ennen kuin tipahtaa. Otsikon mukainen opetus.
Perjantai-aamuna Aron veti hihnassa niin, että se kakoi kerran tai pari. Ajattelin, että miten se noin nykäs tota hihnaa, mutta aamun korttelipissatus saatiin tehtyä enkä ajatellut juttua sen enempää. Töiden jälkeen sitten kiirellä kotiin pakkaamaan autoa ja huomasin, eteisessä, että Aron taas kakas. Kysyinkin heti Petriltä, että onko se kakonut päivän aikana ja ei kuulemma ollut. Käytiin taas korttelipissatuksessa ennen kuin lähteä kohti Turkua, siellähän me ehditään lenkkeillä sitten enemmän porukalla perjantai-illan iloksi. Mietin siinä ajaessa, että olikohan se yskää ja ajattelin, että kyllä se varmaan ohi menee.
Perillä oltiin sitten lähdössä lenkille porukalla ja ei se mennyt ohi, Aron yski alkulenkistä ja kyllähän sen siinä vaiheessa tajusin, että kun yskä on kyseessä, ei kannata leikkiä. Pidettiin mun koirat ja muut koirat heti autosta lähtien erillään varmuuden vuoksi, toivottavasti tauti ei päässyt tarttumaan.
Viikonloppu talvisessa turussa mukana yskivä koira ei liene millään tavalla järkevää, vaikka kuinka kivaa olisi ollut tiedossa. Tauti tarttuu helposti muihin, viikonlopun olosuhteen oli Outin koti, jossa 6 koiraa paikalla, ei hyvä juttu siis, puhumattakaan kolmesta agilitystartista, jotka sunnuntaina oli suunnitteilla. Pari konsultaatiopuhelua Riikalle ja Miinulle ja järjen ääni sanoi, että kotiin mars mars. Käytiin sitten syömässä Hesessä ja ajelin kotiin Turusta. Harmitti ihan älyttömästi, sillä ei näitä lapsi/perhe/työvapaita viikonloppuja ole kuin kerran vuodessa hyvässä seurassa. Mutta 4 tuntia ajelua ihan turhaan, huokaus.
Yöllä sitten varmistui, että Aron on kipeä. Yski yö kolmesta eteenpäin limaisia ysköksiä lattialle ja varsin mukava tunne astua paljaalla jalalla sellaiseen. Nyt päivällä koira yskii joka kerta kun nousee makuulta ylös ja limalammikot sen kun lisääntyy. Muuten nukkuu, on kuumeeton. Muilla koirilla ei ole oireita. Mulla on oireita!!
Mutta mikään ei tapahdu sattumalta vaan kohtalolla on aina tarkoituksensa. Oltaisiin luultavasti häpäisty kasvattaja tai jotain vielä pahempaa meidän agility-uralla ja tai meidän kontaktit, jotka eivät torstaina olleet hyvät, olisivat menneet karseesti takapakkia 3 radan jälkeen. Joten ehkä pienen tauon paikka treeneissä ja elämässä on ihan hyväksi. Itse en osaa nyt vaan nauttia siitä, kun en osaa pysähtyä. Mutta pysäkillä ollaan pari viikkoa....
lauantai, 28. tammikuuta 2012
torstai, 26. tammikuuta 2012
Hyppytreeniä
Ennen iltavuoroa kävin tekemässä sdp-hallissa hyppytekniikkaa ja omaan silmään alkaa näyttää kyllä hyvältä.
Uutena juttuna oli Aronille perussarja, mutta pikku-oksereina. Neljä okseria 6 jalan välein. Aron teki tämän kahteen kertaan ja hyvältä näytti. Sitten sama kapula suussa, olisko sekin tehty kahteen tai kolmeen kertaan. Edelleen hyvin.
Sitten vuorossa vauhdittomat okserit. Nyt tein Vapun ohjeen mukaan ruotsalaista okseria, tässä etu ja takarima ovat erikorkeuksilla ristiin toisiinsa nähden. Tehtiin useampi hyppy näin vaihdellen korkeutta, sitten kun korkeus alkoi lähestyä kohti 65 laitoin rimat normaaleiksi. Ja tänään kaiken tämän jälkeen Aron hyppäsi puhtaasti sen okserin, missä takarima on 65 ja eturima taisi olla 50 cm kohdalla. Näytti hyvältä, tämän jälkeen laskin korkeutta hyppy hypyltä ja viimeinen hyppy okserille oli pieni, 30 cm. Kaikki hypyt onnistui hyvin, super!
Tämän jälkeen tein vähän agilityä ja kontaktiesteitä ja näissä nyt jotakin takapakkia, Aron ei juokse on-off pinnalle täysillä vaan himmailee ja joudun usealla käskyllä pyytämään, että tulee alemmas. Ei hyvä juttu, mutta pakko oli sitten purkaa tätä niin, että heti tuli vapaa-käsky kun tuli siihen oikeaan paikkaan. Ihmeellistä, kun nyt just tulee tämmösiä.
Tehtiin myös vähän pujottelua sekä suoran putken kautta keinulle.
Lopuksi kasvava sarja x 3, hyvin.
Ja nyt iltavuoroon.
Uutena juttuna oli Aronille perussarja, mutta pikku-oksereina. Neljä okseria 6 jalan välein. Aron teki tämän kahteen kertaan ja hyvältä näytti. Sitten sama kapula suussa, olisko sekin tehty kahteen tai kolmeen kertaan. Edelleen hyvin.
Sitten vuorossa vauhdittomat okserit. Nyt tein Vapun ohjeen mukaan ruotsalaista okseria, tässä etu ja takarima ovat erikorkeuksilla ristiin toisiinsa nähden. Tehtiin useampi hyppy näin vaihdellen korkeutta, sitten kun korkeus alkoi lähestyä kohti 65 laitoin rimat normaaleiksi. Ja tänään kaiken tämän jälkeen Aron hyppäsi puhtaasti sen okserin, missä takarima on 65 ja eturima taisi olla 50 cm kohdalla. Näytti hyvältä, tämän jälkeen laskin korkeutta hyppy hypyltä ja viimeinen hyppy okserille oli pieni, 30 cm. Kaikki hypyt onnistui hyvin, super!
Tämän jälkeen tein vähän agilityä ja kontaktiesteitä ja näissä nyt jotakin takapakkia, Aron ei juokse on-off pinnalle täysillä vaan himmailee ja joudun usealla käskyllä pyytämään, että tulee alemmas. Ei hyvä juttu, mutta pakko oli sitten purkaa tätä niin, että heti tuli vapaa-käsky kun tuli siihen oikeaan paikkaan. Ihmeellistä, kun nyt just tulee tämmösiä.
Tehtiin myös vähän pujottelua sekä suoran putken kautta keinulle.
Lopuksi kasvava sarja x 3, hyvin.
Ja nyt iltavuoroon.
maanantai, 23. tammikuuta 2012
Valkkyryhmän treenit
Ja perinteiseen maanantain tapaan oltiin tallilla valkkuryhmän kanssa. Pieleen meni heti siinä mielessä, että mulla ei ollut treenisuunnitelmaa, mulla yleensä ihan aina on.
Aronin mielentila oli sopiva agilitytreeneihin ja kun aidan toisella puolen tehtiin agia, on se niin vaikeaa olla rauhallinen bordercollie.
Aloitimme niillä mennään kehään ja liike alkaa, näissä Aronin asenne oli todella hyvä, ei merkkiäkään epävarmuudesta ja pääsin palkkaamaan kolme hyvää liikkeen aloitusta.
Sitten piti kokeilla seuraamista liikkurin kera eikä siitä mitään tullut. Se liikkurin puhe/ käskytys on ilmeisesti kaikista pahin, sillä tuntui, että kun liikkuri sanoi liike seis ja pysähdyin, tuli se ääni. Tehtiin sen verran, että pääsin palkkaamaan hyvän pätkän, mutta ei tästä seuruusta tule yhtään mitään. En vain saa kiinni siitä, että miten sitä treenataan...No kotipihassa se toimii, oli pakko kokeilla niissä helpoimmissa olosuhteissa, jossa ympäristö ei häiritse. Siinä jätin lelun maahan ja seurautin pitkät pätkät kiertäen koko pihan ympäri ja hyvästä pitkästä pätkästä vapautin leluun, Aron oli tässä niin hyvä. Teki kaiken maailman parhaiten mitä osaa. No olen ainakin muuten keksinyt miten treenaan sitä, ettei Aron edistä suoralla tapahtuvassa seuruussa, nami on kädessä ja naksu toisessa, kun pitää paikkansa, heitän namin taakse päin, näin ollen koiran ei edes kannata tavoitella edessä olevaa paikkaa. Tätä ollaan tehty nyt kotipihassa. Ja silloin kun se ei edistä, tekee kulmat hyvin ja tuntuu, että sen takapää työskentelee. Mutta miten ihmeessä saan sen kestämään ja pysymään hiljaa liikkuroidun evl-seuraamiskaavion, jossa lähdetään miljoona kertaa liikkelle ja taas pysähdytään. En millään....
No bäck to talli. Siellä jatkettiin tunnarin kanssa, tässä palkan haistelu, sitten siirryttiin tekemään, kapulat kellon muodossa ja se oma siellä klo 12 paikalla. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli pitkään, nenä ei näyttänyt koskaan kohtaavan sitä oikeaa ja lopulta kun kohtasi poimi sen heti. Onneksi se jaksoi yrittää, sillä pelkäsin, että kohta nappaa vaan jonkun. Hyvin toi ja luovutuksessa pieni piip.
Sitten kokeilin sitä mun tauluraamia luoksetulo-liikkeeseen ja ei siitä sen enempää, homma ei ollut ihan vielä valmis kokonaiseen liikeeseen..
Paikalla-olot tehtiin tänään lyhyellä kaavalla, ensin makuu ja sitten istuminen, oltiin lyhyet ajat ja eikä tuolla tallilla pääse edes piiloon, jollei halua kävellä ulos hallista. Aron oli näissä loistava, ei siis virheitä ylös eikä alasmenoissa.
Erikseen harjoiteltiin porukalla häirikköliikkurin touhua ryhmäliikkeessä ja Maiju oli häirikkö. Pelin säännöt oli, että tee mitä liikkuri käskee, eli oman koiransa sai laittaa vasta sitten maahan, jos liikkuri sanoi käsky tai nostaa maasta istumaan, jos sanoi käsky. Jos se sanoi jotakin muuta kuin käsky, ei saanut tehdä mitään. Meillä oli koirat ehkä metrin välein ja liikkuri tuli vauhdilla koiralta toiselle hivenen agressiivisella asenteella ja kaksi kierrosta Aron teki kaiken ihan nappiin, ei mennyt yhteenkään väärään käskyyn, palkkasin tietty usein, kun piti asentonsa vaikka liikkuri kävi sanomassa meille vaikka mitä. Kolmannella kierroksessa Aron taisi jo väsyä, sillä yhden kerran meni halpaan, taisi nousta istumaan viereisen käskyllä. Hyvä harjoitus kuitenkin.
Aronin mielentila oli sopiva agilitytreeneihin ja kun aidan toisella puolen tehtiin agia, on se niin vaikeaa olla rauhallinen bordercollie.
Aloitimme niillä mennään kehään ja liike alkaa, näissä Aronin asenne oli todella hyvä, ei merkkiäkään epävarmuudesta ja pääsin palkkaamaan kolme hyvää liikkeen aloitusta.
Sitten piti kokeilla seuraamista liikkurin kera eikä siitä mitään tullut. Se liikkurin puhe/ käskytys on ilmeisesti kaikista pahin, sillä tuntui, että kun liikkuri sanoi liike seis ja pysähdyin, tuli se ääni. Tehtiin sen verran, että pääsin palkkaamaan hyvän pätkän, mutta ei tästä seuruusta tule yhtään mitään. En vain saa kiinni siitä, että miten sitä treenataan...No kotipihassa se toimii, oli pakko kokeilla niissä helpoimmissa olosuhteissa, jossa ympäristö ei häiritse. Siinä jätin lelun maahan ja seurautin pitkät pätkät kiertäen koko pihan ympäri ja hyvästä pitkästä pätkästä vapautin leluun, Aron oli tässä niin hyvä. Teki kaiken maailman parhaiten mitä osaa. No olen ainakin muuten keksinyt miten treenaan sitä, ettei Aron edistä suoralla tapahtuvassa seuruussa, nami on kädessä ja naksu toisessa, kun pitää paikkansa, heitän namin taakse päin, näin ollen koiran ei edes kannata tavoitella edessä olevaa paikkaa. Tätä ollaan tehty nyt kotipihassa. Ja silloin kun se ei edistä, tekee kulmat hyvin ja tuntuu, että sen takapää työskentelee. Mutta miten ihmeessä saan sen kestämään ja pysymään hiljaa liikkuroidun evl-seuraamiskaavion, jossa lähdetään miljoona kertaa liikkelle ja taas pysähdytään. En millään....
No bäck to talli. Siellä jatkettiin tunnarin kanssa, tässä palkan haistelu, sitten siirryttiin tekemään, kapulat kellon muodossa ja se oma siellä klo 12 paikalla. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli pitkään, nenä ei näyttänyt koskaan kohtaavan sitä oikeaa ja lopulta kun kohtasi poimi sen heti. Onneksi se jaksoi yrittää, sillä pelkäsin, että kohta nappaa vaan jonkun. Hyvin toi ja luovutuksessa pieni piip.
Sitten kokeilin sitä mun tauluraamia luoksetulo-liikkeeseen ja ei siitä sen enempää, homma ei ollut ihan vielä valmis kokonaiseen liikeeseen..
Paikalla-olot tehtiin tänään lyhyellä kaavalla, ensin makuu ja sitten istuminen, oltiin lyhyet ajat ja eikä tuolla tallilla pääse edes piiloon, jollei halua kävellä ulos hallista. Aron oli näissä loistava, ei siis virheitä ylös eikä alasmenoissa.
Erikseen harjoiteltiin porukalla häirikköliikkurin touhua ryhmäliikkeessä ja Maiju oli häirikkö. Pelin säännöt oli, että tee mitä liikkuri käskee, eli oman koiransa sai laittaa vasta sitten maahan, jos liikkuri sanoi käsky tai nostaa maasta istumaan, jos sanoi käsky. Jos se sanoi jotakin muuta kuin käsky, ei saanut tehdä mitään. Meillä oli koirat ehkä metrin välein ja liikkuri tuli vauhdilla koiralta toiselle hivenen agressiivisella asenteella ja kaksi kierrosta Aron teki kaiken ihan nappiin, ei mennyt yhteenkään väärään käskyyn, palkkasin tietty usein, kun piti asentonsa vaikka liikkuri kävi sanomassa meille vaikka mitä. Kolmannella kierroksessa Aron taisi jo väsyä, sillä yhden kerran meni halpaan, taisi nousta istumaan viereisen käskyllä. Hyvä harjoitus kuitenkin.
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Onnistunut viikonloppu
Meillä on ollut loistava viikonloppu.
Lepoa
ja liikuntaa sopivassa suhteessa
Tänään maneesitreenissäkin koin onnistuvani, sillä olin suunnitellut ihan hyvät setit ja tärkeintä meillä oli vain vahvistaa tekemisen meininkiä ja itseluottamusta.
Siksi treeniohjelmassa oli liikkeiden alkuja ja siirtymisiä uusiin liikkeiden aloituksiin. Vaikeita on nuo liikkeen aloitukset, jos ajattelen yhtään että nyt tehdään seuraamista. Heti kun ajattelen, että nyt tehdään ruutuun meno, on parempaa. Ja kun koira alkoi olla hyvä liikkeen aloituksissa, sai se luvan tehdä liikeen, ruutuun meno :-) Tässä Piia huomasi, että voisin tehdä hillitymmän virityksen ruutuun menoon, Aron nousee taivaisiin mun virityksestä, rauhoittuu kuitenkin perusasentoon. Hyvä huomio Piia! Meni kuitenkin hyvin merkille ja ruutuun ja palkka sinne, palkaten iloisesti koira autoon.
Toinen maneesitulo olikin sitten tuleminen paikalla-oloihin. Koiria oli rivissä paljon, Aron ihan rivin toisessa päässä ja sai luvan mennä maahan ihan viimeisenä, tosin meinasi mennä viereisen maa-käskyllä jo maahan. Kun sitten meni omalla, palkkasin tämän maahanmenon ja jätettiin koirat, 2 min makuu, hyvin nousi ylös vaikka liikkuri aloitti rivin toisesta päästä nostamaan koiria. Tämän jälkeen tehtiin minuutin istuminen, tämä hyvin.
Sitten Aronin treeni jatkui. Ympärillä oli tosi paljon häiriötä, sillä tänään treeneissä oli melkein kaikki paikalla ja kaksi paria teki koko ajan treenejään, joten käskyjä kaikui ja häiriötä oli. Aronin asenne oli niin hyvä suhteessa noihin häiriöihin :-)
Tehtiin ohjattua, siinä edelleen vahvistan erityisesti sitä merkille menoa, Aron oli erittäin hyvin hereillä kun liikkuri vei kapulat ja tarkkaili minua, käsky sanan jälkeen piti minuun kontaktin, josta saikin palkaksi narulelua, tästä vauhdissa merkille, tämä hyvin ja taas sai laukata luokseni naruleluun, sitten lennossa lähetys merkille, tosi hyvä merkki ja siitä haettiin vasen, tämä tosi hyvä, palautuksessa en ottanut loppuun saakka vaan lennossa palkka. Uskon, että jos tätä riittävästi toistetaan, jää koiralle se mielentila tähän liikkeeseen päälle, jolloin se ehkä ensi kesänä laukkaa täysillä merkille koeolosuhteissa, hope so.
Sitten tunnari, edelleen tärkein päästä pois väärän kapulan tuonnista ja nostaa itsevarmuus huippuun tässä liikkeessä, maneesi on meille ollut niin vaikea paikka tunnariin. Nyt haisteltiin ensin palkka, sitten kokeenomainen tunnari alkoi, kapulat olivat rivissä, Aron meni hyvin kapuloille, katsoi hetken minua ja sitten alkoi työskennellä, melko nopeasti sitten löysi sen oman,luovutti hyvin. Edelleen siis pikkasen epävarma, mutta olen onnellinen siitä oikeasta ja Aronkin oli, kun sai kissanruokaa namipurkista palkaksi.
Lopuksi hyppynouto puukapulalla liikkurointien kera, tämä meni hyvin, sillä annoin namin käsky-sanan kohdalla ja samaan aikaan hyppyhae-käsky, näin lähtee ääneti noutamaan ja sai palkan vauhdissa kun tuli takaisin kapulan kanssa.
Eli onnistuin pitämään tänään motivaatiota yllä (en osaa sitä läheskään aina) ja sitä, että tokon pitää olla kivaa molemmille. Hyvä mieli jäi, näitä lisää!
Lepoa
ja liikuntaa sopivassa suhteessa
Tänään maneesitreenissäkin koin onnistuvani, sillä olin suunnitellut ihan hyvät setit ja tärkeintä meillä oli vain vahvistaa tekemisen meininkiä ja itseluottamusta.
Siksi treeniohjelmassa oli liikkeiden alkuja ja siirtymisiä uusiin liikkeiden aloituksiin. Vaikeita on nuo liikkeen aloitukset, jos ajattelen yhtään että nyt tehdään seuraamista. Heti kun ajattelen, että nyt tehdään ruutuun meno, on parempaa. Ja kun koira alkoi olla hyvä liikkeen aloituksissa, sai se luvan tehdä liikeen, ruutuun meno :-) Tässä Piia huomasi, että voisin tehdä hillitymmän virityksen ruutuun menoon, Aron nousee taivaisiin mun virityksestä, rauhoittuu kuitenkin perusasentoon. Hyvä huomio Piia! Meni kuitenkin hyvin merkille ja ruutuun ja palkka sinne, palkaten iloisesti koira autoon.
Toinen maneesitulo olikin sitten tuleminen paikalla-oloihin. Koiria oli rivissä paljon, Aron ihan rivin toisessa päässä ja sai luvan mennä maahan ihan viimeisenä, tosin meinasi mennä viereisen maa-käskyllä jo maahan. Kun sitten meni omalla, palkkasin tämän maahanmenon ja jätettiin koirat, 2 min makuu, hyvin nousi ylös vaikka liikkuri aloitti rivin toisesta päästä nostamaan koiria. Tämän jälkeen tehtiin minuutin istuminen, tämä hyvin.
Sitten Aronin treeni jatkui. Ympärillä oli tosi paljon häiriötä, sillä tänään treeneissä oli melkein kaikki paikalla ja kaksi paria teki koko ajan treenejään, joten käskyjä kaikui ja häiriötä oli. Aronin asenne oli niin hyvä suhteessa noihin häiriöihin :-)
Tehtiin ohjattua, siinä edelleen vahvistan erityisesti sitä merkille menoa, Aron oli erittäin hyvin hereillä kun liikkuri vei kapulat ja tarkkaili minua, käsky sanan jälkeen piti minuun kontaktin, josta saikin palkaksi narulelua, tästä vauhdissa merkille, tämä hyvin ja taas sai laukata luokseni naruleluun, sitten lennossa lähetys merkille, tosi hyvä merkki ja siitä haettiin vasen, tämä tosi hyvä, palautuksessa en ottanut loppuun saakka vaan lennossa palkka. Uskon, että jos tätä riittävästi toistetaan, jää koiralle se mielentila tähän liikkeeseen päälle, jolloin se ehkä ensi kesänä laukkaa täysillä merkille koeolosuhteissa, hope so.
Sitten tunnari, edelleen tärkein päästä pois väärän kapulan tuonnista ja nostaa itsevarmuus huippuun tässä liikkeessä, maneesi on meille ollut niin vaikea paikka tunnariin. Nyt haisteltiin ensin palkka, sitten kokeenomainen tunnari alkoi, kapulat olivat rivissä, Aron meni hyvin kapuloille, katsoi hetken minua ja sitten alkoi työskennellä, melko nopeasti sitten löysi sen oman,luovutti hyvin. Edelleen siis pikkasen epävarma, mutta olen onnellinen siitä oikeasta ja Aronkin oli, kun sai kissanruokaa namipurkista palkaksi.
Lopuksi hyppynouto puukapulalla liikkurointien kera, tämä meni hyvin, sillä annoin namin käsky-sanan kohdalla ja samaan aikaan hyppyhae-käsky, näin lähtee ääneti noutamaan ja sai palkan vauhdissa kun tuli takaisin kapulan kanssa.
Eli onnistuin pitämään tänään motivaatiota yllä (en osaa sitä läheskään aina) ja sitä, että tokon pitää olla kivaa molemmille. Hyvä mieli jäi, näitä lisää!
lauantai, 21. tammikuuta 2012
Hyppytreenejä
Tänään hypeltiin sdp-hallilla ja Miinun kanssa oltiin varattu treeni-aikaa, tosin sekoilin kellonajoissa, mikä ei ole yllätys, joten tein itsekseni aluksi.
Aron aloitti perussarjan hyppelyllä, lelu sarjan päässä, näitä pari kertaa verryttelynä.
Sitten siirryin meidän okseri-treeniin, jossa nostin ja laskin takariman korkeutta. Kokeilin myös sitä, että eturima on ristikko. Kuten Vappu silloin sanoikin, tämä on koiralle vaikeampi, sillä Aron alkoi selvästi epäröidä ja tehdä pientä väliaskelta ennen ponnistusta, joten ei tätä ristikkoa nyt enempää, katsotaan sitä sitten myöhemmin. Onnistuneen hypyn jälkeen tein vähän agia.
Viritin meille sellaisen suoran, mitä oli torstainakin eli hyppy, keinu, hyppy, putki. Tässä testailin, että miten homma toimii parhaiten. Jos olin jo keinulla odottamassa ja jatkoin itse eteenpäin, kun koira saavutti keinun, hätäili myös Aron kontaktin kanssa. Jos tulin vähän perässä, teki se hyvän kontaktin ja homma tuntui olevan hanskassa. Tein myös a-estettä sekä puomia pariin kertaan osana tätä meidän aloitussuoraa ja hyvältä tuntui. Helppona pikkuharjoituksena kepit, joiden päässä rengas-este, oltiin jätetty lelu sinne renkaan taakse valmiiksi, vaarana ehkä se, että koira ei hyppää renkaan läpi nähdessään lelun siellä maassa, mutta hyvin hyppäsi ja näin sain koiran kulkemaan koko ajan suoraan eteenpäin eikä se katsellut mun menoa. Hyviä onnistumisia myös tässä.
Sitten Aron pääsi tauolle, kun Miinu tuli. Tauon jälkeen halusin tehdä vielä pari okseri-hyppyä, nyt kun Miinu oli katsomassa. En halunnut suurta määrää enää hypyttää, joten mentiin 10 cm väleillä kohti sitä 65 cm ja ekalla kertaa tuo ylin korkeus ei onnistunut, rima tippui ja takajaloilla. Teki just sellaisen hypyn, mitä tekee pk-esteelläkin. Mutta uusittiin homma samalla korkeudella ja jes, Aron alkoi työstää takapäätään, sillä tämän huonon hypyn jälkeen se veti takajalat hyvän näköisesti kohti vatsaansa. Hyppy näytti loistavalta ja tiputettiin korkeutta samantien seuraavaan hyppyyn, joka oli 50 cm ja viimeinen hyppy oli varmaan 40 cm. Kaikissa näissä kolmessa viimeisessä hypyssä se veti takajalat hienosti alleen eli luultavasti käytti nyt sitä takapäätään, jonka käyttöä me työstetään. Huippua!!
Loppuharjoituksena tehtiin kasvava sarja x3 ja tässä ekalla kerralla ei venyttänyt sitten yhtään, keskimmäisellä kerralla parempi ja viimeisellä venyi. Miinu sanoi loistavan huomion, että Aron tekee kaiken mielellään tutulla kaavalla ja juuri tälläiset kasvavat sarjat rikkoo sen kaavamaista tekemistä, hyvä harjoitus siis. Suunnittelin, että voisin ottaa treeni-ohjelmistoon etäisyyden arviointi harjoituksen, Miinu kertoi, että siinä perussarjan viimeisen esteen etäisyys vaihtelee, taatusti Aronille haastava juttu.
Aron aloitti perussarjan hyppelyllä, lelu sarjan päässä, näitä pari kertaa verryttelynä.
Sitten siirryin meidän okseri-treeniin, jossa nostin ja laskin takariman korkeutta. Kokeilin myös sitä, että eturima on ristikko. Kuten Vappu silloin sanoikin, tämä on koiralle vaikeampi, sillä Aron alkoi selvästi epäröidä ja tehdä pientä väliaskelta ennen ponnistusta, joten ei tätä ristikkoa nyt enempää, katsotaan sitä sitten myöhemmin. Onnistuneen hypyn jälkeen tein vähän agia.
Viritin meille sellaisen suoran, mitä oli torstainakin eli hyppy, keinu, hyppy, putki. Tässä testailin, että miten homma toimii parhaiten. Jos olin jo keinulla odottamassa ja jatkoin itse eteenpäin, kun koira saavutti keinun, hätäili myös Aron kontaktin kanssa. Jos tulin vähän perässä, teki se hyvän kontaktin ja homma tuntui olevan hanskassa. Tein myös a-estettä sekä puomia pariin kertaan osana tätä meidän aloitussuoraa ja hyvältä tuntui. Helppona pikkuharjoituksena kepit, joiden päässä rengas-este, oltiin jätetty lelu sinne renkaan taakse valmiiksi, vaarana ehkä se, että koira ei hyppää renkaan läpi nähdessään lelun siellä maassa, mutta hyvin hyppäsi ja näin sain koiran kulkemaan koko ajan suoraan eteenpäin eikä se katsellut mun menoa. Hyviä onnistumisia myös tässä.
Sitten Aron pääsi tauolle, kun Miinu tuli. Tauon jälkeen halusin tehdä vielä pari okseri-hyppyä, nyt kun Miinu oli katsomassa. En halunnut suurta määrää enää hypyttää, joten mentiin 10 cm väleillä kohti sitä 65 cm ja ekalla kertaa tuo ylin korkeus ei onnistunut, rima tippui ja takajaloilla. Teki just sellaisen hypyn, mitä tekee pk-esteelläkin. Mutta uusittiin homma samalla korkeudella ja jes, Aron alkoi työstää takapäätään, sillä tämän huonon hypyn jälkeen se veti takajalat hyvän näköisesti kohti vatsaansa. Hyppy näytti loistavalta ja tiputettiin korkeutta samantien seuraavaan hyppyyn, joka oli 50 cm ja viimeinen hyppy oli varmaan 40 cm. Kaikissa näissä kolmessa viimeisessä hypyssä se veti takajalat hienosti alleen eli luultavasti käytti nyt sitä takapäätään, jonka käyttöä me työstetään. Huippua!!
Loppuharjoituksena tehtiin kasvava sarja x3 ja tässä ekalla kerralla ei venyttänyt sitten yhtään, keskimmäisellä kerralla parempi ja viimeisellä venyi. Miinu sanoi loistavan huomion, että Aron tekee kaiken mielellään tutulla kaavalla ja juuri tälläiset kasvavat sarjat rikkoo sen kaavamaista tekemistä, hyvä harjoitus siis. Suunnittelin, että voisin ottaa treeni-ohjelmistoon etäisyyden arviointi harjoituksen, Miinu kertoi, että siinä perussarjan viimeisen esteen etäisyys vaihtelee, taatusti Aronille haastava juttu.
perjantai, 20. tammikuuta 2012
Agility on alkeissa
Eilen oli torstai treenit ja Anu oli kehittänyt meille kivan rataharjoituksen (vai Marke?) No kiva kuitenkin. Sellainen alku mitä nyt on ykkösluokissa, että suora, jossa ensin hyppy, sitten keinu, hyppy ja putki. Ja kuvittelin, että ollaan kisarataa aloittamassa ja kuinkas kävikään, Aron hyppäs hyvin ekan esteen, mutta keinulla kunnon lentokeinu, huh. Uusinnalla jo onnistui, mutta varmistin keinua moneen kertaan ota-käskyllä. Homma jatkui hyvin putkeen, sieltä ihmisnuolen avulla hypyn yli puomille, tällä puomilla meni tosi varovaisesti, Aron jännää puomia, jos se yhtään huojuu. Puomin jälkeen oli hyppyesteitä ja välistävetoa. Sanomattakin selvää, että jonkin aikaa saatiin hinkata, että jotakin tuli. Anu sai meidät kuitenkin tekemään yhden hyppy-esteen ihan siivekettä hipoen eikä rimakaan tainnut siinä pudota, joten olikin nyt ensimmäinen kerta, ettei jokaisen hypyn jälkeen tule 5 metrin kaarta.
Miten voi oppia ohjaamaan välistävedon? En tehnyt sitä eilen niinkuin ollaan yleensä harjoiteltu, sillä se ei vaan onnistu ja vedin koiraa reilusti rintamasuuntaani muuttamalla pois esteiden välistä, oikeaoppisesti rintama on koko ajan sinne eteenpäin, kai.
Loppuradalla oli jännä kohta, jossa muurin jälkeen on ehkä 6 m keppien alkuun, linja pitäisi olla hyvä jo ennen muuria, keppien käsky ajallaan ja huh, tätä sitten hinkattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes Aron alkoi väsyä ja meni entistä huonommin, huonosti siis siinä, että keppien sijaan alkoi katsella mun liikettä ja keskittyminen keppeihin sellaista toissijaista.
Ylipäätään Aronin agiasenne on huolestuttavan hullu, inansa aivoton, suorastaan kiihko, joka tietää kyllä jo hallin pihassa mitä ollaan tekemässä. Yrittää päästä agikentälle vaikka väkisin ja Aron on todella motivoitunut tuohon hommaan. Mun mielestä ei mikään sellainen juttu mitä kannattaa ihastella. Luulen, että Aron pitää mua hidasteena tuolla agiesteillä, mutta valitan Aron, tätä hommaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta sen hetken toivossa me eletään, että jonain päivänä meidän yhteistyö on saumatonta....
Joten mitä tässä nyt sanoisi, viikon päästä mennään ensimmäisiin agikisoihin ja en tiedä mitä tavoittelisi, nolla-rata ei liene realistinen tavoite. Turussa näyttää olevan hurja määrä koiria sekä startteja, joten toivotaan, että sovitaan porukkaan. Iloitaan nyt siitä, että meidän nimi on siellä lähtölistoilla :-) Tosin siinä viikonlopussa on suunnitteilla kaikenlaista koiramaista kivaa Annan ja Outin kanssa ja saa olla kotoa pois ;-)
Miten voi oppia ohjaamaan välistävedon? En tehnyt sitä eilen niinkuin ollaan yleensä harjoiteltu, sillä se ei vaan onnistu ja vedin koiraa reilusti rintamasuuntaani muuttamalla pois esteiden välistä, oikeaoppisesti rintama on koko ajan sinne eteenpäin, kai.
Loppuradalla oli jännä kohta, jossa muurin jälkeen on ehkä 6 m keppien alkuun, linja pitäisi olla hyvä jo ennen muuria, keppien käsky ajallaan ja huh, tätä sitten hinkattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes Aron alkoi väsyä ja meni entistä huonommin, huonosti siis siinä, että keppien sijaan alkoi katsella mun liikettä ja keskittyminen keppeihin sellaista toissijaista.
Ylipäätään Aronin agiasenne on huolestuttavan hullu, inansa aivoton, suorastaan kiihko, joka tietää kyllä jo hallin pihassa mitä ollaan tekemässä. Yrittää päästä agikentälle vaikka väkisin ja Aron on todella motivoitunut tuohon hommaan. Mun mielestä ei mikään sellainen juttu mitä kannattaa ihastella. Luulen, että Aron pitää mua hidasteena tuolla agiesteillä, mutta valitan Aron, tätä hommaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta sen hetken toivossa me eletään, että jonain päivänä meidän yhteistyö on saumatonta....
Joten mitä tässä nyt sanoisi, viikon päästä mennään ensimmäisiin agikisoihin ja en tiedä mitä tavoittelisi, nolla-rata ei liene realistinen tavoite. Turussa näyttää olevan hurja määrä koiria sekä startteja, joten toivotaan, että sovitaan porukkaan. Iloitaan nyt siitä, että meidän nimi on siellä lähtölistoilla :-) Tosin siinä viikonlopussa on suunnitteilla kaikenlaista koiramaista kivaa Annan ja Outin kanssa ja saa olla kotoa pois ;-)
tiistai, 17. tammikuuta 2012
Motivaatio huollossa
Täällä huolletaan Aronin motivaatioa :-)
Suunnittelin päivän treenejä niin, että kaikki onnistuu, tehdään helppoa ja kivaa ja tätä kautta hyvää fiilistä itselle ja koiralle. Haluan niin muuttaa sen asennetta nopeammaksi, iloisemmaksi ja näyttävämmäksi. Ja kaikki pohjautuu motivaatioon.
Koiralaumani verrytteli puolisen tuntia lumisessa metsässä, kovasti siellä on lunta ja mua laiskoitti, joten siksi vaan noin lyhyt ulkoilu. Kotimatkalla pysähdyin Löytötex-kaupan pihaan, sillä auratut alueet on nyt kortilla.
Vein ruudun merkit valmiiksi ja pallonkin sinne. Merkille menoa hetsailin ja palkkasin merkin pallolla, sitten merkin kautta ruutuun ja meni lujaa ja suoraan sisään. Parin hetsausmerkin jälkeen toinen samanlainen ja hyvin lelulle.
Tämän jälkeen kolme luoksetuloa, joista kaksi suoraan ja yksi stoppi. Tuo pysähdys oli ihan ok, ei kympin pysähdys, mutta hyvä Aronin pysähdys, siihen pallo palkaksi.
Sitten jätettiin lelu maahan ja vapautin sen seuraamistreenissäni aina sille pallolle hyvistä kohtaa. Tein lyhkäsiä pätkiä ja yllätykseksi vapautin myös ihan aloituksen perusasennosta. Yhden pidemmän pätkän tein ja siinä seuruu alkaa edistään, joten ei tätä enempää. Lopetettiin viimeiseen liikkeen aloitukseen ja siitä saikin pallon palkaksi, riitti siis vain terävä katsekontakti perusasennossa.
Kotipihassa vielä pari juttua, kuten tunnari. Petterin kaveri Jassu sai hajustaa kolmea kapulaa ja se neljäs oli se oma. Kapulat olivat ainakin 15m minusta ja pystyrivissä. Taskussa mulla oli herkkupurkki, joka sisälsi raakaa jauhelihaa ja maksaa (lainasin nökäreen Elviksen iltaruuasta) ja purkki taskussa, nyt en vain näyttänyt sitä etukäteen Aronille. Aron lähti hyvin kapuloille ja ratkaisi tehtävän 2 sekunnissa tuoden sen oikean. Jes miten ilahduin, Aron sai yllätysnamipurkin taskusta ja nuoli sitä pitkään ja hartaasti kehujen kera. Just näitä tunnareita haluan, ettei jää varmistelemaan vaan tuo heti sen oman kun nenä siihen osuu.
Sitten erikseen testailin seuraamista vain suoraan eteenpäin ja nami kädessä vein Aronia ja kun piti paikkansa, naks ja nami lensi meistä taaksepäin. Tehtiin monta hyvää suoraa, piti kontaktin eikä äännellyt. Joten voitiin lopettaa oikeesti onnellisina.
Suunnittelin päivän treenejä niin, että kaikki onnistuu, tehdään helppoa ja kivaa ja tätä kautta hyvää fiilistä itselle ja koiralle. Haluan niin muuttaa sen asennetta nopeammaksi, iloisemmaksi ja näyttävämmäksi. Ja kaikki pohjautuu motivaatioon.
Koiralaumani verrytteli puolisen tuntia lumisessa metsässä, kovasti siellä on lunta ja mua laiskoitti, joten siksi vaan noin lyhyt ulkoilu. Kotimatkalla pysähdyin Löytötex-kaupan pihaan, sillä auratut alueet on nyt kortilla.
Vein ruudun merkit valmiiksi ja pallonkin sinne. Merkille menoa hetsailin ja palkkasin merkin pallolla, sitten merkin kautta ruutuun ja meni lujaa ja suoraan sisään. Parin hetsausmerkin jälkeen toinen samanlainen ja hyvin lelulle.
Tämän jälkeen kolme luoksetuloa, joista kaksi suoraan ja yksi stoppi. Tuo pysähdys oli ihan ok, ei kympin pysähdys, mutta hyvä Aronin pysähdys, siihen pallo palkaksi.
Sitten jätettiin lelu maahan ja vapautin sen seuraamistreenissäni aina sille pallolle hyvistä kohtaa. Tein lyhkäsiä pätkiä ja yllätykseksi vapautin myös ihan aloituksen perusasennosta. Yhden pidemmän pätkän tein ja siinä seuruu alkaa edistään, joten ei tätä enempää. Lopetettiin viimeiseen liikkeen aloitukseen ja siitä saikin pallon palkaksi, riitti siis vain terävä katsekontakti perusasennossa.
Kotipihassa vielä pari juttua, kuten tunnari. Petterin kaveri Jassu sai hajustaa kolmea kapulaa ja se neljäs oli se oma. Kapulat olivat ainakin 15m minusta ja pystyrivissä. Taskussa mulla oli herkkupurkki, joka sisälsi raakaa jauhelihaa ja maksaa (lainasin nökäreen Elviksen iltaruuasta) ja purkki taskussa, nyt en vain näyttänyt sitä etukäteen Aronille. Aron lähti hyvin kapuloille ja ratkaisi tehtävän 2 sekunnissa tuoden sen oikean. Jes miten ilahduin, Aron sai yllätysnamipurkin taskusta ja nuoli sitä pitkään ja hartaasti kehujen kera. Just näitä tunnareita haluan, ettei jää varmistelemaan vaan tuo heti sen oman kun nenä siihen osuu.
Sitten erikseen testailin seuraamista vain suoraan eteenpäin ja nami kädessä vein Aronia ja kun piti paikkansa, naks ja nami lensi meistä taaksepäin. Tehtiin monta hyvää suoraa, piti kontaktin eikä äännellyt. Joten voitiin lopettaa oikeesti onnellisina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)