Kesäkuun loppua

Kesän treenit etenee suunnitelmien mukaan....

Jälkiä Lee on ajanut nyt maltillisesti. Jälki nro 17 oli Leen jäljentallaaja Sepon tekemä. Se oli reilu 700m pitkä ja jälkipaikkana meillä oli Lihasulan metsät. Leen jälki kulki korkeiden mustikanvarpujen, kaadettujen vesakkopuiden välissä ja välillä niin, etten nähnyt koiraa, mutta pitelin oranssista jälkiliinasta kiinni ja kuljin perässä. 

Janalla tuli ekan kerran säätöä ja todettiin Sepon kanssa, että ei kiirehditä nyt tämän asian kanssa. Tehdään parit seuraavat taas niin, että lähtee ihan kuin vahingossa oikein. 

Lee oli kuitenkin sisukas jäljestäjä, vaikka se ihmetteli välillä niitä ryteikköjä ja pysähtyi pariin kertaan haistelemaan jonkin eläimen makuupaikkaa. Siellä metsässä oli peuran papanaa vaikka kuinka paljon, joten ei me varmaan yksin menty.

Parasta oli, että Lee ilmaisi kaikki kepit 6/6. Jälki oli sille pitkä ja täynnä haasteita, mutta se ajoi sen loppuun, siitä jes. 

Siellä se Lee työskentelee

Ja odottelee minua kepillä

Mutta missä on keppi? Sen pitäisi olla etutassujen välissä :)

Esineruutu tehtiin myös sellaiseen paikkaan, missä oli paljon kasvillisuutta ja koiraa ei nähnyt ruudun puolen välin jälkeen. Leelle oli viety valmiiksi 4 esinettä, mistä nostatin kolme. Tehtiin kolme pistoa ja kolme esinettä. Lee oli tässä tosi hyvä ja innokas. Tehtiin muuten ennen ruutua ensimmäinen ilmoittautuminen tuomarillekin. Sekin meni hyvin. 

Juhannus vietettiin mökillä Sastamalassa. Ensin on kuukausi lämmintä ja aurinkoista. Sitten tulee juhannus, jolloin sataa vettä ja on kylmä. 

Kävin Leen ja Rayn kanssa pitkillä metsälenkeillä ja märkyys ei näitä poikia haitannut.

Mökin naapurissa on lampaita ja niitä käytiin katsomassa moneen kertaan Aronin ja Leen kanssa. Ne lampaat vetää niitä puoleensa kuin magneetti. Vaikka lampaat on tosi kaukana, tietää Aron tasan tarkkaan missä ne on.

Voitasko ihan pikkasen käydä laittamassa toi lauma pakettiin? 

Elvis 11.5-v voi myös erittäin hyvin. Elviksen juhannukseen kuului juokseminen, haukkuminen ja leikkiminen mökin pihassa.

Juhannus kului myös tiiviisti tokon mm-kisoja seuraamalla. On sanomattakin selvää, että jokainen koirakko, joka on noihin kisoihin päässyt, on todella paikkansa ansainnut siellä. Suomalaisten koirakkojen suoritukset jännittivät ja elin niitä Ipadin kautta täysillä. Toki kaikkien maiden suoritukset kiinnostivat myös. Suomen joukkuekulta oli kuitenkin huippu juttu. 

Tokoista innostuneena on Leen kanssa tehty kaikkea pientä. Olen ottanut nyt kotiohjelmistoon sen kanssa merkille menon ja ohjatun suuntien opettelun. Toistaiseksi työn alla on suunta vasen. 

Lee osaa paljon pieniä asioita, mutta seuraamista se ei edelleenkään osaa ja ajoittain se tuntuu liiankin rauhalliselta. Siksi olen lisännyt leikkimisen ja asenteen kasvatusta. Kävin mm. Niihaman kentällä Tavesin vuorolla ottamassa vaan lyhyitä seuraamispätkiä ja luoksetuloja leluun. Yhdessä juoksemista ja riekkumista. Pari kertaa Lee sai kiivetä pikku-A esteen yli ja siitäkin lelupalkkaa. Semmosta hauskanpitoa. 

Tämän viikon vepetreenit eivät kunnolla alkaneetkaan, kun epäiltiin rannassa olevan sinilevää. Ei menty sen pelossa järveen, mutta tehtiin Leen kanssa rannassa esineen vientiä ja jumankekka. Lee istuu vieressäni, annan sille esineen suuhun ja sanon vie. Ja se vie sen veneessä istuvalle ihmiselle. Oikein työntää päätään ja suutaan kohti ihmistä, että otas tää esine nyt tästä. Mikä ilon päivä, että se oppi sen kolmella treenillä. Ensi kerralla otetaan sitten uinti mukaan tähän liikkeeseen. Lee on kyllä todella hyvä uimari, se on nopea ja tehokas menijä. Siitä tulee tosi hyvä vepekoira. 

Aron kävi toissapäivänä osteopaatti Katriinan käsittelyssä ja nyt oli tuuletuksen paikka. Koiran kehosta ei löytynyt enää kuormittuneita paikkoja. Aronin selkä, etupää ja oikea puoli on olleet kuormituksella jalan operaation vuoksi, kun se on liikkunut kompensoiden sitä leikattua jalkaa. Ja nyt oli pinnallisia jumeja, mutta ei missään kohtaa erityisesti. Se kertoo, että Aron käyttää kaikkia neljää jalkaansa ja liikkuminen kuormittaa koko kehoa tasapainoisesti. Ristiside operaatiosta on nyt 4 kk ja lisään liikuntaa pikkuhiljaa lisäten. Aron on kerännyt itseensä lisäkiloja tämän neljän kuukauden aikana ja rokotuksilla käydessä juteltiin lääkärin kanssa, että yksikin painosta pudotettu kilo helpottaa nivelten ja polvien kuormaa. Joten pikku Aron on nyt vähän paksu, mutta vietettiin eilen aikaamme järvessä uiden puoli tuntia, joten kyllä se tästä. 

Onnistumisia

Viimeinen lomaviikkoni lähti käyntiin maanantaina, mikä tarkoitti sitä, että ehdin treenata Leen kanssa intensiivisemmin. On ollut mahtava huomata, että nyt kun aktiivista treenaamista on takana, se osaaminen kehittyy huikealla vauhdilla eteenpäin. 

Maanantaina ajelin Tamskin hallille ja minua jännitti. Olimme suunnitelleet Raijan ja Marian kanssa, että tehdään ison kentän tokotreenit. Lee tekisi omalla suoritusvuorollaan koemaisen setin; tokon alokasluokasta luoksetulon, kapulanpidon, hypyn ja siitä siirtymisen neljännen liikkeen alkuun. Kokonaisuustreenissä suoritus otetaan videolle ja seuraan siitä miltä koira näyttää liikkeiden välissä, kuinka halukkaasti se tulee seuraavan liikeen alkuun ja miten se vastaa kehuihin liikkeiden välissä. 

Tämä oli nyt ensimmäinen kokonaisuus oikeilla liikkeillä. Kevättalvella teimme näitä harjoituksia höpöhöpö-liikkeiden avulla, jotka olivat kuitenkin tärkeitä kokonaisuuden kannalta. 

Ennen virallisen osuuden aloitusta otin verryttelyksi pari kehään menoa liikkurin luokse ja niistä palkka. Lee inasen jännitti vierasta liikkuria ja tuntui jähmeältä. Muutaman toiston kautta se paransi asennettaan ja sitten aloitettiin. 

Kehään mentiin hyvin yhdessä, mutta meitä jännitti. Ensimmäine perusasento luoksetulossa jäi jotenkin jähmeäksi ja ei niin hyväksi. Tuli hyvin luokse, mutta sivulle tulo jäi vajaaksi ja annoin lisäkäskyn, millä korjasi itsensä paremmin. Vapautus ja sosiaaliset kehut rentouttivat koiraa ja kapulan pitoon Lee tuli hyvin. Piti kapulaa just niin hyvin kuin osaa. Sen pito on napakka ja hyvä. 

Liikkeen päätyttyä annoin kapulan liikkurille ja Lee jäi muutamaksi sekunniksi kiinni siihen, jouduin hihkumaan Leetä tässä kohdin luokseni. 

Siitä kuitenkin hyvä siirtymä hyppyliikkeen alkuun ja hyppyliike oli hyvä. Tästä hyvä siirtymä nelosliikkeen alkuun ja siirtymässä Lee vilkuilee kuvaajaa. Saan sen mukaani ja viimeinen perusasento on hyvä ja ottaa minuun kontaktin. Tästä palkka ja iloinen mieli. 

Kehätreenin jälkeen otettiin paikallaolo. Meitä oli vain kaksi koiraa ja tässä ei ollut liikkuria, joten käskin koiran maahan ja poistuttiin sopivalle etäisyydelle. Kellotin makuuta minuutin ja palasimme koiran luokse. Lee pysyi hyvin, piti asennon, nousi hyvin ylös. Toki käytän ylösnousuissa apuna käsitarkettia, sillä haluan, että maasta ylös noustaan napakasti. 

Lopuksi tehtiin vielä muutama pitkä luoksetulo, näissä tuli hyvin, laukkasi vähän liiankin lujaa, jolloin sivulle tulemiseen tuli turhan iso kaari. 

Näytin Raijalle myös meidän seuraamista ja sain vahvistusta, että liikkeelle lähdöt näyttävät hyvältä, mutta tässäkin tulisi edetä. 

Tokotreenien jälkeen ajelin Leen kanssa veperantaan, vastailin jälkikokeen koepaikkatiedusteluihin ja kävimme Leen kanssa kävelyllä. 

Vepetreenit pidettiin nyt Leelle vieraassa rannassa, Roineen venelaskupaikalla. 

Tehtiin kolme kierrosta, joissa Lee teki 2 kertaa hypyn veneestä. Lähti hyvin nyt ekalla käskyllä, kun siihen yhdistetään, että veneessä oleva antaa sille luvan lähteä. Lee ui nopeasti ja äänettömästi rantaan ja saa aina superpalkan ruokaa jalkojen juuressa olevasta ruokapurkista. 

Lee opetteli myös uimaan veneelle, josta se saa ruokaa. En pidä itsestään selvyytenä, että se osaa uida veneen kohdalla paikallaan ja syödä samalla, mutta tämä taito tulisi olla sillä hallussa, sitten kun se luovuttaa esineen veneen ja palkataan siitä. Ei voi olla helppoa tavoitella veneen laidan takana olevaa ihmistä ja uida siinä samalla. Harjoitus meni hyvin ja Taina sanoi, että Lee on makupaloille niin ahne, että meinaa mennä sormet. Herkun syönnin jälkeen Lee sai veneestä pallon, jonka kanssa se sai uida rantaan. 

Lee kävi tällä kierroksella myös hakemassa köyden veneestä ja ui sen kanssa rantaan veneen soutaessa sen perässä. Ei vielä varsinaista vetoa, totutan sitä siihen, että kun köysi on suussa, seuraa vene mukana. 

Viimeisellä kierroksella esineen vientiä. Uusi vihreä kelluva patukka on Leen vienti-esine. Sen viemistä on harjoiteltu kotipihassa Petran kanssa ja kotona jo onnistuu. Lee vie käskystä patukan Petralle. Nyt siirsin homman rantaan ja piti viedä patukka Tainalle. Homma onnistui rannassa maalla jo kivasti, joten vaikeutettiin, että Taina istuu veneessä, joka on ihan rannassa. Uida ei siis tarvinnut. Luovutus oli vielä vaikeaa siinä veneen ääressä, mutta saatin yksi hyvä ja päätettiin jättää asia hautumaan. 

Tiistai-aamuna oltiin metsätreeneissä Sepon ja Kaarinan kanssa. Seppo ei taas muistanut, että Lee on alokasluokan koira ja tallasi sille 720m pitkän jäljen kuudella kepillä. Tämä oli Lee tämän kevään jälki nro 15. (Lasken näin jälkien määriä). 

Mietittiin, että Seppo lähtee mukaan jäljen ajoon metsään. Jos Lee näyttää väsyneeltä vitoskepin kohdalla, voi Seppo sanoa, että lopetetaan tähän ja kävellään metsästä pois. 

Janalla Lee lähti hyvin näyttämääni suuntaan, nosti edessä olevan jäljen todella hyvin ja lähti ajamaan sitä, eka kulma todella hyvä ja sen jälkeisellä suoralla täydellinen kepin ilmaisu. Vau! Sitten matka jatkui. Oltiin ihan korpimetsässä, oli sammalta, mustikanvarpua ja kostea maa. Yöllä oli satanut, joten aivan loistokeli jäljestykseen. Lee teki itsenäisesti töitä, onnistui kulmissa ja ilmaisi kakkos ja kolmoskepin. Jostakin syystä se meni ohi nelosen, vitoseen se reagoi, mutta jatkoi matkaa. Kutosen ilmaisi ja päästiin palkkaamaan. 

Seppo sanoi, että Lee on todella loistava jälkikoira. Se ei säädä eikä sählää. Se ajaa tarkasti jäljen, mutta nyt kun jälki oli pitkä, se ei pystynyt lopussa olemaan tarkka keppien kanssa. Pisin jälki Leelle ikinä. Juteltiin, että keppien ilmaisu kyllä vahvistuu kokemuksen ja jälkikilometrien myötä. 

Ja sitten esineitä, Lee odottaa vuoroaan. 

Esineruutu tallattiin hyvin ja se oli 50m syvä ja ehkä 30m leveä. Katsottiin Kaarinan vievän esineet ja sitten Lee sai hakea. Ekalla pistolla lähti hyvin, mutta taas sama kuin viime viikolla, juoksee melkein takarajalle ja palaa tyhjin suin takaisin. Uusinta pisto tuotti esineen, mutta lähtö ruutuun ei ollut niin varman oloinen. Ekan esineen ja palkan myötä itsevarmuus nousi ja haetutin vielä kaksi esinettä. Näissä oli hyvä, mutta jäi pohtimisen varaa. 

Keskiviikko-iltana olimme Tavesin metsäjälkiporukan kanssa Aitolahden perämetsissä jäljestämässä. Porukka oli tehnyt esineruudun valmiiksi. Se oli kaistale ylärinteeseen, missä ei nähnyt itse koiraa nousevan rinteen vuoksi ekan 10m jälkeen. En tiedä yhtään minkälainen ruudun takaosa oli. Meitä ennen ruudussa oli käynyt jo ainakin yksi koira. Minun hajua ei ruudussa eikä esineissä ollut lainkaan. Lee katseli, kun Miko vei ruutuun kolme esinettä. 

Lähetyksessä ruutuun Lee vähän kuin karkasi minulta. En ehtinyt sano mitään, kun se meni jo. No tuntui tietävän mitä tekee ja kävi hakemassa ruudusta minulle lapsen kengän. Vau miten hienoa, että ekalla pistolla nousi esine, uskalsi lähteä minusta poispäin työskentelemään ja tiesi mitä tehdään. Koska haluan, että koira kokee olevansa hyvä ja itseluottamus on tärkeää, en ottanut enempää pistoja tähän ruutuun. 

Leen jälki oli tänään nro 16 ja pituus 520m, neljä keppiä, Mikon tekemä. Jälki kulki suolla, joka oli aivan rutikuiva. Ilma oli lämmin, hyttysiä oli miljoona ja lenkkarit ei suolla kastuneet missään kohtaa. Kuiva sammal vaan mureni lenkkarin alla. Lee lähti janalla hyvin, mutta oli jo tieltä haistanut ilmavainulla missä jälki menee. Lähti janalla inasen vasemmalle, sinne takajäljen suuntaan, meni ehkä hiukan yli jäljestä ja nosti sieltä takapuolelta jäljen. Ratkaisi suunnan oikein ja lähti puksuttamaan jälkeään. Kepit nousi ja Lee oli ihan superhyvä. Vielä parempi kuin eilen. Se tekee niin järjevästi, etenee koko ajan, mutta on tarkka. Ihan lopussa sille tuli ensimmäinen uskon puute. Jälki nimittäin kääntyi risukon edessä tiukasti vasemmalle ja edessä oli oja, sen takana maastonmuutos, suolta metsään. Se arpoi ja ihmetteli sitä, ei uskaltanut ylittää ojaa vaan pyöri paikallaan. Tässä kohdin liina oli sen takajalkojen ympärillä solmussa ja tein ratkaisun, että menen vapauttamaan sen sotkusta. Ilmeisesti lähestymiseni jotenkin antoi sille vahvistuksen, että ojan yli saa mennä ja sinne se meni ojan yli metsään. Tässä kohdin kysyin Mikolta, että meneekö jälki siis oikeasti tänne vai onko mun koira jotenkin sekaisin. Juu just sinne se menee. Ja tästä kohtaa mentiin noin 30m metsässä, missä oli viimeinen keppi, jonka Lee ilmaisi hyvin.

Ai miten hienosti meni. Miko sanoi, että se on todella valmiin oloinen jälkikoira. Olin todella tyytyväinen ja iloinen onnistumisista. Lee on niin tunnollinen, että pelkään sen kuormittuvan liikaa, kun se tekee niin tarkasti. Siksi Lee saa pitää nyt jälkilomaa ja annan sen kasvaa henkisesti ja kropallisesti. 

Torstaina käytiin Leen kanssa vielä aamulla Pirjon ja Hipsun kanssa esineruutuilemassa. Suunniteltiin hyvä ruutu näkyvään selkeään rinteeseen. Nyt vein itse Leelle esineen valmiiksi oikean sivureunan puileen väliin. Iso ja oma helppo esine. Tarkoitus oli, että Lee onnistuu heti ekalla pistolla. Ja näin kävi, ensimmäinen lähetys esineille, missä sillä oli esine jo valmiina ruudussa, ei siis näytettyä mielikuvaa, että esine menee ruutuun. Lähti hyvin ja löysi esineen. Koska esine oli oma, teki mieli jäädä leikkimään sillä. Hihkaisin, että tuo ja Lee palautti esineen vauhdilla. Super!

Kaksi seuraavaa pistoa otettiin niin, että Pirjo vei meidän nähden esineen yksi kerrallaan takarajalle. Halusin vahvistaa suoria selkeitä pistoja ja Lee meni tosi hyvin. Kolmen haetun esineen jälkeen Lee meni hymy huulilla autoon. 

Iltapäivällä käytin vielä Leen ja Aronin uimassa. Ihmettelin Leen tehokasta tapaa uida ja se niin rakastaa uimista. Se lähtee rannasta heti uimaan suoraan eteenpäin vaikka en ole heittänyt järveen mitään, sinne se vaan ui. Ja tässä kohdin päädyin heittämään sille kelluvan narupallon aina sen eteen vahvistaakseni tätä rhkeaa vesille lähtöä. Arvokas taito myöhemmin vepekokeissa. 

Älä tuu droppaan mun tunnelmaa

Rakas Aron ja sen rakas frispii

15-20 min uintia yhdessä

Voisko joku vielä heittää tän pallon kerran? 

No jos kukaan ei heitä, niin olen sitten täällä palloni kanssa.

Uinnin ja loppukävelyiden jälkeen kylpytakit päälle ja kotiin nukkumaan :)

Paukuista geokätköilyyn

Viime perjantaina olin bordercollieitten, Pirjon ja saksanpaimenkoira Hipsun kanssa Koivumäessä koko aamupäivän. Aloiteltiin esineruudulla ja sen tallomiseen osallistui Aron silmät onnesta tuikkien. Se oli nimittäin niin täysillä mukana. Omasta mielestäni se ei laukkaillut siinä tallauksessa lujaa, mutta ihan kuin se olisi onnahtanut leikattua jalkaansa, kun vein sitä autolle autolle. Ja kotona huomasin, että juu, ontuu. Aron sai pe ja la illalla kipulääkettä sekä lepoa, nyt tilanne on taas ennallaan. En tiedä, että tärskäyttikö se koipensa jonnekin, mutta onneksi levolla helpotti. 

Lee teki esineruudussa ensimmäisen piston, missä se paineli miljoonaa takarajalle ja tuli yhtä kovaa takaisin ilman esinettä. Seuraavan piston se teki ikään kuin jäljestäen, joten ei näin. Kytkin sen hihnaan ja käytiin katsomassa aina takarajan esine, palattiin etulinjalle ja siitä hyvä lähetys. Näin nostatin kolme esinettä ja esineiden hakemissa oli huomattavasti parempi meininki. Se on ilmeisesti niin paljon vahvempi maavainussa kuin ilmavainussa ja meillä oli runsaat tallaukset kera Aronin hajujen ruudussa. Ne ilmeisesti hidastivat työskentelyä. 

Esineruutujen jälkeen Lee sai ajaa Pirjon tekemän jäljen. Se oli lyhkänen pikkujälki, jossa jana onnistui loistavasti. Lee eteni nyt noin 8m tyhjällä eteenäin, kunnes se kohtasi jäljen ja lähti ajamaan sitä oikein. Heti siinä janalta lähtevällä suoralla oli keppi, jonka se ilmaisi hyvin. Sitten se ajoi jälkeä vähän huolimattomasti ja ilmeisesti oikaisi jossakin kohdin, mutta ihan hetkessä oltiin ylitetty jo viimeinen keppi. Näin sen jaloissani. Tässä kohdin hihkaisin Leetä tulemaan luokseni ja siinä se huomasi kepin ja ilmaisi sen ja palkitsin. Noh hyvää tässä oli se jana, pidetään se siis mielessä. 

Kentällä Lee oli jotenkin löysän oloinen. Tarkoitus oli ottaa muutama tuomarille ilmoittautuminen, mutta se ei ollut nyt parhaassa terässä, joten totesin heti, että ei vahvisteta tätä. Tein kuitenkin yhden hyvän nostattavan luoksetulon ja leikittiin sen jälkeen. Pirjo ampui meille kentän laidalta kolme laukausta, Lee jatkoi hyvin leikkejä. Se ei ilmennä millään tapaa mitään arkuutta paukkuja kohtaan. 

Pirjon lähdettyä kävin vielä Aronin ja Leen kanssa puolen tunnin metsälenkillä ja fiilisteltiin vähän kesää siinä kentällä. Totesin mielessäni, että nyt pidän Leelle viikonloppuvapaan ilman treenejä. Olisiko se vähän väsynyt oppimaan joka päivä uutta. Sen halu tehdä tempaa niin mukaansa. Toki pidän sillä viikossa vähintään aina kaksi vapaapäivä, jolloin ei treenata. Tämä ihan sen vuoksi, että oppiminen on rankkaa ja en halua sitä ajaa mihinkään uupumukseen. 

Pojat metsässä

Ja Koivumäen kentällä

Joten Lee lepäsi viikonlopun. Rayn kanssa sen sijaan lähdettiin lauantaina tokokokeeseen. Koe oli Tamskin hallissa ja tuomarina Mari Väänänen. Meille vieras tuttavuus. 

Ray oli kokeen suhteen loistavassa vireessä ja tietty kotihalli oli nyt sen etuna. Oli hienoa mennä sen kanssa kehään,kun huomasin, että nyt ne kaikki treenatut asiat toimi. Ollaan tehty paljon kehääntuloja, joissa kriteerinä on, että pitää seurata aktiivisesti jo ennen kehänlaitaa. Ja näin se tekikin. 

Koe alkoi paikallaoloilla. Ray oli viidestä koirasta siinä keskellä. Kehään siirtyminen tosi hyvä, meni alas omalla kohdalla kerrasta, makasi kuin tatti minua tuijottaen, nousi hyvin omalla käskyllä, joten sen elämän ensimmäinen kymppi tuli tästä. 

Yksilöliikkeissä kehään hyvin. Seuraamiskaaviossa itse sähläsin täyskäännöksessä, siinä pieni kauneusvirhe, mutta muuten seuruu oli tosi hyvä. Siitä 9.

Liikkestä maahanmeno 10.

Kapulan pito 0. Ray sanoi, että en pidä. 

Luoksetulon sössin taas itse. Annoin käskyn Sivu, Ray istui liikkumatta paikallaan ja samantien tajusin, että annoin väärän käskyn. Sanoin heti perään Tule ja sieltä se tuli lujaa. Hypähti vähän sivulle siirtymisessä, joten 7.

Kaukoissa meni hyvin maahan, mutta nousi vasta toisella istukäskyllä ylös, ponnisti vielä eteenpäin. Kävi hyvin maahan, siitä 6.5.

Hyppy taisi olla 9.5. Sivulle tulossa hypähti. 

Kokonaisvaikutelma 8.5. Yhteensä 157 pistettä, kakkostulos. 

Se oli siis lähellä se ykkönen. Olin kuitenkin todella iloinen tästä kokeesta, sillä huomasin, että kaikki se treeni, mitä,on tänä keväänä tehty, kantaa kotihallin kokeessa. Liikkeiden välissä se oli iloinen, ei lässähtänyt missään kohtaa. Kokonaisuus oli ekan kerran sellainen, että hymyiln Raylle kehässä. 

Ehkä me vielä mennään sitten uudestaan kokeeseen. Yritän nyt parantaa sen kaukoja ja rakentaa kapulanpitoa uudestaan. 

Sunnuntaina käytiin geokätköilemässä Hatanpäällä Petran, Rayn ja Leen kanssa. Aurinko paistoi, syötiin jäätelöt ja ihasteltiin Hatanpään ihanaa puistoa. 

Lee sai poseerata yhden kätköesineen kanssa. Harmi, kun sillä ei muuten ollut mitään hajua, että mitä me etsitään. 

Hatanpään Arboretumin kukkapuskat suorastaan vaativat, että saavat olla taustana kuvalle.

Ja isot nurmikot oli kuin luotuja toko tai rally-treeneille, mutta otettiin vaan pari kuvaa.

Joten meillä oli oikein mukava sunnuntai-ilta. Ajatukset oli kyllä tulevan viikon treeneissä ja Leekin kävi kyselemässä, että tehtäiskö jotain :-)

Treenikesää

Kuluneella viikolla on ehditty treenailla vaikka mitä. Kun olen kesälomalla, ei ole kuin aikaa. Eniten aikaa nauttia treenien suunnittelusta ja niiden sujumisen pohdiskelusta. Aikaa laittaa treenikavereille viestiä, että mennäänkö, mikä aika vaan sopii. 

Lee otti maanantaina ohjelmistoon kaikenlaiset paikallaolemiset. Tein niitä kotipihassa ja kuvista voi päätellä, että Lee toki treenaisi enemmän vauhdikkaita luoksetuloja ja pallon lentoa, mutta tehtiin namipalkalla erilaisia seesteisiä juttuja. 

Seisomista paikallaan

Makuuta kyljellään

Ja paikallamakuun sfinksi-asentoa

Tein erilaisia jättöjä, kuten liikkestä maahanmenoa ja seisomista ja Lee opetteli, että haluttu asento pitää säilyttää, vaikka kierrän sen takaa. 

Lee vastasi oikein hyvin tähän treeniin. Se keskittyy niin hyvin ja haluaa tehdä parhaansa. 

Seuraavana aamuna tuli viesti, että tilaamasi paketti on saapunut postin noutolaatikkoon. Käveltiin Leen kanssa hakemaan paketti. Samalla treenattiin paikalla seisomista kaupan edessä ja saatiin hyviä häiriöitä ohikulkevista ihmisistä. 

Kotona avattiin paketti ja siellä oli Leen 1-vee synttärilahjat. 

Lee pääsi myös Taidogas-halliin tekemään tällä viikolla hyppytekniikkaa. Se saavuttaa sen maagisen yhden vuoden iän, mitä olen pitänyt itselleni rajana, että ennen sitä ei hypätä esteitä. Olin tehnyt jo aikaa sitten päätöksen, että en halua kuormittaa kasvavan koiran kehoa ennen aikaisesti hyppäämisellä enkä tiukoilla kierroilla tms, joten Lee on kevään aikana tehnyt hyppytekniikkasarjoja ihan muutaman kerran. Niissäkin ilman esteitä pelkkien pötkylöiden avulla. 

Lee aloitti neljän esteen perussarjalla, johon lisättiin viides tokohyppy suoran päähän. Aina muutaman toiston jälkeen pidettiin tauko ja muutettiin sarjaa jotenkin. Treenit huipentuivat kuvan mukaiseen sarjaan. 

Tämän sarjan Lee teki edestakaisin liikkeenä. Sarjan päässä oli namikippo, mille lähetin sen. Namin syötyään se kääntyi ja kutsuin sen takaisin luokseni. Sarja onnistui todella hyvin, mutta takaisin tullessa kaksi viimeistä estettä meni vähän huolimattomasti, koska se keskittyi niissä jo katsomaan minua ja kädessä olevaa lelua. Pientä hienosäätöä ja toisella toistolla tiputin lelun jalkoihini Leen mennessä poispäin ja yritin itse olla mahdollisimman seesteinen sen minua kohti hypätessä. Näin onnistui jo paremmin. Jatkossa tämä sarja työstää Leetä kohti pk-metrisen hyppyä. 

Nyt olin tosi tyytyväinen Leen kehonkäyttöön ja asenteeseen, joten jos ensi viikolla tehtäisiin seuraava hyppysarja. 

Kuluneella viikolla on käyty kahdet vepetreenit. Näissä Lee on opetellut hyppämään veneestä veteen ja uimaan luokseni rantaan. Ensimmäisellä kertaa se hyppäsi pitkän laakahypyn pois veneestä ja tuli tosi hienosti. Seuraavalla kerralla se hyppäsi niin, että se samalla sukelsi. Tämä ihmetytti Leetä ja se saattoi jättää veneestä hyppyyn nyt pientä epäröintiä. Tänään sain kutsua sitä rannasta luokseni monta kertaa, mutta tajuttiin yksi homma. Lee luultavasti käsitti, ettei se saa lähteä veneestä ilman kiinnipitäjän lupaa. Se loikkaa hienosti veneeseen ja istuu kiltisti vieraan ihmisen kanssa veneessä. Se ei vaan lähde siitä, ellei kiinni pitäjä anna lupaa. Onneksi sovessa ja aloluokassa on käytettävissä 6 kpl käskyjä, joten sen suhteen ei hätää. Tänään, kun veneessä Leetä pitänyt ihminen sanoi Leelle, että mene vaan, se oli lähtenyt välittömästi hyppäämään veneestä pois ja ui hyvin luokseni. Katsotaan tätä siis ensi viikolla, että jos kutsun rannasta ja veneessä pitäjä antaa samaan aikaan luvan, saammeko Leen tulemaan luokseni yhdellä kehoituksella. 

Lee on myös opetellut uimista veneelle ja saa sieltä köyden, mikä suussa se ui rantaan. Vielä sen ei tarvitse vetää venettä, mutta vene soutaa hiljakseen siinä se perässä. Näin saadaan totutettua Lee siihen, että se ui veneen kanssa rantaan. 

Lee venessä ja veneestä hyppy. Vene on jo kaukana, koe etäisyydellä. 

Mutta kyllä se sieltä tuli.

Ja tässä virittelyä, kun köysi ja vene lähtee rannasta.

Ja köyden kanssa paluu

Aron teki myös vepetreeneissä se maagisen jutun, mitä olen jännittänyt. Kokeilin sen kanssa veneestä hyppyä. Liikkeenä se on sellainen, etten tiedä mitä leikattu polvi siitä tykkää, mutta vepen jatkon kannalta halusin nyt yhdellä hypyllä testata, että miten sen keho reagoi. Lähetin sen huolehtien tosi hyvin, että hyppy on hallittu ja teki tosi siistin hypyn veteen ja ui rantaan. 

Aron teki myös voi-luokan köyden vientiä veneeseen, missä vienti sujuu hyvin, mutta vaikeinta sen on uida rantaan, kun se köysi jää siihen veteen. Ihan vähän sen tekisi mieli tarttua siihen köyteen samalla kun ui. Joten tässä on yksi vepen haasteista, minkä tajusin tänään. Jos nimittäin alemmat luokat rakentaa sen "köysi on upeinta mitä tiedät" -ajatuksen varaan, on se sitten vaikeaa hylätä voittajassa. Päädyin, että jatkossa esittelen Leelle köyden köytenä, mutta en rakenna sitä etenemään hetsauksen tai taistelun varaan. 

Aron pääsi myös su-iltana peltojäljelle, jonka Tuija tallasi Aronille. Jälki ei ollut kuin alle kaksi tuntia vanha, mutta nyt treenattiin esineitä. Jälki oli suorakulmio ja siellä oli 6 kpl esineitä. Aron teki ekan suoran liiankin vauhdilla ja jouduin jarruttamaan sitä ihan kunnolla. Sitten työskentely alkoi rauhoittua ja homma näytti kaikin puolin mukiinmenevältä. Maahanmenot esineillä oli jo melko kivat. Kuitenkin sen polvea säästääkseni ei olla otettu maahanmenoja enempää tällä viikolla. En halua rasittaa sitä liikaa. Pelkään, että jos maahanmeno tuntuu polvessa ikävältä, se voi yhdistyä esineisiin ja siten aiheuttaa pian negatiivisia ajatuksia, joten varovasti ja pikkuhiljaa. 

Rakas Aron

Petra ja Ray tekivät tiistaina hallilla agiltityä ja ehdin napata Raytä yhden kuvan sillä välin, kun Petra tutustui rataan. Se silmissä palava loiste, kun saa tehdä.

Tänään Ray teki kanssani ihan tosi hyvän rally-mes radan valkkuryhmän treeneissä ja siitä jäi hyvä mieli. Lauantaina on sen ehkä elämän viimeinen tokon alokasluokka ja kun se saadaan alta pois, keskitymme vain rallytokoon. Viimeinen toko siksi, etten aio käyttää enempää aikaa sen kanssa tähän. Koetta varten on  Rayn kanssa on nyt vahvistettu maahanmenoja monin lihapullin, joten olisipa Ray nyt armelias minulle.

Ja tänään onkin sitten se Leen yks vee synttäripäivä. Aika huikee kaveri se kyllä on, joka osaa ottaa rennosti, kun ei tehdäkään mitään.

Ja ne tulee Aronin kanssa sopuisasti juttuun

Virallinen 1-vuotis kuva, kaunis kiitos Jessica Ristimäki tästä mustavalkoisesta aarteesta. 

Erään lenkin tarina

Oli lomapäivien perjantainen aamu. Lapset lähtivät kouluun ja minä lähdin Leen ja Elviksen kanssa aamulenkille Varsamäkeen. Ja koska lenkin varrelta tuli napattua pari mukavaa valokuvaa jaan ne tänne blogiin. Ehkä tämä blogikirjoitus on yhtä päämäärätön kuin lenkkimme, mutta tässä se nyt on. 

Varsamäki on ollut jo vuosia suosikkipaikkani, sillä siellä ei kukaan tule koskaan vastaan ja metsäautotiet tuntuvat jatkuvan loputtomasti.

 Mitään aikataulua ei ollut, joten kaikessa rauhassa ilman päämäärää eteenpäin. 

Varsamäessä menee ihania metsäpolkujakin ja luonnon vihreys sekä hiljaisuus on aina niin nautinnollista. Tai ei siellä ihan hiljaista ollut, sillä käki kukkui kaikuvasti.

Oli tosi lämmin päivä, joten pojat pulahtivat uimaan matkan varrella olevaan metsälampeen. Sen jälkeen asiaan kuului pyörähtää sammaleikossa pariin kertaan kunnolla. 

Joten Elvis siinä niin nättinä.

Jokunen kilometri mentiin polkuja pitkin, kunnes oltiin suuren suon laidassa. Mihinkähän suuntaan mentäis.....

Suo oli niin kuiva, ettei sen ylittämisessä kastuneet edes lenkkarit. Tuli mieleen, että oltiinko edes suomessa ollenkaan, niin oli outo maisema. 

Suon toiselta puolen matka jatkui metsän läpi ja tässä kohdin piti jo avata puhelimen kartta. Ei ollut enää mitään hajua, että missähän me ollaan. No suunnistajan vaistoilla mennään vaan tuosta metsän läpi ja sitten ollaankin taas tutuilla metsäautoteillä. 

Jossain kohdin mietin, että jaksaakohan Elvis näin pitkän lenkin. Sillä on nyt ikää 11.5 vee ja päivä oli muuttumassa kuumaksi. 

Onneksi matkan varrella pääsi taas pulahtamaan. 

Oman auton jälleen näkeminen oli kaikesta huolimatta ihanaa, sillä 3 tuntia meni meidän pikku-lenkkiin. Hienosti Elviskin jaksoi. Leessä ei lenkin rasitukset näy mitenkään ja autossa se kurkki siihen malliin, että olisi ihan valmis lähtemään uuteen seikkailuun. Ehkä huomenna taas mennään.