Haku, jälki ja toko

Siinä ne tulikin otsikossa tämän viikon treenit tai lajit.

Torstaina hakuiltiin Oriveden Hirsilässä. Minä niin rakastan noita Hirsilän metsiä ja päätin nauttia niistä jo ennen treenejä menemällä hyvissä ajoin ja tehtiin Leen ja Aronin kanssa tunnin lenkki. Kun ketään ei tule vastaan ja kaikkialla menee pieniä tai isoja metsäteitä, ei voinut kuin nauttia joka hetkestä. Ja niin teki myös Lee, joka kävi juomassa ojissa ja pyörähtämässä hiekassa.

Haku-alue tallattiin sitten porukalla hyvään ja selkeään mäntymetsään. Täydellinen metsä risteilytreenille. Metsässä oli myös isoja maakuoppia, joista yhdessä makasin maalimiehenä ja kuoppa oli lähes minun korkuinen, mutta siellä pohjalla maatessa näki vaan mäntyjen latvat, joten ei tiennyt itse treenistä mitään, kunnes taitava hakukoira kurkkasi kuopan reunalta ja löysi minut.

Leen treenissä jatkettiin toukokuun teemalla eli haltuunotolla. Nyt me osattiin kumpikin toimia oikein ja treeni oli onnistunein ikinä. Lee on erittäin motivoitunut juoksemaan ja maalimiehet oli siellä 50m päässä molemmin puolin. Lee lähtee "ukko"-käskyllä metsään ja itse liikuin keskilinjalla ottaen koiran aina haltuun, kun se palasi maalimieheltä ja muutama sekunnin seisahduksen jälkeen lähetän koiran viereltäni toisen puolen pistolle. Maalimiehet liikkuvat siellä 50m päässä meidän etenemisen tahtiin. Tehtiinköhän neljä pistoa molemmin puolin ja tästä jäi todella hyvä mieli. 

Viikon ainoa jälki ajettiin perjantai-iltana Pian ja Sarkun kanssa. Otin kotoa Leen jälkikepit, joista pistin leikkureilla kaksi keppiä puoliksi ja numerot päihin. 6 keppiä ja jatkettaisiin jälkeäkin toukokuun teemalla eli vahvistaen kepin löytymisiä ja toivoen tarkkaa nenää.  Koivusta oleva keppi sai olla numero kutonen eli toivoin onnellista loppua. Siksi isoin keppi pääsi sinne jäljen päähän.

Katsottiin Sarkun kanssa hyvä janapaikka,  siitä suunniteltiin 100m jälkisuora, missä Lee saa vaan mennä ensin hyvän jälkisuoran, sitten kulma ja sen jälkeen Sarkku saisi jättää pikkukeppejä kulman jälkeiselle suoralle. Lee lähti janalla etenemään todella hyvin, sillä se on nyt oppinut, mitä "edessä" tarkoittaa. Se lähtee voimakkaalla laukalla, reagoi hyvin jälkeen ja valitsi täydellisesti oikean suunnan. Ja sitten mentiin 100m suoraa, joka oli tehty nousevaan sammalrinteeseen. Leen motivaatio kyllä tuntui ja itsellä alkoi heti tuntua heikolta kunnolta siinä sen reippaassa jäljestysvauhdissa, vaikka juoksemaan en sen perässä suostukaan. Onneksi lopulta tuli se kulma, mihin Lee reagoi hyvin ja siitä 20m päässä oli eka keppi, jonka se ilmaisi hienosti.

Sitten jälkisuora meni mäntyjen alla kallioissa maastossa ja Lee ilmaisi hienosti pieniä keppejä, jotka olivat vielä välillä vähän mielenkiintoisissa paikoissa. Yksi oli jätetty sellaisen kumpareen päälle ja Lee kyllä haistoi sen, mutta mietti hetken, että miten sen voi ilmaista, koska Lee ilmaisee kepit maahanmenemällä ja sen piti asetella itsensä tähän kumpareen päälle, että sai kepin etutassujen väliin. Siinä se sitten makasi rauhassa ikään kuin koira olisi dobo-pallon päällä.

Keppi nro 2 jäi maastoon, mutta Sarkku ja Pia huomasivat, että se oli ihan liito-oravan näköisen kakkakasan vieressä ja mietittiin, että haittasiko se haju itse kepin ilmaisua. Mutta kepit 5/6 löytyivät ja olin todella tyytyväinen Leen suoritukseen. 

Tässä ollaan keppi 5:sella, joka oli jätetty sellaisen kallion kielekkeen päälle, mihin mahtui juuri koira makaamaan ja siitä jälki jatkui 2 metrin pudotuksella sammaleikkoon. Korkeusero ei kuvassa juuri näy, mutta ihan hyvin koira olisi voinut "mokata" valmistautuessaan hyppäämään alas, mutta silti ihana Lee-mussukka päätti ilmaista ensin kepin.

Ja viimeisellä kepillä syötiin kissanruokaa ja leikittiin pallolla. Kiitos Sarkulle ja Pialle tosi kivasta jälki-illasta ja kuvista metsässä. 

Sitten lauantain tokoihin. Olimme Levekin kentällä ja vietimme pienellä porukalla tokopäivää Maarit Hellmanin koulutuksessa. On ollut ilo tutustua Maarittiin ja hän on kouluttanut meitä jo tokossa/ rallyssa useamman kerran, joten on kiva, ettei tarvitse selitellä mitä on tehty. Joten päästiin tälläkin kertaa suoraan asiaan nimittäin kaukokäskyihin. Sain nyt Maaritilta hyvät ohjeet pilkkoa koko liike paloiksi. Harjoitellaan erikseen kohtaa liike alkaa, erikseen koiran jättämistä ja erikseen maasta ylösnousuja matkaa pidentäen. Kaikkien liikkeiden aloituksiin teemme nyt "tarjoa perusasentoa" pelin, missä oikein hyvästä tarjoamisesta saa luvan lähteä esim. ruutuun. Lee on sellainen, mikä jähmii liikkeen aloituksissa, odottaa noutoa, lukitsee katsellaan ruudun ja muut tötteröt, joten lähden nyt muuttamaan tällä pelillä sen asennetta parempaan suuntaan. 

Tässä työstetetään asennetta

No jes miten teit Lee hienosti!!

Treenasimme Maaritin kanssa myös ohjattua noutoa, johon minulla on nyt kivat eväät työstää sitä lisää. Lisäksi, kun noutoa katsottiin, Maarit muistutti, että kun Leen paluuvauhti on edelleen huonompi kuin meno, ei sitä saa kuluttamalla käyttää vielä huonommaksi. En muista, mitä Maarit mietti tämän palautuksen suhteen, mutta sain Lavikan Emmiltä idean, mitä tulen kokeilemaan. Opetan Leen nyt juoksemaan minua kohti ja pomppaamaan vasten. Tämän yhdistän noutoon ja teen sitä nyt jonkin aikaa niin, että Leen täytyy minua kohti juostessa ikään kuin lisätä vauhtia pompatakseen päin. Tänään Lee saa levätä, mutta silloin on aikaa kirjoitella blogia ja miettiä treenisuunnitelmia paperille.

Toukokuu

Toukokuu on tänä vuonna säiden puolesta vaihteleva. Kävin toissapäivänä Leen ja Codyn kanssa tekemässä pitkän maastoretken ja sen 3.5 tuntisen retken aikana satoi rakeita, lunta, vettä ja paistoi aurinko. Ja ollaan sentään toukokuun puolessa välissä. Saisi lämmin kesä alkaa jo!

Liikuntaa olen lisännyt koko meidän koiralauman eduksi, koska on enemmän aikaa liikkua luonnossa tai kehittää omaa kuntoa juoksemalla koiran kanssa. Neljän koiran kanssa en liiku kuin pakosta, mutta kahden pareissa on helpompi mennä. Aron on kulkenut mukana treeneissä osallistuen mm esineruutujen tallaukseen ja Cody taas pääsee metsään juoksemaan Leen imuun pitkille lenkeille.

Aron ja Lee erään metsäjälki-illan päätteksi

Leen ja Codyn mahduttaminen samalle kannolle vei kyllä hetken.  

Leen kanssa ollaan treenattu eniten pk-puolen juttuja, joten tämä kevät on mennyt täysin pk-puolen hyväksi. Maastoissa ollaan tehty jälkiä, joita Lee on saanut nyt ihanasti vieraiden ihmisten tallaamina. Pääpaino metsäjäljellä on ollut keppien ilmaisu, joten jäljet on olleet lyhyitä ja sisältäneet paljon keppejä. On päästy siis vahvistamaan kepin löytymistä runsain määrin. Janoissa Lee on oppinut nyt etenemään suoraan ja se todella etenee määrätietoisesti. Sillä on ehkä vähän liikaa motivaatiota ja vauhtia nyt siinä janalla, sillä ensimmäinen keppi meinaa jäädä ilmaisematta, jos se on siinä lähellä. Jos saa hetken jäljestää, tasaantuu sen vauhti ja keppien ilmaisu on helpompaa. Janoilla on myös tullut herkästi takajäljen nostoa, mutta päätin pohdiskella sitä tarkemmin heti kun se seuraavaksi nostaa jäljen väärään suuntaan.

Haussa on toukokuun teemana haltuun otto keskilinjalla. Lee on saanut tähän saakka risteillä ja juosta, nyt pitää saada se haltuun. Aloitin treenit ensin takapihalla niin, että jätän sen istumaan taakseni, kutsun "tähän" eli sivulleni seisomaan ja syömään namin, josta annan luvan edetä makupalakipolle. Sitten sama treeni, mutta Petteri tuli äitienpäivänä minulle maalimieheksi. Lee sai siis luvan mennä Petterin luokse syömään namia vasta, kun oli tullut hyvin "tähän". Torstaina se siirrettiin maastoon ja ihan aluksi Lee olisi juossut ohitseni maalimiehille, mutta Sari käskytti minua toimimaan selkeämmin, ottamaan selkeästi koiran haltuun, sanomalla koiralle seis ja sitten taas antamalla "ukko" käskyn, millä sai mennä maalimiehille. Se alkoi toimimaan heti kun päästiin Leen kanssa yhteisymmärrykseen, mitä nyt tehdään. Tällä teemalla jatketaan ensi torstaina. Meillä on tosi kiva ja aktiivinen hakuryhmä, joten alan itsekin hahmottaa viime kesää paremmin, että mitä ollaan treenaamassa.

Etsintäkokeen pikku-osat tarkkuusruutu on aina vain parempi ja Lee ei ole enää niin epävarma siinä. Se etsii ja löytää, joten nyt vaan pitää olla itsellä mielikuvitusta, että mitä kaikkea voisi tarkkuusruudussa sillä etsityttää. Nyt lauantaina valittiin sille esineeksi sormus ja voi sitä riemun hetkeä, kun se kävi ruudussa makaamaan maahan ja siellä sen tassujen välissä oli esine. Olen myös opettanut käskyn näytä, millä Lee tökkää esinettä nenällään, jollen näe missä se on. Välillä sammaleiset ruudut on sellaisia, ettei oma silmä näe esinettä. Pudotetun esineen noutoa tehtiin lauantaina Sennin kanssa ja  pudotettu alokasluokan kisamatkalla onnistui hyvin.

Kentällä ja tokotreeneissä olen tehnyt Leen kanssa paljon seuraamisen asennetta, mikä näkyy tekniikan leviämisenä. Olen vain halunnut, että se seuraa mahdollisimman suurella innolla ja tässä alkaa näkyä se kouluponin efekti myös pienesti edistäen ja jopa jalkaa painaen. Asenne on nyt ollut tärkeämpi kuin lapasena oleminen, joten sitä asennetta on palkattu paljon. Olen tehnyt seuraamisen suoraa, mikä tuntuu ajoittain ihan pk-seuraamiselta, mutta käännökset on levähtäneet. Ehkä teen niille ensi viikolla jotakin. Asennetta on haettu myös noutoon ja olen juossut lelu kädessä Leetä karkuun koko kevään. Leetä vaivaa myös luoksetuloissa se vieras koira, kun on Leen vuoro tehdä ja esim luoksetuloon saattaa tulla banaani-efekti, kun se väistää sitä vierasta koiraa. Joten kotipihassa on harjoiteltu niin, että jätän Aronin makuuseen ja yritän saada Leen suoraan luokseni. Molemmat koirat saa pallon palkaksi ja kuten kuvasta näkyy, tyytyväisiä olivat.

Esteiden kanssa on tehty hyppynoutoa matalilla hypyillä ja sitten korkeutta on harjoiteltu ilman kapulaa. 90cm esteen hyppy näyttää jo todella hyvältä ja vahvalta, mutta on siitä vielä matkaa siihen metriseen kapulan kanssa. Paikalla-olossa Lee on kehittynyt, sillä se pääsääntöisesti on maassa jo ihan suht kivasti. Tosin se nytkähtelee toisen koiran noutokäskyille ja hyppynouto saa sen venyttämään kaulaa kuin kirahvilla, että se näkisi paremmin mitä tapahtuu. Se ei ole kuitenkaan kertaakaan noussut, mutta vielä alkukeväästä se saattoi siirtää itseään sitä mukaan kun luoksetulokäskyjä sateli tekevälle koiralle. Tänään se pysyi kuitenkin tosi hyvin ja ryhdikkäänä 5 min makuun, joten toivoa on.

Olemme myös työstäneet tokoa ja miten hienoa on, että olen malttanut olla tämän lajin suhteen suuresti hermoilematta ja nyt palaset alkavat loksahtaa paikalleen. Lee on tehnyt nyt ruutua niin, että ympäristössä on häiriötä, tavaroita tai merkkejä, mutta Leen pitää löytää se ruutu. Ruutun meno on vahvistunut ihan kuin itsestään ja saan topattua Leen melko kivasti sinne ruutuun. 

Kaukokäskyjen ja sen maasta istumaan nousemisen kanssa on vietetty tänä keväänä hetki jos toinenkin ja nyt alkaa näyttää valoa tunnelin päässä. Sen sijaan, että Lee on vain passiivisena maassa eikä halua nousta istumaan, se pompsahtaakin nyt jo paljon paremmin ylös. Sit-käskyä on tehty paljon lähellä esim niin, että seison selin koiraan tai istun myös itse maassa. Olen yrittänyt totuttaa koiraa erikoisiin juttuihin niin, että se Sit-käskyyn reagointi kannattaa, vaikka asetelma olisi outo.

Joten ihana huomata, että treenaamisesta on ollut hyötyä, kun se on niin kivaakin. Loppuun laitan vielä kivan kuvan Leestä, kun se on oppinut olemaan kameran edessä niin söpö.