Vuoden tilinpäätös

Mietiskelin tässä kulunutta vuotta ja hieno vuosihan meillä on ollut.

Käytiin Aronin kanssa jäljestämässä 41 kertaa.
Esineruudussa 30 kertaa.
Treenattiin joka ikinen viikko tokoa tehden mm. miljoona tunnaria.
Aloitettiin agilityn säännöllinen harrastaminen.
Käytiin kokeissa (bh,jälki ja toko).
Lenkkeiltiin ja ulkoiltiin paljon.
Käytiin paimentamassa.
Käytiin muutamassa näyttelyssä.
Käytiin luonnetestissä.
Itkettiin menestyksien hetkissä ja epäonnistumissa.

Jimmy esiintyi veteraanina näyttelyissä niin Suomessa kuin Virossa.
Nautti täysillä 11-ikävuodestaan.

Elvis aiheutti huolta mm. ruuan imeytymishäiriönsä sekä luonteen herkkytensä kanssa. Silti rakas perheenjäsen.
Ulkoili ja lenkkeili kanssani paljon.

Kiitos ihan kaikille mukana olleille. Yritetään ensi vuonna treenata ja menestyä vielä paremmin nauttien kuitenkin jokaisesta hetkestä, niistä huonoistakin, koska niistä oppii. Itse olen ehkä oppinut olemaan nöyrä koiran edessä, koskaan ei voi olettaa ja ajatella, että tuota meidän ei tarvitse harjoitella, kun se osaa jo.

Torstain agit

Meneekös tää nyt vaan agilityn puolelle koko homma, no eilen torstain kehariryhmän agilityt.
Tehtiin kaksi rataa, kummatkin melko helppoja rataprofiililtaan, mutta varsinkin jälkimmäinen vaikea muistaa. Kun samojen esteiden ympärillä mentiin suuntaan jos toiseen, meni meidän kakkosrata vähän sellaiseksi nolojen tilaiden rata, kun tuli jo mustaa aukkoa, että mihin sitten.
Kummallakin radalla tuli joitakin onnistumisia, mutta myös paljon kohtia, joita otettiin uudestaan ja vielä kerran. Tyytyväinen olin erityisesti pujotteluun, Aron löytää sen keppien aloituksen hienosti vaikeammastakin kulmasta.
Se mihin en ihan hirveän tyytyväinen ollut, oli tuo agihurmos, joka Aronilla nyt on lisääntyneestä agimäärästä varmaankin. Oman vuoron odottaminen on yhtä piipitystä ja sen silmät kiiltää hullulla lailla. Ja kun katse on kuin hullulla, pitänee nyt alkaa treenaamaan lähtöjä, tähän asti on suht hyvin odottanut siellä lähtöpaikalla lupaa, mutta nyt nytkyy ja hytkyy, harjoittelin siinä sivussa kun edellinen koirakko teki vielä keinua, että jätän jonkun esteen taakse istumaan ja kävelen monen esteen taakse. Aron on siellä lähtöpaikassa kyllä valmiina lähtemään heti jos annan vaan luvan ja luvatta se yritti lähteäkin. Toinen missä kaivataan malttia, on keinu ja siitä jatkaminen. Mun pitää itselleni tehdä joku kaava, ettei koira lähde liikkeeni mukaan, vaan siis niin, että koira on keinun kontaktilla, itse voin jatkaa matkaani ja koira lähtee vasta vapaa-käskyn kuultuaan. Nyt taisi tulla pari varastamista seuraavalle esteelle. Onneksi oli Anu, joka tästä muistuttaa!

Kotona ollaan treenattu seuraamisen perusasentoa. Sisällä useampi setti (kun tuolla ulkona on todella ärsyttävää keliä)ja ulkona vielä myöhään illalla. Perusasennon paikka on nyt tarkka ja jos tulee käännöksen jälkeen liian eteen istumaan, saan jalan liikkeellä Aronin vähän pakittamaan oikealle kohtaa. Palkkaus oli eilen jokaisesta onnistuneesta perusasennon paikasta. Hienoa oli, ettei kotipihassa tarvinnut kertaakaan keskustella ääntelystä, vaikka seuraa-käskyä ja pientä hinkutusta tehtiinkin.

Meidän tauluraami-treeni jatkuu myös.

Olen siis naksutellut Aronin seisomaan kehyksen sisään. Nyt kun tassut osuu lähes aina oikein siihen kehykseen (molempien tassujen pitää olla kehyksessä) olen alkanut ottaa vauhtia kehikkoon tuloon. Eli koira lähtee eteisen toisesta päästä kehikolle, seisahtuu siihen, naks ja heitän namin taakseni ja siirryn itse eteisen toiseen päähän. Näin Aron juoksentelee namien perässä ja namin nielaistuaan kohti kohdetta. Kokeilin myös liittää seis-käskyn juuri ennen kehikkoon astumista ja sehän pysähtyi just eikä melkein niinkuin pitikin. En tiedä vielä toimiiko tämä isommassa vauhdissa, mutta ainakin kriteeri selkeytyy.

Perhe-agilityä

Eilen olin tallilla treenaamassa perhe-aglitytunnelmissa. Olin luvannut Petralle, että sekin pääsee kokeilemaan agilityä Jimmyn kanssa, mukana myös Petran kaveri Anniina, joka myös innostunut kaikenlaisesta eläinten kanssa puuhastelusta.
Itse tietysti harjoittelin Aronin kanssa meidän kehittämiskohteita, kuten pujottelua ja keinua. Onneksi kuitenkin nuo tytöt mukana, sillä helposti juoksuttaisin Aronin yli, nyt tytöt sai tehdä Jimmyn kanssa sillä välin kun Aron veti henkeä. Elvis oli meillä mukana myös, koska kolme tyyppiä ja jokaiselle koira. Käytiin alku ja loppukävelyt ja kaikki pääsivät tekemään halliin jotain. Vanha koira Jimmy nyt teki kahden lapsen kanssa ja hauskaa oli. Elvis kun ei ole tuossa hallissa ollut, meni jokusen aikaa, että se pystyi keskittymään.Sille on hyvä treenimittari se, että pystyykö se leikkimään lelulla. Heti kun narulelu alkoi kelpaamaan, sai se hypellä paria matalaa hyppyä. Tehtiin myös matalalla olevaa rengasta, Elvistä jännitti kovasti.

Aronin kanssa siis pujottelua, hyvin menee. Tein eri kulmista ja jätin itseäni niin oikealle kuin vasemmalle puolen. Kaikeinlaisia vaihto-ehtoja siis. Keinua ensin niin, että minien pöytä oli keinun pään alla, helpotettu versio siis. Sitten normikeinua ja sitä pienen radan osana.
Hyppyytin Aronia myös pienellä jumppasarjalla, jonka loppupäässä oli tokohyppy, nostin tokohypyn korkeutta samaan tapaan kuin kotona, eli joka kerta eri korkeus. Tässäkin saatiin onnistumista eli hyviä hyppyjä. Kaikessa treenissä tarkoitus vaan nostaa Aronin itsetuntoa ja sitä kautta motivaatiota.

Kotipihassa hyvät suunnitelmat

Tavoite-suunnitelma- toteutus- maali

En tiedä meneekö se noin, mutta yritys hyvä. Joten kotipihassa puuhasteltiin kehityskohteiden kanssa.

Pelkkää hyppyä, jossa narulelu esteen takana. Esteen korkeus muuttui joka kerta, tavoite oli nostaa vaan itsetuntoa hyppyyn ja saada sellaisia hyppyjä aikaan, joissa ei tule kosketuksia esteeseen. Joten 50-60-70-50-60-70-80-50 korkeudet ja kaikki onnistui. Mennään ensi viikolla Vappu Alatalon luokse ja haluan, että koiralla on todella motivaatio hypätä este.

Seuraamisen perusasentoa, monta pientä pätkää tehtiin, mutta toden totta, täyskäännöksessä koira valuu jo eteen, kriteeri on nyt oma pikkuvarvas, jos koiran etutassut on yli varpaiden, on se törkeästi jo edessä. Helpottavaa, kun on nyt selkeä kriteeri mielessä. Aron teki oikein hyvin 1 askel ja perusasento-sarjaa, väliin kokeilin ottaa 4 askelta ja koiran tassut oli heti etuvarpaiden kohdalla, joten tätä treenataan huomennakin.

Edessä istumisesta sivulle siirtyminen, tehtiin ehkä 5 kpl tänään ja kaikki onnistui, hiljaa pitää siis olla tässä tehtävässä.

Sitten vähän kapula suussa kohteiden kiertoja ja kapula suussa eteen tulemista, kerran huomautin äänestä eli yksi virheellinen suoritus, sen jälkeen kaksi onnistunutta ja jätettiin tähän.

Sisällä aloitin naksuttelemaan temppua, jossa koiran pitää astua kehikon sisään seisomaan, tassut kehikon sisällä. Kehikkoni on vanha taulun kehys ja temppu jalostuu mahdollisesti luoksetulon stopin kehikoksi. Saa nähdä tuleeko siitä kehikko, jolle koira juoksee ja pysähtyy vauhdista siihen seisomaan, lopulta kehikko häivytetään pois ja oikea stopin tekniikka jäisi kuitenkin selkärankaan. Toistaiseksi hommassa ei ole mitään käskyä, joten Aronille naksutteluaktivointi toistaiseksi. Vähän sama idea kuin kosketusalustassa, mutta mun kosketusalustat aina liukuu tassujen alla tms, joten en tiedä onko taulukehikkoon juokseminen helpompaa. Jollakin mun pitää kuitenkin Aronille kertoa, että stoppi on tarkoitus tehdä heti eikä 4 askelta käskystä, joten jos tämä olisi yksi tukimuoto oikeaan stoppiin. Pitänee vielä miettiä tätä....

Toko on kivaa- ja niin haastavaa

Tänään maanantain valkkuryhmän treenit, meillä on kyllä kiva ryhmä. Aron on siellä todella herrasmies toisia koiria kohtaa, minulta vieri Aronin rakas possu-lelu vahingossa Inton eteen, todella katastrofin ainekset, jos on yhtään isompi ego, mutta luojan kiitos ei Aron uskalla mennä ottamaan sitä toisen koiran edestä, ettei tule sanomista. Tai kun Luu veikin Aronin pallon, ei Aron edes yrittänyt saada sitä itselleen.

Aron on saanut huilia pari päivää koulutuksellisissa asioissa, joten hyvä että näin tapaninpäivänäkin treenattiin, sillä tämän treenin jälkeen tuli taas pitkä lista asioita, mitä pitää treenata paremmiksi.

Aron aloitti luoksetuloilla. Ensin ihan suora, jossa heti palkka käskysanani jälkeen. Tuli hyvin. Uusittiin, mutta nyt odotusarvo on tosi korkea luoksetuloon ja hytkyy liikkurin käskystä, kävin palkkaamassa koiran, kun makasi paikallaan ja kutsuin, vasta kun näytti hyvältä. Sitten katsottiin kierron kautta stoppia. Näissä stoppi on nyt päässyt valumaan, enpä ole sitä hetkeen edes treenannut, nyt näyttää siltä, että koira etenee 4-5 askelta käskyn jälkeen. Tälle pitää tehdä toimintasuunnitelma. Maahanmenon tekee paremmin, mutta siinä käskyn kuultuaan alkaa laskeutua alaspäin ja etenee saman verran, kunnes on lopulta maassa. Eli paremmat reagoinnit kiitos. Mun täytyy ihan muistella, kuinka ennen olen näitä parantanut.
Sitten samaa kiertämistä, mutta kapula suussa. Tässä kaksi kapulan luovutusta, joista kumpikin oli hyviä ja hiljaisia luovutuksia.

Tämän jälkeen tunnari, yhteensä 5 kapulaa, oma toinen vasemmalla, rivissä olivat. Meni hyvin kapuloille, haistoi kerran ilmaa ylöspäin ja sitten vasta alkoi työskennellä, haisteli ja reagoi omaan, vertasi sitä viereiseen ja toi oman. Jihuu. Luovutus kapulassa oli hyvä, olis pitänyt palkata tästä, mutta jatkoin loppuun asti eli sivulle siirtymiseen, jossa tuli ääni. Nyt oli pakko hyväksyä se, kun pääpaino on tuon oikean tunnarin tuomisessa, mutta tässä meidän seuraava treenaa tätä-kohta. Ja siitä yritän pitää myös kiinni, että vain yksi onnistunut tunnari per treeni.

Paikallaolo juttuissa treenattiin tänään vain liikkeen alkuja ja loppuja. Jostain syystä Aron vaati maahanmenoon kaksi käskyä kahdella kerrallä, mikäs nyt on. istumaan nousi joka kerta vasta omalla vuorolla. Vaihdettiin rivissä aina paikkoja ja tehtiin kolme paikkamakuun aloitusta. Kolmannella kerralla Aron meni ekasta käskystä maahan ja sai mehevän palkan saman tien, kun meni ekasta maahan.

Itsekseni kertasin edestä sivulle siirtymää, jossa ärsyttävän monta kertaa inahtaa piip. Huomautin joka kerta kun inahti, että ääntä ei voi käyttää.

Tehtiin myös merkin kautta ruutuun, palkkasin ensimmäisen merkille menon, uusinnalla päästin nopeasti ruutuun ja meni kyllä hyvin,otin tänään maahanmenoon asti ruudun, palkka ruutuun.

Sitten seuraamista, tässä kaksi kertaa huomautin piip-äänestä ja Aron paransi suoritustaan. Kati katsoi meidän seuraamista ja saatiin palautteeksi, että Aronin perusasennot on päässeet valumaan eteen. Jokaisessa perusasennossa se on vähän liian edessä. Liikkeelle lähtö on huono, ekalla seuraa-käskyllä se ei pidä kontaktia, mutta siitä eteenpäin kontakti pysyy ja itse seuraaminen on hyvää. Joten nyt tarkennan jatkossa Aronille, että jokainen perusasento tehdään huolellisesti. Aloitinkin sen tallilla niin, että askel ja seis, askel ja seis. Jos Aronin etutassut on pikkuvarpaani yli, tiedän, että nyt istuu liian edessä. Eli nyt itselle vain kriteeri mieleen ja tästä ei sitten lipsuta!!

Hyppynoutoja puukapulalla. Tässä ensimmäinen hyppynouto pitkällä etäisyydellä, hyvin. Ahneena mentiin lähemmäs estettä ja jotakin pientä siinä vielä oli, että otin useamman kerran, jolloin Aron alkaa epäröimään esteen takana kapulan kanssa ja vaatii tuplakäskyn tullakseen reippaasti kapulan kanssa. Ilmeisesti tässäkin pitänee ottaa nyt yksi onnistuminen per treeni, ettei ahdistus lisäänny. Tein nyt pari hetsausnoutoa, että sain vauhtia takaisin hommaan.

Se tässä tokossa tuntuu olevan, ettei koskaan tule valmiiksi. Aina on 10 (vähintään) meneillään olevaa juttua työn alla. Tälle viikolle kuitenkin mietintä myssyyn seuraaminen ja perusasennot, luoksetulon stopit, edelleen kapulan hiljainen luovutus ja takaa-käskyn äänettömyys.

Hyvän joulun toivotus

Petteri toivottaa koko perheen puolesta tunnelmallista joulua kaikille!

Joulun toivetreenit

Otsikkokin kertoo, että joulu on mielessä. Koiratreenailu on tämän vuoksi ollut vähän pienemmässä mittakaavassa, kun joulutössötykset vie oman aikansa.
Eilen oli torstai-agin vuoro. Meitä oli jopa kaksi ryhmäläistä paikalla ja Anu oli keksinyt hauskan treeni-idean. Saatiin joululahjaksi suunnitella itse ratamme ja harjoitella juuri niitä asioita, joita toivomme, kaikki esteet oli käytössä :-)
Suunnittelin sitten Aronin pään menoksi melko yksinkertaisen 10 esteen radan, jossa oli pieniä pähkinöitä purtavaksi ja mutta myös melko helppoa kaarretta mentäväksi.Ensin tein ratamme ja siinä yksi riman pudotus. Tämän jälkeen treenattiinkin radan paria kohtaa niin moneen kertaan, että Aron läähätti melko onnistuneesti. Ensimmäinen treenipaikka oli sellainen, mistä koira tulee täysillä putkesta ja mun pitäisi kertoa sille, että seuraava este on hyppy ja käännytään tiukasti heti hypyn jälkeen. Vaikeeta oli, tehtiin sitä hyppyä matalla rimalla, ettei turhaan tule riman räiskintää. Lähinnä mun ajoitus oli se, mitä siinä treenattiin ja sitä, että Aron reagoi mun merkkaukseen.
Radalla oli myös hypyltä kepeille meno ja kepit näyttää kyllä hyvältä, Aron osaa mennä kepeille kovastakin vauhdista.
A-esteellä tehtiin erikseen kontaktilta vapauttamista, Anulla oli paljon ideoita, miten eri kohdissa mun kannattaa Aron vapauttaa sieltä, välillä päästin Aronin heti eteenpäin, välillä taas kävelin itse kauemmaksi ja vapautin sieltä. Pääasia kai oli, ettei mun liike ole se, mikä vapauttaa koiran, vaan käsky.
Radan lopussa oli jokunen hyppy sekä muuri-este kaarevalla uralla ja jostain syystä Aron räiski muurin kahteen eri kertaan. Todettiin, että tässä kohtaa mun ei kannata kertoa äänellä käskyjä vaan ohjata ihan hiljaa, näin Aron pystyy keskittymään hyppyyn paremmin.
Tässä vaiheessa Aron oli ihan lääh ja pidettiin pieni tauko.

Tauon jälkeen tehtiin tekniikkaa puomilla sekä keinulla. Opetettiin Aronille, että puomin päässä voi olla lelu, jolle voi mennä vasta käskystäni sen jälkeen, kun on on-off kohdassa. Siinä sitä olikin Aronilla sitten ajattelemista, sillä lelu selvästi hidastaa tässä vaiheessa Aronin puomin loppu-osaa, mutta sillä saadaan ajatus pois minusta. Tarkoitus olisi saada itsenäinen kontaktin suoritus, tällä hetkellä se on aika kiinni minun sijainnissani.

Keinulla huomattiin, että keinun liike on vielä se vaikein juttu keinussa. Keinun kolauttaminen on Aronista ihan jees ja tehtiinkin sellaista kolauta keinun pää maahan-juttua. Siinä Aron on tohkeissaan, mutta jos koiraa keinutellaan esteen päällä, vapisee Aron jännityksestä. Nyt tarvitsisinkin sellaisen minikeinun meidän olohuoneeseen, että voitaisiin keinua :-)

Oli kyllä todella tehokkaat ja hyödylliset treenit, kiitos Anu!!

Jouluiset kaikki onnistuu-treenit

Tänään oli valkkuryhmän treenit ja teemalla joulunyyttärit. Paistoin joulutortut juuri ennen kotoa lähtöä ja meillä oli siellä tarjolla mm. Luu-pipareita, glögiä, suklaata jne. Voi nam. Ja jotta mieli ja motivaatio pysyisi hyvänä, suunnittelin Aronille kaikki onnistuu-treenin, jossa kaikki onnistui!

Verryttelyksi tein jääviä asentoja vapaasti vaihdellen ja sitten liikkurin kanssa käytiin z-liikkeen suorilla asennot läpi, jokaisen onnistuneen asennon jälkeen Maiju naksautti ja minä palkkasin. Seiso-maa-istu ja kaikki onnistui. Jopa liikkeen alku ja seuraamaan lähtö onnistui.

Sitten yksi liike alkaa ja heti palkka, kun Aron otti omatoimisen kontaktin.

Sitten ohjattu, tässä palkkaus odottamisesta, odotti hiljaa ja kauniisti, kun kapulat vietiin, liikkuri sanoi käsky ja Aron otti kontaktin, tästä palkka. Sitten lennossa merkille, jolloin se meni hyvin ja reippaasti, tästä liikkuroinnit ja haettiin oikea. Hyvin haki oikean kapulan ja palkkasin lennossa. Onnistui siis tämäkin.

Sitten tunnari. 3 kapulaa +oma. Löysi oikean, jes! Tosi hyvä luovutus, piti hiljaa ja rauhallisesti kapulaa, olin tyytyväinen tähän.

Tämän jälkeen kaksi hyppymetallinoutoa, otin vähän reilummin etäisyyttä esteeseen ja sai possun palkaksi siinä kohtaa, kun oli esteen päällä tulossa kapula suussa. Miinu taisi kysyä, että oliko tässä joku ongelma vai miksi palkkasin noin. No lauantaina Aron oli sitä mieltä, että en taida tuoda tätä kapulaa, kun meikä vaan nipottaa....Nyt asenne meillä molemmilla parempi.

Kun kaikki oli tehneet yhden kierroksen, tehtiin paikalla-olot. Vein Aronin yhdessä-käskyllä kehään ja tuli tosi nätisti. Oltiin rivin keskellä, ensin paikka istuminen 2 min, tämä ok ja possu palkka. Sitten perään makuu. Maiju liikkuroi meille ja leikki jotakin Pieksamäkeläistä liikkuria, joka heilauttaa rukkasta aina sitä koiraa kohti, kenelle antaa luvan mennä maahan. Hämäännyttiin Aronin kanssa tästä ja vasta toisella käskyllä maahan. No itse makuu hyvin, nousi hyvin omalla käskyllä istumaan, ei siis ennakointeja. Hyvä meininki!!

Omissa höntsäilyissä tein seuruuta, vähän kaukoja, sekä ruudun paikkaa lähettäen Aronin ruutuun melko pienillä etäisyyksillä. Hyvä paikka ruudussa löytyi ja lihapullan heitin ruutuun aina palkaksi.
Aronilla oli kyllä kiva asenne!

Ihan loppuun tein vielä lajin vaihdon. Keppejä niin, että toisessa päässä on hyppy ja toisessa putki. Ja tsadaa, Aron osaa pujotella. Se teki virheettömiä pujotteluja ja sai palkaksi mennä putkeen. Tai lähetys putkeen ja sieltä käsky kepit. Löysi täydessä vauhdissa kepin aloituspaikan ja pujotteli intoa piukassa päästäkseen keppien jälkeiselle hypylle. Miten se voi oppia näin nopeasti. Muistan kuinka paljon Jimmy-partiksen kanssa tahkottiin pelkästään sitä keppien aloituskulmaa, Aron tuntuu löytävän kohdan luonnostaan ja keskittyy nyt pujotteluun niin, ettei välitä millä puolella tai missä minä menen. Ihan huippua!!

Kana-areenalla

Ja aamusta ennen auringonnousua kohti Kana-areena :-)
Treenit Riikan, Jarin ja Annan kanssa. Tehokkaasti käytettiin pari tuntia treenaamiseen, ehdittiin tehdä vielä vaikka mitä. Ja minä jäin vielä puoleksi tuntia tekemään agilityjuttua itsekseni, joten Aron on enemmän kuin treenattu.

Mutta Aron aloitti liike alkaa jutuilla. Näissä se oli hyvä, otettin vaan pari. Sitten liikkeelle mars, jossa noin toisen askeleen kohdalla pieni piip. Pieni tai iso, noin ei voi tehdä :-( Monta toistoa, en osaa sanoa tuliko hyvä vai huono. Riikka liikkuroi ja seurautin jokusen pätkän, lopetettiin, kun oli hyvä.

Sitten yksi tunnari, siis tasan yksi. Riikka vei kapulat, ympyrällä oli se oma ja kolme muuta, haisteli hetken aikaa, en muista nostiko Aron sitä omaansaan vai siirtyikö se tassun voimasta, mutta minua katsomatta päätyi kuitenkin tuomaan yhden kapulan, joka oli oma. Tunnarin luovutus oli hyvä, hiljainen ja napakka ote tunnarissa. Palkkasin ja jätettin tän päivän tunnari tähän.

Tauon jälkeen hyppynoudon pariin. Este matala ja verryttelyksi vain kapula suussa kohteen kiertämistä ja sitten luokseni luovuttamaan. Vaikutti hyvältä. Sitten liikkuroitu hyppynouto, jossa oli ongelmia. Koska jouduin huomauttamaan piip-äänestä kapulan luovutuksessa, tuumas Aron että ei huvita nostaa kapulaa ja lähteä paluuhyppyyn. Huoh. Tämän purkamiseksi piti tehdä sitten vaan pari vauhtihoutoa, jotta saatiin edes jotakin vauhtia takaisin. Tyhmä minä, oletin, että homma on helppoa hallissa, eipä se ollutkaan, joten teeman työstäminen jatkuu kotipihassa.

Seuraavan tauon jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Merkille meno ei ollut mitenkään hieno, mutta laukkaa sinne merkin taakse eikä mitään ääniä kuulunut lähettäessä, sieltä hyvin ruutuun, jossa oli lelu palkkana, mutta Aron ei huomannut sitä. Seisoskeli ruudussa ja ihmetteli, hassu. Uusinnalla tehtiin ilman palloa ruudussa, tämä parempi. Nyt mun pitäisi muistaa ottaa erikseen ruudun paikka treeniä, sillä Aron sijoittuu vähän eteen ja turhan reunalle ruutuun.

Tämän jälkeen ohjattu nouto ja vasemman haku. Riikka vei kapulat ja kun Aronin oli aika mennä merkille, oli se ehkä elämän surkein merkille meno, eihä sellaista voinut hyväksyä. Lähetin seuraavaksi merkille lennossa ja nyt näytti paljon paremmalta ja nyt sai kehun jälkeen jatkaa noutoon. Tästä eteenpäin hyvä kaari vasemmalle, hyvin toi kapulan ja vapautin heti kun istui edessäni, ettei vaan tarvitse nyt pilata tätäkin liikettä siihen luovutukseen. Mutta nyt tuli hyvin ja sai aiheestakin iloisen palkkauksen.

Sitten erikseen merkkitreeniä, kapulat oli lähellä, mutta ne ei vaikuta Aroniin laskevasti. Otin vuorotellen vapaasti lennosta merkin ja sitten perusasennosta merkille, viimeinen perusasennost merkille meno oli oikein hyvä, joten siihen oli paras lopettaa.

Kun toko-osuus oli ohi, himoitsin vielä kontakti ja keppitreeniä. Kepeillä jäähelposti kaksi viimeistä keppiä tekemättä. Jos jätettiin pallo keppirivin päähän, ei pystynyt sitäkään. Lelun houkutus vie ajatuksen pujottelusta täysin. Joten Anna palkkas Aronin aina kun se tuli sitten pujottelun loppuun saakka. Keksi sitten hetkeä myöhemmin miten parannan tätä hommaa. Otin hypyn keppirivin toiseen päähän ja putki oli toisessa päässä. Jos pujotteli loppuun saakka, sai palkan sijasta mennä suoraan putkeen tai hypylle ja vasta näiden esteiden jälkeen palkka. Näin ollen Aronin ei tarvinnut miettiä, mistä lelu tulee palkaksi pujottelun viimeisellä hetkellä, kun sai siihen hetkeen lisäohjeen tehdä vielä putki päälle. Näin sain ainakin 10 toistoa, joissa Aron pujotteli hyvin. Jos otin hypyn kautta kepeille menon, sujui sekin tosi loistavasti, ihmeesti Aron osaa katsoa mistä se pujottelu alkaa vaikkei tätä olekaan erityisesti treenattu.

Kontaktitreenissä tein kaikkia kontaktiesteitä, joissa keinu vähän jännitti. Tosin huomasin, että se oli myös hutera keinu, joka huojui Aronin sitä tehdessä ja tiedän, että Aron jännittää vähän epävaakata tilannetta. Jopa puomin ylösnousulla se vähän jännitti, että huojuuko tääkin. A-este oli hyvä.

Ylipäätään tuntui niin kivalta edistyä edes jossain, että Anna ehdotti agiuran aloitusta tammikuun lopussa Turun agikisoissa, nyt kauhee agitsemppi päälle ja treeniä lisää, jos vaikka oltaisiin ykkösluokassa silloin :-)

Kotipihassa ratkoin vielä hyppynoudon ongelmaa. Huoh, miten olen osannutkin sössiä tämän. Mutta erikseen sitä kapulan pitoa ja irti-käskyllä ei vaan sanota piip. Puoli pakettia kului jauhelihapihviä, mutta lopulta Aron irroitteli kapulasta ihan ilman ääniä ja sen ilme oli tuossa tilanteessa hyvä. Sitten erikseen pelkkää hyppyä. Ja kun oli riittävästi hyppyä alla, tein sellaisia noutojo, joissa palkka lensi heti, kun Aron oli tulossa kapulan kanssa takaisin päin, suunnilleen siinä kohtaa lensi jo lelu, kun oli esteen päällä hyppäämässä. Ja näitä kun toisti, sain lopulta kolme loistavaa hyppynoutoa, joissa meni hyvin esteen yli, nosti kapulan ja lähti välittömästi tulemaan minua kohti, äänetön luovutus ja mieletön leluleikki, kun yritti noin hyvin. Pakko pitää nyt vaan mahd. positiivisena tunnelma tuossa silti hyväksymättä ääniä.

Nyt Aron on väsynyt, mutta onnellinen? Heh, koville se joutuu mun kanssa. Onneksi se on vaan niin sitkeä puurtaja, että jaksaa yrittää ja päästään ahdistuksista voiton puolelle :-)

Ääntely

Aron piti eilen täysin vapaapäivää kaikenlaisesta treenaamisasioista. Ja tänään jännittyneenä sitten kokeilin kotipihassa, että mitä seurasi meidän monen toiston noutotreeneistä.
Suurin ongelma meidän noutoliikkeessä on ollut se kohta, missä koira tulee eteeni istumaan kapula suussa,se irroitushetki ja sivulle siirtymisen on kuuluneet piip-äänet jo pitkään. Odottaako se palkkaa noudosta vai on epävarma? Sivulle siirtymiseen käskysanani on aina laukaissut piip-äänen liikkeen yhteydessä. Ja koska elämä ei voi näin jatkua, oli pakko päättää puuttua siihen. Näissä äänissä alkaa vaan helposti katsoa juttua sormienvälistä. Jos on yksikään koe tiedossa, en uskalla ottaa sitä riskiä, että koko nouto menettää hohteensa. Joten olin antanut jo pitkään monissa noutotilanteissa koiran sanoa se piip-ääni, ilman että olin koskaan kertunut koiralle, että en ehkä tykkää siitä. Ja koska en keksi mitään muuta tietä kuin nyt vaan päättää, että mun pitää voida uskaltaa sanoa se, mistä en tykkää. Muistan niin Jessican sanat syksyltä, missä hän puhui, kuinka paljon reilumpaa on kertoa koiralle, jos se tekee jotakin mitä ohjaaja ei halua. Uskallusta se vaatii, sillä itse haluaisin kouluttaa mahdollisimman positiivisella tavalla, se mitä rankaisu opettaa koiralle, on hämärää aluetta. Ja suorituksen keskeytys on Aronille rankaisu.


Ja niinhän minä sittenn tein, jonka vuoksi Aron koko epäuskon hetkiä, katsoi minua ja ihmetteli, mikäs nyt on kun aina on kelvannut. Ja vielä epävarmemmaksi homman tekee se, etten voi tietää tiedostaako koira sen äänen. Mutta senkin uhalla, että ihan kaikki motivaatio, vire tms.laskee otin riskin ja sanoin. Ja minun sanominen ei ole kiinni käymistä koiraan, vaan ihan ääneen kuitattu, että noin ei voi tehdä ja tämä ei ole hyvä juttu. Positiivisuuden kautta tein siis paljon noutoja, joissa oli helppoa, ei ääntä. Kuten tunnarikapulan noutoa sisällä. Ja kun ääni liittyi erityisesti hyppynoudon yhteyteen, piti viedä se ongelma sinne saakka. Näin ollen Aron oli jo hetken esteen takana, ettei tulekaan eteeni kapulan kanssa, koska ei se mulle kuitenkaan kelpaa. Mutta sitkeesti toistin ja ihan opetin, että hiljaa olemalla saa palkinnon, piip-äänestä homma keskeytyy.

Tänään siis testi. Laitoin esteen keskelle takapihaa, 50 cm korkeudella, otin esteeseen pitkän etäisyyden, (pienet etäisyydet on suurempi todennäköisyys äänille) heitin kapulan tosi kauas ja annoin Aronin noutaa, jes, loistava luovutus ja ihan hiljaa istui edessäni. Tehtiin sama toiseen suuntaan, taas pitkä etäisyys, että vauhtia ja tilaa on kyllä, teki loistavan hyppynoudon, joskin etsi jonkin aikaa kapulaa esteen toisella puolen. Sitten oli aika uhmata kaikkia piip-äänten virtaa ja tehdä hyppynouto etäisyyksien ollessa suht normi esteeseen eli noin 3m esteeseen. Tässä tulikin luovutuksen jälkeen ihan pikkanen piip, josta heti kuittasin Aronille, että ei muuten sitten ollut hyvä juttu. Uusi yritys heti perään ja nyt se oli hiljaa, tosin katsoi esteen takaa, että viitsiskö tulla, mutta tuli ja oli ihan hiljaa, siirtyi jopa sivulle ihan hiljaa ja ihan valtavasti kehuja, että yritti, vaikka ei saanut enää äännellä. Lopuksi tehtiin vähän helpompia vauhdikkaita noutoja, joissa Aron sai kapulan suuhun, kiersi puun, sitten hypylle ja sitten vasta luovutustilanne, kaikki hipi hiljaa. Huikeeta!

En tiedä miten meidän elämä jatkuu, mutta tämän jälkeen en voi hyväksyä enää yhtään piip-ääntä noudossa. Harjoitellaan näitä nyt kotipihassa hiljaisiksi, sitten yleisissä treeneissä. Tavoite on, että saan karsittua ongelman, tosin helppoa se ei ole, sillä koira tekee helposti aina sen minkä se on ensiksi oppinut. Toiseksi kisasuorituksen aikana noihin ei pysty puuttumaan, mutta katsotaan kisakalenteria heti, kun tilanne alkaa olla hallussa kokonaisissa liikkeissä ja liikkuroinneissa. Ja mua ihan jännittää, että mitä siinä Canis-lehdessä on ollut ääntelystä. Itse kuitenkin olen oppinut, että koiran ei tule antaa tehdä mitään juttua äännellen, mutta mitään asiaa ei kannata jättää treenaamatta sen vuoksi, että tulee ääni. Hiljaisuus pitää opettaa.

Tänään teemana nouto

Tänään puuhasteltiin Aronin kanssa hetki jos toinenkin noutojen parissa. Tavoite on, että koira tulee varmana eteeni istumaan, pitää kapulaa hyvin, on hiljaa, ei löysää otetta vaikka kädet koskevat kapulaa ja irroittaa kapulasta irti-käskyn kuultuaan. On myös sen jälkeen hiljaa ja siirtyy sivulle hiljaa käskyn kuultuaan. Juu, on siinä kriteeriä kerrakseen.
Ja nämä kriteerit mielessä noudettiin tunnaritikkua, metellia, hanskaa, ohjatunnoudon kapulaa, isoa ja pienempää puista kapulaa. Hypäten, noutaen, kiertäen. Sisällä sekä ulkona. Kaiken monin kertaisen hinkutuksen jälkeen viimeinen treeni oli kaikken paras, enkä voinut uskoa sen olevan paras, joten tehtiin se sitten varmuuden vuoksi ihan kolmeen kertaan.

Homma meni näin: pihassa oli kaksi matala in-and-out hyppyä, siis ihan pieniä. Ensin kapula Aronille suuhun, sitten käsky hyppäämiseen, no se hyppäs ne kaksi pientä, sitten kierrä käsky, jolla se juoksi miljoona pihan toiseen päähän kiertämään lasten keinuja ja sieltä käsky tuo. Meni ja tuli vauhdikkaasti, istui eteeni suorana, laitoin kädet kapulaan ja selvä irti-käsky, irroitti ja pysyi hiljaisena. Jes, tästähän sai pallon palkaksi.

Tokoo ja tokoo, kriisiä ja ahdistusta.

Tulipas eilen treenattua, innostusta kun riittää, en vaan tiedä oliko mitään hyötyä vai olisko parempi ettei treenaa mitään.

Ensin kävin Kyötikkälän kentällä ennen pimeän tuloa. Luntahan siellä oli joten kyllä se Aronilla varmaan ihan työstä kävi. Viritin ohjatun noudon merkkeineen ja kapuloineen, sekä ruudun kulmamerkit samalta merkiltä mentäväksi 25 m päähän. Ensin yksi merkille meno, hyvin ja lelu lensi palkaksi. Sitten vasemman kapulan haku, hienosti lähti, näki ruudun merkit ja teki pienen kaaren ensin katsoen ruutumerkkejä kuitenkin päätyen sille vasemmalle kapulalle. Jihuu. Seuraavaksi viritinkin koiraa tehdään merkki ja ruutu, ja päätyi ruutuun, tosin aina kun mulla ei ole ruudun nauhoja, menee Aron vähän banaanina ruutuun vasemmalta sivulta sisään. Tätä en sen ihmeemmin hinkannut, jätin lelun ruudun keskelle ja lähetin merkin kautta ruutuun, näin ollen meni suoraan sinne.
Tämän jälkeen jatkettiin ohjatun kanssa. Koska Aron oli nyt saanut mennä merkiltä ainakin 4 kertaa vasempaan, ei oikean kapulan haku ollutkaan enää hallussa. Tehtiin monen monta toistoa, joilloin meni lopulta ensin merkille ja sitten oikean kapulan haku. Tosin tässä kohtaa tuli usean hinkutuksen seurauksena merkille lähtiessä äännähdys. Syvässä hangessa oli vähän rankkaa, mutta hyvällä fiiliksellä lopettiin onnistuneeseen suoritukseen.
Seuraamista ei tuolla kentällä voinut tehdä lainkaan, kun sitä lunta oli liikaa, joten z merkit paikalleen parkkipaikalle.
Tehtiin asennoiltaan yksi onnistunut seiso-istu-maahan, mutta huomasin, että äännähti aina mukaan ottaessa. Voi ääh. Sitten treenattiinkin hiljaisuutta. Seurautin koiraa z-liikkeen kuvion mukaan ja aina jokaisen sivun keskellä liike seis ja uusi seuraa-käsky. Näin ollen tehtiin kaaviota, jossa 3 kertaa pysähdys ja uusi seuraa-käsky. Tälläisessä treenissä Aron niin mielellään ääntelisi, mutta kerroin Aronille, että nyt ollaan ihan hiljaa. Vapautin maassa olevalle narulelulle, kun teki ekan kerran z-seuruun läpi. Ja koska en päästä koiraani helpolla, tehtiin kaikkiaan niin, että menin z-liikeen edestakaisin läpi, joka sivulla pysähtyen, joten koiran oli pakko tsempata ihan täysillä, ettei ääni tule. Ja se pystyi siihen, 6 pysähdystä ja uutta liikkeelle lähtöä ihan hiljaa. Sai sen jälkeen leikkiä narulelulla ja kehuin suuresti pätevää koiraa.

Illalla vielä valkkuryhmän treeneissä.
Ensin helppo tunnari, jossa neljä kapulaa, joista yksi oli se oma. Onnistui ja toi oman. En tiedä olisiko tässä vaiheessa pitänyt lopettaa, mutta mulla on pakon omainen tarve saada tähän liikkeeseen nyt onnistunut fiilis ja voiton puolelle. Mutta jatkettiin uudella tunnarilla ja 6 kapulaa ympyrässä, toi väärän. En sanonut mitään negatiivistä, jäi vaan palkatta. Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, jossa siis liikkeelle lähtöjä.

Varmaankin 10 toistoa, liike alkaa ja liikkeelle mars. Aron häiriintyy vähän liikkurista, mutta toistojen ja vaihtelemalla palkkausksen ajoitusta saatiin ihan onnistunut tunnelma tuohon. Ensin ei lähdetty liikkeelle siis lainkaan ja sitten pari liikkeelle lähtöjä, joissa palkka erityisesti tuosta hiljaisuudesta.

Takaisin tunnariin, liikkuroituna ja toi väärän. Toi vielä iloisena sen väärän. Voi itku!! En halunnut nyt ahdistua tästä, joten tehtiin ohjattu, jossa haettiin se oikea. Vähän jännitti, että vaikuttaako se kentällä tehty ohjattu nyt tänne, mutta hyvin haki sen oikean. Tosin merkille lähtiessä ihanti (ou jee, että tähänkin liikkeeseen), merkilläkin olisi voinut olla parempi, mutta mielessä vaan, että pitää kuunnella suunta käsky, minkä teki ja sai lennossa palkan, kun laukkasi minua kohti kapulan kanssa.

Sitten omat höntsäilyt. Näissä jumppasin edessä istuvaan koiraa ja siitä takaa käskyllä sivulle. Tämähän on seuraamisen osalla toinen tilanne, missä ääni herkästi tulee. Jos yhtään inahti, keskeytin liikeen. Hiukan ikävää, mutta valitettavasti en voi sallia näitä ääniä enää mihinkään. Hiukan Aron otti tästä nokkiinsa, mutta ei tässä auta katsoa niitä enää sormien välistä.
Tehtiin myös seuraamispätkiä muiden treenatessa vähän ympärillä.
Sitten kaukojen aloitusta, jossa eka käsky seisomaan, teki todella hyvin.

Ja lopuksi vielä tunnarin pariin. Levitin kapulani ympyrälle ja vein itse sen oman sinne sekaan. Haki ainakin 5 kertaa näin sen oman. Lopuksi Miinu tuli vielä viemään sinne samaan ympyrään sen yhden oman, meni kapuloille, katseli minua hetken, vasta sitten haisteli ja toi sen oman. Hihkuin riemusta, mutta eipä tässä silti voi tuuletella. Helkutin ärsyttävää, että ollaan tällläisessä jumitustilanteessa. Näen sen jumituksen siinä, että kun Aron menee kapuloille, sen pitää katsella esim minua tai mennä ensin ohi kapuloista, sieltä takaa kääntyä ja sitten vasta haistella. Voi kun se olisi ihanne, joka menee innokkaasi kapuloille, haistelee ja reagoi heti omaan tuoden sen itsevarmasti. Tämä on tavoite, mutten osaa päästä siihen. Nyt eilen en antanut pahaa palautetta siitä, että toi väärän, mutta varmasti tajusi, ettei mennyt nyt ihan putkeen, koska ei palkita ja näkee, että nyt on joku pielessä. Ja kun toi oikean, palkkasin sen ruhtinaallisesti. Veri haard.....

Aamulla oli pakko tsekata, mikä se ääni merkille lähtiessä on, mutta pariin kertaan kotipihan merkille meno ja ihan hiljaa, huh. Yksi murhe nyt vähemmän

Sunnuntain tunnariturnee

Päätin, että päivän teema on tunnari. Koti-oloissa itse tehtynä hommassa ei ole mitään ongelmaa, samoin se oma löytyy vaikka tekisin itse tunnarin esim Ikean parkkipaikalla. Mutta liikkurin kanssa tehdyssä tunnarissa on jotakin ongelmaa. Kun sitten pähkäilin, on tunnarissa ollut häikkää sen kerran jälkeen, joilloin se valkkuryhmän treeneissä toi mulle kaksi kertaa ihan pokerilla väärää kapulaa, silloin en kyllä tykännyt yhtään ja sanoinkin sen Aronille. Jälkeen päin mietittynä palautteeni vei Aronin itseluottamuksen kyseistä liikettä kohtaan. Meillähän oli joskus keväällä tilanne, että Aron koki ihan yhtä kivaksi tulla tunnarilta kapula suussa, oli se sitten oikea tai väärä. Ja silloin päätin, että jos tuo mulle väärää, ei se kivaa. Mutta jotakin on siis tehtävä, että saadaan taas homma uuteen nousuun.

Joten maneesilla tänään:
-tunnari 1. kasa kapuloita ja se oma 15 cm päässä vasemmalla, ok.
-tunnari 2. kasa kapuloita ja se oma 15 kasan edessä, ok.

Sitten kolme valmista tunnaririviä, joissa 3 kapulaa oman lisäksi, oman paikka vaihtui joka kerta. Lähetin ekalle riville, tämä ok. Lähetin toiselle riville, mutta Aron paineli sinne, missä äsken oli, keskeytin ja lähetin uudestaan keskiriviä kohti. Nyt toi väärän, en sanonut mitään väärästä, luultavasti virhe tuli siitä, että koiran ajatus katkesi, kun keskytin sen menon väärille kapuloille. Nyt lähetin kolmanteen riviin, sieltä tuli nyt oma, sitten vielä yksi lähetys siihen keskiriviin, josta toi hetki sitten väärän, nyt löytyi se oma. Eli 6 tunnarin etsintää/ yksi virheellinen. Ollaan plussan puolella. Tässä vaiheessa koira hetkeksi autoon.

Seuraava kierros alkoi kisamaisella tunnarilla. Mutta miten kävikään, lähti kapuloille, haisteli kaikki ja toi väärän. Tehtiin kuitenkin kisamaisesti luovutus ja sivulle siirtyminen, vasta sitten katsoin kapulaa ja väärähän se oli. En sanonut koiralle mitään negatiivista, ei vain saanut palkkaa. Päätin, että siirrytään hetkeksi toisen liikkeen pariin ja katsotaan tunnaria vielä.

Se toinen liike oli z-liike. Tässä ensin seuruu, niin että liikkuri huuteli käsky ja minä seurautin z-liikkeen läpi, Aron oli hyvä tässä, seurasi ja taisi tehdä kulmat niinkuin pitää. Hyvä siis. Sitten sama, mutta koemaisesti asennoin seiso-istu-maa. Pirskatti, että keskimmäisellä istu käskyllä jäi seisomaan. Voi höh. Aloitettiin alusta. Nyt teki kaikki asennot oikein, ei piipannut kun otin mukaan eikä myöskään ennakoinut missään. Hyvin meni.

Takaisin tunnariin, tehtiin kuten äsken, kisamainen tunnelma. Aron meni kapuloille ja toi sen oikean. Jihuu. Aron sai lihapullaa ja minut tosi iloiseksi. Kuka vois kertoa Aronille, että tuomalla sen oikean kapulan, se saa ihan mitä se haluaa. Päätin, että tehdään nyt vaan paljon tunnareita liikkurin kanssa, jos tuo väärän, siitä ei seuraa mitään. Jos tuo oikean, saa jonkun megapalkan. Teen itselleni kuukauden seurannan, että onko asetelmalla vaikutusta onnistumisprosenttiin.

Aron kävi taas tauolla ja tauon jälkeen ryhmässä paikka istuminen. Tämä meni kaikin puolin oikein hyvin. 4 koiran ryhmä ja istui hyvin. Tästä jatkettiin vielä liikkurin kanssa yhteen treenattavaan juttuun. Huomattiin nimittäin z-aloittaessa, että kun liikkuri sanoo liike alkaa, katselee Aron sitä liikkuria tai on levoton. Myös tässä tilanteessa tulee siltä herkästi piip, joka kertoo epävarmuudesta. Joten otettiin varmaankin 10 liikkeen aloitusta, ensin palkattiin heti sanan liike alkaa-jälkeen, palkkaus siitä, että Aron piti kontaktin minuun eikä piipannut. Sitten venytettiin siihen kohtaan, että liike alkaa-liikkeelle mars. Saatiin palkkattua myös tästä. Liikkuri-Minna huomasi, että liikkeelle mars on se tekijä, joka herkästi laukaiseen Aronin piip-ääneen. Onneksi treeni auttaa tähän.

Olipas kivat treenit :-)

Voitto se on pienikin voitto

Torstain agit ei nostaneet mielialaa. Tehtiin rataa, jossa oli monen monta kohtaa, joissa piti muistaa miljoona asiaa. Ja tästä syystä tehtiinkin pala kerrallaan, mutta kun jo ensimmäiseen 4 esteeseen saatiin kulumaan kivasti aikaa. Kaiken kaikkiaan joitakin onnistumisia tuli, mutta olin itse usein myöhässä (Vappu Alatalon mukaan ihminen on lähes aina myöhässä kertomassa koiralle mikä on seuraava este). No sanomattakin selvää, että Aron tiputteli rimoja, kaatoi kerran koko esteen ja siivekkeeen, itse olin myöhässä ja sitä rataa. Anu heitti ilmoille, että pitäisikö Aronin rimojen tiputteluihin puuttua. Toivon kuitenkin, että kun itse tiedän mihin mennään ja koska käännytään, pysyy Aroninkin mieli luottavaisempana ja rimat ylhäällä. Nyt oli kyllä jo rataa kävellessä sellainen olo, että miten ihmeessä muistan nää kaikki kohdat.

Eteenpäin sano mummo lumessa. Eli perjantaina oli Agilityn epikset Tamskin Tallilla. Olinhan asettanut tämän vuoden tavoitteeksi, että vuoden lopussa startataan agilityssä, joten eikös tämäkin nyt ole jokinlainen tavoitteen saavutus. Mutta asenne suorastaan hektinen, kun tulin kaasu pohjassa tallille ja porukka oli jo rataantutustumassa putkirataan. Koska kaikki kokemus on meille hyväksi, ennätin juuri ja juuri tutustua rataan ja päättää ylipäätään, että me tehdään sekä putkirata että se möllirata. Kauhistutti, että miten mun muisti toimii, sillä radassa oli ns. 17 estettä, joista 15 kertaa mentiin putkeen. Mutta me osattiin :-) Voitettiin se putkiluokka. Palkinnot oli mielettömät, ihan käsittämättömän hyvät, kun vertaa vaikka normi tokokisan palkintoihin. Aron sai syömistä nappulan ja herkkutikkujen muodossa, lahjakortti, koira dvd, jonka nimi oli osuvasti Koirasi kaipaa tekemistä ja itsellekin vielä lakuja. Huippua!

Putkirata tässä.

Sitten se möllirata. Meidän ensimmäiseksi radaksi ihan jees. Tehtiin puhdas rata muuten, mutta putkieste nro 10 vetikin Aronin väärään päähän. Hyvää kokemusta tuli ja se tunne, miltä tuntuu juosta koiran kanssa 17 estettä. Parannettavaa löytyi, sillä itse huomasin, että olen kontaktien kohdalla kovin hätäinen, tuossa möllikisassa ei olisi ollut kiire minnekään. Joten näihin pitää itse kiinnittää huomio. Ja siksi Aron oli väärässä päässä putkea, sillä päästin sen häitäisesti a:n kontaktilta enkä varmistanut putken oikeaa päätä. No kontaktien suorittaminen tehtävälistalle. Ja toinen mitä mietin, oli, että joidenkin hyppyjen jälkeen tuli kovin iso turha kaari, jota paremmalla ohjaamisella ja koiralle oikein viestittämällä voi pienentää. Mutta alku tämäkin.
Maksimölli-rata

Monenlaista treeniä

Tulipas tehtyä tänään kaikenlaista.

Lenkin yhteydessä otettiin vähän seuraamistreeniä Suoraman koulun pihassa. Tein lyhyitä pätkiä ja välillä pidemmän pätkän, kaksi kertaa jouduin huomauttamaan piippaamisesta, jonka jälkeen Aron oli hipihiljaa. Tosin tilanne oli vaikea, sillä partacolliet haukkuivat tolpassa kiinni ollessaan ja tämä aina vähän rikkoo Aronin keskittymistä. Tein kuitenkin paljon liikkeelle lähtöjä, hidasta käyntiä, käännöksiä. Tuntui hyvältä. Yksi suora luoksetulo, jossa tuli hyvin ja lujaa, vähän liukui lumella mutta ei ihan törmännyt kun istui eteeni.

Kotipihassa tehtiin hauskan pitoa. Merkin kautta ruutuun, ensin vain yhdestä merkistä tuli pallo palkka. Ruudussa ei ollut nauhoja ja inasen vaikea Aronille, kun valkoisella lumella vain oranssit kulmatötteröt. Tämän vuoksi ei mennyt ihan suoraan ruutuun, selvästi yritti katsellaan hahmottaa ruutua. Ensimmäisen kerran ruudussa ollessaan meni yli takarajan ja sieltä uudella ruutukäskyllä ei ruudun keskusta heti löytynyt. Kahdella uusinnalla paremmin ja sitten pallo tuli Aronilta salaa ruutuun, joka sitten lopuksi palkaksi. Ylipäätään Aronilla hyvä ja vauhdikas asenne.

Sitten jokunen suora luoksetulo, josta päästiin ihan tavallisiin noutoihin.Heitin tosi pitkälle kapulan ja palkkasin vauhdista tai siitä, että samantien kun istahti eteeni, sain vapautuskäskyn. Hyvältä näytti. Tämän jälkeen 50 cm hyppyeste keskelle pihaa ja ettei vaan tulisi nyt mitään harmia, tein harjoituksen tosi helpoksi. Aron jäi tosi kauauksi istumaan esteen toiselle puolen, kapulan heitin kauaksi esteen taakse ja vapautin Aronin hakemaan hypyn kautta kapulan. Meni lujaa, ei piipannut ja oli oikein innokas. Ehkä tälläisillä helpoilla, mutta saa laukata ja lujaa pidän motivaatiota yllä.

Sisälläkin vielä sitten treenailtiin, nimittäin niitä sisäisiä lihaksia. Näin Vapun koulutuksessa, että yhdelle bordercollielle neuvottiin sellainen sisäisten lihasten liike, missä koiran takapää on rapulla tai jossakin vähän korkeammalla. Sitten koiraa syötetään siihen etutassujen väliin, sitten vasemmalle puolen ja oikealle, pitäisi pystyä syöttämään koiraansa tässä asennossa ilman että tassut liikkuu, kyseessä jonkinlainen siirrä painoasi homma. Aron tässäkin kivasti mukana, takapää vadin päällä. Olen tehnyt myös useampana päivänä sitä ristikkäisten jalkojen nostoa, saa nähdä onko näistä apua.

Lopuksi video meidän tunnistusnoutotreenistä, tehtiin pitkästä aikaa tulitikkutunnari.

Kotipihassa

Maanantaina piti niin kiirettä, etten ehtinyt illan valkkuryhmän treeneihin, mutta aamusella kotipihassa hypeltiin pitkästä aikaa estettä. Kun hyppynoudossa on nyt jotakin häikkää, parempi purkaa liike osiin.
Laitoin hyppyesteen pihaan niin, että koira piti hypätä sivultani esteen yli, esteen toiselle puolen jätettiin makupalalautanen. Nostin ja laskin esteen korkeutta jokaisen hypyn jälkeen. Aloitin 50 cm ja aina lautaa nostin lauta kerrallaan kohti 80cm ja tämän jälkeen taas laskin. Huolestuttavaa oli se, että Aronin piti vinkaista joka kerta hyppy-käskyllä. Vaihdoin homman sitten vaan mene käskyyn tai lennosta lähettämiseen. Ja toinen tosi huolestuttava juttu oli se, että aina kun esteen korkeus oli 80 cm, se otti kosketuksen esteeseen. Hypättiin aika monta hyppyä ja vaihdoin lelun esteen taakse, nyt sain kaksi puhdasta 80 cm hyppyä kohti lelua. Ylipäätään pitää uusia tämä treeni ja tarkkailla, mikä vaikuttaa mihin.

Sitten tehtiin vauhtinoutoja erikseen. Kierrätin kapula suussa ensin puunkiertoja ja näissä piti tulla kapulan kanssa eteen istumaan. Heti kun istui edessäni, vapautin ja Petra oli apuna, heitti megapalkan lateksipossun palkaksi. Sitten tehtiin sellaista vauhtinoutoa, jossa heitin kapulan ja Petra kävi heittämässä kapulaa vielä kauemmaksi, kun palautusvauhti oli kovimmillaan, lensi possu taas palkaksi jostain. Aronista hurjan hauskaa. Tällä linjalla jatketaan siis.

Seuraamistreeniä sitten ihan tosi myöhään kotipihassa. Huomasin, että varon suuresti meidän seuraamisessa sellaisia kohtia, joissa seurataan noin x määrä askelta, perusasento ja sitten taas uusi seuraa ja noin x askelta. Teen siis mielelläni aina seuraamista useammalla käännöksellä, joka päättyy perusasentoon ja tämän jälkeen tulee palkka. Ja Aron saattaa juuri näissä liikkeellelähdöissä piipata, joten tehotreeni nyt näihin. Teinkin niin, että palkkasin ensin aina jokaisen pätkän perusasentokohdassa, sitten palkkasin joka toisen. Lopulta tein kolme pysähdys ja uusi seuraa liikkeelle lähdössä. Aron ei piipannut kertaakaan tässä kotipihan tarkastelussa. Hyvä juttu se.

Delfinaariossa

Viime päivinä on vietetty lasten synttäreitä. Petrahan sai 9.vee synttärien kunniaksi viettää kaverijuhlaa Särkänniemen delfinaariossa. Jos homma oli lapsille ihan huippua, ei se näin äidin roolissakaan ihan tylsää ollut:-) Kun lapsilla ei ollut enää mitään kysyttävää delfiinien kouluttajille, mulla kyllä oli. Ne nimittäin palkkasivat delfiinit aina, vaikka joku tekikin laiskan hypyn, saivat silti makrillin palkaksi.

Kiinnosti tietysti, miten käyttävät palkkioita hyväkseen. Kouluttaja kertoi, että käyttävät delfiinien koulutuksessa monia palkkioita hyväkseen, välillä antavat yhden makrillin, joskus kerralla enemmän, muita palkkioitakin löytyi kuten palloleikki tai silitys. Pillin vihellyksen jälkeen tulee palkkio, mutta delfiini ei koskaan tiedä tarkalleen, mitä palkkioksi tulee. Isosta hypystä ei suoraan tule isoa palkkaa. Yllätyksellisyys pitää siis delfiinien mielen ja motivaation hyvänä. Yksi delfiini kuitenkin nirsoili ainakin sen päivän makrillikalan kanssa, kun antoi palkkansa tippua altaan pohjalle eikä hakenutkaan sitä. Itse ajattelin, että pitääkö se delfiini sitä kalanpätkää palkkana, kun ei vaivautunut hakemaan sitä?
Näytösten aikaan delfiinit tekevät pääsääntöisesti vain näytökset, mutta näytössesongin ulkopuolella ne treenaavat jotakin uutta juttua monta kertaa päivässä, jopa 8 treenikertaa päivässä. Motivaatiosta pidetään huolta hauskan pidolla, kuten pallottelulla. Kouluttaja kertoi, että delfiinien koulutus eroaa koirien koulutuksesta sillä, etteivät voi käyttää johtajuutta tai fyysisiä rankaisuja hyväkseen. Koulutus perustuu siis pääsääntöisesti positiivisella vahvistamiselle ja palkkioiden käytölle. Kouluttaja ei puhunut sanallakaan siitä, miten ne kertoo delfiinille, että nyt teit väärin tai huonosti. Perinteisessä naksutinkoulutuksessahan käytetään neljää eri juttua (positiivinen vahvistaminen, negatiivinen vahvistaminen, positiivinen rankaisu ja negatiinen rankaisu) hyväkseen, enkä päässyt perille, muuta kuin että pillin vihellyksen jälkeen palkataan, palkkaamisella ei näyttänyt olevan mikään kiire.

Mulla olisi ollut paljonkin lisää kysyttävää, mutta päästin kouluttajan sitten pinteestä ;-)

Maneesitreeneissä

Tänään treenailtiin maneesilla. Meitä oli paikalla 9 koirakkoa, joten ainakin kolme treenirinkiä teki taas samaan aikaan.

Aron aloitti omalla vuorollaan luoksetuloilla, pelkkiä suoria luoksetuloja niin seisomasta, makuulta kuin sieltä aloituspaikastakin. Hyvä laukka näissä kaikissa.
Sitten tunnari, Sari teki hyvän rivin, epävarmuus näkyi Aronin työskentelyssä, sillä se meni rivin varmaan kahteen kertaan läpi, löysi oman, mutta meinasi viedä sen Sarille ja ajatus katkesi, pyysin, että tuo tänne ja Aron toi. Eli näissä liikkurin kanssa tehtävissä tunnareissa on nyt jumitustilanne. Jos teen itsekseni, sujuu hyvin, kuten tänään kotimatkalla pysähdyin Ikean parkkipaikalle tekemään yhden tunnarin, luonnollisesti hyvin. Pitänee vaan taas kerran kasvattaa rauhassa Aronin itseluottamusta tähän tehtävään.

Sitten vuorossa hämykäskyt ja liikkuroinnit liittyen paikalla-olojen aloituksiin. Tässä Sari ja Maarit huutelivat hämyjä ja ainostaan ensimmäisellä kerralla Aron meni hämyyn, muuten piti linjansa. Maasta istumaankin onnistui hyvin, vaikka Sari huuteli kaikki ylösnousuun tarvittavat sanat, Aron nousi täpäkästi omasta käskystä ylös.

Sitten hyppynoutoon, tai siihen paluuhyppy/ luovutustilanteeseen. Tämä juttu pitää pilkkoa nyt paloiksi ja tehdä paremmin. Jotenkin Aronia ahdistaa tulla nyt kapulan kanssa hypystä eteeni, sen tekis mieli piipata ja se piippaa, sen tekis mieli mennä äkkiä suoraan sivulleni jne, joten sanomattakin selvää, että tähän pitää tehdä se varmuus ja rauhallisuus takaisin.

Sitten lopuksi merkin kautta ruutuun, meni hyvin, vaikka ruudun vasemmalla puolen oli ihmisiä ja koiria. Palkka ruutuun ja koira tämän jälkeen autoon.

Itsekseni hömpöttelin sitten myöhemmin. Tässä seuraamispätkiä, joissa Aron tuntuu hyvältä. Jäävät asennot kertaalleen läpi, istuminen ja seisominen oli hyvät, maahanmenossa käskyn kohdalla jokinulkopuolinen rikkoi Aronin ajatuksen ja teki virhe-asennon, uusinnalla varma maahanmeno. Lopuksi kaukokäskyjumppaa ja päivän maneesitreenit oli siinä.

Vappu Alatalon luennolla

Onneksi ehdin Tamskin järjestämään Vappu Alatalon hyppykurssin aloitukseen. se alkoi nimittäin luennolla, josta sain paljon ajattelemisen aihetta. Tai lähinnä tieto lisää tuskaa...

Vappu Alatalo tähtää koulutuksissaan siihen, että koira saa lisää taitoa hypätä hyvin. Hyppääminen on tehtävä, jonka koira suorittaa itsenäisesti, koska koiran on tehtävä itse ratkaisu siitä mistä ponnistaa, kuinka kovalla voimalla, kuinka korkealle jne. Mutta mitä ihminen voi osaltaan tehdä? Ohjaajan tehtäviin kuului tietysti se, että pitää huolta, että koira on siinä kunnossa, että se voi hypätä. Hyvään hyppyyn koira tarvitsee hyppylihaksia, kuten syviä lihaksia että habaa takareisiin. Joten Vappu puhui siitä, kuinka fysioterapeutit, osteopaatit ja hierojat kuuluvat koiran huoltotiimiin ja tärkeys oli tuossa edeltä mainitussa järjestyksessä. Vapulla ei ollut mitään hierojia vastaan, mutta sanoi, että eläinfyssarit ovat kaikkein eniten koulutettuja ymmärtämään koiran biomekaniikkaa. Oma kysymykseni kuuluikin, että miten tehdään koiralle paremmat syvät lihakset ja se haba sinne takareisiin. Vastaus oli, että käynti fyssärilla, joka antaa yksityiskohtaiset ohjeet. Kovasti suositeltiin mm. Elina Karhumäkeä, jos Pirkanmaalta mieli fyssarin hoitoon.

Metrinen pk-este kiinnosti mua tietysti eniten. Vappu sanoi, että estekorkeus ei ole suurimmalle osalle koirista mikään suuri ongelma, mutta hyppyliike on melko haastava. Tässä koiralla on yleensä tilaa noin 2-3 laukka-askelta ennen hyppyyn lähtöä, mutta paluu on yleensä vielä pahempi riippuen mihin kapula lentää. Kapulan suussa takaisin esteen yli, tässä kapula lisää painoa koiran etupäähän, mikä tekee hypystä vielä haastavampaa.

Vappu itse suositteli, että koira osaa hypätä esteen teknisesti oikein ilman kapulaa. Vasta tämän jälkeen otetaan koiran suuhun jotain kevyttä ja opetellaan pitämään tekniikka, vaikka suussa onkin jotain. Sitten lopuksi vasta kapula. Koiran itseluottamus hyppyä kohtaan pitäisi saada niin suureksi, että koira uskoo ja tietää selviytyvänsä esteestä. Vappu ei suositellut mitään suurta määrää hyppyytystä metrisellä, vaan niin, että esteen korkeus vaihtuu koko ajan, kuvaili, että este voi nousta 40 cm korkeudesta lauta kerrallaan ylöspäin 80 cm ja sitten laskea. Seuraavalla kerralla korkeus käy kerran 90 cm ja sitten taas laskee. Näin koira oppii arvioimaan korkeutta ja samalla itseluottamus hyppyyn säilyy. Koiran motivaatio hypätä este oli Vapun mielestä todella tärkeä. Hän itse sanoi, että jos treenaisi pk:ta, tekisi vuoden verran pelkästään treeniä tuota hyppyä varten ja hyvin harvoin estekorkeus olisi siellä metrissä. Tässä vaiheessa huokailin mielessäni, että Aron on viety pk-esteelle niin raakileena.Ylipäätään Vappu puhui myös estekorkeuksista agilityn puolella. Hän sanoi, että olisi hyvä, että koiria hyppyytettäsiin aina eri korkuisilla esteillä. Jos estekorkeus on aina vakio, koira alkaa luottaa siihen vakioon eikä katso esteen korkeutta. Koirasta tulee ikään kuin huolimaton, kun se oppii, ettei sen tarvitse miettiä esteen korkeutta,vaan hyppää vakiovoimalla. Koira, joka katsoo osaa arvoida esteen korkeutta, tekee vähemmän rimanpudotuksia, sanoi Vappu.

Itse hyppy oli Vapun mielestä kuin yksi iso laukka-askel. Hypyn ponnistusvaiheessa koira siirtää painon taakse, taka-osa on se moottori. Jotta koira pystyy tekemään hyvän hypyn, sen syvät lihakset on oltava kunnossa sekä selän rangan täytyy taipua kaarelle. Tässä vaiheessa Vappu kertoi, että koiran rakenne on ratkaiseva hyppytekniikassa ja tasapainoinen rakenne on tietysti toivottavaa. Koirat kuitenkin syntyvät omassa kropassaan ja oppivaan käyttämään juuri sitä omaa kroppaansa, oikein tai väärin.

Ehdin katsella yhden kierroksen koirien hyppytekniikkatreeniä ja kyllä Vapulla oli hyvä silmä, se näki hyvinkin nopeasti, mitä kukakin koira tarvitsi parantakseen hyppyä. Ihan perussarjatreenillä, missä rimat on vain 10 cm korkeudella ja in-and-out pituuksilla näkyi jo monelaisia juttuja. Harmi, että mun piti lähteä tässä vaiheessa.

Mutta kiinnostus heräsi, missähän tilassa Aronin syvät lihakset ovat? Miten parannan niitä? Miten tehdään habaa takapäähän? Onkohan sillä sitä?
Ja käynti fyssarin luona on ajankohtainen. Sitten hyppymotivaatiota pitää parantaa. Harmi,kun meidän takapihan nurmikko on tosi liukas näin märillä ilmoilla. Hirmu mielenkiintoista kaiken kaikkiaan:-)

Torstain SdP

Koettiin eilen onnistumista ja ihanaa yhteishenkeä Aronin kanssa Sdp-hallissa. Anu oli suunnitellut meille 19 esteen radan, joka oli profiililtaan niin selkeä, että pysyin jopa suurimmaksi osaksi ihan mukana, että mihin sitten mennään.
Radan uutena juttuna oli leijeröinti niin, että koira juoksi putkeen, joka kulki puomin alla ja jatkoi rataa siellä puomin toisella puolen käskytykseni mukaan. Hyviä onnistumisia saatiin, kun Anu vei Aronin narulelun sinne toiselle puolen. Hyvin irtosi Aron eikä jäänyt odottelemaan minua. Sitten tehtiin ilman leluhoukutusta ja vähänkös oli hienoa. Aron vilkaisi kerran minua, mutta koska hyppykäsky tuli oikeassa kohtaa, jatkoi Aron rataa :-)

Toinen selkeä merkittävä kohta oli tuon hallin keppien pujottelu, joka tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ihan ilman verkkoja. Tosin piti tehdä ainakin 8 yritystä, kunnes pujotteli loppuun asti. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun saadaan lisää onnistuneita toistoja.

Kontakti-esteinä suoritettiin tänään a ja puomi ja näissä hyvä onnistuminen. Ihan hirveen kiva onnistua ja Petterikin kysyi, että "voitiksää# kun olin niin tohkeissani.

Kotipihan videointia

Petra oli palveluksen velkaa, joten sai luvan kuvata vähän seuruuta videolle.
Pahoittelen hämärää kuvaa, mutta kun täällä on aina pimeetä. Kyllä sieltä varmaan kuitenkin koiran erottaa.

Ylipäätään ollaan ehkä hiukan edistytty näissä seuruu-asioissa :-)

Seuruu

Tässä z-liike

Mutta allaolevasta tulee yksi muistutus, että ongelma on yhä olemassa, huomaatte varmaan piip-äänen, huomautan siitä ja hyvä juttu on mielestäni se, että sen jälkeen Aron ei sorru samaan uudestaan, vaikka aikaisemmin käännökset, liikkeelle lähdöt jne. saattoivat aiheuttaa ääntelyä. Edellisessä z-liikkeessä oli hiljaa kaikki osuudet, jee!

Seuruu

Kotipihan treeniä

Aivan liian kiireinen päivä, harmittaa, että koiraparat pääsivät niin pienelle lenkille tänään, mutta nyt jo pimeetä ja ällöä, jos illan viimeiseksi vaan korttelikierros.

Virkitykseksi 5 min tokot kotipihassa.
Ensin tunnari, tässä kapulat 3 rivissä ja se oma oli ensimmäisessä rivissä, hyvät ja rauhalliset haistelut ja oma löytyi. Luovutus inasen löysä ote, mutta otin kapulan vasta suusta kun koira paransi otettaan kapulaan. Kotipihassa näyttää siis ihan loistavalta, ei voisi uskoa, että eilen toisaalla oli niin suuria vaikeuksia.
Sitten pari noutokapulan tuontia, selvästi nyt on vähän hämminkiä tuossa eteentulemisessa, kun Aron paineli sujuvasti suoraan sivulleni kapula suussa. Ja tämä kun ei ole se juttu, joutui Aron korjaamaan tilanteen. Uusinnalla tuli suoraan kapulan kanssa eteeni istumaan.

Sitten seuraamista, laittelin pihaan tötsiä ja narulelun maahan. Oli jännä huomata, että narulelu toimii samalla tavalla kuin häiriöseuraamistreeni. Kun Aron pinnistelee, ettei vaan katso sitä lelua, on sen seuraamispaikka täydellinen, kontakti loistava, se tekee kaikkensa ettei tule ääni ja vaikuttaa ihan sairaan hyvältä. Tein monta käännöstä, sivuaskelia jne ja se oli hiljaa. Itse olen epävarma sitten tuon lelun kanssa, että toiminko kuitenkaan oikein, kun lopulta vapautin sen sille narulelulle. Ajatus on, että luopumalla lelusta saat lelun. En tiedä siltikään onko se hyvä juttu vai pitäisikö se mistä luovututaan jättää vaan sinne ja palkata lopulta jollakin samanarvoisella lelulla, joka tulee minulta? Kuitenkin tunnen kuinka hyvään Aron pystyy ja en taida olla enää niin positiivisen salliva sen lusmuiluun.
Lopuksi pari suoraa luoksetuloa ja siinä se.

Jotain kivaakin tapahtui tänään. Sain nimittäin Vappu Alatalon kanssa sovittua meille yksityistunnin vuoden alkuun. Se metrinen pk-hyppy ei vaan sujunut meiltä viime kesänä niinkuin olisi pitänyt ja Vappu on kuuluisa hyppytekniikka kouluistaan. Tamskin hyppykurssi täyttyi 9 minuutissa, eikä sinne päästy ja onneksi pääsen Vapun luennolle lauantaina. Ja kun hyppyyn on pakko saada apua, vaihtoehtona on lopettaa meidän pk-ura tähän, laitoin Vapulle sähköpostia ja näin ollen yksäri varmistui. Joten matkataan Espooseen tammikuussa ja luulen, että on kyllä vaivan arvoista. Saamme sieltä varmasti näkemystä, mistä hypyn vaikeus kiikasta ja miten sitä voimme parantaa. En malta odottaa!!!

Maanantain valkkuryhmän tokot

Hyvän suunnitelman turvin treenaamaan. Tässä vaiheessa keli oli pihalla niin ällö, että jos ei olisi treenihallia, en olisi edes treenannut. Vesi ropisi vaan hallin kattoon...
Aloitettiin paikalla-oloilla. Ensin makuu, sitten istuminen.

Kuvassa valkkuryhmät koiria, Aron rivin ihan toisessa päässä.

Yksilösuoritus alkoi tunnarilla. Tätähän oltiin tehty jo kolme kertaa tänään kotipihassa, mutta jostain syystä vaikeuksia oli. Tunnareille piti mennä kohti yleisöä ja tämä oli Aronista jostain syystä vaikeaa, ei vaan pystynyt. Vaihdoin itse vähän lähetyskulmaa ja nyt yleisö jäi tunnarin vasemmalle laidalle, nyt Aron haki omansa, mutta luovutustilanne ihan yhtä huono kuin aina. Huokaus. Palkkasin kuitenkin, kun nyt toi sen oman.

Sitten alkoi meidän kokeenomainen tehdään liikkeitä kisapalkalla.
Ensin luoksetulo kokonaisena, aivan kamalan surkea, ennakoi kaikki välit, maasta tänne oli ehkä paras, mutta kokonaisuus ala-arvoinen. Voi kun olisin taas muistanut mitä Lentsu sanoi kesällä. Lentsuhan sanoi, että meidän pitänee ottaa aina ensin yksi suora luoksetulo näitä ennakointeja välttääkseen. Nyt yritän tehdä seuraavat 15 kertaa pelkkiä suoria luoksetuloja, kun näytti niin pahalta. Mutta tähän ei jääty sureen vaan kokeenomaisesti ja reippaasti seuraavan liikeen alkuun, joka oli kaukot.

Kaukot oli loistavat! Harmi kun kukaan ei nähnyt, Anu liikutti sitä kaukokylttiä ja oli niin, ettei nähnyt mitä Aron tekee. Mun silmään edestä päin näytti todella hyvältä. Jokainen vaihto oli hyvä ja mielestäni seisomasta istumaan teki oikein. Jes. Tästä iloisen kisakehun turvin ohjattuun.

Ohjatussa haettiin vasen. Ihan mukiinmenevä merkki, siitä hyvä haku vasemmalle, edessä istui kapula suussa, mutta taisi vähän piipata ja sikapossu, varasti sivulle. Tästähän just kirjoitin aamulla, että lähtee liikkurin käskystä sivulle. Voi ärsytys! Mutta ei auttanut, eteenpäin sano mummu lumessa ja vielä oli yksi liike edessä.

Ruudun merkille lähetys oli ihan toisten koirien edestä, ilokseni Aron lähti hyvin merkille, mutta taisi pienesti ulahtaa lähtiessä, ruudun löysi suoraan ja hyvin ja siellä olikin yllätys lelu valmiina. Siihen oli hyvä lopettaa meidän koe/ palkattomuustreeni.

Hyvää koko hommassa oli se, että koira aloitti suht mukavasti aina uuden liikeen, vaikkei edellisestä tullut kuin suullinen kehu. Ehkä se kuitenkin on vähän levoton perusasennossa, jos joudutaan yhtään odottamaan seuraavan liikkeen alkua. Ehkä tätäkin kohtaa pitää treenata. Ylipäätään mun on treenattava tuota palkattomuutta ja kokonaisuuksia vielä paljon.

Lopun höntsäilyosuuksissa jatkoin tunnareilla. Miinu oli kiltti ja teki sitä meidän kanssa, nyt kapuloita oli hujan hajan ja se oma siellä jossain. Meni kapuloille ja hetken seisoi kapuloiden vieressä, jotenkin hukassa olevan näköinen, katseli mitä muut teki ja sitten sanoin, etsi ja haisteli hyvin ja toi oman. Nyt luovutuskin oli parempi. Sitten vielä jatkettiin, nyt sama levällään oleva kasa, mutta tehtiin eri suunnasta, hyvin haisteli ja nosti oman, mutta meinasi viedä sen Miinulle. Hyvä siis, että oma löytyi, mutta jostain syystä halliolosuhde tai jokin tekee nyt koiran epävarmaksi. Taas kerran ollaan tässä pisteessä, että tunnari on vaikea. Ranteet auki!

Sitten tein itsekseni z-liikkeen. Kaikki teki ympärillä omia treenejään, joten hässäkkää oli. Asentojärjestys oli maa-seis-istu. Ensimmäisen maahanmenon teki hyvin ja kun otin mukaani seuraamaan, inahti seuraa-käskyn vuoksi äänellä. Enkä sitten tykännyt yhtään tykännyt, sanoin, että ei sovi ja aloittiin alusta. Tämän jälkeen Aron teki elämänsä parhaan z-liikeen kokonaisena, ääneti ja kaikki asennot ok. Jee! Edes jotain hyvää meidän surkeassa treenielämässä.

Tämän jälkeen seuruuta, joka tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta. Piti kontaktin ja oli oikein kiva ja hyvä. Ihkudaa.

Sitten niitä noutokapulan luovutuksia, tein hyppyllä Inton metallikapulalla ja tässä kohtaa muisti, mistä oltiin puhuttu. Eipä äännellyt yhtään luovutustilanteissa, possu vaan yritti mennä sivulle omatoimisesti, se ei sovi!

Ihan loppuun vielä lajin vaihto, keppejä pujoteltiin nyt enää ensin yhden verkonpalan voimin, sitten keppejä ilman verkkoja. Ja se pujotteli! Monta virhettä tuli kyllä toiseksi viimeisellä pujottelun kohdalla (siellähän se viimeinen verkon pala oli), mutta keppien sisäänmeno oli Aronille helppo. tehtiin varmaan 20 toistoa ja ainakin 10 kertaa se pujotteli koko keppirivin ilman verkkoja. Jotain edistystä jossain :-)

Teemana noudot

Aurinkoista vapaapäivää on hyvä aloittaa kotipihan tokoilla. Ollaan viikonloppuna tehty nouto-esineiden pitotreeniä, siistiä luovutusta ja sivulle siirtymistä. Aronin virheet näissälöysä ote mm. tunnari saattaa tippua maahan luovutusvaiheessa, luovutustilanteeseen saattaa kuulua piip ja sivulle on kiva siirtyä ennen aikojaan ja joskus vielä äänen kera. Joten ei auta kun tarttua härkää sarvista ja työstää näitä virheitä pois.

Joten kotipihassa kolme tehtävärastia: tunnari, ohjattu ja hyppynouto. Pyörin näiden kolmen tehtävän ympärillä ja pääpaino oli mm. luovutustilanteessa, että siinä voi ihan rauhoittua hetkeksi eikä ole kiire sivulle siirtymiseen.

Ensimmäisellä tunnarilla Aron meni kovalla laukalla kapuloille, jotka olivat 15m päässä, nappas jonkun suuhunsa kunnes muisti, ettei tätä tehtykään näin, luopui väärästä ja jatkoi haistelua, löysi oman, toi ja luovutti tosi hyvin,sivulle siirtyminen hyvä ja hiljaa. Jee. Sitten ohjatulle, tässä palkkasin ensin merkistä ja vasta kakkoskerralla sai noutaa vasemman. Hyvä nouto ja luovutus ja sivullekin meni hyvin. Sitten hyppynouto. Tässä alkaa piip-äänet. Jostain syystä hyppy ilmeisesti nostaa kierroksia ja luovutustilanteessa piippaa. Ensin odotin, että otan kapulan vasta pois kun hiljenee, niin tässä piippaili moneen kertaan. No otin kapulan vasta pois kun hiljeni. Ja kun ongelmaa tässä on, purin sitten liikettä osiin ja tehtiin vaan sitä esteen takaa paluuta metalli suussa ja edessä voi olla ihan rauhassa piippaamatta. Myös tämä liikkeen sivulle siirtymiseen tulee ääni. Mutta nyt me treenataan tähän varmuutta ja rauhallisuutta.
Sitten kakkoskierros, tunnariin lisäsin kapuloita ja Aron meni hyvin, osui oman kohdalle lähes samantien ja toi sen, hyvä luovutus. Ja tämän jälkeen ohjatulle, jossa tehtiin vaan pari merkkiä. Ja sitten hyppynoudolle, jossa rauhaa luovutukseen. Pideltiin kapulaa suussa ja otin pois, kapula suuhun ja kehuin kun on hiljaa. Ja sitten vielä kolmannen kerran tunnarille. Nyt eri suunnasta, edelleen etäisyys kapuloihin 15 ja nyt teki hyvän haistelun ja toi oman. jee.

Noutokierrosten jälkeen tehtiin vielä z-liikettä. Laitoin törpöt paikoilleen ja ensin namin kanssa muutama liikkeelle lähtö, hyvin. Sitten seurautin koko z-liikkeen ja hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä ja kaikki jäävät oli tänään istu, Aron teki tosi hyvin, ainuttaakaan kertaa se ei piipannut, asennot oikein ja varmasti, tosi hyvä. Tähän oli paras lopettaa, sillä illalla on vielä valkkuryhmän tokot.

Ja taas jäljellä

Päätin sitten heti alkaa työstää meidän kahta jälkiongelmaa. Takajälkien edessä olen tällä hetkellä voimaton, mutta keppimotivaatioa voin kyllä nostaa.
Joten Aronille 7 normaalia pienempää keppiä jotka mahtuivat hyvin käteen..

Jälki itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, pituus 0.73, kävin tekemässä sen Vatialan hautausmaan taakse ja jäljen vanhentuessa ehti hyvin käydä ruoka-ostoksilla Prismassa. Ajattelin, että nuo keppien löytymiset on nyt tärkein juttu, joten tänään en tehnyt jäljelle mitään teräviä kulmia tai haasteellisia maastojuttuja. Yksi kävelytien ylitys oli, mutta se on helppoa Aronille. Jälkeä tehdessä ilma oli sateinen, Prismaan mennessä vettä tuli kuin aisaa ja kaupasta ulostullessa paistoi aurinko. Ihan ihmeellinen valo-ilmiö oli siis meidän jäljestämisen aikaan verrattuna eiliseen...

Jäljellä ei ollut nyt juurikaan janaa, lähetin Aronin kävelytieltä jäljelle ja sehän laittoi kaasun pohjaan ja meni reippaasti yli jäljestä, joka kulki ehkä 5 m kävelytieltä, onneksi Aron tajusi itse, että yli meni ja kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan jäljellä. Ja jippii, kaikki kepit löytyi. Maasto oli sellaista sammal/matala varvikkometsää, mutta kivasti pääsin 7 kertaa kehumaan Aronin maasta taivaisiin, leikkimään pikkukepeillä ja syöttämään kissanruokaa. Aron hyvin tohkeissaan ja molemmat lähdettiin hyvillä mielin kotiin.

Jälki

Tänään olin lähdössä koirien kanssa metsälenkille, kun tajusin, että lunta ei ole vieläkään maassa joten voisin tehdä samalla Aronille jonkinlaisen jäljen.
Vaikka kuvittelin, että ehdin oikein hyvin ennen pimeää, on järkyttävä huomata jo klo 16 olevan hämärä. Tämän vuoksi jälki ei ihan vanhentunut sinne 1½ tuntiin, koska oli ehdittävä äkkiä. Ja ihan järkyttävää se olikin, hämärässä/pimeässä metsässä pysyä koiran perässä.
Jälkikaavio näytti tältä.

Janan tein mielestäni oikein helpoksi, jos koira kääntyisi takajäljelle, olisi siellä epämiellyttävä ryteikkö ja lyhyt matka takaisin tielle, ja suunnittelin hommaa niin, että koira lähtee luonnollisesti oikeaan suuntaan. Toisin kävi ja Aron teki oikein täydellisen takajäljen. Voi huokaus, päästin liinan irti enkä sanonut mitään, annoin sen räpistellä siellä ryteikössä ja kävelin itse janaa pitkin takaisin tielle. Suoraa se osasi edetä janalla, mutta eipä auttanut. Kohtasimme siis Aronin kanssa tiellä ja lähetin sen uudestaan janalla, nyt teki hyvin ja luonnollista reittä jäljestys alkoi.
Eka keppi nousi hyvin. Jee! Hämärässä huomasin vain liinan löysentyvän ja tiesin, että koira on kepillä. Sitten mentiin kahden kepin yli, ei mitään hajua kävelinkö itse niiden yli, mutta alkumatkassa oli terävää kulmaa ainakin kolmannessa ei-ihan terävässä kulmassa Aron hukkasi jäljen ja teki ison ringin hakiessaan sitä, jonnekin tänne ne kaksi keppiä jäi. Jälkikaaviossa näkyy hyvin yksi tosi terävä kulma, tämän Aron teki hyvin, ilmeisesti siksi, että ongelmaa oli ollut juuri sitä edeltävässä kulmassa ja nyt oli tarkempi. Neloskeppi nousi hyvin ja samoin viimeinen vitoskeppi. Kepit olivat melko pienet, joten 3/5 kepin nosto ihan ok, tosin kaikkihan ne täytyisi löytää.
Itse jäljen ajo oli loistavaa ja motivoitunutta, ei menty hullunvauhtia, mutta ei tuollaisissa pimeissä jäljissä ole kyllä mitään järkeä.

Seuraavaksi kevääksi pitäisi keksiä:
-miten opetan koiran nostamaan jäljen oikeaan suuntaan janalla?
-miten saan sen "keppi-imuriksi" eli kaikki kepit nousee?

Vaikeita juttuja, erityisesti tuo takajälki, koska Aron oikein täpäkästi pyrkii sinne.....

Treenejä kotinurkissa

Heti töiden jälkeen kiireesti tuohon Suoraman kentälle. Tein itsekseni sellaiset vartin treenit. Laitoin idarin merkit paikalleen ja aloitettiin kehään menolla ja naksu hyvästä alkuasennosta. Sitten seurauttelin eri pituisia pätkiä. Erikseen lennosta tein jäävät asennot ja hyvältä vaikutti, on taas aika yhdistää ne koko pötköön. Heti tuli tuskaa ensimmäisen suoran asennon kanssa, se istuminen alkoi heti takkuaamaan. Useiden erillisten toistojen jälkeen saimme onnistumisia, mutta ehkä koira on jostain syystä epävarma, kun teki tuon ensimmäisen asennon väärän.
Jatkoin siitä tunnariin, itse tehtynä vein kapulat sikin sokin ja nyt teki hyvän tunnarin, luovutuksessa ote kapulasta heltisi käden liikkeestäni, joten tehtiin sitten vielä erikseen pari tunnarikapulan luovutusta, näissä omat käden kävivät kapulassa, mutta menivätkin pois. Homma oli ok, kun sitä vähän kerrattiin.
Sitten jatkoin vielä seuraamisen kulmien, käännösten ja pikkuaskelten kanssa. Naks ja nami ensin jokaisen kulman ja käännöksen jälkeen. Sitten teinkin useamman kulman ja käännön, teki hyvin ja hiljaa. Tähän oli hyvä lopettaa.

Koska treenihullu on hullu, piti tehdä treeni nro 2 kotipihassa. Taas ne idarin merkit esiin ja seuraamista niiden ympärillä erilaisin järjestyksin, yritin rikkoa sen idarin kaavan. Sitten eri jääviä asentoja moneen kertaan. Muutaman kerran maa-käskyllä teki virheen, en tiedä miksi. Lopuksi tehtiin koemainen setti, jossa seiso-istu-maa meni ihan nappiin. Jee. Jos me nyt saadaan tähän tuntuma takaisin ensin kotipihassa, olisi tämän idarin onnistumismahdollisuus taas parempi jossain muuallakin.

Valkkuryhmän treenit

Pimeä ja sumuinen maanantai-ilta ja me treenataan ihan hulluna Tamskin tallilla. Aronin oma osuus oli aika loppupuolella, joten verryttelin kaukoja ja seuraamista.
Sitten kun päästiin itse asiaan aloitimme kaukoilla. Kisamainen jättö ja ensin istu-seiso-maa ja tästä palasin antamaan namipalkan. Tämän teki juuri niinkuin on nyt treenattu, joten ei valittamista. Sitten se vaikeampi seiso-istu-maa, jossa seisomasta istumaan ei ole täydellinen. Siinä takatassut meinaa tulla eteenpäin. Vaikka ollaan peruuteltu paljon ja treenattu läheltä tätä, sanoi raati, että Aronin on vaikea täydestä seisomisasennosta mennä sinne taakse. Ja kun Aron nousee seisomaan, sen pitäisi tehdä se tassuja liikuttamatta ja kun on pitkä koira ja olen halunnut sellaisen hyvän seisomisasennon, joutuu sitten vaan enemmän treenaamaan ajatusta taakse.

Sitten jatkettiin idarin seuruulla. Tämä on jotenkin jännittävää meille molemmille ja yritän itse nyt hakea tuohon rentoutta, että olisi sitten Aronille helpompi. Tehtiin siis pelkästää liikkeellä lähtöjä liikkuroituna ja seuraamista ilman jäävien asentojen tekemistä. Kun päästiin ilman piip-ääntä liikkeelle, oli aluksi seuraaminen ihan kammottavaa lusmuilua. Ehkä se parani useamman toiston jälkeen ja ehkä mun pitäisi vaan vahvistaa enemmän noita liikkeelle lähtöjä ja naks heti parin askeleen jälkeen. Lopettiin tämä sitten kun olin itse sitä mieltä, että nyt paransi asennetta.

Tästä jatkettiin häiriöseuraamiseen. Näissä Aron parantaa todella paljon asennetta ja kun rakkaat valkkuryhmäläiset huomasivat, että Aron kestää aika montaa häiriköintiä seuruussa, ne pisti vielä enemmän häiriköintiä peliin. En muista mitä kaikkea tekivätkään, mutta lelut vinkui, pallot lenteli, joku käveli meitä kohti jne. Siinä saivat Aronin jättämään seuruupaikkansa, kun veivät namia ihan nenän edessä tai jotain, heh tosi hauska harjoitus kuitenkin.

Tästä tunnariin, joka oli syksyn paskin suoritus. Olin kypsänä tästä ihan todella. Tehtiin ehkä 7 kapulalla, jotka olivat sikin sokin. Aron lähti kapuloille, mutta ilmeisesti aidan toisella puolen tapahtuva agilitaaminen vei sen ajatukset eikä edes haistellut kaikkia kapuloita, toi vaan jonkun. Uusittiin koko suoritus ihan alusta ja tehtiin vielä poispäin agilitystä, mutta nyt oli vielä säälittävämpi suoritus, katseli minua, nappas jonkun kapulan ja Maiju sanoi, ettei edes käynyt kertaakaan siellä omalla. Nyt en tykännyt enää yhtään, vaan Aronin treeni loppui hetkeksi siihen, vein sen kentän laidalle ja seuraava sai jatkaa. Miksi ihmeessä se ei tänään voinut tehdä kunnolla tuota hommaa, kun vielä eilen pystyi haistamaan sen oman suuressä häiriössä? Miksi tämä liike on aina yhtä kamalaa hienosäätöä, jossa virheen mahdollisuus on niin suuri. No Aronille tuli ainakin selväksi, ettei tämä nyt mene niin, että haetaan vaan joku.

Tauon jälkeen sain Maijalta heidän kapuloita ja lykkäsin ne meidän omien sekaan, tein itse Aronille tunnarin, jossa oli nyt ainakin 15 kapulaa sikinsokin ja vein sen oman sinne. Tässä meni kapuloille ja toi sen oman, tosin selvästi epävarmemmin kuin yleensä. Otin treenien jälkeen tallin pihassa vielä kaikessa hiljaisuudessa kolme oman etsintää ja näissä Aron pystyi taas haistelemalla paikallistamaan sen oman. Joten ehkä se nyt osaa sen, mutta agility vaan on niin hurmosjuttua, että sen ajatus ei vaan kestä tehdä sitä agin läsnäollessä.

Sen itsetehdyn tunnarin jälkeen meillä alkoi höntsäilyosuus. Kaikki teki kaikkea sikin sokin ja me tietty seuruuta. Kävin myös kaikki jäävät asennot läpi onnistuen, jopa istuminen liikkeestä oli oikein ripeä.
Mentiin myös merkin kautta ruudulle, jossa haastetta lisäsi se, että Into teki myös merkkiä siinä vieressä ja Luu teki seuraamista sillä suoralla, mistä laukattiin ruutuun. Ensimmäinen ruutuun meno oli hyvä, jätin Aronilta salaa nyt ruutuun narulelun. Toisella lähetyksellä Aron vähän sekoili Inton merkin kanssa, mutta lopulta sai ruutu-ajatuksesta kiinni ja laukkasi sinne löytäen ruudusta lelunsa. Tähän oli hyvä lopettaa tuo ruutuili.

Kun toko oli ohi, piti vielä katsoa meidän agikeppejä. Näissä ollaan siinä vaiheessa, että kaksi verkon palaa tarvitaan alkuun ja loppuun. Aron tekee kyllä hienosti näin, mutta jos verkon paloja ei ole, on hukassa. Eli siis viimeisistä verkonpaloista pitäisi päästä eroon. Anun avustuksella tehtiin tätä ja vaihdettiin niiden kahden viimeisen verkonpalan paikkaa ja ilokseni huomasin, että Aron pujotteli siitä huolimatta, sitten jätettiin verkko kokonaan alusta pois ja parin erheellisen kerran jälkeen Aron teki kepit niin, että siellä ihan lopussa toiseksi viimeisessä kohdassa on yksi verkon palaa. Hurraa, kohta me tehdään kepit ilman sitä viimeistä palaa.

Tämän jälkeen olikin kello jo vaikka kuinka paljon ja oli parempi lähteä jäähdyttelykävelylle ja miettimään sitä tunnaria, joka pilas mun päivän. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna opin taas tuosta sen, että mitään ei saa pitää itsestään selvyytenä.

Viikonlopun treenejä

Kulunut viikonloppu on ollut melko lapsi ja työpainoitteinen, mutta jotakin silti on ehditty.

Kotitreeneissä Aron on temppuillut yhtä ja toista. Ollaan tehty peruutustreeniä olohuoneessa ja takapää pitää viedä tyynylle, jotta saa naksun aikaan. Sitten peruutusta ulko-oven kupeessa rappusilla. Pari rappua sujuu ihan kivasti, mutta se on vielä vaikeaa, että tekisi sitä rappusten puoleen väliin. Selvästi hankalaa, mutta iloitsen, että Aron joutuu entistä enemmän jumppaamaan takapäätään, kenties niitä sisäisiä lihaksiakin, joita se tarvitsee parempaan hyppytekniikkaan. Ja haluaisin sen entistä paremman seisomasta-istumaan kaukokäskyissä, joten toivon, että kaikki vahvistaa kaikkea. Ollaan myös naksun ja namin avulla harjoiteltu peruuttamsita seuruussa ja tämä on jostain syystä hankalaa Aronille, siinä olisi kiva vinkua ja kiihkoilla ja kun se ei nyt sovi. Tehdään siis yksi askel kerrallaan taaksepäin ja sitten kaksi eteen. Samoin kaikenlaisia pikkukäännöksiä ja sivuaskeleita sisällä. Kyllä siinä on ollut Aronilla pähkinöitä kerrakseen.

Tänään kuitenkin maneesitreeneissä. Paikalla oli varmastikin 8 koirakkoa ja tehtiin kahden tai kolmen koirakon ryhmissä. Ihan todella hyvää häiriötä siis tulee, kun kolme koirakkoa treenaa samaan aikaan maneesissa, kolme liikkuria käskyttelee ja jokusia tuomareitakin siellä pyörii :-) Tiesin etukäteen, että Aron on aina tuolla ylivireessä jostain syystä, joten parempi laatia sellainen treenisuunnitelma, ettei tehdä liian vaikeaa, mutta niin, että kehittyä pitää.

Joten suunnitelma ja toteutus meni näin:
-kehään meno, palkka perusasennosta. Sitten luoksetulo liikkuroituna palkka vauhdin ollessa paras. Tuli hyvää laukkaa tässä, ei ennakointia. Sitten luoksetulo koemaisesti, ainoastaan loppusivulletulon jätin tekemättä. Oma seisokäsky kuulosti ihmeelliseltä, tai mennä maneesihiekkaa just kurkkuun, mutta Aron teki just niinkuin osaa, ehkä 8 luoksetulo omasta mielestä, tässä seisominen saisi olla terävämpi, mutta siis tuollainen kasin tasoinen kokonaisuus. Palkka tuli edessä istumisesta.

-ohjattu nouto, liikkuri päätti kumpi haetaan ja meille osui nyt oikea. Merkille meno oli ihan ok, siitä oikean haku ok, oikealta tulee hiukan vinossa eteeni istumaan, joten jos alkaisin tekemään tuolle pian jotain. Palkka siitä, että istui kapula suussa edessäni, tässä kohtaa tulee herkästi piip, joten vapautin samantien kun sai pepun maahan. Palloa palkaksi.

-Sitten ruutu kokonaisena, tässä ohjeistus liikkurille, että jos peppu nousee, ei kutsuta sivulle, peppu nousi liikkurin käskystä ja liikkuri sanoi tämän minulle ja koiraa katsomatta sanoin reippaan maahan, jolloin peppu oli mennyt alas ja kun peppu pysyi maassa palasin koiran luokse ruutuun antamaan namipalkan. Unohdinkin, että ruutuun menossa koira ei mennyt riittävän syvälle ruutuun, jäi eturajalle ja odotin, näin ollen Aron peruutti pari askelta taaksepäin, jolloin hyväksyin palkan. Pitää nyt seuraavissa ruututreeneissä vahvistaa taas paikkaa. Niin oltiin siis vaiheessa, että koira on palkattu ruutuun namilla ja minä kävelen liikkurin ohjeen mukaan uudestaan, nyt kutsuin sivulle vasta toisen liikkurin käskyn jälkeen, kun oli maannut hyvin ruudussa. Tästä pallo palkaksi.

-Sitten oli vuorossa vielä tunnari, Aronin fiilikset olivat tosi korkealla, syöttelin vähän namia saadakseni mielentilaa rauhoittumaan. Tässä vaiheessa ympärillä suhahteli myös koiria, kuka otti luoksetuloa ja joku tais mennä ruutuun toisella puolen. siitä tunnarille, joka oli ympyrä, apua. Aron paineli kauheella vauhdilla kapuloille, ei pystynyt heti haistamaan sitä oikeaa ja teki uusintahaistelun, päätyi omaan ja toi sen. Hyvä suoritus kuitenkin korkeassa vireessä. Tunnareissa meillä on pääpaino vaan kerätä niitä onnistuineita tunnareita. Ja ylipäätään tänään treenissä oli pääteema saada vaan hyvä tekemisen meininki, jota en halunnut nyt laskea haasteellisemmissa olosuhteissa palkkattomuustreenillä tms. Siksi tänään palkka joka liikkeen jälkeen.

Erikseen tehtiin paikallolot, ensin makuu 4 min. Tässä muut koirakot olivat voi-tasoa, joten liikkurointi ei ollut ihan evl-meningillä. Mutta hyvin meni maahan ja pysyi, ylös nousut kaikki ok. Sen perään vaihdettiin vähän rintamasuuntaa, porukkaan tuli lyhyen paikallaolon suorittavia alo-avokoiria, jotka tekivät 2 min makuun siinä missä Aron 2 min istumisen. Jätin pallon mennessäni piiloon matkan varrelle ja halusin Aronin asenteeseen sellaista terävää ryhtiä. Luultavasti onnistui, istui kuitenkin kuulemma hyvin.

Lopuksi tein itsekseni vähän ruudun paikkaa, huomaamatta matkalla ruutuun olikin puolessa välissä joku törppö, jota Aron tarjosi nyt ruutuna. Höh, otettiin merkki pois ja sitten vaan lennossa ruutuun ja palloa, merkille ja pysähtymättä ruutuun. Näin sain sellaisen vauhdin aikaan, ettei todella ehtinyt hiljentää eturajalla vaan pelkän vauhdin vuoksi sinkosi sinne vähintään puoleen väliin ruutua. Erikseen myös seuraamista, nami kädessä mutta namikäsi aukeaa vasta hyvän pätkän jälkeen. Ja Aron seurasi hiljaa, kerran tai kaksi tuli piip, johon reagoin heti, autoin vähän namilla ja tämän jälkeen pitkät pätkä sekä käännöksiä hyvällä seuruulla. Tuntui loistavalta.

Valoa tunnelin päässä

Kirjoituksen otsikko liittyy agilityyn, sillä kun rimaa laitetaan alemmas, tuntuu että me ehkä joskus vielä ollaan kisavalmiit tuossa lajissa. Tänään siis Sdp:llä torstain agit ja ryhmässä oli käynyt kato, olin ainoa ryhmäläinen. Tämähän oli kuitenkin ihan luksusta, sillä ehdittiin tehdä Anun kanssa yksittäistä harjoitusta sekä kokonaista rataa. Verrytelyksi tein ensin pelkkää keinua, joka sujuminen on melko mukavaa. Aron suorittaa sen itsenäisesti ja innokkaasti. Sitten puomia ja tämäkin näyttää hyvältä. Ja sitten vähän hypyn tai putken kautta puomille, hyvin menee. Hyppyharjoituksessa tehtiin sitä surullisen kuuluisaa 3 hypyn välistävetotreeniä, jossa lopulta päästiin jopa ne kolme hyppyä. Mutta on se vaan vaikea, minulle siis. Ratatreeni oli tänään ykkösluokan rata. Siinä siis pitkiä juoksusuoria ja pitkiä estevälejä, ei mitään välistävetoja tai pieniä hässäköitä, joissa meinaa tulla aina itku. Ja hyvä oli tuo rataharjoitus, sillä huomasin, että kovassa vauhdissa myös oma asenne kontaktien suorittamiseen hukkuu ja Aron käyttää tämän kyllä heti hyväkseen. Anu antoi aiheesta palautetta. Tästä lähtien lupaan ja vannon, että vaadin kontaktit huolellisesti aina. Mutta radalla oli kaikki kontaktiesteet, hyppyjä,putkia ja rengas. Renkaaseen Aron täräytti pari kertaa oikein kunnolla. Hui. Osasi hypätä sen myös oikein. Anun päivän lopullinen kommentti oli, että kun saamme kepit kuntoon sekä kontakteille häiriökestävyyttä, voi ajatella kisaan ilmoa. Joten harjoitukset jatkuu.

maanantain tokot

Eilen ensin urheiltiin, juoksin Herrat Aronin ja Elviksen kanssa 9 km lenkin ja kilometri vielä loppukävelyä päälle. Aron juoksi suurimman osan lenkistä vapaan ja välillä spurttaili minun ja Elviksen ohi kaasu pohjassa.

Sitten illan valkkuryhmän tokoihin.
Aron odottaa vuoroaan

Ja pääsi myös tekemään:
- 2 kertaa ruutu kokonaisena liikkeenä, pointti oli siinä loppuosassa, että nouseeko peppu liikkurin käskyllä. Ensimmäinen ruutu oli kaikkinensa kovin hyvä, tässä tuo loppukävely tehtiin niin, että kahden käskyn jälkeen kävin palkkaamassa koiran ruutuun, kun pysyi siellä niin kauniisti. Toisella kertaa jäi ruutuun vähän eteen, mutta hyväksyin tämän, loppuosan oli taasen hyvin,vasta kahden käskyn jälkeen kutsuin sivulle.

-ohjattua, missä vietiin kapulat, mutta yritin vahvistaa sitä hetkeä kun koira lähtee kapuloille heittämällä pallon perään hetkeä ennen kuin koira saavuttaa merkin. En onnistunut kovin hyvin, Aron jo vilkaisi uusinnalla mennessä merkille, että tuleeko pallo, jolloin meno merkille ei ole täysillä eteenpäin. Pitänee miettiä tätä. Lennosta oleva merkille meno oli meidän päivän paras.

-tunnari, jossa rivissä normi määrää enemmän kapuloita, hyvin haisteli ja löysi oman.

-luoksetuloa, jossa liikkuroinnit. En tykkää nyt tuosta vauhdista, laukkaa, mutta toivoisin vähän kaasua lisää. Tehtiin ensin suora luoksetulo, sitten stoppi, joka oli ihan mukiinmenevä, tosin voisi tehdä parammankin stopin, sitten taas suoraa tuosta stoppi-asennosta. Kaikissa luoksetuloissa tuli laukalla, mutta varovaisella sellaisella.

-omissa höntsäilyissä tietty seuraamista. Uskallan varovasti hehkuttaa, että tämä on alkanut parantua. Sain tosi hyviä pätkiä, liikkeelle lähtöjä jne. joten joku parantava prosessi on nyt menossa. Aronilla oli asennetta tänään.

-lisäksi kaukojen taka-käskyä, jota on tehty jo monen jauhelihapihvinpalasen edestä tänä samana päivänä, viikon (kuukauden)projekti saada se järjestykseen. Kyseessä on siis kaukojen seiso-istu, jossa se todellakin nykäisee peppua eteenpäin. Viritin kotona kirjan koiran tassujen alle, että näin edestä päin pienenkin nykäyksen jos tassut tulivat kirjan päältä pois ja huh, kyllä on aikakin ottaa tämä tuhansien toistojen alle. Eli erikseen ja lennosta nyt miljoona peruutusta, jotka päättyvät istumiseen ja sitten sama tekniikka liikkeeseen. Saa nähdä onnistunko...

Treeneissä oli mukana myös pieni Ihme :-)

Talven? ensimmäiset maneesitreenit

Ja tänään treenailtiin Multisillan ja Pirkkalan välillä olevassa hevosmaneesissa. Meitä on siellä omatoimiporukka, jossa tavallaan pyörii kaksi kehää samaan aikaan ja jaetaan porukka pareihin tai kolmen hengentiimeihin, missä on sitten tuomari ja liikkuri. Jokaisella suunnitelmat valmiina ja eikun toteuttamaan.

Aronin treeni piti tänään sisällää vähän kokeenomaista, mutta palkkausta erityisesti noista siirtymistä.
Aloitin luoksetulolla kuten eilenkin, mutta nyt suora luoksari. Aron oli vähän korkeassa mielentilassa kun tultiin maneesiin, tää maneesi oli meille viime vuonna se vaikein treenipaikka. Joten pientä piippailua ennen kuin liike alkoi. Liikkeessä sitten käskyn kuultuaan hiljaa. Joten suora luoksetulo, jossa laukkasi ja vauhti riittävä tokoon, selvästi vähän odotteli käskyä, mutta laukkasi koko matkan,edessä istui hyvin, mutta takaa käskyllä tekikin sivu-toiminnan. Meillähän on eri käskyt kiertää takaa tai edestä sivulle ja nyt suoritti sivulle menon, mutta ei käskyn mukaisesti. Tästä mentiin sosisaalisen kehun avulla kaukojen aloituspaikkaan, kun koira istui sivulla ja oltiin valmiit aloittamaan liike, tulikin pallo. Jes sanoi Aron. Pallon jälkeen tehtiin sitten kokeenomaiset kaukot, hyvin alas, teki tosi hyvin istu-seiso-maa ja tästä vielä seisominenkin hyvin, mutta seisomisesta istumaan oli vetäissyt peppuaan ihan huolella eteenpäin. Onneksi tuo seiso-maa oli nyt niin hyvä, ettei turhaa olla sitä jumpattu ja ensi viikon tehojumpassa on tuo seisomisesta istuminen, joka on kyllä tiedossa, että tekee väärin. Mutta kaukoista mentiin ruudun lähetyspaikkaan, jossa tuli vasta pallo perusasennosta.

Pallottelun jälkeen sai mennä merkille ja ruutuun. Ruutuun menessä meinasi lähteä vähän väärään suuntaan, mutta korjasi suoraan kohti ruutua, koiran silmissä oli matkan varrella olevat tunnari sun muut kapulat ja hetken meinisi ohjautua näitä kohti. Hyvin ruudussa, mutta kun kävelin, oli peppu noussut liikkurin käskystä. Voi höh. Itse en katsonut koiraa missään vaiheessa ja tuli sitten käskystä lujaa sivulleni. Tässä pallopalkka, koska seuraavaksi oli tunnari, jonka en halunnut nyt epäonnistuvan,

Huh kun mua jännitti tunnari, Aron oli meinaan melko virkeä :-) Malttoi haistella kuitenkin rivin läpi ja toi sen oikean. Jihuu! Tästä sai namipalkan.
Jatkettiin ohjattuun, jossa suunnitelman mukaan palkka merkille menosta. Meni siis kapulan vientien jälkeen merkille laukalla, mutta tiputti raville metriä ennen merkkiä. Yäk! Palkka kuitenkin, kun olin näin ajatellut, kun nyt yritti edes. Tästä jatkettiin vielä vähän hauskaa pitäen ja seuraavaksi sai lähteä lennosta merkille, nyt meni hirmu hyvin ja siitä hakemaan vasenta kapulaa, tämänkin teki tosi taitavasti, kun se tän nykyään osaa :-) Vauhdista palkka ja pallon kanssa mentiin autolle. Jäi siis kummallekin hyvä fiilis.

Tänään tehtiin myös paikalla-olot, Aron tuli viimeisenä paikalle ja oltiin reunapaikalla. Itse istumisissa ja makuissa ei huomautettavaa, mutta maa-käskyllä meni vähän vinoon maahan (näissä pitää olla jatkossa tarkka) ja istuakin tönötti jotenkin vinommassa kuin muut koirat.

Lopuksi seuraamista, jossa aluksi jouduin sanomaan, että nyt tehdään kunnolla. Aron paransi asennettaan kuin sika juoksuaan ja tehtiin monta onnistunutta pätkää hipihiljaa, lopulta varmaan minuutin seuruu ja oli aivan hiljaa. Mulla on tässä apuna namikädessä, mutta käsi on tavallaan koiran pään takana. Auttaa koiraa jotenkin keskittymään paremmin. Aron tuntui niin hyvältä :-)

Lapsetkin oli mukana treeneissä ja nehän oli jo automatkan aikana ojennettu, että ketään koiria ei saa häiritä eikä melua pidetä. Lapset siis pelasivat toinen läppärillä ja toinen puhelimella pelejä karkeilla lahjottuna ja oletin, että olivat suht hiljaa. Lapsistani ei yleensä ole yhtään kivaa lähteä koiratreeneihin, saatika osallistua niihin. Tänäänkin ne olisivat jääneet paljon mielummin kotipihaan, mutta itsestä ei tunnut oikein hyvältä jättää niitä su-iltana keskenään pariksi tunniksi kotiin, joten päädyin ottamaan ne mukaan. Aina ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia ja kuulin, että lapsien läsnäolo oli häirinnyt. Huoh, aina kaikki ei suju kuin elokuvissa, kun me ihmiset ja koirat ajattelemme asioista ja tilanteista niin eri tavalla.

Kana-areenalla

Kävin tekemässä ensimmäisen kouluttajan keikan :-) Kana-areenalla vietti tämän kennelin kasvatit pentupäivää ja minun osuuteni oli vetää tokoaiheista juttua näille puolivuotiaille pentusille. Parin tunnin sessio hurahti kuin siivillä. Ajatuksenani oli tarjota näille pennuille joitakin ihan perustreenijuttuja, joita voi tehdä lajista riippumatta. Minulla ei ole toisten kouluttamisesta juuri minkäänlaista kokemusta, mutta hyvin on vielä muistissa oman pennun koulutus ja monet jutut, joista on ollut meillä suuresti hyötyä. Toivotaan, että nämä koirakot jotakin sitten hyötyivät tästä. Tehtiin paikalla-oloja, luoksetuloja, kohteen kiertämistä ja kontaktitreeniä. Ihania nuo pennut, mutta myös haasteellisia. Moni pentu olisi rallatellut yksin lelunsa kanssa ja yksi koirakko osasi ilmeisesti tämän ongelman vuoksi tehdä todella taitavaa kahden lelun leikkiä, missä koira ei päässyt missä kohtaan olemaan ns. johtaja tuossa hommassa. Lisäksi luoksetuloissa pari pentua huusi kurkku suorana ohjaajan perään, tässä piti olla tarkkana, ettei tuota vahvisteta, vähennettiin ohjaajan ja koiran etäisyyttä ja kutsuttiin pennun ollessa hiljaa. Yksi näistä pennuista teki jo alokasluokan luoksetulon, näytti hyvin pätevältä.

Koulutuskeikan jälkeen alkoi oma treeniaika, johon Anna ajoi seuraksi kera Nellin ja Pipsan. Anna on niin parasta treeniseuraa.

Aron teki ensin kisamaisen osuuden, liikkeinä luoksetulo, kaukot ja tunnari kisamaisesti. Ei olla tehty kokonaisia liikkeitä aikohin ja huomasin, että niitä pitää tehdä kyllä säännöllisemmin. Ensin luoksetulo, jossa Aron ei tullut hyvällä vauhdilla stoppiin, ennakoi selvästi ja annoin mennä sen vähän yli ekan merkin, ennen kuin annoin käskyn, parani loppukohti ja maasta eteenistumaan oli paras, tässä laukkasi.
Sitten jatkettiin kaukoihin, jostain syystä kyttäsi tässä luoksetulon merkkejä ja perusasentoa oli vaikea saada suoraksi, liike alkoi ja jäi sitten vinoon maahan makaamaan. Itse kaukot oli minun mielestä hyvät, teki just niinkuin ollaan nyt koko viikko hinkattu, kaikki vaihdot ok. Tämän jälkeen jatkettiin tunnariin. En tiedä pettyikö Aron näiden kaukojen jälkeen siihen, että tuli vain sosiaalinen palkka (tein aika rauhauhallisen sellaisen) sillä hyvän perusasennon ottaminen tuotti vaikeuksia, jotakin häröilyä oli. Tästä lähti kapularivistölle hyvin ja näytti tekevän hyvin töitä, haisteli koko rivin ensin ja takaisin tullessa nappasi väärän, sen oman viereisen. Voi höh. Kapulan luovutuksen jälkeen pähkäilin hetken, että pitääkö nyt palkata ja Anna sanoi, että olinhan etukäteen päättänyt palkata tästä, koska koira kuitenkin yritti ja kisainen treeni alla. Koira sai siis pallon. Tämän jälkeen tehtiin uusi tunnari vähän eri suunnasta uudestaan ja nyt onnistui. Mitä tästä siis opimme? Palkattomuutta pitänee harjoitella joka viikko, ettei koiran tarvitse pettyä. Anna myös sanoi, että kaikki meidän perusasennot olivat olleet aloituksissa vinoja, hyvä kun huomasi, sillä itse en huomannut. Selkeämmin on siis vaan treenattava, onneksi meillä on tulevan talven treeniporukat sovittuna ja tänään jatketaan illalla maneesilla, kun mennään tänä syksynä ensimmäistä kertaa Tavesin maneesiporukan treeneihin.

No tokoilut jatkui Kana-areenalla. Aron jatkoi seuraamisella, tässä oli aluksi hakemista, Aronin ääntelyä oli vaikea kuunnella, kun Nelli ja Pipsa piippasivat myös, eli kuka piippaa? Namiavulla päästiin seuraamisessa alkuun ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Sitten leviteltiin leluja, merkkejä sun muuta ja olipas vaikeeta. Kun Aronin kontakti tippuu, on sen tosi vaikea nostaa silmänsä pois esim. ihanasta eteenmenopallosta. Mutta kun se pitää tämän jälkeen kontaktia, se ei sitä enää tiputtanut. Taas tehtiin paljon hyviä pätkiä seuruuta. Anna ja Nelli myös häiriköivät lisää leikkimmällä siinä vieressä meidän leluilla.

Lopuksi agilityä. Mielessäni oli, että haluan tehdä sitä kolmen hypyn treeniä, missä oma linja on suoraan eteenpäin ja koira lähetetään siinä sivulla hypylle, vedetään välistä ja taas hypylle jne. Ja kun se niin himputin vaikeeta. Anna näki vaikeuteni ja tein treeniä Nellillä, Pipsalla ja Aronilla. Kun tuli paljon toistoja, sain vähän siitä kiinni, miten nopeasti mun pitää juosta ja toimia. Aronin kanssa mun käskyt on koko ajan myöhässä eikä se anna niitä anteeksi niinkuin osaavat koirat Nelli ja Pipsa. Anna sanoi, että Aron myös sikailee, se ei halua kääntyä ohjaukseni mukaan vaan vähän jyrää omaa reittiään. Miljonan toiston jälkeen alkoi toimia ja Aronin kääntyi. Tätä lisää. Lopuksi katsottiin puomin kontaktia, Aron jää hyvin kontaktille vaikka juoksen itse eteenpäin, mutta se oli vaikeaa, että tulen itse hitaasti perässä, siinä tilanteessa 2on-off kontaktin tekeminen ei vielä suju.

Kaiken kaikkiaan aika kanalassa meni ihan vauhdilla, mulla olis ollut vielä niin paljon treenattavaa.....Kiitos Anna kaikesta!

Paluuta arkeen

Tämän viikon päivät ovat menneet kuin sumussa, sellaista kai ulkonakin on.
Jokapäivä on käyty hyvillä lenkeillä, mutta ehtiäkseen ennen pimeää, on mentävä samantien kun töistä pääsee. Tänään näin Varsamäen metsässä pari hirveä, onneksi menivät melko kaukana meitä karkuun ja onneksi Aron ei nähnyt niitä. Lähtisi ihan varmaan hirvijahtiin.

Kotisisätreenejä ollaan tehty joka päivä. Tämän viikon 30 sekunnin asentotreenissä istumisasento alkaa johtaa, maa 9, istu 12, seiso 10. Istumista onkin tehty nyt eniten.

Kaukokäskyissä tekniikka alkaa vakiintua, ollaan tehty paljon seiso-maa jumppaa ja paljon sarjaa istu-etu-maa. Tsekataan tätä huomenna kana-areenalla, että miltä se näyttää.

Ja koska kaikilla borcercollieilla pitäisi olla oma lammas, sai Aron sellaisen Tartosta