja juhlien pito hiukan hiljensi koulutuspuuhia :-)
Koirat ovat kuitenkin metsälenkeilleet joka päivä ja sen lisäksi Elvis on harjoitellut tunnaria yhden erän sekä tänään ruutua yhden erän. Tunnarissa toistot tuo otteen herpaantumista, tein kolme erilaista tunnariharjoitusta, joista 2 ensimmäistä meni aivan nappiin. Kolmannella Elvis maisteli muutamaa ja toi sitten sen oikean, joten siitä ei tullut palkintoa. En tiedä, että pitäisikö minun jatkossa ottaa aina yksi onnistunut tunnari ja palkita siitä ruhtinaallisesti. Ruudussa on sellainen ongelma, että jos ruutu on tyhjä, jää elvis etsimään alustaa tai lelua eikä kuuntele käskytystä lainkaan vaan etsii ja etsii. Ruutuun meno on mukavan suoraa, ainakin tänään ja osaa hakea ruudun katseellaan. Joten kuinka harjoitella tyhjää ruutua onnistuneesti?

Aron on harjoitellut niin sisällä kuin ulkona paikalla istumista sekä lyhyitä paikalla makuita. Istuu ihan kivasti valintatalon edessä, mutta paikalla olo on ihan lyhytaikaista, käyn kävelemässä jonkun kierroksen ja palaan palkkaamaan koiran, sisällä seison paikallani, jos yhtään kehun kauempaa Aron saattaa helposti nousta, mutta käyn palkkaamassa sitä aina välillä koiran luona ja sitten taas uusi paikka-vihje. Haluaisin päästä siihen, että voisin kauempaa kehua sitä ja kertoa, että hienoa kun istut siellä ja minä olen täällä kauempana.

Noutoja ollaan tehty myös sisällä ja kerran ulkona. Tänään tehtiin eteisessä sellaista, että heitän ensin makupalan kauas minusta, Aron lähtee sen perään ja takaisin tullessa matkan varrella minua kohti onkin noutokapula, se pitää napata siitä ja tulla sen kanssa luokseni. Olen saanut tosi hyviä kapulaan tarttumisia ja tuloja luokseni näin. Tosin näytän palkkaavan noudosta liian usein vasemmasta kädestä, sillä Aron asettuu lähemmäs sitä kättä kapulan kanssa, ideaalihan olisi siihen eteeni keskelle. Ja sitten olen huomannut, että jos palkka on näkyvissä, menee touhu heti lapasesta. Lauantaina selkäni takana sohvalla oli nökäre jauhelihaa palkaksi, Aron huomas sen ja yritti suoraan rynniä palkalle. Muutenkin se on tosi ahne, ruokapöydältä lähtee heti kaikki, jos vähänkin jätän ja poistun keittiöstä esim. kun ovikello soi. Sillä välin ahne-Aron kyllä käyttää heti tilanteen hyväkseen. Leipominen ja ahne pentu olikin aika mielenkiintoinen yhdistelmä :-)

istuminen s-marketin edessä

Tänään jatkoin Aronin kanssa maltillisten reenien kanssa sisällä, ensin oli paikalla istumista, sitten sama makuulla. Palkkasin vähän väliä ja välien välillä poistuin aina sekunniksi koiran silmistä pois, sitten palasin koiran luo palkkaamaan. Kokeilin myös istumista kapula suussa, mutta tämä oli liian vaikea juttu, joten jäi kokeiluksi. Pidettiin sitten vaan kapulaa suussa siinä minun edessäni.

Sitten Petra jumppaan ja Aronin kanssa 50 min kaksin ulkoilua. Käveltiin tutun s-marketin eteen ja siinä samanlainen paikalla istumisen harjoittelu kuin sisälläkin, ensimmäisellä jätöllä meinasi lähteä mukaan, mutta koira vain takaisin paikalleen ja palkkasin ensin vaan siinä hetken istumisesta. Sitten kun koira näytti varmalta pääsin poistumaan koiran luota, kävelin aina vähän matkan päähän, siellä seis hetken ja sitten taas koiran luo palkkaamaan. Kerran yksi ihminen tuli juuri kaupasta ja käveli Aronin nenän edestä minun seistessä kauempana, Aron pysyi ja pääsin palkitsemaan sitä. Sitten kiersin yhden auton ympäri ja Aron pysyi, jes jes. Lopulta sama lähtöasetelma, mutta nyt vihje seuraa ja seurailtiin kahdeksikkoa tolppien ympäri välillä pysähtyen. Aron meni oikein hyvin, ehkä se pysähdyksissä pysähtyy vähän liian eteen, joten sitten kun taas uskaltaa, niin sitä paikkaa pitää saada taaemmas. Tärkeintä oli kontakti ja hiljaisuuden ylläpito. Joten tämä reeni päättyi kehuihin ja makupaloihin, lelua ja leikkiä en tähän hetkeen ottanut. Mutta onnistunut reeni, sillä yhden ainoaa ääntä ei mielestäni kuulunut.
Sitten ulkoilumme jatkui, Aron sai taas hengähtää kun käveltiin takaisin kohti jumppahallia ja päikyn pihassa pidettiin sitten vähän hauskaa. Eli muutama lipputangon kierto, yksi toppi, josta lelu lensi ja sitten hetken leikit siinä. Lopuksi kiipeiltiin vielä kivien päälle, Aron lähtee kiipee-vihjeestä aina jonkun osoittamani kohteen päälle, se voi olla kivi tai puiston penkki tai vaikka kanto. Tykkää siitä ja saa kehuja kiven päällä. Tämä käsky auttaa sitten joskus a-esteen opetuksessa.
Kaiken kaikkiaan Aronin koulutuksessa olen nyt seurannut kaikkia elämän tilanteita, missä sen täytyy olla aloillaan jotakin saadakseen. Esim. autosta ei tulla ulos miten sattuu, vaan Aron istuu ensin hetken hiljaa ja kauniista käytöksestä saa luvan tulla ulos.

äänetöntä reeniä

Jes, Aronin viikon teema toimii. Tarkoituksena on harjoitella sen kanssa kaikkea sitä, mitä tokossa tarvitaan malttamisen osalta. Eli istuminen, maahanmeno ja seisominen ja näissä pysyminen, sekä noutokapulan pito. Eilen otinkin ensin kaksi pientä sessioo sisällä ensin istumista paikallaan, sitten sama maassa ollen. Jätän koiran ja kävelen vähän matkan päähän, välillä nopeasti niin, että koira ei näe minua, käyn esim. keittiössä ja tulen heti takaisin ja lihapullan palasia tulee palkaksi. Sitten pideltiin noutokapulaa, puista ja metallista. Lopuksi illalla kävin vielä kotipihassa tekemässä samat paikkalla olot, hyvin onnistui. Tämän jälkeen otin koiran mukaan seuraa-vihjeellä ja Aron seurasi tosi hyvin ja äänettömästi. Otin ihan lyhyen pätkän, kolme pysähdystä. Palkkasi makupaloin, lelua en uskalla heittää, jos se nostaa turhaan kierroksia.

malttia malttia

Eilen alkoi viikon teemana malttaminen ja paikalla oleminen. Otin sisällä paikalla istumista kaksikin eri sessioo. Petterin ollessa sählyssä, käytin sen ajan ulkoilemalla Aronin kanssa ja käveltiin Kangasalan lukiolle, jonka edessä otin pienen pätkän seuruuta, tosin en uskalla käyttää mitään käskyjä, sillä ne aiheuttavat usein äänen. Harjussa tehtiin sitten yksi pudonnen hanskani haistaminen, hyvin sai Aron hajua ja hajun saadessa ei jättänyt tehtäväänsä kesken, ennen kuin löysi hanskan. Nosti sen ja lähti tuomaan. Sitten matkan varrella tehtiin jokunen luoksetulo eteenistuen ja Aron tarjoili myös kiipeleilyä puiston penkeille ja kivien päälle, mitä vastaan tuli.

Elvis ja Jimmy pääsivät keskenään lenkille ja Suoraman koulun pihassa otin Elviksen kanssa tokoreenit, seuraamista askel sinne ja kaksi tänne, hyvin meni. Sitten mielentilan ollessa keskittynyt muutama kake ja niissä pomppas yhden istumisen, jolloin takapääkin vähän liikkuu, tästä ärähdin, että kunnolla ja Elvis teki seuraavan siirron aivan mallikkaasti. Lopuksi kiertämistä ja iloista hömppää.

takapakkia

Voi huokauksen huokaus.....

Tänään oli kotipihareenejä. Elvis aloitti tunnareillaan, kaksi ensimmäistä onnistui hyvin, sitten luultavasti naapurit häiritsivät sen keskittymistä ja se haki vaan jonkun, kunnes uusittiin ja onnistui.
Sitten ruutuun, olin rakentanut sen takapihalle ja virittelin punaisesta lasikuitunarusta ruudun reunatkin siihen. Ensimmäinen lähetys oli ruutuun missä oli lelu, Elvis meni melkein suoraan sinne, joten sama uusiksi ja nyt laukkasi suoraan ruutuun. Sitten lähetys tyhjään ruutuun, nyt meni hyvin, mutta ei kuunnellut seis-käskyä vaan etsi alustaa tai lelua ja lopulta istui sinne ruutuun, kun ei löytänyt niitä. No sitten hain alustan ja tälle yksi lähetys ja seis, sitten ilman alustaa, mutta nyt alkoi ruudun vauhti tippua ja Elvis haisteli jotakin matkanvarrella, oli siis ihan hoh hoijaa...Sitten otin muutaman lähetyksen ruutuun aika läheltä, seis ja lelu palkaksi.
Sitten seuraamista ja mitäs huomaankaan, Elviksellä on otettu niin paljon seuraamista liikkuen aina eteenpäin että askel tai kahden askeleen seuraamiset oli sille ylivaikeita, mielessä oli esim. käännös vasempaan seis, mutta seuraa käskyllä lähtee jo edistämään eikä perusasentoon pysähdys oli mistään kotoisin. Tätä tehtiin sitten namilla askel kerrallaan ja tästä tulee kyllä taas sisäreenijuttu. Tätä reenattiin sitten illalla muutama minuutti ennen iltaruokaa ja kyllä se sisällä osaa :-)
Sitten Aronin vuoro, se oli odottanut sisällä omaa vuoroaan, tulin ulos ja käveltiin vaan ja naksuttelin sille kontaktista, mentiin reenikohtaan ja sieltä tuli heti iloinen ääni ensimmäisessä seuraamisessa. Just, ei siis tätä, joten käveltiin vähän aikaa pihan toiselle puolen ruudulle. Mielessäni oli, että jos sivulle tulossa ja seuraamisessa on jotakin paineistavaa, mistä ääni lähtee. Mentiin ruudulle ja ruutu käskyllä tuli oikein iloinen ääni, ei auttanut vaikka meni tyhjään ruutuun ja pysähtyi sinne hienosti, ääni tulee. Lopetettiin siihen.

Joten miltä nyt tuntuu, siltä, että olen aivan huono kouluttaja. Hatun nosto niille, jotka osaavat koiriensa mielentiloja tulkita ja laskea.

Joten Aronin ääntely on nyt entistä suuremman silmän alla ja yritän kuumeisesti oppia tulkitsemaan, milloin sen mielentila on niin korkea, ettei todellakaan pidä edes yrittää kouluttaa sitä ja tarkkailla vaan, että mikä sen aiheuttaa. Tämän päivän ääni tuli ilmeisesti siitä, että Elvis kävi ensin tekemässä reenin ja se odotti sisällä, sitten kun oli Aronin vuoro, se odotus purkautui siinä reenissä. Näihin tuloksiin päädyin, sillä yhdessä välissä iltaa otin Aronin ihan lennosta mukaan ja mentiin pihaan, tehtiin vähän maahanmenoja, naks ja nami tassujen väliin, eikä ääntäkään kuulunut. Samoin ihan illalla kävin sen kanssa vielä kaksi iltakävelyllä ja annoin sen mennä vapaana ja tarkkailin sitä ja pohdiskelin tätä juttua koko lenkin ajan, Suoraman kentän kohdalla se tarjosi itse seuraamista ja ilman käskyjä vaan kävelin, kääntyilin ja palkkasin kun koira oli oikealla kohdalla. Lopuksi pysähdyin ja koira otti hyvän istumisen siihen, kaikki siis ääneti. Joten oma toimintani on nyt entistä tarkempaa. Ihan hyvä kun joudun nyt miettimään ihan tosissani, miten tämä tilanne saadaan haltuun. Tulevalla viikolla työn alle tulee myös malttaminen ja mietin myös , kuinka aloittaa paikalla olon koulutus. Ja ehdottomasti taon itselleni, että jos Aronilla on suuri odotusarvo kohta alkavaa koulutusta kohtaan, se takuuvarmasti ääntelee.

lauantaina monet harjoitukset

Eilinen oli täysin koulutukseton päivä, mutta tämä lauantai sitäkin aktiivisempi.
Elvis on ottanut kolmet tunnarireenit kotipihassa. Aamun ensimmäisissä se haki ihan mitä sattuu sieltä kapuloista, kun nosti väärän sanoin ei ja kapula tippui kyllä siihen. Ihmeesti se kuitenkin kesti palautteeni, Jimmy otti aina tässä vaiheessa niin nokkiinsa. Tämän jälkeen korjasi työskentelyään ja muisteli, että mitä pitää tehdä, että löytää sen oikean.
Kakkosreenissä onnistumisia alkoi jo tulla, aluksi minusta tuntui, että Elvis katsoo mihin pudotan kapulan, sillä se usein meni suoraan sille oikealle ja nosti sen. Palkitsin totta kai kun toi sen oikean.
Kolmannessa reenissä päästiin taas asiaan, sillä otin kolme omaa taskuun hajuuntumaan ja tehtiin sellainen harjoitus, että Elvis jäi istumaan, kapulat siihen eteen ja minä kapuloiden taakse, niinkuin luoksetulo tilanne, mutta matkalla oli rivissä kapulat, joista yksi oli oma. Oman paikka oli paikalla 3 tai 4. Ja oma asettumiseni hyödynsi sen, että näin miten koira toimii kapuloilla. Ja toimi hyvin, koira tuli kapuloille, haisteli jokaisen läpi ja kun nenä oli kolmannella jossa se oma oli, nosti sen ja toi minulle. Tämän harjoituksen toistin kolme kertaa ja kaikkissa kerroissa onnistui. Joten huomenna jatketaan tätä projektia.

Aron otti sisällä noutoharjoituksia ja jippiii, se alkaa näyttää jo hyvältä. Teimme aika paljon pitoja edessä ja kapulan nostoa maasta siinä edessä. Sitten tehtiin jo koko noutoliike ihan kokeiluna, Petteri vei kapulan muutaman metrin päähän, Aron oli sivullani ja lähti siitä hakemaan kapulaan, nappas sen suuhun ja tuli istumaan eteeni kapula suussa, irroitti kapulasta irti-vihjeellä. Jes.
Iltasella kävin Aronin kanssa kaksin kävelyllä ja kerhon edessä ajattelin ottaa vähän seuruuta, kun siinä on hyvät lasit mistä katsoa omaa asentoa. Nyt kuitenkaan reenistä ei tullut yhtään mitään, ensimmäinen sivu-vihje jo aiheutti piippauksen, keskytin ja yritin hetken päästä uudestaan, taas ääntä, joten jatkettiin matkaa eikä sitä reeniä sitten sen enempää. Suoraman kentän kohdalla muutama maahanmeno ja vähän tolpan kiertoa, kun se Aronista on niin kivaa. Sitten vaan käveltiin ja palkitsin kontaktista. Sitä en oikein osaa sanoa, mistä piippaus johtui. Matkalla sinne kerholle nähtiin niin kotipihassa kuin kerhon edessäkin lapsia, jotka laskee pulkalla. Tämä tuntuu sytyttävän Aronin nollasta sataan, siinä kerhon kohdallakin se olis halunnut sännätä sinne pulkan perään, mutta sen luoksetulokutsu toimii ja se kääntyi luokseni välittömästä kuullessaan nimensä. Se olis kovasti halunnut sännätä sinne uudestaan, mutta valitsi kontaktin ja tästä muutaman minuutin päästä olisi pitänyt tehdä sivulle tulo ääneti. Että aika vaikeeta on säätää mielentilaa oikealle tasolle reenin alkaessa.

Torstaina tunnaria ja laatuaikaa

Elviksellä alkoi eilen kotipihassa tunnari-teho-viikko. Harjoitukset eivät alkaneet kovin menestyksekkäästi, sillä jostain syystä se tuntuu hakevan vaan jonkun. Taskussa olikin sitten 5 kapulaa hajuuntumassa sillä välin, kun harjoiteltiin kaukoja. Sitten tunnarin pariin, toistoja otettiin useampi ja viimeisimmillä Elvis taas muisti, että etsintää pitää tehdä. Ja ihan alkuvaiheista taas aloiteltiin, eli kasa vääriä ja se oikea kapula väärän kasan takana. Lopulta se ihan haisteli sitä kasaa ja hylkäsi sen kun oikeaa ei löytynyt, vasta sitten se kääntyi etsimään sitä oikeaa siitä ympäriltä. Jes!!

Aronin kanssa vietimme kaksistaan laatu-aikaa Petran ollessa jumpassa. Jumppa kestää 50 minuuttia ja siinä ajassa tekee Aronin kanssa jo vaikka mitä. Käveltiiinkin s-marketin ovien eteen ja siinä kontaktia ilman hihnaa. Seuruutin kahdeksikkoa, kun kieputeltiin kaupan ovien edessä olevien tolppien ympäri. Aron oli todella hieno, ei äänen pihaustakaan, piti kontaktin eikä sille tullut mieleenkään irroittaa katsetta minusta. Palkitsin sitä kyllä myös runsaasti ja kehuin äänellä, miten hieno se on. Sitä ei häirinnyt mitenkään ympäristö, eikä ne kaupasta tulevat ihmiset, hyviä pysähdyksiä tehtiin aivan ihmisten eteen ja se saattoi vähän herättää ihmetystä :-) Sitten lähetin Aronin kiertämään pari kertaa näitä tolppia ja hetken leluleikki siinä sen jälkeen. Siis vau miten pätevä se oli.
Matkamme jatkui ja Aron sai laukata pikkolan omenapuiden alla vapaana, välillä se kävi ottamassa kontaktia, josta palkitsin sen. Päiväkodin pihassa kiipeiltiin, kiipee käskyllä se menee kivasti kivien päälle tai puiston penkkien päälle. Päiväkodin lipputankoa kierrettiin myös ja otin yhden stopinkin, pysähtyi välittömästi kun käteni nousi, siitä lelu lensi koiralle. Sitten mentiin putkeen, lasten leikkipaikoista löytyi agilityputken näköinen viritys ja siinäkin leikittiin. Joten meillä oli oikein kivaa ja sydäntä lämmittää, kun Aron on niin täysillä mukana ja oli aivan äänetön. Tänään en kouluta sitä yhtään, pitäköön vapaapäivän :-)

kentällä reenailua

Keskiviikon iloksi meillä oli Hannan kanssa yhteisreenit saukonpuiston kentälle. Menin sinne jo hyvissä ajoin ja hengailin Aronin kanssa ympäristössä. Tarkoitus oli, että se tasaantuu ennen reeniä, sillä jos sen ottaa autosta suoraan kentällä, voi sen vire olla liian korkea. Tämän hengailun aikana se tarjosi kontaktia ahkeraan, kävi vähän kierroksilla, tarkkaili ympäristöään ja kun vaan seisoskelin erään puiston penkin vieressä se tarjoili minulle hyppelyä puistonpenkille ja siitä alas. Ajattelin, että omalla rauhallisella käytöksellä ja melko passiivisella olemuksella rauhoitan sitä. Hannan kanssa kun juteltiin, se tarjoili siinäkin maahanmenoa. Joten kentälle mennessä mietitytti, että mitähän tästä tulee. Se ääniressi on askaruttanut minua viime päivät ja Hannan kanssa jutellessa se helpotti. Itse reenikin meni todella hyvin. Otin rauhallisesti palkiten sivulla istumista, siitä kaksi pätkää seuraamista, joista pysähdys ja perusasento tuotti palkan. Seuraamista oli noin 6 askelta alun perusasennosta lopun perusasentoon. Ja koira oli äänetön ja teki keskittyneesti töitä. Vapautin lelun perään. Tuntui, että aivan kuin se olisi rauhoittunut siitä, että nyt on selkeä ohje mitä tehdään. Otin hetken kuluttua saman uusiksi, nyt saattoi yksi aivan pienen pieni ääni tulla jostakin, mutta edelleen työskentely oli superia. Tämän jälkeen leikin lelulla ja lopun hauskuudeksi otin muutaman kierron tolpan ympäri ja yhden topinkin siihen. Aron reagoi toivotulla tavalla käden heilahdukseen, josta tuli palkka.
Tähän oli hyvä lopettaa :-)
Joten muutama ajatus tuosta ääntelystä:
- koulutuksen kriteerit aina niin, ettei turhautumista tule eikä ääntä.
- kiihkeämmät harjoituksen reenin loppuun, aina ei tarvi tehdä mitään kiihkeämpää.
- kiinnitän sen mielentilaan huomioni, kun reeni alkaa. Jos on kovasti ylikierroksilla, yritän syöttää ja syövä koira ei voi olla kierroksilla. Ja koulutus ei ala jos on kovin kierroksella.
- itselleni ohje, että ota rennosti :-)

Elvis oli seuraamisissa aluksi taas turhankin sähäkkä.
Tunnarikapuloita taskussa oli 4 hajuuntumassa. Kapulat kuitenkin katosivat mukavasti lumen keskelle, joten osa harjoituksista meni niin, että etsi sitä mitä pitikin, mutta kapuloista ehkä kovinkin kaukana. Neljästä harjoituksesta 2 onnistui, 2 kertaa toi vaan jonkun. Lähetys kapuloille vaatii usein kaksi käskyä, joten koiran virittäminen tunnareille pitää tehdä huolellisemmin, se ei nyt oikein keskittynyt siihen mitä piti tehdä.
Tolpan kierroissa se ei ollut mitenkään ajatuksella mukana, muutaman helpon harjoituksen jälkeen parani.
Lopuksi jäävät liikkeet maahan ja seiso, meni hyvin. Ja ihan lopuksi vielä edistävän seuraamisen korjaamista.

Elvis on hirvikoira

Tarjolla pätevä hirvikoira, pienestä hinnasta vuokrataan metsästysseuroille :-)

Eilen olimme tunnin verran metsälenkillä ennen pimeän tuloa ja heti alkumetreiltä huomasin Elviksen olevan hyvin kiihtyneessä tilassa, se laukkasi metsässä viimeistä päivää nenä korkealla ja hetken päästä huomasin ison hirven aivan meidän lähellä, onneksi se jatkoi matkaansa meistä pois päin ja Elvis jäljesti sitä saamaan aikaan siellä mistä se hirvi ilmeisesti oli tulossa. No jatkettiin matkaa ja sama tilanne tapahtui takaisintulo matkalla, huomasin taas Elviksestä, että nyt on hirvi jossakin lähellä, mutta niitä olikin sitten kaksi. Kääk. Nyt Elvis sai niistä näköhavainnon ja lähti niin maan perusteellisen lujaa niiden perään, Jimmy ja Aron ei onneksi lähteneet mukaan, ihmettelivät vaan, että mitäs tässä nyt on meneillään. Ja juurikin olin kuullut juttua siitä, kuinka hirvi oli potkaissut irlanninsusikoiran samassa tilanteessa hengiltä, joten sydän kylmänä huutelin Elvistä takaisin. Sieltä se kohta tulikin hyvinkin innostuneena, ihan kuin se olisi reteenä sanonut, että näittekö kun ajoin ne matkoihin.

Päivän koulutukset olivat kotikoulutuksia. Elvis harjoitteli metalliesineen kanssa oloa, tilanne missä sen pitäisi istua edessä lähelläni metalliesineen kanssa on sille aivan todella vaikea. Nyt koulutuksen tavoite oli, että se pystyisi syömään makupaloja istuen edessäni ja metalliesineen ollessa nenän kohdalla. Kerran pääsimme siihen kohtaan, missä se vähän otti metalliesineen suuhunsa, mutta vinkaisi samalla ja tämän jälkeen ei sitten todellakaan enää itse tarjonnut kapulan ottoa, lopuksi taas vaan yritettiin syödä siinä kapulan kanssa. On jännää, että se voi kyllä nostaa sen maasta, mutta siinä luovutustilanteessa sillä on jonkilainen paha muistikuva.
Aron harjoitteli noutoa ja pitoa, sitten hetken tauon jälkeen harjoittelimme sivulla istumista ja siitä maahanmenoja. Lisäksi otin myös tänne- käskyjä ja harjoiteltiin edessä istumista. Ja niinkun olin jo ajatellut, että nyt yritetään pitää päivä, ettei tarvitse opetella mitään. Aron on kyllä hyvin innokas harjoituksistaan.

voi ääntelyressi

Voi vatsahaava, kun Aronin ääntely koulutuksessa mietityttää. Jatkossa meillä on tärkeänä kriteerinä äänettömyys koulutuksessa. Sen ääntely on sellaista vinkaisua tai piip-ääni, joka saattaa tulla esim. sivu-käskyn yhteydessä. Todella pientä se on, mutta jos se nyt 5 kk:n iässä jo aloittaa sen koulutuksen yhteyteen, ei tarvitse ensi vuonna ihmetellä, miksi ääntelyä esiintyy koko seuraamisen ajan. Ja tämä koira kun ääntelee noin muutekin kaikissa yhteyksissä, kun leikkii yksin lelullaan tai kun se yrittää haastaa partiksia leikkiin tms. Tuntuu, että koko koulutus on mennyt aivan pieleen, mutta yritän piristää itseäni ajattelemalla, että missä kaikessa Aron on tosi hyvä ja koulutus on onnistunut. Mutta rauhoittuminen taitaa olla viikon teema.

Joten Petterin ollessa sählyssä, menin Aronin kanssa harjuun ja taskussa oli 4 esinettä. Aronin laukatessa kauempana heittelin esineitä polun viereen ja kun Aron tuli paikalle, se ihmetteli, että mitäs mä siinä seison ja hetken päästä bongas hajun ja kävi nostamassa yhden esineen. Jipii. Sitten odottelin, niin kaikki esineet nousi ja yhden mustan lippalakin kanssa se lähti tulemaan kovaa vauhtia ja toi sen melkein varpailleni asti. Hienoa. Aron oli todella täpäkkänä tässä harjoituksessa.
Sitten kun oltiin ulkoiltu siellä harjussa, otin siinä koulun pihassa seuraamista ja perusasenotoja. Muutaman pätkän jälkeen tuli ääni, lopetin samantien reenin ja kävelin koulun toiselle puolen. Kaivoin noutokapulan esiin ja nosteltiin ja pideltiin sitä, ja tässäkin yhteydessä tuli ääni. Voi ei. Joten koira autoon ja totesin, että nouto ei ole vielä ainakaan ulkona tehtävää juttua. Sitten kun oltiin päästy jo kotiin, kävin vielä kävelemässä Aronin kanssa ja tein pikkureenin kerhon edessä, nyt ei ääntä tullut, tosin kontaktikin katkesi sen seuraamisessa. Ihan illalla tehtiin vielä pikkunaksutteluja kotona ja tässäkin yritin hahmottaa, että missä vaiheessa se ääni tulee. Sisäharjoituksissa ääntä ei tule, vaikka sen asenne on hyvinkin terävä. Että reenataanko me tokoja jatkossa vaan sisällä?
Elvis teki kotipihan reeniä. Ensimmäisenä helppo tunnari, minulla oli tunnarikapuloista enää tasan kaksi jäljellä, joten toisessa oli hajuani ja toisessa ei. Tämän Elvis osasi, toi oikean. Sitten otin maassa makaavan koiran sivulle tuloja itse liikkuen ja palkkasin lelulla. Visiona tässä oli se ruudun kohta, missä koira on ruudussa ja sieltä sivulle. Nyt siis samaa, mutta ilman ruutua ja lyhyemmiltä matkoilta. Lopuksi seuruuta ja kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan-harjoituksia.

metsälenkkeilyä ja pikkureenejä

Viime päivät on käyty ahkerasti metsälenkillä. Eilen vaan mentiin keskellä hirvenmetsästystä ja punatakkisia miehiä hirvikiväärien kera vilahteli puiden takana. Onneksi ei tullut hirveä vastaan. Elvis on niin kova juoksemaan, että se tulisi hulluksi, jollei pääsisi painattamaan metsään. Aron juoksee sen kanssa ja välillä vaanii sitä. Jimmy menee omaa vauhtiaan keppi suussa.
Lenkkeilyn ohella on tehty sitten pikkureenejä sisällä. Aronilla on työn alla noutokapulan pito, sitten jokunen sessio istu ja maahan- vihjeiden harjoittelua. Mies leikkii Aronin kanssa myös ja käski kirjoittaa, että se on opettanut Aronille irti-vihjeen/ käskyn. Käyttää sitä käskyä, kun heittelee Aronille lelua, Aron hakee ja tuo miehelleni, sitten irti esineestä käskystä ja taas leikki jatkuu.
Tänään otin kuitenkin metsälenkin jälkeen Aronilla kotipihassa reeniä ja voi murheiden murhe, Aron on niin intoa piukeena reenin aloittaessa, että ääntä ja piippausta tulee ilmoille. Ääntely jää kun päästään tekemään, mutta sittenkin, en halua jatkossa tätä yhtään enempää, joten täytyy aloittaa malttamis ja rauhoittumisreenit.
Joka tapauksessa Aron teki loistavaa työskentelyä seuraamisharjoituksissa, kriteerinä oli, että oma asentoni on suora, nami tulee vasta naksun jälkeen taskusta ( ei siis enää namikäsiä) ja katson reeniä naapurin lasiparvekkeen kautta (ei siis itsellä suoraa tuijotusta koiraan). Jos ääntelyä ei lasketa, meni erittäin hyvin. Yksi seuraamissuora oli 6 askelta pitkä ja aron piti kontaktin, oikean kohdan ja asettui hyvään paikkaan istumaan kun pysähdyin, Mutta se ääntely. Tätä oli siis ilmassa ensimmäisissä sivulle siirtymisissä.
Seuruitten jälkeen vuorossa oli kiertoja ja kivaa on sanoo Aron. Sitten muutama stopin alku kiertojen yhteyteen, heitin vain lelun ja jo toisella kerralla koira pysähtyi, kun näki käteni nousevan lelun heittoon.

Elvis on ottanut kaukokäskyharjoituksia sekä metalliesineen pitoa. Elvis kavahtaa sitä hetkeä, kun se on metalliesineen kanssa edessäni luovutustilanteessa, heti jos metalliesine koskee omaa treeniliiviäni, siitä kuuluu pieni kahahdus, se irroittaa kapulasta ja seuraavalla kerralla se jää kauas minusta istumaan metalli suussa. Joten yritän syötellä sitä niin, että se istuu edessäni ja kapula on siinä nenän yläpuolella. Toivotaan, että se pääsee tästä yli. Kaukokäskyissä se sählää, joten näitä pitää ottaa maltilla. Seisomisen opettaminen sekoitti Elviksen maasta istumisen, joten siinä riittää askaretta.

tokoreenit hyvässä seurassa

Eilisen reenit alkoivat iltapäivällä Aronin kohdalla kotona noutokapulan pitoharjoituksilla. Esillä oli makupalat, noutokapula ja naksu. Istuin nojatuolilla ja Aron siinä jalkojen välissä, otti kapulan suuhun ja naks tuli jos pitää kapulaa paikallaan ja kulmahampaiden takana. Tosin Aronilla on ainakin yksi yläkulmuri juuri pudonnut, mutta jos kapula meni takahampaille, et naksauttanut. Mutta tarkkailin, että naksu tulee hyvästä ja rauhallisesta pitohetkestä.

Sitten pimeän jo tultua reenailimme saukonpuiston kentällä Hannan ja bc Ennin ja Heimon kanssa.
Aron aloitti, näki kun kävin tekemässä ruudun kentälle ja tämä ruutu houkutti Aronia kovasti, onneksi sain sen aina kutsuttua takaisin, ettei pääse oma-aloitteisesti sitä suorittamaan. Joten ruudun olellessa kentällä otin seuraamis, perusasento ja kontakti reeniä. Meni hyvin.
Sitten Aron pääsi tekemään ruudun, otin lähetyksen ihan täydeltä matkalta, ruudussa oli alusta, jolle Aron meni seisomaan, yritin heittää pallon ruutuun palkaksi, ihan nappiin ei palkkaukseni mennyt, mutta se ei Aronin ajatuksia häirinnyt. Sitten vielä toinen ruutuun lähetys ja tässä lyhyempi matka ja tarkoituksena vaan, että minä osasin palkata heittämällä pallon ruutuun, nyt meni paremmin ja Aron sai pallon ruutuun ja sitten menin itse sinne perässä.
Tämän jälkeen luoksetulo, Hanna piti Aronia ja minä kutsuin, eteenistuminen avustettuna. Lopuksi muutama tolpankierto, tässäkin kämmäilin itse palkkausten kanssa, mutta onneksi se ei Aronia haitannut.
Elviksellä ohjelmassa oli seuruuta, muuten meni hyvin, paitsi että liikkeelle lähdöissä tuli aina pompahdus.
Sitten tunnari, joka ei sitten onnistunut, en tiedä miksi. Viikko sitten otettiin ja onnistui, mutta viikon väli edelliseen ja ei onnistunut, vaikka helpotettiin, haki aina vaan jonkun. Ei auta kuin hommata lisää tunnarikapuloita, kesällä ostetut on loppuneet ja sitten vaan alkaa tekemään siitä paljooon enemmän, että varmaan jää mieleen. Epänonnistuneen tunnarin jälkeen Evis teki aivan loistavan ruudun, vaikka mielessäni oli, että jos tääkin nyt menee pieleen, ni ei tuu voittajaa....Mutta eteni ruutuun vähän mutkan kautta, mutta melko suoraan, ja otti oikein paikan alustalle ja seisoi siinä, jes. Jatkossa yritän saada vaan niitä lähetyksiä nyt suoraksi.
Sitten lopuksi nouto, jossa tarkoitus oli saada onnistunut palautusmatka, että koira tuo kapulan laukalla. Ja se toi. Eli hyvin meni.

pikkureenejä Aronille

Eilen lenkitin ensin Aronin, taskussa paljon namia ja piti harjoitella hihnassa kulkemista, tai lähinnä sitä ettei vetämällä pääse mihinkään. Ongelmaa ei esiintynyt, sillä Aron tarjoili hyvinkin aktivisesti katsekontaktia ja seuruuta. Kävelin parin kaupan pihan kautta ja Löytötexin ovien edessä otin pikkureeniä, sama ihmeellinen juttu toistui kuin sunnuntaina, että askelseuraamisssa istuminen automattisesti on jotenkin hukassa, namikäden avulla sain korjattua tilannetta ja illalla otin sitten naksun kera eteissä peilin edessä harjoitusta. Siinä sivulle siirtymiset ja muutaman askeleen seuraamiset päättyen istumisen sujuivat oikein hyvin avuitta.
No sen illan lenkki kuitenkin jatkui ja taskussa oli kolme keppiä, jotka sitten pudotin maahan koulunpihassa. Niin pimeää oli, etten itse nähnyt missä ne kepit oli, mutta hyvin se Aron ne nenällään löysi. Ja ilman käskyjä :-)
Sitten Aron kotiin ja isojen poikien kanssa lenkille. Kangasalan kirkkoharjussa oli lenkkipolulla tosi paljon ihmisiä liikkeellä ja pimeetä oli, piti meidänkin lenkkeillä siellä valaistulla reitillä, tosin pojat oli koko lenkin remmissä.

tokoilua taas...

Heti aamulenkin jälkeen otin Aronin kanssa kotipihassa pienen session seuraamista. Naapurilla on aika hyvä lasitettu parveke ja lasien kautta näen itseni ja koirani, joten harjoituksessa yritin olla katsomatta koiraa ja seuraamisaskeleita ilman namikäsiä. Meni oikein hyvin, otin ihan muutaman sivulle tulon ja naks ja taskusta nami, sitten muutamia suoria eteenpäin liikkumisia ja pysähdyksiä. Kesken reenin pihaan ajoi auto, Aronin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan autosta tulevia ihmisiä, mutta piti paikkansa kyllä ja Aron vilkaisi ihmisiä sitten katse minuun päin ja tästä naks. Kun ihmiset oli menneet pois otin vielä muutaman pätkän ja onnistui oikein hyvin.

Sitten iltapäivällä hiukan ennen pimeän tuloa otin Aronin ja Elviksen autoon ja ajelin niiden kanssa suoraman kentän laitaan reenailemaan kummallakin tokoa. Seuruuharjoitus oli mielestäni täsmälleen samanlainen kuin aamulla, mutta nyt jostain syystä Aron ei istunut minun pysähtysessä automaattisesti. Tässä täytyi helpottaa namikädellä ja sieltä ne istumiset löytyikin. Koska istuminen näytti sillä hetkellä jostain syystä vaikealta, otin reipasta kävelyä ja naksuttelin Aronin mukana pysymistä.
Sitten meillä oli vuorossa ruutu, nyt kokeilin ensin niin, että kun Aron meni ruutuun alustalle seisomaan, heitin lihapullan sinne ruutuun naksun jälkeen palkaksi. Sitten otin alusta pois ja tein kokeeksi lähetyksen tyhjään ruutuun, ilman alustaa Aron meni ruutuun, mutta jäi aivan eturajalle, joten tätä en jatkossa halua vaan sen ruudun taka-osan varmemmaksi. Sitten laitoin sen eilisen pallon sinne ruutuun ja lähetin, hyvin meni, mutta kun koira oli pallolla ja huusin hyväää, niin Aron jätti pallon ruutuun ja laukkasi luokseni. Höh, ja kun en juuri halua, että se tulee sieltä ruudusta palkan toivossa luokse. No en jäänyt tätä sen enempää takkuamaan. Mentiin sitten tekemään vähän kiertoja lipputankojen ympäri, mutta nyt joku typerä juoppo huutelin siinä Aronille että tule tänne typerä piski, ja minun oli pakko keskeyttää harjoittelu, ei Aron siitä häiriintynyt, mutta minun oli pakko huutaa, että onko pakko huudella siellä, tällä kentällä on vaan yksi kouluttaja kiitos. Ärsyttävä ukko!

Sitten oli Elviksen vuoro. Seuraamiset meni hyvin, sitten otin luoksetuloja ja yritin pysäyttää ruutuun, lyhyillä matkoilla onnistuu, mutta heti kun toistoja tuli enemmän ja matkat piteni, alkoi Elviksellä olla vaikeuksia jäädä istumaan, aina kun käännyin, oli koira käynytkin jo maahan ja sitten alkoi luoksetuloharjoituksista tulla paikalla istumisharjoituksia. Kun lopulta kutsuin tästä Elviksen luo, se tuli lujaa mutta ei todellakaan reagoinut pysäytyskäskyyn.

Sitten vuorossa ruutua ja tänään käskystä pysähtyminen ruutuun oli aivan mahdotonta. Elvis lähti kaukaakin ruutuun ja mutta seis käskyä se ei kuunnellut, kun taisi etsiä alustaa tai jotain muuta sähellystä. Sitten vein alusta ruutuun että saataisiin onnistumisia, mutta nyt tuli tuttu Tiina kentän laidalle ja huuteli, että näytä sitä Aronia, kun Petra on puhunut koulussakin siitä niin paljon. Keskeytin Elviksen harjoittelun ja vein sen autoon, päästin Aronin vapaaksi auton perästä siihen näytille. Se kyllä tervehti Tiinaa, mutta siinä meidän jutellessa se lähti kentälle ja paineli ruutuun ja seisoi siellä alustalla. Ei liikkunut askeltakaan vaikka kutsuin, jestas. Sitten ei auttanut kuin kävellä kohti koiraa ja matkalla jutella, että vau, löysitkö ihan itse sen ruudun sieltä. Ja Aron seisoi siellä ruudussa alustan päällä kuin puujumala eikä ottanut askeltakaan minua kohti. Vasta ruudun reunalla se liikkui, mutta minun oli pakko palkata ja nauraakin, että miten se noin nokkelasti teki sen. Matkaa autolta sinne ruutuun oli ainakin 50 metriä.
No Elviksen harjoittelut jatkui, vein sen nähden nyt lelun sinne ruutuun. Ja Elvis odotti, että lähetän sen sinne, mutta otinkin seuraamista joka oli aivan täydellistä, otin muutaman jäävän istu-käskyn ja nämäkin ihan täydelllisiä, sitten oltiinkiin ruutuun lähetys suoralla ja siitä ruutu, meni lujaa ja suoraa. Tämän jälkeen lähempää ruutua lähetys, ruutu, meni mutta ei seisahtunut käskystä. Sitten aivan viiden metrin päästä ruutuun menoja, joista sain seis käskyllä seis. Tähän olikin jo pakko lopettaa, kun oltiin tehty jo varmaan taas liikaakin. Loppuun oli kuitenkin pakko ottaa hyvän mielen seuruuta ja tässä Elvis oli todella tarkka. Tein pitkää suoraa ja käännöksiä, eikä sen katse tainnut irrota minusta kertaakaan. Se oli siis aivan upea!!

pentutapaaminen

Tänään oltiin Aronin kanssa Frosty Fields-pentumiitingissä. Tapaaminen oli järjestetty Tampereen vetokoiraseuran majalla Koivumäessä, joten pitkää matkaa me ei jouduttu tekemään. Aronin kolmen sisaruksen lisäksi paikalla oli mm. Supo-äitee ja Zorro- iskä.

Päivä oli oikein antoisa :-) Kentällä käytiin joka pentu läpi ja oli mukava nähdä mitä muut olivat tehneet ja sain kyllä paljon ideoita ja visioita mitä kannattaa jatkossa tehdä. Hyvien koulutuksien päälle Outi ja Riikka olivat suunnitelleet ihanat ruuat ja kahvit kaikille ja ruoka kyllä maistui koko päivän ulkona olon lisäksi.
Aron näytti kentällä kontaktia, perusasennon paikkaansa ja seuruuta. Tässä täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että paikka mielummin hiukan takana kuin edessä. Edistäminen seuruussa on niin yleinen tapa. Samoin, yritän olla itse pitämättä kontaktia koiraan, se on kai koiran tehtävä. Sitten namikädestä eroon pyrkiminen ( tämä on ihan oma ajatus, että äkkiä siitä eroon). Sitten näytimme noutoamme tai siis lähinnä kapulan pitoa ja tässäkin ollaan ihan oikealla tiellä. Sitten teimme Outin kanssa sellaisia luoksetuloharjoituksia, missä koira juoksee kahden ihmisen välissä ja tässäkin Aron laukkasi ihan kivasti ja reagoi aina Aron tänne-käskyyni. Toisella koulutuskerralla näytin Outille meidän ruudun alkua ja hyvältä se näytti. Vaihdettiin alustaa pallon palkaksi ja alun hämmingin jälkeen Aron alkoi tajuta, että pallo ruudussa on ihan palkinto. Tosin taidan myös koitaa Sarin antamaan ajatusta siitä, että melkein alkuvaihessa ruudussa on alusta, sitten aika pian siellä ei ole mitään, vaan koira menee tyhjään ruutuun, mistä tulee palkka. Lopuksi kentällä näytin vielä meidän tolpan kiertoja ja olin oikein tyytyväinen Aronin toimintaan :-)

Omien treenien lisäksi kävin katsomassa Sarin Kurt-bordercollien jäljestyksen. Koiran on 8 kk vanha ja ajoi aika mallikkaasti alokasluokan pituisen jäljen ( ellei ollut pidempikin), joka oli tehty haastaavaan maastoon kera kulmien ja keppien. Tästä suorituksesta sain kyllä taas intoa itsekkin, mutta Aronin jäljestykset odottaa ensi kevättä. Jälkikeppejä aijoin kyllä hehkutta sillä talven aikana. Esine-reeneihin sain Aronin veljen omistajalta Sadulta hyvän vinkin ja taidan tehdä heti huomenna esineiden haistelu tehtävää. Satu näytti myös oikein pätevää peruutus harjoitusta kentällä Aronin veljen kanssa, joten tästä saadaan myös uutta tehtävää meidän harjoituksiin.

Sitten päivän hyvää antia oli valokuvaus, sillä Riikka sai Aronista tosi hyviä kuvia. Tämmöinen pieni lumi maassa ja pikku pakkanen olivat oikein otolliset olosuhteet hyville koiravalokuville.
Mutta oikein paljon kiitoksia kaikille mukana olleille, oli oikein kivaa ja ajatuksia herättävää, ja treeni-iloa myöskin :-)

viime päivien puuhastelut

Eilen Aronilla oli tehosterokostus, sillä poika on nyt jo 16 viikkoinen. En tiedä mihin Aron kuvitteli menevänsä, mutta eläinlääkärin odotustilassa se oli sitä mieltä, että heti olisi kyllä nyt päästävä. Syöttelin Aronia siinä odottaessa, mutta aina välillä piti vähän kiljahdella ja pyrkiä muiden odottajien luo. Ja kun meidän aika koitti, se suorastaan veti itsensä sisään, sitten kun sai luvan mennä. Aronin piti olla hiljaa paikallaan, kun sen sydänääniä kuunneltiin ja se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Mutta rokotettua saatiin ja sydän kuunneltiin, mistä ei kuulunut mitään ylimääräistä ääntä.
Pitäisiköhän meidän kuitenkin ottaa harjoittelulistalle odottaminen, sillä se tuntui olevan melko haastavaa...loppupäivän lääkäri suositteli ottamaan rauhallisesti, joten kävin vain isojen poikien kanssa reippaalla lenkillä. Aronin päivän koulutus oli keittiössä muutaman lihapullan (pilkottuna pieniin muruihin) verran naksuilua ja istu-vihjeen harjoittelua.

Tänään oltiinkin sitten metsässä kaikkien koirien kanssa heti työpäivän jälkeen. Lenkillä taas keräsin taskuuni 5 keppiä ja sitten lenkin päätteeksi pudotin niitä maahan. Ilman käskyä hetken odottelun jälkeen Aron poimi innokkaasti 4 keppiä minulle, sitä yhtä se ei jostain syystä tarjonnut.
Sitten Petran jumpan aikaan Aron oli ottamassa kanssani kontaktia ja kävelin sen kanssa s-marketin eteen. Siinä otin seuraamista ja sivulla istumista. Aron oli ihan mieletön, se vaan tuijotti minua ja sai siitä sitten aina kehun jälkeen namia, mutta edessä ja takaa kulki ihmisiä, liukuovista tuli jatkuvasti ihmisiä tai rämisevät kauppakärryt menivät ihan vierestä. Irroitin Aronin hihnasta ja sittenkin se oli kuin magneetti, ei kertaakaan hairahtanut katsomaan niitä ihmisiä tai ääniä. Vau! Leikkittiinkin siinä lelulla ja jatkettiin yhdessä kulkemista eteenpäin vastaantulevien koirien ja lenkkeilijöiden toivossa, mutta aika hiljaista oli. Tolpan kiertoa otin muutaman kerran ennen autoon menoa ja Aron on aika täpinässä tästä. Voi kun tuli hyvä mieli tästä ulkoilusta :-)

tokoilua

Nähtiin Hannan ja koiruuksien Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistonkentällä tokoilun merkeissä. Ensin vuorossa Aron, joka innokkaasti lähti autosta kentälle. Harjoiteltiin ihan lyhyt tuokio sivulle tuloja, joita Aron omatoimisesti tarjoaa. Sitten seuraamispätkiä ja tehtiin vielä näin, että Hanna naksautti ja minä palkkasin. Silloin oma asentoni on suora ja katse eteenpäin, kun ei tarvitse katsoa koiraa. Aron sai sitten laukata lelun perään ja leikkiä kanssani, mutta lopetin tarkoituksella tähän, pelkään, että otan liian pitkiä ja liian paljon, nyt ainakin motivaatiota jäi pennulle.
Sitten Elvis, joka innokas vasta olikin. Seuraaminen aluksi tosi häseltämistä, mutta keskittyi sitten tehtäviin ja meni ihan mukavasti. Lievää edistämistä on kyllä havaittavissa, joten taidan ensi kerralla keskittyä siihen seuraamispaikkaan.
Sitten päivän onnistuminen tunnarissa. Ensi kertaa vierailla kapuloilla, pitelin ihan hetken kapulaa käsissäni ja Hanna vei sen ämpärissä kentälle. Halusin kuitenkin onnistumisen, joten kapuloita maassa vain kolme, joista yksi oli se oma. Elvis haisteli kaikki läpi ja toi sen oman. Jippiii!
Sitten ruutu, joka onnistui myöskin tänään suht hyvin. Ensimmäisellä kerralla lähti hyvällä laukalla ruutuun, pysäytys vähän epäonnistui, pysähtyi ruudun ulkopuolelle. Kutsuin koiran luokseni ja uusi yritys, nyt toisella yrityksellä kaikki osat meni ihan nappiin, siis laukalla ruutuun ja seis- käskyllä pyshdys sinne. Onnistui, jee.
Sitten stoppeja, joissa etenee vielä liikaa. Kokeiltiin nyt niin, että lelu Elviksen takana ja otettiin monta kertaa. Parani kyllä, mutta ei vielä riitä.
Lopuksi iloista seuruuta ja käännöksiä, nyt käännökset ei enää niin väljiä ja Elvis oikein kiva.
Hannan reenattua omat koirat läpi, pääsivät kaikki koirat vielä puistoon juoksemaan. Kyllä ne sitten lujaa menikin. Joten sitten kun oltiin kotona, olivat Elvis ja Aron mukavan leppoisia, Jimmy aivan kypsänä, kun ei päässyt mukaan. Mukavaa oli ja innostavaa myös minulle, kun huomaa, että esim, tunnarissa tehoreenistä syyslomalla oli ihan hyötyä :-)

Aronilla laatuaikaa

Eilen Petterin sählyn ajan vietin Aronin kanssa yhteistä laatu-aikaa. Petterin sähly on kirkkoharjun koululla, joten lenkkeilin siitä harjulle Aronin kanssa. Taskussa pari esinettä, kankainen patalappu ja lapsen villasukka. Aron tolppaan kiinni ja minä juttelin Aronille esinettä viedessä, että mihin esine menee. Sitten pudotin esineen pöpelikköön noin 15 metrin päähän ja tulin takaisin Aronin luo, lähetys etsi ja sinne paineli penneli katsomaan, että mihin oikein pudotin esineen, nenän avulla se löysi, nosti esineen ja minä hihkun Hyvääää, pentu tuli luokseni makupalaa syömään. Sama juttu uusiksi, mutta eri suuntaan ja hyvin vikkelästi pentu etsi esineen. Tästä jatkoin pienellä tokosessiolla, ihan perusasentoa ja muutaman askeleen seuruutuksia. Sitten lenkki jatkui ja välillä aina kutsuin Aronia luokseni, jos se meni liian kauas minunta, menin piiloon. Ja loppulenkin Aron piti minua silmällä :-) Muutama tolpankiertoharjoitus tehtiin vielä kun nameja oli taskussa ja tämä on kivaa sanoo Aron.

kyötikkälässä

Sunnuntaina isojen poikien ohjelmaan kuului juoksulenkki heti aamusta, lenkin pituudeksi tuli 8.7 km ja koko matka juosten, hyvä minä.
Iltapäivällä reenailin Elviksen ja Aronin kanssa kyötikkälän kentällä. Vein kentälle luoksetulomerkit sekä ruutumerkit jo valmiiksi. Aronia ei merkit häirinneet mitenkään.
Aronin kanssa otin sivulletuloja, ja seuraamispätkiä. Tein useamman sellaisen pätkän, että koira sivulle, muutama askel seuruuta ja seis ja sitten palkka ja vapautus lelun perään, kerran ahnehdin samanlaista pätkää heti perään, mutta nyt kontakti katkesi. Joten hyvä muistus minulle, että pennun kanssa ollaan edelleen tekemisissä ja runsas palkkaus on tärkeää, että motivaatio pysyy korkeana.
Kentällä oli myös hyppyeste, josta sai purettu lankkuja, joten tällä tehtiin jo hyppykäskyä. Aron hyppäsi siis kahden laudan korkuisen esteen yli lelun perään. Ja sitten se tarjoili esteen yli hyppelyä, taisi olla kivaa. Otin myös perusasennosta maahanmenoja muutaman ja tosi hyvin kävi heti käskystä maahan.
Elvis oli asenteelta loistava, ei puhettakaan siitä, että se enää jännittäisi tätä kenttää. Se oli enemmäkin yli-innokas. Aluksi lyhyt pätkä seuruuta, sitten luoksetuloa merkkien kera, stopista toivoisin täpäkämpää, mutta en osaa sitä korjata terävämmäksi. Sitten seuruutin ruudun lähetyskohtaan ja tein viritykset niinkuin kokeessa, hyvin lähti ruutuun, nyt siellä oli tyhjä ruutu ja Elviksen vauhti oli todella kova, lopputulos oli, että koira kävi maahan ruudun takana. Hoh hoijaa, sitten varmaan 10 ruutuun lähetystä, ensin piti saada taas ne maahanmenon ennakoinnit pois, sitten niin että koira pysähtyisi sinne ruutuun. Se kymmenes lähetys onnistui sitten ihan nappiin, eli ruutu käsky sieltä merkiltä, koira paineli ruutuun ja seis käskyllä pysähtyi ruutuun ja seisoi siellä kunnes heitin palkan. Jes.
Sitten hyppyä, avoimen luokan hyppy meni loistavasti, onko tässä ollut joskus vaikeeta, sanoi Elvis. Sitten metallin noutoa hypyllä, meni myös hyvin, mutta toisessa luovutustilanteessa se taas muisti, että tää metallin luovutus on vaikeeta. Tein yhden tasamaanoudon metallilla, Elvis hakee kyllä, mutta tätä metallin pitoa ja luovutusta pitää nyt erikseen harjoitella.
Lopuksi vielä hyvävireisellä koiralla käännöksiä ja nyt ei käännökset olleet enää väljiä. Elvis oli tosi tarkkana näissä ja saikin palloa palkaksi terävyydestä.

kaikenlaista pientä reenailua

Viime päivät me on reenailtu vain jotakin pientä. Lauantai meillä meni Karkussa, mieheni siskon Mirkun luona. Siellä asustaa 3 greyhoundia, 2 irlanninsusikoiraa, 1 australianpaimenkoira, 2 kissaa. Joten oli siinä Aronilla nähtävää. Kävimme 5 koiran voimin ensin lenkillä, sitten lopun aikaa vietimme sisällä, paitsi kuraiset partapojat jäivät pihaan. Aronilla oli kiirettä tutkia taloa, haukkua kissoja, (jotka eivät korvaansa lotkauttaneet Aronille ja Aronkin sitten kyllästyi, kun ne vaan oli), leikkiä Ramona greyn kanssa sisällä sekä tavata valtavasti uusia ihmisiä, kun kyseessä oli Jere 10-veen synttärit. Jännitävät tapahtumat menivät lopulta Aronin jäseniin ja poika nukkui kissan kopassa sikeää unta.

Illalla keksin, että kyllähän joka bordercollie osaa kiertää kohteita ja aloitin sen homman opettamisen Aronille. Tein sitä ihan puhtaasti shaippingillä ja mikään valtava menestys se ei ollut. Monen naksun ja namin jälkeen oli saanut kyllä Aronia kohteen taakse, mutta aina välillä se tarjoili maahanmenoa ja siinä haukkumista, kun ei voinut ymmärtää, että mitä minä oikein haluan. Sitten vasta seuraavana aamuna tajusin, että siellä agilitypäivässäkin me tehtiin siivekkeiden kiertoja lelun avulla ja kokeilin sitä. Johan pomppas, Aron keksi oikeastaan saman tien mitä haluan ja teki heti sen vauhdilla. Joten puhtaasti sheippaaminen ei ole kyllä tie meidän onneen.
Muita juttuja Aronilla on ollut jälkikeppien haistelut. Keräsin perjantaina lenkillä muutaman kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten metsälenkin päätteeksi laitoin Aronin hihnaan ja sen huomaamatta pudotin keppejä siihen ympärille. Sitten vain seisoskelin ja odotin, että koira haistaa ne maasta. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Aron haistoi jotakin maasta ja nosti sieltä sitten kepin hampaillaan. Ja ruokaa tuli taskusta kehujen kera. Ja eikun seuraavaan yritykseen, mutta samaan aikaan jossakin 50 metrin päässä oli toinen koiranulkoiluttaja, jonka räkyttävä rakki keskeytti Aronin ajatukset, Aron oli siinä tilanteessa häntä pystyssä ja haukahteli takaisin sinne metsään. Ei auttanut kuin poimia kepit taskuun ja mennä vähän etäämmälle. Uusi yritys hetken päästä ja nyt pääsin vahvistamaan monta kepin nostamista. Samaa hommaa tehtiin myös sunnuntai aamuna ja nokkelasti Aron ne haistaa.

tokoilua

Tänään otin Aronin ja Jimmyn autonperään ja ajelin hiekkakentän laitaan Kangasalan pikkolaan reenaileen tokoa.
Ensin Aron:
-aluksi otan topakan aloitusasennon, semmosen, mitä sitten joskus kokeessakin. Tämä on merkki Aronille, että sivulle. Ja hyvin Aron tulikin. Otin näitä sivulletuloja usemman ja naks ja nami kun oli oikeassa paikassa, ja pointtina, että Aron tulee sivulle minimaalisin avuin. Ja apuja se ei tarvinnut lainkaan. Sitten useampi pätkä seuraamista, perusasennosta muutama askel ja seis, jolloin Aron istuu automaattisesti. Taas hyvin pienin avuin. Heitin aina lelun palkaksi, kun vapautin tilanteesta.
- Sitten mentiinkin ruutuun. Aron lähtee ruutuun jo melko kaukaa ja menee ihan oikealle paikalle, mutta naksauksen jälkeen lähtee tulemaan heti minua vastaan. Haluaisin palkata Aronin ruutuun ihan siihen oikeaan paikkaan, mutta eilen en siinä oikein onnistunut. Otin sitten muutaman ruutuun lähetyksen ihan läheltä, jossa pääpainona oli seisominen siellä oikeassa paikassa, jolloin itse kävelen ruutua kohti ja naksautan siitä seisomisesta siellä ruudussa.
-Lopuksi luoksetuloja ja ihan viimeisillä tänne-käskyillä Aron tuli avustamatta ihan oikeaan paikkaan istumaan. jes. En tiedä teinkö turhan pitkä reenin Aronin kanssa, mutta täytyy seurata ensi kerran asennetta.

Illalla sisänaksuissa Aron harjotteli maahanmenoa, niin että itse liikun. Aron on aika jumittunut tekemään maahanmenoja minun eteeni tai viereeni, joten nyt harjoiteltiin sitä, että jos Aron menee maahan heti käskyn kuultuaan, naks ja nami lentää koiran tassujen väliin, ja itse liikun eri suuntiin hiljakseen. Aluksi Aron meni ihan jumiin siitä että itse liikuin, mutta harjoituksen lopussa saatiin todella hyviä maahanmenoja, itsestäni kauempana ja samalla kuin liikun.

Elviksen reenissä siellä kentällä oli teemana seuraamisissa käännökset, joten näitä heti alkuun.
Sitten kohti ruutua ja nyt asenne oli todella kohdallaan, kun otin ensin niin, että Elviksen nähden lelun ruutuun ja sitten lähetys sinne tosi kaukaa. Elvis meni ihan täpööö. Sitten lähetys ilman lelua ja Elvis meni todella hyvin.
Lopuksi vauhtinoutoja ja kaukokäskyjä, jotka ei toimi nyt sitten ollenkaan. Kun olen ottanut sitä seisomista sinne kaukokäskyjen sekaan, ei Elvis eilen pystynyt tekemään minkäänlaista maasta istumista oikein.
Reenien lopuksi vein pojat lenkille ja nähtiin työkaveri ja hänen aussinsa Onni. Paimenpojat pääsivät sitten isolle pellolle juoksemaan ja ne meni sulassa sovussa lujaa.

maanantain lenkkeilyä

Isot pojat saivat nauttia juoksulenkistä tänään, juostiin reipasta tahtia pyöräteitä pitkin lähemmäs 7 km lenkki.
Aron harrasti metsässä liikkumista sillä aikaa, kun Petteri pelasi sählyään. Käveltiin siis Petran ja Aronin kanssa kirkkoharjussa ja Petran avustuksella harjoiteltiin kepin etsintää. Otin heti alkulenkistä kepin taskuuni hajuuntumaan ja sitten Petra piti Aronia ja minä vein Aronin nähden kepin noin 10 m päähän heinikkoon, sitten lähetys etsi ja Aron todella etsi ja löysi, jippii. Se nostaa kepin heti kun sen löytää ja keppi suussa minua kohti. Tässä vaiheessa lähden kävelemään sitä vastaan ja keppi putoaa Aron suusta kun hihkun hyvää ja iloiset palkitsemiset. Otettiin kaikkiaan 4 etsintää ja aina koira kyllä kepin haistoi. Sitten loppulenkissä Petra piti Aronia ja minä itse menin johonkin piiloon, Aron kiljui Petran pitäessä ja täysillä lähti minua hakemaan, kun Petra päästä koirasta irti. Ja jälleennäkeminen oli riemuisa :-)

reenailua ja reenailua

Aamulla kotipihassa oli Elviksen reenit. Ensimmäisenä tunnari:

-oma 1. Elvis paineli hyvällä laukalla kapuloille ja nappas ensimmäisen mikä vastaan tuli. Tästä vähän äänellä huomautin.

- oma 2. Nyt kapuloita kolme maassa, joista yksi oli oma. Onnistui. Elvis haisteli ja valitsi oman.

- oma 3. Sama tilanne kuin edellä, oman kapulan paikka vaihtunut, haisteli ja toi oikean, hyvä siis!

Sitten jatkettiin ruudulla. Haki ruudun ensimmäisellä lähetyksellä hyvin, mutta meni maahan siellä ilman käskyä. Sitten otettiin useita lähetyksiä eri suunnista ja vahvistin seisomista ruudussa. Ruudussa ei nyt ollut myöskään lätkää, vaan katsoin, kuinka Elvis sijoittuu ilman sitä ruutuun. Vähän hakemista oli.

Sitten luoksetulon stoppeja niin, että otin luoksetulon ruudun läpi ja yritys saada koira pysähtymään sinne ruutuun. Ensimmäinen meni vähän pitkäksi ja pysähtyi ruudun ulkopuolella, toinen toisto vähän parempi, kolmannella lyhensin matkaa ja nyt lyhyemmällä matkalla sekä vauhdilla sain pysähdyksen ruutuun. Lelu lensi aina palkaksi. Haluaisin vaan kaikista Elviksen seisahduksista paaaljon täpäkämmät ja terävämmin reagoimaan käskyyn. Kuinka se tehdään?



Puolenpäivän aikaan oli Aronin vuoro. Nähtiin Riikka, Jari ja Loisto Kyötikkälän kentällä ja Jari valokuvaili meitä, että sain itselleni Aronin seuraa kuvankin.

Kentällä otettiin kaksi erillistä ampumista. Aron söi kupista ruokaa eikä reagoinut mitenkään laukauksiin, tai ehkä se veti ahneemmin sitä ruokaa just sillä hetkellä kuin laukaus kuului, mutta en tiedä liittyikö se laukaukseen, sillä se ylipäätään on erittäin ahnehtiva.



Sitten otin sivulle tuloja, seuraamispätkiä ja lelun heittöa palkaksi. Kivasti meni, vaikka häiriönä oli sisko Loisto siinä lähellä tekemässä juttuja myös. Aron teki hommia ilman hihnaa, mutta keskittyi tosi hyvin minuun. Kivaa. Ja kun heitin sille lelua palkaksi, se tuo sen minulle ihan suoraan. Viereisen kuvan on ottanut Jari Seppälä. Kiitos vielä kuvista.




Ennen pimeän tuloa piti ehtiä vielä metsälenkille ja kaikki pojat paineli sammaleikossa tuhatta ja sataa. Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä suoraman kentälle juoksuttamaan Elvistä ruutuun. Nyt otin ruutua joka suunnista ja huomasin, että ruutuun meno hidastuu, kun siellä ei ole sitä lätkää, jolle Elvis hakeutuu seisomaan. Otin sen tänään pois, että Elvis alkaisi enemmän ajatella sijoittumistaan ruutuun. Hidasta vauhtia korjasin viemällä lelun ruutuun ja siitä lähetys ja avot, nyt Elvis paineli miljoonaa sinne ruutuun. Sitten sama, mutta ilman lelua ja heti kun se oli siellä ruudussa, niin lelu lensi sinne ruutuun tai ruudun taakse. Sitten juoksutin vielä lisää ja pitkää vauhtiluoksetuloa kentän läpi ja Elvis tulii oikein jippii intona. Lopuksi vielä yksi ruutuun lähetys, matkaa noin 15 m ja ruudussa oli vain kulmamerkit. Elvis teki sen oikein hyvällä laukalla, pysähtyi seis käskystä aivan oikeaan kohtaan. Tähän oli hyvä lopettaa.

lenkkeilyä ja puistoilua

Ylitin itseni tänä aamuna juoksemalla isojen poikien kanssa 8 km pitkän lenkin, tän syksyn ennätys, vielä viime viikkoina on menty 6 km juoksulenkkejä ja olo niiden jälkeen kuin olisi maratoonin juossut, mutta näin se kunto vaan näköjään nousee.

Aronin kanssa lähdettiin iltapäivällä ulkoilemaan ja sosiaalistumaan tampereelle, ulkoiltiin näsinpuistossa, hämeenpuistossa ja siitä ulkoilu jatkui pyynikin kirkkopuistoon. Menossa mukana myös lapset, jotka keikkuvat keinuissa aina kun niitä tuli vastaan. Aron kulkee ihmisten ilmoilla ihan mukavasti. Yritän viedä sitä paljon ilman perheen muita koiria, mutta metsälenkit ja työaamulenkki tehdään kolmen koiran voimin. Ja kun Aronia ei tarvitse vielä liikunnalla väsyttää, niin tälläiset puistolenkkeilyt, missä tulee uusia ihmisiä ja tilanteita vastaan, on mukavan opettavasta. Ja kun vastaan tulee haukkuva koira, pääsen vahvistamaan Aronin käytöstä niin, että se suuntautuisi minuun eikä siihen vastaan tulijaan. Tänäänkin mm. ohi huristeli juna, eräs partasuinen mies halusi silitellä Aronia jne ja näissä tilanteissa Aron toimii kyllä avoimesti ja rohkeasti. Ja nyt uni Aronille taas maistuu.

syyslomalla ehtii vaikka mitä

Siis kyllä on ihanaa olla syyslomalla. Tänäkin aamuna lähdin kaikkien koirien kanssa metsään lenkille. Aamulla oli pakkasta, jonka ansiosta partacollietkin pysyivät ihanan puhtaina. Ja luonto mitä kauneimmillaan kun aurinko paistoi ja metsä ihanassa ruskassa. Ja sitten siellä kirmasivat kolme kolliee, täysillä ja välillä kepit suussa. Tunnin lenkki tehtiin ja onnellisina tultiin kotiin.
Elvis otti aamupäivällä tunnaria. Se on nyt syyslomani aikana eli tällä viikolla siis etsinyt 20 kertaa oman kapulan. Tänään oli oikein hyvät etsinnät. Neljä kapulaa maassa ja yksi niistä oli se oma, ensin kaikki oli rivissä ja siellä kolmantena oli se oikea kapula, Elvis haisteli kaikkia ja poimi sen oikean hyvin. Jes. Yksi kapula liikkui, mutta en nähnyt kunnolla, että tarttuiko se Elviksen partakarvoihin ja sen kautta vaihtoi paikkaa. Toisella kertaa oma oli nyt rivissä toisena, aika nopeasti lähes suorana noutona taisi Elvis omansa hakea. Kolmas kerta onnistui myös ihan nappiin, sillä nyt kapulat olivat ympyrässä ja elvis haisteli kaikki läpi, kunnes poimi sen oikean. Eli jes, nyt se toimii niinkuin pitää.
Eilen vielä se teki niin, että laiskuuttaan vai epävarmuuttaan saattoi poimia vaan jonkun tai toisena virheenä oli, että se nosteli niitä kapuloita, kunnes päätyi siihen omaan. Vaan jonkun poimimisesta jouduin ihan keskeyttämään suorituksen ja sanomaan Elvikselle, että kunnolla niitä hommia tehdään. En uskalla kovin pahasti huomattaa, mutta sen verran, että Elvis tajuaa, etten ole nyt tyytyväinen. Aikoinaan samassa tilanteessa Jimmy otti heti nokkiinsa, eikä hakenut mitään. Onneksi Elvis eilen heti korjasi tilanteen haistelemalla oikeasti niitä kapuloita ja hakemalla sen oikean.
Iltasella lähdettiin sitten reenaileen Hannan, Ennin ja Heimon kanssa saukonpuistoon. Samaan aikaan tappara pelasi hakametsässä ja mies tietysti istui siellä pelissä, joten me muu perhe sitten reenailtiin sen aikaa puistossa. Ensin oli vuorossa Aron, tehtiin ihan perussettiä eli ensin sivulle tuloja muutama ja naks. Sitten muutaman askeleen seuraamisia ja pysähdys, tästä naks ja namia ja lopuksi heitän lelun Aronille vapauttaen sen tilanteesta. Hetken leikin jälkeen kaksi kertaa vielä seuraamispätkät. Sitten muutama maahanmeno, josta lelu palkaksi ja lopuksi kaksi luoksetuloa, niin että Hanna piti Aronista kiinni. Jälkimmäisellä kerralla heitin narupallon palkaksi. Aronin asenne oli ihan hyvä, ehkä se saisi hitusen olla kiihkeämpi. Mutta toisella kierroksella se olikin jo tosi kiihkeä, kun se oli katsellut auton ikkunasta muitten tekoja. Todella kiihkeänä tuli autosta ja täpäkkänä kontaktissa kentälle, siellä odotti ruutu, pienemmässä koossa, mutta ensimmäisestä vihjeestä se jo paineli ruutuun, jippii. Otin kaikkiaan kolme ruutuun lähetystä, matkaa oli varmaankin 10 metriä ja melko suoraviivaisesti Aron sinne paineli. Upeeta.
Elviksen reeninä oli aluksi seuruuta. Ihan ensimmäisissa seuraamisissa sen katse kyllä harhailee ympäristössä, sitten kun se alkaa keskittymään, se seuraa kyllä ihan kivasti, mutta Hanna huomasi, että käännökset ovat melko väljät. Näitä täytyy kyllä nyt alkaa työstään, sillä sitä ne on, väljiä. Sitten Elvis otti ruutua, ensimmäinen lähetys meni aivan nappiin siltä osin, että koira juoksi suoraan ruutuun lätkälle, mutta heittäytyi maahan ennen käskyjä, kutsuin Elviksen ruudusta pois ja kaksi seuraava onnistui seisomisen kera. Eli lisää vaan näitä. Sitten vauhtinoutoa, mikä ei kyllä tänään oikein onnistunut. Siis kyllä Elvis nouti, mutta vauhtia olisi saanut olla rutkasti enemmän. Lopuksi jäävät eli liikkestä maahanmeno, ok ja sitten liikkeestä seisominen, ok muuten, mutta otti askeleen sen jälkeen kun olin jo jättänyt koiran selkäni taakse, takaisin tullessa varmistin vielä seisomista käskyllä seiso ja Elvis pysyi paikallaan. Hyvä!
Ihan lopuksi Heimon ja Ennin reenien jälkeen Aron sai vielä leikkiä Heimon kanssa. Mukavaa oli ja toivottavasti taas reenaillaan yhdessä.

syyslomalla

Ihanaa, me ollaan syyslomalla. Tämä on tietysti koirille oikein mukavaa, sillä aikaa on enemmän kaikille. Joten mukavia syyslenkkejä on ohjelmassa koko porukalle ja koulutusta tietysti.
Eilen otettiin Aronille ihmisen hajuisen kepin etsintää. Petra pitää Aronia kiinni ja minä vähän hetsaan sitä kerron vieväni tämän kepin piiloon. Olen hajustanut keppiä jonkun aikaa käsissäni ja tiputan sen sitten 5-6 metrin päähän heinikkoon tai varvikkoon. Sitten tulen Aronin luo ja lähetys etsi. Ja se todella etsii ja eilen se nosti kepin ja tuli metrin verran keppi suussa minua kohti, jolloin jo hihkuin hyvää ja keppi lensi ja koira tuli syömään luokseni. Tätä toistettiin muutaman kerran, mutta mielessäni vaivaa, että jos se osaisi noudon loppuun asti, saataisiin aikaiseksi jo ihan oikea suoritus. No hienostihan se nytkin jo tekee, kun etsii sitä minun hajuista keppiä, että aivan hyvä 14 viikkoiselle pennulle. Joten kotinaksuiluina onkin nyt noutokapulan luovutusta. Olemme siinä vaiheessa nyt, että Aron nostaa kapulan maasta ja istuu kapula suussa, tästä naks. Nyt yritän seuraavassa jaksossa ottaa aikaa vähän enemmän siihen istumiseen kapula suussa ja jatkossa vahvistan niitä pitämisiä, joiden istuminen kohdistuu siihen eteeni. Kun näitä saa tehtyä riittävästi, on jäljellä kapulan pitoharjoitukset, jolloin koira istuu edessäni ja annan sille kapulan suuhun ja kehun siinä pitämisestä. Näin on tehty Elvikselle ja hyvä on tullut.
Muina naksutehtävinä Aronilla on ollut ruutu. Kotipihassa harjoitellaan ja ruutu on edelleen 1,5 x 1,5 m kokoa. Siellä keskellä on alusta, jolle Aron menee. Ruutu-vihjeestä se lähtee jo tosi hyvin, lähetän sitä noin 7 metrin päästä. Hajoituksissa huomasin, että enemmän pitäisi ottaa nyt sitä, että ruudun alustalle kuuluu jäädä odottamaan jatkoa. Tosi helposti Aron ehkä käy alustalla ja tulee jo minua vastaan namin toivossa. Joten usein tätä ehkäistäessa olen lähtenyt Aronin perään, että ehdin palkata sen sinne ruudun alustalle. Mutta iso ongelma tämä ei ole, kriteeriä täytyy vaan nostaa siihen, että mene ruutuun ja odota siellä. Aron on kyllä kouluttajan unelma, se on äärettömän nokkela ja jos vaan itse pidän kriteerin ja naksun oikea aikaisena, sen käytöstä pystyy muokkaamaan miten haluaa. Ja se on aina töpinöissään ja namin perään, tosin tässä on myös heikkous, sillä tulee helposti otettua aivan liian pitkiä jaksoja. Tänään otankin aina vain viisi makupalaa kerralla valmiiksi, jolloin yksi jakso loppuu ihan luonnollisen nopeasti.
Elvis ottaa nyt tiheästi tunnaria, tänään näin monenlaista, sillä kaksi kertaa se meni nostelemaan vääriä kapuloita. Taisin tehdä jo liian vaikean harjoituksen, sillä se oma oli ympyrän keskellä ja ne väärät oli ympyränä. Tämän jälkeen otin monta helpotettua harjoitusta, missä se oikea on vähän erillään ja ne väärät on vain kasana häiriönä vieressä. Ja tätä kautta sain kolme viimeistä oman etsimistä aivan kympin hyviksi. Toisena Elviksen projektina on kaukokäskyjen seisominen, sitä veivataan sisällä.

Elviksen tokoreeni ja Aron puistossa

Sunnuntaina Aron oli mukana lasten kera Tampereen puistoissa. Lapset leikkii ja hoitotäti kouluttaa koiraa :-) Päiväruoka meni siis kiipeilyjen,kontaktien ja luoksetulojen kautta Aronin suuhun. Pidän sitä paljon vapaana ja kutsun silloin tällöin ja Aron tulee hienosti, palkaksi namia. Se on myös eri näppärä kiipeilemään jo lasten liukumäissä, puiston penkeillä jne.

Elviksen kanssa sitten illalla tosi täpäkät tokoreenit. Tai Elvis oli oikein reteellä ja hyvällä asenteella tekemässä ja silloin se on niin kivaa. Tehtiin luoksetulon stoppeja ja suoraa luoksetuloa pitkällä matkalla, seuraamisen käännöksiä ja lyhyitä seuruupätkiä. Sitten yksi setti kakeja i-m-i ja tämä onnistui. Sitten hyppyä, onnistui. Sitten puunkiertoja ja leikkimistä. Todella hyvä asenne!!

pentuagilityä

Lauantai aamuna ensin 5 km juoksulenkki isoille pojille ja sitten Aronin kanssa kohti kana-areenaa. Siellä järjestettiin bc-kelpiyhdistyksen agilitypäivä ja olin ilmoittautunut Aronin kanssa penturyhmään. Agility ei ollut se pääasia minulle, vaan kokemuksien kartuttaminen. Eli tavoitteena oli, että Aron haluaa olla kanssani ja keskittyä antamiini tehtäviin, vaikka ollaankin uudessa tilassa (ensimmäinen hallikokemus) ja uusien koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kouluttajana oli Lotta Vuorela ja tehtiinkin kaikkea mukavaa.

Ensiksi otettiin ihan suoraa putkea, toisessa päässä namikippo ja sinnehän Aron mielellään paineli. Sitten niin, että putki ja hyppy ja näiden jälkeen namikippo. Tosin hyppy oli meno vain siivekkeiden välistä ja rima oli vain maassa. Hyvin eteni suoraan kohti namikippoa. Sitten putkea ja hyppyä ja minä juoksin siinä sivussa, tarkoitus oli heti saada koira keskittymään etenemään suoraan kohti kohdetta, eikä sen pitäisi välittää minun juoksuista. Onnistui, namikippo orientoitunut kun Aron on.
Tämän jälkeen harjoiteltiin kaikenlaisia agilityohjausjuttuja. Tosin tuntui, että olen agilityssä ajat sitten tipunut kyydistä, sillä valssit, takaakierrot, takaaleikkaukset ja sylkkärit eivät sanoneet minulle oikeastaan yhtään mitään. Hyvin niitä silti harjoiteltiin ja Aron täysillä mukana. Kerran se pääsi minulta karkaamaan Covateco-kennelin Bertta pennun luokse, mutta tämänkin vain aluksi. Aron keskittyi minuun oikein hyvin ja oppi hurjaa vauhtia kaikkea uutta. Vaikka kolme pentua teki samaan aikaan tehtäviä, keskittyi Aron omiinsa. Ehkä vaikeinta Aronille oli ne hetket, kun piti levätä eikä pitänyt tehdä mitään. Kovin helposti se alkaa tarjoilemaan maahanmenoja sun muuta, että homma etenisi, tehdään jo, sanoo Aron. Lopuksi juteltiin kontakteista ja siinä sivussa myös Aron opetteli rauhoittumaan, silittelin ja annoin makupalaa, kun se makasi maassa. Tavoitteisiin päästiin, jee. Kouluttaja sanoi, että Aronista saa kyllä tosi hyvän agilitykoiran, niinpä. Tosin itse en tiedä, että riittääkö minulla siihen motivaatiota. Jotenkin tuntuu, että agilty vaatii niin paljon reeniä ja meillä kun on sitä kaikkea muutakin reenattavaa. Kontakteja hihnassa seuraavat 1½ vuotta, jaa-a tai jos pujottelun opettamiseen tarvitaan vinokepit, niin toinen jaa-a. Mutta siis alkuun päästiin ja katsastellaan, että miten tässä innostutaan.
Aron oli kyllä väsynyt kun tultiin kotiin. Jätinkin Aronin nukkumaan ja sitten siirryin hoitotädin rooliin, kun olin luvannut huolehtia omien lasten lisäksi Anniinasta ja Aleksista. Lasten kanssa käytiin uimahallissa ja sitten tultiin hakemaan koirat ja siirryttiin hoitolasten kotiin yöksi. Siellä olikin koirilla tilaa juosta ja Aronille se oli kuin paratiisi, kun lasten leluja ja muita aarteita löytyi tuhkatiheään. Yön se nukkuikin levottomasti, kun ei oltu kotona ja käytiin ulkona asioilla moneen kertaan.

jälkeä ja tottelevaisuutta

Petran jumpan aikaan olikin Aronin reeniaika. Tein ensin nurmikolle jäljen, pituutta vaikea arvioida, mutta ensin suoraa, sitten loivasti oikealle, sitten suorakulma vasempaan, sitten suorakulma oikeaan ja loppusuoran päässä namikippo. Aron innosta piukeena ja meni aikas vauhdikkaasti alussa, muutama nami jäi väliin ja yhden askeleen ylitti haistamatta, sitten tasaantui ja teki töitä tosi tarkkaan, nopeasti oltiin kuitenkin jäljen lopussa. Sitten tokoilemaan ja aluksi otin pelkästään sivulle tuloja mahdollisimman pienin avuin ja Aron oli oikein pätevä, siitä seuraamista ja yhden pätkän tein jo aivan oikeasti eli ilman apuja ja pysähdys ja Aron teki aivan huikean hyvän pätkän. Pääsääntöisesti meillä on seuraa ja askellan yleensä yhden tai kaksi askelta ja sitten pysähdys, jolloin Aron istuu, aluksi käsiavun turvin. Nyt liikkeelle lähtö, paikka, kontakti ja loppuistuminen meni nappiin ja askelsin ainakin 5 askelta. Todella pätevää. Sitten otettiin näitä muutaman askeleen juttuja ja perusasentoja. Lopuksi leikittiin narupallon kanssa, mutta nami tuntuu olevan lelua tärkeämpi.
Lopuksi otettiin vähän putken tapaista juttua viereisessä lastenpuistossa, putki käskyllä Aron meni lasten putkeen ja sai sitten lelun toisessa päässä. Ollaan sitten edes jotakin alkua saatu, kun huomenna mennään bc-kelpi-yhdityksen agilitypäivän penturyhmään.

Aron on ylipäätään asettunut hyvin talon tavoille, kaksi viikkoa se on jo nukkunut klo 22-05 pissaamatta ja nukkunut siis koko yön heräilemättä. Aron muutti meidän makuuhuoneeseen nukkumaan, eikä siellä pilkkopimeässä makuuhuoneessa näe edes puuhastella mitään, joten se nukkuu kuin tukki. Ennen nukkumista me käydään kyllä koko ilta vähän väliä ulkona, joten pissaa paperilla ei ole näkynyt enää pariin viikkoon ja muutenkin 95% tarpeista tulee ulos. Päivisin Petri on kotona ja käyttää sitä pari kertaa pissalla minun töissä ollessa. Joten hyvä! Saisimpa siltä vielä armoa viikonloppuaamuihin, nukkuttaisi edes seitsemään, eihän se ole paljon pyydetty. Arkikisin kello soi viideltä ja äkkiä Aron on tähän oppinut.....

Ruokapikolla Aron menee käskystä maahan ja odottaa siinä noin 5 sekuntia, kunnes saa luvan mennä kipolle, aina se ei malta odottaa, mutta kippo nousee ilmaan ja taas se sitten muistaa malttaa.

kaupungilla

Tänään tehtiin kaupunkikävelyä kera Aronin ja Petran. Jätettiin auto saukonpuiston laidalle. Minulla oli mukana jälkinamitkin, mutta sillä hetkellä kävi tosi kova tuuli, enkä halua, että liian kova tuuli pilaa jäljen, joten lähdettiin sitten vaan kävelylle, josta tulikin sitten koulutustäyteinen ja hyvin onnistunut. Saukonpuistossa oli juurikin menossa Taina Auran koirakoulun oppitunti ja sain siitä Aronillekin tosi hyvää harjoitusta, vieraita koiria kentällä ja siitä piti sitten mennä kontaktissa ohi, onnistuttiin. Juteltiinkin Tainan kanssa ja hän kertoi, että pitää penturinkiä juuri sillä kentällä ja voitaisiin joku kerta mennä sinne rinkiin mukaan. No sitten jatkettiin puistoilua ja käveltiin Tammelan torille asti, siinä on kiva lastenpuisto ennen tammelan toria ja siellä Aron pääsi kiipeilemään Petran perässä liukumäkiin sun muihin ja rohkea kiipelijä sai namia ja kehuja, kun meni pitkin lasten kävelysiltoja tms. Sieltä matka jatkui eteenpäin, Aron meni kyllä erihyvin kaupunkiympäristössä. Ulkoiltiin melkein 1½ tuntia ja paljon tuli vastaan erilaisia pyöräilijöitä, lenkkelilijäitä, bussiin ehtiviä tms. Mukavaa oli.

Koulutuksellisesti olen viime päivinä rakentanut Aronille tokon ruutua. Maanantai-iltana tarkistin sen taitoja alustalle menoon ja samassa vaiheessa yhdistin käskyn ruutu. Keittiössä Aron menikin jo oikein sujuvasti parin metrin päässä olevalle alustalle seisomaan ruutu-käskystä. Seuraavana päivänä siirsin alusta takapihalle ruutumerkkien keskelle, ruutu on 1,5 x 1,5 kokoinen. Ja samaa ruutu-vihjettä opeteltiin. Ja alkoi sujumaan oikein hyvin. Aron menee vikkelään alustalle ja naksautan ja yritän palkita sen sinne alustalle, tosi nopeasti se kyllä ehtii minua vastaan, mutta tähtäin on palkita siellä kohokohdalla. Kehitys oli eilen hyvin nopeaa ja Aron menee noin 4 metrin päästä ruudun alustalle seisomaan, jee. Jatkossa matka ruutuun kasvaa ja ruutu isonee, tällä hetkellä on vaan tarkoitus saada vahvistettua sitä paikkaa, että sinne merkkien keskelle kannattaa mennä. Vauhdin ruutuun menoon teen sitten vasta myähemmin, toki täpäkkä Aron menee nyt jo aika reippaasti sinne.

Isojen poikien kanssa on vaan lenkkeilty, mutta onneksi minulla on ensi viikolla syysloma, joten eiköhän nekin saa sitten taas muutakin aktiviteettia yllin kyllin.

reipas sunnuntai

Heti aamutuimaan lähdin isojen poikien kanssa sateeseen lenkille, kun satoi, piti mennä sitten äkkiä ja juostiin 6 km. Hyvä minä, jaksoin, jee!

Tämän jälkeen lähdettiin sitten Aronin ja Petterin kanssa tampereen rauniotreeni radalle, siellä oli jonkinlainen tamperepäivä menossa ja mentiin katselemaan raunionäytöstä Aronin kasvattajan Riikan hyvästä vinkistä. Ja hyvä olikin, sillä nähtiin paljon semmoisia koiria, joita ei Aron ollut vielä nähnyt kuten kultainen Labbis, tämä ihmetytti suuresti, että mikä se oikein on. Lisäksi oli ihmisiä, kuulutuksia jne. Lopuksi Aron sai tutustua vapaana raunioradan ihmeellisyyksiin . Rohkea poika, ei voi muuta sanoa. Vaikka paikanpäällä tilanne ei näyttänyt Aronia rasittavan, niin kotona uni oli tavallista sikeämpää. Ja nyt oli hyvä jättää koirat keskenään kotiin ja nokat kohti Hellevi-mummon 80 vee juhlia.

Iltaselle oli sovittu vielä treffit mobiliaan Riikan ja Jarin kanssa. Aron teki semmosen siksak-jäljen ja jäljesti hyvin, ehkä vähän ripeästi, mutta mikäs siinä kostealla ja märällä nurmella oli mennessä, hyvin näin itse omat jäljet ja koirakin pysyi koko ajan jäljellä, ehkä viimeisen metrin aikana alkoi loppunamit haista Aronin nokkaan ja siinä oli jotakin ihan pientä nenän nousua jäljeltä. Jäljestysten jälkeen otettiin yhdessä Aronille kisaluoksetuloa, Riikka piti kiinni ja näytti peukkua, kun sain luvan kutsua, pointti oli, että kutsutaan, kun Aron on hiljaa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, toisella kerralla Aron tais vähän äännellä, mutta kun se hiljentyi, kutsuin ja sieltä tultiinkin hyvin. Palkaksi narupallo, jee.

Ihan lopuksi oli vielä Elviksen vuoro, se sai tehdä ruutureeniä. Rakensin kaksi ruutua asfaltille ja lähettelin vuoronperään eri ruutuihin, tänään onnistui kaikki seisomiset ruudun keskelle, joten hyvä Elvis.

Ihan lopuksi Aron ja Elvis saivat vielä viilettää 10 minuuttia nurtsilla vapaana ja voi sitä juoksemisen ja painimisen iloa, mikä niillä kahdella oli.

lauantai-aamun tokoilut

Heti aamusta oli Elviksen reenivuoro. Suunnittelin reeniä tarkkaan etukäteen ja kävin tekemään pihaan valmistelun ilman koiraa. Pihassa oli kaksi ruutua, sitten tunnarikapulat ja hyppyeste. Joten Elvis vain paikalle.
Aloitin tunnarilla, ensimmäinen oma oli vaahteranlehden alla, hämykapulat kasalla siinä vieressä, Elvis paineli suoraan hämyille ja nappas sieltä yhden, ei siis noin ja keskeytin homman. Sitten uusi yritys ja rauhoittelin Elvistä ja rauhallinen lähetys, nyt löytyi se oma haistellen sieltä lehden alta. Hienoa. Sitten oma 2. vuoro, tämä oli siinä hämykasan vieressä, toi oikean. Oma3. tunnari menikin sitten riviin muiden kanssa, hämyt oli melkein kiinni toisissaan ja tämä oma3. oli rivin päässä vähän erillään muista. Nyt Elvis teki täydellisen suorituksen, se haisteli niitä kaikkia kapuloita ja toi sen oikean, jes kun tuntui kivalta ja Elviskin sai kuulla olevansa erinomainen. Eli viime lauantain tehotunnarit meni jakeluun.

Sitten mentiin kohti ruutuja, nyt otin noin 10 metrin päästä lähetyksiä ruutuun ja vahvistin seisomista siellä ruudussa. Ensimmäiset ei ihan onnistuneet, mutta sitten alkoi pelittää ja pystyin lähettämään Elvistä ruudusta toiseen ja kummassakin ruudussa seisominen. Naks ja palkitseminen ruutuun. Sitten pari puunkiertoa ja kohti hyppyestettä. Nyt otin ensin yhden hyppynoudon puukapulalla, meni hyvin. Sitten heitin metalliesineen ja tämänkin onnistui, ei hirveästi jäänyt miettimään onko kapula nyt metallia vai ei. Ja taas riemuisa palkitseminen. Sitten hyppy ja päätin rikkoa rajoja sanomalla Elvikselle kun se oli esteen takana, että maahan. Se ei mitenkään voinut ymmärtää vaan tarjosi sitä paljon toivomaa istumista siellä esteen takana, kolmannella käskyllä meni maahan. Sitten uudestaan hyppy ja nyt kun sanoin, istu, se teki sen erittäin mielellään. Lopuksi heittelin sille palloa esteen yli ja muutenkin ja kivaa oli.

Aronkin tuli pihaan leikkimään Elviksen reenien jälkeen, yritin Petra apunani saada sille eteenmenon alkua, Petra vei Aronin pallon muutaman metrin päähän ja irroitin Aronista sanomalla eteen, sinnehän se laukkaus pallolle hyvin. Sitten samaa, mutta ahneena otin jo liian pitkää matkaa, ei Aron lähtenyt niin kauas, joten läheltä saatiin toinen onnistunut lähtö. Sitten naksuilin sille vähän seuruuta ja sivulle tuloja. Hieno Aron!!