Syksyn takapakki

Viikko sitten maanantaina kävin Aronin ja Leen kanssa tunnin metsälenkillä, jonka päätteeksi tein esineruutua. Tallattiin poikien kanssa yhdessä ruutua, melko kapea eikä niin täyssyvä, mutta sellainen hyvä kaistale. Leen kanssa jätettiin esineitä ruudun takaosaan ja eturajalta sai sitten lähteä. Esineruutua on tehty nyt loppukesän aikana tasan kerran, mikä näkyy heti taitojen ruostumisena. Ja tässäkin ruudussa Lee paineli kerran takarajalle ja takaisin ilman esinettä. Vaan kateuskortti oli valtava voima, sillä Aron sai hakea myös esineen kerrallaan ja siinä se Lee istui puuhun sidottuna, kun Aron näytti, että miten se homma toimii. Ja Aron oli kyllä hyvä, yksikään esine ei jää sen pistoilta metsään. 

Pojat metsässä

Vaan seuraavana aamuna Aron ontui pahasti. Tosi pahasti. Annoin kipulääkettä ja työpäivän aikana varasin sille lääkäriajan Reviiriin Pipsalle. Saatiin aika torstaille. 

Ontuminen vähän hellitti kipulääkkeen avulla, mutta huoli oli kova. Tajusin, että syksyn aikana ei olla voitu mennä yli pidempiä kuin tunnin lenkki, sillä leikattu jalka kyllä reagoi heti. Perhe oli nyt minulle vihainen, että miksi vein Aronia tunnin metsässä. Miksi se ei voi elellä ihan vaan kevyemmillä kotitaajaman lenkeillä? 

Aronin jalka kuvattiin ja luojan kiitos kaikki rakenteet oli kunnossa. Eniten olin pelännyt, että jokin naula tai titaanilevy on lähtenyt irtoamaan luusta. Kaikki oli kuitenkin tukevasti paikallaan. Polven seudun nivelrikko oli lähtenyt etenemään huhtikuun kuviin verrattuna, joten tämä oli yksi kipua lisäävä tekijä. Ja kun jalka oli ollut jo ennen lenkkiäkin kipeä, on Aron alkanut vähentää sen käyttöä. Se ei astu sille täydellä painolla, vaan käyttää kolmea muuta jalkaansa enemmän liikkumiseen. Näin ollen tämä leikattu jalka oli kärsinyt lihaskatoa, mikä taas lisää nivelrikon oireilua. Aronin selkä oli myös jumissa, kun liikkuu "väärin". Samoin lihaksia on tippunut kaikkialta, joten hyväkuntoinen sporttinen Aron on enää muisto vain. 

Huhtikuun kuva

 

Syyskuun kuva. Nivelrikon eteneminen näkyy mm. nuljuluun terävöitymisenä.

Saimme Cartrophen-kuurin, tulehduskipulääkettä ja ohjeet jatkoon. Ensn pitää saada kipu pois ja sitten kuntoutettua leikattua jalkaa niin, että lihasmäärä nousee ja koira vahvistuu. Lepoa, hierontaa, sitten jumppaa ja voimaa takapäähän. Kolmisen sataa euroa köyhempänä ajelin kotiin helpottuneena siitä, että meillä on vielä toivoa, mutta myös pettyneenä itseeni, että tilanne on päässyt huomaamatta niin pahaksi. 

Aron tykkää kovasti lääkäristään Pipsasta

Eilen käytiin Mureen Katrin luona ja hieronnan lisäksi käytiin läpi kaikkia jumppajuttuja, joilla saan Aronin jalkaa paremmin käyttöön. Katri näytti liikkeet omilla koirillaan ja otin ne videolle. Näistä koiran kehonhallinta ja jumppajutuista sain paljon ideoita myös Leen kehon parantamiseen, kun nyt mietin, että miten ikinä uskallan harrastaa sen kanssa, jos harrastamiseni vain rikkoo koiran. Tehtiin kuitenkin pienet jumppaharjpitukset heti illalla ja meillä on nyt ihan ohjelma, joten tehdään 2-3 kertaa viikossa. Toki Aron testasi eilen hieronnan päälle vain muutaman pienen jutun, ei vielä mitään rasittavampaa. 

Aron mm. nousee korokkeelle, jolloin sen paino siirtyy takajaloille. Kuvassa nyt matala koroke, jonka renkaat olen lukinnut. Opetellaan, että Aron antaa käskystä tassua, vuorotellen molempia etutassuja, jolloin paino siirtyy myös takana enemmän vasemmalle ja oikealle. Sitten tämä tehdään myös korokkeella.  Kuvassa näkyy, miten takaosa on köyhä. 

Lee keikkuu vadilla

Onneksi Lee pitää huolen, etten jää liikaa murehtimaan, sillä se on niin hauska. Valmistaudutaan ensimmäisiin rallykisoihimme ja rallyn treenaaminen on tosi kivaa. Lee pääsi talveksi Tamskin nuorten lupaavien rallykoirien ryhmään, jossa keskitymme erityisesti tekniikkaan. Meillä on ihan tosi kiva treeniporukka, missä on hieno bordercollie-edustus eli Käämi omistajansa Tiian kanssa, Katri Kulon kanssa, Kaisa Ronin kanssa sekä Riikka cocceri Nelli Nuudelipään kanssa. Kaikki koirat eivät enää ole nuoria, mutta ehdottomasti lupaavia. 

Treenaamisessa on parasta saada pallo!

Joten syksyiset terkut kaikille toivottaa Lee koko lauman puolesta.

Peltoo

Jäljestys koiran kanssa on aina ollut intohimoni. Metsäjäljet on hetken olleet nyt sivussa ja viime viikkojen pääteemaksi on muodostunut peltojäljestäminen. Siinä on jotakin tosi koukuttavaa. Peltomaisemat tekee jo sen, että sitä jotenkin pysähtyy siihen maailman laidalle pellon reunaan hetkeksi. En osaa selittää, mutta ihan kuin aika pysähtyy ja tilannne on vain minun ja koiran. 

Ja toki peltojäljestys myös yhdistää samankaltaisiaan. Kuva Briskness-kennelin leiriltä Virroilta.

Kuva Carita Paakkanen

Sain kotinurkilla luvat kahdelle lähipellolle jäljestämiseen, joten harrastus on helppoa. Vapaapäivänä käyn kauppareissun yhteydessä tekemässä niin Aronille kuin Leelle jäljen ja käyn ajamassa ne pari tuntia myöhemmin. 

Aron on osoittanut jäljillään, että se menee kuin juna kiskoilla eli koira jäljellä. Kulmissa se on vielä jonkin verran huolimaton ja saattaa mennä helposti yli. Toki sellaiset metsäjälkipyörähdykset on jääneet pois, mutta näissä kulmissa se saisi olla tarkempi. Harhat Aronille ei ole mikään ongelma, viime jäljellä Aron tarkisti ensimmäisen harhan hetkeksi pysähtyen ja haistellen, jatkoi sitten eteenpäin. Seuraavassa kohdassa en nähnyt sen työskentelyssä enää reagointia. Harhan tehnyt ylitti jäljen kahdessa kohdassa. Aronin esine-ilmaisut näyttää myös pääsääntöisesti nyt tosi hyviltä ja toivon, että saisin opetettua ne samanlaiseksi myös Leelle. 

Aron jäljestää!

Ja se on todella onnellinen jäljestyksen jälkeen. 

Juu löydettiin tommonen esine. Aron on hyvin oppinut, että sitä ei oteta suuhun, vaan sen eteen pysähdytään makuulle niin, että esine jää tassujen väliin. 

Leelle on lisätty ruokaa ensimmäiselle suoralle ja viimeisin jälki tiistaina se näyttikin tosi hyvältä. Se ajoi ekaa suoraa löysällä liinalla. Teki töitä ja nenä pysyi pellossa. Olin tosi iloinen tästä. Kulmissa se on lunnonlahja, niitä ei ole kovin paljoa edes harjoiteltu, mutta niissä se on jo nyt Aronia parempi. Lee on ajanut jälkeä vesisateessa, tehnyt kaaria, mutkia ja suoria. Yritetään pitää harjoituksia monipuolisina. 

Alapuolella olevassa jäljestyskuvassa näkyy, että aina ei päästä löysään liinaa. Jarrutin Leen menoa ja periaatteessa se ei ole yhtään hyvä. Toki takaa puhalsi tuuli ja työnsi koiraa jäljellä eteenpäin. Lee on myös motivoitunut menemään eteenpäin, vauhdin kasvaessa vaan tulee enemmän säätöä, joten siksi rauhallisuus peltojäljellä on parempi asia. Peltojäljestys on mielentila-asia. Rauhallisesti työskentelevä ja keskittynyt koira on ihanne. 

Kuva Outi Toni

Kotitreeneissä on panostettu mielentilaan siten, että ensin paalun juurella on kunnon ruokakasa ja jäljen ekalla suoralla on enemmän ruokaa. Näin Lee rauhoittuu paremmin työnsä äärelle, kun eka suora ei mene pyristellessä kireetä liinaa vastaan. 

Paalulla...

Ja eka metri paalulta

Ja eka suora

Sunnuntaina Briskness-leirillä Leelle oli tehty jälki haastavaan peltoon. Koska pohja oli kuiva, ilma aurinkoinen ja kävi tuuli, Leetä odotti yksi pitkä suora, jossa oli joka viidennellä askelmalla ruokaa. Sitä jälkeä ei oma silmä erottanut mitenkään, mutta ihmeen lailla Lee työskenteli ja päätyi loppupalkalleen. Muutaman kerran se nosti nenänsä ilmaan ja veti ikään kuin henkeä, sitten se jatkoi taas. Jäljen lopussa oli esine ja kissanruokapurkki, johon Lee jäljesti. Olin hurjan ylpeä Leestä siinä jäljen päässä. Tajusin, että kyllä siitä on kasvamassa ihan oikea jälkikoira. 

Näin kuiva oli pellon pohja, mutta meille hyvä ja opettavainen kokemus. 

 Joten näillä peltojäljillä  jatketaan loppuvuosi. Silmät myös hakee jatkuvasti ympäristöstä paikkoja, missä voi jäljestää. Siinähän on vain oma mielikuvitus rajana :)

Rally-tokon sm karsintarata sihteerin silmin

Sain kunnian olla lauantaina rallyn sm-kisoissa Tampereella mestariluokan karsinta-radan sihteerinä. Siinä päivän mittaan kävi 60 koirakkoa suorittamassa radan ja vaikka sihteerinä on keskityttävä kuuntelemaan tuomaria ja pitämään merkinnät oikeilla riveillä, sai kuitenkin hyvää näkökulmaa itse rataan. Aloin oppia myös tuomarin arvosteluun, sillä kynä hakeutui automaattisesti oikealle sarakkeelle ennen kuin tuomari ehti sanoa mitään. Kirjoittelen nyt niitä omia havaintoja eikä tuomarilla Anna Klingerbergillä ole tässä tekstissä nyt mahdollisuutta sanoa, ettei se noin mennyt. Kuvat tylsän tekstin värittämiseen poimin sporttirakin upeista kuvista valoittaakseni kyltin/ tehtävien sanomaa. 

Tässä kuitenkin ratapiirros

Monesta koirasta/koirakosta näki jo melkein lähdössä kuinka hyvin rata tulee menemään. Radan parhaiten tehnyt malinois-koira ja hänen ohjaajansa huokuivat pelkkää taistelutahtoa ja päättäväisyyttä jo lähtö-kyltillä ja sama linja jatkui heillä koko suorituksen ajan. Yksi kilpailijoista vastasi kysymykseen oletko valmis? reippaalla vastauksella "tottakai" ja tämä jo vakuutti, että tämä pari osaa. 

Valmis! 

Osa koirista taas bongasi lähdössä lähistöllä olevan putken suun ja tämä näkyi keskittymisen herpaantumisena viimeistään kyltillä 2. missä oli peruutus ohjaajan vasemmalla puolen. Toisaalta koirat olivat hyvin hallinnassa, sillä 60 koirasta vain yksi karkasi ohjaajaltaan putkeen, mikä aiheutti hylkäyksen.

 Jos siis lähtö oli yhtään levoton, tuli ensimmäiset virheet heti kyltillä 1. 360 astetta vasempaan tai viimeistään kyltillä kaksi peruutustehtävässä. Peruutuksessa useampi suoritus oli vino tai sitten ohjaajan askeleet menivät sekaisin. 

Kyltti nro 3 oli puolenvaihto-kyltti, mikä kylttitelineenä siirtyi ihmeen monta kertaa päivän aikana. Koirat kolahtelivat herkästi kylttiin ja arvostelulomakkeeseen tuli kyl-merkintä. Sitten kaksi seuraavaa kylttiä: ihan perus alokasluokan käännökset.....Todella moni sai näissä merkinnät -1 vino. Ihan räikeitä rintamasuuntavirheitä ei tainnut olla kenelläkään, mutta harvassa oli koirakot, jotka selvittivät nämä perustehtävät virheittä. 

Kyltti nro 6 oli liikkeestä seiso kierrä koira, joka sujui suurimmalta osalta virheittä. Toki oli niitä koiria, jotka eivät malttaneet seistä paikallaan ohjaajan kiertäessä, mutta pääsääntöisesti tämä osattiin. 

Tosi hyvä seisominen

Samoin eteenistumistehtävä, tässä ei juurikaan tullut virheitä. Myös tuplasaksalainen osattiin pääsääntöisesti tosi hyvin. 

Kyltti 9. oli myös ihan perustehtävä, mutta se oli kulmassa aika lähellä ulko-ovea. Huomasi, että jos koiran huomio kiinnittyi johonkin kehän ulkopuoliseen edes hetkeksi, tuli tehtävään heti epätarkkuuksia, joista sakotettiin. 

Kyltin 10. puolenvaihto edessä koirakot osasivat hyvin, mutta seuraavalla kyltillä, missä tehtiin liikkeestä maahanmenoa, kierrä koira nähtiin useampi puutteellinen yhteistyö. Jos koira haisteli maata ohjaajan kiertäessä sitä, kirjattiin heti py -3, yhdestä maan nuuskaisusta lähti yksi piste. 

Tässä yhteistyössä ei puutteita

Kyltti 11. Oli ihan perus kyltti alokasluokasta, käännös vasempaan, missä tuli yllättävän paljon virheitä. -10 virhe oli sellainen, missä koira pysähtyi käännöksen ajaksi seisomaan ohjaajan tehdessä käännös ja jatkoi sitten matkaansa siitä ohjaajan mukaan seuraavalle suoralle. Itse sain tästä muistutuksen, että se vähäisinkin kyltti olisi tehtävä huolella. 

Seuraavaksi vuorossa oli merkille lähetys. Oli ihan sattumaa, että sen päivän kehään päätyi keltainen iso kartio ja sen takana oli keltainen putki. Moni mietti jälkeen päin, että oliko tällä tuotu tarkoituksellista vaikeutta, mutta näiden värit oli ihan sattumaa. Tuomarin toive oli, että merkki on iso ja putki on pitkä. 

Ja tällä merkki-kyltillä nähtiin vaikka mitä. Useampi koira etsi merkkiä jostakin edestä ja lähetys-käskyllä ne irtosivat ohjaajistaan suoraan eteenpäin. Useampi koirakko yritti suunnata koiran katsetta merkille ennen lähetystä omalla käskyllä. Osa onnistui ensin bongaamaan käskyllä itse kohteen ja eri käskyllä sitten lähtemään merkille. Tässä merkille lähettämisessä yksi koirakko teki tosi viisaasti. Ohjaaja lähetti koiraansa ehkä 6 kertaa merkille ja se kuudes kerta päätyi vasta merkille saakka. Koira tarjosi sitä ennen kaikkea muuta, mutta kun se lopulta löysi merkin, kehui ohjaaja sitä ja ilmoitti tässä vaiheessa uusivansa tehtävän. Muistaakseni tämä pari sai uusinnasta sen -3, mutta koska uusinnalla merkki löytyi heti kerrasta, jäi se sen kyltin ainoaksi virheeksi. 

Merkki bongattu

Jos merkki löytyi, niin ainakin 4 koiraa lähti ennen aikojaan seuraamaan tai yksi koirakko teki niin, että ohjaaja lähti jo kävelemään, vaikka koira ei ollut vielä lopullisesti pysähtynyt kyltille. Tästä sakotettiin heti.

Jonkin verran koirat haistelivat merkkiä, josta tuli myös merkintä -1. 

Tämä koira sen sijaan ei haistellut.

Ja pääsääntöisesti koirat ohjautuivat hyvin merkin taakse odottamaan lupaa tulla ohjaajan mukaan seuraamaan. 

 

Kaksi seuraavaa kylttiä menivät useimmilla ihan mallikkaasti, samoin putkelle lähystyminen sujui lähes kaikilta. Yksi koira seurasi niin tiiviisti ohjaajaansa, että ei mennytkään putkeen vaan kulki ohjaajan mukana. Tässä ohjaajan olisi kannattanut sanoa, että uusii tehtävän, mutta selvästi taisi olla agilityä harrastanut pari, sillä ohjaaja vippasi koiransa putkeen kuin agilityssä. Se oli hieno putkeen lähetys siitä puolesta välistä putkea, mutta tästä taisi tulla hyl, kun ohjaaja ei ilmoittanut uusivansa. 

Heti putkesta tullessa oli seuraava virherysä, sillä putken jälkeinen kyltti oli puolenvaihtokyltti. Ohjaajat saivat koiransa kyllä hyvin haltuun, mutta tuomari tarkkaili ohjaajien kulkulinjaa. Jos ohjaaja vaihtoi kulkulinjaa puolen vaihdon yhteysessä, tuomari huomasi sen heti. Tästä laitoin merkintää tosi moneen arvostelukaavakkeeseen. Radalla oli kolme puolenvaihto tehtävää ja niissä kaikissa seurattiin sitä, että ohjaaja kulkee suoraan ja vain koira vaihtaa linjaa. 

Koira tosi hyvin hallinnassa ennen puolenvaihtoa

Viimeinen tehtävä ennen maalia tehtiin taas ulko-ovea kohti ja jos koira oli yhtään herpaantunut ohjaajastaan, tuli tässä käännöksessä virhe. 

Maalissa saattoi se sihteerinkin sydän ja silmä kostua, kun välillä nähtiin niin kauniita suorituksia ja ohjaajat kiittivät koiraansa niin aidosti. 

Ääntelystä sakotettiin mielestäni yllättävän vähän, vaikka useamman kerran erilaista äänetelyä kuultiinkin. Ehkä kun itselläni on ollut voimakkaasta äänen kanssa tekevä koira, on oma korva herkistynyt sille. Yksittäisestä haukahduksesta ei tainnut seurata mitään, mutta ainakin viidelle koiralle kirjoitin kommenneihin ääntely ja kokonaisvaikutelmaan laitettiin -3 tai -1 vähän riippuen ääntelystä. Kysyin tätä tuomarilta ja hän vastasi, että jos ääntelyä esiintyy esim ohjaajan kävellessä kolme askelta, on se pahempi virhe kuin satunnaiset inahdukset. 

Radan päätteeksi koirakot menivät käytösruutuun, missä ihan muutama koira sai pienen merkinnän. Tuomari oli ajatellut, että käytösruudusta tehdään helppo, koska sen ei tulisi ratkaista fiinaaliin pääsyä. Nyt asentona oli makuulla ohjaajan vasemmalla puolen eli ihan perussettiä. Koirakoiden välisiä eroja tuli itse radalla, joten tämä tuntui kyllä hyvältä, että käytösruutu ei ole se, mikä ratkaisee. 

Sihteerin hommassa oli kyllä tosi kiva päivä ja treenihalut ja haave päästä itsekin tuohon tilanteeseen kasvoivat hurjasti. Rallyssa myös rotukirjo hurmasi, oli ilo nähdä niin monen eri rodun edustajia.