Online Canifit Try-out competition November

 Leen isän omistaja Cath Belgiasta antoi minulle kivan vinkin. Euroopassa kun ei saa nyt järjestää mitään tokokisoja, niin ovat keksineet siellä nettitokokokeet. Ja itse lähdin nyt ihan mielenkiinnosta ja kannatuksen vuoksi tälläiseen Jelte Van Campin järjestämään kisaan. Joten kerron vähän tarkemmin nyt Online Canifit Try-out kisasta.

Ideana on, että ensin ilmoittaudutaan itselle sopivaan luokkaan ja kilpailu maksoi 10 euroa. Tokokisaa käydään kansainvälisillä säännöillä, joten ilmoitin Leen Ob1-luokkaan, joka on meidän avoluokkka. Leen kanssa on treenattu nyt kovasti voi-luokan juttuja, mutta kaukot on vielä ihan kesken, joten siksi valitsin kisaluokaksi avon. Järjestäjä määritti liikejärjestyksen ja seuraamiseen tuli oma kaavio. Koronan vuoksi paikallaoloon ei tarvittu toista koiraa, joten sen sai tehdä ihan yksin, mutta tähän koetilanteeseen tarvittiin videoitsija ja liikkuri. Toive oli, että kaikki kuvataan siitä hetkestä kun koirakko astuu kehään videolle ja yksilöliikkeet tehdään yhteen putkeen. Järjestäjä myös halusi, että koirat onnistuvat, joten ilmeisesti oli lupa käyttää apuvälineitä kuten ruudussa tai kaukoissa kosketusalustaa. Suoritukset jokainen videoi ja sitten lataa ne you tubeen, josta kilpailija jakaa linkin kisan faceryhmään kaikkien katsottavaksi. Jokaiselle luokalle oli kysytty myös kokenut tuomari, joten OB1-luokan tuomaroi Nadine Hess Sveitsistä, joka on ilmeisesti voittanut belgien toko mm-mestaruuden suomessa 2014.

Kivaa tietysti tässä kisassa oli katsella toisten suorituksia. Osallistujia oli 13 koirakkoa avoluokassa ja osallistujat olivat olivat keski-euroopasta sisältäen ainakin Belgian ja Saksan. Näin päättelin liikkurin käskyistä. Mielenkiintoista oli seurata, miten erilaisissa paikoissa ihmiset treenaa tokoa, sillä joku ranskaa puhuva koirakko teki oman suorituksen keskellä isoa puistoa lasten leikkipaikan vieressä. Siinä saattoi juosta sattumalta pari lasta kaukojen aikana koiran takaa tai isompi retkiseurue kulkea kehän läpi. Lisäksi moni treenasi aidatulla takapihalla, johon juuri ja juuri sai seuraamiskaavion mahtumaan puutarhatonttujen väliin. Saksalaiset olivat taas selkeästi saaneet lupia urheiluhalleihin ja jalkapallokentille, kateudella niitä katselin. Toisaalta ruudun paikka voi olla vaikea, kun jalkapallokentän viivat saattavat vaikeuttaa sen hahmottamista. Ja ylipäätään oli kiva katsella kisasuorituksia itselle tuntemattomista koirakoista ja silti nähdä sen yhdistävän tekijän, että koiran kanssa sitä tokoa tehtiin ja videoitu suoritus taisi myös vähän jännittääkin.

Leen suorituksen voit katsoa tästä.

Meidän suoritus tehtiin Ylöjärvellä Tähtitekniikan hallissa, joka oli meille ihan uusi paikka. Hiukan ehdin verrytellä Leetä kentällä, kunnes liikkurini oli valmiina ja suoritus sai alkaa. Arvostelin nyt itse oman suorituksen, laitoin sitten myöhemmin kursivoituna tekstinä tuomarin arvion. Se, mitä olen lukenut toisten arvoita, niin huomasin, että tiukkaa ja tarkkaa on. 

Ensimmäisenä oli seuruu, joka videolta katsoessa näytti levottomalta. Leetä kiinnostaa, että mitä kaikkea kentällä on ja käännöksissä sen kontakti tippuu. Välillä se vähän yliyrittää, mutta onneksi istuu perusasentoihin. Kun en osaa harrastaa vain yhtä lajia ja menen koiran kanssa lajeista toiseen, ei ole aina helppoa kertoa, että nyt tehdään tokoa. Itse en antaisi tästä seuruusta 7 parempaa arvosanaa. Ehdottomasti nyt talven aikana tulisi treenata se kontakti kuntoon, toki yrittää vähän edistääkin ja sitä edistämistä olen viime aikoina työstänyt parempaan paikkaan. Ja seuruussa tuli sellainen varmasti yövuorojen aiheuttama musta-aukko, että kirjoitin liikkurin ohjeisiin hidasta käyntiä, kun piti ollakin juoksua. Fast ja slowly pace; mitä näitä nyt on.

No fast pace, in normal pace the dog is a bit upfront ans looses position in the turns. Nice movement! 5.5

Seuruun jälkeen liikkeestä seiso. Sanon top-käskyn niin hiljaa kuin osaan, sillä jos sanon sen yhtään painokkaammin, käy Lee maahan. Se ihmeesti arpoo niitä asentoja edelleen. Käskyn kuultuaan se jää seisomaan ja lopussa ei mielestäni valittamista, mutta seuruu ennen käskyä ei ole niin priimaa, joten antaisin 9 tästä liikkeestä.

Heelposition should be more on the point. Going behind the dog there is no stop (handler). 9

Sitten luoksetulo, jonka liikkeen alussa Lee jää vähän kiinni liikkuriin eikä käy maahan sillä tavalla napakasti kuinka normaalisti menee. Luoksetulon vauhti on ihan riittävä, mutta kutsuin sitä käskyllä tänne, mikä tarkoittaa, että tule eteeni istumaan. Ja Lee laukkaa kiltisi sivulle. Jos ei tietäisi, että se teki loppuasennon väärin, niin voisi sanoa, että kiva luoksetulo, mutta eihän se tuomari kokeessa tiedäkään, että kumpaan sen pitää tulla. Joten annan tästä 9,5.

End position should be bit faster, maybe more straight. 9.5

Liikkeestä maahanmeno. Tässä seuruu on jo tasaisempi kuin aikaisemmin. Käy maahan käskyn kuultuaan ja varmaan ihan ok näin kyläkisatasolla aatellen. Ei silti kymppiä, vaan 9 alun seuraamisestaja ehkä koiran tulisi olla myös levollisempi ollessaan siinä jäävässä asennossa ja Leen pää liikkuu hiukan levottoman näköisenä.

Heelposition should be more on the point. Going behind the dog there is no stop (handler). Make sure, you dont move the hand when dog comes into end position.  9

Ruutuliikkeen alussa liikkuri kysyy, että miten koira käyttäytyy ruudussa. Sanon ensin pysäyttäväni koiran, sitten vasta maahan. No Lee lähtee hyvin ruutuun, mutta top-käskyllä tippuu maahan. Olin jo ihan unohtanut, että se voi tehdä näinkin. Kyllähän tätä elokuussa hinkattiin. Sveitsiläinen tuomari ei taida ymmärtää, että miten Leen pitäisi siellä ruudussa toimia, enkä tiedä mitä vähennyksiä ennakoinnista tulee. Toivotaan, että 8 olisi tästä realistinen numero.

Reaction to down command could be a bit better (if supposed for direct down). 9.5

Noutoliike. Ehkä tämän mallin nouto riittää arvosanaan 10.

Really nice work! Dog should be bit closer to the handler in the front position. 9.5.

Kaukot. Vähän jähmeästi Lee nousee ekaan istumiseen, mutta onneksi nousee. Vitsit tämä oli sille vaikea liike vielä kesällä, mutta suht kivasti nyt kokonaisuudessa. 9 tästäkin, saisi nousta ekassa siirrossa ripeämmin.

First sit could could be faster compares to the other positions. Nice work! 9.5.

Hyppy. Tässä jään tarkoituksella tosi lähelle estettä, että saan Leen tulemaan tänne käskyllä suoraan eteeni istumaan eikä sille jäisi tilaa keksiä, että menenpä suoraan sivulle. 10 tästä.

Front is aside, not in center, 9

Kierto, missä on ihan sopiva vauhti, mutta lopun sivulle tulossa tiputtaa 2 askelta ennen raville ja siten asettelee itseään sivulle. 9 tästä.

Speed back should be more focussed, end position should be more straight. 9

Paikkaistuminen 10

Kokonaisuuteen olin tyytyväinen, sillä Leen kanssa on kiva tehdä ja se tuntui olevan tarkemmin mukana, kun edettiiin liikkeissä. En ole sen kanssa tehnyt koko syksynä tokoa kokonaisin liikkein näin saatika että oltaisi tehty kaikki liikkeet putkeen. Joten sinänsä antoi itselle kivaa informaatiota, että miten koirani toimii näin pidempi kestoisessa suorituksessa. Kivaa oli se, että kaikki liikkeiden aloitukset onnistuvat ja Lee tulee kaikkiin iloisella ilmeellä. 

Kokonaisvaikutelma: Some jumping to handlers face. A bit more of control in the releasements and then it`s even more perfect! Great handling and super team! 9

totalpoints 287

Itseltäni on nyt hiukan hukassa, että miten paljon keskitytään nyt tokoon vai aloitanko koiratanssin voi-luokan työstettäväksi. Olen koko syksyn nyt rakennellut tunnaria, ohjattua noutoa ja luoksetuloa voittajaluokan mallisiksi. Metallinoutoa kokeilin kerran ja tajusin, ettei se mene nyt heittämällä läpi. Pähkäilen, että onko meillä kiire tokokokeeseen? Ja jos ei ole, niin kisataanko tokossa vasta uusilla säännöillä esim ensi elokuussa? Ja käykö sittenkin niin, että korona sulkee treenihallit ja paikat, joten pidetäänkin joulukuu taukoa eikä treenata mitään? Ensi kesäksi on visiot jo valmiina ja suuret haaveet pk-puolen jälkikokeisiin sekä vepekokeisiin. Joten maaliskuussa alkaa pk-tottiksen hiominen joka tapauksessa. Rallytoko ei nyt puhuttele lainkaan, joten toivotaan, että pieni tauko siitä tekee ainakin terää. 

Skyfall

Ja mitä Skyfall-esitys toi tullessaan...…..

Viimeinen viikko on treenattu tosi paljon pelkästään koiratanssia. Edessä oli koiratanssikisat Jyväskylässä ja vielä viikkoa ennen meidän ohjelma näytti todella epävarmalta ja vajaalta. Vielä 4 päivää ennen mietin, että leikataan musiikista yksi pala pois. Alkuperäinen Skyfall-musa oli työstetty voittajaan ja ohjelman kesto oli hieman yli 3 min. Ehkä hiukan liian pitkä vielä avoimeen luokkaan. Mutta aina kun otettiin jokin pala pois, kärsi kokonaisuus. Joten ohjelmaan keksin sitten täytettä ihan viime hetkellä.

Pari päivää ennen koiratanssikoetta olikin vielä iltarallykisat kotihallilla. Ajattelin, että ei pitäisi kyllä mennä. Ei olla tehty ainuttakaan rallytreeniä edellisten kisojen jälkeen, joten epäreilua kyllä koiralle. Koiratanssissa taas ei saa istua missään kohtaa ohjelmaa, joten millä kerron koiralle, että nyt on rallykoe, istuthan heti kun pysähdyn. No lähdettiin tekemään vain maksettu harjoitus ilman jännitystä tai onnistumisen ajatusta. Radan nähdessäni oli innoissani, sillä oikeastaan kaikki kyltit oli meille helpot paitsi viimeinen kyltti. Siinä oli koiran tultava oikealta puolen eteen seisomaan ja siitä peruutus. Ollaankohan tehty tämä viimeksi elokuussa?

Tuomarina oli Päivi Nummi ja ai miten tykkään hänen radoistaan. Se varmaan oli syynäkin näihin kisoihin. Ja Lee olisi saanut ehkä valiotuloksen, jollei sen ohjaaja olisi taputtanut reiteen pujottelussa, siitä tuli -3 ov. Se pieni kontaktin herpaantuminen sai minut taputtamaan reittä vasten ja samalla hetkellä muistin, että näin ei rallyssä pidä ikinä tehdä. Kyllä siellä muutakin sattui ja tapahtui, mutta pisteitä tältä radalta 92. Ja se oli Leen paras tulos mestarista. Lee tuntui virkeältä ja villiltä, mikä on tietty hyvä asia, ettei sen asenne kisaamista kohtaan ole sammunut, vaikka sen ohjaaja kokee olevansa surkea. Tämän vuoksi rally tuntuu juuri ihan turhalta piperrykseltä ja taidan ottaa meille nyt oikean rally-breikin. Katsellaan vaikka ensi vuonna, että puhutteleeko tämä laji. No joo, eiköhän, mutta muut teemat nyt inspiroi enemmän.

Ja niin lähdettiin Sennin kanssa lauantai-aamuna kohti Jyväskylää. Siellä oli htm-avo luokassa 7 koirakkkoa ja lähtölistaa katsoessa tiesin luokan olevan kovatasoinen. Meillä oli kuitenkin lähtöpaikka luokan viimeisenä. Ja päätin tehdä parhaani, keskittyä esiintymään, ohjata koiraa silti selkeästi ja päätin katsoa sekä taivasta että tuomareita koiran sijaan edes jossakin välissä. Ohjelma lähti käyntiin hivenen haparoivasti, mutta kun 3 minuutin esitys oli ohi, tiesin, että me tehtiin Leen kanssa tämä paremmin kuin yksissäkään harjoituksissa.

Ja niin Lee voitti! Pisteitä saimme 24,03 sekä kunniamaininnan. Tämän vuoden alusta koiratanssisääntöjen mukaan kolmella kumalla saa HTM2-koularin ja meillä oli edelliseltä syksyltä niitä kaksi jo jemmassa. Joten Lee sai nyt luultavasti ensimmäisenä bordercolliena sekä ilmeisesti ensimmäisenä koiratanssikoirana tämän koularin nimensä eteen.

Kilpailun jälkeen yksi tuomareista tuli kertomaan, että meidän esitys oli koskettanut häntä sillä tavalla, ettei kuulemma tule unohtamaan sitä hetkeen. Kiitin sanattomana tästä palautteesta. Mutta siitähän koiratanssissa oli kyse, että saisi luotua katsojalle mielikuvan musiikista, teemasta, saumattomasta yhteistyöstä ja oikein ajoitetuista positioista. Olen kuunnellut Skyfallin ehkä tuhat kertaa ja kyllä se vaatii toistoja, että lopulta voit askeltaa musiikin tahdissa ja pysähtyä, kun tahti vaihtuu. Ja ohjata samalla vielä koiraa. Kehityspalautteena kaikki tuomarin kiinnittivät huomiota käsimerkkeihin, joita pitää ohjelmasta karsia. Kirjoitinkin viikko sitten paperille kaikki positioiden vaihdot ylös ja pidin päiväkirjaa, että kuinka monta niitä on ja että tulisi harjoiteltua kaikkia lähemmäs vain suullista käskyä. Toki ohjelmassa autoin koiraa nyt käsin. Tulevaisuuteen meidän pitää nyt opetella vielä pari positiota lisää, tehdä niihin lisää suuntia ja sitten yhdistellä ne tähän nykyiseen ohjelmaan. Ja sitten on esitys voittajaluokkaa varten valmis.

Mikään ohjelma ei kuitenkaan rakennu yksin, joten olen kiitollinen, että ystäväni Anna on aina taustatukena neuvomassa minua uusien ideoiden kanssa. Ohjelman taustalla on suuri rooli myös meidän koiratanssivalmentajalla Salla Haavistolla, joka ohjaa meidän yhteisiä ideoita. Itse en aina tiedä, että mikä sopii koiratanssiin ja mikä ei. Salla myös osaa sanoa siitä esityksen taiteellisesta puolesta eniten, että miten saada se ohjelman teema tuotua esiin oikein. Ja vielä tässäkin skyfall-ohjelmassa on paljon parannettavaa minun liikkumisessa. Ja Senni, ihana Senni, jakaa kanssani kisareissuja ja retkiä Sallan luokse. Videoi treenejä ja muistuttaa, että muista katse, muista nilkat. Sanoo kahta päivää ennen, että ei, et kehitä tähän nyt enää koiralle uutta positiota....

Joten tämä oli meidän viimeinen kisa tälle vuodelle ja olen niin kiitollinen maailman rakkaimmalle koiralleni Leelle, joka lajista toiseen on valmis kanssani lähtemään vaikka Timbuktuun, jos niin haluan.

Rally ja koiratanssikoe

Viime viikonloppua piti viettää rallyn valmennusrenkaan leirillä Kannuksessa, mutta leiri peruttiin koronan vuoksi. Harmi, kun olin jo anonut sille viikonlopulle viikonloppuvapaan töistä. Ja pitihän se sitten hyödyntää, joten nopeasti menin virkkuun katsomaan, että löytyisikö siihen jotakin korvaavaa ohjelmaa. Hyvällä tuurilla sain koepaikan Krista Karhun tuomaroimalle rallyradalle Ylöjärvelle lauantai aamulle ja toisen koepaikan samalle päivälle koiratanssikisoihin kotinurkalla olevaan Taidogas-halliin. Joten se oli semmoinen kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Rallykisassa pääsimme ensimmäiseen rataantutustumisryhmään, joka alkoi klo 8.30. Todella näppärää on kyllä kisaajan kannalta tälläiset 10 koirakon pienryhmät. Rataan oli helppo tutustua pienessä porukassa ja suoritukset olivat nopeasti ohitse. Kolmen parhaan kisakirjat jäivät paikanpäälle ja muut saivat lähteä suoritusten jälkeen kotiin. Loistavaa, sillä olin jo klo 10 takaisin kotona koiran kanssa.

Krista oli tehnyt ihanan mes-radan. Sellainen, missä mentiin sujuvasti koko ajan eteenpäin ja tehtävät olivat meille helppoja. Tai niinhän minä luulin. Leen kanssa tehtiin kuitenkin virheetöntä settiä ja yksi -1 ov tarttui matkaan. Lähes loppusuoralla oli kyltti "liikkeestä maahan kierrä koira" ja tämä koitui nyt meidän murheeksi. Lee nimittäin tarjosi maa-käskyllä liikkeestä istumista, jolloin sen peppu painui nopeasti istumaan. Voi kääk. Tajusin nopeasti, että uusittava tämä on, mutta uusinnalla Lee teki sen uudestaan. Joten yhdestä liikkeestä maahanmenosta saimme -13 virhepistettä. Lee on nyt useammassa treenissä tehnyt sitä, että se se tarjoaa istumista kaikissa jäävissä vaikka liikkeestä maahanmeno on ollut sille aikaisemmin tosi varma juttu. No ei ollut tänäänkään meidän vuoro vielä kerätä niitä valioitumiseen tarvittavia tuloksia, kun lopputulos oli 86 pistettä. Lee oli kuitenkin tosi kiva siellä radalla, joten ei muuta kuin seuraavaa rallykisaa kohti. Ehkä jonain päivänä onnistumme.

Iltapäivällä kävelimme Leen kanssa Taidogas hallille, sillä asutaan ihan siinä vieressä. Ei ole koskaan kyllä ollut näin lyhyttä kisareissua. Suomen partacolliet olivat järjestäneet sinne koiratanssikisat ja olin ilmoittautunut Leen kanssa htm avoluokkaan. Meillä on ennestään jo kaksi kumaa avoimesta, mutta myönnän olevani hieman koularin perään, sillä kolmella kumalla saisi koulutustunnuksen. Toisaalta emme ole harjoitelleet koiratanssia nyt viime kevään jälkeen oikeastaan yhtään, joten Lee ei olisi ollut vielä voittajaan valmis. Menimme siis kisaamaan vanhalla ohjelmalla eli wolf-biisillä, johon olin vain lisännyt sivuaskel-peruutussarjan.

Itse suoritus meni ihan hyvin, vaikka etukäteen oli haastava saada ohjelma mahtumaan 11m x 11m kokoiseen kehään. Lee osaa ohjelman jo ulkoa, joten siinä se isoin haaste taisi ollakin. Lee lopulta voitti tämän avoimen luokan pistein 21,70 mutta sillä ei saanut silti kunniamainintaa. Kaikki tuomarit toivoivat teknisesti vaikeampaa esitystä, mikä oli hassua, että ihan samalla ohjelmalla sai vanhojen sääntöjen mukaan kunniamaininnan. Tuomareiden mielestä esitys oli kaunis ja siinä näkyi meillä se yhdessä tekemisen meininki, mutta yksi tuomareista oli sitä mieltä, että koreografia oli lähes insinöörimäinen ja toivoi sitten jotakin muuta tilalle. Onneksi Salla, meidän koiratanssikoutsi iloitsi, että olen vihdoinkin oppinut esiintymään ja liikkumaan siellä kehässä, sillä silloin kun aloitettiin tämä laji, itki Salla, etten voi marssia kehään tokoseuruulla selkä jäykkänä. Ja toinen mitä on pitänyt opetella, että koiraa ei saisi tuijottaa esityksen ajan vaan katse pitäisi suunnata tuomareihin tai ylipäätään ylöspäin ja tämäkin on ollut vaikea juttu minulle.

Koiratanssi on kuitenkin tosi hieno ja koukuttava laji. Olemme treenanneet nyt todella ahkerasti sitä ja harjoitelleet uusia juttuja. Tarkoitus olisi osallistua marraskuun lopussa Jyväskylän kisoihin ja ensiesittää Skyfall-ohjelma. Ilmoitin meidät kuitenkin vielä avoimeen luokkaan, sillä uudet positiot ja siirtymät eivät valmistu millään kolmessa viikossa. Uusina juttuina on nyt käsky ”väli”, missä Lee on jalkojen välissä ja teemme käännöksiä siinä. Ohjelmassa on myös sivuaskeleet seuruussa koiran ollessa niin vasemmalla kuin oikealla ja tuo jälkimmäinen vaatii vielä ihan päivittäistä jumppaa, että Leen takapää pysyy suorana. Ja sivu-askeleet pitäisi tehdä vielä niin, etten katso koiraa lainkaan vaan tuijotan ikään kuin taivaalle. Sikavaikeeta! Skyfall kun kertoo siitä, kuinka taivas tippuu meidän niskaan ja yhdessä selviämme siitä. Minun pitäisi ilmentää ohjelmassa jääkylmää Bond-muijaa ja Lee taitaa olla se Herra Bond. Voi tirsk, mutta kuka leikkiin ryhtyy, niin se leikin kestäköön.

Hopea-asun ja ”välikäskyn” testailua