Ja taas treenailtiin

Ihanaa, mulla on arkivapaa, sunnuntaina sit töihin tämän vapaan edestä. Joten pitäähän se käyttää hyödyllisesti, Pia P:n kanssa aamutokot Tullilla, kiitos Pia!

Ensin paikalla-olot. Aloitimme istumisella ja oltiin piilossa ihan vähän yli 2 min, hyvin istuivat Tuplan kanssa. Palkkasin taskusta tulevalla possulla. Tähän perään makuu, hyvin olivat.

Aron sai jatkaa kentällä olemista makuitten jälkeen ja aloitimme ruudusta. Kävin viemässä possun sinne valmiiksi, ruutuna oli Pian punaisin nauhoin ja kulmamerkein varustettu ruutu. Saan Aronin mielestäni hyvin viriteltyä merkille, edessä vihjeestä se kyllä katsoo edessä olevan merkin. Ja nyt ihan mukiinmenevä merkillemeno, siitä ruutuun, lujaa ja suoraa. Sitten sama homma uusiksi, mutta nyt tyhjään ruutuun. Muuten aivan loistavasti, mutta tais mennä ruutuun sisään nyt vasemmasta etureunasta ja sitten olin tosi hätäinen, että pysäytin seis-käskyllä liian nopeasti, koira jäi seisomaan etupää ruudussa ja takapää ulkona, palkattava se oli, koska koira noudatti oikein pysäytyskäskyäni. Sitten pohdittiin ja päädyttiin, että ei ruutua tällä erää enempää.

Luoksetulo seuraavaksi. Eka suora, hyvin. Sitten stopin kanssa, tosi hyvä stoppi. Itse hiukan ajoissa, joten koira saisi laukata yhden laukka-askeleen enemmän, kunnes sanon stopin. Tämän jälkeen jatkettiin seisomiskohdasta luokse, mutta nyt ennakointi nosti päätään, jumittaa tähän, joten jatkossa nyt vaan suoria laukkoja ja yritän olla auttamatta lelulla. Jos näiden voimalla uskoisi kokeessa, että seis-käskyn jälkeen kannattaa silti laukata luokse.

Ohjattu, haettiin vasen, nykyään se vaikein. Katsottiin kun Pia vei kapulat, annoin namin siinä kohtaa, kun se ensimmäinen kapula meni maahan, sitten vein koiran merkille ja pienen vartalo-avun kera sain koiran lähtemään vasempaan, vaikka se siinä merkillä kuikuili myös sinne oikealle, aivan kuin katselisi valmiiksi missä kapulat on. Lähti siis vasemmalle kaartamaan, mutta sieltä oikominen keskelle. Nopea top-käsky keskikapulakohdalla ja siitä uusi vasen, nyt meni vasemmalle ja toi kapulan eteen asti. Uusittiin ja nyt se vasen kapula selvästi ehkä 8 m etäisyydessä keskikapulasta, nyt meni hyvin, tässä myös vein koiran merkin taakse. Lopuksi yksi merkille meno erikseen kahden kapulan ollessa paikoillaan ja tämäkin ihan kohtuullinen.

Tauon jälkeen Aron teki vielä pari tärkeää juttua. Näistä tunnari, jossa kahden kasan haistelu, näissä jälkimmäisellä naks tuli just siinä kohtaa, kun koiran suu taisi olla haukkaamassa kapulaa, mutta haisteli kuitenkin sitä ennen kapuloita, ei päässyt kuitenkaan nostamaan kapulaa, kun naksu keskeytti aikeen, tosin paska ajoitus. Kolmannella kasalla oli sitten se oma ja sen Aron sieltä löysi.
Tämän jälkeen koemainen tunnari, kapulat rivissä, toi oman vaikka näytti, että suu auki ylityöskentelee, mutta ei onneksi nostanut mitään väärää ja toi sen oman. Superia!!

Lopuksi koemainen z-liike. Päivän järjestys oli maahan-seiso-istu. Järjestys meille tosi paha, mutta kun ollaan tehty jo moneen kertaan meille ne helpot. Ja paha siksi, että istuminen on liikkeistä vaikein ja jos se tehdään ekana, onnistuu kyllä ja loput asennot tuon istuminen jälkeen ovat helppoja. Mutta nyt liikkelle mars ja eka asento oikein, toisessa seiso-käskyllä kävi istumaan, voi höh, eikun alusta koko juttu. Nyt uusinnalla oli tosi tarkka ja varsinkin viimeisellä suoralla aistin seuruussa, oikein odotti käskyä, joka oli se istuminen.

Näiden treenien jälkeen lajin vaihto, eli esine-ruutuun. Ajeltiin Toiviolan koulun taakse ja siellä löytyi Keskisen tie, mikä vilahtelee tamperelaisten harrastajien blogeissa, mutta itse en ole koskaan käynyt. No sinne ruutu, ei ihan täysleveä. Aronin ruudussa huomasin, että esineruutu"ongelma" ei ole lähtenyt mihinkään, joten palaamme jatkossa takaisin mielikuvien pariin. Nyt katsottiin, kun Pia vei esineet, joita oli ruudussa kaksi, molemmat takana. Aronin mieleen jäi kuitenkin vain se ensimmäinen esine paineli ensin suoraan, minne lähetin, mutta sieltä sinne vasempaan takanurkkaan, jossa esine olikin. Nyt edelleen yritin saada koiran oikeaan takanurkkaan, mutta Aron-poika painelee sinne, mistä viimeksi löytyi ja jää jumittamaan helposti tuonne. Vaadittiin kolmas lähetys, että osui oikean takanurkan esineelle. Joten seuraavat 5 esineruutua tehdään mielikuvalla :-)

Esineitten jälkeen kävin puolen tunnin metsäkävelyillä, Elvis mukana myös, löydettiin kivoja polkuja, joita voisi joskus mennä tutkimaan tarkemmin.

Koska tämä blogi voisi olla nimeltään Treenihullun päiväkirja, jossa mottona "menestys tulee vain harjoittelemalla" ei päiväntreeni vielä tähän lopu. Kotipihassa niitä hampaankoloon jääneitä juttuja. Onneksi minulla oli Pian vinkit mielessä, joten ei treenattu mitään turhaa.
Joten takapihalla ruutu ja luoksetulomerkit. 3 x tyhjään ruutuun meno, kaksi näistä kyllä lyhyeltä matkalta, noin 10m etäisyydeltä, halusin vain harjoittaa sitä kohtaa, että sanon kauniin seis-käskyn vasta kun koira on kunnolla ruudussa. Ja onnistui, koira oli näissä kaikissa hyvin ruudussa sisällä, joten ehkä tässä ei ole ongelmaa.
Ja suoria luoksetuloja, välillä seisomisasennosta ja pari tosi pitkältä matkalta makuuasennosta, aluksi tuli hitaammin, mutta en auttanut lelulla ja palkkasin vasta parhaassa vauhdissa. Hyvältä näytti :-)

Illan agility:
Tehtiin 15 esteen rataa, sellainen missä sai taas juosta ja siitähän me tykätään. Aronkin näköjään on päässyt lajista kiinni, sillä piipitti koko sen ajan kun odotettiin vuoroamme. Radalla oli suoraa putkea, puomi, jonka päässä oli putken suu. Puomi sujuu meiltä kontakteineen tosi hyvin. Ihanat treenit ja jaloissa tuntuu, että juoksin, kun Laura käski :-) Toisella radalla tehtiin vielä paljon toistoja puomille, jonka alla kiemurteli kaksikin putkea, nyt Aron meni varmasti, joskushan näissä oli vähän epävarmuutta.

Tunnari on haisteluliike

ja sitä yritän nyt Aronille selventää.

Vapaapäivähän tosi oli, mutta ihan pienesti vaan. Eli korillinen tunnarikapuloita naapurin käsiin ja kiitos jos voit hajustaa nämä kapulat. Sitten tein hiekkkamaalle kolme tunnarikasaa, joista vasta kolmannessa oli se oma. Mentiin hihnassa ekalle kasalle, Aron haisteli kapuloita, tästä naks ja seuraavalle kasalle, taasen haistelusta naks ja sitten irroitin hihnasta ja päästin vapaana kolmannelle kasalle, sieltä se oma sitten tulikin. Hieno Aron. Ja hetken tauko ja nyt käytiin haistelmassa kasoja alkaen siitä, missä viimeksi oli se oma, haistelu naks, kasa 2 haistelu ja naks ja kolmannessa se sit taas olikin. Eikä tässä vielä kaikki, levitin hiekkamaalle noin 15 kapulaa ja se oma sinne sekaan, lähetin Aronin etsimään ja rauhallisesti haistellen se löysi sen oman.
Tämän päivän treeni oli tässä, 100% onnistuminen, mutta ainahan se kotona on osannut :-)

Niihaman kentällä

Iik, olin tänään ensimmäistä kertaa kouluttajana kenttätottiksissa. Tavesilla on aina maanantaina ohjatut tottikset Niihaman kentällä ja kannoin pienen korteni kekoon ja olin Kärnän Sarin parina kouluttamassa. Onneksi sain silmieni alle pennut, joita oli 2 pientä, bc-pentu ja tollerin-pentu. Aikas kivoja koulutettavia :-)

Ennen virallisia koulutuksia treenattiin. Tultiin kentälle ja siitä suoraan ilmoittautuminen näkymättömälle tuomarille, Kurt ja Sari se toinen suorittava pari. Siita seuruutin paikallamakuupaikalle, koira maahan ja menin hetkeksi koiraan selin, sitten pikainen paluu ja palkkaus. Aron teki tosi terävän ja skarpin oloisesti tämän homman. Tähän kohtaan Aronin palkkaus ja vein koiran pois odottamaan omaa toko-osuuttaan.

Olin pyytänyt, jos Sari katsoisi meidän ohjattua. Nyt tämän liikkeen kriteerit ja eteneminen alkoivat samalla hahmottua minulle. Olen liian paljon tavoitellut kokonaisen liikkeen onnistumista. Jo eilen tajusin, että meidän on vaan erikseen harjoiteltava merkiltä lähtöä ja erikseen merkille menoa ja sitten vielä erikseen sitä, että istutaan ja odotellaan liikkurin kapulan vientejä. Joten tänään ehdotin, että aloitetaan siitä, että kapulat on valmiina siellä nurmen seassa ja vien koiran merkille, tästä yksi oikea-käsky ja Aron haki hyvin. Sitten niin, että Sari kävi nostamassa kapulat ja nyt merkille, meni laukalla :-) ja siitä lähti hyvin oikealle. Ja Sari muistutti, että jos onnistuu, on ihan turha lähteä kokeilemaan, että hakeeko vasemmankin hyvin ja niin edelleen. Joten yksi hyvä suoritus ja sillä erää siinä.

Sitten tunnari, tehtiin nurmen sekaan niin, että kapuloita ja se oma vielä nurmen alla piilotettuna. Aron meni ja etsi kapuloita ja toi ensimmäisen tunnarikapulan, mikä vastaan tuli. Huoh, uusinnalla tietty malttoi etsiä ja löytää oikean. Olin ennen Niihamaa ottanut kotipihassa yhden mielestäni vaikean tunnarin, jossa oli 15 kapulaa maassa sikin sokin ja se oma vaahteran lehden alla, Aron meni kapuloille vielä tosi kaukaa ja toi varmasti sen oman. Samoin eilen illalla kotona myös onnistuneita. Nyt tilanne se, että jos yhtään muualla niin ei pysty haistelemaan. Tunnari on niin hitsin haaste taas meille.

Loppuun seuraamista liikkuroituna. Pientä piippailua oli havaittavissa ja tämä liittyy useimmiten paikalla käännökseen tai vauhdin muutokseen. Nyt Sari liikkuroi, me tehtiin ja yritin naksutella ja palkata siinä liikkeessä aina hyviin kohtiin. Itse seuruu oli hyvää, ei kontakti pudonnut, piti paikkansa, eikä ollut liian tiivis. Lopetettiin sellaiseen juoksukohtaan, missä juoksuun mars, käännös vasempaan mars ja kun sen teki ihan ääneti, oli hyvä lopettaa.

Tämän päivän treenit olikin sitten vaan tässä. Olen tainnut joka ikinen päivä treenata, montakin kertaa päivässä. Jos antaisin Aronin vuorokauden levätä, loppuviikoksi on taas ohjelmaa tiedossa :-)

Päivä alkoi aamutreenillä Valkeakoskella

Sovittiin Koposen Riitan kanssa heti aamuksi treffit Valkeakosken kennelkerhon kentälle. Tuolla järjestetään ensi kuussa Suomen partacolliet ry:n koe, joten käytiin vähän hakemassa hyvää tunnelmaa tuolla kentällä, tosin ennestäänkin kennelkerhon kentältä on mukavia fiiliksiä.

Treenailtiin siis kaksin aamusella ja rauhallista oli. Aron oli täysin äänetön kaveri toisen kierroksen toisiksi viimeiseen liikkeeseen saakka, joten Aronin mielentila oli aivan erilainen kuin eilen aamulla. Mitä sitten tein eri tavalla? Tänään käytiin ensin kävelyllä paikan päällä(eilen vein koiran suoraan autosta halliin), kenttään ei sisälly mitään agilityyn liittyvään mielenkohoitusta, mutta vaikea sanoa muuta. Kävin tekemässä ensin meille evl-treenikentän ja sitten hain koiran autosta. Laitoin toiselle sivulle luoksetulomerkit 10m välein, ruutu valmiiksi, siellä oli possukin valmiina, z-merkit oli ja merkille lähetyspisteen paikallakin oli yksi tötterö. Joten tuntui, että nyt ollaan ihan merkkiviidakossa. Nurmi oli pitkää ja ruudustakaan ei näkynyt kuin ihan ne merkkien päät. Ja luoksetulomerkeiksi valitsin tietoisesti ne isoimmat, ruudun kulmamerkeiksi ne pienemmät. Ja tästä oli hyvä aloittaa.

Aloitimme Aronin kanssa luoksetulossa. Asenne liikkeen alussa hyvä, meni maahan hyvin jne eli loistava mielentila. Ensimmäinen luoksetulo suorana, palkka vasta toisen luoksetulomerkin jälkeen. Hyvää laukkaa tuli. Sitten sama uusiksi ja nyt ensin stoppi, sitten maahanmeno, tuosta jälkimmäisestä asennosta palkka. Aron lähti yllättävän lujaa ja on se kyllä haastavaa katsoa se kohta, missä stoppi käskyn antaa. Nyt oma käsky oli vähän myöhässä ja pysähdyspaikkakin oli sitten jo lähellä maahanmenopaikkaa. Riitan mielestä Aron pysähtyi heti käskyn kuultuaan.

Sitten viritys tehdään merkki ja ruutu, ruudun paikka oli luoksetulon lähtöpaikan viereisellä sivulla. Eli tuo vanhanaikainen testi, koira menee helposti sinne, mistä edellinen liike alkoi. No merkille meni hyvin, stoppasi rinta ruutua kohti, sitten lähti kohti ruutua, mutta meni siihen vanhanaikaiseen ja suuntasi kohti luoksetulomerkkejä. Kutsuin koiran uudestaan merkin taakse seisomaan ja uusinnalla lähti suoraan kohti ruutua, siellä luonnollisesti possu odotti ottajaansa. Uusittiin vielä kerran koko rimpsu, eli merkin kautta ruutuun. Nyt meni hyvin ja suoraa lujaa ruutuun. Hyvä mieli tästä.

Sitten päivän z-liike. Tänään tein taas kokonaisena liikkeenä, järjestys oli istu-seiso-maa ja Aron teki superhyvin. Riitta liikkuroi ja me tehtiin. Aron lähti mielestäni hyvin seuraamaan, oli äänetön ja asennot oikein. Onnistuneen maahan-menon jälkeen tulin suoraan koiran sivulle ja vapautin palkaten riemuisasti.

Ekan kierroksen loppuun vielä seuraamista liikkuroituna. Palkkasin namilla pariin kertaan kun teki hyvin, Riitta seurautti meitä suoria, täyskäännöksiä ja hidasta käyntiä. Aron teki hyvin ja hiljaa. Olin oikein tyytyväinen ja Aron pääsi hetkeksi autoon huilaamaan.

Lepotauon jälkeen jatkettiin tunnarilla. Tämähän meni nyt sitten ihan persiilleen, toi vaan jonkun. Ihan hirveen ärsyttävää, mutta mitäs menin eilen viemään tämän meille usein epävarmassa tilassa olevan liikkeen koetreeniin. Ihan itseäni syytän. Yritettiin uusia liikettä, mutta kun siitä ei nyt tullut mitään, ihan turhaa. Palataan taas alkuun ja toivotaan parasta.

Sitten hyppynouto. Hyvää on se, että koira ei varasta noutamaan, jos sanon varmistavan odota-käskyn ennenkuin liike alkaa. Itse yritän vaan nyt opetella heittämään kapulan. Yritän heittää tuon metallin heti esteen taakse, en kauas, mutta nyt kapula pomppi nurmella tosi pahasti vasemmalle sivuun, joten uusittiin mun heittoa. Itse nouto hyvä, luovutus hyvä, mutta päivän eka piip tuli sivulle siirtymisessä. Tuo ääni on kyllä liittynyt juuri tuohon kohtaan ainakin viime maaliskuusta saakka, enkä ole saanut sitä pois. Itse siirtyminen kärsii, jos yritän saada ääntä pois, esim, pk-kokeessahan tuosta siirtymisestä tuli erikseen maininta, että tekee sen voimalla käyttäen takapäätä. Harmi tuo ääni, treenattiin vuoden verran sitä, että pyörähtää oikealla tekniikalla sivulleni. Joten tämän illan naksuttelutreenissä alkoi käsky takaa :-) Saisinko sillä yhden pisteen vähennyksen pois meidän kokonaisuudessa?

Lopuksi ohjattu nouto, nyt oli vaikea miettiä mihin kapulat, kun ne hukkui nurmeen joka paikassa. Eilen illalla vähän jauhettiin tätä liikettä Aronin kanssa (mistä en kirjoittanut tänne mitään), joten nyt tein tämän mahdollisimman helpoksi. Vein koiran merkin taakse, kapulat koiran sivuilla 5m leveyssuunnassa ja 2m syvä, kävin vielä nostamassa niitä kapuloita, että täällä ovat. Ja tästä yksi vasen käsky, lähti ihan oikein. Sitten siirsin kaikki kapulat 5m syvyyteen, vein taas koiran merkille, sanoin vasen ja hyvin lähti kaartamaan, ei nähnyt kapulaa, mutta uskollisesti meni kaarella ja positiivisesti yllättyi kapulan kohdatessaan siellä 5metrissä. Tää riitti tälle päivälle. Sitten vielä yksi merkille meno, koira tiesi kapuloiden olevan takana, meni laukalla ja asettui lähes suoraan merkin taakse, herranjestas, nyt on paree lopettaa, kun kerrankin teki oikein.

Elvis oli myös matkassa mukana ja sai toimia Savannan paikkamakuukaverina, tosin vallaton tuo Elvis on. Tehtiin parikin eri makuuta niin että seistiin näkyvissä, jälkimmäinen meni paremmin, ensimmäisessä Elvis enimmäkseen heilutti häntäänsä Savannalle. Elvis sai myös höntsäillä pk-esteiden parissa, a-esteen se osaa kiivetä koska vaan eikä tuo metrinenkään ollut mitenkään ongelma, tosta noin vaan se osaa hypätä koskematta esteeseen. Riitta kokeili Elviksen luustoa treenien jälkeen ja sanoi, ettei se nyt liian laiha ole,vain lihaksikas :-) Elvis on kohta puolisen vuotta ellei enemmän ollut raakaruokinnalla ja taitaa olla tällä hetkellä perheen terveyden esikuva, puhtaampia hampaita saa mm. hakea tässä perheessä. Tosin sen lihottaminen ei ole helppoa, mutta onneksi se ei nyt Riitan käteen tuntunut luurangolta. Ja virtaa ja energiaa tuossa piisaa.

Iltaohjelmassa oli tunnaria piilotettuna, teki iloisesti etsien, ensin vain oma vaahteralehden alla, sitten sama, mutta ympärillä hämykapuloita, joissa vieraan ihmisen hajustus hetki sitten, teki varmasti ja toi iloisesti sen oman nostamatta mitään muuta kapulaa. Joten tätä jatketaan nyt ja yritettään välttää virheitä.

Ihan iltasella käytiin vielä Petran ja koirien kanssa koulunpihassa, Aron haki vasenta ja oikeaa kapulaa ja kävi merkin takana erillisessä treenissä. Merkille meno selvästi paranee, sillä näytti ihan suoristavan itseään siellä merkin takana. Ehkä tämä liike vielä jonain päivänä näyttää siltä, mitä haaveilen :-) Petra vei Jimmyä ja syötti sille ohimennen varmaan taskullisen frolikkia, menivät jotain juoksukisaa keskenään. Kiva, että kaikki koirat saivat tänään laatu-aikaa.

Kokeenomaiset treenit

Ja tänään Tamskin talli ja kokeenomaiset treenit. Vähän oli väkeä paikalla, joten melko rauhassa saatiin tehdä.
Aloitettiin paikalla-oloilla, kehäänmeno ok, viritykset istumiseen ja kun käveltiin kehästä ulos, tiputin narulelun kehän laidalle. Aron jäi istumaan kahden schapendois-tytön väliin. Ja istui siinä kun palasimme. Hyvä juttu siis. Päivi sanoi, että Aron istui hyvin, mutta läähätti kovasti. Vaikea sanoa, että johtuiko paineesta vai siitä, että oli kyllä myös tosi kuuma.
Jatkettiin makuilla, hyvin meni omalla vuorollaan alas, makasi sen 4 min ja nousikin hyvin. Hienoa!

Sitten yksilövuoroihin olin valinnut liikkeiksi seuraamisen, tunnarin ja ruudun. Seuraaminen siksi, ettei me olla liikkurin kanssa tehty kertaakaan seuraamista sitten kesäkuun kokeen jälkeen, tunnari siksi, että sitä pitää vaan harjoitella eri tilanteissa ja ruutu siksi, että viimeiseksi meidän varmin liike, jäisi onnistunut fiilis kehästä.
No seuraaminen oli ala-arvoista. Jostain syystä koira oli suurilla kierroksilla, yritin verkkailla sitä ennen omaa vuoroa, mutta jostain syystä se oli kuin painekattila. Ajattelin, että kun se keskittyy seuraamiseen, työskentely rauhoittaa. Kävi juuri päinvastoin, ääntely lisääntyi ja vaikka itse en puhunut mitään, äänteli Aron liikkurin käskyistä. Ja kun asenne ei ollut kohdallaan, ei kaksi askelta sinne tai tänne onnistuneet niin kuin pitäisi, kaksi askelta taakse, mikä se on. Ajattelin, etten laita tuostaa tilanteesta olevaa videota mihinkään näytille, häpeän itsekseni, mutta no, enpä ole toivottavasti sanonut koskaan, että me ollaan hyviä, joten seuraamisen video kaikkine virheineen. Video ei anna armoa, vaikka mieli haluaisi unohtaa.

Homma jatkui tunnarilla, koira paineli kapuloille ja voi että kun oli vaikeaa korkeassa mielentilassa tuon seuraamisen jälkeen. Maistoi likipitäen kaikkia kapuloita, taisi nostaa yhtä ellei kahta, toi kuitenkin lopulta sen oman, joten parempi tämänkin kuin tuoda väärä. Loppukiljaisu edestä sivulle siirtymisessä kertoo Aronin tunteista.

Ja loppuun ruutu, merkille meno oli juuri sellainen kun meillä on ja tämä merkille meno on vielä se parempi, kun tietää, että kohta saa juosta ruutuun. Ruutu löytyi, tosin hyvin eturajalta, en tiedä olisiko minun pitänyt odottaa ihan hetken pidempään, onneksi jäi kuitenkin ruutuun. Tähän etualalla olemiseen saattoi vaikuttaa hallin seinä, mutta isolla kentällä toisinaan käy myös noin. Loppu hyvin. Joten treenattavaa on.

Kun kokeet oli ohi, meillä oli vielä tunti aikaa treenata keskenämme. Ohjattua tehtiin ja tässä Marken ideasta päätimme palkata Aron siitä, että istuu sivullani ja katselee kapuloiden vientiä. Palkkasin siinä kohtaa, kun ensimmäinen kapula laitettiin maahan. Vaikutti varmasti sitten merkille menoon, sillä meni hyvällä vauhdilla merkille. Tosin jokainen merkille asettuminen oli huono, ei ollut suorassa minua kohti, vaan etupää menossa oikeaan. Kapuloista piti hakea tänään vasen ja sitä ei nyt pystynyt mitenkään hakemaan. Oliko Aron ajatellut, että mennään sille oikealle, koska meni aina kohti oikeaa kapulaa, vaikka vein koiran merkin taakse ja oli sen vuoksi siellä suorassa. Varmaan viiden toiston jälkeen näytin vasen ja tein vielä ylikorostuneen vartalo-avun, lopulta kääntyi vasempaan vaikka vielä silloinkin sen koiran ajatus oli vaan siellä viimeksi viedyssä kapulassa. Ihan järkyttävän vaikeeta!!!

Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä kaukot kokeenomaisesti. Treeneissä yleensä joku näyttää vaan kädellä merkin, että vaihda asentoa, nyt oli mahdollista treenata kaukokyltin avulla ja sovittiin, että Marke vaihtaa kyltin tekstiä 3 sekunnin välein. Olipas jännää, omat aivoni joutuivat työsketelemään ripeässä tahdissa. Kun lukee kaukon kyltin tekstin ja nopeasti yrittää muistaa, että mikä käsky meillä on tässä ja tekee sen vielä oikein, oli se melkoista silmät liikkuu koirasta kylttiin ja takaisin koiraan. Onneksi Aron teki koko kaukoliikkeen todella hyvin, kaikki vaihdot, niinkuin olen opettanut, omasta mielestä kympin juttu.

Ja lopuksi naksuttelin matalaa merkkiä ja näissä yksittäisissa merkki treenissä Aron on mukiinmenevä, kokonaisessa liikkeessä ei.
Joten nyt pähkäilyssä mitä ja miten treenata jatkossa.....

Treenien jälkeen kävin vielä Multisillan metsissä lenkillä. Elvis oli mukana ja tehtiin 1½ lenkki ja oli kuuma. Alkulenkistä vein koirat Sääksjärven rantaan ja sinne ne paineli veteen, tosin rannassa katselin, että onpas paljon vihreää levää, ei kai se vaan ole sinilevää. Aron joi järvivettä ja mikäli se tänään kuolee, oli se sitten sinilevää. Kutsuin koirat nopeasti pois Sääsjärvestä. Sitten painelin jotakin polkuja pitkin, onneksi tajusin laittaa sport-räkkerin päälle ja sen avulla suunnistin pois metsästä, hyvin se näytti mihin suuntaa kävellä, että löytää takaisin junaraiteiden varteen ja sitä kautta takaisin autolle. Oli kyllä ihan hirveen kuuma ja hiostava ilma.

Tokotreenit valmennusryhmän kanssa

Tänään tokoiltiin valkkuryhmän kanssa etelä-puistossa. Koska meitä oli hyvä porukka paikalla, jakaannuttiin kahteen ryhmään ja pienemmissä ryhmissä liikkuroitiin toisiamme. Ja toisen ryhmän käskyt toivat mukavaa lisähäiriötä meidän treeneihin. Aron kylläkin keskittyi mielestäni hyvin hommiin.

Aloitettiin paikalla-oloilla ja istumisella tietysti ensin. Hui, mitenkähän tämä nyt sujuu. Aron istui Molla-shapen vieressä ja toisella puolen Luu. Ja istui koko ajan hyvin, tiputin possun piiloon mennessä ja kun liike oli ohi, vapautin Aronin possulle. Lotta otti aikaa ja tehtiin ihan se kokeenomainen 2 min aika. Heti perään makuu. Alasmenoissa meni alas omalla käskyllä, mutta pää eksyi seuraamaan liikkuria juuri hetkeä ennen. Takas tullessa nousi viereisen käskyllä. Uusittiin tämä loppu ja alku ja vaihdettiin vähän paikkoja, nyt odotti hyvin omaa käskyä, ei katsonut liikkuria ja istumaankin omalla. Tämä siis antaa toivoa :-)

Yksilöjuttuja tehtiin Miinun ja Marken liikkuroimana. Aron aloitti z-liikkeellä ja päivän järjestys oli seiso-istu-maa. Tässä olin päättänyt palkata aina oikeasta asennosta. Ensimmäinen suora hyvin, seisominen hyvin ja palkkaus. Sitten seuraavalla suoralla piti tehdä istu, mutta taas tuli jostakin epävarmuus ja koira tarjoaa vaan seisomista. Tein erikseen pari istumista avulla ja sitten taas mentiin z-suoralla, nyt istui ja sai palkan. Viimeinen maa-tämä hyvin. Ja aloitettiin z-suorilla vielä kerran alusta ja tehtiin istu-käsky, nyt hyvin.

Sitten hyppyä. Tässä treenin pääpaino oli siinä, ettei lähdetä noutamaan liikkurin käskystä ja onnistui. Palkkasin kerran siitä, ettei lähtenyt mihinkään ja kakkoskerralla sai jo noutaa. Yritän myös jatkossa heittää kapulan aika lähelle esteen taakse. Pitkällä matkalla pelkään sitä, että metalli alkaa pyöriä suussa, tuollaisella lyhyellä ei ehdi tehdä sitä. Eli tämä liike nyt kivassa vaiheessa.

Sitten tunnari, tehtiin kokeenomaisena, unohdin sanoa Miinulle, että mikä tunnari olisi meille hyvä ja nyt tuli se vaikein, ympyrä ja kapulat lähellä toisiaan. Aron on kuitenkin tehnyt hyviä tunnareita joten uskoin, että kyllä se tuon selvittää. Toi väärän :-( Haisteli ympyrää neljän kapulan verran kunnes päätyi nostamaan sen neljännen. Tästä ei mitään palkkaa ja tiesin, että uudestaan en sitä ihan heti tuonne lähetä. En tykkää siitä kaavasta, että vasta toisella kertaa hakee oikean. Joten siirryttiin seuraavaan liikkeeseen, tämä hatusta temmattu yksi luoksetulon alku. Jäi hyvin, värähti liikkurin käskystä, odotin hetken ja sitten kutsuin. Tuli alkumatkan koottua laukkaa, nosti vauhtia puolesta välistä eteenpäin.
Ja sitten oli Aronin tauko.

Seuraavalla kierroksella aloitettiin sillä tunnarilla. Nyt kapulat riviin ja noin 15 cm matkoille toisistaan. Nyt teki tosi hyvän tunnarin, reagoi heti omaan,toi oman ja luovutus hyvin. Tästä toivottavasti sain kerrottua koiralle, että super hieno kun toit oikean.
Sitten ohjatun pariin. Kun mietin, miksi tämä liike on meille niin kauhean vaikea, löydän kohdan, joka laskee koiran asenteen alhaiselle tasolle. Eli se kohta, missä liikkuri vie kapulat ja me katsellaan. Jostain syystä tämän jälkeen merkille ja kapuloille lähteminen on älytahmee. Joten tänään mentiin sellaiseen ohjattuun, missä kapulat oli jo viety. Nyt ensimmäinen merkille meno oli kohtuullinen, vasen hae ja haki sen. Sitten käännettiin koko liike häiriöihin päin, keskikapulan kohdalla oli kasa häiriötavaroita, siellä oli montakin kapulaa, lelu ja pallo. Tämä sekoitti kyllä Aronin ajatuksia ja pakka meinasi mennä sekaisin, kun halusi paljon enemmän sinne häiriökasalle kuin vasemmalle kapulalle. Tämän jälkeen otettiin keskihäiriöt pois ja muisteltiin, missä vasen ja missä oikea. Onnistuen.
Lopuksi merkille meno liikkuroituna ja ruutu, missä lelu valmiina. Nyt merkille meno taas todella ällö, jos saisin tuohon nyt jotenkin sen täyden vauhdin, nyt kun meni tahmeesti, ei viitsi edes kunnolla asettua merkin taakse, vaan hiljentää jo sitä vähäistäkin vauhtia merkin kohdalla ja jää lähes kiinni merkkiin. Jotakin mun on vaan keksittävä tähän, että saisin asenteen paremmaksi. Mutta mitä? Ruutuun meni ei niin suoraan, ruudun vasempaan laitaan oli laitettu taas kehänauhahäiriö ja selvästi sille juoksumatkalla kohdensi itseään vähän väärään suuntaan, lelu ruudussa ohjasi kuitenkin onnistumaan.

Loppuun omat höntsäilyt. Nyt lähettelin eri merkeille lennosta, vauhdista, hetsaten, pallo lentää ja jippii. Meni tosi hyvin. Kun vauhtia on, on myös merkin taakse asettuminen näyttävämpi ja tänään kerran jopa suora. Sitten kävin hakemassa ohjatun kapulat sinne taakse ja täydestä vauhdista merkille ja nopsaan vasen hae. Teki hyvin. Ja sitten sama uusiksi ja nyt vasta merkille meno oli hyvä, tästä oikea hae ja haki senkin ihan epäröimättä. Tämä asenne ja suoritus pitäisi saada meidän tekemiseen liikkurinkin kanssa.

Viime päivien touhuja

Tiistaina ei tokoiltu muuta kuin 3 kertaa paikka-istumiseen liittyvän treenin verran. Aamulla ennen töihin menoa yksi jättö, kävin piilossa laskemassa hitaasti viiteen ja palasin koiran luo. Iloinen palkitseminen ja palkaksi Dental rask-puruluu. Aron oli tästä hyvin mielissään. Iltapäivällä tehtiin sitten 2 min istuminen ja taas tuli herkkua palkaksi, kun istui hyvin tuon ajan. Ja illalla taas pelkkä nopea istuminen ja palasin pian takaisin ja Aron sai iltaruokansa.

Metsälenkillä kävin tunnin verran, mutta ne hirvikärpäset argh. Taidetaan lenkkeillä seuraava kuukausi vaan pyöräteillä.

Ehkä tämä oli ihan hyvä muistutus minulle, että koiran motivaatiosta pitää huolehtia. Koska en ole enää pitänyt pitkään aikaan tätä liikettä minään, ollaan tehty tätä vain ryhmätreeneissä ja olen aina palkannut melko neutraalisti, kehut ja pari namia. Istumis-aika ollut aina varmaan se sama eikä mitään yllätyksellisyyttä ole ollut mukana. Ja kun muistelen, olen toiminut näin jo kuukausi tolkulla. Eli näin sain koiran mielentilan tätä liikettä kohtaan huonoon suuntaan. Ehkä se tästä, suunnittelin, että perjantain ryhmätreenissä tiputan Aronin lempipossun kehän laidalle piiloon mennessä ja saa sen possun sitten palkaksi, kun palaan koiran sivulle. Ja näin ollen päästäisiin taas positiivisuuden puolelle myös ryhmätilanteessa.

Eilen illalla agitreenit. Laura oli suunnitellut meille radan, jonka alussa toinen hyppyeste piti suorittaa takaa ja pikkuhiljaa alkaa meiltä sujumaan nämä este takaa-hypyt. Laura jopa pääsi ihan kehumaan, että näytti pariin kertaan hyvältä. Tämän jälkeen oli sellaista mutkaa, että tehtiin tätä kohtaa kahdellakin eri tapaa. Jälkimmäinen oli Lauran idea, jossa koira tuli putkesta muurille ja minä tein muurin takana sylkkärin ja käytin vastaista kättä ja sain käännettyä näin koiran oikeaan suuntaan. No meitsiltä ei onnistu yleensä näin hienot systeemit, mutta kun se viimein onnistui, en voinut kuin ihailla, että koira meni juuri sinne, minne vastaset näytti, (ja unohdin miten rata jatkuu :-). Mutta siis historiallinen hetki, tehtiin sylkkäri ja vastainen käsi. Laura pääsi mainitsemaan, että oli tosi hyviä pätkiä meidän radassa. Olipa kivaa. Itsekseni otin toisella puolen hallia vähän puomia ja hain tälle myös vauhtia, että neljän hypyn jälkeen suoraan puomille. Yksi puomille meno vähän epäonnistui, mutta noin 5 muuta oli tosi hyviä ja sain koiran puomille omasta mielestä hyvin. Näiden treenien jälkeen ulkona oli jo pilkkopimeää ja siitä huomaa syksyn saapuneen.

Päivän tokoilut

Mun ei pitänyt tehdä tänään mitään, mutta toisin kävi.
Kotipihassa Aronin kanssa kierrosta stoppi sekä maahanmeno, tuo jälkimmäinen vaatii jostain syystä kaksi käskyä, se pitäisi ottaa tehostettuun treeniin. Sitten pitkällä suoralla yksi suora luoksetulo, sitten luoksetulon stoppi ja sitten stopista maahan, voi höh, kun ei voinut mennä suoraan maahan, pysähtyy seisomaan. Uusinnalla meni ja riemuinen palkitseminen. Se treeni oli sillä erää siinä.

Iltasella kävin vielä Suoraman kentällä treenailemassa. Siellä oli jalkapallopeli meneillään, joten menin niin lähelle peliä kun kehtasin ja uskalsin. Aron ei häiriöistä häiriintynyt. Tein yhden z-jutun koko liikkeenä, sarja seiso-maahan-istu ja meni super hyvin.

Sitten ohjattua, jossa vasemman haku tosi hyvä.
Välillä pari kaukokäskyä ja sitten vuoro hakea oikea. Nyt oli taas vaikeuksia, meinaa mennä keskikapulalle, se oikea kapulan ei ilmeisesti näkynyt ja mielellään kieppaa sit keskelle, jos ei usko riitä. Mutta lopulta saatiin onnistuminen ja superia taas.
Koska mikään ei riitä, käänsin ohjatun kapulat toiseen suuntaan ja jatkettiin oikea hae käskyllä, nyt meni kerrasta oikein.

Lopuksi tein sellaista kuunteluharjoitusta, missä penkki oli kaadettu esteeksi ja ensin piti mennä merkille ja sitten sai vasta luvan hypätä. Tämä sujui kivasti, mutta toisinpäin, siitä ei oikein tullut mitään, että hypyn kautta merkille, Aron hyppeli estettä merkki-käskyllä.
No vaihdoin vähän asetelmaa, hyppyeste eli penkki oli 10m merkin takana, lähetin merkki käskyllä, mutta koira taisi painella kohti hyppyä, merkin kohdalla pysäytys ja tuosta palkka. Ja lelu lensi ja Aron läähätti. Ihan hauskaa.
Paikkalla istuminen tämän viikon tarkastelun kohteena, sillä tämä on just mun elämää, että jos jokin sujuu pitkään hyvin, ei se sit sujukaan. Joten tänä iltana suunnitelmana 2 min istuminen ja siitä iltaruoka. Toteutus: Olen piilossa ja kellotan aikaa ja juuri kun kello näyttää 1.49 huutaa Petri että maassa, eih. Petri sanoi, että oli vilkaissut häntä ensin ja sitten käynyt maahan. Argh, kävin sanomassa Aronille, että nyt ei ole hyvä juttu ja aloitettiin alusta. Nyt pysyi istumassa sen 2 min ja sai iltaruuan palkaksi. Huomenna ohjelmassa pelkkä piilossa piipahdus ja sitten taas kello käy, hermostuttavaa.

Sunnuntain puuhat

Kotipihassa aamun treenit:
-seuraamaan lähtöjä
-palkkausta perusasennon kontaktista
-ohjatun noudon pelkkää merkkiä, meni ekasta kerrasta hyvin, joten palkkaus tähän
-ohjattu nouto merkin kautta, oikea hae, (meinasi mennä keskikapulalle, mutta korjasi itse ja toi oikean kapulan, ei osaa tulla oikealta suoraan eteeni istumaan.
-tunnari, tämä oli loistava, otin luovutuksen jälkeen sivulle ja vasta sitten palkka.
-ohjattu nouto merkin kautta, vasen hae, tämä hyvä!

Sitten juoksulenkille, ensin alkukävely, sitten 5,02 km juoksua kera Elviksen ja Aronin, aikaa meni 33 min. Oltiinkin sitten jo aika kaukana kotoa, joten tuli hyvät loppukävelyt ennen kuin takaisin oltiin kotipihassa. Ehkä mun kunto pikkuhiljaa nousee, kun nyt meni jo kevyemmin.

Iltasella tein sitten lenkin kohti Kyötikkälän kenttää vähän pk-treenailu mielessä. En ole kertaakaan heinäkuun kokeen jälkeen ottanut pk-tottisjuttuja.Muistan kaikki virheet niin elävästi mitä kokeessa tapahtui. Hyvä ohjaaja muistaa kai ne hyvät hetket, minä muistan missä kohtaa kontakti katkesi ja missä koira edisti. No positiivisella mielellä kentälle. Palkkailin Aronia kontaktista ja aktiivisuudesta, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli tosi hyvät, liikkeestä seisominenkin oli nyt helppo, kun tokon puolesta on tehty sitä paljon. Noutokapulaa se piti tosi löysästi suussaan, mutta teki hauskan jutun. laitoin kapulan suuhun ja pyysin että kierrä, niin paineli a-esteelle kapula suussa ja kiipesi sen ja sitten kävi kiertämässä sen puun mitä piti. Heh, siis ihan kiva asenne. Eteenmenossa todella yrittää edistää, joten lähetin eteen perusasennosta. Lähtee hienosti ja laukkaa hyvin, maahanmenoon vaati kaksi käskyä. Metristä hyppyytin erikseen, siinä hyppää, mutta se tekniikka :-( Joten hommaa olisi ihan kovasti tuon suhteen. Syksyn jälkikoekalenteri näyttää melko laihalta. Ainoa koe mikä sopisi meidän kalenteriin olisi Säkylä 24.9 ja maastojen puolesta luulisin, että oltaisiin tuolloin valmiita. Mutta tuohon kokeeseen haluaa ehkä moni muukin. Soittoaikana luulen, että puhelinlinjat on tukossa. Ja meille se on ainoa mahd. koe eli jos ei tuonne päästäisi, on tämän vuoden jälkikokeet siinä. Syyskuu näyttää meillä ylipäätään melko aktiiviselta, siellä on kaksi evl-koetta peräkkäisinä viikonloppuina, yksi luonnetesti Aronilla sekä Jessica Svaljungin koulutus, jota odotan kovasti. Joten mietin, onko järkevintä keskittyä vaan tokoon ja jättää JK2 tavoittelu ehkä ensi kevääseen? Joulukuussa olisi tamskissa vappu Alatalon hyppyseminaari, jos sinne päästäisiin ja saataisiin hissun kissun tuo pk-metrinen kuntoon. On tää vaikeaa. Mutta jäljen treenaminen ja metsätouhut on niin kivoja. Ehkä se ensi kevät ei ole niin kaukana kuitenkaan vai onko?

Tokotreeniä Hakametsässä

Näyttelynjälkeen vähän perheen ruokintaa ja sitten jäähallin eteen, muu perhe meni kannustamaan Tapparaa, minä treenaileen siksi aikaa lähistölle. Seuraksi saatiin Maija kera kahden belgin :-)
Aronin osuudet alkoivat paikalla-oloilla. Aloitettiin makuulla ja tämä meni ihan normisti, oltiin puskassa piilossa ja määrittämättömän ajan koirat siellä makoilivat. Sitten tehtiin istuminen, kauhukseni huomaan, että tässä on nyt ongelma, joka alkoi eilen. Aron meni jopa kaksi kertaa maahan istumisen aikana. Just. Ihmeen hyvin menikin jopa vuosi, ettei kertaakaan kokeillut voiko tässä liikkeessä tehdä jotakin toisinkin kuin istua. Voi himputti. Onneksi Maijalla oli tähän viisaat sanat, olishan toko ihan tyhmää, jos aina kaikki onnistuis. Ilmeisesti ollaan tehty aina vaan samalla kaavalla ja nyt kaava on tylsä.

Kotona oli tietty pakko katsoa, että miten paha ongelma on, joten koira istui kotipihassa, minä mittaan aikaa piilossa ja Petri katseli Aronia. Mennessä piiloon pudotin Aronin possun matkalle, josko sitä tuijottamalla pysyisi ajatus kasassa. Tulin piilosta 2 min jälkeen ja Aron istui, palkaksi sai possunsa. Tehokuurille nyt tän istumisen suhteen.

Maijan kanssa tehtiin Aronille parissa osassa liikkeitä:
-Ruutu: tässä onnistunut meno merkin kautta tyhjään ruutuun ja seisahtuminen sinne ok, kun käskyni on lievä. Erikseen tehtiin merkille menoa ja ruudun yhteydessä ne semmosia ihan ok-merkkejä.
Ruudun loppuosassa Aron pysyi, jopa niin hyvin, että piti ottaa kahteen kertaan, kun ei ymmärtänyt tulla ekalla kerralla.
-tunnari: Maija vei kapulat, mielestäni pidin kapulaa sen evl-ajan eli ihan hetken ja toi oman, luovutuskin hyvä.
-ohjattu: merkille menoja erikseen, mun oma asennekin on huono tähän merkin kautta noutoon, Maija sen huomas. Vein koiran merkille ja siitä piti hakea vasen, nyt oikoi ja päätyi keskikapulalle, uusinnalla meni oikein. Sitten tauon jälkeen tehtiin liikkeen omaisesti koko juttu ja haettiin oikea, nyt hyvin ellei ota huomioon sitä, että merkille menessä pudotti vauhdin puolessa välissä raville, hyvä oikean haku kuitenkin.
-z-liike: maahan-istu-seiso. Kriteerinä oli, että liikkeelle lähdössä pitää olla kontakti ja tämän kriteerin kanssa onneksi Maija oli tarkkana. Itse lipsun niin helposti siitä yksin. Joten alkua piti ottaa ihan pariin kertaan, että päästiin eteenpäin. Sitten koko liikettä päästiin viimeiselle sivulle asti, kunnes seiso-käskyn kanssa koira kävi istumaan. Ja eikun alusta koko homma, nyt koira oli tarkkana ja teki koko liikkeen kaikkien asentojen kanssa oikein. Superkehut ja tähän oli hyvä lopettaa.
Kiitos Maijalle seurasta!

Nokian näyttely

Aronin kanssa Nokian näyttelyssä, tuomarina Gunnel Holm.
Ensimmäistä kertaa käyttöluokassa :-)

Isohko uros, jolla on hyvä pää ja hyvät korvat. Hyvä purenta. Voimakas rintakehä. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat. Liikkuu lyhyellä etuaskeleella, hyvät takaliikkeet. Kantaa häntäästä liian korkealla liikkeessä.
ERI.

Tokotreenit, jotka haluaisin unohtaa

Tänään valkkuryhmän tokoilut Hervannan näyttämönpuistossa. Tyhmä paikka!

No alkoi kyllä ihan positiivisesti ja Aronilla loistava asenne. Verryttelin vähän kierrättämällä jalkapallomaalia ja tässä yksi stoppi, yksi maahanmeno ja pari kertaa vapaasti lelulle.
Sitten otettiin paikallamakuut, alas menot vuorotellen ja Aron värähti viereisen maahanmenokäskyllä, mutta odotti hyvin omaa ja käskystä hyvin maahan. Mentiin piiloon ja hyvin jäivät koirat, takaisin tullessa huomasin, että jätettiinpä me koirat kovin vierekkäin, varmaan metrin välein, mutta hyvin makasivat. Ylös nousi toisen käskyllä, höh.

Omalla kierroksella Aron aloitti luoksetuloilla, joista otin ensimmäisen heti leluun käskyni jälkeen ja toisella annoin laukata pidempään ennenkuin lelu esiin. Hyvin meni nuo alut. En taida paljoa uskaltaa stoppailla, kun ennakoinnin vaara on.
Sitten merkki ja ruutu. Saan melko kivasti viriteltyä koiran ensin merkille ja ruutun, mutta nyt ennakoi merkillä pysähdystä ja pysähtyi merkin eteen, huoh. Jatkettiin liikettä ja lähti hyvin ruutuun, mutta seis käskyllä kävi maahan, kuten kotonakin teki viikolla. Nyt kaukokäskyllä ylös seisomaan ja vasta tämän jälkeen kävelin kohti ruutua kehumaan, että hyvä poika. Uusinta ruutu oli suoraan leluun, tässä merkille meno ensin ja ei se merkki vaan ollut mikään hyvä edelleenkään. En olisi koskaan uskonut, että merkille meno on meille kaikkein vaikeinta.
Sitten z-liikkeen ekaa suoraa ja sitä liikkeelle lähtöä, pitää kontaktin, jes! Pari toistoa riitti tätä.
Vuorossa vielä tunnari, Kati vei kapulat, jännittävää oli, sillä nosti jotakin kapulaa, mutta päätyi omaan. Luovutuksessa kapula meinaa pudota koiralta. Oma kuitenkin on parasta.

Tämän jälkeen alkoi alamäki, enkä muista enää, että missä järjestyksessä tapahtui. Mutta seuraamme liittyi tavoitteellisten ryhmästä Salla ja Marke ja tehtiin heidän iloksi ryhmäliikkeet ja aloitettiin istumisella. Koirat jäi hyvällä asenteella, mutta ennenkuin minuutti oli kulunut huusi Kati, että Aron meni maahan. MItä? Tätä ei ole tapahtunut vuoteen. Kokonainen vuosi on ollut pelkkiä istumisonnistumisia ryhmässä. Olin niin ylpeä Aronista, että tää me osataan. Näin tippui närhi puusta. Kävin nuhtelemassa Aronia ja jätin istumaan, lopun ajan istui.
Sitten jatkettiin makuilla, meni hyvin maahan ja me mentiin pusikkoon. Piilopusikon ja koirien välissä kulki yleinen kävelytie ja eikös joku ääliö mieshenkilö tuo jotakin dopermannia muistuttavaa uroskoiraa flexissä ja antoi sen sinkoilla flexin päässä. Näin piilosta, että nyt on paha paikka. Tämä vieras koira meni nostamaan jalkaansa meidän treenitavaroille ja olisko ollut Anun Tuittu, joka totesi varoitushaukahtamalla, että nyt tulit lähelle. Tuittu oli meidän tavaroiden vieressä. Ja tästä Aron pomppas makuusta ja minä yhtä nopeasti karjaisin maahan. Siihen jäi pari metriä edempänä kuin muut. Järkyttävää!!! Olen shokissa.

No teki mieli vielä harjoitella ohjattua noutoa, mutta samaan aikaan tulee joku toinen urpo ja elvistelee, että menkää muualle koirienne kanssa ja paskooko ne tähän nurmikentälle, sun muuta typerää. Meitsillä kuohui mielessä, että mikä euroopan omistaja toi luulee olevansa. (tosi hyvä mielentila treenata).
Eipä siitä ohjatusta tullut sitten mitään, koiran merkille meno on säälittävää, oikea hae ja koira näki oikealla olevan merkin, jolle se sitkeästi yritti mennä. Ja sitten meni pakka sekaisin. Vasemmalla oli ruutukin näkyvissä, sinnekin piti yrittää. Lopulta saatiin koira merkiltä oikealle, mutta olipa ärsyttävää. Parempi lähteä kotiin. Oltiin niin huonoja, että ei meistä taida tulla tänä vuonna vielä ykköstuloksen tekijöitä. Evl- on niin vaikea. Tai mä en vaan osaa.

Jäipäs treenit nyt kaivertamaan, ei muuta kun Suoraman kentälle tai tukehdun harmiini.
Nyt ruutu keskellä hiekkakenttää ja merkin kautta ruutuun, sanoin seis-käskyn pehmeästi ja koira jäi seisomaan eikä heittäytynyt maahan. Huomasin tässä kohtaa, että olen alkanut sanoa ruudun seis-käskyn samalla äänenpainolla kuin eteenmenon maahanmenon, joten ei ihme, kun käskyn sanoo pehmeesti, ei mene maahan. Eikä Aron edes tarvitse mitään kovaa käskyä tuohon, joten mistä lie se minulle tullut. Jäi seisomaan melko eteen ruutua, mutta sitä ei nyt hinkanta. Seisoi kuitenkin ruudun sisällä ja palkka nyt tästä. Sitten toinen ruutuun meno merkin kautta toisesta suunnasta, tämä onnistui myös seisomisasentoon saakka.
Sitten oma tekemä tunnari, tämän teki hyvin, toi oman vaikka kapuloille mennessä potkaisi sitä tassulla ja kapula lensi kauemmaksi rivistä. Myös luovutus hyvä.
Ja ohjattu, vein itse kapulat ja koira meni merkille ravilla, en hyväksynyt tätä, vaan kyllä pitää laukata, nyt otettiin vähän vauhtia ja meni hyvin, haettiin vasen ja hyvin meni. Sitten saikin jo laukkailla possu suussa ja olla maailman paras.

Huomenna ollaan aamupäivällä Nokian näyttelyssä, saa nähdä miten Aron kantaa häntäänsä, se on meillä kai ratkaiseva juttu :-)

Jälki nro 8.

Tänään ei ole iltasella agilityä, joten päivän ohjelma sisälsi jälkimetsää. Ajelin Kangasalan ja Pälkäneen rajalle Vehoniemen konnuille ja minulla oli siellä jo etukäteen katsottuna yksi hyvä jälkipaikka. Ja kun jälki vanhentui, lenkkeilin tunnin verran Aronin ja Elviksen kanssa. Jimmy jäi kotiin, kun se ollut kovin väsyneen ja ärtyneen oloinen tällä viikolla :-( Murisevat Aronin kanssa iltaisin toisilleen, mikä on todella ärsyttävää.

Mutta siihen jälkeen, se näytti kävelyni jälkeen täältä:

Laitoin jäljelle 6 keppiä. Olin miettinyt jo monta kertaa, että miksi viimeksi jäi 3 keppiä maastoon. Ja miten nostaa Aronin motivaatiota bongata kepit minulle. Joten tänään oli uudet aseet taskussa, kissanruokaa ja makupalapurkki. Oletin etukäteen, että Aron tykkää Whiskas kanaa ja maksaa hyytelössä. Ja kahden ekan kepin alle laappaisin vähän kädellä vahvistusta.

Janan suunnittelin sellaiselle hyvällä polulle ja itse jälki kulki noin 40m päässä, tähän tein myös käsiavun maahan, juuri siihen kohtaan,missä koira kulkee polkua ja pitää tuikata vasemmalle koivikkoon.

Mielenkiinnosta laitoin sporttrackerin päälle jälkeä ajettaessa. Hassua oli, että jälki oli ajovaiheessa vähän lyhyempi tuon mittaajan mukaan, mutta jos tarkkaan mietin, koira tekee työtä siellä liinan päässä ja itse ehkä oikaisen, varsinkin kun tänään tiesin, missä on kulma, enkä kuitenkaan itse kävellyt sinne kulmaan saakka.
Janalla Aron lähti polkua pitkin tosi hyvin, meni jäljen yli ehkä metrin, eteni nimittäin laukalla tuolla polulla, metrin oli ollessa käänsi tiukan vasemman ja jäljen nosto oli mielestäni loistava.

Ensimmäinen pätkä oli sellaisessa kuivassa hakatussa kuusikossa, siinä Aron vähän tarkisti jälkeä, mutta eteni hyvin ekalle kepille. Nyt jokaisella kepillä ensin hihkuin hyvä koira, heittelin keppiä noin 3 heittoa ja kehuin samalla, että superkeppi, sitten avasin kissanruokaa ja sitä maisteltiin makupalapurkin kanssa. Ja sitten jatkettiin. Näin tein kaikilla kuudella kepillä, jotka Aron löysi.

Ekan kepin jälkeen olin tehnyt kulman ja jälki jatkui hetken polkua pitkin ja tästä takaisin metsään. Polkuosuus tosi hyvin, mutta siellä metsässä Aron meni reippaasti yli jäljestä, mutta ilmavainulla paikallisti itsensä kakkoskepille. Metsä oli tässä kohtaa sellaista vain sammalmetsää, ei mitään ylimääräistä risua eikä muuta kasvillisuutta. Ehkä tämän helkkokulkuisuuden vuoksi irtosi jäljestä. Loppu meni hyvin, viimeisessä kulmassa teki ison tarkistuskaaren ja itse seisoin paikoillani koko ajan. Tämän vuoksi ei kannata ehkä tehdä itse kovin usein jälkeä, sillä tällä saatoin näyttää, että tiedän missä jälki kulkee eikä se niin pidä mennä.

Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Juoksentelua ja aamutokot

Tänään on mun toiseksi viimeinen lomapäivä. Ja kun lomaelämä sopis niin hyvin mulle. Mutta tänään siis lapset ensin koulutielle ja sitten koirien vuoro.

Aamutoko kotipihassa, tein ruudun valmiiksi ja vasta sitten hain Aronin. Viritys "merkki ja ruutu" ja merkki haetaan katseella "edessä"-vihjeen avulla. Ja meni loistavasti merkille ja siitä vielä paremmin ruutuun, ruudussa oli possu odottamassa. Ruudun ja ohjatun merkeillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Miten ne saa yhtä hyviksi?
Sitten tyhjään ruutuun lähetys, kaikki muuten hyvin paitsi että seis käskyllä liukui maahan, siellä makasi täydellisessä paikassa, mutta ei tää nyt näin pitäisi mennä. Kaukokäskyllä pyysin seisomaan ja näin tapahtui. Näitä sattuu aina silloin tällöin,vaikka suurin osa Aronin ruuduista palkataan tuohon seisomiseen. Sitten siirsin merkkiä ja mentiin ruutuun eri suunnasta pihaa, hyvin hakee kyllä ruudun, nyt vaan jäi seis-käskyllä kovin eturajalle. Tätä korjattiin parilla ihan lyhyllä matkalla ruutuun ja lopuksi vielä yksi pitkä laukka "possuruutuun". Aronin pehmolelu possu on nykyään sen mielestä maailman ihanin palkka, tosin possu alkaa näyttä melko reppanalta.
Sitten taas z-liike. Aloiteltiin pelkällä ekan suoran seuraamiseen lähdöillä ja kontakti löytyi sukkelaan. Päivän asentojärjestys oli maahan-istu-seiso. Nyt tein koko liikkeenä ja vasta viimeisestä perusasennosta palkka. Mietin tätä liikettä eilen kovin pitkään, siinä olen palkkaillut välillä joka asennon jälkeen, eilen palkka tuli aina mukaan lähtiessä, Aronin olisi varmaan hyvä oppia, että hiljaisuus eli se liikkeen jatkuminen ei merkitse virhettä, vaan sitä, että oikein menee. Joten tänään koko liikkeenä tuo setti ja teki loistavasti. Jopa ensimmäinen seuraamissuora oli kontaktissa ja hyvin. Tästä riemuittiin yhdessä.
Lopuksi yksi kaukojen aloitus, 10 metrin päästä yksi seisomaan nousu ja aamun treenit oli siinä.
Sitten lähdettiin juoksulenkille Aronin ja Elviksen kanssa. Kesäloman aikana meikäläisen kunto on päässyt repsahtamaan, joten nyt taas viikottaiset juoksut kehiin :-) Mittasin sporträkkerillä, että juoksumme osuus tänään oli 3.52 km ja aikaa tuohon meni 21:15. Olin kuollut. Siihen alku ja loppukävelyt päälle. Tosi säälittävää, mutta jos tuo on pohja-aika niin siitä on hyvä aloittaa. Menin tuolla Kangasalan harjussa ja maasto vaihtelevaa, helpompaa kai juosta koko ajan tasaista. Mutta urheilu jatkukoon.

Pienet tokot ja hieronta

Aamusella ehti yhden kerran treenaileen ennen hierojan tuloa.
Aloitin seuraamaan liikkeelle lähdöillä, nyt olen päättänyt pitää tiukan linjan ja linja pitää :-)Liikkeelle ei lähdetä, jos pudottaa kontaktin tai eikä sitä sovi pudottaa kahden liikkeelle lähtevän askeleen jälkeenkään. Joten ensin ihan niitä, että otan itse perusasennon ja odotan hetkeä, että koira on itse sivulla ja ottaa kontaktin, näistä heti palkka. Eikä tarvinnut tänään odotella. Sitten sana seuraa ja naks tästä jos piti tilanteen hallussa. Ja tästä vielä muutaman askeleen lähtöjä, hyvin Aron hoiti osuutensa. Näitä teen nyt päivittäin.
Sen jälkeen kerrattiin jäävät, otin aina lennosta seuraamaan ja seurasikin ihan ok, siitä asennot seiso-maa-istu. Palkkasin aina vasta siinä tilanteessa, kun otin mukaan. Kaikki asennot meni nappiin. Olipas Aron hyvä.

Sitten sitä merkkiä ja ohjattua. Vein itse kapulat 5 metrin syvyyteen. Ja vähän kokeilin, millä saisin Aronin syttymään edes vähän enemmän lähtemään merkin taakse. Kokeilin palloa merkin takana, hetsaamista ennen käskyä, mutta paras tulee, kun saa lähteä lennosta, perusasennosta lähtö pilaa Aronin mielestä kaiken. Merkiltä haettiin ensin oikea ja myöhemmin vasen, kummassakaan ei epäröintiä.

Lopuksi vaan puunkiertoa ja palkkaa siitä, että ei ennakoisi stoppia minua kohti tullessa. Possun kanssa leikkiä loppuun. Hyvä mieli kummallakin.

Sitten tuli Terhi hieromaan Aronin. Onneksi ei löytynyt mitään suurempaa. Juoksutin Aronin pihassa edestakaisin ja ympyrällä kumpaankin suuntaan. Ei mitään näkyvää, onneksi. Hieronnassa Terhi sanoi, että Aronin lihakset ovat pintakireät, huomaa, että ollaan kesänaikana treenailtu paljon. Aron vinkaisi käsiteltäessä vähän sieltä ja täältä, mutta hetken käsittelyn jälkeen sen silmät lupsuivat. Eli ei mitään selkeää jumipaikkaa, eniten vinkaisi eturaajojen lihasten kiinnityskohdissa. Terhi paineli kyynärnivelen seutua ja sitä sai ihan painella, nivelissä tai luissa ei reagtioita. Koira antoi myös venyttää itseään tosi hyvin, joten onneksi näin. Tämän loppupäivän pitänee huilata, höh. Mulla on ihan kova toko-into saada koira mahdollisimman hyväksi piirinmestaruuksiin. Ja onhan siellä meille kummallekin eka kerta evl-luokassa, joten parempi yrittää valmistautua siihen mahdollisimman hyvin.

Näyttelytreeniä ja tokoa

Aron on menossa ensi viikonloppuna Nokialle koiranäyttelyyn, ei olla harjoiteltu tuota varten lainkaan, joten tänään oli korkea aika vähän katsastaa tilannetta.
Pidettiin Annan kanssa agilitykisojen ohella pieni treenisessio Hervannassa ja aloiteltiin se näytelmätreenillä. Katsottiin yhdessä ensin vähän juoksuvauhtia ja Aronilla nousee häntä tosi herkästi suorastaan kippuralle, jos se ego saa yhtään vahvistusta. Monen kierroksen jälkeen satuin murahtamaan Aronille jostakin ja tämän jälkeen se juoksi häntä sallituissa rajoissa. Jos sillä on yhtään kivaa ja tai hienoa, nousee häntä. Pitäneekö mennä siis murmur asenteella kehään? Ja seisottaminen sujuu ihan ok paitsi, kontaktin pito seisatuksen aikana ei ole meille hyväksi. Joten tässä riittää, että Aron katselee tylsiintyneenä jonnekin eikä minuun. Testailtiin paria juttua ja näillä mennään.

Tokoiltiin myös ja mukavasti sitä treenattavaa löytyy loputon lista:
Z-liikkeessä Anna arpoi meille järjestyksen joka oli seiso- maa- istu. Kaksi ekaa asentoa onnistui, mutta taas kerran istumisesta tulikin niin vaikea. Ja seuraaminen/ lähinnä liikkeelle lähtö vaatii todellista työstöä nyt. Heti kun sanon seuraa, kääntää Aron päänsä alas tai pois, jos lähden eteenpäin nostaa se päänsä vasta parin askeleen jälkeen takaisin kontaktiin. Ja monen monituisen kerran olen antanut sen tehdä tuon. Eikä ihme, että ekan suoran seuraaminen on huonoa. Samaa näkyy myös siinä, kun otan tuolla z-kuvilla koiran mukaani seuraa käskyllä, lähtee nahkeesti.

Ohjatussa on kyllä mielenkiintoista meininkiä. Itse merkki yksittäin on mukiinmenevä, ei missään asteikolla hieno. Mutta menee sinne. Heti kun liikkuri vie kapuloita sinne taakse, on merkille meno todella surku, ihan kun ne kapulat veisi kaiken terän koirasta. Ja tänäkin aamuna treenailin pelkkää merkkiä niin, että sen takana oli 3 metrin päässä kaikki kapulat, siinä ok, mutta liikkurin osuus jostain syystä häiritsee, vai onko se, että koira joutuu odottamaan sen koko ajan siinä sivulla kun liikkuri kulkee siellä jotenkin mieltä alentavaa. Merkiltä lähtemiset annettuihin suuntiin sujuvat kyllä, mutta huomasin, että oikoo edelleen mielellään ja tätä saatiin vähennettyä niin, että kapulat oli 5m syvyydessä. Ja kapulan luovutus eteen suoraan on vaikea Aronille, jos se tulee reilusti oikealta minua kohti.

Tunnari onnistui kokeenomaisena loistavasti, Aron teki hyvän työn.

Luoksetulossa vahvistettiin sitä, että pitää asennon vaikka liikkuri sanoo mitä, tämä onnistui, ei lähde ennen aikojaan. Mutta kaikki luoksetulon vauhdit saisivat olla kovempaa. Joten vauhtia tähän lisää.

Jälki nro 7, esineet ja pienet tokot

Tälle päivälle oli sovittu Kärnän Sarin kanssa metsätreeniä ja Aronia tarkkaillen lähdimme liikenteeseen jo aamusta. Aron ei mielestäni onnu, liikkuu iloisesti, mutta ihan kun sillä olisi jumitusta etupäässä. Lähdettiin siitä huolimatta jälkimetsään.
Ensin vaan käytiin kannustamassa Pipsa-bordercollieta Takuttien agilitykisoissa, saivat -5 siltä ensimmäiseltä radalta mikä nähtiin, mutta kivan ja hallitun näköistä menoa.
No jälkitreenit tehtiin Sarin kanssa Teiskon tien varteen, siellä oli sellaista hyvin kallioista ja sammaleista mäntymetsää ja hyvä jälkipaikka oli. Itse tein Kurtille 1.4 km pitkän jäljen ja kyllä oma kunto oli koetuksella tuota talloessa, siellä oli meinaan kalliota ja jyrkkääkin rinnettä.
Ensin käytiin kuitenkin esineillä. Siinä heti alkuun kiemurteli maassa kyykäärmeen poikanen, jätettiin henkiin, kun meni eri suuntaan missä meidän ruutu oli. Kuitenkin tieto siitä, että kyitä on oletettavasti enemmänkin. Onneksi tehtiin nopeat treenit. Ruutu täysi kokoinen ja toinen treeni nyt Aronille, missä vietiin yhdessä esineet ruutuun ja jätettiin ne sinne. Ja aika sukkelaan ne Aron kävi hakemassa ne.

Aronin jälki 1½ vanha, pituus 900m ja 6 keppiä jäljellä. Jana suopursuissa ja Aron etenee kivasti suoraan kohti jälkeä. Taisi mennä muutaman metrin yli jäljestä kunnes kääntyi sieltä oikeaan suuntaan ja matka alkoi. Taisi varmistaa vielä jotakin, mutta päätyi itse oikeaan suuntaan. Jälki kulki näillä poronjäkäläkalliollilla, välillä kivettiin ylös ja sitten taas alas. Jälki kulki myös erään hakkuuaukean läpi ja lisäksi siellä oli paljon polun ylityksiä sekä jälkeä polulla. Nämä polut olivat vaikeita Aronille, varmistelee tosi paljon. Ja keppejä nousi vain 3 eli toiset kolme jäi sinne metsään. Eka ja vika nousi, mutta huolestuttavaa oli, että noin monta jää. Kun edellissä jäljillä Aron on ollut tosi varma kepeissä. Onneksi se nosti ihan itse viimeisen kepin ja pääsin palkkaamaan, mutta nyt täytyy selkeästi panostaa keppeihin ja niihen motivoimiseen. Sekä tarjota lisää jäljestyskokemuksia Aronille.
Sarin Kurt oli ihan älyttömän hyvä ja selvitti todellisen haastejäljen. Ihan huippu!!

Jotta agilityä näkisi riittävästi, lähdin vielä katsomaan Annan ja Nellin agilityä, jotka tekivät yhden yliaikanollan sekä nollaradan mini kolmosissa. Kivaa oli nähdä myös Niutasen Erjaa ja Hillaa tositoimissa agilityradalla.

Iltasella tokoiltiin vielä hiukan kotipihassa, vähän merkkiä, ohjatun molemmat suunnat sekä tunnari. Kaikki onnistui.

Huomenna saadaan jännittää pk-suomenmestaruutta, lisää Annan (Pipsa sekä Nelli) agiratoja, Kurtin näyttelyä, Jäbän näyttelyä ja mitäs vielä.....

Tokotreeni Hervannassa

Ja taas uusi treenipaikka, tokon valmennusryhmä kokoontui tänään Hervannassa näyttämönpuistossa. Hyvä, että tulee treenailtua eri paikoissa.
Nyt lähdettiin kuitenkin varovaisesti liikenteeseen, olen ihan ollut näkevinäni, että Aron keventää oikeaa etujalkaa. En tiedä näenkö harhoja, sillä on kuitenkin lenkkeilty eilen ja tänään ihan normaalisti ja siinä kun koira painelee metsässä vapaana, en huomaa mitään. Soitin kuitenkin Terhi Laineelle, joka tulee maanantaina hieromaan ja katsomaan Aronin. Koitetaan siihen asti ottaa vähän kevyemmin ja välttää mm. hyppäämistä. En tiedä olenko seko, sillä mitä enemmän alkaa tuijottaa koiran liikettä, sen hullummaksi tulen.
Tänään treenit alkoivat paikallaoloilla. Istuminen meni hyvin, oltiin pusikossa piilossa. Paikkamakuussa Aron oli ihan rivinsä reunimmaisena ja nyt taisi mennä kaksi kertaa maahan ennen omaa käskyä jonkun muun käskyllä. Tätä pitänee taas palautella muistiin. Itse makuu varmaan hyvin, oltiin taas siellä puskassa piilossa. Ja makuun aikana syötiin Miinun leipomia herkullisia suklaa muffinsseja, kun Bertta oli pätevä viime viikonloppuna.

Aronin yksilötreeni alkoi kontaktin pitämistreenillä. Monet ihmiset häiriköivät sitä ja menihän tuo noihin juttuihin mukaan, kuten Kati veti frolicin avulla Aronia pois sivultani. Tai kävi maahan, kun Anu oikein painokkaasti käski. Mutta monessa häiriössä piti kontaktin ja sai siitä naksua ja namia.
Tästä z-kuvioon. Koska liikkeestä istuminen ei onnistunut tässä koko liikkeessä viime viikolla, olin suunnitellut Aronin päänmenoksi uuden jutun, ensin z-kuvio niin, että asennot oli seiso-maa-seiso, näissä asennot meni oikein. Sitten seuraava z oli kaikilla käsky kohdilla vain istu. Näissä istuminen oikein kaikissa kohdin, sangen pätevää. Seuraaminen tuossa alkavalla suoralla voisi olla vielä paljon parempaa.
Ja tästä tunnariin. Kisamainen tunnari, kapula rivissä keskellä. Meni laukalla kapuloille, haisteli hätäisen oloisena, saattoi nostaa yhtä kapulaa hampaillaan, oli ainakin niin sellaisen oloista, että ihan just nappaa väärän. Luojan kiitos päätyi siihen omaan ja toi sen. Tuonnissa pureskelee tunnaria, joten yritetään tehdä tälle osalle jotakin pikapuoliin. Selvästi siis vielä vähän vaikeuksia tehdä kisamainen suoritus, mutta tärkeintä kaikista on tuoda se oma!

Muiden suoritusten aikana tein vähän kaukoja, kun ympärillä oli kivasti häiriötä.

Sitten lopuksi tehtiin Katin kanssa ohjattu nouto. Kapulat normietäisyyksillä merkistä, mutta vietynä hiekalle, että Aron näkee ne. tehtiin kokeenomaisena koko liike ja merkille meno saisi olla parempi, tai se paikka suorempi siellä merkin takana, kuunteli hyvin käskyni ja lähti vasen hae käskyllä ihan oikein, hihkuin jessiä heti kun oli päätynyt oikealle kapulalle.
Erikseen ilman noutoja otettiin tuota liikkeen alkua, sitä että koira on siellä merkin takana ja liikkuri sanoo käsky, vähän Aron ekalla kerralla hytkähtelee, uusinnalla pysyi tarkkaavaisena paikallaan ja sai rakkaan possunsa tuosta palkaksi. Olipas hyvilläni, että joku punainen lanka on saatu kiinni tässä liikkeessä.
Kaikkien höntsäillessä omia otin vielä pätkät seuraamista. On hyvä idea, jos Aron tiputtaa kontaktin, peruutan itse tai väistän karkuun, näin sain Aronin pitämään paikkansa ja kontaktin paremmin ja pääsin palkkaamaan hyvässä kohtaa. Vähänkös oli kiva onnistua tänään!

Monen lajin treenipäivä

Aamupäivällä tokoilin kotipihassa, ei kyllä pitänyt mutta en mahtanut mitään.
Naksuttelin kahteen kertaa 3 jäävää asentoa läpi, koira oli pätevä, teki mitä sanoin eli ei yhtään virhettä näissä.
Kierroista stoppeja, näissä maa-käsky ei ole niin hyvin hanskassa kuin luulin, pysähtyi seisomaan ensin.
Ja yksi tunnari, jossa naapurin täti hajusti muita kapuloita. Tässä Aron oli varma hommasta, meni kapuloille, haistoi heti oman sijaitsevan rivin keskellä, vertasi hajua vain viereiseen kapulaan ja nosti sit saman tien oman, ei siis koko rivin haistelua. No tästä mä tykkään, kun Aron näytti niin varmalta tuossa hommassa.
Ja lopuksi vähän seuraamista, missä naksuttelin hyvästä paikasta.

Illansuuhun oli sovittu metsätreenit Miinun kanssa. Tehtiin ensin toisillemme jäljet ja sitten mentiin esineruutuun.
Aronin esinetreeni oli tänään Pian viime viikon vinkin mukainen, eli vietiin Aronin kanssa yhdessä 3 Miinun omistamaa esinettä. Kyseessä siis mielikuvatreeni, missä yritän purkaa sitä kaavaa, jota Aron tekee esineruudussa. Joten yhdessä vietiin esineet takarajalle 2 ja yksi keskellä takana, ruutu oli täyskokoinen ja Bertta oli painellut siellä jo meitä ennen. Jätettiin siis esineet ja mentiin Aronin kanssa eturajalle. Ja Aron teki elämänsä parhaan esineruudun, se meni ihan suoraan ekalle esineelle miljoonaa, tuli yhtä lujaa takaisin, seuraava lähetys tuotti myös esineen ja nyt Aron ei laukannut sinnepäinkään, mistä edellinen esine löytyi (jee, tätä mä halusin). Sitten vielä kolmas esine, nyt se keskellä oleva, löytyi myös hirmu äkkiä. Olipas kiva treeni!!

Aronin jälki oli tänään 1½ vanha sisältäen 5 keppiä. Jana oli tehty sellaiseen sammalrinteeseen, että koiran piti laukata rinnettä ylös ja siellä rinteen päällä kulki jälki. Aron lähti hienosti, meitsi juoksi perässä, rinteen päällä näin, että se nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Ja meni ihan hirveetä vauhtia ja liina pääsi kädestäni irti. Nyt tein kyllä oman juoksuennätykseni, mutta ei sekään riittänyt. Tiesin, että jos koira painaa ekan suoran täydellä laukalla, ei tasan nouse keppi, mikäli siinä sellainen on. Onneksi ei ollut ja jälkisuoralla olevassa kulmassa sain koiran kiinni ja kulman jälkeen oli eka keppi. Huh, nyt en kyllä päästä enää liinasta irti. Matka jatkui kakkoskepille täydellisesti, jostakin vesakon alta nousi keppi ja Aron oli itsekkin innoissaan tästä kepistä. Mutta sitten, voi nyyh. Jälki jatkui polkua pitkin, tämä on tosi vaikea Aronille, siinä polulla on voinut kävellä joku ja niin kävi, että Aron paineli polkua pitkin tukka putkella eteenpäin ja jälki olisi tuikannut jossain kohdin siitä polulta vesakkoon. Ja näin hukattiin jälki ja pyörittiin ja pyörittiin. Vein koiran polun alkuun takaisin ja näytti, että koira nosti sen jäljen sinne vesakkoon, mutta en tiedä. Tämä ryteikkö oli niin tiheää, etten nähnyt koiraa hetkeen, pitelin vain liinan päästä kiinni ja yritin selviytyä perässä, vaan ei onnistunut, oltiin jossakin tosi kaukana ja ei auttanut kuin palata autolle ja huudella Miinulle, joka tuli jossain perässä, että mennään autolle takaisin. Otin jo jälkivaljaat irti ja mietin siinä autolla, että mitäs tehdään. Tiesin, että jäljen pää ja 2 viimeistä keppiä olisi löydettävissä, sillä Miinu kertoi jäljen kulkevan lähellä autoja. Tehtiin sitten tavallaan uusi jälkitreeni, lähetin koiran sammaleikkoon ja sinne se meni suoraan ja nosti Miinun tekemän jäljen ja jäljesti hitaasti ja supertarkasi nyt nostaen kepin tuolta suoralta. Sitten vielä jatkettiin ja koira jäljesti yhden pätkän vikalle kepille, joka nousi varmasti. Tässä loppupalkkaus ja herkkuhetki.

En tiedä olisiko koira pitänyt laittaa autoon heti sen jälkeen kun hukkasi jäljen, mutta mulla ei ollut sydäntä tehdä sitä. Koiran jälkimotivaatio oli ihan huikea treenin alussa ja työskentely tuolle kakkkoskepille saakka oli ihan mahtavaa. Sääli, että polku vei koiraa, enkä voinut tietää, oliko sillä polulla joku kävellytkin jäljen vanhentumisen aikana. No, Aron teki todella töitä kahdelle vikalle kepille sen näköisenä, että en varmaan hukkaa nyt tätä jälkeä.

Tästä olikin sitten tunti aikaa siirtyä illan agitreeneihin. Siellä koettiin onnistumisia. Tehtiin kahta ratapätkää, jotka molemmat alkoi esteen takaakierrolla, sen jälkeen meitsin piti juosta sellainen suora, jossa koira hyppäsi hypyn, pituuden ja renkaan läpi ja renkaalle piti ehtiä tekemään persjättö ja sillä kääntämään koiran sivussa olevalle hypylle. Hauskaa oli, Laura huusi, että juokse ja minä juoksi, silti Aron jostain ihmeen syystä oli mua nopeampi :-)
Toinen treeni alkoi myös hyppyesteen takaakierrolla ja jatkui takaaleikkauksella kohti este-erottelua, putken suut olivat puomin ympärillä. Aron luonnollisesti oli putkessa, tein mitä tahansa :-) Laitettiin sitten lelu siihen puomin suulle ja sitä kautta saatiin toistojen jälkeen luopumaan putkesta.
Tallin toinen puoli oli tyhjillään ja siellä kävin tekemässä puomia sekä a-estettä näiden sujuen hyvin. Annoin koiran myös hiukan irrotella, kun oltiin kerta vauhtiin päästy. Siellä oli kolmen hypyn sarja, joiden jälkeen oli putki. Hyvin Aron irtosi hyppimään ja putkeen, kun itse seisoin ekan hypyn kohdalla.
Olipas meillä hauskaa :-) Tämän päälle kävin jo lähes pimeällä vielä loppukävelyllä ja treenaaminen on kyllä mukavaa kaikesta innostuneen bordercollien kanssa.

Ohjatun kanssa menee hermot

Olen tokottanut Aronin kanssa ahkeraan. Nyt kun olen vielä kesälomalla eikä mitään ihmeellistä ohjelmaa ole sovittuna, ehtii puuhastella tokonkin parissa jopa aamuin, päivin ja illoin. Treenaillut olen itsekseni niin kotipihassa kuin läheisellä Suoraman kentällä. Eilen illalla siellä oli valtavasti häiriöitä, kun kaksi mopopoikaa rässäili mopoillaan siinä vieressä ja nurmikentällä oli menossa jalkapallo-otteluita, joten tässä hiekkakentän puolella verrytteli kokonainen nappulaliiga samaan aikaan. Onneksi Aron ei näistä välittänyt sen ihmeemmin.

Ohjattu nouto on ollut mielessäni päivin ja öin. Löydän juutuubista toinen toistaan hienompia ohjattuja noutoja, joissa koirat laukkaa miljoonaa merkin taakse, asettuvat sinne terävästi ja tekevät hyvän kaaren oikealle kapulalle. Monista yrityksistä huolimatta en itse pysty samaan. No erikseen on tehty merkkitreeniä. Tässä aina ensimmäinen merkille meno on löysä ja säälittävä, uusinnalla parempi. Merkille meno, josta pääsee ruutuun on aina parempi. Olen myös vaihdellut palkan heittopaikkaa hakien mikä on paras. No Aronin mielestä parasta on saada oma pehmopossu tuosta palkaksi ja sen eteen se yrittää kyllä parastaan.
Ohjatun suuntia on tehty leluille. Ilmeisesti viime perjantain ruudun lähellä olo sekoitti Aronin pakkaa ja tämän vuoksi tuli epävarmaksi, nyt leluille menoa on harjoiteltu ihan helposti. Sitten huomasin kotipihassa, että vaikka on vain kaksi lelua, jos ne sijaitsee pihan takarajalla, on sen vaikea hahmottaa siihen suuntaan menevä kaari. Jos teen ohjatun noudon keskellä pihaa, on koiran helpompi tehdä oikein. Aamulla kaaret vasemmalle ja oikealle näytti hyviltä ja nyt iltareenissä otin taas kapulat mukaan. Nyt kun keskikapula tuli sinne taakse, meinasi taas mennä pakka sekaisin. Koira pyöri merkin takana suunnan kuultuaan kuin pienellä ympyrällä tietämättä mihin suuntaan lähteä ja sitten se suuntasi keskikapulalle. Tässä vaiheessa napakka ei ja uusi mahdollisuus juosta merkille ja suunnata reilusti suunnan mukaan. Sain kyllä onnistuneita toistoja, mutta miten tää voi olla niin vaikeeta. Perustan kyllä jonkun yhdistyksen kuten on-ryhmä, joka on tarkoitettu ohjatun noudon kanssa sureville. En tiedä saisinko jäseniä... Viimeisenä treeninä tein nämän liikkeen kanssa tänään niin, että laitoin vasemman kapulan tilalle Aronin possun ja tiesin, että tämä ainakin onnistuu. Ja niin teki, Aron hallitsi suunnan ja kaaren ja sai possunsa.

Kaikkia evl:n liikkeitä on tehty viime päivinä. Tunnari on taas voiton puolella, tosin olen itse vienyt kapulat jne. joten kovasti odotan perjantain tokoryhmää, että saan liikkurin kanssa tuon tehdä. Luoksetuloissa olen ottanut lähinnä vain suoria luoksetuloja, niin seisomisasennosta kuin makuustakin. Äsken kentällä otin ylipitkillä etäisyyksillä ja tässä stoppi olisi voinut olla terävämpi. Mutta eipä ennakoinut ja se on hyvä se. Pääpaino meillä on näissä luoksetuloissa on nyt kunnon laukka.
Jäävissä maa ja top- käskyt on hyvin hallussa, mutta istumisen suhteen tulee eniten virheitä. Eilen sitten naksuttelin kaikkia näitä asentoja ja ei voi muuta sanoa, kuin että liikkeestä seisominen on nyt hyvä :-)

Turistina tokokokeessa ja räpellystä kotipihassa

Koska monta tuttua oli tänään Tamskin tokokokeessa, suuntasin sinne katselemaan koemeininkiä aamupäivästä.
Tarkempaa raporttia löytyy täältä.
Tuomaritoiminta näytti hyvin asialliselta, kaikille pistevähennyksille löytyi selitykset ja tuomarit näkivät kaiken.
Aron oli myös matkassa ja treenailin sen kanssa myös, noh,ohjattu nouto on meiltä nyt ihan hukassa. Onnistunut tunnari sentään saatiin tehtyä, vieraan ihmisen hajua oli kapuloissa ja hyvin Aron nosti oman.

Kotinurkissa puuhastelin tänään
-merkkitreeniä (taas ja varmaan lopun elämän) Jätin Aronin seisomaan eri paikkoihin ja sieltä piti siirtyä merkin taakse oikeaan paikkaan merkki-käskyllä. Tätä treeniä ihan sen varalta, että jääkin joskus liian kauas kokeessa merkiltä ja näin uusinta merkkikäskyllä koira siirtyy merkille. Tässä Aron oli yllättävän hyvä. Se siis tietää, mitä toivon sen tekevän merkin takana.
- Ohjattu nouto on pakko aloittaa alusta. Joten nyt vaan harjoiteltiin suuntia leluille. Oikea on selvästi hankala, sillä näyttää siltä Aron on ostanut tuon vasempaan kääntymisen. Eli oikea-käskyllä kääntyy vasempaan. Mä en kestä ja tekis mieli kirkua, mutta ei auta, jatketaan huomenna sen oikealle menon kanssa ja lelulle, ettei nouto mene nyt ihan pilalle.
-kierroillo ensin maa-käsky, sitten seis-käsky ja lopuksi vaan laukkaamista pallolle. Teki stopit hyvin.
-jääviä asentoja, kaikki muu sujui kuin unelma, mutta istuminen jumitti.

Jimmy-partis oli tänään Salossa koiranäyttelyssä. Jimmy matkasi sinne Katjan kanssa ja tuomarina oli ollut Maret Kärdi, Viro. Arvostelu kertoi näin: 11½ v. Hyvin reippaasti esiintyvä veteraani uros, jolla erinomainen luonne ja hyvässä kunnossa karvapeite. Riittävä lihaskunto, voimakas uroksen pää, hieman lyhyt kaula. Etu-asentoiset eturaajat, lyhyt pysty olkavarsi,lyhyet töpsöttävät teennäisen korkeat etuliikkeet pilaavat yleisvaikutelman, oikean mallinen rintakehä, hyvä ylälinja,hieman heikot kintereet, kokonaisvaikutelma hyvä.
Että sellaista sanoi tuo täti, mikään partis ei kuulemma miellyttänyt ja näin ollen kukaan ei ollut rop tai saanut sertejä tms. Jimmyllä oli ollut valtavan hauskaa ja Katja sanoi, että se yritti pitää Jimmyä niin, ettei lähde lapasesta ;-) Mutta Jimmy on hurmaavan leppoisa luonne, vietti taas Katjan luona 5 päivää ja oli mennyt sinne kuin toiseen kotiinsa, morjestelee kissat ja toiset koirat, joita on mali-narttu Gini, oma sisko Vichy sekä useampi brasilian terrieri. Ruokinta ohjeet oli menneet hieman sekaisin ja Jimmy oli saanut tuplamäärän ruokaa! Jimmy tietenkin oli tästä kovin tohkeissaan.

Tokoteenit jatkuu

Jos treenit menee pieleen, on se kuin kaataisi bensaa tuleen. Eli en saa mielenrauhaa, ennenkuin ollaan taas jossain paremmassa tilanteessa tämän tokon suhteen. Joten treenaan!! Yritin lahjoa Petran meille liikkuriksi. Tyttö lähtikin kentän laitaan, mutta meinasi tulla perheriita, kun Petran mielestä on hävettävää sanoa reippaalla äänellä käsky sovituissa kohdissa. Itse jouduin tsemppaamaan, ettei Aron luule tehneensä mitään väärin kun neuvoteltiin aiheesta.

Aloitettiin hyppynoudolla tai sillä ettei noudeta, palkkausta siitä tilanteesta, että kapula on heitetty ja istutaan vaan sivulla. Koira pysyi kuitenkin hyvin sivulla vaikka kapula oli heitetty ja siitä palkka, Petra sanoi tässä vaiheessa pienellä äänellä käsky, mutta ei Aron sitä kuullut.

Sitten idarin merkeille, piti tehdä ensin vain sellainen seuruu-treeni, missä seurautan z-kuvion läpi ja liikkurini sanoo käsky aina puolessa välissä. Lapsi ei osannut, Aron seurasi ja no, ekalla suoralla sen asenne ei ole paras mahdollinen, itseasiassa tsemppaa vasta ekan kulman jälkeen. Seuraava z-kierros oli suunniteltu niin, että liikkurini sanoo käsky-puolessa välissä ja teen kaikilla sivuilla istu-käskyn. Nyt ekalla suoralla jäi seisomaan (ihan sama kuin eilen) muilla suorilla teki oikein.

Sitten tunnariin. Petra vei kapulat ja itse vein sen oman sinne väliin. Aron lähti hyvin, mutta vanhan tapansa mukaan nopeasti päätyi väärään kapulaa, tässä vaiheessa en antanut tuoda sitä väärää minulle saakka vaan vähän ärähdin ja pyysin, että etsi oma. Nyt tuli se oikea. En tiedä häiritsikö Petran haju näissä muissa kapuloissa, en tiedä edes mistä tämä epäonni tässä tunnarissa johtuu. Tässä välissä pidin pienen breikin, vein uuden oman sinne Petran koskemien sekaan ja tehtiin tunnarin etsiminen eri suunnasta, nyt tuli oikea kapula ja palkitsin sen ruhtinaallisesti.

Tässä vaiheessa sai kiukutteleva Petra lähteä kotiin vaikka olisin kyllä tarvinnut liikkuria lisää....

Sitten ohjatun pariin. Myös ruutu oli valmiina ja se sijaitsi vasemman kapulan paikasta ehkä 10 sivussa. Ja ensimmäisellä vasen hae-käskyllä Aron suhautti ruutuun. Se ruutu on vaan niin magneetti. No uusinnalla pääsi kapulalle ja sai vauhdista palkan. Sitten haettiin oikea, muuten hyvin, mutta selvästi huonompi kaari on oikealle kapulalle eli huomenna tehdään varmaakin oikean kaarta paremmaksi. Nyt mulla oli kaikki kapulat samalla tasolla, ainoastaan se mitä haettiin oli 8 m etäisyydellä keskikapulasta. Sitten taisin tehdä monta merkkiä, joista ei mentykään kapulalle vaan palkkasin siihen.

Koira oli ihan lääh lääh, mutta mulla oli takataskussa vielä yksi treeni eli se ruutu. Koska ruutu on magneetti, heittelin noutokapuloita sille suoralle mitä pitkin koira laukkaa ruutuun. Helpotuksena vein Aronin lempipossulelun keskelle ruutua, että jos vaan jaksaa uskoa siihen käskyyn mitä sanon, saa possun palkaksi. Ja ekalla suoralla koira pysähtyi noutokapuloille, nosti suuhun, mutta sitten muisti, että sehän sano ruutu ja laukkasi ruutuun. Hyvä että maltoin olla tässä kohdin hiljaa. Uusinnalla teki hyvän laukan ruutuun ja sitten vielä yksi ruutu. Tässä vaihdoin merkin paikkaa kentän toiselle puolen, nyt edessä ei mitään häiriötä ja se pikku possu siellä ruudussa valmiina. Merkille meno oli tässä vaiheessa jo väsynyt, mutta heti merkiltä sai laukata ruutuun ja laukkasi sinne väsymyksestä huolimatta hyvin. Tähän oli pakko lopettaa.

Koska mua vaivaa toi tunnari, tehtiin päivällä pihassa yksi tunnari. Tässä oli kahdessa rivissä kapuloita aivan toisissaan kiinni ja oma oli siellä ihan rivin toisessa päässä. Nyt muut kapulat eivät haisseet kenellekään ja hyvin Aron reagoi sitten siihen, kun oma tuli kohdalle. Hyvin toi tässä tilanteessa oman.

Valmennusryhmän tokotreenit ja kaikki nollille

Tänään oli valkkuryhmän tokotreenit illalla. Suunnittelin etukäteen hyvän suunnitelman, jossa evl-liikkeitä kokonaisina ja palkka aina liikkeen lopussa. Vähän sillä asenteella, että katsotaan miten palat sopii nyt yhteen ja näiden pohjatalta rakennan ensi viikon treenisuunnitelman. Semmonen tilannetsekkaus niinku. Ja ekaan settiin valitsin noutoteeman eli ohjattunouto, tunnari ja hyppynouto.

Toteutus:
Oltiin ensimmäinen pari ja kehässä oli ruutu jo valmiina. Oltiin laitettu kehänauhatkin, kun huomattiin toissapäivänä, että jos ruutu on lähellä kehänauhaa, voi koira mennä ihan väärään paikkaan ja luulla olevansa ruudussa. Joten laitettiin ruutu kehän nurkkaan ja kehänauhaa 3 metriä ruudun taakse ja sivuun. No ohjattu asettui meille niin, että vasen kapula oli aika lähellä ruutua. No ensin koiran lähetys merkille, meni löysästi ja asettui huonosti merkille, kun liikkuri sanoi käsky, jäi Aron tuijottamaan liikkuria eikä ottanut minuun edes katsekontaktia. Ja kun lopulta katsoi minuun, annoinkäskyn, mutta pieleen meni. Kääntyi miten sattui ja olis singonnut keskikapulalle. No koira takaisin merkille ja nyt oli kuulolla, tais lähteä ihan kivaan kaareen vasemmalle, mutta kuinkan ollakaan ruutu kapulan vieressä veti kuin magneetti koiran ruutuun. Voi jestas, että on vaikeeta!! Lopulta kolmannella kerralla haki sen vasemman ja nyt päästiin jatkamaan seuraavaan liikkeeseen.
Tässä pyysin helpotetun tunnari, mutta väärän toi. Meni kapuloille eikä juuri yhtään jaksanut haistella ja valitsi sen helpon tien, eli nappaan jonkun. Haisteli siis kasaa ja se oma jäi juurikin takatassun taakse. Toi siis väärän. Oltiin saatu tällä viikolla kotioloissa taas noususuuntaan tää liike, mutta ei sitten.
No mua ärsytti tässä vaiheessa ihan kovasti, mutta treeni-ohjelma jatkui ja mentiin hyppynoutoon, siinä koira varasti kapulalle ja äänteli, kun tuntui, että kierroksia jäi edellisistä liikkeistä, kun en osannut kuitata niitä.

Että silleen, kolme nollaa koossa näistä liikkeistä.

Kakkoskierroksella oli vuorossa ruutu, kaukot ja z-liike.

Toiveikkaana viritin koiraa merkki ja ruutu. Nyt koira meni paremmin merkille, mutta merkiltä oli suora yhteys viereiseen kehään, jossa agilityä parhaillaan harrastettiin ja juuri sillä hetkellä koiran ajatuksen kääntyivät koiraan, joka paineli sinne putkeen. Kun sanoi ruutu ja näytin käsimerkin ihan vastakkaiseen suuntaan, singosi Aron sinne agikehään kohti sitä putkea. Ei ole todellista!! Kun koira oli haettu pois agikehästä ja viety takaisin merkin taakse, jatkettiin liikettä. Nyt Aron lähti oikeaan suuntaan ja teki elämänsä ehkä parhaimman ruudun. Meni lujaa, ei empinyt eturajalla, seis kun oli kunnolla ruudussa ja siitä maa, loppuosa meni myös hyvin. Mutta nollillahan tämäkin liike jo oli.

Onneksi oli vielä kaksi liikettä jäljellä. Näistä kaukot ihan kivasti. tein helpon sarjan 15 askeleen etäisyydeltä ja Aron teki kyllä niin kuin piti. Viilattavaa löytyi alun maahanmenosta, teki taas sen taaksepäin ja seisomasta istumaan oli työntänyt takapäätä eteen kun piti ajatella taaksepäin. Eli tuota alun maahanmenoa taas muistutellaan ja peruutella istumaan. Tästä pisteitä olisin antanut 8 verran.

Sitten vielä z-liike. Valittiin asentonjärjestykseksi istu-seiso-maa. Ekalla seuraamissuoralla en saanut Aronin kontaktia, joten koira hiihteli siinä vieressä, teki tietty väärän asennon eli jäi seisomaan ja pyöri siinä kun kävelin takas, tiesi että pieleen meni. Seuraavaksi vähän paransi ja loput asennot oikein, joten tämä ei kai nollille mennyt.

Joten mitä jäi käteen. Treenata pitää vielä ihan älyttömästi. Ohjattua pitänee ottaa nyt kaikissa mahd. virityksissä, tuo ruudun läheisyys oli kyllä aika paha. Tunnarin kanssa on ihan ranteet auki, tosin tein kehän laidalla pari itse tehtyä tunnaria ja näissä toi oman. Ja Aron kuuntelee liikkurin käskyjä erityisesti tuossa ohjatussa, joten liikkuria vaan kehiin meidän merkki treeniin.

Lopuksi paikalla-olot evl koirakot erikseen ja tässä ei mitään suurta mainittavaa. Treenit jatkuu kyllä heti aamulla....

Metsätreenit ja jälki nro 5. sekä illan tapahtumia

Mitä parhautta, ajoin metsään, missä oli Aronille tehty jälki valmiiksi.
Tapasimme siis meille uudessa jälkipaikassa tänään Hannan ja Pian Rauman tien varressa. Ja pienen odottelun jälkeen Aron sai aloittaa päivän jäljestyksen.

Janalla eteni suoraan, (sovittiin Aronin kanssa, että tästä taidosta ei nyt sitten lipsuta) kohtasi jäljen, reagoi siihen, haistoi takajälkeä ja oli kääntyvinään vastakkaiseen suuntaan, mutta jostain syystä jatkoi matkaa eteenpäin. Meni eteenpäin sen verran mitä liinassa pystyi ja nosti jäljen oikeaan suuntaan takakautta. Hassu jäljen nosto siis, kaipaisiko koira niitä käsilaappasuja nyt varmistuakseen jäljen suunnasta?

Itse jäljestys oli mukavaa, kaikki kepit nousi, pääsääntöisesti koira kulki jäljen päällä, muutama hassu poukkaus oli matkan varrella. Jossain vaiheessa koira laittoi lisää kaasua ja olikin ihan varma, että ollaankos hirven perässä, ei onneksi oltu, huh. Eli maailmassa on nyt yksi murhe vähemmän, Aron kun oli tänään pätevä jälkikoira :-) Jäljen pituus oli 800m,keppejä 5 ja jäljen ikä 1½h. Jälkimaasto ei ollut mitään söpöä sammalmetsää vaan itseasiassa aika rytöä, ojanylityksiä sun muuta. Mutta ihan loistavaa kaikin puolin.

Esineruutu tehtiin myös ja tässä riittää vielä työstettävää. Katsottiin Aronin kanssa kun esineet vietiin ja Aron oli hyvässä virityksessä lähtemään ruutuun. Meni oikeaan suuntaan miten pitikin, ei reagoinut vasemmassa takanurkassa olevaan muoviseen puukontuppeen, eteni takarajaa pitkin oikeaa takanurkkaan kohti, mistä löytyi esine. Toisella pistolla täsmälleen sama kaava, vaikka itse vaihdoin lähetyspaikkaa. Nyt nousi keskeltä takaa esine, jota ihan vähän piti vinguttaa matkalla (oli oranssi muovinen koiranlelu). Tämän luovutuskin oli vähän huono. Mutta kaksi esinettä kuitenkin suht ripeästi. Työstettävää meillä tässä ruudussa on tuo kaavamaisuus, hyvin usein viime aikoina lähetän koiran edessä olevaa takanurkkaa ja se tuo esineen vastakkaisesta takanurkasta. Ja kakkospistolla se menee ihan samaa reittiä, ihan kuin sen pitäisi mennä samaa reittiä uudestaan katsomaan sinne, mistä se eka esine löytyi, että löytyykö lisää. Pian kanssa puhuttiinkin jo, että ensi kerralla vien Aronin kanssa nuo esineet, josko sillä saisin koiran kulkemaan ruudussa pistomaiseen tapaan. Mutta mukava, että on joku idea jo valmiiksi seuraavaan treeniin.

Hui ja Tuplakin olivat tosi päteviä, joten metsästä poistui tyytyväistä porukkaa. Miljoonat kiitokset Pialle ja Hannalle!

Koiramainen päivä jatkui iltasella Kangasalan kentällä, huomasin, että meidän nurkilla on tokokoe ja olipas siellä paljon väkeä, kolme kehää pyöri samaan aikaan ja vielä joku lasten jalkapallo-ottelu pyöri nurmikentällä. Väkeä oli lähes yhtä paljon kuin tokosm:meissä aikanaan. Meidän valkkuryhmästä oli useampi koirakko kisailemassa, joten mikäs siinä katsellessa. Voi-evl kehässä oli Kurtti tuomarina, joka piti ihan asiallisen linjan pisteissä. Vaikein liike taisi olla tunnari, tosi monella tuli siinä nolla. Ärsyttävä liike!

Siitä sitten vielä iltatreeniin Tallille. Tänään tehtiin yksittäisiä esteita sekä perushyppysarjaa. Yksittäisillä esteillä oli erityisteemana keinu. Tässä kahden avustajan kera Aron juoksee keinun päähän palkataan sinne ja annetaan keinun laskeutua. Joskus se sujuu ehkä niin, että ilman avustajia Aron painelee täysillä keinun päähän ja pysyy siellä kunnes keinun pää on maassa.
Puomiharjoituksissa tarjolla oli puomi, jonka suun ympärillä on kaksi putken päätä houkuttimena. Pari kertaa Aron oli putkessa, sitten vasta päästiin puomille. Aronia on aina vähän jännittänyt putki puomin alla, nyt tehtiin monenlaisia vaihtoehtoja. Toisella kentällä oli putkea a-esteen alla ja puomin alla. Kaikille esteille monia toistoja. Tämän lisäksi tein itsekseni putkesta renkaalle-harjoituksia ja näissä onnistuttiin. Mitäs muuta tehtiin, ainakin Aron läähätti ja oli tohkeissaan.