Elvis 11.v.

Meinasi ihan unohtua. Meidän perheen veteraani Elvis täytti 14.11. komeat 11 vuotta. Koiriemme kesken se on ihan ehdoton johtaja, jota muut kyllä kunnioittavat. Useamman kerran yöllä olen herännyt esim Aronin piipitykseen. Elvis on nukkunut makuuhuoneen ovella ja Aron on kovasti halunnut tulla myös sinne, mutta Elvis on ollut edessä. Ja eihän se sovi, että Aron kävisi sanomassa Elvikselle, että väistys vähän. Näissä tilantessa olen unenpöpperössä vain kutsunut Elvistä, joka nousee katsomaan, että niin mitä ja Aron on päässyt itkuistaan.

Elvis on voinut viimeisen vuoden tosi hyvin. Lenkeillä Elvis kulkee reippaasti mukana ja kotiharrastuksiin sillä kuuluu piilotettujen nakkien etsiminen. 

Slo muistuttaa itsestään sillä tavalla, että kannuskynnet vaihtuu sillä kerran vuodessa. Ne ikäänkuin kuivuu irti. Tammikuussa on suunnitelmana mennä terveystarkastukseen Reviiriin ja verikokein katsotaan, mitä kilpirauhasen vajaatoiminnalle kuuluu. Elvis syö Forthyron-lääkettä tabletin aamuin illoin. Se on hoikassa kunnossa, mutta se on virkeä, sen vatsa on pysynyt nyt hyvänä. Alkusyksystä sillä oli vatsatauti, mikä otti niin koville, että haettiin eläinlääkäristä apua. Lammas Canacan-nappula maistuu sille hyvin ja sen vatsakin tykkää siitä kiintein ulostein. 

Elvis laumansa kera marraskuussa 2017.

Kuluneen viikon projekteja

Tällä viikolla olen koulutellut/ vahvistanut seuraavia juttuja.

Ray aloitti rallyn mes-tehtävän "koira eteen seisomaan ja siitä peruutus". Erikseen ensin peruutusta. Pähkäilin, että miten saan sen peruuttamaan ja sitten muistin, Ray osaa takajalkatargetin. Muistuttelin ensin isomman tyynyn avulla, että takatassut pitää siirtää tyynylle. Sitten tein esteet sen molemmille sivuille ja naksautin joka kerta, kun se astui askeleen taaksepäin siirtääkseen tassut takatyynylle. Jos Ray kääntyi minusta pois päin mennäkseen nenä edellä tyynylle, ei seurannut mitään, mutta naksua ja namia kun peruutti. Ja jes, kaksi treeniä ja se alkoi peruuttaa. 

Vaihdoin takajalkatargetiksi pannulapun. Ja peruutettiin. Yhdistin myös käskyn pakki ja sain melko hyviä peruutuksia tehtyä. Otin sivulla olevat esteet pois ja nyt meillä on käytössä vain se patalappu siellä takana.

Ja toinen mikä tähän liikkeeseen liittyy on se eteeni siirtyminen, jossa ei nyt istuta vaan seisotaan. Sitä erillisenä tehtävänä. Koira, joka on koko elämänsä siirtynyt ohjaajan eteen istumaan, ei voi ihan hetkessä käsittää, että nyt pitää kuunnella käskyä ja seisoa. 

Aron on treenannut aika monen lihapullan edestä peltojälkiesine-ilmaisua. Aronilla on pitkä historia siitä, että kun se kohtaa esineen, se poimii sen suuhunsa. Joten alkusyksyllä naksuttelin sille käytöstä, mitä tehdään esineellä. Sen tulee koskettaa alaleualla esinettä samalla kun se käy maahan. Esineellä tulee pitää katse eteenpäin ja homma tulee tehdä niin, että seison koiran takana. Ja tätä juttua on hinkattu kriteeri kerrallaan paljon. Nyt sisällä se tekee jo tosi hienoja ilmaisuja. Ulkona tein maanantaina erilaisia tallattuja suoria nurmelle, missä oli ensin vain yksi esine ja sitten kahdesta kolmeen esineitä peräkkäin. Ulkona ilmaisut alkoivat jo sujua, mutta helposti nosti pään ja katseli takaa tulevaa lihapullaa, jonka yritin heittää koiran eteen. Tavoitteena on saada pian esineet peltojäljelle. Ainoa takapakki on maahan satanut lumi ;-)

Leen viikon projekteina on mm. käsitargetin vahvistaminen. Tätä olen tehnyt nyt joka päivä vähän. Toisena hommana on esineen nostaminen maasta. Ja ensi viikolla yhdistän tehtävät, jolloin lopputuloksena olisi esineen nostaminen käteen. Lee osaa nostaa maasta erilaisia esinetä ja saa palkan ylhäältä päin. Tällä palkkaussuunnalla se nappaa aika kivasti kiinni esineeseen ja lähtee nostamaan sitä ylöspäin. Olen testaillut erilaisia esineitä kuten kuulakärkikynä, tunnarikapula, lusikka, noutoesine, lapsen rukkanen. 

Ihan uusi Leen projekti on istu-käskyn ja asennon opettelu. Naksuttelen sille istu-käskyä, joissa nopeat istumiset tuottaa palkkion. Ja tässäkin palkkaan niin, että kun se istuu, se ajattelisi saavansa ylhäältä päin namin. Silloin se asettuu istumaan mukavan napakasti. Ollaan tehty tätä sisällä ja tänään ulkona läheisen koulun pihassa. Näyttää ja tuntuu hyvältä. 

Ruokakupille Lee on tehnyt maahanmenon ja siinä olemisen x määrän aikaa. Sen täytyy rauhassa maata, että saa ole hyvä-vihjeen eli luvan mennä ruokakupille. Nyt samaa tehdään istu asennosta.

 Ole hyvä-käskyyn on yhdistetty nyt muitakin elämän osa-alueita. Ulko-ovesta Lee ei saa enää ampaista, vaan sen pitää ottaa katsekontakti minuun ja seisahtua. Tajusin nimittäin maanantaina, että se vilahtaa siitä samantien paljon lupia kyselemättä. Aika pienellä sain sen ajattelemaan, että ovi aukeaa, niin siitä saa mennä vasta luvan jälkeen. Sama koskee autosta poistumista. 

Kivoja projekteja! 

Jos vielä sananen viime viikonlopusta. Oltiin Leen kanssa kannustamassa Petraa ja Raytä ykkös-kakkosluokkien kisoissa. Jari Helin oli tehnyt kakkosluokkalaisille kolme rataa, joista ensimmäisellä Petra jäi epäröimään a-esteen jälkeen ihan sekunniksi, jolloin Ray kävi loikkaamassa seuraavan esteen väärään suuntaan ja siitä hyl. 

Keskimmäinen rata oli profiililtaan vaikea ja siinä oli hankala kepeille meno. Ja juuri näillä  kepeillä ottivat 2 x 5 virheen, muuten siisti ja sievä rata. 

Sitten lähtivät viimeiselle radalle ja kannustin, että nyt ohjaa "raivolapsi asenteella". Ja se onnistui, koska tekivät nollaradan ja sijoittuivat sillä luokassa toiseksi. Ihan viimeiseen koirakkoon saakka jännitettiin, että tuleeko joku nopeampi nolla väliin, mutta ei tullut. Joten Petralle ja Raylle siirto kolmosiin!!

Treeneihin Petra leipoi maanantaina kakkua. Niillä on kyllä tosi kiva nuorten agilityn valkkuryhmä ja osaava koutsi Minna Räsänen. 

Japsihässäkkää

Kuluneella viikolla puuhasteltiin Rayn kanssa rally-tokoa. Olin nimittäin ilmonnut sen Jyväskylän tupla-rallykisoihin ja treenit nyt syksyllä pystyi laskemaan yhden käden sormilla. 

Maanantaina käytiin naapurin Ninan kanssa tekemässä hallilla ihan voi-luokan rallyrataa sillä seurauksella, että hiki pukkas otsalle; me ei osata mitään. Tiistaina minulla oli kirjoitettu ylös ne kyltit, mitkä oli vaikeimmat ja sitten vaan iltaohjelmaan pienet rallytreenit joka väliin. Seiso-käsky on meille hankala eikä Ray osaa mennä seiso-asennosta maahan. Se tekee sen istumisen kautta. Kaiken lisäksi Ray pomppi, sähläsi, yli-yritti ja haukkui. 

Torstaina kävin sen kanssa itsekseni hallilla ja työstettiin juttuja 45 min lähes yhteen putkeen. Välillä pidettiin juomataukoja ja jatkettiin. Ja viimeisen 2 min se työskenteli todella hyvin, joten tajusin, että sehän vaan paranee, kun otetaan turhat löysät pois. 

Perjantain Ray sai täysin huilata. Oikeastaan kaikki koirat vietti "ei tehdä mitään"- päivää. Puoliso totesi illalla, että tänään Lee on ollut kyllä rasittava. Niin, se puuhasteli kotosalla muiden edestä. 

Lauantaina lähdettiin Petran, Rayn ja bordercollieitten kanssa kohti Jyväskylää. Satoi vettä ja oli harmaata. Niin marraskuuta kuin olla voi. Kisapaikalla huomasin, että olin ottanut ihan liian vähän vaatteita mukaan, mutta onneksi koiran kanssa puuhastellessa tuli lämmin. Ray tuntui oikein kivalta jo lämmittely vaiheessa. Lämmittelin sitä moneen kertaan, että tasaantui keskittyneeseen tilaan.  

Rata 1. Siinä tuomarina oli Tytti L. Rata näytti melko helpolta, ei mitään kovin hankalaa. Silti ekalla suoralla olin kauhusta kankeana ja jäykkä, uusittiin heti kyltti nro 3. Sen jälkeen vähän rentouduin ja tehtiin meidän tason mukaista settiä. Aika lopussa otin niin turhan -10 kuin vain olla voi. Sellainen kyltti, missä koira jätetään istumaan, astutaan askel sivuun ja kutsutaan koira sivulle istumaan. Ihan takuuhelppo kyltti, muistaakseni alo-luokan kyltti. Tässä voisin ampua itseni (mutta onneksi tämä on vain harrastus enkä tee sitä). En nimittäin malttanut odottaa koiraa tulevaksi perusasentoon vaan lähdin etenemään, sitten muistin sen perusasennon ja pysähdyin. Ray teki miten ohjaaja halusi. Loppurata meni virheettä. Käytösruutukin sujui hyvin, siinä koiran tuli olla 2 min sivulla maassa. 

Saatiin yhteensä 85 pistettä. Jos ja jos en olisi tehnyt sitä typerää aivopierukymppiä, niin. No mitäpä näitä harmittelemaan, ihminen on erehtyväinen. Tavoitteena oli 70 pistettä, saatiin rutkasti enemmän.

Palkintojen jaossa tuomari julisti, että oltiin saatu tuomarin kunniamaininta. Me, hyvä ihme! Tuomari aloitti, että virheistä huolimatta koiran ja ohjaajan yhteistyö oli miellyttävää katsella ja koiran ohjaaminen oli kaunista. Palaute lämmitti kovasti. Tällä radalla ratkottiin myös japaninpystykorvien rallymestaruus, mutta se meni ansaitusti paremmille.

Sitten sai odotella hetken ja alkaa valmistella koiraa seuraavalle radalle. 

Rata 2. Nyt tuomarina oli Fiia-Maria Kivioja ja rata oli ehkä vähän vaikeampi kuin ensimmäinen. Hidasta käyntiä koira oikealla (ei oltu treenattu tätä ikinä) tai koira oikealla istu kierrä koira (tätäkään ei oltu tehty ikinä).

Itse rata meni nyt vähän huonommin kuin ensimmäinen. Uusin peruutuksen, mikä oli ihan tyhmää, kun Ray meni uusinnallakin ihan vinoon. Tehtiin myös vähän epätarkasti, ehkä väsymys alkoi näkyä tässä jälkimmäisellä.

Käytösruudussa oli koira istuu edessä 2 min. Se meni loistavasti. Ray oli hyvin tietoinen, mitä ollaan tekemässä. 

Iloksemme saimme kuulla, että pisteet riitti tulokseen, jopa 81. Taas enemmän kuin toivoin. Molemmilta radoilta tulokset, jihuu. Se tarkoitti koularia RTK3, sillä Rayllä oli toukokuulta yksi voi-tulos. Ja niin Raystä tuli meidän perheen ensimmäinen mestariin siirtynyt rallytokokoira.

Mentiin Annalle yökylään ja vasta nyt tajusin, että siskot-veljet kuva jäi ottamatta. Noh, ehkä Lee ja Venla ei malta istua vielä sillai nätisti niinkuin voisi toivoa. Aron ja Pipsa, Ray ja Minttu sen osaa kyllä. Alla oleva kuva kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta siinä ne on: Lee ja sisko Venla.

Sunnuntaina ajettiin kauheeta vauhtia Haukkuvaaran hallille. Klo 9 alkoi japsien harrastuspäivä ja ohjelmassa oli treenia rallyn ja agilityn parissa. Rallyssa meitä koulutti eilinen tuomari, Fiia-Maria. Ja Rayn kanssa tehtiin mestariluokaan rataa Fiia-Marian silmän alla. Uutena juttuna tuli, että mestarissa suurin osa tehtävistä tehdään koira oikealla puolella. Paljon ennemmän kuin satunnainen pätkä, mihin on tottunut voittajan radoilla. Täysin uusia temppuja tulee opeteltavaksi, mutta tajusin, miten tärkeää on ihan se perusseuraamisen hallinta. Rayn kanssa on tehty paljon käännöksiä paikallaan ja se on aika hyvä niissä. Kuitenkin se kylttien välissä niissä seuraamisosioissa saattaa kadota tai ottaa liikaa sivuetäisyyttä, joten ohjelmaan pitää lisätä sitä itse seuraamista. Uusina opeteltavina juttuina on edessä peruuttaminen sekä puolen vaihto edessä. Tätä jälkimmäistä mietinkin, että opetanko sen vain käsiavulla liikkumaan edestäni vai teenkö siitä hieman teknisemmän ja siten tarkemman tehtävän. 

Olisi voinut luulla, että Ray on ihan puhki rallytreeneissä, mutta päinvastoin, se vaan paranee. Oli tosi kiva ja tarkkana kuulolla. Ne virheet mitä mestarinradalla tuli, oli ihan osaamattomuutta. Joten tästä sai kyllä hyvät motivaatiot alkaa työstämään sitä mestariluokkiin ja tavoitteena ne yli 95 pistettä. Siihen tarvitaan runsaasti taitoa ja lisää kisakokemuksia. Oma jäykistely on saatava pois, mutta kiva on kyllä jatkaa Rayn kanssa tätä projektia. Ensi viikonloppuna Ray menee Petran kanssa agikisoihin, joten täytyy antaa sen varmaan viikolla vähän huilata ja käyttää se aika treenisuunnitelman kirjoittamiseen. 

Japsipäivässä rallyn jälkeen Ray riensi Petran kanssa agitreeneihin. Siellä kouluttajana oli mitteli-Reetta Kangaslampi. Tekivät jonkun venäläistuomarin hankalaa rataa, mutta tyylillä. Petra oli tosi tyytyväinen näihin treeneihin ja Ray kulki kivasti. 

Leen kanssa ehdin tekemään sille vieraassa hallissa monia juttuja. Se ei tunnu häiriintyvän ympäristöstään juuri mitenkään ja keskittyy kivasti. Tehtiin sen kanssa kehonhallintajuttuja sellaisella korokkeella, mikä oli siellä hallissa. Vahvistin kaikki tassut korokkeella-asentoa ja istumista korokkeella.

 Lisäksi otettiin Petran kanssa sille ensi kerran irtoamista. Laskettiin esteen rima ihan alas, pidin Leestä kiinni ja annoin luvan irrota Petran näyttämälle namikipolle esteen yli. Meni hyvin. Sitten Petra oli kahden esteen takana ja sama homma. Lopulta kolme estettä ja hyvin se lähtee suorittamaan. Ehkä rimoja ei olis välttämättä tarvinnut olla ollenkaan, ehkä pelkät siivekkeetkin olisi riittäneet.  Lopetettiin hyppelyt tähän, mutta jatketaan tätä samaa joskus myöhemmin lisää. Petra otti pari putkea Leen kanssa ja näyttää jo nyt siltä, että Lee tulee menemään kovaa. 

Muuten hyödynsin hallia ja ihmisiä ympärillä-teemaa siihen, että silloin kun ei tehdä mitään, kannattaa käydä makuulle ja tarkkailla siitä minua. Partacollieitten kanssa ei tätä osannut aikanaan vahvistaa ja ne häipyi heti omille teilleen tai hakivat muuten vaan ohjelmaa ympäristöstä. Joten kun istuskeltiin porukalla, useampi koira meni edes takas, haukkuivat yms ja Lee makoili maassa ja sai silloin tällöin namin. 

Edustuspaita on jo ostettuna ;-)

Lee oli myös tuhma tällä reissulla. Heti kun auton takaovi aukeaa, se yrittää livahtaa sieltä omille teilleen ja silloin tällöin onnistuu siinä kuten tänään.  Ärsyttävää ja vaarallista. "Ei tulla"-käskyn harjoitteleminen alkaa huomenna! 

Japsipäivän kohokohta oli houkutusten highway-kisa. Osallistujia oli paljon ja Lee osallistui myös. Sen ensimmäinen kisa! Ja vielä haastavalla radalla. Maassa oli luoksetuloradan molemmin puolin erilaisia herkkuja ja leluja, mutta Lee teki hyvän luoksetulon aikaan 3.05. Nopein taisi olla Sallan japsi Melli vaiko Mitsu vai Lilla. Jokatapauksessa voittoaika oli 2.59 sek. joten japsit menee tarvittaessa kyllä lujaa. 

Olipas siis kiva viikonloppu. Lumi ja räntäsade piiskasi tuulilasia, kun kähdettiin kotimatkalle ja auton takaosassa nukkui väsyneitä koiria. Tällä elää taas hetken.