lauantai 27. kesäkuuta 2020

Vesipelastusta ja pk-hommia

Kesäkuu on ollut loistava kuukausi vepetreeneille. Meidän pikkuryhmä on treenannut innokkaasti välillä kaksikin kertaa viikossa, vesi on lämmintä ja aurinko paistaa.
Yritän näissä treeneissä vahvistaa paloja ja opettaa tietty myös uusia asioita niin, että koiralla säilyy odotus ja into. Kesäkuussa ollaankin vahvistettu alokasluokan liikkeitä ja opeteltu avoimen luokan juttuja. Uutena on ollut työn alla pelastusrenkaan vienti veneelle sekä avoimen luokan veneen nouto, jossa lähetän Leen veneestä hakemaan toisen veneen. Ollaan edistytty näissä hienosti, joten olisipa elokuussa mahdollisuus päästä koetilanteisiin. Vepekokeet on kaikki peruttu heinäkuun loppuun saakka, koska korona.


Viime viikolla meillä oli lapsihukkuja treeneissä ja Lee oli ihan ihmeissään tästä. Lee jopa haukkuu mennessä hukkuvalle, sillä sitä ottaa tunteisiin vedessä polskuttava ihminen. Se ui suorastaan pelottavalla raivolla kohti hukkuvaa. Heti kun hukkuva lakkaa polskimasta, myös Leen uinti rauhoittuu. Hyvin se kuitenkin nappasi patukkaan kiinni ja veti lasta kohti rantaa. Tällä viikolla olin itse hukkuva ja vetokyyti rantaan tuntui turvalliselta.


Maastolajeissa haku edistyy pikku hiljaa ja tilasin Leelle nyt hakuun oman kaulapannan ja siihen rullan roikkumaan. Treeneissä rullan ideaa on ajettu sisään irtorullien avulla, mutta seuraaviin treeneihin Lee saa rullan mukaan kaulaansa.




Viime viikolla käytiin kerran jäljestämässä ja samalla tehtiin esineruutua Pian kanssa. Jäljestyskeli oli helteinen ja nyt ensimmäisen kerran muistin onneksi ottaa vesipullon mukaan jäljelle. Lee joikin reippaasti ensimmäisellä kepillä ja silti jäljen lopussa oltiin lähes kuolla kuumuuteen. Tältä jäljeltä nousi kepit 3/4, mutta ensimmäisen keppi siltä jäi ilmaisematta, vaikka se saikin jäljestää useamman sata metriä ennen ensimmäistä keppiä. En tiedä yhtään, että miksi se ei ilmaise satavarmasti kaikkia keppejä, sillä jäljen loppupäässä keppi-ilmaisut näyttävät hyvin varmoilta ja ilmaisu on motivoituneen näköinen.


Ja loppuun laitan pari kuvaa meistä tämän viikon bh-kokeen tottelevaisuusosuudesta. Kuvista kiitos Henna Lindell. Kentällä oli paahtavan kuuma, mutta ihmeen virkeästi se Lee näyttää kuvissa kulkevan. Olenkin jo tehnyt ensi viikolle kovasti suunnitelmia, miten saadaan tottiskuvio kuntoon kokeita varten, joten ohjelmassa on laukauksia ja noutoja sekä eteenmenon opettelua. Rallytoko tai toko ei nyt kiinnosta minua lainkaan, kun olen niin innoissani näistä pk-puolen jutuista.











keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Bh-koe

Eilen oli jännittävä ilta. Olimme nimittäin Tavesin järjestämässä bh-kokeessa ja se oli ehdottoman mukavaa tehdä kotikentällä Niihamassa. Tuomarina toimi Kari Santikko, joka on meille tuttu tuomari jo Aronin ajoilta. Onneksi koe saatiin järjestettyä, sillä olin haaveillut tekeväni bh-kokeen heti keväällä, mutta korona sotki suunnitelmat. Ja nyt korona näkyi kokeessa niin, ettei kätelty missään kohtaa ja luin itse sirun koiralta tuomarin ja koetoimitsijan läsnäollessa. Meidän kohdalla vaan sirunlukijasta loppui juuri sillä hetkellä patterit, joten pieni hetki meni sirunlukuun, kun oli patterinvaihtoa ja sirunlukijan desinfiointia välissä.

Keli on aurinkoinen ja kentällä oli kyllä kuuma. Olin varautunut keleihin juottamalla Leetä jo kotona hyvin ja mukana oli kylmällä vedellä kasteltu froteeloimi kylmälaukussa, jonka heitin Leen selkään heti suorituksen jälkeen. Ja itse join reippaasti, mutta kyllä kuuma tuli molemmille.

Arpa-onni oli meille suosiollinen parin valinnassa, sillä saimme Sennin ja Kittyn pariksi. Tämä oli niin ihana juttu, ettei tarvinnyt jännittää sitä paria. Ylipäätään kokeessa oli vain viisi koiraa, joten kolmannelle parille oli järjestetty nollakoira pariksi. Senni sai numeron 1, joten suorittivat ensin seuraamiskaavion ja Lee numerolla 2 meni paikalla makuuseen. Ilmoittautuminen ei mennyt yhtään niin reippaasti kuin olisin toivonut ja samaten siirtymä ilmosta makuuseen oli lähinnä kuljetus, mutta hyvin Lee meni makuuseen ja pysyi siellä nätisti.

Seuraamiskaavion aloituksessa Lee heräsi leppoisista kesätunnelmista ja teki seuraamista tutulla hyvällä asenteella. Vasemmalle täyskäännöksissä sen kontakti tippuu ja ne on vähän tönköt, mutta muuten seuraaminen meni hyvin. Marssin todella reipasta tahtia, koska sillä saan myös Leen virittäytymään pk-koiran tunnelmaan verrattuna muihin lajeihin, joissa on seuraamista. Henkilöryhmässä sen kontakti taisi myös hetkellisesti tippua, koska se ihan hiukan ihmetteli isoa ryhmää, mutta selvittiin siitäkin ihan hyvin.

Liikkeestä istumisen tein pysähtymällä, mutta liikkeestä maahanmenon tein ihan liikkeestä. Parasta luoksetulossa oli, että Lee tuli suoraan eteeni istumaan, niin kuin pitääkin, mutta tämä on kyllä aiheuttanut valtavasti toistoja. Leen luoksetuloista voisi kirjoittaa koko päivän, mutta sille ei ole todellakaan ollut helppoa erottaa kahta käskyä toisistaan, sillä Tule-käskyllä tullaan suoraan sivulle (tokossa) ja Tänne-käskyllä tullaan täysillä eteen istumaan. Se on arponut laukatessa, että kumpi käsky nyt tulikaan, mikä on näkynyt vauhdin hiljentymisenä ja vääränä loppuasentona. Sitten se on tehnyt myös banaania ja jännittänyt sitä paikalla makuussa olevaa koiraa, mikä on vielä lisännyt banaania, kun se väistää sitä makuukoiraa. Tähän auttoi se, että käytiin tekemässä viikko tolkulla 3 Tänne-luoksetuloa päivässä ja unohdettiin Tule-käsky ikuisiksi ajoiksi. Ja jes, se tuli hyvällä laukalla suoraan täydelliselle paikalle eteeni istumaan. Se myös kuunteli hienosti käskyn takaa ja siirtyi takakautta sivulle. Olin tyytyväinen.

Kaupunki-osuutta ei olisi pitänyt jännittää yhtään, sillä ollaanhan me Leen kanssa reissattu viime kesänä Sveitsiin asti ja nähty yhtä jos toista ihmisvilinää. Helposti meni siis kaupunkiosuus Linnainmaan cittarin parkkipaikalla ja koehenkilöiden lisäksi oli paljon liikennettä ja ihmisiä ympäristössä. Lee oli mukavan leppoisa, jopa niin leppoisa, että nosti koipea kerran, kun piti kulkea pyörätien laidassa. Viimeinen osuus, missä koira jätetään kytkettynä yksin paikalleen oli siitä hassu, että meitä ennen oli Leen sisko Kitty maannut samassa kohtaa. Leen nenä tippui heti siihen kohtaan, missä Kitty oli ollut eikä se sen vuoksi edes huomannut, että poistuin saatika nähnyt sitä vierestä lähellä kulkenutta koiraa. Kitty oli jättänyt Leelle jonkun hajuviestin siihen asfalttiin, joten sitä lukiessa Leellä meni viimeinen osa kokeesta.  Tuomari sanoikin, että kaupunkiosuudessa ei mitään huomautettavaa.

Joten Lee sai nimensä eteen BH-tunnuksen ja nyt ne ovet aukeaa palveluskoiralajeihin.


Ja sisko sekä hänen veljensä, Kitty & Lee


perjantai 12. kesäkuuta 2020

Yyterin retki

Kävin tänään Leen ja Codyn kanssa maailman ihanimmalla retkellä Porin Yyterissa ja olin tätä retkipaikkaa pohdiskellut jo monta viikkoa tutkailemalla vähän netistä etukäteen reittejä sekä paikan sääntöjä. Siellä oli ohjeena mm. että kiltitkin koirat kulkevat kytkettyinä merkatuilla reitellä, joten koirille valjaat ja itselle vetovyö, että kädet jää vapaaksi räpsiä valokuvia. Pakkasin reppuun eväät ja koirille otin runsaasti vettä mukaan. Ekan kerran tänä vuonna laitoin aurinkorasvaa ja hyvä lippis päähän. Ja sitten auton nokka kohti Poria.

Olin aikaisin liikkeellä, sillä kun pysäköin auton Yyterin Santojentien päähän, ei valtavalla parkkipaikalla ollut juurikaan autoja klo 9 perjantai-aamuna. Sen sijaan myöhemmin palatessa autolle oli parkkipaikka ihan täynnä.

Lähdin koirien kanssa kiertämään ensin Yyterin lietteet-nimisen reitin. Siellä oli isompaa ja pienempää pitkopuu-kohtaa, joista alkumatka meni Codylla ihan opetteluun, että miten niillä kuljetaan. Ketään ei siellä liikkunut aamupäivästä, joten varsin rauhassa saatiin kulkea. Yksi iso peura oli meren rantaa lähestyttäessä nukkumassa siinä metsän rajassa ja huomattiin toisemme ihan lähietäisyydellä. Cody olisi taatusti lähtenyt peurajahtiin, jollei olisi ollut kytkettynä, sillä sitä jäi niin vaivaamaan, että mihin se eläin sinkosi siitä meidän edestä.



Sitten kuljettiin leveämpiä pitkosreittejä lähellä merenrantaa ja lopulta oltiin sellaisessa kohtaa, missä pääsi ihan hiekkarannalle. Koska ketään ei näkynyt missään, päästin pojat juoksemaan ja kyllä ne oli riemuissaan.







Kun tuntui, että juokseminen rauhoittua, jatkettiin reittiä. Kaikkialla oli ihania hiekkaisia polkuja, välillä mentiin lähellä rantahiekkoja ja sitten reitti vei takaisin metsään. Autolle tultiin takaisin n. 3.5 tuntia myöhemmin ja kännykkä näytti, että olimme kulkeneet 15 km matkan.


Levähdettiin ihan hetki autolla, kun otin kylmälaukusta uuden vesipullon reppuun ja sitten jatkettiin. Nyt lähdettiin vastakkaiselle suunnalle, missä oli oikein leveää retkeilyreittiä tarjolla. Päädyttiin rantoja pitkin kauas itse uimarannoista ja nostin lenkkarit reppuun ja edettiin matalassa hiekkapohjaisessa meressä eteenpäin. Näytti olevan koirille todella tehokasta tuo vesikävely, sillä ne ei enää ollenkaan haikalleet vapaana juoksemista, vaan kulkivat meressä kiltisti hihnat löysällä.




Lopulta päädyttiin rannalle varjoon juomaan raparperipiirakkakahvit ja Codyn mielestä oli ankeaa, ettei heille ollut omia piirakoita.

Lopuksi kiersin lähellä olevan golfkentän ja olimme takaisin autolla iltapäivällä. Kännykkä näytti, että olimme kulkeneet 23 km yhteensä. Kuljettu matka ei näkynyt koirissa muuten kuin rauhallisuutena ja ihmeellistä kyllä, ne katseli vielä kotimatkallakin maisemia ikkunoista, kun oletin, että ne kaatuvat lähes elottomina kyljelleen auton käynnistyessä.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Lee 3-vee

Tänään on Leen synttärit ja kolme iloista vuotta on jo elämää takana. Onnea Lee!


Lee on ollut minulle kyllä tosi kiva kaveri ja harrastuskoira. Se ei ole missään määriin sellainen kiihkeä tykki vaan ennemmin tasaisen varma suorittaja. Tykkää siitä, ettei se sählää vaan järkevästi yleensä kuuntelee ohjeita. Se ei kuitenkaan ole myöskään liian vakava, vaan pilkettä löytyy silmäkulmasta. Se on koulutuksellisesti herkkä, mikä pitää ottaa aina huomioon kun sen kanssa treenaa, mutta se on tosi kiltti ja yrittää aina parhaansa. Ja kaikkeen se on valmis, mitä ikinä keksinkään. Rakastan sitä, ihana koira!


Ja ollaan saatu taas maailman paras kesäharrastus eli päästy vepen pariin. Kahdet vepetreenit on takana ja aloiteltiin heti avoimen luokan liikkeiden treenaus. Ensimmäisellä kierroksella lähdettiin työstämään hyppyä veneestä ja toisen veneen poimintaa matkan varrelta. Ensimmäisellä kerralla Lee ajatteli, että matkan varrelta poimittu vene pitäisi tuoda minulle, mutta rannassa oltiin hereillä ja Lee kutsuttiin sinne. Itse yritän olla siellä järvellä olevassa veneessä ihan hiljaa ja annan koiran tehdä tehtävänsä. Toisella treenikerralla tämä liike onnistui oikein nappiin ja Lee ui hienosti rantaan yksin veneen kanssa.


Toinen avoimenluokan liike eli pelastusrenkaan vienti rannasta veneeseen lähti myös todella lupaavasti edistymään. Alla olevassa kuvassa Lee on luovuttamassa pelastusrenkaan köyttä veneeseen ja saa sieltä palkaksi lihapullan luovutuksesta. Kun luovutus on hoidettu, heitetään Leelle veneestä pallo, mikä suussa se saa uida rantaan.



Jostakin syystä toisella treenikerralla Leetä alkoi jännittämään köyden luovutus veneeseen. Se arkaili sitä jo viime kesänä, sillä veneen laidan yli kurkottava ihminen on siitä jotenkin jännä. Nyt se alkoi hetkeä ennen luovutusta pyöriä paikallaan ja jäi vähän solmuun pelastusrenkaan kanssa, mikä lisäsi tähän liikkeeseen painetta. Ei saatu oikein hyvää vientiä nyt aikaiseksi, mutta treeniä paikattiin sillä, että menin itse veneeseen ottamaan köyden vastaan ja pyydettiin viemään vain pelkkää köyttä. Toisena harjoituksena tehtiin niin, että Lee lähetettiin veneelle ja syöttelin sitä sieltä veneestä käsin, että se vaan rohkaistui uimaan veneen vieressä vaihtaen veneen keulan kautta puolelta toiselle.


Uimassa ollaan käyty jo useamman kerran ja siitä se kyllä tykkää. Yritän nostaa Leen uimakuntoa hyvälle tasolle, niin että itse treenit on sille hyvän uimakunnon vuoksi helpot. Aron on ollut mukana myös uimassa ja reippaasti sekin tekee omatoimista uimalenkkiä.









sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Haku, jälki ja toko

Siinä ne tulikin otsikossa tämän viikon treenit tai lajit.

Torstaina hakuiltiin Oriveden Hirsilässä. Minä niin rakastan noita Hirsilän metsiä ja päätin nauttia niistä jo ennen treenejä menemällä hyvissä ajoin ja tehtiin Leen ja Aronin kanssa tunnin lenkki. Kun ketään ei tule vastaan ja kaikkialla menee pieniä tai isoja metsäteitä, ei voinut kuin nauttia joka hetkestä. Ja niin teki myös Lee, joka kävi juomassa ojissa ja pyörähtämässä hiekassa.

Haku-alue tallattiin sitten porukalla hyvään ja selkeään mäntymetsään. Täydellinen metsä risteilytreenille. Metsässä oli myös isoja maakuoppia, joista yhdessä makasin maalimiehenä ja kuoppa oli lähes minun korkuinen, mutta siellä pohjalla maatessa näki vaan mäntyjen latvat, joten ei tiennyt itse treenistä mitään, kunnes taitava hakukoira kurkkasi kuopan reunalta ja löysi minut.

Leen treenissä jatkettiin toukokuun teemalla eli haltuunotolla. Nyt me osattiin kumpikin toimia oikein ja treeni oli onnistunein ikinä. Lee on erittäin motivoitunut juoksemaan ja maalimiehet oli siellä 50m päässä molemmin puolin. Lee lähtee "ukko"-käskyllä metsään ja itse liikuin keskilinjalla ottaen koiran aina haltuun, kun se palasi maalimieheltä ja muutama sekunnin seisahduksen jälkeen lähetän koiran viereltäni toisen puolen pistolle. Maalimiehet liikkuvat siellä 50m päässä meidän etenemisen tahtiin. Tehtiinköhän neljä pistoa molemmin puolin ja tästä jäi todella hyvä mieli. 

Viikon ainoa jälki ajettiin perjantai-iltana Pian ja Sarkun kanssa. Otin kotoa Leen jälkikepit, joista pistin leikkureilla kaksi keppiä puoliksi ja numerot päihin. 6 keppiä ja jatkettaisiin jälkeäkin toukokuun teemalla eli vahvistaen kepin löytymisiä ja toivoen tarkkaa nenää.  Koivusta oleva keppi sai olla numero kutonen eli toivoin onnellista loppua. Siksi isoin keppi pääsi sinne jäljen päähän.

Katsottiin Sarkun kanssa hyvä janapaikka,  siitä suunniteltiin 100m jälkisuora, missä Lee saa vaan mennä ensin hyvän jälkisuoran, sitten kulma ja sen jälkeen Sarkku saisi jättää pikkukeppejä kulman jälkeiselle suoralle. Lee lähti janalla etenemään todella hyvin, sillä se on nyt oppinut, mitä "edessä" tarkoittaa. Se lähtee voimakkaalla laukalla, reagoi hyvin jälkeen ja valitsi täydellisesti oikean suunnan. Ja sitten mentiin 100m suoraa, joka oli tehty nousevaan sammalrinteeseen. Leen motivaatio kyllä tuntui ja itsellä alkoi heti tuntua heikolta kunnolta siinä sen reippaassa jäljestysvauhdissa, vaikka juoksemaan en sen perässä suostukaan. Onneksi lopulta tuli se kulma, mihin Lee reagoi hyvin ja siitä 20m päässä oli eka keppi, jonka se ilmaisi hienosti.

Sitten jälkisuora meni mäntyjen alla kallioissa maastossa ja Lee ilmaisi hienosti pieniä keppejä, jotka olivat vielä välillä vähän mielenkiintoisissa paikoissa. Yksi oli jätetty sellaisen kumpareen päälle ja Lee kyllä haistoi sen, mutta mietti hetken, että miten sen voi ilmaista, koska Lee ilmaisee kepit maahanmenemällä ja sen piti asetella itsensä tähän kumpareen päälle, että sai kepin etutassujen väliin. Siinä se sitten makasi rauhassa ikään kuin koira olisi dobo-pallon päällä.

Keppi nro 2 jäi maastoon, mutta Sarkku ja Pia huomasivat, että se oli ihan liito-oravan näköisen kakkakasan vieressä ja mietittiin, että haittasiko se haju itse kepin ilmaisua. Mutta kepit 5/6 löytyivät ja olin todella tyytyväinen Leen suoritukseen. 

Tässä ollaan keppi 5:sella, joka oli jätetty sellaisen kallion kielekkeen päälle, mihin mahtui juuri koira makaamaan ja siitä jälki jatkui 2 metrin pudotuksella sammaleikkoon. Korkeusero ei kuvassa juuri näy, mutta ihan hyvin koira olisi voinut "mokata" valmistautuessaan hyppäämään alas, mutta silti ihana Lee-mussukka päätti ilmaista ensin kepin.

Ja viimeisellä kepillä syötiin kissanruokaa ja leikittiin pallolla. Kiitos Sarkulle ja Pialle tosi kivasta jälki-illasta ja kuvista metsässä. 

Sitten lauantain tokoihin. Olimme Levekin kentällä ja vietimme pienellä porukalla tokopäivää Maarit Hellmanin koulutuksessa. On ollut ilo tutustua Maarittiin ja hän on kouluttanut meitä jo tokossa/ rallyssa useamman kerran, joten on kiva, ettei tarvitse selitellä mitä on tehty. Joten päästiin tälläkin kertaa suoraan asiaan nimittäin kaukokäskyihin. Sain nyt Maaritilta hyvät ohjeet pilkkoa koko liike paloiksi. Harjoitellaan erikseen kohtaa liike alkaa, erikseen koiran jättämistä ja erikseen maasta ylösnousuja matkaa pidentäen. Kaikkien liikkeiden aloituksiin teemme nyt "tarjoa perusasentoa" pelin, missä oikein hyvästä tarjoamisesta saa luvan lähteä esim. ruutuun. Lee on sellainen, mikä jähmii liikkeen aloituksissa, odottaa noutoa, lukitsee katsellaan ruudun ja muut tötteröt, joten lähden nyt muuttamaan tällä pelillä sen asennetta parempaan suuntaan. 

Tässä työstetetään asennetta

No jes miten teit Lee hienosti!!

Treenasimme Maaritin kanssa myös ohjattua noutoa, johon minulla on nyt kivat eväät työstää sitä lisää. Lisäksi, kun noutoa katsottiin, Maarit muistutti, että kun Leen paluuvauhti on edelleen huonompi kuin meno, ei sitä saa kuluttamalla käyttää vielä huonommaksi. En muista, mitä Maarit mietti tämän palautuksen suhteen, mutta sain Lavikan Emmiltä idean, mitä tulen kokeilemaan. Opetan Leen nyt juoksemaan minua kohti ja pomppaamaan vasten. Tämän yhdistän noutoon ja teen sitä nyt jonkin aikaa niin, että Leen täytyy minua kohti juostessa ikään kuin lisätä vauhtia pompatakseen päin. Tänään Lee saa levätä, mutta silloin on aikaa kirjoitella blogia ja miettiä treenisuunnitelmia paperille.





sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Toukokuu

Toukokuu on tänä vuonna säiden puolesta vaihteleva. Kävin toissapäivänä Leen ja Codyn kanssa tekemässä pitkän maastoretken ja sen 3.5 tuntisen retken aikana satoi rakeita, lunta, vettä ja paistoi aurinko. Ja ollaan sentään toukokuun puolessa välissä. Saisi lämmin kesä alkaa jo!

Liikuntaa olen lisännyt koko meidän koiralauman eduksi, koska on enemmän aikaa liikkua luonnossa tai kehittää omaa kuntoa juoksemalla koiran kanssa. Neljän koiran kanssa en liiku kuin pakosta, mutta kahden pareissa on helpompi mennä. Aron on kulkenut mukana treeneissä osallistuen mm esineruutujen tallaukseen ja Cody taas pääsee metsään juoksemaan Leen imuun pitkille lenkeille.

Aron ja Lee erään metsäjälki-illan päätteksi

Leen ja Codyn mahduttaminen samalle kannolle vei kyllä hetken.  

Leen kanssa ollaan treenattu eniten pk-puolen juttuja, joten tämä kevät on mennyt täysin pk-puolen hyväksi. Maastoissa ollaan tehty jälkiä, joita Lee on saanut nyt ihanasti vieraiden ihmisten tallaamina. Pääpaino metsäjäljellä on ollut keppien ilmaisu, joten jäljet on olleet lyhyitä ja sisältäneet paljon keppejä. On päästy siis vahvistamaan kepin löytymistä runsain määrin. Janoissa Lee on oppinut nyt etenemään suoraan ja se todella etenee määrätietoisesti. Sillä on ehkä vähän liikaa motivaatiota ja vauhtia nyt siinä janalla, sillä ensimmäinen keppi meinaa jäädä ilmaisematta, jos se on siinä lähellä. Jos saa hetken jäljestää, tasaantuu sen vauhti ja keppien ilmaisu on helpompaa. Janoilla on myös tullut herkästi takajäljen nostoa, mutta päätin pohdiskella sitä tarkemmin heti kun se seuraavaksi nostaa jäljen väärään suuntaan.

Haussa on toukokuun teemana haltuun otto keskilinjalla. Lee on saanut tähän saakka risteillä ja juosta, nyt pitää saada se haltuun. Aloitin treenit ensin takapihalla niin, että jätän sen istumaan taakseni, kutsun "tähän" eli sivulleni seisomaan ja syömään namin, josta annan luvan edetä makupalakipolle. Sitten sama treeni, mutta Petteri tuli äitienpäivänä minulle maalimieheksi. Lee sai siis luvan mennä Petterin luokse syömään namia vasta, kun oli tullut hyvin "tähän". Torstaina se siirrettiin maastoon ja ihan aluksi Lee olisi juossut ohitseni maalimiehille, mutta Sari käskytti minua toimimaan selkeämmin, ottamaan selkeästi koiran haltuun, sanomalla koiralle seis ja sitten taas antamalla "ukko" käskyn, millä sai mennä maalimiehille. Se alkoi toimimaan heti kun päästiin Leen kanssa yhteisymmärrykseen, mitä nyt tehdään. Tällä teemalla jatketaan ensi torstaina. Meillä on tosi kiva ja aktiivinen hakuryhmä, joten alan itsekin hahmottaa viime kesää paremmin, että mitä ollaan treenaamassa.

Etsintäkokeen pikku-osat tarkkuusruutu on aina vain parempi ja Lee ei ole enää niin epävarma siinä. Se etsii ja löytää, joten nyt vaan pitää olla itsellä mielikuvitusta, että mitä kaikkea voisi tarkkuusruudussa sillä etsityttää. Nyt lauantaina valittiin sille esineeksi sormus ja voi sitä riemun hetkeä, kun se kävi ruudussa makaamaan maahan ja siellä sen tassujen välissä oli esine. Olen myös opettanut käskyn näytä, millä Lee tökkää esinettä nenällään, jollen näe missä se on. Välillä sammaleiset ruudut on sellaisia, ettei oma silmä näe esinettä. Pudotetun esineen noutoa tehtiin lauantaina Sennin kanssa ja  pudotettu alokasluokan kisamatkalla onnistui hyvin.

Kentällä ja tokotreeneissä olen tehnyt Leen kanssa paljon seuraamisen asennetta, mikä näkyy tekniikan leviämisenä. Olen vain halunnut, että se seuraa mahdollisimman suurella innolla ja tässä alkaa näkyä se kouluponin efekti myös pienesti edistäen ja jopa jalkaa painaen. Asenne on nyt ollut tärkeämpi kuin lapasena oleminen, joten sitä asennetta on palkattu paljon. Olen tehnyt seuraamisen suoraa, mikä tuntuu ajoittain ihan pk-seuraamiselta, mutta käännökset on levähtäneet. Ehkä teen niille ensi viikolla jotakin. Asennetta on haettu myös noutoon ja olen juossut lelu kädessä Leetä karkuun koko kevään. Leetä vaivaa myös luoksetuloissa se vieras koira, kun on Leen vuoro tehdä ja esim luoksetuloon saattaa tulla banaani-efekti, kun se väistää sitä vierasta koiraa. Joten kotipihassa on harjoiteltu niin, että jätän Aronin makuuseen ja yritän saada Leen suoraan luokseni. Molemmat koirat saa pallon palkaksi ja kuten kuvasta näkyy, tyytyväisiä olivat.

Esteiden kanssa on tehty hyppynoutoa matalilla hypyillä ja sitten korkeutta on harjoiteltu ilman kapulaa. 90cm esteen hyppy näyttää jo todella hyvältä ja vahvalta, mutta on siitä vielä matkaa siihen metriseen kapulan kanssa. Paikalla-olossa Lee on kehittynyt, sillä se pääsääntöisesti on maassa jo ihan suht kivasti. Tosin se nytkähtelee toisen koiran noutokäskyille ja hyppynouto saa sen venyttämään kaulaa kuin kirahvilla, että se näkisi paremmin mitä tapahtuu. Se ei ole kuitenkaan kertaakaan noussut, mutta vielä alkukeväästä se saattoi siirtää itseään sitä mukaan kun luoksetulokäskyjä sateli tekevälle koiralle. Tänään se pysyi kuitenkin tosi hyvin ja ryhdikkäänä 5 min makuun, joten toivoa on.

Olemme myös työstäneet tokoa ja miten hienoa on, että olen malttanut olla tämän lajin suhteen suuresti hermoilematta ja nyt palaset alkavat loksahtaa paikalleen. Lee on tehnyt nyt ruutua niin, että ympäristössä on häiriötä, tavaroita tai merkkejä, mutta Leen pitää löytää se ruutu. Ruutun meno on vahvistunut ihan kuin itsestään ja saan topattua Leen melko kivasti sinne ruutuun. 

Kaukokäskyjen ja sen maasta istumaan nousemisen kanssa on vietetty tänä keväänä hetki jos toinenkin ja nyt alkaa näyttää valoa tunnelin päässä. Sen sijaan, että Lee on vain passiivisena maassa eikä halua nousta istumaan, se pompsahtaakin nyt jo paljon paremmin ylös. Sit-käskyä on tehty paljon lähellä esim niin, että seison selin koiraan tai istun myös itse maassa. Olen yrittänyt totuttaa koiraa erikoisiin juttuihin niin, että se Sit-käskyyn reagointi kannattaa, vaikka asetelma olisi outo.

Joten ihana huomata, että treenaamisesta on ollut hyötyä, kun se on niin kivaakin. Loppuun laitan vielä kivan kuvan Leestä, kun se on oppinut olemaan kameran edessä niin söpö.






tiistai 28. huhtikuuta 2020

Pk-kevät ja viikon treenit

Viime viikolla tehtiin Leen kanssa eniten pk-puolen juttuja. Listailen nyt ihan itsellenikin, että mitä kaikkea me tehtiinkään.....


Maanantaina lenkkeilin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle. Repussa oli lelut ja noutokapula, joten päivän teema oli vain vauhti. Otin pitkiä vauhtiluoksetuloja läpi kentän ja kyseinen kenttä on tosi iso, joten vauhtia kyllä sai etäisyydellä sekä juoksemalla Leetä vielä karkuun narupallo kädessä. Kivaa on se, että Lee on vihdoin hahmottanut, että tänne-käskyllä tullaan suoraan eteeni istumaan. Nyt se ei enää arvo matkalla, että pitikö tulla suoraan sivulle vai eteen, nyt se tuntuu tietävän.
650g noutokapulan kanssa leikittiin semmosta, että jätettiin kapula kentän laitaan ja juostiin sitten 100 metrin päähän, mistä lähetin Leen noutamaan. Kyllä se menikin kovaa ja takaisin tullessa taas painelin vielä karkuun. Näin sain Leelle tuntumaa, miltä tuntuu juosta kovaa kapula suussa.
Tehtiin myös yksi a-estenouto ja tämä liike olisikin ihan valmis. Onnistui kerrasta. Sen sijaan hyppyesteellä on vielä kokeeseen pitkä matka. Ilman kapulaa hyppää sen 90cm minusta poispäin, mutta takaisin tullessa kiertäisi esteen. Kapula suussa hyppynouto sujuu matalalla esteellä.


Tiistaina oltiin päivällä Sallan koiratanssi-yksärillä. Ollaan koronasta huolimatta ja vailla tietoa kokeista kaiken aikaa harjoiteltu htm-voi ohjelmamme paloja ja oli kiva ajella Sallan luokse miettimään, että mikä onnistuu ja mikä ei. Tunti Sallan kanssa meni todella nopeasti ja saatiin paljon ideoita ja vinkkejä, miten jatkan ohjelman työstämistä. Musiikkimme on Skyfall ja siinä minun roolini on olla elegantti skyfall-muija ja Lee on tietty James Bond.
Eniten mietittiin Sallan kanssa liikkumistani ja voin kertoa, että poistutaan niin paljon mukavuusalueelta, mutta sittenkin tämä on ihanan haastava projekti. Lee osaa nyt käskystä kumartaa, mutta minun osuus on siinä sievä niiaus. Uusina juttuina tuli opeteltavaksi vielä pari temppua lisää, joilla saa htm-ohjelmasta vielä vähän elävämmän. Positioita ohjelmassa on nyt seuraaminen vasemmalla ja oikealla puolen, sitten edessä Laappa ja Raappa, joissa koiran nenä on vasemmalle ja oikealle, vasemmalla sivulla myös Heel sekä jalkojen välissä kulkeminen. Kaikkiaan 6 eri positiota. Näitä esitellään ohjelmassa musiikkiin sopivilla temmoilla tehden myös sivuaskelia ja peruutusta. Ja nyt tajuisin, ettei ohjelmassa ole yhtään pivottia, kääk, mihin väliin niitä laittaisi....


Tiistai-iltana mentiin vielä jäljestämään Lihasulan metsiin Sarkun ja Pian kanssa. Sarkku talloi Leelle kisamaisen jäljen 6 kepillä ja pituutta jäljellä oli 928m. Tuolle välille tuli maaston vaihtelua  tai eniten korkeusvaihtelua. Jälki alkoi tasaisesta sammalmetsästä, mistä noustiin korkealle kallioille ja sitten taas laskeuduttiin jyrkkää reunaa pitkin alas. Ilmeisesti tahti jäljestyksessä oli reipas, sillä olin ihan kuollut jäljen lopussa. Kiipeäminen kallioille otti eniten minua voimille. Myös Leestä huomasisen väsähtävän, sillä ihan lopussa se hukkasi jäljen polkua ylittäessä ja joutui tekemään kovasti hommia löytääkseen sen uudestaan ja melkein heti kun se sen löysi, olikin viimeinen keppi palkkana. Tämä jälki oli tämän kevään pisin ja välillä pitää ajaa vähän pidempää pätkää, mutta pääsääntöisesti palataan taas palojen harjoitteluun. Janalla Lee pyrki sisukkaasti takajäljelle, jota pitää miettiä jatkossa erikseen. Kaikki kepit se kuitenkin ilmaisi hienosti.


Jäljen taltiointiin Sarkulla oli käytössä Tracking-dog sovellus, mikä näyttäisi maksavan Iphonelle 6,99 euroa. Jälkeä tallatessa siinä saa merkattua keppien paikat ja sovellus näyttää tietysti kuljetun matkan sekä keppien väliset matkat. Tallatessa reitti piirtyy sinisenä. Kun jälki lähdetään ajamaan, pystyy siitä seuraamaan onnistumista, mutta jos oikeasti haluaisi tietää koiran kulkeman matkan jäljen päällä, pitäisi kännykkä viritellä koiran valjaisiin. Nyt punainen reitti näyttä oikeasti sen, mitä pitkin Sarkku kulki meidän perässä jälkeä ajettaessa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kätevä sovellus jälkien tallentamiseen ja onnistumisien seuraamiseen.




Keskiviikkona treenattiin Pirjon kanssa Kyötikkälässä ensin kentällä tottista. Lee oli paikalla makuussa ja katseli siitä Pirjon ja Hipsun hyppynoutoja. Ekalla hyppykäskyllä Leekin nytkähti, mutta seuraavissa kohdissa se pysyi paikallaan.


Kentän jälkeen tehtiin vielä metsän puolella esineruutua, missä Leellä oli tyrkyllä 6 esinettä. Esineet oli ripoteltu maasta irti esim kannon tai kiven päälle, jolloin pienellä tuulella se sai hyvin esineiden hajua nenäänsä ja onnistui ihan tosi hyvin tässä ruudussa. Tein neljä pistoa ja jokainen tuotti esineen. Nyt ei ollut yhtään turhaa juoksentelua ja saatiin vahvistettua "etene suoraan niin löydät esineen"-teemaa.
Onnellinen koira löytyneiden esineiden kanssa.


Pudotetussa Lee oli ihan hyvä, siitä ei sen enempää. Tarkkuusruutujakin tehtiin kaksi kappaletta. Niissä ensimmäinen oli jostakin syystä tosi vaikea. Lee etsi melkein kaksi minuuttia esinettä, mutta jälkimmäisessä ruudussa se vietti aikaa vain 14 sekuntia, että kyllä nämä harjoittelemalla paranevat.


Torstain oli päättänyt pitää päivänä, että nyt ei treenata yhtään mitään. Posti toi kuitenkin starttipyssyyni uusia paukkuja ja heti tuli tarve, että nyt on päästävä testamaan, missä mennään laukausten kanssa. Sain lahjottua mopoilevan teinin meille ampujaksi ja niin lähdettiin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle odottamaan ampujaa. Saatiin odotella ensin tovi ja suunnitelma oli, että leikin Leen kanssa ja leikin aikana ampuja ampuu käsimerkistäni pari laukausta. Vaan pyssy jumitti ihan täysin eikä ainuttakaan laukausta saatu siitä ilmaan, joten käytiin sitten vain leikkimässä vähän Leen kanssa kentällä.


Perjantaina oli tiedossa hakutreenit. Kokoonnuttiin hakuporukan kanssa Oriveden ihanassa treenimaastossa, missä on ihanat mäntykankaant ja hyvin näkyvyyttä. Leelle tehtiin risteilytreeniä, missä kaksi ensimmäistä pistoa olivat kuitenkin irtorullan hakua ja näytölle menemistä. Ensimmäinen pisto oli ihan todella hyvä, mutta toisella se palasi keskilinjalle ilman rullaa. Onneksi kuultiin radiopuhelimesta, että Lee oli käynyt melko lähellä maalimiestä, mutta ei ollut löytänyt mitään ja siksi palasi tyhjin käsin. Lähetin sen uudestaan ja nyt löytyi.
Tästä jatkettiin sitten juoksuttamalla molemmin puolin maalimieheltä toiselle ja se puoli missä oli näkyvyyttä enemmän oli taatusti syvempi kuin 50m. Saatiin vahvistettua hyviä suoria ja pitkiä pistoja, mutta kyllä siinä jo koirakin läähätti.
Treenien jälkeen käytiin vielä siellä samoissa maastoissa Sennin kanssa lenkille ja Lee juoksi vielä vähän lisää sisko Kittyn kanssa. Leen mielestä Kitty on maailman paras juoksukaveri ja vaikka näissä kokoeroa löytyykin, on niissä paljon samaa. Illalla juotin Leetä ihan ekstrapaljon, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa vielä treeniä, missä pitäisi jaksaa.


Lauantaina haettiin Senni koirien kera kyytiin ja ajeltiin keski-suomeen. Siellä meitä oli 5 hengen porukka ja päivän teemana oli tehdä hakua, jälkeä ja esineitä hyödyntäen vieraita ihmisiä ja maastoja.


Haku-alue oli jällleen sellaista ikiihanaa metsää, missä näkee kauas, mutta se pehmeä sammal oli myös raskasta juosta. Leen eka kierros piti sisällään risteily/juoksutusta ja ihan mahtavasti Lee jaksoi. Silmä lepäsi suoraan ja voimakkaasti laukkaavassa koirassa, mutta ihan lopussa se pysähtyi kerran nostamaan jalkaa, onneksi jaksoi jatkaa. Kakkoskierroksella katsottiin irtorullan hakua ja nyt vaikeutettiin rullaa niin, että se on vain paikallaan maalimiehen kädessä. Tähän saakka rulla on ollut maalimiehen kädessä ikään kuin liikkuva, mutta nyt pysyi paikallaan. Hyvin Lee sen siitä nappasi. Eniten mietittiin ketjua, mikä tapahtuu siellä keskilinjalla eli missä kohtaa otan rullan ja missä kohtaa annan käskyn näytä. Kaikki näytöt sujuivat Leeltä hyvin.


Esineruutu tehtiin nousevaan rinteeseen ja täysikokoinen ruutu. Lee meni ruutuun neljäntenä koirana, joten siellä oli todella hyvät hajut vieraista koirista tallauksineen. Halusin vahvistaa edelleen "etene suoraan" ja Lee herkästi unohtaa sen, jos esineruudussa on paljon hajua. Päädyin viemään Leen kanssa kaikki kolme esinettä ruudun takarajoille ja palattiin eturajalle lähetyslinjalle. Näin Leellä oli vahva mielikuva missä esineet on ja sain sen kolmella pistolla suoraan kaikille esineille yksi kerrallaan. Jes mikä onnistumisen tunne. Jo toinen ruutu, missä se ei langennut laukkaamaan enää ruudun reunoja tarkistellen.
Aron oli mukana treenipäivässä osallistuen esineruudun tallaukseen.




Sennin kanssa tehtiin toisillemme jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin kierros tarkkuusruutua. Esineenä oli pieni pampulan kokoinen pikkuinen pallo ja Lee taisi löytää sen aika kivasti. Lee pysyi koko etsinnän ajan ruudussa ja teki hyvin töitä nuuskien tarkkaan jokaisen kohdan. Jotakin pusikkoa se haisteli moneen kertaan, mutta juuri siinä ei ollut esinettä.


Jäljellä Lee oli kyllä onneton janallaan. Tähän pitää ottaa uudet teemat käyttöön, sillä nyt ei etene oikein. Lähtee hienosti eteenpäin käskyllä edessä, mutta janamerkkiä se kiersi päätyen takajäljelle ja olisi sitkeästi halunnut mennä jälkeä väärään suuntaan. Käänsin koiran ja päästiin jäljestyksen alkuun. Ehkä janahankaluuksista johtuen se ei ilmaissut ekaa keppiä, mutta itse astuin sen kepin päälle. Kepit 2-4 nousivat kyllä ja itse jäljestys oli minun makuuni hyvää, tarkkaa ja kokoajan etenevää.  Tämä jälki oli 400m pitkä ja ihan riittävä rankan päivän päälle.


Sunnuntaina Lee kävi vain korttelin kiertämässä pissalenkkiä ja muuten se sai nukkua koko päivän. Tykkään siitä ihan mahdottoman paljon enkä voisi toivoa mukavampaa kaveria näihin metsätreeneihin. Leen nukkuessa suunnitelin jo tulevia treenejä, mutta annan sen nyt pari päivää levätä, toki tämä viikko itselläni on pelkkiä yövuoroja, joten nukutaan Leen kanssa yhdessä nyt päivätkin.









sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Hakurullaa ja haastejälkeä

Tällä viikolla on treenailtu aika vähän. Joka aamu kun herää, on ulkona maisema kuin jouluna. Illalla kun menee nukkumaan, ei ole tietoakaan lumesta. Ja sitten taas sama seuraavana aamuna.
Tämäkin maisema on kuin joulukortista, mutta huhtikuinen aamulenkki siinä vaan on menossa.




 Innostuin kasvattamaan omaa juoksukuntoani ja Lee on tietty paras kaveri siihen projektiin. Se on vetovaljaissa kiinnitetty vyölle, mutta ei se kyllä varsinaisesti vedä. Loppulenkistä olen kannustanut sitä vetämään ja kehunut, kun se pistää parastaan, mutta pääsääntöisesti se hölkyttelee edessäni vähän löysällä narulla. Tehtiin yhdessä kuitenkin ennätys ja jaksoin juosta tiistaina kokonaisen tunnin sen perässä. Lee ei ollut tästä moksiskaan, mutta itse pidin tätä nyt kevään parhaana. Yritän jatkaa oman kunnon kohotusta nyt koko kevään ja varmaankin pitäisi juosta vielä monipuolisemmin erilaisissa maastoissa.




Haun rulla-ilmaisua ollaan treenattu tällä viikolla kahdesti. Keskiviikkona oltiin Pirjon ja Oravan Hannan kanssa Koivumäessä ja katsottiin sitä yhdessä. Lee näkee kun maalimies kävelee metsään ja lasken sen sitten perään, kun maalimies on 20-30m päässä. Itse liikun keskilinjalla eteenpäin ja kun Lee saa rullan maalimieheltä, sen pitäisi juosta rulla suussa suoraan luokseni. Tulee ikään kuin kolmio. Tässä Lee halusi aluksi juosta samaan reittiä keskilinjalle mitä se oli lähtenytkin, mutta saatiin jo yhdellä kerralla se suuntaamaan paremmin suoraan luokseni. Kun Lee tulee rulla suussa, otan sen oikeaan käteeni, sanon takaa ja Lee kiertää sitä kautta sivulle. Kytken sen liinaan ja sanon näytä. Tästä se lähtee näytölle niin, että liina soi ja saa sitten maalimiehen luona herkkua. Ja näin toistettiin rullaa 5 toistoa.




Samantyyppinen treeni tehtiin tänään ja meni todella hyvin. Lee on todella motivoitunut treeniin ja kaikki palaset sujuivat tänään hienosti. Se on aika ahne siellä maalimiehellä ja meinaa kuulemma syödä maalimiesten sormet, mutta omasta mielestä tämä on hieno juttu, sillä ei ole ollenkaan itsestään selvyys tämä syöminen vieraan kädestä. Vaan niin on Lee omaksunut haun eikä yhtään jännitä maalimiehiä, mikä taas näkyi vuosi sitten keväällä, kun aloitettiin tämä haun treenaaminen.




Sitten haastoin Leen tänään jäljellä. Itse jälki oli pituudeltaan 400m neljällä kepillä. Kävi kova tuuli ja tein jäljen taajamaan, joten häiriötä riitti. En jaksanut odottaa kokonaista tuntia, että jälki vanheni, joten taidettiin ajaa se 45 min kuluttua tallauksesta. Keppejä oli tarjolla 4 kpl.

Janalla eteni suoraan, mutta ei mennyt ihan janakrepille saakka, vaan sai ilmeisesti hajun ja meni muutaman metrin vasempaan, nosti sieltä jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Siinä se sitten ajoi sen hienosti janakrepin alta. Ensimmäisen kepin olin jättänyt ehkä 20m päähän jäljen nostosta, minkä se ilmaisi hyvin. Tämä oli ihan superhyvä.


Sitten jälki jatkui ehkä 100m ihan perusmetsässä hyvin sujuen. Tultiin kohti kävelytietä, mitä ennen olin jättänyt kepin nro 2. Tämän ilmaisi myös tosi hyvin. Lee käy kepin luona maahan ja yleensä keppi löytyy tassujen välistä, mutta joskun se on ihan Leen kainalossa.




 Sitten jälki jatkui sammaleella ehkä 5m ja oli kävelytien ylitys. Jälkeä tallatessa yritin painaa jalanjälkiä siihen hiekkaan, että itse näen mennäänkö oikein. Ja hyvä ihme, Lee teki ihan täydellisen kävelytien ylityksen. Vuosi sitten samassa paikassa oleva ylitys sai sen nostamaan koipea ja hukkaamaan ajatuksen, mutta nyt se ylitti kävelytien hienosti ja varmasti.


 Tien toiselle puolen olin tehnyt sille ensimmäisen piikin, mitä se ei todellakaan osannut. Tämän voisin nyt opettaa sille omana teemana. Nyt se meni yli ja etsi turhaan jälkeä aika pitkään löytäen sen lopulta. Sitten lähestyttiin taas kävelytietä, mutta nyt siellä meni koiranulkoiluttaja vieden koiraa fleksissä. Yritin arvioida, että ehditäänkö ylittää tie ennen niitä, mutta oli sitten parempi stopata Lee, syöttää sille maahan nameja ja jatkettiin sitten, kun koirakko oli ohittanut meidät. Ajattelin, että tämä on paha, sillä Lee näki koirakon koko ajan enkä ollut yhtään varma, että keskittyykö se jäljestykseen. Vähän häntä pörhöllä, mutta ajoi hienosti hiekkatien yli ja sujahti metsään juuri siitä kohtaa mistä olin mennyt. Jee! Saatiin koiranulkoiluttajasta hyvä harha.


Loppumatkan jälki oli helppoa metsää, mutta Leen vauhti kiihtyi ja liina pääsi minulta irti. Lee lisäsi vauhtia ja minä yritin juosta liinaa kiinni. Joku risu räpsähti silmään enkä nähnyt sitten hetkeen kuin tähtiä. Oikealla puolen havaitsin metsässä kolme irtokoiraa ja tässä hujakassa Lee paineli ohi viimeisen kepin. Kun sain sen kiinni, se meni jo sitä reittiä, mitä olin kävellyt poistuessa jäljeltä. En vetänyt sitä takaisin vaan keuhuin kuitenkin reippaasta jäljen ajosta, kun oltiin hiekkatiellä, mitä pitkin palattiin autolle. Joten keppilaskuri notkuu nyt taas yhden löytymättömän kepin verran lisää. Paha!


Päivityksen loppuun vielä kuva parhaista koiristani Leestä ja Aronista. Aron voi ihan mukavasti ja täyttää heinäkuussa 11.vuotta. Se on viime aikoina keventänyt leikauttua jalkaansa, joten taitaa taas olla aika uusia Cartrophen-pistosarja, mikä toi tosi hyvän avun sille viime syksynä. Ilmeisesti polvessa on jonkin verran nivelrikkoa ja jos tehdään liian pitkä metsälenkki, kipeytyy jalka. Mutta kevyellä veteraanikäytöllä se kestää ihan hyvin.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Maastotreenejä

Viime viikolla käytiin treenaamassa maastoja jopa kolmena iltana, mutta ihmeelliset takatalvet tekevät treenaamisesta hiukan eksoottista. Juuri kun keli näyttää ihanan keväiseltä, tuleekin seuraavan tunnin aikana lunta maahan niin, että kaikkialla on valkoista.
Kaipa se kevät joskus meille koittaa....


Tiistaina sovittiin Pian ja Sarkun kanssa jälkitreenit Lihasulaan, missä Lee sai loistavan jäljen Pian tallaamana. Tärkeintä treenissä oli jana. Leen janoilla on nyt mittaa ehkä 30-40m ja suuntaan sen katseen jäljen päällä olevaan janakreppiin. Haluan, että koira osaa edetä määrätietoisesti suoraan ja nostaa siitä jäljen oikeaan suuntaan. Ja nyt Pian tekemällä jäljellä oli mukava nouseva mäki, minkä päällä lepatti janakreppi tuulessa. Suuntasin Leen sitä kohti ja eteni todella määrätietoisesti. Janakrepin alla on tähän asti ollut ruokakippo vahvistamassa tätä suoraan etenemistä, mutta nyt oli testi, että mitä tapahtuu, jos ruokakippoa ei ole. Hetken se tuntui siitä vähän pyörähtelevän ja lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Olin tähän hyvin tyytyväinen. Jatkossa yritetään siis päästä avuista eroon, niin että jäljelle jää käytös "edessä" mikä tarkoittaa koiralle, että etene niin kauan suoraan kun kohtaat jäljen, nosta se ja lähde ajamaan sitä oikeaan suuntaan.


Tällä jäljellä oli heti jäljennostokohdasta n. 10 metrin päässä namipurkki ja siitä eteenpäin jälkeä 400m kolmella kepillä. Lee oli niin innoissaan jäljestyksestä, ettei todella pysähtynyt namikipolle ja paukutti kahden ekan kepin yli. Ajettiin ihan keppien päältä, mutta vauhtia tai ainakin melkoisen reipasta etenemistä oli kyllä. Pysähtyi ekan kerran vasta sille kolmannelle eli viimeiselle kepille. Tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun Lee porskuttaa keppien yli, mutta vieraan tallaama jälki saa sen nyt johonkin ihme tiloihin. Otetaan siis jatkossa vieraiden keppien ilmaisu paremmaksi ja vähennän niitä minun hajuisia keppejä ja jälkiä.


Keskiviikkona tehtiin Pirjon kanssa Koivumäessä kaikkia etsintäkokeeseen liittyviä treenejä. Esineruudusta Lee sai hakea vain yhden esineen. Tämä oli todella hyvä suoritus, sillä yksi suora pisto ja takarajalla oli pikkuinen nalle.


Tarkkuusruudussa Lee etsi pientä terotinta ja taisi olla nyt vähän nopeampi kuin viimeksi, mutta edelleenkin se voisi keskittyä vielä paremmin löytämään pikku-esineen eikä ihmetellä kaikkea ruudun ääressä olevaa.


Pudotettu meni ihan kivasti, mutta seuraamisosiossa itse seuraaminen oli vähän erikoista. Se halusi kovasti haistella pudotetun radalla kulkeneen Hipsun hajuja. Toiminta pudotetun radan päässä oli kuitenkin hyvää, sillä lähtee perusasennosta heti liikkeelle Tips-käskyn kuultuaan, laukkaa määrätietoisesti kohti lähtöä ja reagoi hienosti tiputettuun esineeseen tuoden sen sitten nätisti minulle.

Haun ilmaisuja tehtiin muutama ja tätä treenattiin niin, että Lee näkee Pirjon menevän metsään irtorulla mukanaan. Lee sai lähteä perään ja nappasi hienosti rullan Pirjolta ilman mitään lisäkäskyjä. Itse etenen keskilinjalla niin, että treenistä tulee ikään kuin kolmiotreeni. Lee tuo rullan minulle, otan sen käteeni, pyydän Leen kiertämään takaani sivulle, kytken koiran liinaan ja sanon näytä. Sen avulla juostaan katsomaan, että missä se Pirjo on ja vasta tässä kohdin Pirjo antaa Leelle palkkaa. Toistettiin treeni kahteen kertaan ja näyttää lupaavalta.


Kaiken treenin tavoitteena on vain kehittää koiran taitoja niin, että jos syksyllä saataisiin bh-kokeeseen paikka ja tottis kuntoon, voisi oikeasti ajatella osallistuvansa etsintäkokeeseen, mikä on suurin haaveni tällä hetkellä.


Perjantaina oltiin jäljestämässä pienellä porukalla Oriveden metsissä ja heti kun oltiin saatu tallattua hyvät jäljet, satoikin lumi taivaalta niiden päälle. Jännityksellä mietittiin, että miten jäljenajo nyt vaikeutuu, mutta jäljet menivät yllättävän hyvin. Leelle oli nyt tyrkyllä 6 vierasta keppiä vieraan tekemällä jäljellä. Kepit olivat kokoa "halko". Silti lopputuloksena oli vain 4/6. Ekan kepin yli Lee oli lentänyt enkä sitä itsekään lumen peittämässä maassa nähnyt. Onneksi se kuitenkin ilmaisi edes 4 keppiä, joten ei se nyt ihan toivoton ole. Jälki oli hyvin tasaisessa maastossa ja jäljenajon aikaan kävi kova tuuli sen lumen kera. Jäljellä oli paljon kulmia ja jäljentekijä epäili, että kova tuuli heitti Leen jäljeltä niin, että jäi yksi kulmasetti ajamatta ja missä olisi ollut yksi keppi. No pitää edelleen miettiä, että miten tuen koiran motivaation ilmaisemaan kaikki kepit. Nyt treeni-olosuhteet olivat ihan omanlaisensa lumisateessa ja tuulessa.


Perjantain esineruutu jätti myös pohdittavaa. Meillä oli tasaiselle alueelle tallattu ehkä 20m leveä ja 50m syvä kaista. Alueella oli käynyt ennen Leetä kaksi koiraa ja Leen vuorolla esineitä oli tasan yksi, kaistan päässä keskellä. Pikkuinen vihreä sukka siellä odotti poimijaa. Lee oli intoa piukassa ja ensimmäinen pisto meni täysin juoksemiseksi. Niin taisi olla toinenkin pisto, mikä lopulta tuotti esineen noston ja hyvän palautuksen, mutta silti Leen ajatukset oli enemmän juoksemisessa ja reunojen tarkistuksessa kuin itse esineen nostossa. Seuraava treeni taitaa pitää jotakin ihan muuta kuten heti eteen iso helppo esine, mistä pääsee palkkaamaan...kenties?


Kotipihassa ollaan kerran tehty hyppy-esteen kanssa treeniä, mutta oma esteeni on tuhti lauta-este, josta lankut saa pois vain lauta kerrallaan. Hyppyytin Leetä 90cm saakka ja kun hyppäsi tämän korkeuden hyvin, jätin siihen. En uskaltanut laittaa sille vielä metristä eteen. Hyppynoutoa tehtiin sitten 60cm korkeudella ja tämä näytti hyvältä. Tämän treenin jälkeen sää on ollut niin märkä tai luminen, että odottelen hyppyjen kanssa kuivempaa kevättä. Olen niin arka tuon metrisen kanssa, etten uskalla ottaa riskejä yhtään liukkaalla alustalla.


Ja kun minun pitää aina innostua kaikesta uudesta, niin ollaan nyt opeteltu Nordic-rally kylttejä. Ihanan virkistäviä uusia tehtäviä, missä voi mitata koiran kuuntelua. Suosittelen tutustumaan niihin ja kyltit löytyvät Virkusta. Näistä voisikin tehdä ihan oman postauksen :-)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Palveluskoiran viikko

Kulunut viikko on ollut Leelle mitä palveluskoiramaisin. On treenattu metsässä ja vitsit kun se on kivaa. Asetin kauden tavoitteeksi syksylle JK1 ja EK1, mutta jos ei kokeita tänä vuonna ole lainkaan, niin ainakin taidot kasvaa.

 Tällä viikolla on treenattu tietty korona-säännöt huomioiden eli terveiden ihmisten kanssa raittiissa metsässä. Pidän 2 hengen jälkitreenejä tai 4 hengen hakutreenejä erittäin pienen riskin tapahtumana. Itse korona on karmea tauti, mutta järkevän vakavasti ilman ylilyntejä siihen tulee suhtautua.

Tiistaina oltiin Sennin kanssa jälkimetsässä. Senni teki Leelle 600m pitkän jäljen kolmella kepillä. Jana oli hieno, itse jäljestys oli tosi hienoa, mutta Lee pysähtyi ekan kerran kolmannelle eli viimeiselle kepille. Se oli niin haltioissaan, että sille oli tehty jälki. Kahden kepin ylityksen annoin anteeksi.

Keskiviikkona treenattiin tottista Pirjon kanssa Kyötikkälän kentällä ja paikalla makuussa Lee on turhan kiinnostunut kaverin treeneistä. Se pysyy kyllä paikallaan, mutta elää joka solullaan toisen koiran luoksetuloja ja noutoja. Sitten kun vaihdettiin paikkoja, että Pirjon koira meni paikalla makuuseen ja Leen vuoro oli tehdä, harjoittelin vain suoria luoksetuloja. Lee tietää myös tässä, että missä se kaveri makaa ja luoksetulossa se tekee banaanin, kun yrittää mennä mahdollisimman kaukaa vieraasta koirasta. Ja tätä työstettiin niin, että tein suoraa luoksetuloa ensin tosi kaukana ja sitten tultiin aina lähemmäs. Paranee.

Tottisten jälkeen tehtiin kevään ensimmäinen esineruutu, missä Leelle on 3 esinettä valmiina 20m leveällä ja 50m syvällä kaistaleella. Esineet löytyi, mutta vähän turhaakin laukkaamista on ruudussa.

Tehtiin myös yksi jäljen nosto janalta, se meni tosi hyvin ja Lee lähti oikeaan suuntaan ilmaisten kepin noin 50m jäljestyksen jälkeen.

Torstaina käytiin Kristan ja Tykin kanssa jälkimetsässä. Nyt Leen jälki oli 500m pitkä kuudella kepillä ja kaikki kepit nousi. Vasta neljäs keppi oli ilmaisultaan sellainen mitä olen aina toivonut. Eli joku siellä keppi-ilmaisuissa ja niiden löytymisessä vielä vähän hiersi. Esineitä Lee haki ruudusta kolme ja tämä oli hyvä sekä helppo onnistunut esineruutu.

Pari päivää Lee huilaili treenien suhteen, toki vähän puuhasteltiin kotipihassa parin pikku projektin parissa. Isoin kotipihan projekti on kaukokäskyt ja niissä koiran ja ohjaajan välinen etäisyys. Työstän tämän nyt sillä tavalla kuntoon, että avoimen luokan kaukot olisivat helpot myös kokeessa, jos niihin joskus päästään.

Tänään oltiin 4 ihmisen kesken Orivedellä ja ilma oli kuin morsian. Suunnitelmana oli käydä kaikki etsintäkokeen alueet läpi ja tehtiin sellainen kauden aloituskatsaus. Ek:ssä koiran tulee tietää mitä se on menossa tekemään ja virittelyjen tärkeys nousee avainasemaan. Oli kiva päästä kokeikeilemaan, että erottaako Lee ne ja kuinka se jaksaa tehdä kaikki osat samalla treenikerralla läpi. Myös ek-kokeessa ne tehdään usein reippaaseen tahtiin peräkkäin, joten tätä on hyvä harjoitella.

Aurinko paistoi, mutta oli kyllä todella kylmä. Metsät oli jo ihan sulat, joten saatiin tallattua hieno hakuruutu, missä Lee teki vuorollaan ensin risteilyä ja kakkoskierroksella katsottiin sen rulla-ilmaisua. Päätin, että nyt ajetaan rulla sisään tähän hakujuttuun ja jätetään risteily hetkeksi vähemmälle.

Hakujen jälkeen jatkettiin esineruudulla ja siinä Lee teki elämänsä ensimmäisen kerran niin, että tuodessaan kevyttä pientä sukkaa, se sukka tippui sen suusta matkalla. Lähetin hakemaan sukan uudestaan ja taas sama. En tiedä, että eikö se muka pysty juoksemaan pikkuinen sukka suussa pudottamatta sitä vai mikä oli ongelma. Kolmannella lähetyksellä Lee joutui oikein etsimään sitä sukkaa, kun ei itsekään muistanut, että mihin se tippui. Tästä nousikin seuraavien esineruutujen teema, missä on vain yksi esine tarjolla ja tehdään tasan yhden esineen hakuja. Esine voi olla joku pikkuinen, sillä luulen, että Lee on tehnyt nyt liian paljon isoilla, helpoilla ja mehevillä esineillä.

Jälki oli Leelle päivän paras suoritus. Hieno jana ja jälki 300m kahdella kepillä. Molemmat kepit ilmaistiin hyvin ja jäljen ajo oli omasta mielestäni niin parasta. Leellä oli tosi hyvä itsevarmuus ja tahti jäljen suhteen. Tykkäsin.

Pudotettu tehtiin vähän vaikeaan ryteikköön, mutta Lee teki tämän tosi hyvin. Olin etukäteen vähän epävarma ja ajattelin, että nyt taitaa tulla liian haastava pudotettu, mutta Lee teki sen ihan loistavasti.

Viimeisenä tarkkuusruutu ja tässä Lee ei ole kyllä luonnonlahja. Sillä meni tosi pitkään esineen löytämiseen, kun sisko Kitty löysi omansa 10 sekunnin ajalla. Mietin jo, että pitääkö harjoitus keskeyttää ja helpottaa, mutta lopulta Lee löysi esineensä. Se osaa myös näytä-käskyn, jota pyysin, kun en nähnyt sitä esinettä sen jalkojen välissä. Hienosti näytti, että esine olikin lähempänä Leen kainaloa. Mutta olkoon tässä kauden tavoite erilaiset esineet ja erilaiset ruudut, joten kyllä se Leekin varmasti kehittyy.


lauantai 21. maaliskuuta 2020

Erilainen kevät

Ei varmaan kukaan uskonut, että tästä keväästä tulee näin erilainen. Korona muutti meidän kevään harrastusrintamalla ainakin ihan täysin. Kalenteri oli täynnä kokeita, sovittuja treenejä, rallyvalkun leiriä, muistutteita soitto ajoista tuleviin kokeisiin ja sitten yhtäkkiä kalenteri tyhjeni täysin. Ja nyt kun ei ole mitään varmuutta tulevasta, on myös treenaaminen löysempää. Saan parhaiten aikaiseksi, kun on tavoitteena päivämäärä tai tietty koe. Nyt ei ole mitään päivämääriä, joten on sillä tavalla rennompaa, että voi mennä useampi päivä vain lenkkeillen. Ja me ollaan sentään treenailtu ympäri vuoden aikas aktiivisesti. Sanotaan myös, että koirille tekee hyvää myös tauko, mutta vastahan Lee oli helmikuun täysin tauolla nenätulehduksen vuoksi. Huomaan kaipaavani Tamskin hallia ja säännöllisiä viikkotreenejä. Nyt halli on suljettu ja treenaaminen täytyy vain suunnitella tehtäväksi toisella tapaa. Toisaalta käy mielessä, että mitä jos vaihdetaan täysin vapaalle ja unohdetaan kaikki harrastukset?


Koiratanssia muisteltiin torstaina Taidogas-hallilla. Tämä halli antaa toistaiseksi varata treenivuoroja, joten varasin sieltä huomisellekin yhden tunnin, että Petra pääsee tekemään agi-tekniikoita Codyn kanssa. Testailin meidän uusia juttuja, kuten käskyä "pääkky", missä Lee makaa leuka maassa. Samoin testailin myös "väliä", missä Lee kulkee suoralla jalkojen välissä nenä eteenpäin. Uutena temppuna on opeteltu käskyä "kumarra", mikä tulee sitten meidän tulevaan ohjelmaan myös. Treenattiin myös peruutus-sivuaskel sarjaa ja siinä kaveri naksutteli siitä, että koira on kaiken aikaa suorana sivullani. Seuraavaksi työn alle pitäisi ottaa sivuaskeleet oikealle koira oikealla puolen ja puolen vaihto takaa pitäisi myös sujua pelkällä suullisella käskyllä, joten siitä häivytetään käsiapu pois. Näitä kaikkia voi treenata ihan kotona, että sillä tavalla ei hallia tarvita.


Meillä on metsät jo lähes täysin sulat, joten aloiteltiin jälketreenit aikaisemmin kuin minään muuna vuotena. Tallasin perjantaina Leelle 400m pitkän jäljen, keppejä oli 5 kpl. Janalla Lee ei yhtään muistanut mitä tarkoittaa edessä ja ensimmäisellä lähetyksellä se vaan sinkosi johonkin. Samoin toisella. Kolmannella meni suoraan, mutta oikaisi jäljelle ilmavainulla. En ottanut sitä tästä pois kun ajattelin, että pitää tätä nyt sitten keväällä työstää jonkin kaverin kanssa rauhassa. Voitaisiin tehdä ekat janat sillä, että jäljen tallaaja ja janakohta näytetään Leelle, jolloin sillä on mielikuva lähetysvaiheessa, mihin sen tulee mennä. Kaikki kepit löytyi ja jäljen ajo oli todella hyvää. Lee oli kyllä ihanan innokas, niin kuin talven jälkeen kuuluukin olla.




Tein myös Codylle jäljen, pituutta 180m ja kaksi namipurkkia sinne matkan varrelle. Laitoin myös kokeeksi yhden jälkikepin, mutta keppien ilmaisusta ei Cody tiedä vielä yhtään mitään. Jälki olisi voinut olla heti paljon pidempi ja paremmalla paikalla, mutta nyt tuli hätiköityä vähän turhan pienelle paikalle lyhyt pätkä. Cody kuitenkin jäljesti todella hyvin, löysi ne namipurkit, minkä avulla pääsin palkkaamaan hyvää jäljestystä. Se myös reagoi jälkikeppiin pysähtymällä haistelemaan sitä, mikä oli tosi hyvä havainto. Cody oli jäljen lopussa vähän hämmentynyt suurista kehuistani ja oli vakavan näköinen, ikään kuin pettynyt, ettei saanut tehdä enemmän. Lupasin sille, että tehdään pian lisää, sillä niin kiihkeä ja aktiivinen kun Cody on, se tarvitsee myös toisenlaista väsytystä kuin täysillä meneminen.




Eniten ollaan nyt ulkoiltu ja lenkkeilty. Metsissä liikkuu myös ihmisiä enemmän kuin koskaan, joten hienoa, että koko suomi liikkuu, mutta hassua, miten paljon tulee vastaantulijoita. Lumet on poissa, joten nyt aloitetaan innokkaasti kaikki maastolajit, kun hallitreenit on tauolla.
Näin sulaa meillä jo on. Kuvassa Cody ja Lee spurttailee.....









torstai 12. maaliskuuta 2020

Suulliset vihjeet

Maarit Hellman kävi kouluttamassa meidän rallyvalkkua viime sunnuntaina ja sain siitä taas mukavasti miettimisen aihetta. Vaikkakin Maaritin päälaji on toko, huomasi hänkin, että käyttämäni käsimerkit on vielä hosuvat tai roiskaisut, mitkä saattaa antaa Leelle vääriä vihjeitä tehtäviin tai kuumentavat sitä.  Maaritin ajatus rallytokosta olikin, että tehtävärata on ikuinen z-liike. Eli seuruun on oltava hyvää, koiran on oltava koko ajan kuulolla, että se voi toteuttaa ohjaajan antamat käskyt. Jos suullisten vihjeiden lisäksi on paljon käsimerkkejä, saattavat ne kädet häiritä sitä koiran seuruuta, joten lopputulos oli, että mitä enemmän asioita osataan vain suullisin vihjein, sen parempi on lopputulos.

Lee on paljon harjoitellut nyt tänä keväänä liikkeestä istumista ja koska me treenataan myös tokoa ja pk-tottista, en voi opettaa siihen käsimerkkiä, vaikka rally radalla se on sallittua. Ja tänään vihdoin Lee osasi tehdä peräkkäin kaikki kolme tärkeää jäävää pelkin suullisin vihjein. Aikaisemmin se saattoi kaavamaisesti toistaa istumisen vaikka sanoin seiso tai toisinpäin, jos edellisellä kerralla oli palkattu se istuminen. Rallyssa taas ollaan harjoiteltu nyt vaihtamaan puolta pelkällä takaa-vihjeellä ja karsin tästä vihjeestä nyt käsimerkit pois. Ja miten kivalta tuntuu, kun Lee vaihtaa sukkelaan puolta pelkällä vihjeellä ja voin itse keskittyä vain liikkumaan hidastamatta eteenpäin.

Maaritin koulutuksessa siis työstettiin eniten hyvää seuraamista ja kun koiran seuruu oli parhaimmillaan, se sai palkaksi tehdä jonkun pyörähdyksen tai ohjaajankierron. Seuruun on pakko olla hyvä, että suulliset vihjeet onnistuu, koira ei voi samaan aikaan miettiä radalla olevia asioita tai ympäristöä. Joten treenattiin ihan perusseuruuta suoralla, missä oli rallykylttejä. Ryhmän koirat olivat kyllä aikas kyltti-orientoituneita, sillä ne on oppineet, että kyltin kohdalla tehdään jotakin. Jos haluaa sen koiran olevan ohjaajaa kohti kuulolla, ei se voi etukäteen olettaa tätäkään. Joten tehtiin seuruuta kylttien muodostamalla suoralla. Samaan tapaan työstettiin myös seuruuta hyppy-esteen ääressä tai putken lähellä.

Tällä viikolla olen miettinyt Leen suullisia vihjeitä tai käskyjä. Niitä on paljon ja aikas hienoa on tajuta, miten paljon koirat oppivat erottamaan erilaisia asioita käskyn mukaan, toki paljon myös tilanneyhteys tai virittelyt tiettyyn lajiin tukevat vihjeiden erottelua. Kirjoittelin alle Leen vihjeet ja onhan niitä jo melkoisesti. Toki seuraa on samaa seuraamista lajista toiseen, mutta erittelin vihjeet myös lajeittan.

Leen vihjeet:
Tokossa: yhdessä, sivu, seuraa, tule, hyppy, tuo, missä ruutu, ruutuun, top, kiikii, kierrä, etsi, istu, seiso, maa, odota, sit, pidä.
Rallyssa: Liki, napa, suoraan, seis, pakki, ympäri, kierrä (ohjaaja), edestä, takaa, läpi, vasen, oikee, merkki.
Koiratanssissa: Laappa, raappa, heel, väli
Vepessä: vie, hae, tuo.
Jäljellä: edessä, jälki
Pk-tottis: tänne, kiipee, eteen

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Jokainen kyltti on yhtä arvokas

Päätin panostaa tämän talven/kevään rallytokoon, mikä tarkoittaa minulle sitä, että siihen heittäydytään täysillä. On opeteltu nyt mes-luokan kylttejä, kylttiyhdistelmiä sekä tehty paljon erilaisia ratoja. Olen miettinyt omaa ohjaamistani, liikettä, kävelynopeutta ja sujuvuutta. Ehkä ollaan koirakkona nyt edistytty projektin mukana. Ja tämäkin postaus on itselle kertausta, että missä nyt mennään, mikä sujuu ja mikä vaatii vielä miettimistä.

Eilen pidettiin meidän valkkuryhmän kisamainen treeni, mihin valittiin kisaradaksi edellisen viikonlopun Tiia Hämäläisen kisarata. Se oli kyllä vaikea rata, että olis kai sitä ollut helpompiakin. Rakennettiin rata, niin kuin kisoissa. Otettiin rataantutustuminen sekä koirille sirunluku. Suoritin meidän mes-luokassa toisena, joten pienillä verryttelyillä menin kehään. Kehässä tein meidän rutiinit eli ensin hihna irti, sitten koiran herättävä temppu ja siitä siirtyminen lähtöön.

Ensimmäinen tehtävä oli houkutus, jossa ihan alussa kontakti tippui, mutta nopeasti Lee korjasi tilanteen ja seurasi omalla innokkaalla tyylillään. Kakkostehtävänä oli sitten merkki, jolle Lee lähti tosi hyvin, mutta tökkäisi merkkiä kuonollaan mennessä. Tämä olikin ihan uusi "virhe". Kun koira oli kutsuttu seuraamaan olikin edessä sarjahyppy, jossa ohjaaja käveli ulkokaarella. Tämä oli minulle ihan uutta, mutta otin Leen seuraamaan esteiden välissä ja lähetin sitten toiselle esteelle. Tämän jälkeen rata sujui oikein kivasti monen monta kylttiä ja spiraali juosten oli vähän liiankin hauskaa Leestä. Rata meni suht sujuvasti kyltille 17 saakka, jonka uusin, koska Lee ei mennyt kerrasta maahan. Ilmeisesti kun se on oikealla puolella, tulee sille epävarmuus oikealla sivulla tehtävissä asennoissa, kun pitäisi mennä istumasta tai seisomasta maahan. No uusinnalla onnistui ja maalin päästiin mukavalla fiiliksellä.

Päätettiin ryhmän kanssa olla postiviisia ja sen sijaan, että analysoitaisiin mikä radalla meni vikaan,  pitikin kirjoittaa jokaiselle parille positiivisia huomioita. Kirjoitetut laput laitettiin jokaisen omaan kuoreen ja sieltä sai lukea positiivisia palautteita. Ja kyllä niissä oli uskomaton vaikutus ja luen ne palautteet taatusti uudestaan, jos tulee tunne, ettei mikään onnistu.

Tänään olimme Leen kanssa Pia Heikkisen rallytokopäivässä Ylöjärvellä ja tämä koulutus osui kyllä meille niin loistavaan hetkeen. Pia oli suunnitellut 24 kyltin radan, joka oli täynnä erilaisia haasteita ja mes-tehtäviä. Hyödynsin toki meille vieraan hallin ja kehään menon tehden sen aivan kuin kokeessa. Tosin minua ei jännittänyt yhtään, mutta muuten tilanne taisi olla koiran silmissä kisamainen. Ja kun saatiin lähtöluvan jälkeen tehtyä ensimmäinen kyltti onnistuneesti, palkkasin Leen riemulla.

Sitten harjoiteltiin uusimista, mikä oli itsessään tosi hyvä harjoitella myös rutiiniksi. Tämän jälkeen tehtiin merkkiä niin, että sen takana on kosketusalusta. Sen ohjaa Leen suoraan oikealle paikalle ja merkin nenäkosketusta ei tänään ilmennyt. Palkattiin merkki hyvin.
Sitten työstettiin meidän haastetta eli ahtailla kylttiväleillä puolen vaihto esteen edessä tai tehtiin houkutusta, missä oli lyhyt putki itse houkutus. Katsottiin liikkeestä istumista, mikä onnistui tänään pelkällä suullisella käskyllä (jes). Kaiken kaikkiaan Pia kiinnitti huomiota, että palkkaan paljon vasemman puolen perusasentoja, mutta en oikeastaan oikean puolen asentoja, jotka vaatisivat sitä. Palkka saisi myös tulla nopeammin juuri siihen oikeaan kohtaan, kuten kukkasissa välittömästi siihen oikeaan seuraamispaikkaan. Pia myös huomasi, että jos itse keskityn ratasuoritukseen huolella, tekee Lee myös yhtä keskittyneesti. Jos en keskitykään täysillä ja vilkaisen edessä olevaa estettä tai kiinnitän huomioni johonkin muuhun, mokaa myös Lee silloin helposti. Pian kanssa haettiin minulle sitä oikeaa suoritusfiilistä, missä mikään ympäristössä ei riko meidän yhteistä vuoropuhelua radalla. Haettiin se oikea tempo ja keskittynyt tunnelma, jolloin tehtiin tarkasti ja onnistuen monta kylttiä. Onnistuttiin tosi hyvin oikean puolen tuplasaksalaisessa ja kaikissa edessä istumisissa.

Kaiken kaikkiaan Pia muistutti, että jokainen kyltti on yhtä arvokas, mutta jostakin syystä meskoirakoille on ne alokasluokan kyltit kaikkein vaikeimmat. Ja tämä on kyllä totta, ettei käännöstä vasempaan pidä oikeastaan minään ja silti sen voi tehdä helposti huolimattomasti.

Huomenna Lee saa ansaitun treenivapaan päivän, mutta sitten taas jatketaan. Meillä on myös tämän kuun lopussa koiratanssikisat, missä on tarkoitus tanssia susilaulu avoimessa luokassa viimeisen kerran. Sinne ohjelman sisään vain upotetaan voittajaluokan ohjelmaan suunniteltu askelsarja, mutta menemme ikään kuin harjoittelemaan sitä kisamaisesti tutun musiikin sisällä. Voittajaluokan ohjelmaa olla jo harjoiteltukin ja siitä tulee hieno. Sen sijaan tokon suhteen kävin nyt sisäistä vuoropuhelua ja päätin, etten halua nyt kuormittaa sillä itseäni tai Leetä. Meidän kaukokäskyt eivät toimi riittävän hyvin liikkurin kanssa ja paikka istuminen saa Leelle hilseen ja stressin pintaan. Jos haluaisi mukaan tokon sm:meihin, tulisi panostaa tokoon täysillä. Tokon sm-kisat ovat vielä heti kesäkuun alussa, joten tuloksen tekemisellä olisi jo vähän kiire. En halua viedä Leetä kokeeseen yhtään keskeneräisenä, joten otetaanko toko sitten syksyllä tosissaan työn alle? Keväältä kuitenkin odotan bh-kokeeseen valmistautumista, samoin jälki ja haku alkavat ehkä jo kuukauden päästä, jos on toiveikas. Kesäkuussa alkaa vepeily, joten kyllä meillä tekemistä riittää. Tehdään siis sitä, mitä sydän sanoo.