Yllätyksiä treeneihin

Kylläpä Krista Karhun koulutus sai ihmeitä aikaan meidän valkkuryhmässä. Eilisissä treeneissä harjoiteltiin lähtöjä, luopumista ja itsehillintää.

Aronin kanssa tulin ensimmäisellä kierroksella lähtöön ja vanhoihin tapoihin kangistuneena en osannut pistää heti poikki sitä, että Aron oli täysin kylttien lumoissa. Jos lähdössä se oli niissä niin kiinni. Ihana Tiia tuli sanomaan, että miksen tehnyt toisin? Vastasin, että en vaan osannut.
Ja seuraavat 15 kierrosta Aron kävi lähtokyltillä luopumassa kylteistä. Aina joku kysyi kisamaisesti, että oletko valmiina, nyökkäsin, että kyllä ja Aronille annoin jonkun sellaisen käskyn, mitä se ei lainkaan odottanut lähtökyltillä, että pitää nousta seisomaan. Se ei osannut sitä lainkaan, kun on oppinut, että lähdöstä mennään lähes aina suoraan eteenpäin ensimmäiselle tehtäväkyltille. Ja kun se ei pystynyt tekemään noin yksinkertaista tehtävää, se osoitti sen, että jos koiran ajatukset on kaikkialla muualla kuin itse suorittamisessa, se ei pysty siihen. Ja sitten se osoitti sen, että jos etu-käsky alkoi sujua tässä ("etu" on itseasiassa kaukojen istumasta seisomaan käsky, mitä käytän myös rallyssa, kun pitää sivulla ollessa nousta istumasta seisomaan), niin seuraavan kerran piti sanoakin jotain muuta yllättävää. Ja ihan järkyttävää, että käsky maa, missä pitää vaan mennä maahan, ei onnistunutkaan. Eli diagnoosi: koirani on 3% edestä treeneissä läsnä. Valitettavasti se 97% menee niihin kylttien ja merkkien tuijotteluun/palkan odotukseen tms. sen sijaan, että olisi käskylle ja yhdessä tekemiselle avoin.

No pistettiin haastetta. Lähtökyltin toiselle puolen tuli kissanruoka purkki, samoin herkkutikkuja. Aron pyöräytti silmiänsä kaksi kierrosta ympäri, kun se tajus lähtöön tulleessaan, että mitä se näkikään. Ja niistä huolimatta piti tehdä maahan-meno siihen lähtö kyltille. Ja kun se pystyi siihen, sen piti vastata sosiaaliseen palkkaan katsomalla minua, jonka jälkeen se sai lelun, mitä revittiin yhdessä.

Ne kyltit vetää puoleensa ja vieressä on herkut...

Ihan just tulee käsky

Se meni maahan :)

Sosiaalinen palkka, mutta näkeekö Aron vaan mun kädet, jotka antaa palkan?

Yksi yllättävä haaste oli lähdössä, että vastasin tuomarille olevani valmis, sanoin Aronille sivu ja tehtiin täyskäännös vasempaan ja seurautin sitä radalta ulos. Se ei tässä kohtaa äännellyt yhtään ja seurasi niin terävänä, että jes jes jes, tätä me just sulta Aron halutaan.

Lisäksi harjoittelin niitä, että sanon Aronille maahanmenokäskyn ikään kuin vapaalla ollessa. Se semmonen käy siihen- käsky. Maiju ja muut kävi houkuttelemassa Aronin tästä mukaansa ja miten helposti se oli haettavissa. Taas piti sanoa, että jessus Aron, mitä sanoin sulle äsken. Ja miten pienestä se pystyi parantamaan ajatteluaan ja olemaan lähtemättä muitten mukaan. Eli tässäkin ajatus minun sanomisiin.

Sitten harjoittelin sitä, että käskin sen maahan ja heiluttelin lelua sen edessä, se sai heti luvan vapautua lelun kimppuun kun pystyi luopumaan lelun tuijotuksesta katsomaan minua silmiin. Ja se katsoi mua silmiin!!

Miten hirveän innostavaa. Näitä on pakko tehdä lisää ja mun on keksittävä uusia haasteita, mitä Aron ei osaa odottaa, mutta mistä sen pitäisi ihan kunnialla selviytyä.

Piti kertoa myös Pikku-Rayn edistyneestä flyball-asenteesta. Viimeksi kun kirjoittelin tästä, kerroin muistaakseni miten pieniin osiin kaikki on pitänyt pilkkoa. Ray ei osaa noutaa eikä ole mitenkään pallohullu. Lisäksi kun se aluksi kävi laukaisemassa ekoja kertoja pallo-konetta, se sai pallosta kuonoonsa, joten sille jäi pitkäksi aikaa siitä kammo. Mutta nyt on erikseen paukutettu konetta, mistä sai nakkia. Sitten sellainen ketju, että kun painaa konetta, heittää Petra pallon, jonka perään on hirmu hauska laukata ja saalistaa se kiinni, nostaa se ja laukata pallo suussa Petraa kohti, joka huutaa jes ja heittää nakkia.
Tästä ketjusta edistyttiin niin, että nyt Petra heittää pallon esteiden taakse, jolloin Raylle tulee suoritus hypellä esterivin yli pallon perään, nostaa pallo ja hypellä pallo suussa samaa reittiä Petraa kohti. Tässä on nyt onnistuttu, joten ihan lähellä ollaan, että voidaan ketjuttaa koko homma. Hanna Askolan johdolla Petra ja Ray käy joka toinen tiistai alkeis-jatko kurssilla.
Ray ja Petra menee myös todella mallikkaasti torstaisin nuorten agivalkkuryhmässä agilityä. Tekevät vaikeita ratoja ja kaameita pöyrityksiä edes takaisin. Pujottelua Ray tekee kuin pieni kone ja kaikki esteet on heillä hyvässä hallussa. Treenaavat vuoden agijapsi-mestaruus mitali silmissä ;-)

Lenkkikelit on nyt muuten parhaimmillaan. Lunta on paljon ja koirat ei kurastu, tosin melkoisia määriä lunta kulkeutuu tassu ja massukarvoissa sisään.

Rallyn-tokon valkkuryhmä kouluttautuu

Tänään oltiin Koirakoutsin hallilla Krista Karhun silmän alla. Koulutus oli Tamskin valkkuryhmän budjetista ja itse tätä suunniteltiin jo syksyllä ja ryhmästä Raija hoiti käytännön järjestelyt, eli varasi Kristan meille. Etukäteen oltiin lähetetty treenitoiveita ja näin alkoi koulutuspäivä klo 10 hyvissä tunnelmissa. Eikä tultu kyllä pettymään. Kristan kokemus on vaikuttava!

Aronin kanssa olin etukäteen miettinyt, että meidän pitää saada neuvoja siihen, että me tehtäisiin enemmän yhteistyötä. Ongelmana se näkyy jo kun tulen ensimmäiselle kyltille. Aron pitää kylttejä silmällä, bongaa merkit ja houtukset. Se olis hirveen kiva, että se olis enemmän keskittynyt, että mitä mä sille sanon. Ja tehtiin hallilla kuin tultaisiin ensimmäiselle merkille lähtöön ja tehtiin pari ensimmäistä kylttiä. Ongelma ilmeni samantien ja kuin lumipallo-efektin tavoin ratamme olisi mennyt täysin pieleen.

Kristalta sain hyvän palauteen, joka oli niin totta. Olen Aronille pallojen ja namien ripustusteline. Se luulee olevansa niin hyvä, että se voi suorittaa kanssani kylttejä ikään kuin vasemmalla tassulla. Sen ajatus on kylteissä ja merkeissä. Sen mielestä sen ei tarvitse ollaniin kuulolla eikä keskittyä kovin hyvin. Ja sitten se kuumuu tilanteesta niin, että ääntä lähtee eikä ääni ole mitään pientä piipittelyä. Se ei hallitse omia ajatuksiaan, kun se on kiinni kylteissä ja merkeissä ja sen päälle pitäisi vielä työskennellä. Tähän tarvitaan asenteen muutosta molemmille.

Joten treenattiin sitä, että minä olen se juttu. Minun kautta tulee sosiaalisen palkan kautta lelu ja jonka kanssa me yhdessä leikitään. Tehtiin treeni, missä jätin lelun johonkin taakse. Sitten Aron teki jotain ihan helppoa ja sain palkata sen sosiaalisesti. Tässä kohtaa Aron otti luistot sille lelulle ja sai leikkiä sillä itsekseen. Arhg, sanoi Krista. Enkö mä just sanonut, että te leikitte sillä yhdessä!

No jatkettiin, että lelu oli mun taskussa. Kun tuli palkkaamisen aika, sain kaivaa lelun taskusta vasta, kun se ei katsonut mun käsiä, että joko ne menee taskuun ja kaivaa sen lelun. Eli vasta kun se katsoi mua. Ja sitten yhdessä leikkiä. Eli jatkossa Aronille ei jätetä mitään leluja valmiiksi mihinkään, vaikka kaikki palkinnot tulee minun kautta vasta kun se katsoo minua silmiin, että olinko hyvä palkkioni arvoinen. Tehtiin treeniä, missä Krista leikki leluilla, heitti sen Aronin viereen samalla kun Aron teki kanssani jotakin yksinkertaista. Jos se palkkaamisen aikana pyrki sille lelulle, mikä oli siihen viereen heitetty niin puututtiin hommaan heti, että hei hetkinen, äiskällä on vaan palkat, ei ympäristössä.

Sitten tehtiin sellaista, mistä saan sen virheestä helposti kiinni. Esim oltiin perusasennossa ja sanon sille, että ympäri + käsimerkki. Eli pyörähdys, missä en liiku itse lainkaan. Tässä Aron taisi tehdä pyörähdyksen, mutta huonosti, jolloin voin sanoa, että mitä sä nyt meinaat, mä sanoin sulle pyörähdys ja se pitää tehdä. Ei siis mitenkään vihaisesti vaan puhutellen, että hei kaveri kuules nyt. Tehtiin tätä sitten myös niin, että tulin kylttiä kohti, missä piti tehdä saksalainen käännös. Krista istui kyltin takana ja houkutteli kissanruualla. No toki Aron lankesi siihen ansaan ja jäi selkäni taakse nuuskimaan kissanruokaan. Tästä sain puhutella Aronia, että tuhma. Tehtiin se uudestaan ja nyt Aron teki kyltin parhaiten mitä ikinä. Eli näillä keinoin saan kaivettua Aronista sitä aktiivista yrittäjän asennetta, jonka on oikeasti oltava hommissa.

Sitten muistiinapanoja, oivalluksia ja huomioita toisten treeneistä:
- tokon ja rallyn erot tulee esiin käsimerkkien käytössä. Tokotaustaiset koirat ei ole oppineet, että kouluttajan käsiin tulee reagoina, sitten taas rallyssa koiralla on lupa reagoida niihin. Jos rallya kouluttaisi pelkkien käskysanojen mukaan, tulisi koiralle liki 20 uutta käskysanaa ja niiden erottelu olisi melkoinen työmaa. Siksi käsimerkit on hyvä apu, mutta itselle tulisi tehdä selväksi, että mitä käyttää ja miten, että koiralle homma olisi mahdollisimman yksinkertaista. Eli mieti kumpi käsi, koko kämmen vai sormi.

- Älä anna koirasi päästä hössöttämällä tilanteesta pois. Rauhota tilanne ja pidä homma hallussa.Vaatiminen sanana kuulostaa siltä, että oltaisiin epäreiluja, mutta pidä kiinni kriteeristä tarkoittaa samaa ja on paljon kivempi. Kriteeristä kannattaa pitää kiinni esim siinä, että jos halutaan koiran istuvan suorana edessä, se istuu. Ei siis kelpuuteta pieniäkään vinouksia, tässä kohtaa mustavalkoisuus kannattaa.

- Äänteleville koirilla luopuminen opettaa itsehillintää ja myös siitä on kyse, kun koira yrittää olla hiljaa. Eli treenaa paljon luopumista. Treenaa sitä, että ihan kaikki ei tuota karkkia! Monella koiralla voi olla juuri kylteillä iso odotusarvo, mutta rallyssa kylttejä tärkeämpia on itseasisassa ne välit. Eli palkkaa kylttien väleissä. Seuraaminen pitää olla tarkkaa koko ajan, myös siis kyltin jälkeen matkalla kohti seuraavaa kylttiä. Jos kylttien välit on 3 metriä, on ne välit aivan liian lyhyitä siihen, että tarkkaavaisuus voisi herpaantua.  Ennen kyltille tuloa voit sanoa koiralle jonkin "puolipidäte sanan", joka merkitsee, että kohta tapahtuu jotakin.

- Treenaa uusimista. Eli kyltti voidaan tehdä kaksi kertaa peräkkäin ilman, että koiralle tulee fiilis voi ei, epäonnistuinko äsken.  Eli ihan sama tekeekö koiran jonkun kyltin oikein vai väärin, treenaa sitä, että teet uusintoja myös treeneissä. Itselle uutena tietona tuli, että myöskään uusinta kohdissa ei kylttien väleissä ole mitään harmaata aluetta. Joten suorita uusinta niin, että vaikka mielessä olisi päätös, että pieleen menee, niin voin tehdä tehtävän loppuun vaikka sitten yliampuvan auttavasti, sen jälkeen ilmoitan että uusin, seurautan koirani edellisen kyltin alueelle ja lähestyn uusittavaa tehtävää sieltä käsin. Näin uusinta voi olla helpompi, kun pääsi auttamaan koiraa ikäänkuin. Uudet säännöt antavat tuomarille luvan sakottaa -10 myös sanan uusin tämän kyltin jälkeisenä aikana. Jos tässä kohtaa koirasi pääsee vaihtamaan puolta siinä kun siirryt edelliselle kyltille, on se auttamatta -10. Eli ei ole ihan samaa miten tulet uusittavalle kyltille.

- Treenaa lähtöjä. Monella meistä voi olla ongelma, että koira on verryttely alueella todella terävä, mutta katoaa käsistä, kun siirrytään kisakentän puolelle. Treenaa sitä, että siirryt lähtöön ja irroitat koiralta hihnan ja tässä kohtaa palkkaa. 

Huh, tässä tuli jo paljon asiaa ja varmasti vain murto-osa päivän opeista. Kiitos Krista Karhu sekä maailman paras Tamskin valkkuryhmä.

Onnelliset loput on parhaita, kuvassa Sanna ja Hulda treeniensä päätteeksi.

Pari pientä hassua tulosta

Tamskin rally-tokokisat oli viikko sitten. Olin ollut niitä edeltävän viikon ihan hirveen tuntimäärän töissä, joten jännitti, että miten mun järki pysyy kasassa. Kisaamaan lähdin Elviksen ja Rayn kanssa avoimeen luokkaan. Aronin kanssa harjoitellaan nyt voittajaluokan juttuja paremmaksi, joten se jäi erittäin järkyttyneenä kotiin. Tuomarina oli Minna Hillebrant ja hän oli tehnyt oikein mukavat radat.

Ensin Elviksen kanssa. Pystyin niin luottamaan siihen, että se jos kuka pitää kontaktin ja ihan varmasti tekee kanssani sen radan. Silti Elviksellä on kylttejä, joita se ei vielä teknisesti täysin osaa ja mietin paljon miten teen juttuja mahdollisimman pienin pistemenetyksin. Se ei osaa esimerkiksi "istu-askel oikealle-istu vaan liikettä tehdessään kääntyy helposti ensin minua kohti ja sitten siirtyy takaisin istumaan eli -10 virhe. Mutta jos ohjaaja tekee tämän kyltin huonosti astuen loivasti eteenpäin, on se helpompi koiralle ja vain -3 virhe. Ja iik, pyörähdys. Sitä me oltiin treenattu 2 viikkoa, samon kuin "istu-seiso-kierrä koira" ja näiden onnistuminen oli niin epävarmaa. Kivasti ne molemmat oli kisaradalla, samoin 360 astetta vasempaan-kyltti. Elvis ei osaa käyttää takapäätään siinä yhtään.

Vaan kuinka ollakaan Elvis sai 88 pistettä. Pyörähdyksen uusin, mutta muut pistevähennykset oli pienistä epätarkkuuksista. Se oli Elviksen ensimmäinen avoimen luokan osallistuminen ja tulos. Tuomarin kommentti oli, että innokas ja iloinen koira.

Luokan toiseksi viimeisenä Rayn kanssa. Se osaa teknisesti kaikki muut kyltit paitsi istu-seiso-kierrä koira ympäri. Petran mielestä Ray osaa tämänkin, mutta minä näytän jotenkin väärän käsimerkin ja Ray tulkitsee sen istumiseksi. Ray on hirmu hyvä takapää-tempuissa ja äärettömän näppärä kaikessa. Mutta se on niin pieni ison Elviksen jälkeen ja mokasin Rayn kanssa heti ensimmäisen kyltin. Näytin Elviksen kokoisen käsimerkin, kun koiran piti tulla vain eteen istumaan, mutta Ray tulkitsi sen, että pitää kiertää mut ympäri ihan kokonaan. Tästä kun päästiin eteenpäin, teki Ray niin hyvin. Pyörähdyksen aloitin itse liian myöhässä, siitä -10 ja sitä seisomiskylttiä me ei vaan osattu. Radalla oli mm. pujottelu hitaasti ja siitä saatiin erityismaininta, että hieno hidas. Mokasin myös toisenkin kyltin lähes lopussa ja siitä tais tulla kolmas kympin virhe. Rayn saalis oli 63 pistettä, mikä ei ole tulos. Silti en ollut pettynyt yhtään, sillä Ray oli kehittynyt kauheasti. Yritän käydä näiden kahden avoluokkalaisen kanssa kerran viikossa treenimässä juttuja hallilla. Rayn kanssa suhde on erilainen, kun se on Petran koira. Olen nyt treenannut paljon sen kanssa sosiaalista palkkaa ja se alkaa vastata siihen juuri oikein. Ja tämä on ainoa tie, miten saan sen tekemään teknisesti oikein jokaisen kyltin kisaradalla. Eli jatkamme harjoituksia.

Aron sen sijaan kävi hierotuttamassa itseään yhdellä maailman mukavimmalla hierojalla. Kävimme kahteen kertaan ja 2 viikkoa oli välissä. Jostakin syystä Aronin lihakset ottivat tästä itseensä ja sen selkä meni pahemmin jumiin. Se nakersi ranteitaan, kun selkää pakotti. Liikuntana käytiin joka päivä ravilenkeillä ja se sai ravata vapaana mahdollisimman paljon. Se sai lisänesteytystä ja bot-loimea ensiavuksi. Ja mua hermostutti ja harmitti. Mun olis pitänyt muistaa, että Aronin lihakset on aikaisemmin reagoineet käsittelyyn vetäytymällä vaan pahemmin suppuun. Ja edessä oli agikisat, mihin olin ilmonnut meidät. Kotikisat ja viikonloppu vapaana. Ihan kaikkein parasta huvia minulle ja Aronille. Ja aina muistan olla niin kiitollinen näistä kotikisoista, kun matkaa on 9 km hallille. Se on vaan niin luksusta.

Joten koira oli jumissa ja kisat tulossa. Kävin hirveää eettistä ja moraalista keskustelua itseni kanssa. Perua vai ei. En sitten perunut ja lähdin koiran ehdoilla valmiina keskeyttämään kisat, jos yhtään siltä näyttää. Tehtiin hyvät alkulämmittelyt takki päällä, liikutin hallissa sisällä ravia ja juotin jo etukäteen koiraa enemmän kuin yleensä. Verryttelyhypyt meni hyvin. Ja niin me mentiin kisaradalle ajatellen, että tehdään tää niin kuin tää olisi viimeinen kerta kun voidaan kisata agilityssä. Ja siitä tuli nollarata. Aronn toinen nolla, sijoitus 3. ja luva. Voi miten ylistinkään Aronia, että miten hieno se olikaan. 

Välissä käveltiin, ravattiin ja juotiin. Kakkosradalla tulos oli -15 mutta näistä virheet oli mun omia klassisia virheitä. Jätin lähtöön istumaan ja menin kakkosen taakse ottamaan koira suoraan vastaan, Aron hyppäsi ja tuijotti minua, joten heti eka rima alas. Tää mun olis pitänyt muistaa, että homma onnistuu, jos ohjaan sivusta. Kisoissa sillä on niin suuri vetovoima minua kohti ensimmäisellä hypyllä, joten aina auttaisi, että Aron näkee itse mihin mennään. 

No toinen rima tippui, kun Aron tais karata keinulta, jäin jälkeen ja valssini tuli myöhässä, jolloin rima tippui ja olin jäljessä, jolloin kepeiltä yksi kielto.

Mutta Aron oli niin onnessaan meidän yhteisestä kisapäivästä, että se kannatti. Nyt huilitaan jumit pois jäsenistä ja kisataan sitten keväämmällä lisää.

Meillä oli kyllä Aronin kanssa oikea yhteinen seikkailu tämä retki. Tultiin nimittäin bussilla kotiin ja se on meille harvinaista. Hallilta kävelee 15 min pysäkille ja bussi tulikin saman tien kohdalle. Reippaasti hypättiin kyytiin ja olin niin ylpeä hyvin käyttäytyvästä Aronista, joka istui kauniisti koko matkan eikä hötkyillyt yhdenkään ihmisen perään. Bussipysäkiltä käveltiin kotiin lumisateessa ja menin sellaista reittiä, missä Aron sai hölkötellä koko matkan vapaana. Tunsin sellaista mielenrauhaa siinä kotiin kävellessä, että sanoo muut mitä tahansa, niin me koettiin yhdessä sellaista tekemisen riemua, millä me eletään vielä pitkään.