Ensi vuodelle on jo ladattu vaikka mitä toiveita ja haasteita. Eniten toivon meidän koiralaumalle terveyttä. Toivottavasti kaikki pysyisivät terveinä, erityisesti Aron, joka täyttää ensi kesänä 11-vuotta.
Itseltäni toivon, että muistan aina sen, että treenaaminen tai kisaaminen ei saa kuormittaa niiden hyvinvointia. Koirat eivät itse laita kisa-ilmoja matkaan tai valitse häkissä/autossa koko päivän istumista sen vuoksi, että ne pääsevät tekemään kisasuorituksen.
Suurimmat treenisuunnitelmat on tehty kuitenkin Leen pään menoksi ja menemme heti tammikuussa korkkaamaan rallyn mes-luokan. Se tulee kyllä ihan liian pian, mutta lupasin jo osallistua että talkoilla bordercollie-yhdistyksen rotumestiksissä. Kirjoittelin itselleni ylös ne kyltit mitä me ei vielä osata:valkovuokko, oikean puolen peruutus, puolen vaihto edestä sekä koira eteen seisomaan ja siitä peruutus. Näiden kylltien eteen tehdään kovasti töitä. Eilen oli Csilla kolmatta kertaa kouluttamassa meidän rallyvalkkuryhmää ja sain hyviä ajatuksia oikean puolen peruutukseen. Sen onnistumisen perusedellytys on, että koira tietää varmasti sen position paikan. Joten Leelle täytyy vahvistaa sitä oikean puolen peruspaikkaa ihan todella paljon, koska se kauttaaltaan on epävarmempi siinä. Edessä peruutus meillä taas epäonnistuu usein sen vuoksi, ettei koira osaa vielä suoristaa itseään suoraksi tullessa seisomaan siihen eteen. Olen ajatellut, että opetan siihen eteen seisomaan tuloon ihan oman vihjeen ja sen erottelu eteen istumisesta on oma prosessinsa.
Kirjoittelin itselleni myös suunnitelman tokon avointa luokkaa varten. Suurin osa avo-luokan liikkeistä on ollutkin kaiken aikaa työn alla, mutta paljon on vielä tekemistä. Vaikeinta on tällä hetkellä ehkä oman motivaationi kanssa, kun jotenkin en jaksa tehdä noita tokojuttuja kuin silloin tällöin. Laitoin kalenteriin tämän vuoksi oman hallin kokeen ylös ja luultavasti keskityn kuukauden verran vain siihen ennen koetta. Toki käydään tälläkin viikolla vahvistamassa ruutua, noutoa ja kiertoa. Saisinpa itseäni niskasta kiinni ja opettaisin Leelle liikkeestä istumisen loppuun saakka. Niin, sitähän tarvitaan myös mestariluokan rallyssa.
Messarin koiratanssi toi meille valtavasti palautetta ja jostakin syystä moni treenikaverini on ihanasti innostunut myös koiratanssi-jutuista. Tässä lajissa meillä vasta onkin eniten uutta opeteltavaa, joten hyvin suunniteltuna on mm. sivuaskeleen opetus. Naksuttelen ensin koiran liikkumaan edessäni laudalla molempiin suuntiin ja siirrän sitten sen sivulleni. Sitten meillä on työn alle tulossa uusia positiota kuten raappa. Lee osaa laapan, mutta nyt käännetään nenä toiseen suuntaan ja tehdään siitä raappa. Jalkojen välissä liikkuminen on myös yksi tulevista positioista, mutta mietin että miten liikun siinä itse niin kauniisti enkä niin kuin olisi kakka housussa. Laappaan olen ajatellut rakentaa myös suuntia, mutta huh, se on sitä teknistä näperrystä. Ja sillä välin kun Lee lepää kaiken uuden oppimisen välissä, suunnittelen unelmien koiratanssihametta tulevaan voittajan ohjelmaan. Ja kuuntelen meidän uutta musiikkia, että opin sen joka ikisen rytmin muutoksen ja pienimmätkin vivahteet. Musiikki tulisi valita niin, että se tuntuu hyvältä valinnalta vielä sadankin kuuntelu tai treenikerran kohdalla. Saa nähdä koska sen voittajan suhteen ollaan valmiit kokeeseen, mutta käymme ensi vuonna tanssimassa vielä kolmannen kerran avoimessa luokassa susi-laulun koularin toivossa. Vuoden vaihtuessa koiratanssin säännöt muuttuvat ja uutena asiana Lee saisi itselleen koularin koiratanssista, mikäli saisi kolmannen kuman avoimesta luokasta.
Näin ennen joulua on jotenkin aikaista miettiä ensi vuoden pk ja vepe-touhuja, joten annetaan niiden nyt uinua siellä taka-alalla. Ensi vuonna tulisi kuitenkin uskaltaa viedä Lee näyttelyyn ja etsinkin jotakin takahikiän pikku näyttelyä puusilmäisellä tuomarilla, mistä metsästämme sitä H-arvosanaa. Siitä voi tulla kyllä haastavaa. Lee on korkea ja kapea, sillä on söpöt lappukorvat ja se jännittyy, jos tuomari tulee sihisemään sen eteen. Mutta mennään päivä kerrallaan ja harrastamme sitä mitä sydän sanoo.
torstai 19. joulukuuta 2019
Vuoden viimeiset kisat
Heti messarin jälkeisenä maanantaina oli Leen vuoden viimeisen kisan aika. Valmistautuminen oli siihen aika poikkeuksellinen, sillä käytiin heti aamusta tekemässä pitkä metsälenkki koko lauman kanssa. Piti karistaa messukeskuksen pölyt pois turkeista ja irrotella kunnolla. Lee juoksi metsässä niin onnessaan ja Cody paineli perässä. Aron ja Ray kulkivat kumpikin omaa tahtiaan.
Kotihallissa oli rallyn iltakisat mes ja voi-luokille, tuomarina Päivi Nummi. Taisi olla Päivin ensimmäinen kerta virallisesti tuomarina. Voittajassa oli 8 koirakkoa ja tunnelma hallissa oli hiljaisen rauhallinen rataantutustumisen alkaessa.
Rata oli helppo, mentiin kaiken aikaa eteenpäin. Ei peruutusta eikä mitään pujotteluja tai spiraaleita. Osallistuminen ei jännittänyt yhtään, mutta sellainen odottava kutkutus oli, että päästäis jo pian tekemään.
Meillä on kahdessa edellisessä kisassa epäonnistunut ensimmäinen kyltti. Jotenkin tuntuma koiraan katoaa ensimmäisellä kyltillä ja niin kävi myös nyt. Eka kyltti oli istu, seiso ja maahan-tehtävä, missä Lee oli tahmea ja jouduin antamaan parikin käskyä, että sain sen seisomaan. Tästä ei tullut kuitenkaan vähennyksiä ja sitten se rata lähtikin rullaamaan hyvin. Lee teki koko ajan hommia häntä heiluen ja oli ihanasti kuulolla. Teimme virheittä hyvällä vireellä viimeiselle kyltille saakka. Siellä itse lähdin varmistelemaan istumista sillä seurauksella, että Lee pyörähti käden liikkeestä. Voi äh, uusin! Uusinnalla en heilutellut käsiäini ja saimme nyt viimeisenkin kyltin tehtyä ja maalissa hyvillä mielin.
Kaikkiaan saimme 97 pistettä ja tämä kolmas kerta oikeutti RTK3-koulariin. Sijoituimme luokassa kolmanneksi ja palkintojen saaminen on mukavaa.
Tämä kulunut vuosi on sujunut kisakentillä paremmin kuin osasin ikinä edes haaveilla.
- Kävimme 6 kertaa rallykisoissa -> RTK2 keväällä ja RTK3 syksyllä
- kävimme 3 kertaa koiratanssikisoissa -> saimme aina kuman
- kävimme tokon alokkaassa 3 kertaa -> saimme ykköstulokset
- kävimme 2 kertaa vepekokeessa -> hyväksytty sove ja 1.tulos alokasluokasta
Leessä on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä minulle parhaan kisakaverin. Se ei ääntele, ei säädä eikä sählää. Se osaa rauhoittua kivasti häkkiinsä ja kun sen ottaa sieltä hommiin, se on heti valmiina. Se luottaa minuun tosi paljon ja yritän olla luottamuksen arvoinen. Muistelen, että tämän vuoden tärkein tavoite oli itsevarmuuden kasvattaminen ja onhan se meillä molemmilla kyllä kasvanut.
Joulukuuta elettiin ja metsä oli ihan lumeton
Kotihallissa oli rallyn iltakisat mes ja voi-luokille, tuomarina Päivi Nummi. Taisi olla Päivin ensimmäinen kerta virallisesti tuomarina. Voittajassa oli 8 koirakkoa ja tunnelma hallissa oli hiljaisen rauhallinen rataantutustumisen alkaessa.
Rata oli helppo, mentiin kaiken aikaa eteenpäin. Ei peruutusta eikä mitään pujotteluja tai spiraaleita. Osallistuminen ei jännittänyt yhtään, mutta sellainen odottava kutkutus oli, että päästäis jo pian tekemään.
Meillä on kahdessa edellisessä kisassa epäonnistunut ensimmäinen kyltti. Jotenkin tuntuma koiraan katoaa ensimmäisellä kyltillä ja niin kävi myös nyt. Eka kyltti oli istu, seiso ja maahan-tehtävä, missä Lee oli tahmea ja jouduin antamaan parikin käskyä, että sain sen seisomaan. Tästä ei tullut kuitenkaan vähennyksiä ja sitten se rata lähtikin rullaamaan hyvin. Lee teki koko ajan hommia häntä heiluen ja oli ihanasti kuulolla. Teimme virheittä hyvällä vireellä viimeiselle kyltille saakka. Siellä itse lähdin varmistelemaan istumista sillä seurauksella, että Lee pyörähti käden liikkeestä. Voi äh, uusin! Uusinnalla en heilutellut käsiäini ja saimme nyt viimeisenkin kyltin tehtyä ja maalissa hyvillä mielin.
Kaikkiaan saimme 97 pistettä ja tämä kolmas kerta oikeutti RTK3-koulariin. Sijoituimme luokassa kolmanneksi ja palkintojen saaminen on mukavaa.
Tämä kulunut vuosi on sujunut kisakentillä paremmin kuin osasin ikinä edes haaveilla.
- Kävimme 6 kertaa rallykisoissa -> RTK2 keväällä ja RTK3 syksyllä
- kävimme 3 kertaa koiratanssikisoissa -> saimme aina kuman
- kävimme tokon alokkaassa 3 kertaa -> saimme ykköstulokset
- kävimme 2 kertaa vepekokeessa -> hyväksytty sove ja 1.tulos alokasluokasta
Leessä on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä minulle parhaan kisakaverin. Se ei ääntele, ei säädä eikä sählää. Se osaa rauhoittua kivasti häkkiinsä ja kun sen ottaa sieltä hommiin, se on heti valmiina. Se luottaa minuun tosi paljon ja yritän olla luottamuksen arvoinen. Muistelen, että tämän vuoden tärkein tavoite oli itsevarmuuden kasvattaminen ja onhan se meillä molemmilla kyllä kasvanut.
maanantai 9. joulukuuta 2019
Messari 2019
Me kuulutaan Petran kanssa Messari-faneihin. Pari edellistä vuotta ollaan oltu siellä ilman koiraa, mutta haaveilin jo elokuussa, että viedäänpä Cody pentukehiin sinne näytille. Samalla houkuteltiin Codyn kasvattaja Hannaa ja sitä kautta koko pentue mukaan. Ja niin koko pentue lähti ja samalla esitettiin pentue myös kasvattajaryhmänä.
Pitkin syksyä olen seurannut Codyn kasvua ja kyllä, siitä näyttää tulevan ihan mukavan näköinen bordercollie. Olen myös huomannut, että sen purenta ei ole ihan priimaa. Hanna kielsi stressaamasta siitä, mutta toisinaan sinne suuhun on tullut kurkittua, että miten alaleuka kasvaa. Samalla Petra kävi yksissä näyttelytreeneissä Tamskin hallissa, mutta muuten sitä on seisoteltu ja juoksuteltu harvakseltaan. Ehkä enemmän olisi pitänyt, mutta päätettiin, että mennään rennosti.
Lauantaina oli ensin Helsinki Puppy Show 2019 ja bordercolliepentuja oli kehässä 10 kpl. Uroksia oli pikkupennuissa 3 kpl ja Cody oli omaan silmään kaikkein raakilein. Kaksi muuta urosta olivat selvästi hiukan isompia, nallemaisempia ja tuuheampiturkkisia. Tavoitteena kuitenkin oli, että haetaan vain kokemusta ja arvostelua Codysta, että miltä se nyt näyttää. Ainoa tavoite oli selvitä hommasta ilman suurempaa häpeää.
Lauantaina Kirsi Tevalin sanoi Codysta näin:
Mittasuhteiltaan hyvä pentu. Riittävä raajaluusto. Ylälinja saisi kovasti vielä tiivistyä. Hyvä kallo ja otsapenger. Alaleuka saisi ollavankempi. Kovin jyrkkä lantio sekä seistessä että liikkuessa takakorkea. Hyvä rinnan syvyys. Kantaa hyvin häntäänsä liikkeessä. Takaliikkeessä hyvin kinnerahdas. Mukava avoin käytös.
sij 3/3.
Luokan voitti Codyn veli Mörö, joka sai Kp:n ja näyttelyn kaunein bordercollie uros-pentu. Lämpimät onnittelut vielä Kirsille!
Rotunsa paras oli Codyn sisko Lilah, joka on todella nätti ja liikkuu erittäin hyvin. Lilah on kaunis kuin karkki.
Kasvattajaryhmässä saatiin kp ja ryhmä oli ainoa rodussaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Voittaja Puppy Show. Nyt ei ollut muuta pentuetta tukena ja Cody oli ainoa uros pienissä pennuissa.
Kristiina Niemelä näin:
6 kk, löysästi leikkaava, kaunis pää, korvat ja ilme. Leuan tulee vahvistua. Lupaava ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu kapeasti takaa hyvällä askelpituudella sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin. Väljän purennan takia ei kp.
Olimme tyytyväisiä tähän ja ajattelimme, että annetaan Codyn rauhassa kasvaa sekä vankistua. Katsellaan kesälle joku junioriluokan esiintyminen, mutta jos alaleuka ei kasva enempää, niin sitten se ei kasva. Tärkein Codyn homma on kuitenkin Petran mielestä kasvaa hyväksi agilitykoiraksi ja siihen Codylla on kyllä lahjoja.
Ja sitten vaihdetaankin täysin lajia :)
Syksyllä huomasin, että messarissa oli tänä vuonna Tahtitassujen järjestämä koiratanssikisa ja jostakin se ajatus hiipi mieleen, että olispa upeaa päästä sinne Leen kanssa. Voittajaluokan kaikki sivu-askeleet tuntuivat olevan vielä niin kaukana meidän taidoissa, että päädyin ilmoittamaan Leen avoimeen luokkaan. Meillä oli syksyltä yksi kuma ja lupa siirtyä voittajaan, mutta mitä jos menisimme katsomaan sillä tutulla helpolla ohjelmalla, että onko meistä yhtään isojen kehien esiintyjiksi. Lee on todella herkkä koira ja treenikaverit tietää, että yksi matolla möngertävä kärpänen voi romahduttaa Leen maailman. Silti se luottaa kyllä minuun ja meillä on vahva yhteenkuuluvuus. Lee rakastaa olla lähelläni ja tekee mielikseni mitä vaan. Joten miksipä ei messariin. Tiesin, että siellä se voi arastella kameroita, isoja valoja, ehkä kovaäänistä musiikkia ja taputtavaa yleisöä. Ja kun koiratanssikisoista on kokonaista kaksi koekertaa käytynä, niin olihan se vähän uhkarohkeaa. Mutta mitäpä menetettävää minulla on? Halusin tietää, selvitäänkö me täysin meille vieraassa paikassa ja päätin, että jos Lee ei selviä, niin se on minulle tiedoksi jatkoja ajatellen.
Viikkoa ennen messaria huomattiin treeneissä, että Lee edistää mukavasti seuraamisessa ja ennakoi jonkin verran ohjelmaa. Se osaa sen niin hyvin, että voi vähän keulia. Ja kun se edisti, ei pivotit, joita meidän ohjelmassa on kaksi, olleet minkään näköisiä. Muutamat päivät hinkattiin seuraamisen paikkaa ja pyörittiin niin vasemmalle kuin oikealle.
Ja kylläpä meinasi mennä luu kurkkuun kun näin sen ison kehän. Emme ole kilpailleet ikinä missään näin näyttävässä paikassa. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja päätin, että tehdään ihan samat rutiinit kuin kotona. Vien Leen juuri niinkuin aina kehään ja enkä anna katsomon tai minkään vaikuttaa asenteeseeni. Jos olen koirani arvoinen tukija, Lee kyllä selviää. Anna käski katsoa esityksen aikana edes kerran tuomareihin, joten sekin piti muistaa.
Tältä näytti kehään menoreitti ja siitä sukellettiin parrasvaloihin
Sitten kisapäivänä luotin Leehin ja rataantutustumisen käytin täysin Leen hyväksi. Kävelytin sen ensin ihan kehän ympäri, teetin pienen tempun ja palkkasin leikillä. Mentiin kehästä pois ja tultiin uudestaan. Käytiin siinä aloitusasennossa ja palkka. Yritin kertoa kaikin tavoin Leelle, että se on hyvä poika vaikka se arasteli isoja screenejä, joilta se näki itsensä. Se myös ihmetteli vähän ympäristöä, mutta tutuilla rutiineilla sain sen toimimaan lähes normaalilla tavalla.
Ja sitten olikin meidän vuoro mennä kehään:
https://www.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=nMv5VX1H2jc&fbclid=IwAR3oW_7X3No7N9jRqOAy5YwmLBNZdXY7JhIF6dc51kwcZtUWuujHMTYiqf0&app=desktop
Suorituksen jälkeen palkkasin Leen ruhtinaallisin kehuin ja herkuin. En pystynyt yhtään seuraamaan, miten muiden suoritukset meni, mutta kuulutuksesta kuulin, että olimme saaneet pisteitä 163 pistettä kuman kera. Jeee!
Tanssikuvat Anna Mäkinen/Tahtitassut
Itse suoritus oli ihan meidän näköinen. Oikean puolen seuruu näytti nyt hyvältä, sillä treeneissä se on edistänyt. Spiraaliperuutus ei ihan onnistunut, sillä vielä viikolla se oli kotihallissa hieno, mutta nyt jännitykseni vuoksi en pystynyt tekemään siitä niin kaunista kuin se olisi voinut olla. Pivotit olivat keskinkertaiset, mutta muuten tehtiin juuri se mitä osataan. Olin todella tyytyväinen, että Lee teki kanssani niin hyvin kuin se vain pystyy. Onhan se tosi nuori, joten siihen nähden häiriöiden sieto oli todella hyvää.Ihan mahtavaa kuitenkin, että me saatiin kokea tämä. Elämä pitääkin olla seikkailua ja tässä sitä oli roppakaupalla.
Ja lopulta kuulin, että olimme voittaneet avoimen luokan ja olimme ainoat kuman saaneet. Lisäksi Senni ja Sansa olivat voittaneet alokasluokan, joten Myytin koirat olivat ykköspaikoilla. On ollut hienoa kannustaa Senniä mukaan tähän lajiin, sillä Leen täti Sansa on todella näyttävä ja upea koira. Koirantanssi-uran aloittaminen messarissa vaatii rohkeutta, mutta me tiedettiin, että Senni & Sansa pystyvät siihen. Ja heidän esityksestä meni kyllä ihan kananlihalle.
Järjestelyt Tahtitassujen puolelta sujuivat aivan loistavasti ja kilpailijana oli helppoa olla mukana tässä kisassa. Kisakirjeessä kerrottiin tarkkaan aikataulut ja ennen kisaa kaikista kerrottiin selvästi. Meillä oli käytössä iso ja rauhallinen taukotila, missä oli oma lämmittelyalue, joten valmistautuminen sujui hyvin. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut valmistella koiraa näyttelyn kaaoksessa vaan meillä oli kaikki rauha omassa taukotilassa.
Tuomarien kommentit tuntuivat iholla, mutta ne täytyy vaan ottaa vastaan kunnioituksella.
Mari Väänänen: Varsin mallikasta htm:ää. Hyvä yhteistyö. Koreografiassa hyvä tunnelma.
pisteet 81/84.
Tiina Jounio: Erittäin kauniit positiot, pientä epätarkkuutta ja peruutus ei oikein onnistunut. Plussaa tempon vaihteluista, mutta tähän luokkaan olisi kaivannut jo hivenen lisää monipuolisuutta.
pisteet 77/82.
Heli Nousiainen: Tasainen varma ohjelma, johon olisi kaivannut enemmän kehän monipuolisempaan käyttöä. Nyt liikuttiin paljon vain eteenpäin. Takapään käyttöä kannattaa vielä treenata, nyt koiralla siinä hapuilua, muuten tarkat positiot.
pisteet 81/85
Voitimme 12 kg Royal canin ruokaa, mutta onneksi se oli lahjakorttina, sillä autoon ei olisi kyllä mahtunut, koska messarista tuli hankittua kaikenlaista tarpeellista. Lee sai mm noutokapulan ja valjaat. Lisäksi koko porukalle paljon herkkuja ja nakerrettavaa. Itselle uusi kestokassi: kerään niitä ja kennelliiton kestokassia minulla ei vielä ollutkaan. Ja tietysti ainutlaatuiset voittaja ja kuma-ruusukkeet!
Pitkin syksyä olen seurannut Codyn kasvua ja kyllä, siitä näyttää tulevan ihan mukavan näköinen bordercollie. Olen myös huomannut, että sen purenta ei ole ihan priimaa. Hanna kielsi stressaamasta siitä, mutta toisinaan sinne suuhun on tullut kurkittua, että miten alaleuka kasvaa. Samalla Petra kävi yksissä näyttelytreeneissä Tamskin hallissa, mutta muuten sitä on seisoteltu ja juoksuteltu harvakseltaan. Ehkä enemmän olisi pitänyt, mutta päätettiin, että mennään rennosti.
Lauantaina oli ensin Helsinki Puppy Show 2019 ja bordercolliepentuja oli kehässä 10 kpl. Uroksia oli pikkupennuissa 3 kpl ja Cody oli omaan silmään kaikkein raakilein. Kaksi muuta urosta olivat selvästi hiukan isompia, nallemaisempia ja tuuheampiturkkisia. Tavoitteena kuitenkin oli, että haetaan vain kokemusta ja arvostelua Codysta, että miltä se nyt näyttää. Ainoa tavoite oli selvitä hommasta ilman suurempaa häpeää.
Lauantaina Kirsi Tevalin sanoi Codysta näin:
Mittasuhteiltaan hyvä pentu. Riittävä raajaluusto. Ylälinja saisi kovasti vielä tiivistyä. Hyvä kallo ja otsapenger. Alaleuka saisi ollavankempi. Kovin jyrkkä lantio sekä seistessä että liikkuessa takakorkea. Hyvä rinnan syvyys. Kantaa hyvin häntäänsä liikkeessä. Takaliikkeessä hyvin kinnerahdas. Mukava avoin käytös.
sij 3/3.
Luokan voitti Codyn veli Mörö, joka sai Kp:n ja näyttelyn kaunein bordercollie uros-pentu. Lämpimät onnittelut vielä Kirsille!
Rotunsa paras oli Codyn sisko Lilah, joka on todella nätti ja liikkuu erittäin hyvin. Lilah on kaunis kuin karkki.
Kasvattajaryhmässä saatiin kp ja ryhmä oli ainoa rodussaan.
Sunnuntaina oli vuorossa Voittaja Puppy Show. Nyt ei ollut muuta pentuetta tukena ja Cody oli ainoa uros pienissä pennuissa.
Kristiina Niemelä näin:
6 kk, löysästi leikkaava, kaunis pää, korvat ja ilme. Leuan tulee vahvistua. Lupaava ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu kapeasti takaa hyvällä askelpituudella sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin. Väljän purennan takia ei kp.
Olimme tyytyväisiä tähän ja ajattelimme, että annetaan Codyn rauhassa kasvaa sekä vankistua. Katsellaan kesälle joku junioriluokan esiintyminen, mutta jos alaleuka ei kasva enempää, niin sitten se ei kasva. Tärkein Codyn homma on kuitenkin Petran mielestä kasvaa hyväksi agilitykoiraksi ja siihen Codylla on kyllä lahjoja.
Ja sitten vaihdetaankin täysin lajia :)
Syksyllä huomasin, että messarissa oli tänä vuonna Tahtitassujen järjestämä koiratanssikisa ja jostakin se ajatus hiipi mieleen, että olispa upeaa päästä sinne Leen kanssa. Voittajaluokan kaikki sivu-askeleet tuntuivat olevan vielä niin kaukana meidän taidoissa, että päädyin ilmoittamaan Leen avoimeen luokkaan. Meillä oli syksyltä yksi kuma ja lupa siirtyä voittajaan, mutta mitä jos menisimme katsomaan sillä tutulla helpolla ohjelmalla, että onko meistä yhtään isojen kehien esiintyjiksi. Lee on todella herkkä koira ja treenikaverit tietää, että yksi matolla möngertävä kärpänen voi romahduttaa Leen maailman. Silti se luottaa kyllä minuun ja meillä on vahva yhteenkuuluvuus. Lee rakastaa olla lähelläni ja tekee mielikseni mitä vaan. Joten miksipä ei messariin. Tiesin, että siellä se voi arastella kameroita, isoja valoja, ehkä kovaäänistä musiikkia ja taputtavaa yleisöä. Ja kun koiratanssikisoista on kokonaista kaksi koekertaa käytynä, niin olihan se vähän uhkarohkeaa. Mutta mitäpä menetettävää minulla on? Halusin tietää, selvitäänkö me täysin meille vieraassa paikassa ja päätin, että jos Lee ei selviä, niin se on minulle tiedoksi jatkoja ajatellen.
Viikkoa ennen messaria huomattiin treeneissä, että Lee edistää mukavasti seuraamisessa ja ennakoi jonkin verran ohjelmaa. Se osaa sen niin hyvin, että voi vähän keulia. Ja kun se edisti, ei pivotit, joita meidän ohjelmassa on kaksi, olleet minkään näköisiä. Muutamat päivät hinkattiin seuraamisen paikkaa ja pyörittiin niin vasemmalle kuin oikealle.
Ja kylläpä meinasi mennä luu kurkkuun kun näin sen ison kehän. Emme ole kilpailleet ikinä missään näin näyttävässä paikassa. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja päätin, että tehdään ihan samat rutiinit kuin kotona. Vien Leen juuri niinkuin aina kehään ja enkä anna katsomon tai minkään vaikuttaa asenteeseeni. Jos olen koirani arvoinen tukija, Lee kyllä selviää. Anna käski katsoa esityksen aikana edes kerran tuomareihin, joten sekin piti muistaa.
Tältä näytti kehään menoreitti ja siitä sukellettiin parrasvaloihin
Sitten kisapäivänä luotin Leehin ja rataantutustumisen käytin täysin Leen hyväksi. Kävelytin sen ensin ihan kehän ympäri, teetin pienen tempun ja palkkasin leikillä. Mentiin kehästä pois ja tultiin uudestaan. Käytiin siinä aloitusasennossa ja palkka. Yritin kertoa kaikin tavoin Leelle, että se on hyvä poika vaikka se arasteli isoja screenejä, joilta se näki itsensä. Se myös ihmetteli vähän ympäristöä, mutta tutuilla rutiineilla sain sen toimimaan lähes normaalilla tavalla.
Ja sitten olikin meidän vuoro mennä kehään:
https://www.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=nMv5VX1H2jc&fbclid=IwAR3oW_7X3No7N9jRqOAy5YwmLBNZdXY7JhIF6dc51kwcZtUWuujHMTYiqf0&app=desktop
Suorituksen jälkeen palkkasin Leen ruhtinaallisin kehuin ja herkuin. En pystynyt yhtään seuraamaan, miten muiden suoritukset meni, mutta kuulutuksesta kuulin, että olimme saaneet pisteitä 163 pistettä kuman kera. Jeee!
Tanssikuvat Anna Mäkinen/Tahtitassut
Itse suoritus oli ihan meidän näköinen. Oikean puolen seuruu näytti nyt hyvältä, sillä treeneissä se on edistänyt. Spiraaliperuutus ei ihan onnistunut, sillä vielä viikolla se oli kotihallissa hieno, mutta nyt jännitykseni vuoksi en pystynyt tekemään siitä niin kaunista kuin se olisi voinut olla. Pivotit olivat keskinkertaiset, mutta muuten tehtiin juuri se mitä osataan. Olin todella tyytyväinen, että Lee teki kanssani niin hyvin kuin se vain pystyy. Onhan se tosi nuori, joten siihen nähden häiriöiden sieto oli todella hyvää.Ihan mahtavaa kuitenkin, että me saatiin kokea tämä. Elämä pitääkin olla seikkailua ja tässä sitä oli roppakaupalla.
Ja lopulta kuulin, että olimme voittaneet avoimen luokan ja olimme ainoat kuman saaneet. Lisäksi Senni ja Sansa olivat voittaneet alokasluokan, joten Myytin koirat olivat ykköspaikoilla. On ollut hienoa kannustaa Senniä mukaan tähän lajiin, sillä Leen täti Sansa on todella näyttävä ja upea koira. Koirantanssi-uran aloittaminen messarissa vaatii rohkeutta, mutta me tiedettiin, että Senni & Sansa pystyvät siihen. Ja heidän esityksestä meni kyllä ihan kananlihalle.
Järjestelyt Tahtitassujen puolelta sujuivat aivan loistavasti ja kilpailijana oli helppoa olla mukana tässä kisassa. Kisakirjeessä kerrottiin tarkkaan aikataulut ja ennen kisaa kaikista kerrottiin selvästi. Meillä oli käytössä iso ja rauhallinen taukotila, missä oli oma lämmittelyalue, joten valmistautuminen sujui hyvin. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut valmistella koiraa näyttelyn kaaoksessa vaan meillä oli kaikki rauha omassa taukotilassa.
Tuomarien kommentit tuntuivat iholla, mutta ne täytyy vaan ottaa vastaan kunnioituksella.
Mari Väänänen: Varsin mallikasta htm:ää. Hyvä yhteistyö. Koreografiassa hyvä tunnelma.
pisteet 81/84.
Tiina Jounio: Erittäin kauniit positiot, pientä epätarkkuutta ja peruutus ei oikein onnistunut. Plussaa tempon vaihteluista, mutta tähän luokkaan olisi kaivannut jo hivenen lisää monipuolisuutta.
pisteet 77/82.
Heli Nousiainen: Tasainen varma ohjelma, johon olisi kaivannut enemmän kehän monipuolisempaan käyttöä. Nyt liikuttiin paljon vain eteenpäin. Takapään käyttöä kannattaa vielä treenata, nyt koiralla siinä hapuilua, muuten tarkat positiot.
pisteet 81/85
Voitimme 12 kg Royal canin ruokaa, mutta onneksi se oli lahjakorttina, sillä autoon ei olisi kyllä mahtunut, koska messarista tuli hankittua kaikenlaista tarpeellista. Lee sai mm noutokapulan ja valjaat. Lisäksi koko porukalle paljon herkkuja ja nakerrettavaa. Itselle uusi kestokassi: kerään niitä ja kennelliiton kestokassia minulla ei vielä ollutkaan. Ja tietysti ainutlaatuiset voittaja ja kuma-ruusukkeet!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)