Aron 12 viikkoa sai eilen ensimmäisen rokotuksensa. Poika painoi 9 kg ja eläinlääkäri sanoi, että onpas siinä terävän näköinen kaveri. Juu sitä se on :-) Petteri oli mukana, koska epäili, että Aronia pelottaa rokotus, mutta toisin kävi, eikä Aron huomannutkaan koko rokotusta, kun söi kädestäni samaan aikaan makupaloja. Erityisen mukavaa oli myös, että pentutarkastuksessa kuultu sydämen sivuääni ei enää kuulunut. Aron oli paikallaan ja eläinlääkäri yritti kuulla sitä ääntä pitkään, mutta eipä kuulunut, joten hyvä juttu. Kuukauden päästä uusi rokotus ja pyydän silloin myös toisen eläinlääkärin kuuntelemaan varmuuden vuoksi. Kotiin lähtiessa saimme ohjeeksi ottaa se ilta rauhallisesti, kun rokotus voi kuulemma väsyttää. Katselin siinä pari tuntia Aronia ja mietin, koskahan se väsymys tulee...ja lähdettiin harrastamaan.
Aron puuhasteli sitten Vehoniemen metsässä sammal-jäljellä. Jälki oli 26 m pitkä, sammaleella ja aluksi joka askeleella nami, mutta puolesta välistä eteenpäin laitoin silloin tällöin tyhjiä askeleita. Meni oikein hyvin ja Aron olisi halunnut vielä jatkaa tätä jäljestystä. Omien laskujeni mukaan jälki oli 21 jälki, joten hyvän määrän Aron on ehtinyt niitä jo haistella. Nyt on tarkoitus vielä muutaman viikon ajan puuhastella jälkien kanssa ja sitten jättää se talviteloille, tavoitteet jäljissä on jo saavutettu tältä vuodelta :-) Eli murtuneen maan haju ja jäljellä eteneminen on Aronilla jo mielessä. JÄljen jälkeen kaikki pojat sai verrytellä itseään vajaa puoli tuntia vapaana metsässä ja jatkettiin kohti Valkeakosken kennelkerhon kenttää.
Kentällä Elvis aloitti harjoituksensa. Aluksi seuraamista ja siinä sai aluksi vahvistaa kyllä kontaktia, sillä vähän väliä Elviksen katse tahtoi harhailla kentän laidalle. Nopeilla käännöksillä, tempon muutoksilla ja palkkioilla asenne alkoi löytyä. Tämän jälkeen ruutua, Elvikselllä on aivan liian hyvin opittu se, että ruudussa mennään myös maahan, sillä se menee siellä maahan ennen käskyä. Joten lyhyeltä etäisyydeltä muutama ruutuun meno, joka päätyy seisomiseen. Sitten hyppyä, tää on niin vaikee, herranjestas. Elvis teki ensimmäisen suorituksen täsmälleen kuin kokeessa, eli esteen takana kääntyy aika kaukana, ei istu käskyn kuultuaan ja lähtee sitten tulemaan sieltä hyppäämättä takaisin. Joten tätä sitten jankantiin useamman kerran, että esteen takana on tarkoitus istua ja odottaa käskyä. Onneksi tästä pirun hypystä pääsee heti eroon, kun saamme edes yhden ykköstuloksen avoimessa, sitten mennään kyllä voittajaan heti ;-) Tämän jälkeen tunnaria, ensimmäinen tunnari oli niin, että vierekkäin oli yksi yksittäinen kapula ja pino kapuloita, Elvis haki kyllä nopeasti oman, mutta taisi tehdä ihan haistelematta sen. Petteri asetteli sitten hämykapulat jonoon ja se oikea niiden taakse. Elvis toi oikean, mutta itse häiritsin Elviksen työskentelyä hihkumalla hyväää liian aikaisin. Lopuksi kaketusta ja tein huomion: kun otan siirtymiä kehutamma välillä, paineistuu Elvis siitä ja tekee viimeisessä maahan menossa sitten virheen. Joten otin varman päälle, eli 2 m etäisyydeltä istu-maahan ja siitä palkka. Tänään otan istu-maahan-istu ja sitten palkka.
Lopuksi Aronin vuoro reenailla, naksua ja namia kontaktista, sivulle tuloja ja liiikkeessä kontaktia ja lopuksi pallottelua. Kivaa oli!!!
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
viikonlopun puuhastelut
Viime viikolla lasten harrastukset kyllä vähän verotti koiraharrastusten aikaa. Petralla oli joka ilta uimakoulua ja perjantaina mentiin Petterin kanssa myös uimaan. Joten peruslenkitysten lisäksi Aron kävi perjantai-iltana kanssani kontaktikävelyllä Suoraman ympäristössä ja leikkimässä kanssani Suoraman kentällä. Kontaktikävely tulee siitä, että kun ollaan kaksin Aronin kanssa, pystyn palkkaamaan sitä joka kontaktinotosta, samoin keskittymään ohituksiin ja ohikulkeviin ihmisiin niin, että päästään onnistuneisiin tilanteisiin. Ja tuntuu, että perjantai-iltana tuli paljon porukkaan vastaan.
Lauantai-aamuna isot pojat pääsi kunnon lenkille, Elvis oli kuin aikapommi ja ensimmäisen puolituntia se vaan päästeli täysillä. Olimme suunnitelleet Riitan kanssa tälle päivälle Laipan reissua, mutta siirrettiin se sitten parilla viikolla vielä eteenpäin, Riitan piti mennä töihin ja Petri tarvitsi autoa tänään, kun meillä oli pientä pintaremontia koko lauantain, yksi seinä sai uuden tapetin ja nyt koiraporttikin pysyy siinä seinässä paremmin kiinni.
Lenkin jälkeen Elvis ottikin kanssani tunnaria moneen otteeseen koko sen päivän ajan. Laitoin aina taskuun kolme tunnaria merkiten päihin tussilla oman kapulan merkit. Sitten aina harjoituksen aluksi ensimmäinen kapula piti etsiä ruohikon alta. Ensimmäisellä kierroksella oli heti muita kapuloita häiriönä, mutta ne kiinnostivat kovasti ja Elvis nappasi helposti väärän suuhunsa, kunnes vaihtoi oikeaan. Koira sisälle ja mietintämyssy päälle. Joten jatkoharjoitukset olivat sellaisia, että ensimmäinen kapula piti etsiä aina ruohikosta, sitten häiriöksi tuli kasa muita kapuloita ja tunnari saattoi olla piilossa ja kasa kapuloita näkyvillä. Hyvin Elvis alkoi käyttämään nenäänsä ja eikä enää välittänyt häiriökapuloista ja saatoin tuoda niitä aina vaan lähemmäs sitä oikeaa kapulaa. Taisin ottaa ainakin neljä kertaa tunnaria lauantaina, ja aina yhdellä kerralla oli kolme oman kapulan etsintää. Edistystä selkeästi tapahtui, sillä viimeisessä harjoituksessa oikea kapula oli puolen metrin päässä vääristä ja väärät oli jo jonkin verran leväällään, Elvis haisteli vääriä ja jatkoi etsintää kohti oikeaa, jonka se sitten poimi. Hyvä Elvis!
Viikonlopun raanailuissa noutaminen oli Aronin teema. Nostatan sillä erilaisia esineitä, luovutus sillä ei ole vielä kunnossa, mutta se nostaa maasta esineen, kääntyy minua kohti ja tuo esineen kohti minua ja antaa poimia sen suustaan. Naksua ei kuulu, jos Aron hätäilee esineen kanssa ja pudottaa sen maahan kun käsi on tulossa kohti. Joten istun kyykyssä lattialla ja Aron hakee esille laittaman tavaran, ensi vaan nostellaan tavaraa siinä edessä ja sitten saatan laittaa/ heittää esineen jonnekin koiran taakse vähän kauemmaksi, jolloin siitä tulee ihan noudon näköinen :-) Viikonlopun esineinä oli nahkavyön pala, nakainen lompakko, pyykkipoika, metalliesine, kangaspussukka ja noutokapula. Noutokapulalla tehtiin myös erikseen pitoharjoituksen alkuja. Harjoituksia tein sisällä ja ulkona.
Sunnuntaina isot pojat kävivät kunnon lenkillä aamutuimaan ja iltapäivällä ajelin Aronin ja Petterin kanssa tampereelle lenkille, jätettiin auto eteläpuistoon ja aikaa tampesterissä vietettiin melkein puolitoistatuntia. Osan ajasta meni kyllä siihen, että Petteri leikki lastenpuistoissa ja me istuskeltiin Aronin kanssa siinä vaan katselemassa. Päiväruuan verran meni ruokaa kontaktin kautta. Aron oli reipas ja kulki mukana kivasti.
Illalla kävin vielä Elviksen kanssa tokoilemassa suoraman kentällä, seuraamisissa se alkaa heti pälyillä ympärilleen, jos otan suoran seuruuta ja arviolta 25 akeleen kohdalla se pää jo pyörii. Pitäisi ottaa siis vaan lyhyempiä pätkiä, mutta voi itku, kun se joskus keväällä meni ihan helposti sen 50 askelta suoraan ja täyskäännös. Nyt ei puhettakaan. Ylipäätään kontaktin pitoa pitää reenata nyt niin, ettei se katkea. Sitten harjoiteltiin hyppyä ja tässäkin aluksi joku ihme jumi, koira ei tullut estettä lähellekään, sitten piti vaan purkaa pattitilannetta ja saada se hyppään, että päästiin harjoittelemaan sitä tilannetta, että Elvis istuu esteen sivussa ja hyppykäskyllä sen pitäisi suunnata itsensä hypylle. Ihmeen monta toistoa piti ottaa, ennen kuin onnistui. Sitten yksi luoksetulo pysähdyksellä, tämä hyvin ja lopuksi kaukoja, joisss itse ahnehden noin 6 m matkan ja otin kokeenomaisesti i-m-i-m, joista viimeinen maahanmeno vaati kaksi käskyä. Sitten piti matkaa lyhentää, että sain onnistumaan. Joten hoh hoijaa......
Lauantai-aamuna isot pojat pääsi kunnon lenkille, Elvis oli kuin aikapommi ja ensimmäisen puolituntia se vaan päästeli täysillä. Olimme suunnitelleet Riitan kanssa tälle päivälle Laipan reissua, mutta siirrettiin se sitten parilla viikolla vielä eteenpäin, Riitan piti mennä töihin ja Petri tarvitsi autoa tänään, kun meillä oli pientä pintaremontia koko lauantain, yksi seinä sai uuden tapetin ja nyt koiraporttikin pysyy siinä seinässä paremmin kiinni.
Lenkin jälkeen Elvis ottikin kanssani tunnaria moneen otteeseen koko sen päivän ajan. Laitoin aina taskuun kolme tunnaria merkiten päihin tussilla oman kapulan merkit. Sitten aina harjoituksen aluksi ensimmäinen kapula piti etsiä ruohikon alta. Ensimmäisellä kierroksella oli heti muita kapuloita häiriönä, mutta ne kiinnostivat kovasti ja Elvis nappasi helposti väärän suuhunsa, kunnes vaihtoi oikeaan. Koira sisälle ja mietintämyssy päälle. Joten jatkoharjoitukset olivat sellaisia, että ensimmäinen kapula piti etsiä aina ruohikosta, sitten häiriöksi tuli kasa muita kapuloita ja tunnari saattoi olla piilossa ja kasa kapuloita näkyvillä. Hyvin Elvis alkoi käyttämään nenäänsä ja eikä enää välittänyt häiriökapuloista ja saatoin tuoda niitä aina vaan lähemmäs sitä oikeaa kapulaa. Taisin ottaa ainakin neljä kertaa tunnaria lauantaina, ja aina yhdellä kerralla oli kolme oman kapulan etsintää. Edistystä selkeästi tapahtui, sillä viimeisessä harjoituksessa oikea kapula oli puolen metrin päässä vääristä ja väärät oli jo jonkin verran leväällään, Elvis haisteli vääriä ja jatkoi etsintää kohti oikeaa, jonka se sitten poimi. Hyvä Elvis!
Viikonlopun raanailuissa noutaminen oli Aronin teema. Nostatan sillä erilaisia esineitä, luovutus sillä ei ole vielä kunnossa, mutta se nostaa maasta esineen, kääntyy minua kohti ja tuo esineen kohti minua ja antaa poimia sen suustaan. Naksua ei kuulu, jos Aron hätäilee esineen kanssa ja pudottaa sen maahan kun käsi on tulossa kohti. Joten istun kyykyssä lattialla ja Aron hakee esille laittaman tavaran, ensi vaan nostellaan tavaraa siinä edessä ja sitten saatan laittaa/ heittää esineen jonnekin koiran taakse vähän kauemmaksi, jolloin siitä tulee ihan noudon näköinen :-) Viikonlopun esineinä oli nahkavyön pala, nakainen lompakko, pyykkipoika, metalliesine, kangaspussukka ja noutokapula. Noutokapulalla tehtiin myös erikseen pitoharjoituksen alkuja. Harjoituksia tein sisällä ja ulkona.
Sunnuntaina isot pojat kävivät kunnon lenkillä aamutuimaan ja iltapäivällä ajelin Aronin ja Petterin kanssa tampereelle lenkille, jätettiin auto eteläpuistoon ja aikaa tampesterissä vietettiin melkein puolitoistatuntia. Osan ajasta meni kyllä siihen, että Petteri leikki lastenpuistoissa ja me istuskeltiin Aronin kanssa siinä vaan katselemassa. Päiväruuan verran meni ruokaa kontaktin kautta. Aron oli reipas ja kulki mukana kivasti.
Illalla kävin vielä Elviksen kanssa tokoilemassa suoraman kentällä, seuraamisissa se alkaa heti pälyillä ympärilleen, jos otan suoran seuruuta ja arviolta 25 akeleen kohdalla se pää jo pyörii. Pitäisi ottaa siis vaan lyhyempiä pätkiä, mutta voi itku, kun se joskus keväällä meni ihan helposti sen 50 askelta suoraan ja täyskäännös. Nyt ei puhettakaan. Ylipäätään kontaktin pitoa pitää reenata nyt niin, ettei se katkea. Sitten harjoiteltiin hyppyä ja tässäkin aluksi joku ihme jumi, koira ei tullut estettä lähellekään, sitten piti vaan purkaa pattitilannetta ja saada se hyppään, että päästiin harjoittelemaan sitä tilannetta, että Elvis istuu esteen sivussa ja hyppykäskyllä sen pitäisi suunnata itsensä hypylle. Ihmeen monta toistoa piti ottaa, ennen kuin onnistui. Sitten yksi luoksetulo pysähdyksellä, tämä hyvin ja lopuksi kaukoja, joisss itse ahnehden noin 6 m matkan ja otin kokeenomaisesti i-m-i-m, joista viimeinen maahanmeno vaati kaksi käskyä. Sitten piti matkaa lyhentää, että sain onnistumaan. Joten hoh hoijaa......
torstai 24. syyskuuta 2009
pikkukoulutuksia kotona
Keskiviikkona kaikilla koirilla oli ohjelmassa metsälenkkiä Vehoniemessä, koska Petteri oli myös mukana lenkillä, mentiin Petterin vauhtia ja ihmeteltiin metsässä syksyn ihmeitä. Joten koirat juoksi sen mitä halusivat.
Kotona Aron otti kaksi kisaluoksetuloa :-) Eli Petri piti Aronia ja minä kävelin kauemmaksi, Aron kävi kuumana ja kun kutsuin Tänne, se tuli varsinkin jälkimmäisellä tosi ripeästi. Palkaksi narupallo, josta se tykkää kovasti ja joka ei perheen partiksille ole koskaan kolahtanut. Olkoon se sitten jatkossa Aronin vauhtiluoksetulojen ekstra-palkka. Sisällä naksuttelin noutokapulan kanssa, Aron nostaa sen maasta ja kapula putoaa kädelleni, mutta vain, jos käsi menee kapulan alle. Sitten yritinkin saada kapulan pitoon vähän kestoa ja saatiinkin jotakin aikaiseksi.
Elvis otti kotipihassa yhden reenisession puunkiertoa ja Elvis menee sitä jo ihan laukalla. jippii. Sitten illalla istuinkin koneen ääressä ja katsoin, löytyykö meille vielä koetta tälle vuodelle. Mutta siltä näyttää, että kokeilemme avoimessa luokassa vasta ensi vuonna, loppuvuoden kokeet on täynnä tai sitten meillä oli jo sovittua ohjelmaa niille päiville, kun jotain olisi vielä voinut koittaa. Joten Elviksen tän päivän koulutukset meni tulevaisuuden visioihin ja näissä päädyin siihen, että jätetään avoimenluokan liikkeiden hinkkaaminen vähän vähemmälle ja otan nyt uusia voittajaa varten olevia juttuja työn alle. Näistä kaukojen seisominen on kokonaan uusi juttu, metallin noutamisista pitää nyt myös työstää (tästä Elvis ei tykkää, vaikka kuinka teininä nouti sitä). Samoin tunnarin kanssa meidän pitää ottaa selkeä vain tunnaria-pätkä. Myös luoksetulojen stopit ja maahanmenot pitäisi saada myös korkeaan arvoon. Joten näillä visioilla jatketaan.
Kotona Aron otti kaksi kisaluoksetuloa :-) Eli Petri piti Aronia ja minä kävelin kauemmaksi, Aron kävi kuumana ja kun kutsuin Tänne, se tuli varsinkin jälkimmäisellä tosi ripeästi. Palkaksi narupallo, josta se tykkää kovasti ja joka ei perheen partiksille ole koskaan kolahtanut. Olkoon se sitten jatkossa Aronin vauhtiluoksetulojen ekstra-palkka. Sisällä naksuttelin noutokapulan kanssa, Aron nostaa sen maasta ja kapula putoaa kädelleni, mutta vain, jos käsi menee kapulan alle. Sitten yritinkin saada kapulan pitoon vähän kestoa ja saatiinkin jotakin aikaiseksi.
Elvis otti kotipihassa yhden reenisession puunkiertoa ja Elvis menee sitä jo ihan laukalla. jippii. Sitten illalla istuinkin koneen ääressä ja katsoin, löytyykö meille vielä koetta tälle vuodelle. Mutta siltä näyttää, että kokeilemme avoimessa luokassa vasta ensi vuonna, loppuvuoden kokeet on täynnä tai sitten meillä oli jo sovittua ohjelmaa niille päiville, kun jotain olisi vielä voinut koittaa. Joten Elviksen tän päivän koulutukset meni tulevaisuuden visioihin ja näissä päädyin siihen, että jätetään avoimenluokan liikkeiden hinkkaaminen vähän vähemmälle ja otan nyt uusia voittajaa varten olevia juttuja työn alle. Näistä kaukojen seisominen on kokonaan uusi juttu, metallin noutamisista pitää nyt myös työstää (tästä Elvis ei tykkää, vaikka kuinka teininä nouti sitä). Samoin tunnarin kanssa meidän pitää ottaa selkeä vain tunnaria-pätkä. Myös luoksetulojen stopit ja maahanmenot pitäisi saada myös korkeaan arvoon. Joten näillä visioilla jatketaan.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
tiistaina jälkeä
Tiistaina treffattiin Riikka, Jari, Loisto ja Touho kangasalan mobiliassa. Kumpaisellekin pennulle tehtiin jäljet nurmikolle. Aronilla oli yksi pitkä suora, oisko 1om, sitten kulma ja siitä vielä 4 m toinen suora. Ruokana jäljellä broilerpyörykän muruja, jotka osoittautuivat loistavaksi, nyt Aron malttoi viettää jäljen päällä paremmin aikaa. Kulman se teki näppärästi, puoli pennun mittaa meni ensin kulman yli ja tämän Aron korjasi nopeasti jatkaen oikeaan suuntaan. Loppupalkkana tai paremminkin loppumerkkinä oli narulelu. Kokonaisuuten erinomainen jäljestys. Sitten näytettiin vähän kontaktia ja maahanmenoja, sivulla-istumista. Kivaa oli ja häntä heiluu :-) Riikka näytti Loistolla tosi pätevää kisaluoksetuloa, joten sitä pitänee ilman muuta ottaa ohjelmalistalle mukaan. Muutenkin kiva vertailla pentuja. Toivottavasti taas pian reenaillaan yhdessä.
maanantai 21. syyskuuta 2009
maanantain härdelliä
Nyt meinaa meikäläisenkin pää mennä pyörälle, kun perheen menoa ja meininkiä riittää.
Töistä tullessa Aron otti harjoitusta maa-käskyistä saaden päiväruokaa. Sitten se riekkui ja rellesti kun laitoin perheelle ruokaa ja puhuin puhelimessa päivän akuutteja asioita. Samalle illalle alkoi Petran uimakoulu, jota on tällä viikolla joka päivä sekä täsmälleen samaan aikaan Petterin sähly. Joten siinä sitten sählättiin, että kumpikin lapsi oli harrastuksissaan oikeilla välineillä. Petterin sähly oli liuksialan koululla, jonka ympäristö oli aivan uusi Aronille. Sählyn ajan siis harjoiteltiin kaikenlaista mm. yksi suora nurmikkojälki. Meni hyvin, hiukka kiirettä vaan pitää siinä jäljellä. Sitten pentu paineli vapaana ja tutustui ympäristöön, ja kutsuin sitten aina tasaisin väliajoin luokse ja pentu sai namia taskusta. Koulunpihassa oli paljon väkeä, mutta häiriö ei pentua vaivanneet, joten otettiin siinä vähän sivulla istumista ja askelsiirtymiä. Sitten kiipeiltiin kivillä, palkkaa tuli, jos Aron kiipesi kiven päälle, kivaa sanoi Aron. Sitten vaan kuljeskeltiin ja oltiin.
Elviksellä on silmätulehdus, rähmii keltaista. Ja Aron tietty käy mielellään katsomassa sitä silmää.....joten Elvis ja Aron on erillään. Lääkitsin Elviksen silmää vanhentuneilla tipoilla, mutta on sekin tyhjää parempi.
Isot pojat ei saaneet siis sen ihmeempää kuin lyhkäisiä remmilenkkejä.
Ja iltaruualla tajusin, että Aron tietää mitä Maa tarkoittaa, upeeta!!
Töistä tullessa Aron otti harjoitusta maa-käskyistä saaden päiväruokaa. Sitten se riekkui ja rellesti kun laitoin perheelle ruokaa ja puhuin puhelimessa päivän akuutteja asioita. Samalle illalle alkoi Petran uimakoulu, jota on tällä viikolla joka päivä sekä täsmälleen samaan aikaan Petterin sähly. Joten siinä sitten sählättiin, että kumpikin lapsi oli harrastuksissaan oikeilla välineillä. Petterin sähly oli liuksialan koululla, jonka ympäristö oli aivan uusi Aronille. Sählyn ajan siis harjoiteltiin kaikenlaista mm. yksi suora nurmikkojälki. Meni hyvin, hiukka kiirettä vaan pitää siinä jäljellä. Sitten pentu paineli vapaana ja tutustui ympäristöön, ja kutsuin sitten aina tasaisin väliajoin luokse ja pentu sai namia taskusta. Koulunpihassa oli paljon väkeä, mutta häiriö ei pentua vaivanneet, joten otettiin siinä vähän sivulla istumista ja askelsiirtymiä. Sitten kiipeiltiin kivillä, palkkaa tuli, jos Aron kiipesi kiven päälle, kivaa sanoi Aron. Sitten vaan kuljeskeltiin ja oltiin.
Elviksellä on silmätulehdus, rähmii keltaista. Ja Aron tietty käy mielellään katsomassa sitä silmää.....joten Elvis ja Aron on erillään. Lääkitsin Elviksen silmää vanhentuneilla tipoilla, mutta on sekin tyhjää parempi.
Isot pojat ei saaneet siis sen ihmeempää kuin lyhkäisiä remmilenkkejä.
Ja iltaruualla tajusin, että Aron tietää mitä Maa tarkoittaa, upeeta!!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
sunnuntain reenejä
Pikaisesti sunnuntain reenailut:
Aron teki sekä keittiössä että takapihalla maa-käskyn sisäänajoa. Eli otin usean session aina 6 makupalaa ja naksua heti kun menee maahan, ennen maahanmenoa sanon käskyn maa.
Lisäksi naksuttelin vähän noutokapulaan tarttumista.
Kävimme sosiaalikävelyllä Suoraman ympäristössä, näin sunnuntai-iltaisin on väkeä liikkeellä ja kohtasimme monta koiraa, ihmistä, mopoa, pyöräilijää, lasta, aikuista jne. Kontakti oli Aronilla ihan huikea, mentiin jopa ympyrää yhden saksanpaimenkoira-pennun ympärillä eikä se kertaakaan katsonut sitä pentua, Aron kun tiesi, että minulla on taskussa yksi sen ateria, joten parempi syödä kuin vouhottaa. Ja kontaktista se saa hyvä sanan ja sitten annan taskusta yhden turvotetun kuivamuonan. Petteri oli myös mukana ja se näytti Aronille tolpankiertoa hiekkakentällä. Aron laukkaus perässä ja Petteri uskoo, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Lisäksi leikittiin kolmisteen pikkupatukalla, siis Aron, Petteri ja Minä. Mukavaa oli!
Elvis teki oman lenkkinsä samalle suoraman kentälle ja siellä reenasimme nurmikentällä eilisiä virheitä. Ensin lyhyt makuutus ja siinä vahvistin ripeää istumaan nousua hetken makuun jälkeen. Ei noussut taaskaan ekalla käskyllä, joten liian hyvin se on oppinut, että jos maataan ni maataan. Sitten hyppyä, ensin sitä hypyn takana istumista, sitten hyppyä niin, että olimme kasvokkain Elviksen kanssa ja este seenä sivussa, hyppy-käskyllä piti hypätä ja sitten tulla luokseni. Ei ollut helppoa, mutta muutaman helpotetun harjoituksen jälkeen alkoi onnistua. Siteen kaukot kertaalleen ja hyvin meni.
Aron teki sekä keittiössä että takapihalla maa-käskyn sisäänajoa. Eli otin usean session aina 6 makupalaa ja naksua heti kun menee maahan, ennen maahanmenoa sanon käskyn maa.
Lisäksi naksuttelin vähän noutokapulaan tarttumista.
Kävimme sosiaalikävelyllä Suoraman ympäristössä, näin sunnuntai-iltaisin on väkeä liikkeellä ja kohtasimme monta koiraa, ihmistä, mopoa, pyöräilijää, lasta, aikuista jne. Kontakti oli Aronilla ihan huikea, mentiin jopa ympyrää yhden saksanpaimenkoira-pennun ympärillä eikä se kertaakaan katsonut sitä pentua, Aron kun tiesi, että minulla on taskussa yksi sen ateria, joten parempi syödä kuin vouhottaa. Ja kontaktista se saa hyvä sanan ja sitten annan taskusta yhden turvotetun kuivamuonan. Petteri oli myös mukana ja se näytti Aronille tolpankiertoa hiekkakentällä. Aron laukkaus perässä ja Petteri uskoo, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Lisäksi leikittiin kolmisteen pikkupatukalla, siis Aron, Petteri ja Minä. Mukavaa oli!
Elvis teki oman lenkkinsä samalle suoraman kentälle ja siellä reenasimme nurmikentällä eilisiä virheitä. Ensin lyhyt makuutus ja siinä vahvistin ripeää istumaan nousua hetken makuun jälkeen. Ei noussut taaskaan ekalla käskyllä, joten liian hyvin se on oppinut, että jos maataan ni maataan. Sitten hyppyä, ensin sitä hypyn takana istumista, sitten hyppyä niin, että olimme kasvokkain Elviksen kanssa ja este seenä sivussa, hyppy-käskyllä piti hypätä ja sitten tulla luokseni. Ei ollut helppoa, mutta muutaman helpotetun harjoituksen jälkeen alkoi onnistua. Siteen kaukot kertaalleen ja hyvin meni.
piirinmestaruustokoja
Perjantaina -ilta meni Valkeakosken kennelkerholla. Aron oli mukana ja auttoi kehien rakentelussa. Aron on käynyt siellä kennelkerhon kentällä kerran niin, ettei ketään muuta ole ollut paikalla. Nyt se olikin hetken ihmeissään, että mitä nää kaikki ihmiset tekee täällä. Aron sai juoksennella vapaana kentällä ja se painelikin häntä pystyssä tuhatta ja sataa ihmiseltä toiselle, ja välillä kutsuttaessa myös minun luokseni. Aronilla oli siis oikein kivaa. Kotiintultaessa minulla alkoi taas nousta kuume, voi hitsi, miksi nyt just tautien pitää minuun iskeä?
Lauantai-aamuna ylös sängystä pääsi vain ketorinin avulla ja kohti kennelkerhoa. Elviksen kanssa kokeilimme avoimessa luokassa ja tuomarina todella tiukka Pernilla Tallberg. Tulokseksi tuli 133 pistettä ja kolmostulos, mutta niistä viis, sillä Elviksen asenne nyt oli pitkästä aikaa oikean suuntaan ja kun jotkut treenatut asiat onnistuu kokeessa, on ilo senmukainen. Tavoitteena meillä oli vaan tehdä yhteistyötä sillä asenteella, että molemmilla on mukavaa ja siinä lähes onnistuttiin.
Koe alkoi paikallamakuulla, siitä tuli 8, sillä Elvis nousi maasta vasta toisella käskyllä, itse makuu oli ollut erinomainen. Viereinen koira oli kerran haistellut maata makuun aikana ja sai siitä jo pistemenetyksen, joten tarkkaa homma on. Sitten yksilöliikkeet jatkui seuraamisella, halusin tehdä hyvän vaikutuksen ja koira irti hihnasta jo kehän ulkopuolella ja reippaalla seuraamisella sisään. Siitä lähdettiin suorittamaan ja seuraaminen oli iloista ja energistä, sisälsi vähän turhaa hyppelyä, esim aina perusasennosta liikkeelle lähdettäessa Elvis otti ensin ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja sitten seuraamiseen. Elvis oli hiukan korkeassa vireessä, mutta se ei haitannut minua. Arvosana tais olla 7.
Liikkeestä maahanmeno oli täydellinen, täti antoi kuitenkin 9½.
Luoksetulossa saatiin 6½, koira pysähtyi, mutta vähän pitkäksi meni stoppi. Käytin myöskin pysähdykseen kaksoiskäskyn eli ääni ja käsi. Tuomari sanoi, että annoin käskyn aivan liian aikaisin. Elvis lähti niin voimakkaalla laukalla tulemaan, että taisin itse ennakoida ennen kovinta vauhtia.
Liikkeestä seisomisessa pysähtyi, mutta oli sitten edennyt pari askelta perääni, tästä 6. Huomattavaa oli, että kumpikin jäävä liike onnistui siltä osin, missä liikkuri sanoo, että palaa koiran taakse ja sieltä sivulle, Elvis malttoi odottaa paikallaan kummassakin hyvin.
Sitten nouto, joka olisi ollut kympin arvoinen suoritus, mutta Elvis ennakoi sivullemenokäskyä luovutettuaan kapulan ja saimme 8. Tuomari sanoi, että palautusvauhti oli ehkä hitusen hiljaisempi kuin kapulalle menovauhti, muttei niin merkittävä, että vaikuttaisi pisteisiin. Eli tätä kohtaa on saatu korjattua niiden vauhtinoutojen kautta, kiitos Pialle ja haukku-apilan kurssille :-)
Kaukokäskyt onnistui ja ei onnistunut. Eli näitä ei olla saatu esitettyä koe-olosuhteissa niin "teki se nyt jotakin" ei silti taida riittää. Eli ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kaksi käskyä, sitten viimeiseen maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, joten pistemäärä en muista, mutta jotakin tuli.
Lopuksi hyppy, tästä tuli täysi nolla. Käsittämätöntä. Olin esteestä melko kaukana, lähti hyppyyn hyvin, mutta ei istu. Siellä seisoo vaan. Käytin kaksi käskyä, enempää en uskaltanut, kolmannesta olis kai mennyt siinä vaiheessa nollille, sitten paluu, mutta Elvis seiso tosi sivussa esteestä ja kun sanoin hyppy, se tuli suoraan luokseni. Joten tätäkin pitää vaan reenata, vaikka ei tän nyt pitäis niin vaikea olla.
Mutta siis lopputuloksena saatiin rutkasti asioita, mitä pitää vielä harjoitella, mutta parasta oli se, ettei kisatilanne kuormittanut koiraa kohtuuttomasti.
Ja iloisen asiana kuulin vasta tänään, että meidän joukke voitti piirinmestaruuden. Itse lähdin koepaikalta iltapäivällä ja kotiin tultaessa kuumetta oli 38.5 ja olo oli aivan kauhea, sänkyyn ja peiton alle kiireesti. Meidän joukkueessa Jukka ja partis Reetu tekivät voittajassa jo ties kuinka monennen kakkostuloksen ja Sanna ja Vikke tekivät kolmannen ykköstuloksen alokkaassa, joten näillä tuloksilla tuli sitten joukkupiirinmestaruus. Valkeakosken kennelkerho järjestää siis jälleen ensi vuonna nämä kisat.
Aron oli myös koepaikalla mukana ja hengaili siellä avoimin mielin. Se näki paljon koiria ja ihmisiä ja sai paljon rapsutuksia ja ihastuneita katseita. Osasi jopa rentoua paikanpäällä, mutta jos kehässä huudettiin reippaasti tule-niin tämä pentu olisi kyllä mennyt kehään, sillä tavalla se pomppas pystyy käskyn kuultuaan. Siinä kehänlaidalla me katseltiin muiden suorituksia ja nostatin Aronilla vähän noutokapulaa, joka sattui olemaan treeniliivin taskussa. Pentu teki taitojen mukaan. Kotiin tultaessa luojan kiitos Aroninkin paineli hyville päiväunille.
Lauantai-aamuna ylös sängystä pääsi vain ketorinin avulla ja kohti kennelkerhoa. Elviksen kanssa kokeilimme avoimessa luokassa ja tuomarina todella tiukka Pernilla Tallberg. Tulokseksi tuli 133 pistettä ja kolmostulos, mutta niistä viis, sillä Elviksen asenne nyt oli pitkästä aikaa oikean suuntaan ja kun jotkut treenatut asiat onnistuu kokeessa, on ilo senmukainen. Tavoitteena meillä oli vaan tehdä yhteistyötä sillä asenteella, että molemmilla on mukavaa ja siinä lähes onnistuttiin.
Koe alkoi paikallamakuulla, siitä tuli 8, sillä Elvis nousi maasta vasta toisella käskyllä, itse makuu oli ollut erinomainen. Viereinen koira oli kerran haistellut maata makuun aikana ja sai siitä jo pistemenetyksen, joten tarkkaa homma on. Sitten yksilöliikkeet jatkui seuraamisella, halusin tehdä hyvän vaikutuksen ja koira irti hihnasta jo kehän ulkopuolella ja reippaalla seuraamisella sisään. Siitä lähdettiin suorittamaan ja seuraaminen oli iloista ja energistä, sisälsi vähän turhaa hyppelyä, esim aina perusasennosta liikkeelle lähdettäessa Elvis otti ensin ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja sitten seuraamiseen. Elvis oli hiukan korkeassa vireessä, mutta se ei haitannut minua. Arvosana tais olla 7.
Liikkeestä maahanmeno oli täydellinen, täti antoi kuitenkin 9½.
Luoksetulossa saatiin 6½, koira pysähtyi, mutta vähän pitkäksi meni stoppi. Käytin myöskin pysähdykseen kaksoiskäskyn eli ääni ja käsi. Tuomari sanoi, että annoin käskyn aivan liian aikaisin. Elvis lähti niin voimakkaalla laukalla tulemaan, että taisin itse ennakoida ennen kovinta vauhtia.
Liikkeestä seisomisessa pysähtyi, mutta oli sitten edennyt pari askelta perääni, tästä 6. Huomattavaa oli, että kumpikin jäävä liike onnistui siltä osin, missä liikkuri sanoo, että palaa koiran taakse ja sieltä sivulle, Elvis malttoi odottaa paikallaan kummassakin hyvin.
Sitten nouto, joka olisi ollut kympin arvoinen suoritus, mutta Elvis ennakoi sivullemenokäskyä luovutettuaan kapulan ja saimme 8. Tuomari sanoi, että palautusvauhti oli ehkä hitusen hiljaisempi kuin kapulalle menovauhti, muttei niin merkittävä, että vaikuttaisi pisteisiin. Eli tätä kohtaa on saatu korjattua niiden vauhtinoutojen kautta, kiitos Pialle ja haukku-apilan kurssille :-)
Kaukokäskyt onnistui ja ei onnistunut. Eli näitä ei olla saatu esitettyä koe-olosuhteissa niin "teki se nyt jotakin" ei silti taida riittää. Eli ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kaksi käskyä, sitten viimeiseen maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, joten pistemäärä en muista, mutta jotakin tuli.
Lopuksi hyppy, tästä tuli täysi nolla. Käsittämätöntä. Olin esteestä melko kaukana, lähti hyppyyn hyvin, mutta ei istu. Siellä seisoo vaan. Käytin kaksi käskyä, enempää en uskaltanut, kolmannesta olis kai mennyt siinä vaiheessa nollille, sitten paluu, mutta Elvis seiso tosi sivussa esteestä ja kun sanoin hyppy, se tuli suoraan luokseni. Joten tätäkin pitää vaan reenata, vaikka ei tän nyt pitäis niin vaikea olla.
Mutta siis lopputuloksena saatiin rutkasti asioita, mitä pitää vielä harjoitella, mutta parasta oli se, ettei kisatilanne kuormittanut koiraa kohtuuttomasti.
Ja iloisen asiana kuulin vasta tänään, että meidän joukke voitti piirinmestaruuden. Itse lähdin koepaikalta iltapäivällä ja kotiin tultaessa kuumetta oli 38.5 ja olo oli aivan kauhea, sänkyyn ja peiton alle kiireesti. Meidän joukkueessa Jukka ja partis Reetu tekivät voittajassa jo ties kuinka monennen kakkostuloksen ja Sanna ja Vikke tekivät kolmannen ykköstuloksen alokkaassa, joten näillä tuloksilla tuli sitten joukkupiirinmestaruus. Valkeakosken kennelkerho järjestää siis jälleen ensi vuonna nämä kisat.
Aron oli myös koepaikalla mukana ja hengaili siellä avoimin mielin. Se näki paljon koiria ja ihmisiä ja sai paljon rapsutuksia ja ihastuneita katseita. Osasi jopa rentoua paikanpäällä, mutta jos kehässä huudettiin reippaasti tule-niin tämä pentu olisi kyllä mennyt kehään, sillä tavalla se pomppas pystyy käskyn kuultuaan. Siinä kehänlaidalla me katseltiin muiden suorituksia ja nostatin Aronilla vähän noutokapulaa, joka sattui olemaan treeniliivin taskussa. Pentu teki taitojen mukaan. Kotiin tultaessa luojan kiitos Aroninkin paineli hyville päiväunille.
perjantai 18. syyskuuta 2009
onnistumisia
Kiirettä pitää, huomenna Valkeakoskella piirinmestaruustokot ja ne on työllistäneet minua tämän viikon. Osallistujille on tervetuloa-kirjeet lähettty ja arvostelukaavaakkeet kirjoitettu. Mutta on me silti puuhastelut koirien kanssa:
Aron jäljesti eilen todella hyvin. Teemana oli kokeilu, joten pelto/nurmijäljen päässä oli lelu palkkana. Josko tätä kautta kiire loppunameille helpottaisi. Aron kyllä silminnähden pettyi, kun lelu oli jäljen päässä, se oli sen näköinen, että mitäs tää täällä tekee. Hämmenyksen jälkeen lelulla leikkiminen oli mukavaa. Siitä samantien tein kakkosjäljen metsään sammaleelle. Aron oli intoa piukassa kun mentiin kohti jäljenaloituspaikkaa, se häntä pystyssä laukkaus sinne ja tosi hyvin se jäljesti myös sammaleella. Nyt laitoin jäljelle puolesta välistä eteenpäin broilerpyörykän muruja, näitä Aron söi sieltä jäljeltä tarkkaan. Mutta loppupalkasta se taas pettyi, siitä huolimatta heitin narulelua sille siellä metsässä ja se intona meni perään, välillä narulelu hukkui mustikanvarpujen sekaan ja nenää käyttämällä Aron se hukkunen lelun löysi, hyvä Aron. Olimme kumpikin lähes suomenmestareita kun sieltä metsästä tultiin autolle.
Aron on myös naksuillut maahan-menoja ja olen liittänyt siihen mukaan käskyn/ vihjeen maa. Näitä on otettu paljoooon. Ja nami maistuu vaikka missä Aronille, sen ahneus on aivan käsittämätöntä.
Elvis kerää voimia piirinmestaruuksiin, epätoivoisena toivon, että motivaatio nousee, kun ei viikkoon tehdä mitään. Olisko se lauantaina, että jes vihdoin mun vuoro.
Ja juoksulenkillä kävin eilen isojen poikien kanssa, 5 km menee jo ihan kivasti.
Aron jäljesti eilen todella hyvin. Teemana oli kokeilu, joten pelto/nurmijäljen päässä oli lelu palkkana. Josko tätä kautta kiire loppunameille helpottaisi. Aron kyllä silminnähden pettyi, kun lelu oli jäljen päässä, se oli sen näköinen, että mitäs tää täällä tekee. Hämmenyksen jälkeen lelulla leikkiminen oli mukavaa. Siitä samantien tein kakkosjäljen metsään sammaleelle. Aron oli intoa piukassa kun mentiin kohti jäljenaloituspaikkaa, se häntä pystyssä laukkaus sinne ja tosi hyvin se jäljesti myös sammaleella. Nyt laitoin jäljelle puolesta välistä eteenpäin broilerpyörykän muruja, näitä Aron söi sieltä jäljeltä tarkkaan. Mutta loppupalkasta se taas pettyi, siitä huolimatta heitin narulelua sille siellä metsässä ja se intona meni perään, välillä narulelu hukkui mustikanvarpujen sekaan ja nenää käyttämällä Aron se hukkunen lelun löysi, hyvä Aron. Olimme kumpikin lähes suomenmestareita kun sieltä metsästä tultiin autolle.
Aron on myös naksuillut maahan-menoja ja olen liittänyt siihen mukaan käskyn/ vihjeen maa. Näitä on otettu paljoooon. Ja nami maistuu vaikka missä Aronille, sen ahneus on aivan käsittämätöntä.
Elvis kerää voimia piirinmestaruuksiin, epätoivoisena toivon, että motivaatio nousee, kun ei viikkoon tehdä mitään. Olisko se lauantaina, että jes vihdoin mun vuoro.
Ja juoksulenkillä kävin eilen isojen poikien kanssa, 5 km menee jo ihan kivasti.
tiistai 15. syyskuuta 2009
kotona ollaan ja naksutellaan
Kuumeinen perhe viettää täällä sairaslomaa. Niin sairas en kuitenkaan ole, etteikö nyt vähän naksuteltais keittiössä.
Joten tehtiin alustareeniä. Ideana, että Aron menee hiirimatolle seisomaan ja odottaa siellä naksua. Mutta minä tyhmä teinkin virheen, otin sekä etäisyyttä että kestoa samaan aikaan. Hiirimatto oli siis monen metrin päässä minusta. Tuloksena olikin sitten turhautunut Aron, joka puree samalla hiirimattoa, kun seisoo siinä. Ja kun en halua sitä puremista vahvistaa, niin matto pois hetkeksi. Lyhyemmällä etäisyydellä saatiinkin jo ihan kauniita seisahduksia.
Tästä samalla olikin helppo siirtyä tekemään jotain ihan jotain uutta, joten maahanmenon koulutus alkoi. Pidin makupaloja nyrkissä, Aron puree ja nuuskii ja yrittää saada niitä nyrkistä. Lopulta se luopuu ja putoaa makuulle, samantien naks ja nyrkki aukeaa. Muutaman tälläisen alun jälkeen otin nyrkin pois ja odotin, jes se menee maahan ja saa taas naksun ja namia. Iltapäivällä sain jo hyvällä tiheydellä tekevän koiran, joka tarjoaa maahanmenoa ja tekee sitä innokkaana. Jippii.
Iltasella vointini salli jo hiukan ulkoilla. Tein mobilian nurmikoille Aronille jäljen, suoraa pieneen ylämäkeen, puun jälkeen kulma ja sitten taas suoraa. Nyt oli taas kerran näkyvissä kova kiire edetä jäljellä ja alun ekat metrit oli jotakin ihme sähellystä. Loppukohti parani oikein hyvin, mutta jatkossa taidan jättää loppupalkaksi vain lelun. Siitä Aron varmaankin aluksi hiukan pettyy, mutta jos sillä saisi keskittymään itse jälkeen paremmin. Jälkijutun jälkeen kävimme kaikkien koirien kanssa puolen tunnin lenkillä keisarinharjulla. Lenkin jälkeen otin vielä Aronin kanssa kontaktia liikkeessä siinä mobilian parkkiksella. Hyvin meni.
Iltaruuan yhteydessä mittasin, mitä Aron tänään oppi monesta naksutuokiosta. Alustalle menoa otin 3 kertaa ja kaikki nämä meni just nappiin. Eli Aro menee hiirimatolle seisomaan, matto on pari metriä minusta, seisoo siellä matolla eikä tee mitään muuta. Seisomista otetaan noin 2 sekuntia, sitten naks ja nami viereeni. Kaikki nämä kolme alustalle menoa oli käytöksiltään samanlaisia ja sujuvia. Sitten alusta pois ja maahanmenoja, näitä saatiin aikaiseksi paljon. Hyvä Aron!!
Joten tehtiin alustareeniä. Ideana, että Aron menee hiirimatolle seisomaan ja odottaa siellä naksua. Mutta minä tyhmä teinkin virheen, otin sekä etäisyyttä että kestoa samaan aikaan. Hiirimatto oli siis monen metrin päässä minusta. Tuloksena olikin sitten turhautunut Aron, joka puree samalla hiirimattoa, kun seisoo siinä. Ja kun en halua sitä puremista vahvistaa, niin matto pois hetkeksi. Lyhyemmällä etäisyydellä saatiinkin jo ihan kauniita seisahduksia.
Tästä samalla olikin helppo siirtyä tekemään jotain ihan jotain uutta, joten maahanmenon koulutus alkoi. Pidin makupaloja nyrkissä, Aron puree ja nuuskii ja yrittää saada niitä nyrkistä. Lopulta se luopuu ja putoaa makuulle, samantien naks ja nyrkki aukeaa. Muutaman tälläisen alun jälkeen otin nyrkin pois ja odotin, jes se menee maahan ja saa taas naksun ja namia. Iltapäivällä sain jo hyvällä tiheydellä tekevän koiran, joka tarjoaa maahanmenoa ja tekee sitä innokkaana. Jippii.
Iltasella vointini salli jo hiukan ulkoilla. Tein mobilian nurmikoille Aronille jäljen, suoraa pieneen ylämäkeen, puun jälkeen kulma ja sitten taas suoraa. Nyt oli taas kerran näkyvissä kova kiire edetä jäljellä ja alun ekat metrit oli jotakin ihme sähellystä. Loppukohti parani oikein hyvin, mutta jatkossa taidan jättää loppupalkaksi vain lelun. Siitä Aron varmaankin aluksi hiukan pettyy, mutta jos sillä saisi keskittymään itse jälkeen paremmin. Jälkijutun jälkeen kävimme kaikkien koirien kanssa puolen tunnin lenkillä keisarinharjulla. Lenkin jälkeen otin vielä Aronin kanssa kontaktia liikkeessä siinä mobilian parkkiksella. Hyvin meni.
Iltaruuan yhteydessä mittasin, mitä Aron tänään oppi monesta naksutuokiosta. Alustalle menoa otin 3 kertaa ja kaikki nämä meni just nappiin. Eli Aro menee hiirimatolle seisomaan, matto on pari metriä minusta, seisoo siellä matolla eikä tee mitään muuta. Seisomista otetaan noin 2 sekuntia, sitten naks ja nami viereeni. Kaikki nämä kolme alustalle menoa oli käytöksiltään samanlaisia ja sujuvia. Sitten alusta pois ja maahanmenoja, näitä saatiin aikaiseksi paljon. Hyvä Aron!!
maanantaina jotakin kuumeesta huolimatta
Maanantaina jo töissä olessa oli pakko ottaa särkylääkettä, jomottaa joka paikkaa niin kovasti. Sitten mies soittaa, että Petra kuumeessa ja hakee sen kesken koulupäivän kotiin. No sitten kun me tullaan Petterin kanssa päiväkodista ja töistä, on Petterilläkin kuumettä. Tauti oli tulossa minullakin, mutta pakko yrittää joten Aron teki jälkensä pikkolan nurmikentille omenapuiden alle. Tein semmosen jäjen nurmikolle missä oli kaaretta ja välillä suoraa. Makupaloina edelleen turvotetut nappulat, lisäksi vähän jauhelihan nokareita, paremmin se pentunen kuitenkin söi ne nappulat sieltä jäljeltä. Pääsääntöisesti meni hyvin, kaarteessa kerran oikaisi muutaman askeleen yli ja kerran ainakin oli ihmeissään, että mihinkäs se jälki nyt jatkuu. Ratkaisi pulman kuitenkin itse, niinkuin pitääkin.
Jäljen päätyttyä leikittiin narulelulla, käytiin vähän lasten leikkipuiston putken näköisellä jutulla tekemässä läpimenoja, joista narulelu palkaksi, sitten hiekkakentällä vähän sivulla istumisia ja seuraamisen alkua kontaktin kera.
Illalla alkoikin sitten kuume nousta ja kylmässä horkassa vein koiria korttelikierroksen verran hihnassa, muuhun ei pystynyt.
Jäljen päätyttyä leikittiin narulelulla, käytiin vähän lasten leikkipuiston putken näköisellä jutulla tekemässä läpimenoja, joista narulelu palkaksi, sitten hiekkakentällä vähän sivulla istumisia ja seuraamisen alkua kontaktin kera.
Illalla alkoikin sitten kuume nousta ja kylmässä horkassa vein koiria korttelikierroksen verran hihnassa, muuhun ei pystynyt.
maanantai 14. syyskuuta 2009
sunnuntaina hyvällä lenkillä
Sunnuntaiksi oli sovittu lenkki Vehoniemeen Riitan ja tyttöjen kanssa. Matkalla sinne tein Aronille jäljen Kaivannon sairaalaan eteen, siinä on aikas hyvät nurmikot. Jälki oli muodoltaan kaari, jonka ensimmäiset askeleet olivat aivan hiekalla muutaman ruohon säestämänä. Jälki kaarsi nurmikolla kohti heinikkoa ja ihan mielenkiinnosta tein jäljen vielä jatkumaan pitkän heinän pellolle. Aron jäjesti tosi hyvin, siinä vaiheessa kun jälki siirtyi sinne heinälle, se ei oikein pysähdytynyt etsimään nameja sieltä heinän seasta, mutta tarkisti joka jäljen. Hieno Aron.
Sitten lenkille, Jimmy ja Elvis toki paineli täysillä porukassa, Aron aluksi vähän ihmetteli, mutta hyvin oli porukassa mukana. Lenkki seurana oli siis Riitan Savanna ja Meimei sekä Savannan reilu puolivuotiaat Fauni ja Peppiina, kaikki partikset paineli niin paljon kuin tassuista pääsee, haukkuen tietysti. Aron hyvin mielellään taisi roikkua välillä Peppiinan karvoissa, sitten se paineli suu täynnä mustaa karvaa. Osan lenkistä kannoin Aronia, ettei lenkki käy liian raskaaksi 10 viikkoiselle, mutta Aron ei tästä ollut aina samaa mieltä. Porukassahan se halus mennä.
Sitten lenkille, Jimmy ja Elvis toki paineli täysillä porukassa, Aron aluksi vähän ihmetteli, mutta hyvin oli porukassa mukana. Lenkki seurana oli siis Riitan Savanna ja Meimei sekä Savannan reilu puolivuotiaat Fauni ja Peppiina, kaikki partikset paineli niin paljon kuin tassuista pääsee, haukkuen tietysti. Aron hyvin mielellään taisi roikkua välillä Peppiinan karvoissa, sitten se paineli suu täynnä mustaa karvaa. Osan lenkistä kannoin Aronia, ettei lenkki käy liian raskaaksi 10 viikkoiselle, mutta Aron ei tästä ollut aina samaa mieltä. Porukassahan se halus mennä.
lauantai 12. syyskuuta 2009
tapahtumarikas päivä
Mistä tätä energiaa oikein tulee....sillä lähdin aivan aamutuimaan isojen poikien kanssa juoksemaan sen itselleni lupaamani 5 km. Lapset jäi kotiin katsomaan lastenohjelmia ja minä juoksin aamuauringossa, ai että siitä tuli hyvä olo. Nyt siis 2 kertaa viikossa 5 km tuli saavutettua ja täytyy jatkaa sillä ohjelmalla ensi viikko.
No sitten lähdin lasten ja niiden kaverien kanssa uimahalliin ja siellä uiskenneltiin pari tuntia. Tällä välin Aron keräsi voimiaan perhetapaamiseen, sillä mentiin sitten iltapäivällä kohti Ruutanaa Aronin kasvattajalle Riikalle kylään ja tavattiin myös samaa sukua olevat Supo-äiskä, Remus-veli, Loisto-sisko, taustalla hengailivat bc:t Taku, Jojo ja Touho. Penneliinit otti riekkumista ja painimista niin sisällä kuin ulkona, Aron kävi tarkastamassa myös äitinsä mahan-alta, että tuleeko vielä maitoa. Ja Aron pääsi kokeilemaan myös agilitypentu-putkea. Riikka lupasi kuvaa tästä myöhemmin. Aronilla on nyt ikää 10 viikkoa ja se kasvaa aivan silmissä. Aika roikaleelta se jo näytti siskonsa rinnalla.
Kotiin tullessa Aron oli valmista poikaa päiväunille ja Elviksen kanssa lähdettiin lasten kanssa vähän puistoon leikkimään, lasten keinuessa otis Elviksen kanssa reeniä, puunkiertoa, kontaktia, sivulla-istumista, jäävät liikkeet maahanmeno ja seiso ja lopuksi luoksetulon stoppi kaksoiskäskyllä. Ja Elvis meni kuin unelma, se luoksetulon stoppikin oli oikein hyvä ja teki sen vielä laukasta. Jes!
Iltasella naksuttelin Aronille kupillisen ruokaa. Ensin kosketuskeppiä, jota se tekee uskollisen hyvin. Pikkutauon jälkeen Aron nosteli pientä pussukkaa, idea oli vaan nosta helppo esine maasta ja saada se käteeni. Tätä tehtiin hyvällä temmolla, mutta ihan vielä Aron ei itse työnnä tavaraa kättä kohti, nyt käteni liikkuu Aronin suuta kohti ja se saa pudottaa esineen siihen kädelle. Niistä nostoista, mitkä päätyi hyvin käteeni, sai Aron useamman namin. Näin halusin kertoa, että juuri esineen päätyminen minulle on toivottavaa. Huomenna kriteeri kyllä nousee niin, että käsi on paikallaan ja Aronin pitäisi keksiä, että vain esineen pudottaminen kädelleni saa aikaan naksun. Suunnitelmana minulla on, että kaikenlaisten esineiden nouto reenataan kuntoon talven aikana, jolloin heti kevällä päästään tekemään esineruutua. Sitä ennen haluan, että nouto on kunnossa, mutta sen tekeminen me ollaan jo aloitettu. Tosin luovutus ja tavaran pito on sitten ihan erikseen opetettava.
Laitankin tähän tosi pätevän noutovideon linkin, kun siinä näkyy ihanteellista asennetta koiralla, sain tämän linkin Niutasen Erjalta, kiitos kovasti vaikka siitä onkin jo aikaa.
http://s261.photobucket.com/albums/ii41/mohawkjohn19/?action=view¤t=Isa_2008-01-052.flv
No sitten lähdin lasten ja niiden kaverien kanssa uimahalliin ja siellä uiskenneltiin pari tuntia. Tällä välin Aron keräsi voimiaan perhetapaamiseen, sillä mentiin sitten iltapäivällä kohti Ruutanaa Aronin kasvattajalle Riikalle kylään ja tavattiin myös samaa sukua olevat Supo-äiskä, Remus-veli, Loisto-sisko, taustalla hengailivat bc:t Taku, Jojo ja Touho. Penneliinit otti riekkumista ja painimista niin sisällä kuin ulkona, Aron kävi tarkastamassa myös äitinsä mahan-alta, että tuleeko vielä maitoa. Ja Aron pääsi kokeilemaan myös agilitypentu-putkea. Riikka lupasi kuvaa tästä myöhemmin. Aronilla on nyt ikää 10 viikkoa ja se kasvaa aivan silmissä. Aika roikaleelta se jo näytti siskonsa rinnalla.
Kotiin tullessa Aron oli valmista poikaa päiväunille ja Elviksen kanssa lähdettiin lasten kanssa vähän puistoon leikkimään, lasten keinuessa otis Elviksen kanssa reeniä, puunkiertoa, kontaktia, sivulla-istumista, jäävät liikkeet maahanmeno ja seiso ja lopuksi luoksetulon stoppi kaksoiskäskyllä. Ja Elvis meni kuin unelma, se luoksetulon stoppikin oli oikein hyvä ja teki sen vielä laukasta. Jes!
Iltasella naksuttelin Aronille kupillisen ruokaa. Ensin kosketuskeppiä, jota se tekee uskollisen hyvin. Pikkutauon jälkeen Aron nosteli pientä pussukkaa, idea oli vaan nosta helppo esine maasta ja saada se käteeni. Tätä tehtiin hyvällä temmolla, mutta ihan vielä Aron ei itse työnnä tavaraa kättä kohti, nyt käteni liikkuu Aronin suuta kohti ja se saa pudottaa esineen siihen kädelle. Niistä nostoista, mitkä päätyi hyvin käteeni, sai Aron useamman namin. Näin halusin kertoa, että juuri esineen päätyminen minulle on toivottavaa. Huomenna kriteeri kyllä nousee niin, että käsi on paikallaan ja Aronin pitäisi keksiä, että vain esineen pudottaminen kädelleni saa aikaan naksun. Suunnitelmana minulla on, että kaikenlaisten esineiden nouto reenataan kuntoon talven aikana, jolloin heti kevällä päästään tekemään esineruutua. Sitä ennen haluan, että nouto on kunnossa, mutta sen tekeminen me ollaan jo aloitettu. Tosin luovutus ja tavaran pito on sitten ihan erikseen opetettava.
Laitankin tähän tosi pätevän noutovideon linkin, kun siinä näkyy ihanteellista asennetta koiralla, sain tämän linkin Niutasen Erjalta, kiitos kovasti vaikka siitä onkin jo aikaa.
http://s261.photobucket.com/albums/ii41/mohawkjohn19/?action=view¤t=Isa_2008-01-052.flv
perjantai 11. syyskuuta 2009
onnistunut jäljestys
Aron pääsi tänään jäljestämään vasta iltasella, ajelin mobiliaan, siellä on niin hyvät nurmikot.
Nyt se oli saanut päiväruokansa jo iltapäivällä. Ruuan se saa itselleen, jos se istuu siinä vaiheessa kun otan kupin käteeni, lasken sen maahan ja odotan hetken, kunnes sanon ole hyvä. Aina se ei pysty istumaan paikallaan, mutta silloin kuppi nousee välittömästi ilmaan ja aloitamme alusta. Oikein opettavaista erittäin ahneelle pennulle.
Mutta siis siihen jälkeen. Nyt tein sille ensin makupalakolmion, talloin kolmionmuotoisen metrisen alueen ja laitoin sinne makupaloja. Pentu tuli autosta ja sai vapaana mennä nurmikolla, nenä sillä oli heti kyllä maassa kun kerroin, että ollaan jälkihommissa. Se löysi kolmion ja vähän ihmetteli, että näin joka puolella on ruokaa. Se pysyi hyvin siinä kolmiossa ja nenä tuhisten se etsi namia, heti kun nenä meni komion ulkopuolella se palasi takaisinpäin. Hyvä! Sitten pentu pois kolmiosta ja käveltiin vähän matkaa, taas kerroin, että jälkihommat jatkuu. Nyt edessä oli jälki nurmikolla, joka meni noin 7 metriä suoraa, sitten suorakulma, tästä metri eteenpäin ja toinen kulma ja tästä jatkettiin vielä noin 4 metriä. Siellä lopussa makupalat kannellisessa kipossa. Ja nyt meni hyvin. Ilmeisesti nälässä jäljestys saa pennun sekaisin, koska nyt toiminta oli keskittynyttä ja rauhallista.
Jäljestyksen jälkeen kaikkien koirien kanssa keisarinharjuun lenkille. Elvis meni taas kovaa, Jimmy piehtaroi sammaleissa ja Aron pysyy hienosti porukassa mukana. Mentiin välillä ihan poluttomia kohtia, hyvää liikuntaa ja kordinaation kasvatusta niin pennulle kuin aikuisillekin. Muuta ei sitten jaksakkaan näin perjantaina.
Nyt se oli saanut päiväruokansa jo iltapäivällä. Ruuan se saa itselleen, jos se istuu siinä vaiheessa kun otan kupin käteeni, lasken sen maahan ja odotan hetken, kunnes sanon ole hyvä. Aina se ei pysty istumaan paikallaan, mutta silloin kuppi nousee välittömästi ilmaan ja aloitamme alusta. Oikein opettavaista erittäin ahneelle pennulle.
Mutta siis siihen jälkeen. Nyt tein sille ensin makupalakolmion, talloin kolmionmuotoisen metrisen alueen ja laitoin sinne makupaloja. Pentu tuli autosta ja sai vapaana mennä nurmikolla, nenä sillä oli heti kyllä maassa kun kerroin, että ollaan jälkihommissa. Se löysi kolmion ja vähän ihmetteli, että näin joka puolella on ruokaa. Se pysyi hyvin siinä kolmiossa ja nenä tuhisten se etsi namia, heti kun nenä meni komion ulkopuolella se palasi takaisinpäin. Hyvä! Sitten pentu pois kolmiosta ja käveltiin vähän matkaa, taas kerroin, että jälkihommat jatkuu. Nyt edessä oli jälki nurmikolla, joka meni noin 7 metriä suoraa, sitten suorakulma, tästä metri eteenpäin ja toinen kulma ja tästä jatkettiin vielä noin 4 metriä. Siellä lopussa makupalat kannellisessa kipossa. Ja nyt meni hyvin. Ilmeisesti nälässä jäljestys saa pennun sekaisin, koska nyt toiminta oli keskittynyttä ja rauhallista.
Jäljestyksen jälkeen kaikkien koirien kanssa keisarinharjuun lenkille. Elvis meni taas kovaa, Jimmy piehtaroi sammaleissa ja Aron pysyy hienosti porukassa mukana. Mentiin välillä ihan poluttomia kohtia, hyvää liikuntaa ja kordinaation kasvatusta niin pennulle kuin aikuisillekin. Muuta ei sitten jaksakkaan näin perjantaina.
jälkeä, naksua ja ampua
Riekku-Aron on vallan virkeänä poikana töistä tullessa, kävin tekemässä sille jäljen köytikkällän kentän viereiselle laitumelle. Jälki oli ensin 5 msuora, yksi kulma ja sitten toiset 5 m. Pentu oli hirvittävässä nälässä, olihan se saanut aamuruokansa kuuden aikaan aamulla ja nyt sitten neljän aikaan iltapäivällä ruoka piti kerätä jäljeltä. Virhe! Ensimmäinen 4,5 m oli hirveetä kiirettä ja rynnimistä, varmaan kohti loppupalkkaa, kulman teki ihan oikein ja loppu meni sinne päin. Joten tämän päivän jäljeen teen kyllä niin, että pentu syö osan ruuasta jo kotona ja sitten otan sille vielä yhden ruokaruudun, josko näin menisi isoimmat höyryt pois ja itse jäljestys onnistuisi.
Jäljen jälkeen Aronia nukuttikin jo mukavasti, joten se jäi nukkumaan minun lähtiessä isojen poikien kanssa lenkille. Mentiin tunnin reipas lenkki, Elvis juoksi niin mahdottomasti. Kotiin tullessa otin Elviksen kanssa vielä puunkiertoreeniä, nyt ensimmäisen kerran se ihan juoksi puun ympäri, siitä saa naksun ja maksun ja sitten lähetin sen seuraavalle puulle. Käskyn yleistäminen sillä on vaan vaiheessa, se osaa kiertää hyvin sen yhden puun, jolla ollaan harjoiteltu, mutta kun vaihdan puuta, se pähkäilee, että mitä pitikään tehdä. Muutama nouto tehtiin myös, kapula koiran edessä ja minä siellä takana, kumpikin palautus oli ravilla, joten tässä vaiheessa E ei jaksanut enää laukata.
Sitten illan ohjelmaan sisältyi ampumisreenit Aronin ja kasvattajan poppoon kera kyötikkälän kentällä. Autoa minulle ei ollut käytössä (sm-liiga, tappara ja Petri vievät sen nyt kohti hakametsän jäähallia) joten matkaan lähdin pentu sylissä. Meiltä ei ole kyötikkälän kentälle kuin kilometri ja yritin säästellä pentua kantamalla sitä, No eihän se siitä kauheesti tykänny ja annoin sen sitten kävellä kanssani. Matkaan meni 20 min ja sitten istuskeltiin kyötikkälässä Aronin kanssa ja otettiin rennosti. Porukkaa siellä oli tosi paljon,vieressä oli joku jalkapallopeli ja autoja, ihmisiä ja pyöriä meni kuin suuremmassakin kylässä. Aron otti kuitenkin lunkisti, tai kyllä sitä vähän vaivas, että ruokaa oli taskuissani. Sitten ampumaan, Aron tiesi jo heti kentällä tullessa, että nyt sitä saa ja täällä. Hienoa kontaktia ja Jari ampui meille kaksi laukausta kenttärakennuksen takaa. Nenä ei irronnut ruuasta, mutta kaipa se pentu kuitenkin laukauksen kuuli. Hyvä näin. Juteltiin, että nyt pohja ampumisen ääneen on tehty ja eikä meidän tarvitse sitä nyt joka viikko jatkaa, otetaan taas sitten myöhemmin syksyllä kaverin ollessa isompi. Lopuksi leikkiä ja kontaktia, onnistui tosi hyvin. Ja olin myös kiinnostavampi kuin kentällä oleva sisko ja muut vieraat koirat, joten siitä superhali Aronille. Kotiin päästiin Riikan ja Jarin kyydissä ja olis luullu että Pentu on väsynyt kotona, mutta eikä mitään. Hulivili jatkoi yli iltapalan, jonka jälkeen se sai rauhoittua, kun pidin sitä paikallaan. Meni minuutti ja sitten unta kaaliin.
Jäljen jälkeen Aronia nukuttikin jo mukavasti, joten se jäi nukkumaan minun lähtiessä isojen poikien kanssa lenkille. Mentiin tunnin reipas lenkki, Elvis juoksi niin mahdottomasti. Kotiin tullessa otin Elviksen kanssa vielä puunkiertoreeniä, nyt ensimmäisen kerran se ihan juoksi puun ympäri, siitä saa naksun ja maksun ja sitten lähetin sen seuraavalle puulle. Käskyn yleistäminen sillä on vaan vaiheessa, se osaa kiertää hyvin sen yhden puun, jolla ollaan harjoiteltu, mutta kun vaihdan puuta, se pähkäilee, että mitä pitikään tehdä. Muutama nouto tehtiin myös, kapula koiran edessä ja minä siellä takana, kumpikin palautus oli ravilla, joten tässä vaiheessa E ei jaksanut enää laukata.
Sitten illan ohjelmaan sisältyi ampumisreenit Aronin ja kasvattajan poppoon kera kyötikkälän kentällä. Autoa minulle ei ollut käytössä (sm-liiga, tappara ja Petri vievät sen nyt kohti hakametsän jäähallia) joten matkaan lähdin pentu sylissä. Meiltä ei ole kyötikkälän kentälle kuin kilometri ja yritin säästellä pentua kantamalla sitä, No eihän se siitä kauheesti tykänny ja annoin sen sitten kävellä kanssani. Matkaan meni 20 min ja sitten istuskeltiin kyötikkälässä Aronin kanssa ja otettiin rennosti. Porukkaa siellä oli tosi paljon,vieressä oli joku jalkapallopeli ja autoja, ihmisiä ja pyöriä meni kuin suuremmassakin kylässä. Aron otti kuitenkin lunkisti, tai kyllä sitä vähän vaivas, että ruokaa oli taskuissani. Sitten ampumaan, Aron tiesi jo heti kentällä tullessa, että nyt sitä saa ja täällä. Hienoa kontaktia ja Jari ampui meille kaksi laukausta kenttärakennuksen takaa. Nenä ei irronnut ruuasta, mutta kaipa se pentu kuitenkin laukauksen kuuli. Hyvä näin. Juteltiin, että nyt pohja ampumisen ääneen on tehty ja eikä meidän tarvitse sitä nyt joka viikko jatkaa, otetaan taas sitten myöhemmin syksyllä kaverin ollessa isompi. Lopuksi leikkiä ja kontaktia, onnistui tosi hyvin. Ja olin myös kiinnostavampi kuin kentällä oleva sisko ja muut vieraat koirat, joten siitä superhali Aronille. Kotiin päästiin Riikan ja Jarin kyydissä ja olis luullu että Pentu on väsynyt kotona, mutta eikä mitään. Hulivili jatkoi yli iltapalan, jonka jälkeen se sai rauhoittua, kun pidin sitä paikallaan. Meni minuutti ja sitten unta kaaliin.
torstai 10. syyskuuta 2009
keskeytetty jäljestys ja hirveä lenkki
Töistä tullessa Aron taas kerran hirmu nälkäinen ja hyvin nukkunut, yhdistelmänä aika ärsyttävä. Joten iltapäivän ruoka syötiin naksuttelun kautta, kapulan nostoja, ensin puisella sitten metallilla. Kapulan vaihto ei muuttanut käytöstä mitenkään. Sain vain naksuteltua seuraavaa: Aron nostaa kapulan ja pyörähtää se suussa oikealle. Kiva, kun otin siihen kapulan pitoon vähän kestoa, ketjutti Aron, että kapula suussa pitää vähän liikkua ja nimen omaan pyörähtää. Joten nyt täytyy vähän miettiä, että saisi vahvistettua sitä, että kapula tulisi ihmistä kohti.
Sitten koirat autoon ja lähdin lenkille ja reenaileen. Ensin Elvis autosta ja olimme Pikkolassa hiekkakentällä. Kontakti ja nami reenit tuottaa tulosta, sillä asenne oli nyt kohdallaan. Tein paljon sivulla istumista ja namia, sivulle tuloa ja namia, seuruuta ja namia ja taas sivulla istumista ja namia. Hienosti meni. Kova tuuli kävi ja Elvis oli myöskin hyvin tuulella....
Sitten Elvis autoon ja mitäs täällä tapahtu. Aron oli ilmeisesti riekkunut autossa, kun se näki, että mitä tein Elviksen kanssa. Jimmy ei tykkää tästä yhtään ja oli ilmeisesti rankaissut pentua, sillä pentu oli hysteerisen oloinen ja pyrki väkisin ulos, pissakin oli just tullut autoon, kääk. Lisäksi sen selässä oli märkää, niinkuin Jimmyn suu olis käynyt siinä. Voi ei. No talutin hetken Aronia, sitten laitoin sen takas autoon, tein sille nurmikolle kaksi kulmaa sisältävän jäljen. Otin Aronin autosta, joka oli edelleen kierroksilla. Mentiin siihen jäljen alkuun, pentu laukkasi siihen ja huomasin, että se teki hommaa ihan miten sattui, ekassa kulmassa reippaasti yli monen askeleen. Tässä vaiheessa totesin, että tätä ei sitten yhtään enemäpää. Otin pennun pois jäljeltä ja vein autoon. Voi argh. Mutta mitä opin tästä. Ei olisi kannattanut viedä pentua tuossa mielentilassa jäljestään ja jatkossa jätän Jimmyn kotiin ja jäljen aloitus pitää tehdä rauhallisemmin. Lisäksi ulkona kävi aivan hirveä tuuli, joka teki siitä jäljestämisestä varmaankin vielä vaikeamman. Ja pitäisi muistaa, että ei se määrä vaan laatu.
No ajoin metsänlaitaan ja harmittelin epäonnistunutta jälkeä. Mentiin syvemmälle metsää ja Aron selvästi väisteli Jimmyä, mutta roikkui Elviksen karvoissa. Yhtäkkiä huomaan, että hirvikärpäsiä lentelee iholleni, niitä tuli jostain ihan valtavasti ja niitä meni joka paikassa. Kaulassa, niskassa, hiuksissa, takkini selkämys ihan kuhisi niitä piruja. Oli aivan karseeta, yritin nyppiä niitä otsaltani pois, seuraavat oli korvassa ja nyt halusin äkkiä autolle ja pois koko metsästä. No siinä hätäpäissäni lähdin väärälle polulle ja oltiin vieläkin kauempana autosta ja hirvareita oli entistä enemmän. Nyt ei ollut itku kaukana. Lopulta kun olin autossa, vannoin, etten mene tuohon metsään ennen joulua...
Illalla Aron ei välittänyt Jimmystä sen ihmeemmin, mutta selvästi huomaa, ettei sen tule mieleenkään roikkua Jimmyssä, kun taas Elviksen kimpussa se on koko ajan.
Sitten koirat autoon ja lähdin lenkille ja reenaileen. Ensin Elvis autosta ja olimme Pikkolassa hiekkakentällä. Kontakti ja nami reenit tuottaa tulosta, sillä asenne oli nyt kohdallaan. Tein paljon sivulla istumista ja namia, sivulle tuloa ja namia, seuruuta ja namia ja taas sivulla istumista ja namia. Hienosti meni. Kova tuuli kävi ja Elvis oli myöskin hyvin tuulella....
Sitten Elvis autoon ja mitäs täällä tapahtu. Aron oli ilmeisesti riekkunut autossa, kun se näki, että mitä tein Elviksen kanssa. Jimmy ei tykkää tästä yhtään ja oli ilmeisesti rankaissut pentua, sillä pentu oli hysteerisen oloinen ja pyrki väkisin ulos, pissakin oli just tullut autoon, kääk. Lisäksi sen selässä oli märkää, niinkuin Jimmyn suu olis käynyt siinä. Voi ei. No talutin hetken Aronia, sitten laitoin sen takas autoon, tein sille nurmikolle kaksi kulmaa sisältävän jäljen. Otin Aronin autosta, joka oli edelleen kierroksilla. Mentiin siihen jäljen alkuun, pentu laukkasi siihen ja huomasin, että se teki hommaa ihan miten sattui, ekassa kulmassa reippaasti yli monen askeleen. Tässä vaiheessa totesin, että tätä ei sitten yhtään enemäpää. Otin pennun pois jäljeltä ja vein autoon. Voi argh. Mutta mitä opin tästä. Ei olisi kannattanut viedä pentua tuossa mielentilassa jäljestään ja jatkossa jätän Jimmyn kotiin ja jäljen aloitus pitää tehdä rauhallisemmin. Lisäksi ulkona kävi aivan hirveä tuuli, joka teki siitä jäljestämisestä varmaankin vielä vaikeamman. Ja pitäisi muistaa, että ei se määrä vaan laatu.
No ajoin metsänlaitaan ja harmittelin epäonnistunutta jälkeä. Mentiin syvemmälle metsää ja Aron selvästi väisteli Jimmyä, mutta roikkui Elviksen karvoissa. Yhtäkkiä huomaan, että hirvikärpäsiä lentelee iholleni, niitä tuli jostain ihan valtavasti ja niitä meni joka paikassa. Kaulassa, niskassa, hiuksissa, takkini selkämys ihan kuhisi niitä piruja. Oli aivan karseeta, yritin nyppiä niitä otsaltani pois, seuraavat oli korvassa ja nyt halusin äkkiä autolle ja pois koko metsästä. No siinä hätäpäissäni lähdin väärälle polulle ja oltiin vieläkin kauempana autosta ja hirvareita oli entistä enemmän. Nyt ei ollut itku kaukana. Lopulta kun olin autossa, vannoin, etten mene tuohon metsään ennen joulua...
Illalla Aron ei välittänyt Jimmystä sen ihmeemmin, mutta selvästi huomaa, ettei sen tule mieleenkään roikkua Jimmyssä, kun taas Elviksen kimpussa se on koko ajan.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
kaupungissa
Eilisen päivän pidin tarkoituksella Aronille kevyenä, joten virkeyttä oli näkyvissä heti työpäivän jälkeen housunpuntteihin härkkimisenä. Siirsin härkkimisen noutokapulaan ja otettiin naksuttelua kapulaan. Muutaman jakson tein myös metallikapulalla, tarttuu se pentu siihenkin kiinni. Illalla otin vielä uuden naksusession puukapulaan ja nyt kapulan pitoon tuli vähän kestoa, naksu tuli ilmoille kun pentu nosti kapulan maasta ja piti sitä hetken suussa. Hyvin meni ja naksua kuului.
Isojen poikien kanssa harrastin yleistä liikuntaa, nyt juostiin vaiko hölkättiin 5 km ja alku ja loppukävelyt päälle. Pieni matka juoksioiden mittarissa ja meikäläisen nahassa se tuntui, mutta näitä yritän nyt ottaa 2 kertaa viikossa, niin eiköhän kunto ala koheneen.
Sitten matkittiin Riikan ja Loiston tekemisiä ja lähdettiin näyttämään rautatie-asemaa pennulle. Lapset lähti mukaan sillä idealla, että tekevät karkkipussit rautatie-aseman tunnelin makuunissa. Pentu kulki reippaana meidän mukana ja kierreltiin siellä asemalla, liuku-ovista mentiin,tunnelissa ja tullintorin kauppakeskuksessakin. Lapset olis halunnut viedä pennun rullaportaisiin, mutta tässä vaiheessa minä toppuuttelin. Ja herätti tämä pentu ihmisissä huomiotakin, moni pysähtyi silittämään pentua, yksi mies oli varmaan lukenut viime päivien aamulehteä, sillä epäili pennun olevan paha-peto. Makuunissa pentu yritti syödä kaikki lattialle tippuneet karkit, niin siinä sitä sitten oltiin suu täynnä aarteita. Junalaiturilla istuskeltiin ja katseltiin helsingistä tulevaa junaa, tässäkin vaiheessa pentu puuhasteli tupakantumpin kanssa, sillä kaikki syötäväksi kelpaavan se kyllä bongaa. Pentu sai ruokaa kontaktista ja sitähän tämä tarjoili oikein runsaasti. Hyvin meni!! Lopuksi autoon loppunamien kera. Tätä olenkin tehnyt nyt joka kerta autoon mentäessä, että annan sille namia sinne autoon ja se on aihetuttanut sen, että autoon meno on hirmu kivaa, Pentu yrittää itse päästä sinne autoon, ihan ei vielä pysty loikkaamaan.
Isojen poikien kanssa harrastin yleistä liikuntaa, nyt juostiin vaiko hölkättiin 5 km ja alku ja loppukävelyt päälle. Pieni matka juoksioiden mittarissa ja meikäläisen nahassa se tuntui, mutta näitä yritän nyt ottaa 2 kertaa viikossa, niin eiköhän kunto ala koheneen.
Sitten matkittiin Riikan ja Loiston tekemisiä ja lähdettiin näyttämään rautatie-asemaa pennulle. Lapset lähti mukaan sillä idealla, että tekevät karkkipussit rautatie-aseman tunnelin makuunissa. Pentu kulki reippaana meidän mukana ja kierreltiin siellä asemalla, liuku-ovista mentiin,tunnelissa ja tullintorin kauppakeskuksessakin. Lapset olis halunnut viedä pennun rullaportaisiin, mutta tässä vaiheessa minä toppuuttelin. Ja herätti tämä pentu ihmisissä huomiotakin, moni pysähtyi silittämään pentua, yksi mies oli varmaan lukenut viime päivien aamulehteä, sillä epäili pennun olevan paha-peto. Makuunissa pentu yritti syödä kaikki lattialle tippuneet karkit, niin siinä sitä sitten oltiin suu täynnä aarteita. Junalaiturilla istuskeltiin ja katseltiin helsingistä tulevaa junaa, tässäkin vaiheessa pentu puuhasteli tupakantumpin kanssa, sillä kaikki syötäväksi kelpaavan se kyllä bongaa. Pentu sai ruokaa kontaktista ja sitähän tämä tarjoili oikein runsaasti. Hyvin meni!! Lopuksi autoon loppunamien kera. Tätä olenkin tehnyt nyt joka kerta autoon mentäessä, että annan sille namia sinne autoon ja se on aihetuttanut sen, että autoon meno on hirmu kivaa, Pentu yrittää itse päästä sinne autoon, ihan ei vielä pysty loikkaamaan.
maanantai 7. syyskuuta 2009
pennun koulutuksesta voi oppia
Tänään tein havainnoin, että jos meinaan löytää Elvikselle ilon yhteistyöhön, on otettava oppia pennun koulutuksesta. Aron saa paljon vahvisteita hyvästä käytöksestä, joten otin saman mukaan Elviksen tämän päiväiseen tokoiluun.
Reenit iltalenkin yhteydessä, reenailin toko sm-hiekkakentällä. Elvis perusasentoon ja siinä istumista katsekontaktin kera yritin vahvistaa. Elviksen ajatus harhaili koko ajan ympäristössä, sen piti seurata kaikki liikkuvaa. Tähän tein sitten samaa kuin olisin pennulle tehnyt, eli hyvä ja nami katseesta, sitten katse piti olla pari sekuntia ja hyvä ja nami, sitten vähän pidempään ja sitten taas sekunti katsetta ja nami ja hyvä. Elvis alkoi keskittyä ja valo syttyä sen silmiin, kivaa! Palkitsin myös ihan pienestä liikkeelle lähdöstä ylisevuotavan runsaasti lelun kera, mikä aiheutti vireen nousun, mutta tämä parempi kuin löysä, joten vire korkealla tehtiin iloista ja tiheäpalkkaista reeniä.
Teimme luoksetulon, jossa toppi (kaksoiskäskyllä) pysähtyi hyvin ja jatkoin tästä liikkeen omaisesti tänne-käskyllä ja tuli. Sitten otin seisomisesta pari luoksetuloa ja yhden pitkän luoksetulon. Ja tästä jatkoin liikkeestä maahan menoon ja liikkeestä seisomiseen, seisomisessa häsläs, kun vire turhan korkea ja seuraamisissa edisti. Mutta kokonaisuus oli positiivinen. Lenkki jatkui puolisen tuntia ja loppulenkistä vielä uusi sessio istumista sivulla ja siitä palkitsemista, tästä ihan muutama liikkeellelähtö, seiso, pysähtyi hyvin ja heti palkka. Onnistui. Joten tätä pitää jatkaa huomennakin.
Aronin päivän ohjelmaan kuului kangasalan keskustassa kävely, sillä aikaa kun Petteri oli sählyssä. Tähän sisältyi myöskin autossa yksin odottamista, sen aikaa kun vein Petterin sinne sählyn liikuntasaliin . Pentu näytti odottavan ihan rauhassa, joten 2 viikkoa tätä auto-asiaa ollaan harjoiteltu ja nyt näyttää, ettei pennulla ole hätää, kun se matkustaa autossa tai jää sinne. Aronin hihnakävelyyn sisältyi hihnassa kulkemista, kontaktista palkitsemista, käytiin äitini kerrostalon rappukäytävässä ja ajeltiin hissillä, nami ja kontakti maistui hissin liikkuessa, reipas pentu, joka ei ollut tästä moksiskaan. Sitten käveltiin ja mentiin rauhallisesti, ohi kulki pyöriä, mopoja, autoja jne. Lopulta oltiin siellä Petterin sählyliikuntasalin ovella ja tämäkin sujui hyvin. Lopulta pentu autoon odottamaan hetkeksi ja siellä se nukkui sikeää unta kun tulin Petterin kanssa autolle.
Ja mikä ihaninta, kaikki pissat ja kakat on tänään tehty ulos siitä eteenpäin kun tulin töistä kotiin, ei yhtään vahinkoa sisälle. Ja toinen jes, Aron taisi nukkua todella hyvin viime yön. On se sitten muru.
Reenit iltalenkin yhteydessä, reenailin toko sm-hiekkakentällä. Elvis perusasentoon ja siinä istumista katsekontaktin kera yritin vahvistaa. Elviksen ajatus harhaili koko ajan ympäristössä, sen piti seurata kaikki liikkuvaa. Tähän tein sitten samaa kuin olisin pennulle tehnyt, eli hyvä ja nami katseesta, sitten katse piti olla pari sekuntia ja hyvä ja nami, sitten vähän pidempään ja sitten taas sekunti katsetta ja nami ja hyvä. Elvis alkoi keskittyä ja valo syttyä sen silmiin, kivaa! Palkitsin myös ihan pienestä liikkeelle lähdöstä ylisevuotavan runsaasti lelun kera, mikä aiheutti vireen nousun, mutta tämä parempi kuin löysä, joten vire korkealla tehtiin iloista ja tiheäpalkkaista reeniä.
Teimme luoksetulon, jossa toppi (kaksoiskäskyllä) pysähtyi hyvin ja jatkoin tästä liikkeen omaisesti tänne-käskyllä ja tuli. Sitten otin seisomisesta pari luoksetuloa ja yhden pitkän luoksetulon. Ja tästä jatkoin liikkeestä maahan menoon ja liikkeestä seisomiseen, seisomisessa häsläs, kun vire turhan korkea ja seuraamisissa edisti. Mutta kokonaisuus oli positiivinen. Lenkki jatkui puolisen tuntia ja loppulenkistä vielä uusi sessio istumista sivulla ja siitä palkitsemista, tästä ihan muutama liikkeellelähtö, seiso, pysähtyi hyvin ja heti palkka. Onnistui. Joten tätä pitää jatkaa huomennakin.
Aronin päivän ohjelmaan kuului kangasalan keskustassa kävely, sillä aikaa kun Petteri oli sählyssä. Tähän sisältyi myöskin autossa yksin odottamista, sen aikaa kun vein Petterin sinne sählyn liikuntasaliin . Pentu näytti odottavan ihan rauhassa, joten 2 viikkoa tätä auto-asiaa ollaan harjoiteltu ja nyt näyttää, ettei pennulla ole hätää, kun se matkustaa autossa tai jää sinne. Aronin hihnakävelyyn sisältyi hihnassa kulkemista, kontaktista palkitsemista, käytiin äitini kerrostalon rappukäytävässä ja ajeltiin hissillä, nami ja kontakti maistui hissin liikkuessa, reipas pentu, joka ei ollut tästä moksiskaan. Sitten käveltiin ja mentiin rauhallisesti, ohi kulki pyöriä, mopoja, autoja jne. Lopulta oltiin siellä Petterin sählyliikuntasalin ovella ja tämäkin sujui hyvin. Lopulta pentu autoon odottamaan hetkeksi ja siellä se nukkui sikeää unta kun tulin Petterin kanssa autolle.
Ja mikä ihaninta, kaikki pissat ja kakat on tänään tehty ulos siitä eteenpäin kun tulin töistä kotiin, ei yhtään vahinkoa sisälle. Ja toinen jes, Aron taisi nukkua todella hyvin viime yön. On se sitten muru.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
blogin päivitystä parilta päivältä
Muutama päivä mennyt vauhdilla eikä koneen ääreen tahdo ehtiä, mutta päivitän nyt viime päivien kuulumisia.
Perjantaina Aron ei tehnyt jälkeä, lepopäivä siitä, mutta lauantaina tein mobilian nurmikolle jäljen, joka ei ollut ihan suora, pientä loivaa suunnan muutosta. Sunnuntaina jälki oli valkeakosken kennelkerhon nurmikentän laidalla oleva 11 m pitkä suora. Aronin motivaatio on tosi kiva huomata, sillä kun otan sen autosta ja kerron, että mennäänkö jälkihommiin, se on heti valmis. Kun astutaan nurmikolle, sen nenä on jo maassa ja huomaan, että se hakee jäljen alkua. Kaikki viimeisimmät jäljen alut se on saanut itse etsiä, kuten myös tänään se löysi sen näppärästi. Aron haisteli jäljellä tosi intensiivisesti, noin 7 metrin kohdalla viereiseltä tontilta kuului koiran haukkumista ja Aron nostaa kuononsa jäljeltä, kuuntelee sitä 2 sekuntia ja ajaa jäljen loppuun, siellä purkissa palkka, joka maistuu :-)
Kotinaksuhommissa Aron on tutustunut noutokapulaan. Ensimmäiset naksujaksot olivat kriteeriltään sitä, että kosketus noutokapulan keskikohtaa saa naksun aikaan. Sitten piti käyttää jo hampaita ja näistä tuli naksu. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Aron nostaa kapulaa ja saa siitä naksun aikaan. Seuraava kriteeri tulee olemaan, että kapulaa on pidettävä hetken suussa, pelkkä nosto ei riitä. Aron tekee tätä innolla.
Eilen käytiin myös ampumassa pky:n kentällä Riikan ja Jarin kanssa. Aron söi kupista ruokaa ja kaksi erillistä laukausta otettiin, kuono ei irronnut ruuasta, kun laukaus kuului, joten ei siis reagointia ääneen. Ampumisten jälkeen otin palkitsin Aronia liikkeessä kontaktissa, pientä seuraamisen alkua siis ja se tosi innokkaasti otti kontaktia. Huippua!
Elvis otti tänään kennelkerhon kentällä kokeenomaista reeniä. Tarkoitus oli ottaa kaikki liikkeet putkeen ja palkka viimeisen liikkeen jälkeen. Ja ilman suuria alkuvirittelyitä tehtiin aloitin seuruulla, Elvis kyllä seurasi, mutta ei sitä parhainta, vähän katse välillä harmaili muualla. Seuruun jälkeen liikkeestä seisomiseen (jätin tarkoituksella liikkeestä maahanmenon väliin) ja tämän liikkeen alkuun tuli jumitus ja samaan aikaan kuului jostakin rakentamisääniä ja kolinaa ja tämä jumitti lisää. Ei siis lähtenyt kanssani seuruuseen, käskyn kuultuaan menee maahan. Nyt oli jotenkin vaan päästävä eteenpäin, joten koira maasta seuruuseen ja nyt seiso-käsky käsimerkin kera, koira seisahtui, kävelin itse kokeenomaisesti eteenpäin, sitten koiran taakse ja siitä sivu. Sivulle tulo seisomisesta oli surkea. Nyt hiukan jumittavan koiran kanssa luoksetulomerkille, siihen kävi maahan ennen kuin käsky tuli ( taas yksi jumimerkki, se ei ole silloin reippaassa yhteistyössä). Otin askeleen, koira sivulla ja jätin koiran. Luoksetulossa lähti löysällä laukalla, kaksoiskäskyllä (käsi +suu) pysähtyi jotenkin, siitä seisomishetken jälkeen tänne, ei tullut ekalla käskyllä, toisella tuli ja loppu meni niinkuin me osataan. Joten lisää näitä seisomisesta tänne-tuloja. Ja tämä pysähdys on vaan vaiheessa, kun haaveilen täydellisestä topista enkä saa sitä kuitenkaan. Siitä siirryin noutoon ja nyt loppuliikkeet nouto, kaukot ja hyppy menivät aivan niinkuin pitikin. Noudossa kapula hukkui heinikkoon ja koira joutui ihan etsimään sitä, sitten kun löysi tuli laukalla luokseni, jes! Tämä palautusvauhti on ollut meillä työn alla. Kaukot ihan oikein ja nyt huomasin, että vire nousi kun palkkaa ei tullutkaan vaikka teki hyvin, siitä hypylle ja siellä onnistuttiin, tämän jälkeen sitten palkitseminen ja narulelulla leikki. Ja sitten pian koira autoon, etten vaan ala taas hinkkaamaan jotakin.
Joten nyt pähkäilen, että millä saan koiran vireen ylöspäin, että selvitään kokeessa seuraamisen jälkeen liikkeestä maahan ja seiso. Ensi viikolla pitänee ottaa vaan itsetuntoa kohottavia reenejä ja 14. päivä eteenpäin maanantaista en tee yhtään mitään ennen koetta. Jos sitä kautta olisi intoa koepäivänä eli piirinmestaruuksissa 19.9.
Sunnuntaipäivän lenkki olikin valkeakoskelta tullessa vehoniemen metsissä. Lapset oli mukana ja kerättiin Petran lippalakkiin kanttarelleja mummille, kun se tykkää niistä ja me tykätään löytää niitä. Kaikki koirat sai temmeltää sammalmättäillä ja Aron paineli porukassa mukana turhankin lujaa. Mentiin kuitenkin lasten ja pennun vauhdilla eikä matka ollut pitkä, yli tunnin verran kuitenkin, kun lapsilla oli evästä mukana ja istuskeltiin siellä metsässä.
Perjantaina Aron ei tehnyt jälkeä, lepopäivä siitä, mutta lauantaina tein mobilian nurmikolle jäljen, joka ei ollut ihan suora, pientä loivaa suunnan muutosta. Sunnuntaina jälki oli valkeakosken kennelkerhon nurmikentän laidalla oleva 11 m pitkä suora. Aronin motivaatio on tosi kiva huomata, sillä kun otan sen autosta ja kerron, että mennäänkö jälkihommiin, se on heti valmis. Kun astutaan nurmikolle, sen nenä on jo maassa ja huomaan, että se hakee jäljen alkua. Kaikki viimeisimmät jäljen alut se on saanut itse etsiä, kuten myös tänään se löysi sen näppärästi. Aron haisteli jäljellä tosi intensiivisesti, noin 7 metrin kohdalla viereiseltä tontilta kuului koiran haukkumista ja Aron nostaa kuononsa jäljeltä, kuuntelee sitä 2 sekuntia ja ajaa jäljen loppuun, siellä purkissa palkka, joka maistuu :-)
Kotinaksuhommissa Aron on tutustunut noutokapulaan. Ensimmäiset naksujaksot olivat kriteeriltään sitä, että kosketus noutokapulan keskikohtaa saa naksun aikaan. Sitten piti käyttää jo hampaita ja näistä tuli naksu. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Aron nostaa kapulaa ja saa siitä naksun aikaan. Seuraava kriteeri tulee olemaan, että kapulaa on pidettävä hetken suussa, pelkkä nosto ei riitä. Aron tekee tätä innolla.
Eilen käytiin myös ampumassa pky:n kentällä Riikan ja Jarin kanssa. Aron söi kupista ruokaa ja kaksi erillistä laukausta otettiin, kuono ei irronnut ruuasta, kun laukaus kuului, joten ei siis reagointia ääneen. Ampumisten jälkeen otin palkitsin Aronia liikkeessä kontaktissa, pientä seuraamisen alkua siis ja se tosi innokkaasti otti kontaktia. Huippua!
Elvis otti tänään kennelkerhon kentällä kokeenomaista reeniä. Tarkoitus oli ottaa kaikki liikkeet putkeen ja palkka viimeisen liikkeen jälkeen. Ja ilman suuria alkuvirittelyitä tehtiin aloitin seuruulla, Elvis kyllä seurasi, mutta ei sitä parhainta, vähän katse välillä harmaili muualla. Seuruun jälkeen liikkeestä seisomiseen (jätin tarkoituksella liikkeestä maahanmenon väliin) ja tämän liikkeen alkuun tuli jumitus ja samaan aikaan kuului jostakin rakentamisääniä ja kolinaa ja tämä jumitti lisää. Ei siis lähtenyt kanssani seuruuseen, käskyn kuultuaan menee maahan. Nyt oli jotenkin vaan päästävä eteenpäin, joten koira maasta seuruuseen ja nyt seiso-käsky käsimerkin kera, koira seisahtui, kävelin itse kokeenomaisesti eteenpäin, sitten koiran taakse ja siitä sivu. Sivulle tulo seisomisesta oli surkea. Nyt hiukan jumittavan koiran kanssa luoksetulomerkille, siihen kävi maahan ennen kuin käsky tuli ( taas yksi jumimerkki, se ei ole silloin reippaassa yhteistyössä). Otin askeleen, koira sivulla ja jätin koiran. Luoksetulossa lähti löysällä laukalla, kaksoiskäskyllä (käsi +suu) pysähtyi jotenkin, siitä seisomishetken jälkeen tänne, ei tullut ekalla käskyllä, toisella tuli ja loppu meni niinkuin me osataan. Joten lisää näitä seisomisesta tänne-tuloja. Ja tämä pysähdys on vaan vaiheessa, kun haaveilen täydellisestä topista enkä saa sitä kuitenkaan. Siitä siirryin noutoon ja nyt loppuliikkeet nouto, kaukot ja hyppy menivät aivan niinkuin pitikin. Noudossa kapula hukkui heinikkoon ja koira joutui ihan etsimään sitä, sitten kun löysi tuli laukalla luokseni, jes! Tämä palautusvauhti on ollut meillä työn alla. Kaukot ihan oikein ja nyt huomasin, että vire nousi kun palkkaa ei tullutkaan vaikka teki hyvin, siitä hypylle ja siellä onnistuttiin, tämän jälkeen sitten palkitseminen ja narulelulla leikki. Ja sitten pian koira autoon, etten vaan ala taas hinkkaamaan jotakin.
Joten nyt pähkäilen, että millä saan koiran vireen ylöspäin, että selvitään kokeessa seuraamisen jälkeen liikkeestä maahan ja seiso. Ensi viikolla pitänee ottaa vaan itsetuntoa kohottavia reenejä ja 14. päivä eteenpäin maanantaista en tee yhtään mitään ennen koetta. Jos sitä kautta olisi intoa koepäivänä eli piirinmestaruuksissa 19.9.
Sunnuntaipäivän lenkki olikin valkeakoskelta tullessa vehoniemen metsissä. Lapset oli mukana ja kerättiin Petran lippalakkiin kanttarelleja mummille, kun se tykkää niistä ja me tykätään löytää niitä. Kaikki koirat sai temmeltää sammalmättäillä ja Aron paineli porukassa mukana turhankin lujaa. Mentiin kuitenkin lasten ja pennun vauhdilla eikä matka ollut pitkä, yli tunnin verran kuitenkin, kun lapsilla oli evästä mukana ja istuskeltiin siellä metsässä.
perjantai 4. syyskuuta 2009
torstai
Työpäivän jälkeen naksutteltiin Aronin kanssa samalla kuin ruoka valmistui perheelle. Aloitin jo eilen hampaat-vihjeen opettamisen. Tarkoitus on, että vihjestä koira tietää, että sen hampaat katsotaan. Koiran tulisi oma-aloitteisesti työntää kuono kättä kohti ja pitää kuononsa paikallaan, jolloin nostan sen huulia. Tätä sitten harjoiteltiin ja Aron oli tästä kyllä ihmeissään, tarjoaa aluksi kuonoaan hyvin, mutta sitten kun nostin kriteeriä, tarjonta hiukan sammui.
Pienen tauon jälkeen otettiin vielä vähän alustaa ja taas tauon jälkeen kosketuskeppiä. Keppiharjoitukset meni parhaiten.
Petralla alkoi tänään jumppa ja käytin hyväkseni tämän jumpan odotusajan, eli tein Aronille liikuntahallin taakse jäljen nurmikolle, nyt tein ensin metrin suoraan ja sitten vähän kaaria. Aron tarkkuus parani loppuakohti, ensimmäisellä metrillä meinasi lähteä rynnimään, mutta nyt loppupalkka ei ollut kipossa vaan kekona maassa, loppunamit siis purkkiin jatkossa.
Tästä jatkettiin kangalan keskustaan ja siellä vartin verran kaupunkikävelyä, nähtiin tuttuja ja tuntemattomia, yksi bordercolliekin tavattiin :-) Reipas pentu, joka sai palkkaa kontaktista.
Elvis ja Jimmy pääsivät tänään vain lyhykäiselle remmilenkille ja löytötexin pihassa otin lyhyet tokotukset Elvikselle. Häiriöitä oli, mm. yksi kaaupan eteen jätetty haukkuva koira. Seuraamista, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo topilla (nyt toppas) ja loppuun tosi onnistuneet kaukot. Ihan positiivisesti meni.
Pienen tauon jälkeen otettiin vielä vähän alustaa ja taas tauon jälkeen kosketuskeppiä. Keppiharjoitukset meni parhaiten.
Petralla alkoi tänään jumppa ja käytin hyväkseni tämän jumpan odotusajan, eli tein Aronille liikuntahallin taakse jäljen nurmikolle, nyt tein ensin metrin suoraan ja sitten vähän kaaria. Aron tarkkuus parani loppuakohti, ensimmäisellä metrillä meinasi lähteä rynnimään, mutta nyt loppupalkka ei ollut kipossa vaan kekona maassa, loppunamit siis purkkiin jatkossa.
Tästä jatkettiin kangalan keskustaan ja siellä vartin verran kaupunkikävelyä, nähtiin tuttuja ja tuntemattomia, yksi bordercolliekin tavattiin :-) Reipas pentu, joka sai palkkaa kontaktista.
Elvis ja Jimmy pääsivät tänään vain lyhykäiselle remmilenkille ja löytötexin pihassa otin lyhyet tokotukset Elvikselle. Häiriöitä oli, mm. yksi kaaupan eteen jätetty haukkuva koira. Seuraamista, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo topilla (nyt toppas) ja loppuun tosi onnistuneet kaukot. Ihan positiivisesti meni.
torstai 3. syyskuuta 2009
vauhtia riittää, ainakin Aronilla
Kirjaan taas jälkikäteen eiliset reenailut:
Aron valvottaa minua puuhailemalla ja reikkumalla yöllä, mistä sitä energiaa oikein tulee. Joten nyt tein päivän ohjelmaan vähän muutosta eli isoimmat aktiviteetit ihan iltaan. Joten töistä tullessa tehtiin naksuhommia keittiössä, jatkettiin alustaa eli nyt Aron menee hiirimatolle ja jää sinne seisomaan ja odottamaan naksua. Laitoin myös alustan nyt vähän kauemmaksi, ehkä parin metrin päähän, joilloin saan jo vähän liikettä aikaiseksi. Palkan se tulee syömään viereeni. Mukavasti meni.
Sitten lähdettiin hakemaan Petteri päiväkodista ja samalla tuli taas autossa oloharjoitusta ja käytiin pennun kanssa siinä päikyn pihassa. Lapset ihasteli ja silitti pentua ja Petteri sanoi, että toi on mun pentu :-)
Kotona pentu otti sitten päikkärit ja niistä herättyään puuhasteli noin 2½ tuntia lelujensa, luidensa ja lasten kanssa. Petteri osaa tosi hyvin leikkiä pennun kanssa kahden lelun leikkiä, ihan kateeksi kävi. Viimein kun lapset meni nukkumaan lähdettiin kahdeksan jälkeen autolla kyötikkällään. Tein Aronille jäljen pellolle, 7 metrin suora, siitä mieto kulma ja vielä 4 metriä, kunnes loppupalkka purkissa. Aluksi Aron meni ensimmäiset metrit melko reippaasti, tarkkailin sitä tosi tarkkaan, mutta huomasin, että se tarkistaa joka askeleen, mutta aluksi ei syönyt kaikkia nameja. Metri ennen kulmaa ja kulman jälkeinen menikin sitten jo tosi tarkkaan ja kulma onnistui ihan nappiin, huomasin kuinka pennen nenä kääntyi ensin ja sitten loppukeho tuli perässä, mutta ei senttiäkään yli jäljen. Super!!! Ja uutena juttuna oli tämä melko pehmeä pellonpohja, jossa oli pitkää ruohoa. Tämän jälkeen vähän leikkimään viereiselle kentälle ja ihan muutama kontakti ja leikkiä. Heitän pennulle pikkupatukan ja lähden juoksemaan eri suuntaan, pentu nappaa patukan suuhun ja laukkaa lujaa perässä. Pysähdyn ja menen kyykkyyn, vedetään lelua. Meillä oli mukavaa.
Tämän jälkeen metsään riekkumaan koko porukan kanssa ja metsälenkin jälkeen juuri ennen pimeän tuloa vielä reenit Elviksen kanssa. Seuruuta, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä seisominen ja tämän jälkeen Elvis alkoi jo vähän hidastua vaikka palkkaisin aina liikkeen jälkeen. Sitten luoksetuloa eikä stopit onnistunut, kaikki luoksetulot meni siihen, että tulisi laukalla luokse, tahtoo lönkötellä ravilla kun ennakoi stoppia. Lopuksi onnistuneet kaukokäskyt, nää nyt pelittää kun ei muu pelitä.
Aron valvottaa minua puuhailemalla ja reikkumalla yöllä, mistä sitä energiaa oikein tulee. Joten nyt tein päivän ohjelmaan vähän muutosta eli isoimmat aktiviteetit ihan iltaan. Joten töistä tullessa tehtiin naksuhommia keittiössä, jatkettiin alustaa eli nyt Aron menee hiirimatolle ja jää sinne seisomaan ja odottamaan naksua. Laitoin myös alustan nyt vähän kauemmaksi, ehkä parin metrin päähän, joilloin saan jo vähän liikettä aikaiseksi. Palkan se tulee syömään viereeni. Mukavasti meni.
Sitten lähdettiin hakemaan Petteri päiväkodista ja samalla tuli taas autossa oloharjoitusta ja käytiin pennun kanssa siinä päikyn pihassa. Lapset ihasteli ja silitti pentua ja Petteri sanoi, että toi on mun pentu :-)
Kotona pentu otti sitten päikkärit ja niistä herättyään puuhasteli noin 2½ tuntia lelujensa, luidensa ja lasten kanssa. Petteri osaa tosi hyvin leikkiä pennun kanssa kahden lelun leikkiä, ihan kateeksi kävi. Viimein kun lapset meni nukkumaan lähdettiin kahdeksan jälkeen autolla kyötikkällään. Tein Aronille jäljen pellolle, 7 metrin suora, siitä mieto kulma ja vielä 4 metriä, kunnes loppupalkka purkissa. Aluksi Aron meni ensimmäiset metrit melko reippaasti, tarkkailin sitä tosi tarkkaan, mutta huomasin, että se tarkistaa joka askeleen, mutta aluksi ei syönyt kaikkia nameja. Metri ennen kulmaa ja kulman jälkeinen menikin sitten jo tosi tarkkaan ja kulma onnistui ihan nappiin, huomasin kuinka pennen nenä kääntyi ensin ja sitten loppukeho tuli perässä, mutta ei senttiäkään yli jäljen. Super!!! Ja uutena juttuna oli tämä melko pehmeä pellonpohja, jossa oli pitkää ruohoa. Tämän jälkeen vähän leikkimään viereiselle kentälle ja ihan muutama kontakti ja leikkiä. Heitän pennulle pikkupatukan ja lähden juoksemaan eri suuntaan, pentu nappaa patukan suuhun ja laukkaa lujaa perässä. Pysähdyn ja menen kyykkyyn, vedetään lelua. Meillä oli mukavaa.
Tämän jälkeen metsään riekkumaan koko porukan kanssa ja metsälenkin jälkeen juuri ennen pimeän tuloa vielä reenit Elviksen kanssa. Seuruuta, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä seisominen ja tämän jälkeen Elvis alkoi jo vähän hidastua vaikka palkkaisin aina liikkeen jälkeen. Sitten luoksetuloa eikä stopit onnistunut, kaikki luoksetulot meni siihen, että tulisi laukalla luokse, tahtoo lönkötellä ravilla kun ennakoi stoppia. Lopuksi onnistuneet kaukokäskyt, nää nyt pelittää kun ei muu pelitä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
reipas tiistai
Tänään heti töiden jälkeen lähdettiin Aronin kanssa kauppareissulle. Aron lähti syömään päiväruokansa Kangasalan prisman parkkikselle ja aluksi käveltiin siinä prisman ympäristössä. Aron sai ruokaansa aina palkaksi kun käveli kauniisti hihnassa ja otti kontaktia. Sujui mukavasti ja ympärillä meni kyllä ihmisiä ja autoja, kun neljän maissa siinä pyörittiin. Parkkeerasin autoni heti alkuun vähän sinne reunemmalle ja siinä auton vieressä vähän leikittiin kahdella lelulla. Kun leikki alkoi toimimaan eli Aronin rohkeammin leikkiessä, laitoin koiran autoon ja sinne tuli loppukippo ruokaan. Kävin äkkiä kaupassa ja takaisin tullessa Aron nukkuikin täyttä häkää autossa. Eli loistavaa, tämä autoilu ja sinne jääminen onnistuu huutamatta.
Kotinaksutteluina meilä oli alusta ja siinä paikalla seisominen hetken. Nyt pilkoin aina valmiiksi 5 makupalan kasoja ( broilerpyörykkää), ettei jakso veny liian pitkäksi. Ja sitten kun Aron meni alustalle ja seisoi siellä sen hetken purematta alustaa sun muuta, se saattoi saada jo ekalla naksulla heti ne kaikki 5 namia palkaksi. Ja tällä tavoin sainkin ihan muutaman sarjan jälkeen pennun, joka asettuu hiirimatolle ja seisoo siinä odottaen naksahdusta. Jatkossa otan vähän lisää kestoa, että lopputuloksena tulee "mene alustalle ja seiso siinä kunnes toisin ohjataan"-käytös.
Kotipihassa vielä vähän leikittiin kahdella lelulla ja pohdin Aronin leikkiä ja sitä, että onko se siitä palkitsevaa. Tähän vastaan itse, että en tiedä ainakaan toistaiseksi.
Isojen poikien kanssa käytiin tänään vain sporttilenkki, matkaa 8 km, josta juostiin/hölkättiin 5 km.
Kotinaksutteluina meilä oli alusta ja siinä paikalla seisominen hetken. Nyt pilkoin aina valmiiksi 5 makupalan kasoja ( broilerpyörykkää), ettei jakso veny liian pitkäksi. Ja sitten kun Aron meni alustalle ja seisoi siellä sen hetken purematta alustaa sun muuta, se saattoi saada jo ekalla naksulla heti ne kaikki 5 namia palkaksi. Ja tällä tavoin sainkin ihan muutaman sarjan jälkeen pennun, joka asettuu hiirimatolle ja seisoo siinä odottaen naksahdusta. Jatkossa otan vähän lisää kestoa, että lopputuloksena tulee "mene alustalle ja seiso siinä kunnes toisin ohjataan"-käytös.
Kotipihassa vielä vähän leikittiin kahdella lelulla ja pohdin Aronin leikkiä ja sitä, että onko se siitä palkitsevaa. Tähän vastaan itse, että en tiedä ainakaan toistaiseksi.
Isojen poikien kanssa käytiin tänään vain sporttilenkki, matkaa 8 km, josta juostiin/hölkättiin 5 km.
maanantain reenit
Kirjaan pikaisesti eiliset reenit:
Aron teki nurmikkojälkensä. Meni todella hyvin. Valmistelin jäljen huolelllisesti, ensin noin 7 metriä suoraan, sitten yksi suorakulma ja kääntyminen vasemaan ja siitä suora 4 m, lopussa namit kannellisessa purkissa. Myös jäljelle virittäytyminen tehtiin ja Aron tarkisti jokaisen jäljen, eikä hukkanamejä jäänyt kuin ihan muutama.
Naksuteltiin melko paljon keittiössä, minä taas vähän innostuin. Tehtiin kosketusalusta-hommia. Ja huomasin kuinka älykkään kaverin kanssa olen nyt tohuissa, koska eilen otettiin hampailla tarttumista lusikkaan, sain ihan muutaman naksun jälkeen käytöksen, jossa Aron menee alustalle ja samalla nostaa sitä hampaillaan irti maasta. Voi kääks. Se oppii yhdestä naksusta. Sitten piti purkaa tätä ja lopulta sain sen mitä halusin, kriteerinä oli, että mene alustalle seisomaan, kestoa seisomiseen ihan hetki. Ihan huippua!!
Elviksen kanssa tokoiltiin vähän hätäiset tokoilut, mutta yksi kaukoissa istu-maahan-istu 7 metrin etäisyydeltä onnistui. Vähän stoppeja ja muutama nouto, missä meno kapulalle oli metrin ja minä siellä koiran takana kaukana, jolloin paluumatka kapula suussa on pidempi, vasta toisellanoudolla tuli laukalla.
Metsässä käytiin myös kaikkien koirien kera, mutta mentiin pennun vauhdilla.
Aron teki nurmikkojälkensä. Meni todella hyvin. Valmistelin jäljen huolelllisesti, ensin noin 7 metriä suoraan, sitten yksi suorakulma ja kääntyminen vasemaan ja siitä suora 4 m, lopussa namit kannellisessa purkissa. Myös jäljelle virittäytyminen tehtiin ja Aron tarkisti jokaisen jäljen, eikä hukkanamejä jäänyt kuin ihan muutama.
Naksuteltiin melko paljon keittiössä, minä taas vähän innostuin. Tehtiin kosketusalusta-hommia. Ja huomasin kuinka älykkään kaverin kanssa olen nyt tohuissa, koska eilen otettiin hampailla tarttumista lusikkaan, sain ihan muutaman naksun jälkeen käytöksen, jossa Aron menee alustalle ja samalla nostaa sitä hampaillaan irti maasta. Voi kääks. Se oppii yhdestä naksusta. Sitten piti purkaa tätä ja lopulta sain sen mitä halusin, kriteerinä oli, että mene alustalle seisomaan, kestoa seisomiseen ihan hetki. Ihan huippua!!
Elviksen kanssa tokoiltiin vähän hätäiset tokoilut, mutta yksi kaukoissa istu-maahan-istu 7 metrin etäisyydeltä onnistui. Vähän stoppeja ja muutama nouto, missä meno kapulalle oli metrin ja minä siellä koiran takana kaukana, jolloin paluumatka kapula suussa on pidempi, vasta toisellanoudolla tuli laukalla.
Metsässä käytiin myös kaikkien koirien kera, mutta mentiin pennun vauhdilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)