Tänään meillä oli aamusta vuorossa kokeenomainen treeni, jossa osallistujat saivat itse etukäteen miettiä kolme liikettä. Ennen näitä oli paikallamakuu ja osallistuimme voittajaluokan ryhmään. Ja on kyllä loistavaa, että vastaavia juttuja järjestetään, sillä minua jännitti. Tunnelma oli jo kotoa lähtiessä kokeenomainen ja paikanpäällä myös. Itse kehässä ei sitten enää jännittänyt ja huomasin, että kun on käynyt jo liikkeitä mielessään läpi ja toimintasuunnitelma on päässä, on sitä vaan toteutettava. Tavoitteina oli tehdä onnistunut kokonaisuus, jossa kisapalkitsen koiraa liikkeiden välissä, iloitsen meidän tekemisestä enkä jännitä koiran kanssa. Tavoitteina oli myös, että käskyni eivät ole mistään toisen luokan maailmansodasta, vaan että meillä yhdessä on mukavaa ja tehdään niinkuin me aina tehdään. Ja näistä tulisi hyvä kokonaisuus. Ja melko hyvin pääsinkin tavoitteisiin, joten oikealla tiellä ollaan.
Ensin oli paikallamakuu, ryhmässä oli 6 koiraa. Paikka oli ennestään tuntematon halli meille, Tamskin talli, jossa oltiin nyt ensimmäistä kertaa sisällä. Aron oli ryhmässään nro yksi joten ensimmäisenä kehätarkastus ja riviin odottamaan muita. Tämä sujui ihan hyvin ja Aron istui loistavasti sivullani koko sen ajan, että muut koirat asettuivat ja liikkuri selitti piilon tms. Aron oli siis asenteeltaan rauhallinen ja kiva. Itse maahanmeno ok, makuu ok, vaikka koirien takana oli paljon häiriötä, kun toinen ryhmä treenasi siellä ja ylösnousu ok. Hyvä siis kaikin puolin. Antaisin meille 10 tästä liikkeestä. Palkkasin suullisesti ja iloisesti ja kehän ulkopuolella aloimme virittäytyä ryhmän ensimmäisenä suorituksiin.
Ensin luoksetulo. Tässä liikkeen alussa Aron katseli vähän liikkuria, luoksetulo liike alkoi. Kokonaisuudesta antaisin itse 8, sillä stoppi voisi olla parempi, käytin vain suullista käskyä, harjoituksissa on useimmiten käsi+suullinen, sitten maahanmeno oli mielestäni hyvä ja viimeinen pätkä oli hyvä, tuli suoraan. Sivulle siirtymisessä kuului piip ja olisi voinut tehdä sen paremmin. Mutta kehumista ja viritys tunnariin.
Viime viikon sähläysten jälkeen onnistunut tunnari olisi ollut ihme. Koira tekee niinkuin on oppinut eikä tuurilla on tämän kanssa mitään tekemistä. Toi väärän ja tiesin sen olevan väärä, kun alkoi leikkiä tunnarilla hetkeä ennen luovutusta. Loppu meni pipariksi. Ja miten tästä siirrytään seuraavaan liikkeeseen, kun en voinut kehua, että olipa taitava? Videolla näytän lähinnä ääliötä tuossa kohtaa. Tunnari siis 0.
Mutta kohti ruutua. Se onnistui kaikilta osilta taitojemme mukaan. Kävin eilen ennen päivän lenkkiä vähän leikkimässä kahden ruudun kanssa ja tässä leikissä lähettelin ja juoksutin Aronia kahden ruudun välissä. Pääpointti eilen oli, ettei jäädä eturajalle pyörimään. Nyt tämän päivän harjoituksessa Aron menee juuri sinne minne halusinkin sen menevän. Ja ihan lopuksi osasin oikeasti iloita meidän suorituksesta :-) Ruudusta 10 omasta mielestäni.
Tunnari jää nyt hetken tauolle. Jotakin olen osannut nyt totaalisesti tuhota, joten pidetään tuossa nyt mietintätauko ja aloitankohan ihan yhden oman kapulan etsinäharjoituksista.
Lopuksi meille jäi aikaa treenailla kehässä ennen seuraavan luokan alkamista, joten kaukoja ja seuruuta tehtiin Aronin kanssa. Seuraamisessa oli kauhean vaikea tänään keskittyä, pitkän hinkutuksen jälkeen alkoi taas onnistua ja lopettiin naruleikkiin kehässä olo. Kivaa siis oli, mutta jännittävää.
Tässä video suorituksesta.
lauantai 26. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Viimeinen tokokurssikerta
Tänään oli sitten viimenen kerta Haukkuapilan tokovalmennusta Nokian Meirän hallissa. On ollut kyllä hyvä kurssi ja pelkkää luksusta tuo lämpöisessä sisätilassa treeni. Jotten vaivu mihinkään alavireisyyteen kirjaan ensin kaikki kivat ja positiiviset asiat meidän tekemisessä
-uusi ryhmä ja uudet koirat (vaihdoin paikkaa viimeiseksi kerraksi tähän torstain ryhmään) ja Aron ei ollut moksiskaan.Se on selvästi käsittänyt, että minun kanssa tehdään juttuja eikä välitetä muista.
-seuraamisen aloituksissa tulee varmoja onnistumisia muutaman alun huomautuksen jälkeen. Piti kontaktia melko kivasti.
-kaukokäskyt onnistui superhyvin, kun otin eri vaihtoja itsekseni ihan mukavalta etäisyydeltä.
-paikallaolot ja kontakti evl-tyyppisessä aloituksessa sujuu. Nyt kyllä palkkasin ennen meidän maahanmeno vuoroa namilla muutamaan kertaan, kun ei kuunnellut viereisten maahan-käskyjä. Paikka istuminen ryhmässä on varma juttu, ainakin tällä hetkellä :-)
Ja mikä ei sit niin suju...
-tunnaria on tehty liikaa tällä viikolla. Lähti kapuloille hyvin, mutta oman nostettuaan meinasi viedä sen Pialle, joka katseli tunnaria siinä lähellä. Sitten pudotti oman ja pyysin uudestaan etsimään, nyt kiersi tunnarikasalla ja etsi ja etsi, ei onneksi nostanut tässä kohtaan mitään, Pia nosti sen oman takaisin sinne aloituspaikkaan ja nyt taisi tulla. Toistettiin tunnaria vielä pyynnöstäni ja osasin sählätä sen kanssa. Pia kuitenkin sanoi, että Aron osaa tuon haisteluhomman, minun pitäisi nyt saada sille vielä asenne, että aina pitää onnistua. Nyt tekee vähän puolihuolimattomasti, johtuen varmasti tämän viikon lukuisista toistoista.
-ruutuun menossa jää helposti pyörimään siihen eturajalle ja oma toimintani tässä kohtaa on ala-arvoista, ihan käsittämättömän hyvä koira, kun kestää melko paljon mun sähellystä. Anteeksi Aron.
Ruudussa ei myöskään malttanut tänään odottaa käsky-sanan jälkeen lupaa tulla sivulle, ampui välittömästi kohti minua, kun Pia sanoi käsky.
Että sellaista. Huomenna kokeenomainen harjoitus ja tässä menin vielä alkuviikosta vaihtamaan liikejärjestystä, kun ne kaukot ei näyttänyt vielä sittenkään toimivilta. Huomenna siis luoksetulo, tunnari ja ruutu-kisamaisesti. Toimisipa mun videokamera ja niin voisi sitten taas analysoida, että olenko edistynyt yhtään tässä hommassa...
-uusi ryhmä ja uudet koirat (vaihdoin paikkaa viimeiseksi kerraksi tähän torstain ryhmään) ja Aron ei ollut moksiskaan.Se on selvästi käsittänyt, että minun kanssa tehdään juttuja eikä välitetä muista.
-seuraamisen aloituksissa tulee varmoja onnistumisia muutaman alun huomautuksen jälkeen. Piti kontaktia melko kivasti.
-kaukokäskyt onnistui superhyvin, kun otin eri vaihtoja itsekseni ihan mukavalta etäisyydeltä.
-paikallaolot ja kontakti evl-tyyppisessä aloituksessa sujuu. Nyt kyllä palkkasin ennen meidän maahanmeno vuoroa namilla muutamaan kertaan, kun ei kuunnellut viereisten maahan-käskyjä. Paikka istuminen ryhmässä on varma juttu, ainakin tällä hetkellä :-)
Ja mikä ei sit niin suju...
-tunnaria on tehty liikaa tällä viikolla. Lähti kapuloille hyvin, mutta oman nostettuaan meinasi viedä sen Pialle, joka katseli tunnaria siinä lähellä. Sitten pudotti oman ja pyysin uudestaan etsimään, nyt kiersi tunnarikasalla ja etsi ja etsi, ei onneksi nostanut tässä kohtaan mitään, Pia nosti sen oman takaisin sinne aloituspaikkaan ja nyt taisi tulla. Toistettiin tunnaria vielä pyynnöstäni ja osasin sählätä sen kanssa. Pia kuitenkin sanoi, että Aron osaa tuon haisteluhomman, minun pitäisi nyt saada sille vielä asenne, että aina pitää onnistua. Nyt tekee vähän puolihuolimattomasti, johtuen varmasti tämän viikon lukuisista toistoista.
-ruutuun menossa jää helposti pyörimään siihen eturajalle ja oma toimintani tässä kohtaa on ala-arvoista, ihan käsittämättömän hyvä koira, kun kestää melko paljon mun sähellystä. Anteeksi Aron.
Ruudussa ei myöskään malttanut tänään odottaa käsky-sanan jälkeen lupaa tulla sivulle, ampui välittömästi kohti minua, kun Pia sanoi käsky.
Että sellaista. Huomenna kokeenomainen harjoitus ja tässä menin vielä alkuviikosta vaihtamaan liikejärjestystä, kun ne kaukot ei näyttänyt vielä sittenkään toimivilta. Huomenna siis luoksetulo, tunnari ja ruutu-kisamaisesti. Toimisipa mun videokamera ja niin voisi sitten taas analysoida, että olenko edistynyt yhtään tässä hommassa...
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Tunnareita aamusta iltaan
Ihan sulaa hulluutta, mutta onnellisena kuitenkin. Aron on tehnyt monia tunnareita, joissa tulee mitä ihmeellisempiä juttuja, toki siellä on niitä onnistuitakin välissä. Eilen pyysin vävy-ehdokkaan kotipihasta (Elias 8.vee) nostelemaan paljain käsin minulle tunnarikapulat. Itse kävin viemässä sen oman. Aron lähtee haistelemaan ja sitten löytää sen oman ja nappaa siihen niin innolla, että suussa onkin myös viereinenkin kapula, suussa siis kaksi tunnaria. Voi jestas. Vähän oli vaikeuksia luovuttaa kahta kapulaa....
Sitten väliin mahtuu niitä, että laukkaampa kapuloille ja nappaan ensimmäisen. Tästä kyllä ärähdin tänä aamuna, että tämän jälkeen lähetin koiran uudestaan kapuloille ja nyt se pystyi haistelemaan ja tuomaan omansa ihan normisti. Tosin juuri kun viritin kapuloita maahan, tuli myös naapurin koira aamukierrokseltaan ja tämä vähän sekoitti Aronin ajatuksia. Mutta eilen jo päätin, että jos tulee sellainen tunnari, missä joudun jotenkin puuttumaan, vaikka tuo sitten oikean, saa vain suulliset kehut. JA nyt tämän tunnarin jälkeen päädyin tekemään vielä kaukokäskyjä, oli ensimmäistä kertaa jumitusta kaukoissa. Välissä siis suullinen kehu. Voi kääk. Tein sisällä vielä juuri ennen töihin lähtöä tunnarin, joka oli superhyvä ja tästä sai maksalaatikkoa palkaksi, sitten muutaman kaukosiirron ja pajon kehuja. Mutta miettikään, meikä oli klo 7 töissä ja Petterikin ajallaan päikyssään ennen sitä. Joten treenit jatkuu kun pääsen töistä :-)
Sitten väliin mahtuu niitä, että laukkaampa kapuloille ja nappaan ensimmäisen. Tästä kyllä ärähdin tänä aamuna, että tämän jälkeen lähetin koiran uudestaan kapuloille ja nyt se pystyi haistelemaan ja tuomaan omansa ihan normisti. Tosin juuri kun viritin kapuloita maahan, tuli myös naapurin koira aamukierrokseltaan ja tämä vähän sekoitti Aronin ajatuksia. Mutta eilen jo päätin, että jos tulee sellainen tunnari, missä joudun jotenkin puuttumaan, vaikka tuo sitten oikean, saa vain suulliset kehut. JA nyt tämän tunnarin jälkeen päädyin tekemään vielä kaukokäskyjä, oli ensimmäistä kertaa jumitusta kaukoissa. Välissä siis suullinen kehu. Voi kääk. Tein sisällä vielä juuri ennen töihin lähtöä tunnarin, joka oli superhyvä ja tästä sai maksalaatikkoa palkaksi, sitten muutaman kaukosiirron ja pajon kehuja. Mutta miettikään, meikä oli klo 7 töissä ja Petterikin ajallaan päikyssään ennen sitä. Joten treenit jatkuu kun pääsen töistä :-)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Tokointoa
Ensi lauantaina on Tamskin järjestämä koemainen tokotreeni, johon ilmoittauduin Aronin kanssa. Siellä saa tehdä luokkansa mukaisen paikallaollon ja sen lisäksi kolme oma valintaista liikettä. Valitsin meille suoritettavaksi luoksetulon, tunnarin ja kaukot, suoritus tässä järjestyksessä. Luoksetulon kanssa ollaan viime aikoina puuhasteltu eniten, sitten myös tunnari vaatii koe-olosuhteita ja loppuun kaukot. Kauhukseni huomasin, että olen aina lopettanut tunnarin tikun luovutukseen, sivullekin pitäisi kai vielä siirtyä. Joten ainakin tiedän mitä tällä viikolla treenataan.
Joten päivällä töissä sai työkaveri hypistellä meidän kapuloita ja heti töiden jälkeen kotipihassa treeni.
Siinä tein ensin luoksetuloharjoituksia, ensin yksi pitkä suorapalkalla, sitten yksi stoppi pelkällä suullisella käskyllä, ei stopannut, uusi yritys ja nyt käsi+ ääni ja johan pysähtyi, tähän kehuminen ja siitä tule ja nyt vasta pallo lensi. Sitten pari luoksetuloa läheltä eteen istumaan. Koira oli innokas.
Tästä siirtyminen tunnariin. Tein ekan kerran aika ohkaisilla tunnaritikuilla ja näitä oli työkaverini päivällä pidellyt. Olisi ehkä pitänyt antaa yksi makupala juuri ennen etsintävaihetta, mutta en antanut. Aron lähti kapuloille aika vauhdikkaasti, haisteli ja haisteli, nosti jotakin ja lopulta nosti sen oman, jonka toi. Eli kiva kun päätyi lopulta omaan, mutta suoritus ei ollut parasta osaamista. Tässä sitten tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Meni sivulle, mutta sanoi kerran piip. Tämän jälkeen kisamaiset kehut ja siirtyminen kaukon aloitukseen. Tehdään kaukot-viritys ja koira maahan, kävelin reilun matkan päähän ja koiralle yksi ylösnousu, jonka jälkeen palkka. Tärkeintä tässä oli, ettei koira lamaannut, kun ei saa muuta kuin suullisen kehun tunnarista. Ja näitä pitänee vielä harjoitella ja paljon, ettei koiran tarvitse hämmentyä kokeessa.
Sisällä treenailtiin sitten iltasella vielä monta tänne-käskyä naksun avulla, tuntuu tulevan nyt aina suoraan. Sitten varmaan yhtä monta sivu-käskyä, joissa aina sillon tällöin karkaan alta pois. Ja tämä näytti lisäävään Aronin halua tehdä kerrasta kunnolla sivulle tulo. Sitten vielä testailin, että tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Pakko oli ottaa vielä niillä työkaverin tikuilla tunnaria olohuoneessa ja nyt onnistusmisprosenttimme koko kovia, Aron toi vääriä kaksi kertaa, että jotakin vaikeaa niissä nyt on.
Joten päivällä töissä sai työkaveri hypistellä meidän kapuloita ja heti töiden jälkeen kotipihassa treeni.
Siinä tein ensin luoksetuloharjoituksia, ensin yksi pitkä suorapalkalla, sitten yksi stoppi pelkällä suullisella käskyllä, ei stopannut, uusi yritys ja nyt käsi+ ääni ja johan pysähtyi, tähän kehuminen ja siitä tule ja nyt vasta pallo lensi. Sitten pari luoksetuloa läheltä eteen istumaan. Koira oli innokas.
Tästä siirtyminen tunnariin. Tein ekan kerran aika ohkaisilla tunnaritikuilla ja näitä oli työkaverini päivällä pidellyt. Olisi ehkä pitänyt antaa yksi makupala juuri ennen etsintävaihetta, mutta en antanut. Aron lähti kapuloille aika vauhdikkaasti, haisteli ja haisteli, nosti jotakin ja lopulta nosti sen oman, jonka toi. Eli kiva kun päätyi lopulta omaan, mutta suoritus ei ollut parasta osaamista. Tässä sitten tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Meni sivulle, mutta sanoi kerran piip. Tämän jälkeen kisamaiset kehut ja siirtyminen kaukon aloitukseen. Tehdään kaukot-viritys ja koira maahan, kävelin reilun matkan päähän ja koiralle yksi ylösnousu, jonka jälkeen palkka. Tärkeintä tässä oli, ettei koira lamaannut, kun ei saa muuta kuin suullisen kehun tunnarista. Ja näitä pitänee vielä harjoitella ja paljon, ettei koiran tarvitse hämmentyä kokeessa.
Sisällä treenailtiin sitten iltasella vielä monta tänne-käskyä naksun avulla, tuntuu tulevan nyt aina suoraan. Sitten varmaan yhtä monta sivu-käskyä, joissa aina sillon tällöin karkaan alta pois. Ja tämä näytti lisäävään Aronin halua tehdä kerrasta kunnolla sivulle tulo. Sitten vielä testailin, että tunnaritikun luovutus ja siitä sivu. Pakko oli ottaa vielä niillä työkaverin tikuilla tunnaria olohuoneessa ja nyt onnistusmisprosenttimme koko kovia, Aron toi vääriä kaksi kertaa, että jotakin vaikeaa niissä nyt on.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Katin koulutuspäivä
Kulunut viikko on ollut kylmä ja ulkoreenejä ei olla tehty lainkaan. Sisällä on harjoiteltu tänne-käskyä ahkerasti ja tänään se toimi ihan elävässä elämässäkin.
Meirän hallissa oli tänään siis Kati Selkämaan koulutuspäivä ja kyllä tykkäsin. Katilla on paljon hyviä ideoita treenata eri liikkeitä ja varmaan kaikki koirakot saivat hyviä neuvoja. Niitä me ainakin saatiin ja lisäksi kirjoitin vielä ylös muille annettuja vinkkejä liikkeistä, jotka itseäni askarruttavat. Ja jotekin tämä tokoilu vetää vaan mukanaa, kun antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Ensin alkuun Pia ja Kati treenasivat omia koiriaan ja kyllähän niitä treenejä olisi katsellut pidempäänkin, mutta aika riensi ja aloitimme ryhmäpaikalla-oloilla. Näissä ollaan edistytty Aronin kanssa, sillä tiedän, ettei Aron välitä vieruskavereistaan eikä häiriinny liikkurin kiertelystä. Paikka-istuminen tehtiin ensin ja Aron istui koko ajan hyvin paikallaan. Mentiin piiloon taas koiran sivusuuntaan, mutta tämä ei nyt vaivannut Aronia. Paikallamakuun aloitus tehtiin evl-tyyliin ja tässä voih, Aron meni maahan viereisen käskyllä. Se kävi jo kerran maassa ennen kuin liike alkoi, joten se tiesi mitä tapahtuu. Itse makuu ok ja ylösnousu oli hyvä, ei välittänyt viereisten käskyistä, Aron oli ryhmän keskellä.
Kaikkien kanssa tehtiin 2 kierrosta oma toive-liikkeitä ja meillä oli luoksetulo toiveena. Tässä tehtiin ensin koemainen suoritus. Tässä Aron ei nyt välittänyt liikkurin käskyistä ja itse taisin nyt osata aina hetken odottaa käsky-sanan jälkeen. Stoppi oli nyt kisamaisesti pelkällä suullisella käskyllä ja pysähtyi, maa-käskynkin Aron noudatti, itselläni oli vähän ajoituksen säätämistä vielä käskyjen suhteen. Loppu-osan tuli suoraan eteeni istumaan ( jes, ei olla siis turhaan nyt naksuteltu tätä)ja siitä sivulle vielä tuttuun tapaan vajaa ja piip-äänen säestämä. Vinkkejä sain vaan enemmän vielä treenata kaikkia luoksetulon osia. Sivulle siirtymisessä kokeiltiin sitä, että sanon sivu ja väistäkin pois, jolloin koira lähtee tekemään isommalla voimalla siirtymistä. Ja yhden toiston jälkeen se teki niin. Sitten kokeiltiin sitä, että koira jäi seisomaan, itse juoksen karkuun ja käännyn koiraa kohti sanoen maa, ja voihan vau, sitten kun osasin tehdä sen, meni koira maahan ja valui 2 metriä pitkin mattoa minua kohti. Eli nyt on asennetta :-) Se meni siis heti maahan. Huikeeta, sillä olen aina toivonut sellaisen reagoinnin käskyyn. Sellainen luoksetuloharjoitus jäi myös mieleen, missä tehdään alku koemaisesti stoppiin asti, siinä suullinen kehu ja sitten suorapalkka. Tätä pitää tehdä seuraavaksi kotona. Ja yleisohje oli, että riko luoksetuloa ja treenaa niitä kaikkia osia, myös sitä viimeistä pätkää, jossa lyhyellä etäisyydellä eteen istumaan.
Ja toisena liiketoiveena meillä oli seuraaminen. Jo pelkkä sana saa minun heikoksi. Mutta heikkous pois tämän liikkeen suhteen sanoi Kati. Eli treenailtiin näitä meidän liikkeelle lähtöjä ja se lähti liikkeelle useamman kerran ihan hiljaa. Näissä teki mieli kahden askeleen jälkeen hyppiä ilosta, mutta Kati painoitti, että nyt ne menee niinkuin pitäisi eikä niistä pidä palkita sen ihmeemmin, muuten tulen korostaneeksi liikaa tuota kohtaa, vaan seuraaminen jatkuu, jos on hiljaa ja tämä on se palkka onnistuneesta lähdöstä. Tämä taitaa olla meidän kompastuskivi noissa lähdöissä, sillä suuri huomio ja palkitseminen on näihin liittynyt. Minun pitää vaan itse olla tästä nyt tarkka eikä sallia liirunlaarumia. Koiralle pitää näyttää, että nyt olen tosissani, että tehdään hiljainen ja rauhallinen liikkeelle lähtö ja näitä Aron tänään todistettavasti teki jokusen.
Toisena surullisenakin faktana oli kontaktin tippuminen tai siis sen pitäminen, sillä usein merkit tai hyppy-este saa Aron pudottamaan kontaktin hetkeksi. Nyt jouduttiinkin oikeeseen pidä kontakti tehtävärataan. Siinä oli joka puolella merkkejä, noutokapulaa, leluja ja Natsi-Kati, joka häiriköi Aronin seuraamista minkä pystyi. Aluksi Aronin silmät laajeni järkytyksestä, että mitenkä se mitenkään katsoa näitä kaikkia juttuja. Ja Kati heitteli narupalloa sen silmien edessä ja tuli ihan eteen, ku tehtiin tuota seuraamista. Parin kontaktinpudottamisen jälkeen alkoi tapahtua. Aron teki ehkä elämänsä parasta ja intensiivisintä seuruuta ja oikein pinnisti, ettei katso lentävää palloa sen silmien edessä. Itselle tuli yhtäkkiä niin varma oli, tätä me voidaan tehdä nyt maailman tappiin. Joten Kati sanoi, että näillä saan koiran oikeasti töihin. Pikku lelli-Aron ei taida olla enää pentu ja minun tehtävä on vaan pitää kiinni kriteeristä eikä olla niin lempeän salliva. Mutta tämä harjoitus taisi nostaa meidän kummankin itseluottamusta. Uskokaa vaan, joku päivä me ollaan vielä voittajaluokan kokeessa :-)
Kiitos siis Katille, jonka osaa lukea koiraani ja minua ja piiskata meitä eteenpäin. Kiitos Pia, joka järkkäilee kivoja tokotapahtumia. Ja kiitos mukana olleille, paljon oppi myös muiden tekemisistä.
Se mitä muuta pistin mieleeni, oli:
-meidän pitää tehdä paljon liikkurin kanssa älä reagoi käskyyn treeniä. Ja siitä ettei koira reagoi niihin, voi myös satunnaisesti palkita. Pia näytti merkille/ruutuun lähetyksessä, että ensimmäisellä käsky-sanalla ei vielä singahdeta merkille eikä ruutuun lähdetä vielä olkapään heilautuksesta (hämykäsky). Merkkitreeniäkin on hyvä tehdä, että noutokapulat on kyllä, mutta niitä ei noudeta lainkaan. ( Ohjattu).
Kaukokäskyissä tuli myös hyvä ajatus, että kaukot pitäisi opettaa niin, että vaihdon välissä koira ikäänkuin odottaa lupaa tehdä seuraava asento. Tähän me tähdätään. Kaukoja ei pidä myöskään tehdä missään selkeässä järjestyksessä vaan koiralle mielummin asenne, ettei se tiedä mikä seuraava käsky on. Sekaan voi tehdä myös temppuja.
Mutta oli hyvä koulutuspäivä ja tokoilu on niin kivaa :-)
Meirän hallissa oli tänään siis Kati Selkämaan koulutuspäivä ja kyllä tykkäsin. Katilla on paljon hyviä ideoita treenata eri liikkeitä ja varmaan kaikki koirakot saivat hyviä neuvoja. Niitä me ainakin saatiin ja lisäksi kirjoitin vielä ylös muille annettuja vinkkejä liikkeistä, jotka itseäni askarruttavat. Ja jotekin tämä tokoilu vetää vaan mukanaa, kun antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Ensin alkuun Pia ja Kati treenasivat omia koiriaan ja kyllähän niitä treenejä olisi katsellut pidempäänkin, mutta aika riensi ja aloitimme ryhmäpaikalla-oloilla. Näissä ollaan edistytty Aronin kanssa, sillä tiedän, ettei Aron välitä vieruskavereistaan eikä häiriinny liikkurin kiertelystä. Paikka-istuminen tehtiin ensin ja Aron istui koko ajan hyvin paikallaan. Mentiin piiloon taas koiran sivusuuntaan, mutta tämä ei nyt vaivannut Aronia. Paikallamakuun aloitus tehtiin evl-tyyliin ja tässä voih, Aron meni maahan viereisen käskyllä. Se kävi jo kerran maassa ennen kuin liike alkoi, joten se tiesi mitä tapahtuu. Itse makuu ok ja ylösnousu oli hyvä, ei välittänyt viereisten käskyistä, Aron oli ryhmän keskellä.
Kaikkien kanssa tehtiin 2 kierrosta oma toive-liikkeitä ja meillä oli luoksetulo toiveena. Tässä tehtiin ensin koemainen suoritus. Tässä Aron ei nyt välittänyt liikkurin käskyistä ja itse taisin nyt osata aina hetken odottaa käsky-sanan jälkeen. Stoppi oli nyt kisamaisesti pelkällä suullisella käskyllä ja pysähtyi, maa-käskynkin Aron noudatti, itselläni oli vähän ajoituksen säätämistä vielä käskyjen suhteen. Loppu-osan tuli suoraan eteeni istumaan ( jes, ei olla siis turhaan nyt naksuteltu tätä)ja siitä sivulle vielä tuttuun tapaan vajaa ja piip-äänen säestämä. Vinkkejä sain vaan enemmän vielä treenata kaikkia luoksetulon osia. Sivulle siirtymisessä kokeiltiin sitä, että sanon sivu ja väistäkin pois, jolloin koira lähtee tekemään isommalla voimalla siirtymistä. Ja yhden toiston jälkeen se teki niin. Sitten kokeiltiin sitä, että koira jäi seisomaan, itse juoksen karkuun ja käännyn koiraa kohti sanoen maa, ja voihan vau, sitten kun osasin tehdä sen, meni koira maahan ja valui 2 metriä pitkin mattoa minua kohti. Eli nyt on asennetta :-) Se meni siis heti maahan. Huikeeta, sillä olen aina toivonut sellaisen reagoinnin käskyyn. Sellainen luoksetuloharjoitus jäi myös mieleen, missä tehdään alku koemaisesti stoppiin asti, siinä suullinen kehu ja sitten suorapalkka. Tätä pitää tehdä seuraavaksi kotona. Ja yleisohje oli, että riko luoksetuloa ja treenaa niitä kaikkia osia, myös sitä viimeistä pätkää, jossa lyhyellä etäisyydellä eteen istumaan.
Ja toisena liiketoiveena meillä oli seuraaminen. Jo pelkkä sana saa minun heikoksi. Mutta heikkous pois tämän liikkeen suhteen sanoi Kati. Eli treenailtiin näitä meidän liikkeelle lähtöjä ja se lähti liikkeelle useamman kerran ihan hiljaa. Näissä teki mieli kahden askeleen jälkeen hyppiä ilosta, mutta Kati painoitti, että nyt ne menee niinkuin pitäisi eikä niistä pidä palkita sen ihmeemmin, muuten tulen korostaneeksi liikaa tuota kohtaa, vaan seuraaminen jatkuu, jos on hiljaa ja tämä on se palkka onnistuneesta lähdöstä. Tämä taitaa olla meidän kompastuskivi noissa lähdöissä, sillä suuri huomio ja palkitseminen on näihin liittynyt. Minun pitää vaan itse olla tästä nyt tarkka eikä sallia liirunlaarumia. Koiralle pitää näyttää, että nyt olen tosissani, että tehdään hiljainen ja rauhallinen liikkeelle lähtö ja näitä Aron tänään todistettavasti teki jokusen.
Toisena surullisenakin faktana oli kontaktin tippuminen tai siis sen pitäminen, sillä usein merkit tai hyppy-este saa Aron pudottamaan kontaktin hetkeksi. Nyt jouduttiinkin oikeeseen pidä kontakti tehtävärataan. Siinä oli joka puolella merkkejä, noutokapulaa, leluja ja Natsi-Kati, joka häiriköi Aronin seuraamista minkä pystyi. Aluksi Aronin silmät laajeni järkytyksestä, että mitenkä se mitenkään katsoa näitä kaikkia juttuja. Ja Kati heitteli narupalloa sen silmien edessä ja tuli ihan eteen, ku tehtiin tuota seuraamista. Parin kontaktinpudottamisen jälkeen alkoi tapahtua. Aron teki ehkä elämänsä parasta ja intensiivisintä seuruuta ja oikein pinnisti, ettei katso lentävää palloa sen silmien edessä. Itselle tuli yhtäkkiä niin varma oli, tätä me voidaan tehdä nyt maailman tappiin. Joten Kati sanoi, että näillä saan koiran oikeasti töihin. Pikku lelli-Aron ei taida olla enää pentu ja minun tehtävä on vaan pitää kiinni kriteeristä eikä olla niin lempeän salliva. Mutta tämä harjoitus taisi nostaa meidän kummankin itseluottamusta. Uskokaa vaan, joku päivä me ollaan vielä voittajaluokan kokeessa :-)
Kiitos siis Katille, jonka osaa lukea koiraani ja minua ja piiskata meitä eteenpäin. Kiitos Pia, joka järkkäilee kivoja tokotapahtumia. Ja kiitos mukana olleille, paljon oppi myös muiden tekemisistä.
Se mitä muuta pistin mieleeni, oli:
-meidän pitää tehdä paljon liikkurin kanssa älä reagoi käskyyn treeniä. Ja siitä ettei koira reagoi niihin, voi myös satunnaisesti palkita. Pia näytti merkille/ruutuun lähetyksessä, että ensimmäisellä käsky-sanalla ei vielä singahdeta merkille eikä ruutuun lähdetä vielä olkapään heilautuksesta (hämykäsky). Merkkitreeniäkin on hyvä tehdä, että noutokapulat on kyllä, mutta niitä ei noudeta lainkaan. ( Ohjattu).
Kaukokäskyissä tuli myös hyvä ajatus, että kaukot pitäisi opettaa niin, että vaihdon välissä koira ikäänkuin odottaa lupaa tehdä seuraava asento. Tähän me tähdätään. Kaukoja ei pidä myöskään tehdä missään selkeässä järjestyksessä vaan koiralle mielummin asenne, ettei se tiedä mikä seuraava käsky on. Sekaan voi tehdä myös temppuja.
Mutta oli hyvä koulutuspäivä ja tokoilu on niin kivaa :-)
tiistai 15. helmikuuta 2011
Tokokurssilla
Ulkona paukkui pakkanen ja me reenailtiin ma-iltana Meirän hallin tokokurssilla. Ja hymyssä suin poistuin hallista kun moni juttu oli edistynyt ja onnistumisiakin tuli.
Aloitettiin luoksetuloilla. Näissä ensimmäinen luoksetulo oli niin, että kokeenomainen aloitus ja suoraan palkka heti kun vauhti on hyvä. Tässä aloituksessa Pia ei kuullut maa-käskyäni ja luuli, että Aron ennakoi käskyä. Ja vähän ihmettelin, kun Pia sanoi, että otetaan uusiksi. Mutta siitä eteenpäin pidin ihan selkeän hetken Pian käsky-sanan jälkeen, jolloin maa-käskykin oli helppo todeta. Aronin peppu nytkähteli Pian käskysanojen aikaan ja sovittiin, että Pian näyttää merkin, jolloin voin kutsua, ettei koiraa kutsuta, kun se ennakoi. Luoksetulossa vauhti oli selvästi parantunut ja saatiin ihan kiva stoppikin aikaan seuraavalla suoralla. Sitten luoksetulo seisomis-asennosta, jossa Aron on kuin viulun kielellä ja valmis lähtemään liikkeelle pienestäkin vihjeestä, taas odottiin, että koira seisoo varman näköisenä. Kerran se lähti siitä omia aikojaan ja sai palautetta, että hei noin ei pidä tehdä. Luoksetulosta maahan käsky onnistui, ainoastaan tämän lopun vauhti ei ole vielä riittävä, mutta en ole sitä muistanut treenatakaan. Että lisää vaan luoksetuloa....Maasta eteenistuminen on tällä hetkellä vaikea, joka vaatii miljoona toistoa vielä.
Toisena liikkeenä oli seuraaminen, jossa annan namin liikkeelle lähdössä, ettei tule piip ja paikka pysyi kohdallaan. Kontaktin pitäminen oli meillä tämän päivän haaste, sillä kerran piti vilkaista yhtä merkkiä, toisen kerran a-esteen alla lymyilevää Tuplaa ja sitten olikin vaikeaa, kun piti seurata tyttöystävä Berttaa ja Miinua kohti, tässä piti huomauttaa kontaktin menetyksestä, jonka Aron kyllä sitten pystyi pitämään. Mutta seuraaminen on parantunut, tosin siinä tehtävä vire on nyt matalampi, kun namin saa vaan joskus ja jouluna, suullista kehua sitten enemmän.
Lopuksi tehtiin paikallaolot ryhmässä. Liikkeestä istuminen onnistui, tosin nyt koirat oli asetettu niin, että poistuimme koiriin nähden sivusuunnassa ja Aronin kuikuili pitkään vasemmalle ja asento näytti olevan siinä ja siinä, että nyt lähtee mun perään. Pysyi kuitenkin. Jatkossa taidan jättää jonkun kohteen Aronin eteen, kun tehdään tämän tyyppinen poistuminen. Jos Aron tuijottaa vaikka edessäpäin olevaa lelua ja pääsee sitten vapautuksen kautta siihen, estyisi tälläinen kallistun ohjaajan suuntaan.
Makuu tehtiin evl-tyyliin, jossa Aron piti superisti kontaktin, jopa niin hyvin, että maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta yksikään karva ei heilahtanut liikkurin suuntaan. Makuu hyvin ja ylösnousu omalla vuorolla tosi terävän hyvin. Ihanaa!!
NÄitten ohjattujen juttujen välissä tehtiin yksi tunnari, jossa Maiju vei meidän kapulat nostaen käsin kapulat ja pihdeissä se oma. Aron teki tosi hyvän tunnarin, tässä onnistumisprosentti on ollut nyt huikean hyvä!
Sitten harjoittelin lisää seuruuta siinä sivussa, lisää kontaktinpitoa ja seuraamista toista koiraa kohti. Lisää naksun kanssa eteenistumista ja muutama hyppynouto. Tässä ensin verryttelynä yksi hyppy 80 cm esteellä ja yksi kapulan tuonti 90 cm korkuisella esteellä. Tuli tosi hyvin ja varmasti. Ensi kesänä kun on tarkoitus ihan sitä metristä ylittää kapula suussa. Tein myös itsekseni kaukoja, joissa pitkältä etäisyydeltä seisominen, missä yksikään tassu ei kyllä liikkunut, näiden jälkeen piti nousta istumaan, mutta Aron vain nousi seisomaan. Sitten erikseen muutaman metrin päästä 6 asennon rimpsu, joka meni hyvin. Joten suu messingillä lähdettiin kotiin, kun onnistuminen oli tänään plussan puolella. Kyllä Pian kurssista on ollut valtavasti apua, kun ollaan ehkä hitusen taas kehitytty eteenpäin.
Aloitettiin luoksetuloilla. Näissä ensimmäinen luoksetulo oli niin, että kokeenomainen aloitus ja suoraan palkka heti kun vauhti on hyvä. Tässä aloituksessa Pia ei kuullut maa-käskyäni ja luuli, että Aron ennakoi käskyä. Ja vähän ihmettelin, kun Pia sanoi, että otetaan uusiksi. Mutta siitä eteenpäin pidin ihan selkeän hetken Pian käsky-sanan jälkeen, jolloin maa-käskykin oli helppo todeta. Aronin peppu nytkähteli Pian käskysanojen aikaan ja sovittiin, että Pian näyttää merkin, jolloin voin kutsua, ettei koiraa kutsuta, kun se ennakoi. Luoksetulossa vauhti oli selvästi parantunut ja saatiin ihan kiva stoppikin aikaan seuraavalla suoralla. Sitten luoksetulo seisomis-asennosta, jossa Aron on kuin viulun kielellä ja valmis lähtemään liikkeelle pienestäkin vihjeestä, taas odottiin, että koira seisoo varman näköisenä. Kerran se lähti siitä omia aikojaan ja sai palautetta, että hei noin ei pidä tehdä. Luoksetulosta maahan käsky onnistui, ainoastaan tämän lopun vauhti ei ole vielä riittävä, mutta en ole sitä muistanut treenatakaan. Että lisää vaan luoksetuloa....Maasta eteenistuminen on tällä hetkellä vaikea, joka vaatii miljoona toistoa vielä.
Toisena liikkeenä oli seuraaminen, jossa annan namin liikkeelle lähdössä, ettei tule piip ja paikka pysyi kohdallaan. Kontaktin pitäminen oli meillä tämän päivän haaste, sillä kerran piti vilkaista yhtä merkkiä, toisen kerran a-esteen alla lymyilevää Tuplaa ja sitten olikin vaikeaa, kun piti seurata tyttöystävä Berttaa ja Miinua kohti, tässä piti huomauttaa kontaktin menetyksestä, jonka Aron kyllä sitten pystyi pitämään. Mutta seuraaminen on parantunut, tosin siinä tehtävä vire on nyt matalampi, kun namin saa vaan joskus ja jouluna, suullista kehua sitten enemmän.
Lopuksi tehtiin paikallaolot ryhmässä. Liikkeestä istuminen onnistui, tosin nyt koirat oli asetettu niin, että poistuimme koiriin nähden sivusuunnassa ja Aronin kuikuili pitkään vasemmalle ja asento näytti olevan siinä ja siinä, että nyt lähtee mun perään. Pysyi kuitenkin. Jatkossa taidan jättää jonkun kohteen Aronin eteen, kun tehdään tämän tyyppinen poistuminen. Jos Aron tuijottaa vaikka edessäpäin olevaa lelua ja pääsee sitten vapautuksen kautta siihen, estyisi tälläinen kallistun ohjaajan suuntaan.
Makuu tehtiin evl-tyyliin, jossa Aron piti superisti kontaktin, jopa niin hyvin, että maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta yksikään karva ei heilahtanut liikkurin suuntaan. Makuu hyvin ja ylösnousu omalla vuorolla tosi terävän hyvin. Ihanaa!!
NÄitten ohjattujen juttujen välissä tehtiin yksi tunnari, jossa Maiju vei meidän kapulat nostaen käsin kapulat ja pihdeissä se oma. Aron teki tosi hyvän tunnarin, tässä onnistumisprosentti on ollut nyt huikean hyvä!
Sitten harjoittelin lisää seuruuta siinä sivussa, lisää kontaktinpitoa ja seuraamista toista koiraa kohti. Lisää naksun kanssa eteenistumista ja muutama hyppynouto. Tässä ensin verryttelynä yksi hyppy 80 cm esteellä ja yksi kapulan tuonti 90 cm korkuisella esteellä. Tuli tosi hyvin ja varmasti. Ensi kesänä kun on tarkoitus ihan sitä metristä ylittää kapula suussa. Tein myös itsekseni kaukoja, joissa pitkältä etäisyydeltä seisominen, missä yksikään tassu ei kyllä liikkunut, näiden jälkeen piti nousta istumaan, mutta Aron vain nousi seisomaan. Sitten erikseen muutaman metrin päästä 6 asennon rimpsu, joka meni hyvin. Joten suu messingillä lähdettiin kotiin, kun onnistuminen oli tänään plussan puolella. Kyllä Pian kurssista on ollut valtavasti apua, kun ollaan ehkä hitusen taas kehitytty eteenpäin.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Viikonlopun touhuja
Lauantaina treenailtiin Aronin kanssa työpaikallani, otin nimittäin Aronin mukaan vanhainkodille iltavuoroon. Ja koska ilma oli iltapäivällä mitä aurinkoisin, jätin auton kotipihaan ja lenkkeiltiin töihin. Jalkaisin matkaa tuli 5 km, autolla teitä pitkin on vähän pidempi reitti. Joten Aron sai tunnin lenkin mennen tullen. Elvis oli joskus pentuaikana paljonkin mukana, mutta ei juurikaan viihtynyt siellä viime kertoina, jäi mielummin kansliaan kun lähti kohtaamaan ihmisiä. Aronille tämä oli ensimmäinen kerta ja se suorastaan nautti huomiosta ja seikkailijaluonteena halusi tutkia kaikki paikat. Moni vanhus myös ilahtui suuresti Aronista ja Aron antoi kaikkien rapsuttaa itseään. Jopa muutaman vuodepotilaan sänkyynkin se meni pyynnöstä ja makasi siellä pää eräänkin mummon rintaa vasten. Ja tämä mummo nauraa kikatteli kuin pikkutyttö, kun sai koiran viereensä. Ja sitten kun kaikki saatiin nukkumaan, oli meillä Aronin kanssa pitkät käytävät tilaa ottaa seuruuta tai kaukokäskyjä, joitakin temppuja tehtiin toisten iltatyöntekijöiden iloksi. Sanomattakin selvää, että Aron oli kotiin tullessa melko rauhallinen.
Sunnuntaina kertasin sisällä kaukokäskyjen maasta seisomista ja liikkeestä istumista onnistuen ihan nappiin. Sitten lähdin hakemaan Pirkkalasta anoppilasta lapsia yökylästä ja matka kulki Kyötikkälän kentän kautta. Pakkasta oli semmonen -17, joten reipastahtinen treeni oli mielessä. Ja etukäteissuunnitelma oli tehdä bh-kaavio suullisin kehuin ja loppuun harjoitella vähän luoksetulo-juttuja.
Bh-kaavio meni vähän niin ja noin. Aron äänteli heti kentälle tullessa ja en tiedä mikä tähän auttaa. Se sanoo piip sinne ja piip-tänne ja ihan kuin laatikko vaan leviää. Muutaman ärähdyksen jälkeen se keskittyi kyllä seuraamaan ja saatiin kaavio tehtyä, mutta piip tulee aina liikkelle lähdöissä. Jäävät meni hyvin ja viimeisenä luoksetulo, missä Aron ei nykyään osaa tulla suoraan eteeni istumaan. Nytkin se tuli puoliksi eteen ja puoliksi sivulle. Tästä astuin askeleen taaksepäin ja näin ollen korjautui suoraksi, siitä hetken päästä sivulle, meni oikein sujuvasti äänen kera. Joten nyt ensi viikon kuurina on ainakin tuo tänne-käsky tai voi luokan luoksentulon viimeinen pätkä, mitenkä vaan. Tänne pitäisi tarkoittaa, että tule eteeni istumaan suoraan. Ja siitä sivulle tulemiseen oli kotijumppa kyllä auttanut, mutta se pitäisi tehdä hiljaa eikä kviik-äänen kanssa. Enemmän kuin tuo tänne-käsky, harmittaa tuo ääntely. Seurasin myös koiran asennetta tuohon palkattomuuteen. Kehuin aina liikkeen välissä sen verran kuin nyt bh-kokeessa saa, mutta viimeisen luoksetulon jälkeen koira hyppeli ja pomppi ihan kuin se odotti, että nyt viimeinkin lelu lentää. Laukkasi jopa kassilleni, että tiedän, tuolla on lelu. Ja se lelu tarvittiin luoksetulotreeneihin.
Luoksetuloa otin muutaman ihan suoran, joissa lelu lentää heti tai hetken päästä, tärkeintä on että tulee hyvällä vauhdilla. Sitten yksi stoppi, tämä oli tosi hyvä ja hyvästä vauhdista, käytin kuitenkin kaikki avut, että tekisi hyvä stopin, eli ääni, käsi ja pallo samaan aikaan. Sitten pk-esteen ympäri kiertämistä ja tärkeintä oli vaan ettei ala himmailemaan, vaan että vauhti jatkuu kohteen kiertämisen jälkeenkin. Nämä meni meni hyvin.
Aronin seuraaminen vaivasi minua edelleenkin ja tein vielä parkkipaikalla varmaan 10 min seuraamista, joista namipalkka vasta kun oli tehnyt riittävän pätkän hiljaa. Silti piip-pitää tulla käännöksessä. Äänellä kehuin niitä kohtia, kun kulki hyvin ja hiljaa. Voi huokaus tän seuraamisen kanssa, sillä paikka ja kontakti on mielestäni nyt kohdillaan, jos yrittää edistää, teen heti yhden askeleen taaksepäin, jolloin paikka asettuu. Tällä viikolla on selkeästi vähentänyt palkkaa, että koira ajattelisi, ettei joka käännöksestä saa palkkaa. Nytkin lopetin sitten suullisiin kehuihin ja taisin antaa yhden namin ja siitä autoon. On tää niin vaikeeta.
Iltasella ennen iltaruokaa vielä treenailtiin.
Otin sisällä yhden tunnarin, jossa oli aivan uudet kapulat. Nämä olivat kaverini saunaremontin tämän päivän paloja, eivät samaa puuta kuin yleensä ja niiden kokokin oli erilainen, semmosia littoisia puupaloja. Ja Aron teki pitkän työn haistellessa niitä, mutta toi oikean. Tää oli hyvä.
Ja sitten alkoi tänne-treeni. Aron ei todellakaan enää jostain syystä osannut sanaa tänne. Miten se voi sen unohtaa? Sitähän otettiin sen ensimmäinen vuosi. No ensin sisällä, tulee pokerilla suoraan sivulle istumaan. Ja kun oli vino tai jäi kauas, ei kelvannut. Siirryin kotipihaan ja tein suksisauvoista semmosen portin, jonka kautta tulemalla ei voi tulla kuin suoraan, mutta nyt alkoi jo Aron olla epävarma, että mitä oikein haluan ja vauhti tippui raviin. Voi tuska ja ahdistus. Näin tapetaan taas yhteistyö. No eikun sisälle ja naksu käteen. Ja ehkä miljoonan naksun jälkeen alkoi tulla oikein eteeni istumaan ja koiran korvatkin oli taas pystyssä. Mutta ilmeisesti tänne-käsky on jäänyt hyvin vähälle, enimmäkseen on otettu vaan sitä vauhtia, ei niinkään tarkkaa eteenistumista. Joten sitä saa mitä tilaa....
Näillä treeneillä mennään huomenna Pian kurssille, jossa illan aiheena on seuraaminen ja luoksetulo.
Sunnuntaina kertasin sisällä kaukokäskyjen maasta seisomista ja liikkeestä istumista onnistuen ihan nappiin. Sitten lähdin hakemaan Pirkkalasta anoppilasta lapsia yökylästä ja matka kulki Kyötikkälän kentän kautta. Pakkasta oli semmonen -17, joten reipastahtinen treeni oli mielessä. Ja etukäteissuunnitelma oli tehdä bh-kaavio suullisin kehuin ja loppuun harjoitella vähän luoksetulo-juttuja.
Bh-kaavio meni vähän niin ja noin. Aron äänteli heti kentälle tullessa ja en tiedä mikä tähän auttaa. Se sanoo piip sinne ja piip-tänne ja ihan kuin laatikko vaan leviää. Muutaman ärähdyksen jälkeen se keskittyi kyllä seuraamaan ja saatiin kaavio tehtyä, mutta piip tulee aina liikkelle lähdöissä. Jäävät meni hyvin ja viimeisenä luoksetulo, missä Aron ei nykyään osaa tulla suoraan eteeni istumaan. Nytkin se tuli puoliksi eteen ja puoliksi sivulle. Tästä astuin askeleen taaksepäin ja näin ollen korjautui suoraksi, siitä hetken päästä sivulle, meni oikein sujuvasti äänen kera. Joten nyt ensi viikon kuurina on ainakin tuo tänne-käsky tai voi luokan luoksentulon viimeinen pätkä, mitenkä vaan. Tänne pitäisi tarkoittaa, että tule eteeni istumaan suoraan. Ja siitä sivulle tulemiseen oli kotijumppa kyllä auttanut, mutta se pitäisi tehdä hiljaa eikä kviik-äänen kanssa. Enemmän kuin tuo tänne-käsky, harmittaa tuo ääntely. Seurasin myös koiran asennetta tuohon palkattomuuteen. Kehuin aina liikkeen välissä sen verran kuin nyt bh-kokeessa saa, mutta viimeisen luoksetulon jälkeen koira hyppeli ja pomppi ihan kuin se odotti, että nyt viimeinkin lelu lentää. Laukkasi jopa kassilleni, että tiedän, tuolla on lelu. Ja se lelu tarvittiin luoksetulotreeneihin.
Luoksetuloa otin muutaman ihan suoran, joissa lelu lentää heti tai hetken päästä, tärkeintä on että tulee hyvällä vauhdilla. Sitten yksi stoppi, tämä oli tosi hyvä ja hyvästä vauhdista, käytin kuitenkin kaikki avut, että tekisi hyvä stopin, eli ääni, käsi ja pallo samaan aikaan. Sitten pk-esteen ympäri kiertämistä ja tärkeintä oli vaan ettei ala himmailemaan, vaan että vauhti jatkuu kohteen kiertämisen jälkeenkin. Nämä meni meni hyvin.
Aronin seuraaminen vaivasi minua edelleenkin ja tein vielä parkkipaikalla varmaan 10 min seuraamista, joista namipalkka vasta kun oli tehnyt riittävän pätkän hiljaa. Silti piip-pitää tulla käännöksessä. Äänellä kehuin niitä kohtia, kun kulki hyvin ja hiljaa. Voi huokaus tän seuraamisen kanssa, sillä paikka ja kontakti on mielestäni nyt kohdillaan, jos yrittää edistää, teen heti yhden askeleen taaksepäin, jolloin paikka asettuu. Tällä viikolla on selkeästi vähentänyt palkkaa, että koira ajattelisi, ettei joka käännöksestä saa palkkaa. Nytkin lopetin sitten suullisiin kehuihin ja taisin antaa yhden namin ja siitä autoon. On tää niin vaikeeta.
Iltasella ennen iltaruokaa vielä treenailtiin.
Otin sisällä yhden tunnarin, jossa oli aivan uudet kapulat. Nämä olivat kaverini saunaremontin tämän päivän paloja, eivät samaa puuta kuin yleensä ja niiden kokokin oli erilainen, semmosia littoisia puupaloja. Ja Aron teki pitkän työn haistellessa niitä, mutta toi oikean. Tää oli hyvä.
Ja sitten alkoi tänne-treeni. Aron ei todellakaan enää jostain syystä osannut sanaa tänne. Miten se voi sen unohtaa? Sitähän otettiin sen ensimmäinen vuosi. No ensin sisällä, tulee pokerilla suoraan sivulle istumaan. Ja kun oli vino tai jäi kauas, ei kelvannut. Siirryin kotipihaan ja tein suksisauvoista semmosen portin, jonka kautta tulemalla ei voi tulla kuin suoraan, mutta nyt alkoi jo Aron olla epävarma, että mitä oikein haluan ja vauhti tippui raviin. Voi tuska ja ahdistus. Näin tapetaan taas yhteistyö. No eikun sisälle ja naksu käteen. Ja ehkä miljoonan naksun jälkeen alkoi tulla oikein eteeni istumaan ja koiran korvatkin oli taas pystyssä. Mutta ilmeisesti tänne-käsky on jäänyt hyvin vähälle, enimmäkseen on otettu vaan sitä vauhtia, ei niinkään tarkkaa eteenistumista. Joten sitä saa mitä tilaa....
Näillä treeneillä mennään huomenna Pian kurssille, jossa illan aiheena on seuraaminen ja luoksetulo.
perjantai 11. helmikuuta 2011
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Koirakokeita
Noutamisen kapulaan tarttuminen meni eilen kokeilulistalle eli millä keinolla saan koiran laukkaamaan kapulan taakse, tarttumaan siihen ja tulemaan suoraan minua kohti välittömästi. No laitoin kapulan eteen tunnarirasian, mutta tässä koira menee kapulaan rasian oikealta puolelta ja kapulannostosäätöä ilmeni. Mutta sitten otin pikkuämpärin ja koira lähti kuin kiertämään ämpäriä eli vasemman kautta, ämpärin takaa nappaa kapulan ja tulee lujaa minua kohti. Eli tällä kiertoteemalla jatketaan. Näitä tehtiin useampi ja tuloksena oli hyviä ja nopeita kapulaan tarttumisia.
Sitten vähän kierrättelin koiraa pihassa ihan sitä ämpäriä vaan ympäri tai kiipee käskyllä valtavan lumipenkan päälle, sinnekin pystyi ottamaan hyvän stopin :-)
Sisällä vielä monen nakin voimin sivulle siirtymis-jumppaa. Tässä pitää tehdä ensin helpotetusta tilanteesta, jossa koira on vähän jo valmiiksi vinossa ja vaikeutin myös lopulta ihan siihen kohtaan missä koira istuu suoraan edessäni. Lisätreeniä tämä vaatii vielä.
Sitten vähän kierrättelin koiraa pihassa ihan sitä ämpäriä vaan ympäri tai kiipee käskyllä valtavan lumipenkan päälle, sinnekin pystyi ottamaan hyvän stopin :-)
Sisällä vielä monen nakin voimin sivulle siirtymis-jumppaa. Tässä pitää tehdä ensin helpotetusta tilanteesta, jossa koira on vähän jo valmiiksi vinossa ja vaikeutin myös lopulta ihan siihen kohtaan missä koira istuu suoraan edessäni. Lisätreeniä tämä vaatii vielä.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Vetoja ja tokoja
Sunnuntaina pidettiin tokon suhteen täysi vapaapäivä. Frosty field`s porukalla kuitenkin ihmeteltiin su-aamupäivällä vetokelkkailua. Riikan ja Jarin naapurissa on on vetosystemejä harrastava husky-perhe, josta saatiin kelkka lainaksi. Idea oli hommassa sama kuin suksilla vetohiihdossa, tosin ohjaaja pääsee helpomalla kuin hiihtäen. Ja Aron osoitti taipumuksia tähänkin hommaan, toivottavasti saan Riikalta pari kuvaa tähän kohtaan :-)
Koska talvinen vetohommelointi on ihan huippua, kävin suksien kanssa lenkittämässä koiria maanantaina heti töiden jälkeen. Ja se on niin hienoa, kun Aron lähtee täyteeen laukkaan ja suksi luistaa perässä. Tosin Elvis repii peliverkkarinsa tässä hommassa ja keskittyy haukkuen pysäyttämään minut....Mutta tehokas lenkki tuli tehtyä, jossa koirat sai välillä laukata ja sitten kahlata lumisessa metsässä meikäläisen pysyessä hyvin hangen päällä suksien avulla.
Mutta ma-iltasella vielä Meirän halliin Pian kurssille, neljäs kerta taisi olla menossa. Nyt teemoina jäävät ja noudot.
Jäävissä tein liikkeestä istumisen, missä pieni vartalo-apu varmistaa onnistumisen. Todettiin Pian kanssa, että kokeessa mielummin tämä pieni apu kuin kokonaan väärä asento koiralla.
Noudoissa tulikin pähkäiltävää. Ensin tehtiin metallinouto tasamaa-systeemillä ja tässä suoritus on melko hyvä. Siirtyminen perusasentoon tästä noudosta on vajaa, joten jumppaa ja jumppaa vielä lisää, että solahtaa kivasti sivulle. Metallin kanto ja luovutus oli ei nyt ihan erittäin hyviä, mutta huonon pito-otteen kanssa painineena meille mukiinmeneviä. Suu löystyy koiralla ihan vähän siinä kohdassa kun käsi tulee kapulaan kiinni. Se mitä tuli työstöön oli kapulan nosto, Aron siirtää jotenkin tassulla kapulaa ensin ja sitten tarttuu. Nosto voisi olla paljon nätimpi ja nyt mietinnässä onkin ihan opettaa koira kiertämään noutokapulan taakse ja tarttumaan siihen ja siitä tulemaan suoraan minua kohti. Joten tänään taidan iltasella katsella kotipihassa, että millä saan aiheutettu sen, että koira kiertää ensin kapulan taakse ja sitten nostaa sen. Nyt jos koskaan on hyvä aika työstää tuota.
Hyppynoudossa Aron ennakoi peppunsa kanssa ja käsky-sanalla peppu nousi, muäs koiran asento oli jo sellainen, että sanakin vain ja ampaisen noutoon. Tähän Pia suositteli kuunteluharjoituksia, että sanalla kukka ei vielä haeta kapulaa. Lisäksi koira ei ole suora luovutustilanteessa ja siitä kun sanon sivu-tulee sivulle meno vielä vaikeamman kautta ja näin ollen jää vajaaksi. Noutoliikkeestämme löytyi vielä monta kohtaa mitä parannetaan.
Lopuksi paikallamakuu. Tässä pidä-käsky on toimiva, sillä saatiin napakka maahanmeno Pia-liikkurin ollessa meidän kohdalla. Ylösnoustessa en malttanut odottaa Piaa vaan sanoin Aronille sivu ensimmäisellä käskyllä. Ryhmämakuuta tehtiin ylipitkä aika varmaan 5 min ja minä hermoilin piilossa, onneksi koira ei tätä tiedä eikä nähnyt. Aron haisteli maata heti jättövaiheessa, muuten oli ollut rauhassa, kerran laski pään maahan ja nosti sen jossain vaiheessa takaisin ylös, mutta siis itse makuu ok. Pia kierteli koirat ainakin kerran ja yksi ryhmän koirista ei millään tainnut pysyä maassa, joten sitä korjattiin ja palkkailtiin siinä moneen kertaan. Onneksi Aron ei häiriintynyt moisesta ja makasi paikoillaan pätevän Elli-westien vieressä.
Koska talvinen vetohommelointi on ihan huippua, kävin suksien kanssa lenkittämässä koiria maanantaina heti töiden jälkeen. Ja se on niin hienoa, kun Aron lähtee täyteeen laukkaan ja suksi luistaa perässä. Tosin Elvis repii peliverkkarinsa tässä hommassa ja keskittyy haukkuen pysäyttämään minut....Mutta tehokas lenkki tuli tehtyä, jossa koirat sai välillä laukata ja sitten kahlata lumisessa metsässä meikäläisen pysyessä hyvin hangen päällä suksien avulla.
Mutta ma-iltasella vielä Meirän halliin Pian kurssille, neljäs kerta taisi olla menossa. Nyt teemoina jäävät ja noudot.
Jäävissä tein liikkeestä istumisen, missä pieni vartalo-apu varmistaa onnistumisen. Todettiin Pian kanssa, että kokeessa mielummin tämä pieni apu kuin kokonaan väärä asento koiralla.
Noudoissa tulikin pähkäiltävää. Ensin tehtiin metallinouto tasamaa-systeemillä ja tässä suoritus on melko hyvä. Siirtyminen perusasentoon tästä noudosta on vajaa, joten jumppaa ja jumppaa vielä lisää, että solahtaa kivasti sivulle. Metallin kanto ja luovutus oli ei nyt ihan erittäin hyviä, mutta huonon pito-otteen kanssa painineena meille mukiinmeneviä. Suu löystyy koiralla ihan vähän siinä kohdassa kun käsi tulee kapulaan kiinni. Se mitä tuli työstöön oli kapulan nosto, Aron siirtää jotenkin tassulla kapulaa ensin ja sitten tarttuu. Nosto voisi olla paljon nätimpi ja nyt mietinnässä onkin ihan opettaa koira kiertämään noutokapulan taakse ja tarttumaan siihen ja siitä tulemaan suoraan minua kohti. Joten tänään taidan iltasella katsella kotipihassa, että millä saan aiheutettu sen, että koira kiertää ensin kapulan taakse ja sitten nostaa sen. Nyt jos koskaan on hyvä aika työstää tuota.
Hyppynoudossa Aron ennakoi peppunsa kanssa ja käsky-sanalla peppu nousi, muäs koiran asento oli jo sellainen, että sanakin vain ja ampaisen noutoon. Tähän Pia suositteli kuunteluharjoituksia, että sanalla kukka ei vielä haeta kapulaa. Lisäksi koira ei ole suora luovutustilanteessa ja siitä kun sanon sivu-tulee sivulle meno vielä vaikeamman kautta ja näin ollen jää vajaaksi. Noutoliikkeestämme löytyi vielä monta kohtaa mitä parannetaan.
Lopuksi paikallamakuu. Tässä pidä-käsky on toimiva, sillä saatiin napakka maahanmeno Pia-liikkurin ollessa meidän kohdalla. Ylösnoustessa en malttanut odottaa Piaa vaan sanoin Aronille sivu ensimmäisellä käskyllä. Ryhmämakuuta tehtiin ylipitkä aika varmaan 5 min ja minä hermoilin piilossa, onneksi koira ei tätä tiedä eikä nähnyt. Aron haisteli maata heti jättövaiheessa, muuten oli ollut rauhassa, kerran laski pään maahan ja nosti sen jossain vaiheessa takaisin ylös, mutta siis itse makuu ok. Pia kierteli koirat ainakin kerran ja yksi ryhmän koirista ei millään tainnut pysyä maassa, joten sitä korjattiin ja palkkailtiin siinä moneen kertaan. Onneksi Aron ei häiriintynyt moisesta ja makasi paikoillaan pätevän Elli-westien vieressä.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Frosty Field`s viikonloppu
Jihuu, kauan odotettu Frosty field`s viikonloppu on meneillään. Keskitukikohta on tänä vuonna Riikalla ja Jarilla ja porukkaan alkoi kokoontua tänne Kangasalle jo perjantaina. Ohjelma alkoi heti treenailun merkeissä ja olimme perjantai-iltana Niihaman kentällä ammuskelemassa. Näissä reeneissä Jari ampui ja kukin sai tehdä laukausten aikana mitä halusi, olimme isolla kentällä kaikki samaan aikaan. Tässä Aron ei välittänyt laukauksista tippaakaan, esim. leikki narulelulla keskeytyksettä laukauksen aikana, hyvä niin. Se mikä ei ollut hyvää, oli kentälle mentäessa jo Aronin ääntely ja silloin kun se ääntele, se ei myöskään keskity hommaan yhtään. Seuraamisessa paikka vaihtelee ihan liian eteen ja no, on muutenkin ihan karseeta. Ampumisten jälkeen jatkoin seurauttamista ja hidasta käyntiä ja seurautin ja seurautin. Koira hiljeni ja rauhoittui ja vasta nyt se alkoi keskittyä. Palkkaamisen kautta autoon.
Perjantaina meidän piti tehdä vauhtitreeniä ja autolevon jälkeen tein vauhtitreenipätkää, jossa lelu valmiina ruudussa ja luoksetulomerkkien kanssa luoksetuloa, jossa lelu lentää. Tässä ei sen ihmeempää.
Iltaa jatkettiin sitten Riikalla ja Jarilla mm. herkullisten laskiaispullien ääressä.
Lauantaina oli vuorossa Jarin ja Riikan joululahja FF-teamiläisille. Ja sehän oli päivä kana-areenalla kasvattajan piikkiin. Joten koko pentue yhtä luukuunottamatta kokoontui koko päiväksi Längelmäen kana-areenalle treenailemaan. Päivän aikana tuli tehtyä ihan huikean paljon eri juttuja ja valokuvattua koiria, tosin oman kameran kuvat ovat ihan surkeita :-( Lisäksi syötiin ja puitiin erilaisia koirajuttuja ja päivä oli todella antoisa. Kiitän kauniisti ihan kaikkia mukana olleita.
Mutta niistä treeneistä. Aloitimme erilaisilla kontaktinpitojutuilla. Outi huuteli käskyä tai heitteli palloa, teki luoksetuloa kaikkien nenän edessä tms ja jokaisen homma oli saada koiransa kontakti pidettyä. Aron oli tosi hyvä tässä ja käsky pidä- on loistojuttu. Olen ajatellut viedä pidä käskyn sitten joskus evl-paikallaolojen alkuihin, ettei koira mene muiden käskyllä maahan vaan ennen kuin liike alkaa tulee pidä eikä muiden käskyt on meille ilmaa :-)
Aron makasi myös ruudussa ja pyysin Outia huutelemaan käskyjä. Nyt Aronin takapuoli ei noussut kertaakaan ja kävin palkkaamassa sen ainakin kolme kertaa ruutuun. Ihan erillisessä harjoituksessa kutsuin sen lopulta seuraamaan toisen käsky-sanan jälkeen ja tuli hyvin.
Tämän jälkeen tehtiin yksi kerrallaan aina jotakin, mitä sitten porukalla joko valokuvattiin tai ihmeteltiin. Aron teki seuruuta. Meillä oli kentällä paljon merkkejä, jotka aina häiritsivät Aronin seuruuta. Huomattiin ,että seuraamisen lisäksi Aron seurasi merkkejä ja seuraamisen rauhottamiseksi Outi keräsi merkit pois. Itse seuraaminen rauhoittui, kävelin myös itse tosi rauhallisesti ja jos paikka meinasi valua eteen, otin puoli askelta taakse. Tehtiin aika pitkään ja siitä se lähti, Aron oli tosi keskittynyt ja seurasi hiljaa. Ainoastaan liikkeelle lähdöissä tuli piip, mutta tämän tiesinkin. Joten seuraamisen kanssa tulen tekemään nyt sammutusta, seurautan sitä niin pitkään, että tila rauhoittuu ja tasaantuun, palkattomuutta tähän paljon, ettei koira odota palkan tuloa joka käännöksen jälkeen. Tein vielä myöhemmin itsekseni lisää tätä seuruuta ja se oli meidän elämän parasta. Aronia olisi voinut seurauttaa vaikka maailman tappiin ja sen kontakti ei pudottut, vaikka kävelin kohtisuoraa seinää kohti tai seurautettiin Hannan ja Readyn kanssa ihan toisiamme kohti. Tuntui ihan mielettömän hienolta!! Tässä jälkimmäisessä seuraamispätkässä Aron oli hiljaa jopa liikkeelle lähdössä eikä se edistänyt paikalla olijoiden mukaan yhtään.
Aron teki myös tunnarin, joka oli onnistunut. Outi nosti käsin kapulat rasiasta ja vei pihdein oman. Palkkasin namilla juuri ennen etsimään lähettämistä ja Aron lähti rauhallisesti mutta selkeästi kapuloille. Hyvät haistelut ja se oikea tuli. Lopussa en malttanut taas odottaa liikkurin käskyä tunnarin luovutuksessa.
Tämän jälkeen kaukoja, joissa Outi seisoi Aronin takana ja heilutti käsiään käskyn merkiksi, ensin ei ihan onnistunut, tuli jotakin väärää asentoa. Riikka jatkoi siellä takana ja lopettiin onnistuneeseen neljän asennon vaihdon sarjaan.
Tämän lisäksi tehtiin paikalla-olot porukalla ennen ruokataukoa. Tässä paikka istuminen onnistui hyvin, Riikka otti aikaa ja toimi liikkurina ja olin piilossa koko istumisen ajan eli 2 min. Aron oli varman näköinen. Paikkamakuu tehtiinkin jo isolla ryhmällä ja Aron oli keskellä. Nyt ylös ja alas mentiin kaikki yhdellä käskyllä ja tämäkin onnistui kaikin osin. Lopuksi tehtiin erikseen evl- ylös ja alas ja nyt kokeilin pidä-käskyä liikkeen alkuun. Ja tämä onnistui, sillä Aron oli edelleen keskellä eikä tehnyt muiden käskystä mitään. Eli toimii :-)
Ennen ruokaa ja ruuan jälkeen teemailtiin myös näyttelyteeman ympärillä. Aronilla kuten muutamalla muullakin on ongelmana hännän nousu liikkeessä. Nyt harjoiteltiin esittämistä ilman että häntä nousee ja porukalla treenattiin näyttelyseisotusta ja porukalla juoksua. Outi oli tuomari ja kehässä oli 6 bordercollieta. Oli oikein opettavaista ja kyllä tätäkin pitää vaan harjoitella. Oma vauhti ja asenne on ratkaiseva tekijä näissä häntä-jutuissa. Aron pystyi kulkemaan häntänsä kanssa sallituissa rajoissa, sanoi Riikka. Alla kuva Aron ja näyttelyseisominen.
Näyttelyteeman jälkeen alkoi agilitysessiot. Näissä muut pentuesisaruksen näyttivät hienoja ohjauksia ja tehtiin kaikki samaa rataa. Aron teki radasta 6 ensimmäistä estettä ja koira meni hyvin. Sitten puomilla tuli vaikeuksia, sillä puomin alla oli putki ja en päässyt kulkemaan sen rinnalla. Aronille tuli hätä ja se loikkasi keskeltä puomia alas, hui! Tuettuna se pystyi tekemään sen loppuun. Erillisenä harjoituksena Aron teki maksikoirkeuden rengasta, harjoitteli ohjausta yksittäisellä esteellä käsky- takaa ja loppuun kolmen esteen sarjaa, jossa piti lähettää koira eteen lelulle sekä tulla minua kohti. Eli monenlaista hyppelyä, sillä tällä kolmen esteen suoralla rimat oli eri korkeudella ja koiran piti keskittyä hyppyyn. Hirmu kivaa.
Kaiken tämän jälkeen oli vuorossa enää kerätä tavarat autoon ja lähteä vielä tekemään porukalla jäähdyttelykävely. Kiitos kivasta päivästä Frosty fields-porukka!!
Kuvassa Aronin veli Jäbä, jolla on pitkä rivi näyttelytitteleitä.
Anna ja Aronin sisko Pipsa
Outi ja ei sukua Rotta
Ready valmiina
Perjantaina meidän piti tehdä vauhtitreeniä ja autolevon jälkeen tein vauhtitreenipätkää, jossa lelu valmiina ruudussa ja luoksetulomerkkien kanssa luoksetuloa, jossa lelu lentää. Tässä ei sen ihmeempää.
Iltaa jatkettiin sitten Riikalla ja Jarilla mm. herkullisten laskiaispullien ääressä.
Lauantaina oli vuorossa Jarin ja Riikan joululahja FF-teamiläisille. Ja sehän oli päivä kana-areenalla kasvattajan piikkiin. Joten koko pentue yhtä luukuunottamatta kokoontui koko päiväksi Längelmäen kana-areenalle treenailemaan. Päivän aikana tuli tehtyä ihan huikean paljon eri juttuja ja valokuvattua koiria, tosin oman kameran kuvat ovat ihan surkeita :-( Lisäksi syötiin ja puitiin erilaisia koirajuttuja ja päivä oli todella antoisa. Kiitän kauniisti ihan kaikkia mukana olleita.
Mutta niistä treeneistä. Aloitimme erilaisilla kontaktinpitojutuilla. Outi huuteli käskyä tai heitteli palloa, teki luoksetuloa kaikkien nenän edessä tms ja jokaisen homma oli saada koiransa kontakti pidettyä. Aron oli tosi hyvä tässä ja käsky pidä- on loistojuttu. Olen ajatellut viedä pidä käskyn sitten joskus evl-paikallaolojen alkuihin, ettei koira mene muiden käskyllä maahan vaan ennen kuin liike alkaa tulee pidä eikä muiden käskyt on meille ilmaa :-)
Aron makasi myös ruudussa ja pyysin Outia huutelemaan käskyjä. Nyt Aronin takapuoli ei noussut kertaakaan ja kävin palkkaamassa sen ainakin kolme kertaa ruutuun. Ihan erillisessä harjoituksessa kutsuin sen lopulta seuraamaan toisen käsky-sanan jälkeen ja tuli hyvin.
Tämän jälkeen tehtiin yksi kerrallaan aina jotakin, mitä sitten porukalla joko valokuvattiin tai ihmeteltiin. Aron teki seuruuta. Meillä oli kentällä paljon merkkejä, jotka aina häiritsivät Aronin seuruuta. Huomattiin ,että seuraamisen lisäksi Aron seurasi merkkejä ja seuraamisen rauhottamiseksi Outi keräsi merkit pois. Itse seuraaminen rauhoittui, kävelin myös itse tosi rauhallisesti ja jos paikka meinasi valua eteen, otin puoli askelta taakse. Tehtiin aika pitkään ja siitä se lähti, Aron oli tosi keskittynyt ja seurasi hiljaa. Ainoastaan liikkeelle lähdöissä tuli piip, mutta tämän tiesinkin. Joten seuraamisen kanssa tulen tekemään nyt sammutusta, seurautan sitä niin pitkään, että tila rauhoittuu ja tasaantuun, palkattomuutta tähän paljon, ettei koira odota palkan tuloa joka käännöksen jälkeen. Tein vielä myöhemmin itsekseni lisää tätä seuruuta ja se oli meidän elämän parasta. Aronia olisi voinut seurauttaa vaikka maailman tappiin ja sen kontakti ei pudottut, vaikka kävelin kohtisuoraa seinää kohti tai seurautettiin Hannan ja Readyn kanssa ihan toisiamme kohti. Tuntui ihan mielettömän hienolta!! Tässä jälkimmäisessä seuraamispätkässä Aron oli hiljaa jopa liikkeelle lähdössä eikä se edistänyt paikalla olijoiden mukaan yhtään.
Aron teki myös tunnarin, joka oli onnistunut. Outi nosti käsin kapulat rasiasta ja vei pihdein oman. Palkkasin namilla juuri ennen etsimään lähettämistä ja Aron lähti rauhallisesti mutta selkeästi kapuloille. Hyvät haistelut ja se oikea tuli. Lopussa en malttanut taas odottaa liikkurin käskyä tunnarin luovutuksessa.
Tämän jälkeen kaukoja, joissa Outi seisoi Aronin takana ja heilutti käsiään käskyn merkiksi, ensin ei ihan onnistunut, tuli jotakin väärää asentoa. Riikka jatkoi siellä takana ja lopettiin onnistuneeseen neljän asennon vaihdon sarjaan.
Tämän lisäksi tehtiin paikalla-olot porukalla ennen ruokataukoa. Tässä paikka istuminen onnistui hyvin, Riikka otti aikaa ja toimi liikkurina ja olin piilossa koko istumisen ajan eli 2 min. Aron oli varman näköinen. Paikkamakuu tehtiinkin jo isolla ryhmällä ja Aron oli keskellä. Nyt ylös ja alas mentiin kaikki yhdellä käskyllä ja tämäkin onnistui kaikin osin. Lopuksi tehtiin erikseen evl- ylös ja alas ja nyt kokeilin pidä-käskyä liikkeen alkuun. Ja tämä onnistui, sillä Aron oli edelleen keskellä eikä tehnyt muiden käskystä mitään. Eli toimii :-)
Ennen ruokaa ja ruuan jälkeen teemailtiin myös näyttelyteeman ympärillä. Aronilla kuten muutamalla muullakin on ongelmana hännän nousu liikkeessä. Nyt harjoiteltiin esittämistä ilman että häntä nousee ja porukalla treenattiin näyttelyseisotusta ja porukalla juoksua. Outi oli tuomari ja kehässä oli 6 bordercollieta. Oli oikein opettavaista ja kyllä tätäkin pitää vaan harjoitella. Oma vauhti ja asenne on ratkaiseva tekijä näissä häntä-jutuissa. Aron pystyi kulkemaan häntänsä kanssa sallituissa rajoissa, sanoi Riikka. Alla kuva Aron ja näyttelyseisominen.
Näyttelyteeman jälkeen alkoi agilitysessiot. Näissä muut pentuesisaruksen näyttivät hienoja ohjauksia ja tehtiin kaikki samaa rataa. Aron teki radasta 6 ensimmäistä estettä ja koira meni hyvin. Sitten puomilla tuli vaikeuksia, sillä puomin alla oli putki ja en päässyt kulkemaan sen rinnalla. Aronille tuli hätä ja se loikkasi keskeltä puomia alas, hui! Tuettuna se pystyi tekemään sen loppuun. Erillisenä harjoituksena Aron teki maksikoirkeuden rengasta, harjoitteli ohjausta yksittäisellä esteellä käsky- takaa ja loppuun kolmen esteen sarjaa, jossa piti lähettää koira eteen lelulle sekä tulla minua kohti. Eli monenlaista hyppelyä, sillä tällä kolmen esteen suoralla rimat oli eri korkeudella ja koiran piti keskittyä hyppyyn. Hirmu kivaa.
Kaiken tämän jälkeen oli vuorossa enää kerätä tavarat autoon ja lähteä vielä tekemään porukalla jäähdyttelykävely. Kiitos kivasta päivästä Frosty fields-porukka!!
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ja tunnaria
Tänään tehtiin iltakierroksen jälkeen kotipihassa tunnari niillä eilen klämityillä kapuloilla. Sen oman asettelin niin, ettei Aron heti juostessaan törmää siihen.
Aron meni kapuloille ja haisteli ja haisteli, kun kolmas haistelukierros alkoi, minäkin aloin jo jännittää, että kuinka tässä nyt käy. Aronin haistelu senkun kiihtyi, aivan kuin se olisi itsekin ihan hypellyt niiden kapuloiden päällä ja ympärillä, että mikä näistä on nyt se oikea, kun kaikissa on hajua. Sen peppu oli minuun päin, kun se lopulta nosti yhden ja toi sen minulle. Se oli oikea!! Jihuu!
Huomenna ja torstaina yritä pitää aivot levossa päiviä, sillä viikonloppuna meillä on tiedossa parasta ohjelmaa ja silloin pitää olla kummankin valmiita taas oppimaan uutta.
Jimmykin sai treenata Petran kanssa yhteisellä iltalenkillä ja Elvis sai tehdä seuraamista hyvien perusasentojen kera. Tosin Elviksellä on ollut viime viikon taas vatsavaivaa, taidan päätyä siihen, että se on keliaakikko. Keittelen sille nyt ainakin tämän viikon viljattomat ateriat. Sillä viikko sitten laitoin kaikkien koirien kuppeihin loput kaurapuurot, kun sitä tuli keitettyä enemmän kun lapset syö ja Elviksen vatsa ei kestänyt sitä lainkaan. Huokaus ja hiljakseen taas...
Aron meni kapuloille ja haisteli ja haisteli, kun kolmas haistelukierros alkoi, minäkin aloin jo jännittää, että kuinka tässä nyt käy. Aronin haistelu senkun kiihtyi, aivan kuin se olisi itsekin ihan hypellyt niiden kapuloiden päällä ja ympärillä, että mikä näistä on nyt se oikea, kun kaikissa on hajua. Sen peppu oli minuun päin, kun se lopulta nosti yhden ja toi sen minulle. Se oli oikea!! Jihuu!
Huomenna ja torstaina yritä pitää aivot levossa päiviä, sillä viikonloppuna meillä on tiedossa parasta ohjelmaa ja silloin pitää olla kummankin valmiita taas oppimaan uutta.
Jimmykin sai treenata Petran kanssa yhteisellä iltalenkillä ja Elvis sai tehdä seuraamista hyvien perusasentojen kera. Tosin Elviksellä on ollut viime viikon taas vatsavaivaa, taidan päätyä siihen, että se on keliaakikko. Keittelen sille nyt ainakin tämän viikon viljattomat ateriat. Sillä viikko sitten laitoin kaikkien koirien kuppeihin loput kaurapuurot, kun sitä tuli keitettyä enemmän kun lapset syö ja Elviksen vatsa ei kestänyt sitä lainkaan. Huokaus ja hiljakseen taas...
Tokoilut Meirän hallissa
Maanantaina oli Pian valmennusryhmän tokoilut Meirän hallissa, teemana oli ruutu ja tunnari.
Ja voi jestas, miten tokossa on vaan niin paljon reenattavaa.....
Ruudussa Aron tarjoili tänään eturajan himmailuja, hidasti vauhtiaan jo metriä ennen ruutua, huah. Ja tämän kanssa puuhasteltiin muutaman lähetyksen verran.
Ruudussa pysymistä harjoiteltiin myös, peppu nousee ja laskee liikkurin ensimmäisellä käsky-sanalla. Nyt tiedossa siis tehokuuria, että ruudusta ei tulla vielä ensimmäisellä käsky-sanalla sivulle.
Ja ylipäätään vauhtitreenillä on kyllä meille nyt keskeinen merkitys, sillä ohjelmassa on täysillä ruutuun ja lelua takarajalle, sillä olen saanut sen jo jonkin aikaa unohtamaan tuon eturajan himmailun.
Tunnari oli meille opettavainen. Olen viime aikoina huomannut, että jos Aron istuu rauhallisena tunnarin teon ajan, se useimmiten onnistuu myös tunnistamisessa. Jos taas on levoton, kuten tilanteissa, että koiran takana oli paljon häpeninkiä, saattaa laukata tunnareille ja ottaa vaan jonkun. No nyt tehtiin niin, että annan namin siinä vaiheessa, kun liikkuri on tehnyt sen tunnarin. Mietinnässä myös, että antaisiko liikkuri sen namin, joten saisinko koiran keskittymään näin siihen tunnarin tekoon eikä katselemaan ymäristöä.
No Aron lähti mielestäni hyvin kapuloille, aloitti hyvän haistelun kiertäen kapula kerrallaan, mutta sitten alkoi merkillinen arpominen, onks se tää vai tää, siirsi jotakin kapulaa ja puuhasteli, kunnes lopulta toi oikean. Luovutus oli hyvä, mutta itse en malttanut odottaa liikkurin käskyä...Suorituksen jälkeen juteltiin Pian kanssa tapahtuneesta ja nyt nousi yksi keskeinen teema. Eli Pia nosti käsin kapulat rasiasta ja pihdeillä vei sen oman, jolloin kaikissa kapuloissa oli tuoretta hajua ja tämän vuoksi Aron puuhasteli siellä kapuloilla. Olen viime aikoina liian vähän muistanut tämän, että kapuloissa pitänee olla liikkurin hajua. Joten nyt jatkossa treenaamme vain klähmityillä kapuloilla, ettei Aronin tarvitse hämmentyä siitä, että kaikissa kapuloissa on hajua. Ja kapulani pääsivätkin sitten heti paikalla olevien kopeloitaviksi. Ja näillä klämityillä kapuloilla otinkin heti aamusta ennen töihin menoa yhden tunnarin kotipihassa. Tosin Aron haistoi jo kaukaa sen sivun, missä oma kapula oli ja haisteli vain kahta kapulaa, sitä omaa ja viereistä. Mutta selvästi vertaili hajua ja toi oman. ELi tästä on hyvä jatkaa.
Ja voi jestas, miten tokossa on vaan niin paljon reenattavaa.....
Ruudussa Aron tarjoili tänään eturajan himmailuja, hidasti vauhtiaan jo metriä ennen ruutua, huah. Ja tämän kanssa puuhasteltiin muutaman lähetyksen verran.
Ruudussa pysymistä harjoiteltiin myös, peppu nousee ja laskee liikkurin ensimmäisellä käsky-sanalla. Nyt tiedossa siis tehokuuria, että ruudusta ei tulla vielä ensimmäisellä käsky-sanalla sivulle.
Ja ylipäätään vauhtitreenillä on kyllä meille nyt keskeinen merkitys, sillä ohjelmassa on täysillä ruutuun ja lelua takarajalle, sillä olen saanut sen jo jonkin aikaa unohtamaan tuon eturajan himmailun.
Tunnari oli meille opettavainen. Olen viime aikoina huomannut, että jos Aron istuu rauhallisena tunnarin teon ajan, se useimmiten onnistuu myös tunnistamisessa. Jos taas on levoton, kuten tilanteissa, että koiran takana oli paljon häpeninkiä, saattaa laukata tunnareille ja ottaa vaan jonkun. No nyt tehtiin niin, että annan namin siinä vaiheessa, kun liikkuri on tehnyt sen tunnarin. Mietinnässä myös, että antaisiko liikkuri sen namin, joten saisinko koiran keskittymään näin siihen tunnarin tekoon eikä katselemaan ymäristöä.
No Aron lähti mielestäni hyvin kapuloille, aloitti hyvän haistelun kiertäen kapula kerrallaan, mutta sitten alkoi merkillinen arpominen, onks se tää vai tää, siirsi jotakin kapulaa ja puuhasteli, kunnes lopulta toi oikean. Luovutus oli hyvä, mutta itse en malttanut odottaa liikkurin käskyä...Suorituksen jälkeen juteltiin Pian kanssa tapahtuneesta ja nyt nousi yksi keskeinen teema. Eli Pia nosti käsin kapulat rasiasta ja pihdeillä vei sen oman, jolloin kaikissa kapuloissa oli tuoretta hajua ja tämän vuoksi Aron puuhasteli siellä kapuloilla. Olen viime aikoina liian vähän muistanut tämän, että kapuloissa pitänee olla liikkurin hajua. Joten nyt jatkossa treenaamme vain klähmityillä kapuloilla, ettei Aronin tarvitse hämmentyä siitä, että kaikissa kapuloissa on hajua. Ja kapulani pääsivätkin sitten heti paikalla olevien kopeloitaviksi. Ja näillä klämityillä kapuloilla otinkin heti aamusta ennen töihin menoa yhden tunnarin kotipihassa. Tosin Aron haistoi jo kaukaa sen sivun, missä oma kapula oli ja haisteli vain kahta kapulaa, sitä omaa ja viereistä. Mutta selvästi vertaili hajua ja toi oman. ELi tästä on hyvä jatkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)