Csillan rallytoko oppeja

Meidän rallyn valkkuryhmää kävi Csilla Bakos kouluttamassa keskiviikko-iltana. Minulle hän oli kouluttajana täysin uusi tuttavuus ja osoittautui täyden 5 tähden kouluttajaksi. Ymmärrän nyt oikein hyvin mikä tekee hänestä mestarin :-)


 Aikaisemmat meitä kouluttaneet kouluttajat ovat yleensä tehneet radan tai kylttisarjoja, mutta tämä koulutus alkoi niin, ettei me tarvittu mitään kylttejä. Aloitettiin niin, että koko ryhmä oli samaan aikaan kentällä verryttelemässä. Tätä meidän ryhmä tekee ihan liian harvoin, sillä Lee oli ensimmäisen hetken pelkkää silmää kentälle tekeviin koiriin, mutta sain sen melko pian tekemään kanssani. Csilla halusi nähdä meidän ihan perustyöskentelyä seuraamisessa ja sain heti tosi hyviä vinkkejä seuraamiseen. Normaalivauhdissa Lee on alkanut hieman edistää, mutta hitaassa se keskittyy paremmin ja pitää paikan siinä paremmin. Tehtiin siis pätkiä, missä teen hidasta kävelyä, sitten kaksi nopeampaa askelta ja sitten taas hidasta. Näin tempoa vaihdellen ajoitan palkan siihen, että koira on entistä tarkempana minua kohtaa ja palkka siihen vähän nopeampaan kohtaan ennen kuin se edistää, minkä taas "estin" vaihtamalla vain tempoa. Palkkaa paljon siihen seuruun oikeaan paikkaan eri temmonmuutoksissa.


Sitten katsottiin perusjuttuja yksi koira kerrallaan, mutta käytännössä haluttiin käydä läpi käännökset ja kukkaset. Näissä keskityttiin millintarkasti tekniikkaan ja kukkasia tehtiin ihan paikallaan kääntyen. Leen kanssa kuitenkin työstettiin pyörähdystä, mikä sai olla teknisesti parempi. Lee ikään kuin roiskaisee itsensä ympäri hiukan eteenpäin ja loittonee minusta vähän liikaa. Aina rallyradalla ei ole tilaa roiskaisuihin tai seuraava kyltti tulee tosi pian, joten siitä on etua, että koira tekee pyörähdyksen tiiviisti sivullani ja heti käskyn kuultuaan. Koiralla tulisi olla ajatus hakeutua perusasennon paikkaan välittömästi tempun tehtyään.


Nyt minun piti pysyä vain paikoillaan ja Leen piti hakea pyörähdyksen jälkeen paikka takaisin sivulleni. Jos se roiskaisi kovasti sinne eteenpäin, oli pitkä matka tulla sivulle. Toistojen myötä Lee lähti tekemään siistimpää pyörähdystä ja se oli itse vastuussa siitä, että tulee sivulleni. Se vaati sen, että pysyn paikallani, annan vihjeen ympäri ja heti perään sivu. Nämä kun alkoivat sujua vasemmalla puolen piti tehdä samaa myös koira oikealla. Oikea puoli on Leelle vielä vähän vaikeampi ja pyörähdys myös, mutta tehtiin pyörähdystä oikealla ihan hitaassa käynnissä ja palkka siitä, kun palaa oikealle paikalle seuraamaan. Csilla halusi, että palkataan paljon ja oikeaan kohtaan eli juuri siihen sen hetken tekniseen pieneen palaseen ladattiin paljon vahvisteita. Csilla halusi, että koiralle opetetaan jokainen pala tosi hyvin.


Kertasimme saksalaisen käännöksen ja tuplasaksalaisen: ne olivat Leellä oikein mallillaan. Samoin täyskäännökset olivat hyvät. Niitä jumpattiin paikallaan kääntyen; ensin täyskäännös vasempaan istu, heti perään täyskäännös oikeaan istu. Nämä sujuivat meiltä hyvin, mutta Csilla toivoi, että koira reagoisi vielä pikkuisen nopeammin käskyyn tekemällä ihan pikkuisen ripeämmin. Toki Lee tuntui tässä kohdin hiukan väsyvän, olihan se tehnyt jo monta käännöstä paikallaan hyvin.


Seuraavalla kierroksella työstettiin ensin puolen vaihtoja. Näissä ei tänään ollut mitään murheita. Huokaisin helpotuksesta, sillä olin jo parin päivän aikana työstänyt Leelle useita toistoja, että mitä tarkoittaa käsky takaa. Se osaa noudattaa sitä hyvin silloin, kun mennään vasemmalta oikealle, mutta päinvastainen suunta on vaatinut työstöä. Nyt harjoiteltiin kuitenkin jalkojen välistä puolen vaihtoa niin, että pysyin paikallani. Näissäkin koiran tulee hakea se oikea paikka ohjaajan sivulta heti kun se on vaihtanut puolen, jolloin puolen vaihto tulee myös tiiviiksi ja tarkaksi. Puolen vaihtoa tehtiin myös liikkeessä ja saatiin kyllä virheitä näkyviin siinä, että koira ajattelee jo liikaa puolen vaihdon jälkeen ehkä seuraavaa kylttiä eikä malta tulla tarkasti sivulle seuraamaan. Tarkkuus ja tiivis täsmällinen paikka oli tässäkin tärkeintä.


Lopuksi Lee treenasi peruutusta sivullani. Siinä olin huijannut itseäni sillä, että olemme treenanneet paljon seinän vieressä tai kotipihan mattotelineen vieressä. Ilman seinän tukia Leen peruutus ei ollut samassa linjassa minun kehoni kanssa ja Csilla sanoi, ettei koskaan treenaa perutuusta seinän vieressä. Koira ei opi ajattelemaan silloin sijaintiaan eikä pitämään itse huolta suoruudestaan. Treenasimme siis keskellä kenttää ja vain yksi askel kerrallaan. Sitten peruutusta ikään kuin isolla ympyrällä ja lopulta niin, että astun askeleen takaviistoon, jolloin koiran tehtävä on huolehtia sijainnista ja myös takaosan suoruudesta. Csilla tekee joskus itselleen teipillä merkkaamalla maahan ison ympyrän ja peruuttaa itse sen avulla. Koiran on huolehdittava on osuus ja pysyttävä suorana siinä ohjaajan sivulla, ei voi aueta tai poikittaa.


Kaikkien näiden pienten teknisten harjoitusten tarkoitus oli tehdä koirasta teknisesti niin taitava, että se osaa itse temput ja silti seuraamisen paikan tosi hyvin. Csilla sanoi, että tekee kaikki palaset ilman kylttejä ja treenaa ratatreeniä vallan vähän. Kertoi, että joskus ottaa kyltit radalle ihan sen vuoksi, että koiran pitää tehdä juuri niin kuin sitä on opetettu välittämättä kylteistä. Csilla myös videoi paljon treenejään, jolloin oppii tuntemaan koiransa niin hyvin, että tietää millä tassulla koira lähtee mitäkin tehtävää suorittamaan. Ihanan pedanttia ja tarkkaa, mutta vain näin tehdään niitä 100 pisteen mes-suorituksia kerta toisensa jälkeen.

Treenejä

Leen viikko on kulunut mukavasti treenaillein eniten pk-puolen juttuja.


Maanantaina kävin itsekseni Kyötikkälän kentällä, mutta Lee tuntui hivenen väsyneeltä viikonlopun jäljiltä, joten en tehnyt mitenkään pitkästi. Väsymys näkyi sellaisena, ettei se ollut ihan terävimmillään mukana. Työstin seuraamisessa pään asentoa kunnolla ylös ja syötin sitä runsaasti kainaloni suunnasta. Luoksetuloja otin läheltä edessä olevalle alustalle, että saisin sen oppimaan tulemaan suoraan eteen istumaan, mutta tämä on maailman vaikein juttu. Miten voi ollakin niin vaikeaa? Lee tulisi mielellään sivulle.
Pk-noutokapulan kanssa leikittiin myös hetki ja yritin vahvistaa vain laukkaa kapula suussa tehden sellaisia noutoja, missä kapula on tosi kaukana. Vauhtipalkka on vaikeaa, koska tiputti kerran palkkaustilanteessa kapulan tassulleen ja oli siitä vähän epäileväinen hetken.
Lopuksi tehtiin yksi alokasluokan a-esteen ylitys niin, että jätin Leen esteen toiselle puolen ja kutsuin sitä toiselta puolen. Aikaisemmin olen vapauttanut sen esteeltä leluun, mutta nyt ohjasin käsin sen tulemaan eteeni istumaan.


Tiistaina ei treenattu mitään, käytiin vain ulkoilemassa Oriveden Pukalassa kaverini ja hänen koirien kanssa. Eväät tärkeimmät tällä reissulla.

Keskiviikkona oli rally-treenit illalla meidän valkkuryhmän kanssa. Nyt Lee tuntui villillä ja vähän turhankin innokkaalta, mutta mukavaa oli. Rakennettiin mes-luokan rata, missä Lee teki ekan kerran elämässään hyppyä ja putkea osana rataa koiran ollessa oikealla. Meni kyllä kivasti ja seuraaminen oikealla puolen on oikein hyvällä mallilla. Erikseen katsottiin Leen liikkeestä istumista ja käsiavun kanssa saan sen istumaan, mutta pitäisi harjoitella tätä nyt monessa eri liikkeessä ja tilanteessa häivyttäen käsiavun siitä pois.


Torstaina oltiin hakuilemassa Sääsjärvellä ja meillä oli nopeat hakutreenit. Reippaassa tunnissa oltiin treenattu neljä koiraa, joten siitä ehti vielä kotinurkille tunnin lenkillekin valoisan aikaan. Lee teki hakutreenissään edelleen risteilyä tai juoksutusta maalimieheltä toiselle ja nyt kaikki pistot oli suoria, ja onnistuneita. Lee tykkää ihan hirveästi näistä treeneistä.




Perjantaina ajelin Leen ja Codyn kanssa Lihasulan metsiin jäljestys ja pennun väsytys mielessä.

 Ensin kävin tallaamassa Leen jäljen vanhentumaan ja sitten Codyn kanssa tallattiin Leelle esineruutukaista. Se oli ehkä 5m leveä ja 60m syvä. Laitoin siihen 3 esinettä niin, että edessä 10m kohdalla oli isoin esine, keskikokoinen keskellä ja pieni sormikas siellä kaistan päässä. Olin ajatellut, että vahvistan tällä kaistalla ajatusta "suoraan eteenpäin" ja vähennän mahdollisuutta koko ruudun juoksenteluun. Vaan ekalla pistolla ei Lee ollut nenä auki vaan ilmeisesti sillä on nyt ajatus ruudusta, että juokseminen on se juttu. Se nimittäin laukkasi koko kaistan alusta loppuun nostamatta yhtään esinettä. Vasta toisella pistolla se alkoi työskennellä ja tokallakin pistolla se nosti sen isoimman etuesineen vasta takaisin tullessa. Siitä eteenpäin sujuikin ihan mallikkaasti, mutta jatkossa tämä juoksentelu pitää saada kyllä poikki. Veisinkö ensi kerralla jalkapallon kokoisen etuesineen tyrkylle, että saisi ideaa, että nenä auki heti samantien? Ainakin isot ruudut on nyt vähän aikaa siltä kiellettyjä, että saan tätä työstettyä paremmaksi.


Leen jälki oli oikein mielenkiintoinen. Se oli n.800 m pitkä ja tein tarkoituksella siitä sellaisen, että maasto muuttuu moneen kertaan. Lee on tottunut niin hyviin ja tasaisiin jälkimaastoihin, että oli jo aikakin päästää se mukavuusalueelta vähän epämukavan puolelle.
Jana sijaisti hyvien mäntyjen alla ja niin selkeällä kohtaa, että se osasi takuuvarmasti juosta suoraan janalla kohti takamerkkiä. Siitä jatkettiin kohti suopursuja, sitten mentiin hirvien tallomaan uraa siirtyen vesakkoon. Täällä oli ällöttäviä hirvikärpäsiäkin ja kepillä palkatessa ne vaan lentelivät päin poskia. Uuuh! Jatkettiin äkkiä matkaa. Vesakossa oli kulma ja ylitettiin sellainen metsäkoneiden survoma aukea ja siitä päästiin jäkäläsammalkalliolle. Täältä laskeuduttiin soisen ja märän mättään kautta takaisin kauniiseen kangasmetsään. Lee nosti kaikki kepit 7 kpl ja ajoi jäljen tosi hyvin. Se tuntui nauttivan haasteista.
Pirkanmaan jälkimetsät on vaan sellaiset, että se metsä mikä näkyy tieltä, voi muuttua ihan toiseksi 100metrin päässä. Alla muutama kuva maastonvaihteluista yhden jäljen aikana.

Pikku-Cody teki myös jäljen metsässä ja se on ehkä vielä vähän liian pieni, kun sen liikkuminen varpujen ja sammaleikkojen seassa ei ole vielä niin sujuvaa, mutta hyvin sekin pääsi jäljestämisen makuun kiinni ja jouduin kantamaan rimpuilevan pennun pois loppupurkilta. Se ei nimittäin haluaisi mitenkään lopettaa. Jälkikeppien kanssa Cody on jo leikkinyt kanssani keittiössä ja takapihalla, mutta en ota niitä vielä sen jäljille, joten toistaiseksi työstä jälkeä ja keppejä erillisinä treeneinä.
Tein jäljen nyt niin, että jätin pikkuisia ruokakasoja jalanjäljilleni satunnaisesti. Ehkä 10 askelta oli tyhjiä ja sitten pieni kasa. 15-viikkoa vanhaksi pennuksi se puuhasteli jo hienosti. Yrityksen ja erehdyksen kautta se tuntui oppivan ja oli ihana nähdä, miten se työsti jälkeä itsenäisesti. Tässä pennussa on kyllä jäljestykseen potentiaalia. Sormet syyhyää tehdä lisää sille jälkiä!

Maastojuttuja

Viikonloppu jatkui Uuraisilla vepekokeen jälkeen lajia vaihtamalla. Ne Uuraisten kangasmetsät on sellaiset, ettei vaan voi jättää käyttämättä. Joten huokaisin tietyllä tavalla helpotuksesta, että nyt kesän/syksyn kokeet on käyty ja voidaan vaan treenailla nyt ilman koepaineita koko syksy. Suunnittelin, että seuraava syksy rakennetaan metsässä maastojuttuja paremmiksi niin kauan kunnes lumi sataa maahan. Ulkokentällä käyn rakentamassa nyt pk-tottikseen liittyviä juttuja ja sisällä hallissa keskitytään perusasioihin, jotka toistuu kaikissa lajeissa kuten jäävät asennot tai nouto. Mutta teen hyvät suunnitelmat paperille, jotta jokainen palanen tulisi huomioiduksi. Rally-tokoa treenaamme keskiviikkoisin tamskin valkussa ja jokunen voittajan rallykoe olisi hyvä laittaa myös loppuvuoden kalenteriin, että tulisi panostettua myös siihen. 

Mutta paluu niihin maastotreeneihin. Lee ajoi lauantaina Annan tekemän jäljen, joka oli pituudeltaan ehkä 400 - 500m ja siinä oli 5 keppiä. Janapaikan olin suunnitellut itse ja Anna talloi janalle näyttämästäni paikasta. Janakrepin alle jää ruokakippo, jolla vahvistetaan suoraan juoksemista. Nyt Lee ei lähtenyt ensimmäisellä yrityksellä suoraan ja otin sen heti pois, ei ottanut nokkiinsa siitä vaan keskittyi uusinnalla paremmin, tarkensi katseensa janamerkkiin ja meni suoraan. Jes! 

Jälki ajettiin aikataulullisista syistä vähän liian tuoreena ja se tallattiin vesisateen jälkeen, mikä näkyi heti jäljestyksessä, että Lee ajoi jälkeä korkealla nenällä. Kaikki kepit löytyi, niiden ilmaisut oli kivat ja olimme kaikki oikein tyytyväisiä.

Sunnuntaina käytiin heti aamusta tallaamassa jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin muita pikkutreenejä. Pudotettu onnistui tosi hyvin. Tässä otan ohjelmistoon virittelyn, missä teen pudotetun rukkasen noston ennen varsinaista pudotetun alkamista. 

Esineruutua yritettiin tehdä niin, että ruudussa on noin kymmenen esinettä ja koirat saa hakea niitä vuorotellen. Vaan Leen kanssa tämä treeni ei onnistunut, koska sen mielestä sisko Venla on maailmassa ihaninta ja kyllä se nyt yhden esineen kävi hakemassa, mutta silmät sekä ajatukset koko ajan Venlassa. Tätä en halunnut vahvistaa, joten Lee meni autoon ja teki sitten oman esineruutunsa Venlan jälkeen. 

Aron sai siivota esineruudun ihan lopuksi ja siinä Aronin työskentelyä katsoessa mietin, että sille esineruutu on tullut opetettua hyvin. Lähetin Aronin vasemmasta reunasta ja sen kanssa ruudun pystyi käymään järjestelmällisesti kaistoittain läpi. Jos pistolla ei löydy esinettä, palaa Aron luokseni hyvillä mielin ja lhetän sen uudelle pistolle. Näin saatiin siivottua ruudusta esineet pois. Leen työskentely on tällä hetkellä enemmän juoksemista eikä se näytä mitenkään järjestelmälliseltä. Lisäksi Lee läähättää esineruudun jälkeen tavallista enemmän, mikä kertoo sen pään sisäisestä kuumumisesta, joten taidan palata ihan kaistatreeneihin Leen kanssa ja suunnitella esineruututreenit huolellisemmin. 

Jäljen ajo oli Leellä todella hyvää ja Annan jättämät kolme keppiä nousivat hyvin. Annoin Annalle kaksi pientä kepin pätkää myös mukaan kokeeksi, että ilmaiseeko Lee ne, mutta ei ilmaissut. Tämä oli hyvää tietoa itselle, että Lee osaa ilmaista normi kepit jäljeltään, mutta mihinkään kikkailuihin se ei vielä taivu. Lisää nenänkäytön kokemusta siis tarvitaan. Jälki oli 500m pitkä ja kulmat meni hyvin ja hienosti Lee ajoi sen, vaikka jäljen loppusuora kulki metsätien laidassa. Muistan Aronin jäljestyksestä, että tälläiset tienvierusjäljet aina sekoittivat sen ajatukset. 

Uintikauden päätös

Viikonloppu hurahti Uuraisilla. Muuramen seudun kennelkerho järjesti siellä kolmipäiväiset vepekokeet ja Lee sai sielä alokasluokan koepaikan lauantaille. Sunnuntaina lupasin olla vuorostani talkoilemassa ja hukkuvan rooli sopi minulle. Leen alokasluokan liikkeet oli oikein hyvin jo hallussa, mutta ei silti ollut tarvetta saada koepaikkaa kahdelle päivälle. Vesi oli jo aika viileää ja Lee on vielä niin nuori koira, että kiirettä meillä ei ole. Ja meillä oli vieras appari, mutta oikein mukava ja pätevä sellainen. Landseer-mies Kari oli luvannut olla avustaja ja onneksi Lee on tehnyt vepetreeneissä paljon treenejä mm Reijon avustamana, joten Lee ei vierastanut Karia lainkaan. 

Kokeen tuomarina oli Jyrki Heino; mun suosikki. Hänen tuomarointinsa on asiallista, säännöt on hyvin hallussa ja silti hänellä on hyvää pelisilmää koirien ja sään suhteen. Lisäksi rannassa tai kokeen alussa ei höpötellä mitään turhia, vaan käydään suoraan asiaan. Siksi koe meni nopeasti koirakon suorituksesta toiseen. 

Lee sai veneestä hypyssä täydet 25 pistettä ja ui ennätysnopeasti rantaan. 0,57 sekuntia on nopea suoritusaika ja se nopea uiminen on kyllä tärkeää sitten kun noustaan ylempiin luokkiin. Tämän vuoden suomenmestaruuksissa kuusi koiraa sai täydet sata, mikä kertoo, että liikkeet on melko helposti opetettavissa eikä niissä itsessään tule juuri eroavaisuuksia koirakoiden kesken. Paremmuuden ratkaisee suoritusaika. 

Esineen vienti oli jo parempi kuin kaksi viikkoa sitten sovessa, saatiin siitä täydet 25 pistettä myös. Samoin veneenhaku onnistui ihan nappiin ja Lee ui keskelle maalitolppia veneen köysi suussaan. 

Hukkuvaa Lee lähti hakemaan lähes raivolla, haukkuu siinä uidessaan. Hukkuvalla oli vaan patukka vasemmassa kädessä, minkä tajusin siinä rannassa katsellessa ja mietin, että kuinkahan tässä käy, kun meidän treeneissä patukka on aina oikeassa kädessä. Lee nappasi kapulaan hyvin kiinni, mutta ei osannut kääntyä oikein vaan ajautui uimaan eteenpäin ja siinä se taiteili vähän loittonevan kaaren. Kutsuhuudolla sain sen sitten kääntymään kohti rantaa, mutta näin, että sillä oli vaikeuksia ja näin myös, ettei se tule nyt maalitolppien väliin. Lopulta rannassa maalitolppien ohi 2 metriä ja yksi ylimääräinen käsky, joten hukkuvan haku 22 pistettä. 

Lopputulos oli ykköstulos 97 pistettä ja luokassa kolmas. Alokasluokan koiria taisi olla 6 kpl kisaamassa. Joten oikein hyvillä mielin saatiin lopettaa tämä vepekausi tähän kokeeseen ja ensi keväänä jatketaan toivottavasti toisella koekäynnillä alokasluokassa ja sen kautta ensi kesä vietetään avoimen luokan liikkeiden ja kokeiden parissa. 

Mukava harrastusviikonloppu

Olin viime viikon lomalla, joten tuli treenailtua Leen kanssa melko paljon, mutta tehtiin kevyesti ja mukavia juttuja. Viikonloppu starttasi lauantaina Levekin kentällä Maarit Hellmannin tokokoulutuksessa ja koulutus liittyi pohjois-hämeen nuorten tokokoirien treeneihin. Meillä on ollut kyllä tosi kiva vuosi tässä ryhmässä, sillä treenataan porukalla aina kerran kuussa. Lisäksi Maaritin kanssa on sovittu 4 koulutuspäivää tälle vuodelle, jolloin saadaan vähän jatkuvuuttakin, kun käydään yhden ja saman kouluttajan silmän alla tasaisin väliajoin.


Maaritin kanssa juteltiin siitä, että Lee tähtää ensi kesänä huippupisteisiin avoimen luokan toko-jutuissa. Ja niitä silmällä pitäen työstettiin sitä, että Lee jää helposti silmillään ja koko kehollaan kiinni ruutuun, noutokapulaan tai kiertotötteröön. Tehtiin sellaista treeniä, missä virittelen Leen meneväksi ruutuun. Sinne ei kuitenkaan pääse tuijottamalla ruutua, vaan ottamalla minuun kontaktia ja nostamalla pään oikeasti ylös. Tuen tietty tätä pään nostoa syöttämällä Leetä kainaloa kohti, mutta käytännössä tehtiin niin, että hyvästä kontaktin ottamisesta hihkaisin vapautuksen ja palkkasin heittämällä namin itsestäni pois ja taakse päin. Koira lähti hakemaan namia ja siihen namin poimimishetkeen tulikin ruutu-käsky. Lee ei siis pääse nyt hetkeen noutamaan, ruutuun tai kiertämään noin vaan suorilta, vaan luopumalla niistä tai huikean kontaktin oton kautta. Ja paljon syöttämistä siihen selkeään pään ylösnostamiseen.


Maarit myös muistutti selkeistä kriteereistä ja tiukemmasta asenteesta sivulle tuloon. Lee kun kyylää esim sitä ihanaa kiertotötteröä, se ei tule sivu-käskyllä kunnolla sivulle, koska sen silmät tai muu keho on kiinni siinä törrerössä. Näissä pitää tulla kunnolla sivulle, en saa hyväksyä sellaisia puolittaisia tai ainakaan auttamalla kehollani yliliioitellusti, mihin olen nyt vajonnut. En saa siis tehdä koiran puolesta vaan oma keho tikku suoraksi ja koira hommiin.


Katsottiin myös liikkeestä seisomista ja opeteltiin tekemään sitä nyt pompun kautta. Lee pomppi heti oikeaan suuntaan, joten taidan saada aika kivan seisahduksen, kun nyt jatkan sen työstöä.


Muiden treenistä sain kivoja ideoita kaukokäskyihin ja tunnariakin voisi alkaa tekemään nyt enemmän. Meidän tunnistusnouto on tosin hyvin alussa. Olen tehnyt sitä kotipihassa niin, että oma on piilossa ja edessä on näkyvä kasa tunnareita. Oman etsiminen tehdään kuitenkin nenällä eikä silmilllä, joten sellainen opetusvaihe nyt tässä.


Sunnuntaina mentiinkin Leen kanssa koiratanssikisoihin Akaalle. Edessä olisi avoimen luokan esitys, mikä perustui meidän kevään esitykseen, mutta nyt olimme pidentäneet ohjelmaa minuutilla ja opetelleen yhden uuden position sinne. Viime viikon tiistaina katsottiin Salla Haaviston kanssa vielä viimeiset hionnat tähän ohjelmaan ja en olisi koskaan onnistunut ilman Sallan neuvoja. Jätettiin koreografiasta kaikki epävarmat osiot pois, työstettiin muutamaa pikku-yksityiskohtaa ja päätettiin, että katsotaan riittääkö tämä. Me ei nimittäin osata vielä peruuttaa seuruussa tai tehdä sivu-askelia. Näitä kai kovasti jo odotetaan olevan avo-ohjelmassa, mutta päädyttiin, että nyt panostetaan taiteelliseen näkymään.


Lähdin Leen kanssa matkaan positiivisen innokaasti. Toki myös mielessä oli, että saan olla todella onnellinen, että meillä on tähän mahdollisuus. Paljon on nyt treenikavereilla ja tuttavilla ollut ikäviä sairastumisia tai takapakkeja, joten kisoihin meno ei ole itsestään selvyyttä.


Akaan tanssisali on tosi pieni paikka, mutta tunnelma siellä oli sitäkin mukavampi. Meitä edeltä koira oli belgi ja sovin hänen ohjaajansa kanssa, että annan heille tilaa poistua rauhassa esityksen jälkeen ja otan sitten sen oman ajan Leen valmisteluun kehään. Ja niin me sitten vuorollamme mentiin sinne kehään ja pystyin oikeasti jo hymyilemaan sinne mennessä, sillä se oli vaan niin hienoa. Lee vastasi yhdessä-käskyyn täysin ja me olimme yhtä. Myös ohjelman aikana hymyilin, kun vaikeimmat osuudet oli ohi. Meidän ohjelma päättyy sellaiseen kunnon juoksu-seuraamispyörimiseen ja siinä annoin mennä oikein sydämen pohjasta. Käteni tärisivät lopun perusasennossa, mutta esitys vakuutti tuomarit.


Lee voitti luokkansa, sai kuman pistein 161,67 ja saimme luvan kilpailla seuraavan kerran voittajaluokassa. Nyt on hirmu into alkaa rakentaa sitä peruutusta ja sivu-askelia, sillä eihän tämä nyt tähän jää. Nyt kuitenkin pidetään pieni tauko koiratanssista, sillä ensi viikonloppuna on vuorossa vepe-koe Uuraisilla. Kotimatkalla kuitenkin mietin, että miten saisin kerrottua Leelle, että se on maailman paras, mutta kai se kultamussu sen jo tietääkin.


Sunnuntai-iltana käytiin tekemässä vielä Reijon ja Leenan kanssa kauden viimeiset vepetreenit. Niissä Lee toi kaksi kertaa esinettä minulle veneeseen enkä ole oikein tyytyväinen tämän liikkeen asenteeseen vaikka sitä on varmasti tehty ihan eniten tänä kesänä.
Kakkoskierroksella opeteltiin avoimen luokan veneen hakua ja testasin mallia, missä ole itse rannassa, Lee istuu käskyn alla Reijon soutamassa veneessä ja hyppää siltä toisen veneen hakuun käskystäni. Hyvin se Lee siellä istui ja saatiin ikään kuin hyppy veneestä ja veneen haku yhdistettyä yhteen kertaan. Nyt tämä oli kiva jättää hautumaan talveksi ja katsotaan sitten ensi keväänä, että miten avointa luokkaa lähdetään oikeasti rakentamaan.
Aronkin oli mukana ja pääsi kerran uimaan veneelle ja hakemaan köyden. Ai miten se olikaan innoissaan ja sai rannassa superpalkan. Se niin tiesi mitä ollaan tekemässä.