Aamun tokottelut

Tänään tokoteltiin aamupäivästä Kivistön Jukan ja Huban kanssa. Kiva, että Jukka lähti, sillä olen ollut huolissani ylipäätään siitä, että häiritseekö liikkurin toiminta Aronia, nyt ei näyttänyt häiritsevän. Ainakin meidän nurkkien kokeissa on useampikin mies-liikkuri, että ihan hyvä harjoitella näinkin. Kangasalan jäähallia vastapäätä on tosi isot hiekka/jalkapallokentät ja siellä kentät kuivana. Miten hienolta tuntuikaan, kun ilma oli kovin keväinen ja pohjana hyvä kuiva hiekkakenttä. Ulkotreenistä osaa nauttia monen hallitreenin jälkeen.

Aron aloitti tunnarilla. Katsoin viime viikolla jotakin tokokoevideota, jossa kokeen yksilösuoritukset aloitettiin tunnarilla ja tästä sain idean, että hyvä aloittaa ehkä treeni vaihtelun vuoksi näinkin. Joten Jukka toimi liikkurina ja Aron lähti hyvällä laukalla tunnarivistölle. Mitään epävarmuutta ei ollut nyt näkyvissä, vaan reipas Aron. Ihan jotakin pientä siellä kapuloilla tapahtui, en nähnyt siirsikö yhtä kapulaa kuonolla vai hampailla, mutta sen oman viereinen siirtyi vähän, tilanne oli kuitenkin ihan sekunnin tapahtuma, jossa koira ei haistellut edes koko riviä läpi vaan haistoi omaa ja sitä viereistä, päätyi äkkiä siihen omaan ja lähti tulemaan laukalla kapulan kanssa, jes tästä vauhdista palkkaus ja jee!!

Sitten ruudun pariin. Jukka jatkoi liikkurina olemista ja merkin kautta ruutuun. Merkille olisi voinut painella kovempaakin, mutta merkki ihan ok ja Jukan käskysanalla huomasin, miten koira värähteli, muttei kuitenkaan liikuttanut tassujaan, maltoin odottaa hetken ja sitten vasta minun käskysanalla kohti ruutua, meni lujaa ja suoraan ja stoppasin koiran keskelle ruutua. Tähän palkka. Ruutu oli nyt just niin hyvä kuin se vaan Aronilla voi olla, joten olin sangen tyytyväinen tähän. Sitten erikseen vielä loppuosa, jossa kutsuin Aronin sivulle vasta toisen käskysanan jälkeen. Jukka sanoi, että Aron makasi paikallaan rauhallisena ruudussa, mutta reagoi välittömästi, kun kutsuin sitä.

Sitten ohjattu, tässä ole hyvä käskyllä merkille, ihan pieni vauhdin himmailu kahdella viimeisellä askeleella, mutta kääntyi lähes suoraksi minua kohti, käsky-sanalla pysyi rauhallisena merkin takana ja lähti vasta minun käskystä. tästä haettiin tänään oikea kapulan, mihin hyvä haku. Vauhtipalkka tässä kun tuli minua kohti kapula suussa.

Tähän väliin Aron meni autoon ja Huban vuoro oli suorittaa.

Tauon jälkeen jatkettiin luoksetulolla, liikkuroitu alku mutta pari luoksetuloa ihan suorana, sillä hidastaa ekan merkin kohdalla,vasta kolmannella luoksetulolla stopit, näissä olin itse myöhässä seisomisen kohdalla (se ajoitus on niin vaikeaa) ja kun koira stoppasi oli jo yli merkin, maahanmeno oli hyvä, mutta tässäkin olin itse myöhässä. Hyvä eteentulo ja siinä palkka, en pyytänyt sivulle lainkaan. Tämän jälkeen otettiin vielä yksi pitkä suora luoksetulo, jossa olisi taatusti yrittänyt ennakoida stoppeja, mutta otin lelun esiin heti oman tule-käskyni jälkeen.

Koiran oli näiden laukkojen ja lelupalkkauksien jälkeen kivassa lääh-tilassa, joten tunnari nyt niin, että teemana tunnari vauhtiliikkeen jälkeen. Aron teki lähes samanlaisen tunnarin kuin edellisellä kerralla, tuoden sen oman, mutta teki vielä vauhdikkaammin ja meni siis reippaasti kapuloille, joku kapula taas siirtyi, mutta nopeasti valitsi sen oikean, tuli eteen asti istumaan ja oli ihan hiljaa tuon luovutuksen hetken. Kun se oli oikea, tein kisakehun ja sitten lelupalkka. On niin ihanaa, että kaikkien niiden epävarmuustunnareiden jälkeen Aron laukkaa tuonne kapuloille. Ihan pienenä vaarana tässä on se, että kapuloilla on liiankin hätä, mutta tämä on kuitenkin merkki motivaatiosta, jossa koira haluaa selvittää tehtävän mahdollisimman äkkiä. Olen kovin iloinen tästä!

Lopuksi tehtiin yksi kaukojen aloitus, jossa ensimmäinen istu-käsky 20m päästä, hyvin Aron nousi istumaan, mutta maahanmeno oli vino, joka näkyi selkeästi sieltä kaukaa. Pitänee olla tarkka näissä!

Lopuksi tehtiin 2 minuutin paikka-istuminen ja oltiin piilossa. Hyvin Aron istui Huban kanssa ja sai tämän vuoksi pallon palkaksi. Hyvä mieli näistä treeneistä, kyllä mun täytyy mennä huomenna uudestaan tuonne kentälle. Treenien päälle kävin koirieni kanssa tunnin lenkillä ja vähän poikettiin Kirkkojärven jäälle, varmaan viimeistä kertaa jäällä tänä keväänä.

Koiraharrastaminen on kivaa

Tänään lähdin hyvissä ajoin kohti illan agitreenejä. Ajan aina SDP-hallille Savon tien kautta ja sen varrella on kilometri tolkulla metsäteitä, joita tänäänkin verryttelynä lenkkeilin. Ketään ei tullut vastaan ja pojat paineli vapaana, mentiin reippaaseen tahtiin melkein 10 km lenkki ja sitten sukkelaan autolla kohti hallia.
Olin tänä aamuna päässyt yövuorosta ja nukkunut vain muutaman tunnin aamulla, joten 21 esteen rata tuntui mahdottomalta muistaa. Aloitin vielä ensimmäisenä meidän ryhmästä, joten en päässyt oppimaan rataa toisia seuraamalla. Radalla oli monta kivaa kohtaa, jotka eivät ensimmäisellä yrittämällä onnistuneet ja se oma treeniaika meni niin äkkiä. Aron olisi niin hyvä, jos mä osaisin paremmin ohjata sitä, nyt tuntui sellaiselta saippuapalalta tänään, että heti jos näytin vähänkin epämääräisesti tai en katsonut koiraa, se meni jo. Treeniä me tarvitaan lisää, sillä nyt jäi sellainen polte, että tätä lisää. Tuntui vaan niin kivalta saada tehtyä oikein edes kaksi peräkkäistä estettä radasta. Anu joutuu vaan vääntään mulle rautalangasta joka kohdan. Meidän pitäisi siis ehdottomasti saada lisää tuntumaa erilaisiin ohjaustekniikkajuttuihin. Onneksi sain ylipuhuttua Miinun kanssani viikonloppuna treenaamaan. Lauantaina on vaan palveluskoiraliiton jälkiteoria koulutus, joten onkohan jälkifiilikset huipussaan sen jälkeen.

Käytiin vielä porukalla treenien jälkeen jäähdyttelykävelyllä, mietittiin jo syömisiä heinäkuiselle bordercollieleirille, syöminen ja treenaaminen on elämän kohokohtia :-)

Ja rapa lentää

Tänään treenailin päivällä kotipihassa, vaikka lätäköitä piisaa, oli myös jo sellaista hiekkalänttiä, että ihan hyppytreenillä aloitettiin.

Tokohyppyä hyppyytin set-point tyyliin eli vauhditonta hyppelyä. Estekorkeus vaihtui joka hypyllä lauta kerrallaan ja jopa kolmesti hyppyytin 80 cm, ensimmäinen tuon korkeuden hyppy otti ihan pienen kosketuksen, mutta kaksi seuraavaa olivat jo oikein hyvät hypyt. Seuraavalla hallivuorolla taidan tehdä taas ruotsalaista okseria ja sitten pitänee miettiä, koska uskallan nostaa meidän tokohypyn 90 cm korkeuteen. Aronin itsetunto ja takapään ponnistus pitäisi saada niin hyväksi, ettei 90 cm hyppy olisi temppu eikä mikään. Frispii odotti aina koiraa esteen takana ja kurastettiin se lelu niin hyvin, ettei enää väriä tuosta erottanut. Lopettiin hyppely taas matalimpaan vaihto-ehtoon.

Sitten merkin kautta ruutuun. Ensin mulla oli ruudussa vain kulmamerkit, mutta muistin, että meidänhän piti treenata sitä ruutuunmenoa niin, että eturajalla ei himmata vaan mennään kunnolla ruutuun. Joten parin ruudun jälkeen narut paikalleen ja silmä tarkkana seurasin, että hiljentääkö Aron heti etunarun vuoksi. Aron jostain syystä tiesi mitä ajoin takaa ja se paineli ihan loistavasti suoraan ruutuun ohti takarajaa, jossa stoppasin sen täydestä vauhdista ruutuun keskelle. Vautsi :-) Uusinta ruudulla jätin lelun sinne ruudun sisään, sillä edellisellä kerralla vauhti merkiltä ruutuun oli hyvä, mutta vauhti ensin merkille ei ollut. Josko lelu ruudussa toisi jotakin jännitettä ja menikin nyt reippaamin merkille ja siitä lujaa ruutuun.

Hyppelyjen ja ruutujen jälkeen Aron oli todella kurainen, sen valkoinen kaulus ihan valui rapaa, mutta eihän sen nyt haittaa ja tehtiin vielä yksi tunnari. Tämä sujui aivan loistavasti, kaadoin suoraan pussista Molla-schanpen käyttämiä kapuloita ja yhden niistä merkkasin Aronille. Aron meni loistavalla asenteella kapuloille ja ihan pienen haistelun jälkeen löysi oman ja toikin sen hyvin, leluriekkumispalkka tuli tästä ja kylläpä lelu saikin kyytiä. Voi kun saisin saman ilmeen myös liikkurin kanssa tehtyihin tunnareihin!!
Ylipäätään olen katsellut jo kevään agikisoja sillä silmällä, että johonkin osallistutaan, mutta mitä tehdä tokon kanssa. Lähinnä seuraamiskaavio liikkuroituna tuntuu ihan mahdottomalta haasteelta meille. Nyyh ja voih. Pk-tottis odottelee ainakin tuon metrisen hypyn parantumista, mutta töitähän me kovasti tehdään, että hyppytekniikka parantuisi. Onneksi lumet sulaa kaiken aikaa pihalla ja päästään varmasti pian metsätreenehin. Siellä tavoitteena on kehittää Aronin jäljestystä niin, että se selviää mistä tahansa maastosta ja keppimotivaation tilaa aion seurata keppilaskurin avulla. Janaharjoittelussa olen miettinyt, että ei tehtäisi niitä ollenkaan koemaisesti, kun siellä on se takajälki-ongelma. Jos ensimmäiset 10 jälkeä aloitettaisiin vain tosi helposti ja näin oikeaan suuntaan lähteminen vahvistuisi? Muistan, että suoraan kohti jälkeä lähetyksissä Aron aina valitsi sen takajäljen ensin. Esineruudussa suoraan eteenpäin meneminen on ensimmäisen kuun tärkein teema ja tehdään tätä viime syksynä jo hyväksi muotoutuneella mielikuvaharjoittelulla.

Hyppelyt mielessä vaan

Tänäänkin käytiin treenaamassa hyppytekniikkaa, ihan sattumalta kun aikatauluihin näytti treeni sopivan ja Best in Areenallakin oli tunti varattavissa. Kaksi edellistä päivää ovat olleet treenivapaat päivät ja torstaina oltiin pitkästä aikaa Anun ohjatuissa treeneissä. Siellä koettiin kyllä agihurmosta, sillä meillä oli oikein kivaa. Jonkinlainen tokomasennus on jostakin hiipinyt taka-alalle ja huomaan, että ollaan tehty vaan näitä hyppelyjuttuja ja agijuttuja tällä viikolla. Tosin olivathan ne pitkään tauolla ja kovin tärkeitä nekin, jotta joskus se metrinen sujuisi molempiin suuntiin...

Edelliset treenaajat olivat jättäneet meille valmiiksi perussarjan, joten siitä oli hyvä aloittaa.
Aron teki
-perussarja 5 esteellä x1
-perussarjaa 5 esteellä + viimeinen este oli muuri. Tämä oli sellainen itseluottamuksen nosto treeni, jossa koira ei saa muuttua epävarmaksi, vaikka se viimeinen este muuttuu matkan varrella. Muutin aina jokaisen hypyn jälkeen tätä muuria jotenkin ja paras saavutus oli selllainen, missä muurin päällä oli vielä estenumero-ämpäreitä vähän haastetta tuomassa, Aron hyppäsi hyvin. Viimeisella hyppykerralla viimeinen muuri este oli taasen tosi matala.
Tässä pieni videoklippi siitä, miltä sarja näyttää koiran takaa katsottuna.
-ihan treenien loppuun kasvava sarja x3.

Agilitytreeniäkin tehtiin, siinä meillä oli mielessä erityisesti kepit. Halusin lisätä Aronin itsetuntoa keppien suorittamista kohtaan ja teinkin melko helppoja juttuja. Tultiin suoraan putkesta kepeille ja keppien jälkeen sai mennä putkeen. Näissä meillä ei ole ongelmia, koira menee oikein sisään ja pujottelee loppuun saakka riippumatta siitä, missä minä olen. Sitten vähän käänsin putken suuta niin, että kulma on vaikeampi. Tehtiin kepeillä varmaankin kaikkiaan 20 toistoa, joista vain kerran Aron meni toisesta välistä sisään. Kertaakaan ei tullut virhettä lopussa. Eli hyvä siis!
Kontakteja treenasin tänään keinulla. Kerran Aron lähti kontaktilta omin luvin, joten nyt alkaa halu painella kohti on-offia kohdallaan. Jopa puomilla se menee lujaa kohti kontaktia, eli tätä olen halunnutkin. Ehkä seuraavassa treenissä sitten muistellaan, että siellä voi myös odotella ja lähteä vasta vapaa-käskyn jälkeen. Puomi/keinu ja a tuntuivat kuitenkin varmoilta, mikä on kiva asia.
Hypeltiin myös ihan pieniä radan pätkiä, joissa aloitetteein pituudelta, siitä pari hypyn suora putkelle ja siitä kepit. Aron oli todella innoissaan.

Elvis kävi hallissa myös. Aloitettiin senkin kanssa perussarjan hyppäämisellä. Se kun on hommana sellaista mitä se osaa ja näin se ei jämähdä siihen treenihallin nurkkaan kuuntelemaan hallin ääniä. Elvis hyppäsi perussarjaa x4 ja viimeisenä esteenä oli yksi muurin pala. Kaikki hypyt meni oikein hyvin ja istui kauniisti hyppysarjan alussa odottamassa lupaa lähteä hyppäämään vaikka itse kävin viemässä lelun sarjan päähän odottamaan.

Agilityosuudessa työstin Elviksen kanssa sellaista hommaa, jossa koira jää kahden hypyn taakse istumaan ja hyppää minua kohti niitä hyppyjä. Eipä onnistunut ollenkaan. Yhden hypyn se vielä selvittää, mutta se kakkoshyppy pitänee kiertää. Yhden treenin aikana kuitenkin päästiin niin hyvään tilanteeseen, että Elvis hyppäsi jopa kolme hyppyä peräkkäin mikäli juoksin siinä sivulla mukana. Lopettiin niin hienoon juttuun, että ensin Elvis punaiseen putkeen joka oli u-muodossa ja sieltä juostiin yhdessä kolmen hypyn luokse ja Elvis hyppeli ne. Valtavien riemun kiljahduksien kera narulelu suussa autoon, että jäisi tuo hyvä fiilis Elviksen mieleen. Mutta kyllä se on niin herkkä poika, että sitä pitää viedä ihan silkkihansikkain, siirsin meinaan yhtä agilityestettä siivekkeiden kera, ihan pieni kolahdus ja heti se paineli sinne mistä tullaan sisään, istuu siellä eikä halua tulla enää takaisin kentälle. Huh, yritän olla ihan cool ja menen sitten kentän toiseen päähän kutsumaan koiraa, että saan sen taas liikkeelle ja toimintaan. Näissä treeneissä on siis vain tavoiteena sen itsetunnon nostaminen suhteessa ympäristöön ja kyllä se viikon sisällä on jo edistynyt tämä tavoite.

Keskiviikon puuhat

Ja näin onnelliselta näytti Aron aamun hyppytekniikkatreenien jälkeen. Ajelin heti aamusta kohti Sport dog Parkkia, joka nykyään kai Best In Areenana tunnetaan. Verryttelyjen jälkeen Aron teki treeninsä kahdessa erässä ja Elvis kävi siinä välissä treenailemassa myös.

Aron hyppeli hyppytekniikoissaan:
-perussarja 5 esteellä x1
-perussarja edestakaisin, jonka päässä kierrettävä kohde x1
-perussarja, jonka päässä kierrettävä kohde noutokapula suussa x3
-perusarja, jonka kuudes este oli tokohyppy, vaihtuvin korkeuksein x 4, tokohyppyä ei saanut 60 cm korkeammaksi.
-vauhditon okseri, aloituskorkeus oli 40 cm ja kaksi kertaa Aron hyppäsi maksimikorkeuden takariman ollessa 65 cm, maksimikorkeudessa tehtiin yksi hyppy kerrallaan ja sitten taas laskin rimaa alemmas. Joka hypyllä itseasiassa korkeus vaihtui, lopuksi tosi matala okseri, Vapun neuvo päättää harjoitukset aina helppoon hyppyyn.
- kasvava sarja x3
Aron selvitti kaikki hyppytekniikka-treeninsä loistavasti!!

Vähän tehtiin myös agijuttuja, kontaktitreeneissä ei nyt hidastellut mennessään kohti kontaktia, mutta tänäänkin vapautin heti, kun tassut osuivat on-offiin saadakseni koiran kiihdyttämään kohti kontaktia. Kerrattiin kontaktia kaikilla kolmella kontakti-esteellä.

Tehtiin myös pujottelua ja siinä vanha ongelma nosti päätään, eli ei pujottele tarkasti loppuun saakka vaan meinaa lopettaa juuri ennen viimeistä väliä. Taitaa katsella minua ja liikettäni tai sijaintiani. Laitoin hyppy-esteen keppien päähän ja hyppyesteen taakse lelupalkan, että Aronin suunta olisi koko ajan eteenpäin, mutta nyt lelu hidasti hommaa entisestään. Höh. Kaikki putki-esteet olivat ihan toisella puolen kenttää enkä jaksanut nyt niitä raahata, mutta aikaisemmin olen saanut Aron etenemään suoraan eteenpäin, kun putken suu on palkka hyvästä pujottelusta. Tehtiin monta toistoa ja päädyin heittämään lelu heti sinne eteenpäin kun oli pujotellut kaikki kepit. Lisäksi tein vähän putki-muuri-kepit yhdistelmää ja tässä ihan kaikki kerrat eivät onnistuneet, mutta kun ajoitin oman sijaintini ja ohjasin paremmin kepeille, onnistui luonnollisesti :-)

Kaiken tämän jälkeen tuo aloituskuva on otettu, kyllä treeni tekee bordercollien onnelliseksi, varsinkin kun treeneissä oli mukana rakas Eestin lammas, joka todellakin sai välillä kyytiä. Intohimoisen bordercollien kanssa on niiin kiva!

Elviksen kanssa oli erilaista. En tiedä miksi sen pitää olla kovin epäluuluinen kun se tulee halliin, mutta menee aina hetki, että se voi varmistua siitä, että se voi treenata. Siksi ensimmäinen 5 minuuttia pitää pyhittää sille, että innostan sitä leikkimään kanssani narulelulla, Vasta kun se vapautuu niin, että voi lähteä laukkaamaan heitetyn lelun perään, tiedän, että nyt voidaan treenata.

Elviskin hyppeli perussarjaa. Siinä ei ensin voinut jäädä heti istumaan minun ollessa sarjan toisessa päässä, mutta kun namilla kävin palkkaamassa pelkän istumisen ekan esteen takaa, ei ollut tuon kanssa ongelmia. Itse hyppysarjan Elvis teki oikein hyvin. Otettiin ehkä 4 toistoa ja sarjan päässä oli lelu.

Agilityesteillä jatkettiin putkiteeman kanssa ja punaisen putken Elvis jo hyvin muistikin. Homma on Elviksen mielestä kuitenkin tosi eri, jos pitää mennä se putki eri päästä sisään mistä on aloitettu. Tässä vaadittiin kehuja ja kannusta ja lopulta Elvis meni putkea edestakaisin. Ja putki ei ollut tänään ihan suora, joten uutena juttuna oli se, että putki voi olla vähän mutkallakin. Ainoa mikä mua Elviksen tekemisessä häiritsee, on se, että kun se saa lelun palkaksi, rallattelee Elvis lelun kanssa kohti ulko-ovea ja on sitä mieltä, että eiks tää nyt jo riittänyt. Ja itse olen siellä putken luona huutelemassa, että tulehan nyt takaisin ja tehdään vielä tämä pari kertaa. Elvis seisoo kaukana lelu suussa ja tuijottaa, että ei voi olla totta, vieläkö mun pitää mennä?
Ja pitihän sitä nyt vielä tehdä niin, että putken jälkeen piti hypätä yksi hyppy perään ja kun sain onnistuneita toistoja totesin, että kyllä tämä Elvikselle nyt riittää. Lopettiin siis homma yhdessä eikä niin, että Elvis saa sen päättää.

Ulkona ilma oli mitä kaunein ja keväinen, joten tehtiin vielä hyvä loppukävely (1½ tuntia) Savon tien varressa lähtevällä Birgitan polulla, Aron rallatteli siellä ja täällä, Elvis kulkee enemmän mun kanssa polulla.
Kotona pojat saivat vielä rustoluut välipalaksi, joten kyllä täällä nyt lepää aika rauhallisia koiria.

Hyppytekniikatreenien paluu sekä illan koiramaista ohjelmaa

Vihdoin vihdoin me päästiin karanteenista. Takana on lukemattomia viikkoja, joissa on otettu rauhallisesti, paranneltu ja toivuttu. Ja nyt olo on kuin elinkautisvanki päästetään vankilastaan, jee! Ja nyt ei sitten sovi maata hetkeäkään enää laakereillaan, ollaan jo 2 kk myöhässä meidän hyppytekniikan aikatauluista. Joten mitäpä muuta kuin treenihallille heti aamusta.

Molemmat koirani olivat tänään mukana ja saivat tehdä vuorotellen, toinen odotti aina autossa kun toinen sai tehdä. Alku ja loppuverryttelyt tehtiin märässä räntäsateessa, joten osasin todella arvostaa sitä, että pääsi sisälle treenaamaan.

Aronin treenit tehtiin kolmessa eri erässä.
-ensin perussarjaa, joka koostui 5 pienestä okserista, näiden väli oli 6 jalkaa ja itse okserin leveys 1 jalka.
Aron meni tätä sarjaa kuin pieni orava. Tehtiin se myös pari kertaa kapulan kanssa ja hyvältä näytti. Vaikeutin hommaa nostamalla sarjan viimeisen esteen rimoja ja tein siitä viimeisestä ruotsalaisen okserin. Tässä treenissä en nostanut sitä mitenkään isoksi, mutta yhden kerran Aronille tuli pieni virhe, sillä okseria edeltävä rima rapsahti, ehkä se siinä ensimmäisen kerran sadasosasekunin verran haki, että mitenkä tuo seuraava hypätään. Tämän jälkeen Aron hyppäsi taas loistavasti eikä rimoja rapsahdellut.

-vauhditonta ruotsalaista okseria tehtiin myös. Siinä aloituskorkeus oli suunnilleen näin, että eturiman korkeudet oli 40-50 ja takariman korkeudet 50-40. Koira hyppäsi tämän hienosti, tehtiin tämä korkeus myös kapula suussa ja hienosti edelleen. sitten nostin hyppyhypyltä rimoja ja kerran tehtiin maksimikorkeus, jossa eturima 55-65 ja takarima 65-55, esteen leveys 2 jalkaa. Aron teki tämän loistavasti. Tämän hypyn jälkeen laskin korkeutta, niin että seuraava hyppy oli rimoiltaan 40-50 ja 50-40 ja lopulta tosi helppo hyppy, jossa rimat olivat 30 cm korkeuksilla. Hyvin meni!

-sitten vähän agilityä; katselin vähän kontakteja ja puomilla Aron hidastaa kohti kontaktia. Haluan, että se kiihdyttää kohti kontaktia, joten tässäpä meillä jatkossa treenattavaa. Tänään tein sellaisia juttuja, että heti kun se oli on-off tilanteessa annoin sen samantien jatkaa vapaa-käskyllä eteenpäin, ei siis seisottanut sitä hetkeäkään siellä on-offissa. A-esteen alastulon lähelle laitoin vielä putken suun antamaan lisää imua, että koira haluaisi mahd. nopeasti päästä kontaktille ja siitä putkeen. A-esteellä ei tätä himmailua niinkään näkynyt, puomilla se jarruttaa ja saattaa seisahtua kontaktille askelta ennen kuin on on-off tilassa. Puomia otettiin monta kertaa, yritin myös erikseen vahvistaa namein ihan sitä lopun seisomistilannetta antamalla koiran tarjota sitä parasta paikkaa.

-hyppyytin Aronia myös 4 hyppyesteellä, jotka olivat pitkällä suoralla, estekorkeus oli esteissä eri enkä mitenkään mitannut estevälejä. Halusin, että Aron keskittyy hyppäämään ja ensimmäisellä kerralla 4 esteestä 3 riman tippui, ohhoh. Eihän tuosta voinut palkita. Häivytin omaa rooliani nyt tässä kohtaa, joten en käyttänyt suullista käskyä hyppy muuta kuin ensimmäisellä kertaa. Toisellakin yrittämällä kaksi ensimmäistä rimaa tippui ja keskeytin suorituksen, Hei Aron, ei voi hypätä kaikkia neljää samaan aikaan! Tämän jälkeen Aron keskittyi hyppäämiseen ja selviytyi sarjasta rimaa tiputtamatta kumpaankin suuntaan ja sai narulelua palkaksi. Lähetin koiran myös muurille ja sieltä kautta kutsuin tähän 4 esteen sarjaan, jonka Aron nyt hyppäsi hienosti ja puhtaasi.

-kepit tehtiin pari kertaa molempiin suuntiin, sitten 4 hypyn sarja ja siitä täydestä vauhdista kepeille, vau miten superisti meni!

-lopuksi vielä hyppytekniikkaa, joten kasvava sarja x 3. Sarjassa 5 hyppyä ja välit 5-6-7-8-9 ja Aron teki hyvin.

Elviksen treenit:
-Elvis aloitti myöskin okseriperusarjalla. Koska se ei ole miesmuistiin tehnyt 5 esteen sarjaa, aloitin mahd. helposta asiasta kuten jätin koiran viimeisen okserin eteen ja palkkasin siitä, että hyppäsi sen viimeisen esteen. Sitten vaikeutin este esteeltä ja lopulta Elviskin hyppeli okserisarjaa, jossa oli 5 estettä ja lopussa narulelu palkkana. Kerran nostin viimeistä okseria ruotsalaiseen malliin, jonka yli Elvis hyppäsi kevyesti.

-Elvis tutustui agilityesteisiin, uutena asiana putki, jossa tehtiin ensin punaisella ja lyhyeksi vedetyllä putkella. Elvis oli hurjan rohkea ja meni houkutelun sekä namien kera putkeen monta kertaa. Tehtiin jopa musta ja pidempikin putki ja Elvis oli hurjan rohkea. Elvis käveli myös puomin 3 kertaa, kiipesi a-estettä moneen kertaan edestakaisin, a-este on Elvikselle pk-puolelta tuttu, joten se ihan omatoimisesti meni sitä edestakaisin. Tästä ei nyt puutu kuin se, että opetan sille tavan toimia kontaktilla, sitähän se ei osaa.
- Elvis hyppeli myös sitä 4 esteen sarjaa, tosin 3 estettä oli ihan riittävän vaikea. Rimat oli melko matalat, halusin vain, että se menisi kolme hyppyä peräkkäin. Tässä vaiheessa hallin katolta alkoi valua lumet ja viereisellä kentällä oli häiriötä, joten luulen, että se haittasi Elviksen ajatuksen kulkua. Jossain vaiheessa muokkasin meidän perushyppysarjaa ja tässä vaiheessa Elvis istui kentän siinä reunassa, jossa on ulkovi. Se oli narulelunsa kanssa niin kaukana kuin ikinä pystyy minusta olemaan ja luultavasti se suunnitteli menevänsä takaisin autoon. Hmmm, ei mikään hirveen hyvä asenne, varsinkin, kun tarkoitus on vaan pitää yhdessä hauskaa. Onneksi Elvis luopui siitä oven suussa kököttämisestä sitten kun huutelin sitä, että tulehan nyt vielä vähän jatkaan. Loppufiilis Elviksellä oli kuitenkin varmasti plussan puolella.

Kaikkiaan hommaan meni monen tunnin edestä aikaa, varsinkin kun alku ja loppuverkkailtiin huolella, yksin okserisarjojen rakenteluun palaa aikaa, mutta mikäs siinä. Taidan mennä keskiviikkonakin aamusta jatkamaan näitä juttuja, kun mulla on vapaapäivä töistä.

Koiramainen ohjelma jatkui meikäläisellä iltasella ensin tavesin hallituksen kokouksella, sitten kuultiin Outi Hermiön pitämää esitystä tämän vuoden muuttuneista pk-sääntömuutoksista. Hyvä, että olin kuuntelemassa, sillä tottelevaisuudessa on jonkin verran uutta, sellaista mikä ohjaajan on hyvä tiedostaa, mutta koiran silmin ei ole mitään uutta. Vuosikokouksen alkessa luistin paikalta,sillä kello lähenteli jo puolta ysiä ja oltiin sovittu Miinun kanssa, että ehditään tokon valkkuryhmän viimeisiin hetkiin mukaan. Joten hetken päästä tallilla.

Verrytelyksi höntsäilin Aronin kanssa jääviä asentoja, näissä melko varmaa menoa ja Aron tekee oikean asennon vaikka itse peruutan koiran edestä pois tai niin, että koira on jossakin takanani. Viljelin namia aina oikeasta asennosta. Sitten pätkä seuruuta, mutta asenne on niin korkealla tässä tai oikeastaan asennetta ei edes ole. Kun koira vähän asettui, lopetin siihen. Sitten vielä itsekseni haettiin ruudun paikkaa ruudussa, jossa on vain kulmamerkit. Sitten Miinu tulikin liikkuroimaan meitä.

Tehtiin ohjattu liikkuroituna. Nyt se merkille meno on hyvä eikä Aronin asenne lässähdä sillä aikaa kun liikkuri vie kapula, Aron seuraa liikkuria ja ottaa katsekontaktilla minulta lupaa lähteä merkille, olehyvällä Aron lähtee hyvin ja on nyt suorana siellä merkin takana, palkkaamisen arvoinen juttu! Sitten Miinu käveli uudestaan kapulat ja tehtiin ensin merkille meno, siitä lähetys oikealle kapulalle, jonka teki nyt hyvin ja varmasti. Selvästi osasi lähteä oikein, joten eilinen virhe samassa kohtaa johtui ihan varmasti siitä, ettei Aron halunnut laukata toista koiraa kohti, joka oli juuri lähellä sitä haettavaa kapulaa. Nyt vauhdissa palkka heti kapulan noston jälkeen. Tuntuu hyvältä, että tämä ohjattu on kunnossa, joskin se on vielä tekemättä, että tulisi suoraksi eteeni istumaan.

Sitten tunnari uuden karheilla kapuloilla, kiitos Markelle niistä!! Haisteltiin ensin kissaruokaa ja sitten mentiin kehään, Aron lähti hyvin kapuloille, mutta sitten tuli paniikki, se kyllä nosti oikeaa kapulaa, mutta tiputti sen ja katseli minua ja muuta tyhmää. Pidin linjani ja vain odotin, lopulta toi minulle sen oikean kapulan, mutta piip-ääni tuli vielä luuovutuksessa, iloitisin kuitenkin siitä oikeasta ja koira sai maistaa kissaruuastaan. Joten kyllä sillä vaan on vahvassa se mielikuva tuolla tallilla tunnarista, että vaikeeta on. Nyt en suutu, kun sählää koska se vaan pahentaisi tilannetta. Tehtiin vielä toinen tunnari, mutta tein pari istumista siinä välissä ja sitten uusi tunnari eri suuntaan. Nyt Aronilla oli rohkeutta paremmin, meni reippaasti kapuloille, päätyi aika pian siihen omaan ja lähti heti tuomaan sitä minulle, jes heti kun lähti kapulan kanssa minua kohti. Heittelin sitä oikeaa kapulaa palkaksi ja sitten mentiin yhdessä syömään loput kissaruuat. Tähän oli hyvä päättää tämän päivän treenit, vaikka mua ihan hirveesti ahdistaa tuo tunnarisähellys ja syytän siitä vain itseäni. Miksi yksi negatiivinen kerta vaikuttaa kerta toisensa jälkeen koiran mielessä vaikka takana on kymmenittäin niitä positiivisia vahvisteita? Onneksi tänään kuitenkin tuo jälkimmäinen tunnari antoi vahvistusta, että tunnarista kyllä selvitään.

maneesitreenit

Jihaa, me oltiin treeneissä :-) Kapikaranteeni on juurikin päättynyt samoin Aronin ab-kuuri, joten tästä se taas lähtee. Tämän vuoksi suunnittelin tänään pitkään ja hartaasti, että mitä haluan maneesitreeneissä vahvistaa. Motivaation ylläpito on meille se ykkösjuttu, mutta hyvänä kakkosena on mielessä harjoittaa koiraa siihen, ettei joka jutun jälkeen tule palkkaa ja eikä sen vuoksi myöskään negatiivista tunnetta. Joten tänään mietin tarkkaan vaihtelevaa palkitsemista, jossa palkka voi tulla koiralle yllätyksellisessä kohdassa, usein me ohjaajat palkkaamme koiraa aina samoissa paikoissa ja vaihtelevalla palkalla koiran voi myös yllättää. Luin näitä juttuja "tavoittena täysi kymppi"-kirjasta.

Maneesitreeneissä tehtiin tänään treenit kolmen parin kesken joten kolme koiraa treenasi samaan aikaan. Loistavaa häiriötä, pari kertaa tuli kuitenkin pieniä ajatuskatkoja koirille, kun vieraita käskyjä kuului juuri sillä hetkellä, kun itse piti sanoa.

Aron aloitti oman osuutensa tulemaan kehään kuin kokeessa ja mentiin luoksetulon aloituspaikkaan, tässä ensimmäisen jätön jälkeen kävin palkkaamassa koiran, kun se pysyi maassa, toisella jätöllä kutsuin sen eteeni istumaan ja kolmannella tehtiin luoksetulo sisältäen stopit. Seisomiseen käytin käsimerkin ja äänen, Aron pysähtyi tosi hyvin, itse ehkä vähän hätäilin ja annoin käskyt ennen merkkiä. Tuli tosi hyvällä laukalla kaikki välit, harmi että maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, eteen tuli istumaan hyvin ja tässä kohtaa vapautus, iloiset kehut ja viivellä pallo taskusta.

Sitten ohjattuun, tässä liikkuri vei kapulat ja palkattiin koira hyvästä merkille menosta, sillä se meni hyvin. Seuraavassa palkattiin siitä, että koira meni taas hyvin merkille ja seisoi siellä hyvin liikkurin käskyn jälkeenkin, kävin palkkaamassa koiran. Tämän jälkeen lähetin koiran hakemaan oikeaa kapulaa, mutta pitkästä aikaa tässä tuli virhe, sillä Aron lähti ihan oikein, mutta oikaisi kaarensa keskikapulalle. Pysäytin koiran ja pyysin uudestaan merkille, sieltä uusi yritys ja nyt epävarmasti kohti oikeaa, sieltä se oikea kapula nousikin. En tiedä vaikuttiko se, että oikean kapulan lähellä treenasi toinen koirakko ja näyttikö se Aronin silmiin siltä, ettei se halunnut laukata sitä toista koirakkoa kohti ja ratkaisi itse homman näin. Uusittiin koko homma vielä kerran ja haettiin vasen, nyt teki hyvän kaaren vasemmalle. Palkka vauhdissa tästä kapulan hausta ja Aron kyllä läähätti jo tässä vaiheessa.

Sitten tunnari. Halusin, että koira onnistuu. Nyt ei ole varaa tehdä motivaatiota laskevia juttuja, joten varman päälle tämä liike. Haisteltiin etukäteen palkkaa, sitten kapuloita tunnaririvissa vaan kolme joista keskellä oli se oma, Aron lähti hyvin ja onnistui haistelussa päätyen nopeasti siihen omaan, muistaakseni ihan laukkasi innosta tuoden omaa ja sai kissanruuan palkaksi.

Kakkoskierros alkoi ruututreenillä. Tässä olin nyt itse huono, sillä etukäteen olin suunnitellut eri juttua ja ajatus katkesi, kun huomasin, että Aron himmailee ruudun eturajalla, kun ruudussa on nauha. Voi ääh, pysähtyi siis aika eturajalle ruutua eikä uudella ruutukäskyllä lähtenytkään vaihtamaan paikkaa. Kerran tehtiin ruutu kokonaisena liikkeenä ja ruudun loppuosassa olin kävellyt jo ruudun edestä ja kääntynyt kohti lähtöpaikkaa nousi seisomaan liikkurin käsky-sanasta, joten en sitten kutsunut tänään Aronia ruudusta sivulleni lainkaan vaan palkkasin ruutuun, kun makasi siellä. Otettiin eri välissä vähän myöhemmin yksi ruutuun meno, jossa oli pallo valmiina, tämä luonnolliseti meni hyvin kun näki, että vein pallon ruutuun. Näki myös sellaisen, että kävin ruudussa, mutten jättänyt mitään sinne, nyt meni tosi lujaa ja sain topattua koiran täydestä vauhdista takarajalle, koira kyllä katseli ruutua, että onkohan pallo täällä mutta kehuin koiraa koko matkan kävellessä kohti ruutua ja heitin pallon ruutuun koiralle. Että sellaiset ruudut tänään.

Ruudusta mentiin kohti kaukokäskyjen aloituspaikkaan. Siirtyminen meni hyvin ja kaukoissa palkkasin ekan istumisen, kun teki niin hyvin. Sitten kaukojen aloitus uudestaan ja tehtiin 4 asennonvaihtoa niin, että matkaa minun ja koiran välillä oli 20m. Kun olin noin kaukana koirasta ja ympärillä kuului paljon muita käskyjä, oli itsellä vähän hakemista, että kuinka lujaa sanon suullisen käskyn. Aron teki täydellisesti ja niin hyvin kuin osaa, tosin olin ajatellut ne varmat vaihdot(istu-seiso-maa-seiso) tähän kaukoja kaukaa-harjoitukseen. Joten palkka tuli kyllä sydämestä kun teki niin hyvin eikä liikkurin mukaan liikkunyt yhtään. Tosin tiedän, että seiso-istussa liikkuisi se takapää minua kohti, mutta sitähän me ei nyt sit tehtykään juuri sen vuoksi.

Lopuksi hyppynouto, siinä heitettiin nyt vain puukapulaa ja annoin namin koiralle suuhun juuri sekuntia ennen kun sanon hae, ehkäisen tällä mahdollista piip-ääntä, mikä voi tulla silloin kun lähtee, hyvä hyppy, kapulaan tarttuminen ja eteentuleminen, vapautin heti, kun istui kapulan kanssa siinä edessäni. Tähän asti teki kyllä loistavalla asenteella, joten palkka tämän jälkeen oli ansaittu.

Ihan treenien lopuksi tehtiin porukalla ensin 2 min makuu ja 2 min istuminen. Aron meni hyvin makuulle omalla vuorollaan, oltiin rivin keskellä, joten kuunteli ensin parin koiran maahanmenot. Istumaan nousussakin oli tilanne sama, mutta hyvin malttoi odottaa omaa hetkeään ja nousi sitten terävänä istumaan.

Eli tänään treenattiin evl-liikkeistä kaikki muut paitsi seuraaminen ja z-liike. Aron oli ihan loistava ja mun on pakko pidettävä tää linja. Ehkä juuri se, että suunnittelen enemmän mitä treenataan, tuottaa tulosta. Edelleen mun pitää miettiä palkattomuutta, kisapalkkaa ja kokonaisia liikkeitä ja ottaa niitäkin paljon, ettei kokeessa koiran mieleen tule niitä negatiivisia tunteita että kun treeneissä palloa tulee ja tilanne onkin aivan eri kuin kokeessa. Treenisuuunnitelmiin siis näiden kahden lähentäminen, ensi sunnuntaina maneesitreenissä jatketaan kyllä tällä tiellä. Toko on kuitenkin hirmu kivaa ainakin tänään meidän molempien mielestä!!

Sisätreeniä

Jos ei pihalla oikein voi treenata, onneksi meidän olohuoneessa voi :-)

Tänään meni kyllä turhan monta jauhelihapihviä, kun innostuttiin.
-Aron jumppaili takapäätää sohvalle etujalat pysyy olkkarin matossa
-etutassut vadin päälle, siinä pyörimistä, myötäpäivään oli tosi helppoa, vastapäivään tosi vaikeeta
-seuraamisen askeleita eteenpäin ja taaksepäin, Aron ei jotenkin tykkää kohdasta 2 askelta taaksepäin, mutta jos sitä tekee satunnaisesti muiden välissä, ei sille ehdi tulla yäk-asennetta.
-tänne ja takaa-käskyjä
-tunnarikapulan nostamista maasta ilman etten koske siihen missään vaiheessa itse, Aron sai tulla eteen asti istumaan kapula suussa ja hikaisin jes ja namin heitto heti kun asettui eteen istumaan hyvin, Aron ihan innostui kyllä tästä, hyvä treeni!Pitäisi tehdä enemmän ns. tarjoamisen kautta näitä noudon pitoja, kun näissä ei ala piipata.
- lopuksi namin pitämistä kuonolla. Meni hetki, että Aron tajus mitä mä nyt oikein haluan. Tein ensin helposti eli Aron istui, laitoin namin sen tassun päälle ja vasta vapautuksen jälkeen sai namin ottaa. Kun tämä onnistui, pistin namin kuonolle ja vapautuksen jälkeen koira liikautti päätään ja tiputti namin suuhunsa, hauskaa :-)

Päivän lenkki tehtiin heti aamusta, jäällä tottakai. Kaikkialla muualla tuntuu että risut takertuu koirien turkkiin tai kura lentää, jäällä ei tapahdu kumpaakaan. Kävin juttelemassa pilkkijöidenkin kanssa ja kertoivat, että jää on vielä paksua ja turvallista liikkua. Hissuttelin koirien perässä melkein 2 tuntia, joka ei välttämättä oikein hyväksi ole mun huonoille keuhkoille, mutta pojat saivat juosta niin paljon kuin halusivat ja sehän mun mieltä lämmittää.

Ja nyt ei treenihulluilla tapahdu mitään

Näinhän se kai menee, että kun koirat tulee kuntoon, sairastuu se toinen pää. Mutta tämä viikko on mennyt yskiessä ja olen keuhkoputkentulehduksen vuoksi ensi viikkoon saakka sairaslomalla. Koirien pitää saada kyllä liikuntansa ja tänä aamuna ajoin Roineen rantaan. Siellä hiljakseen kävelin jäällä kahden villin paimenkoiran perässä, jotka nauttivat täysin siemauksin suuresta avarasta Roineesta. Kun meni aikaisin aamusta, oli jäällä vielä hankikanto, joten mikäs siinä poikien juostessa. Tosin paluumatkaa tehtiin aika rantoja myöten, kun ne jäät pelottavasti vähän paukahteli...


Eilen kävin ruoka-ostoksilla barffinetissä, kulutus on kovaa kun nyt kun molemmat koirat syövät raakaravintoa. Tämä ruokavalio on kyllä maailman terveellisin ja luonnollinen. Aronin jätökset on pieniä, ruoka maistuu ja yleisilme on kirkas. Elvikselle ei voisi mitään muuta ruoka-valiota edes ajatellakaan.
Kumpikin koira syö välipalaksi rustoluita, mutta sen verran arka olen, etten ruoki koiriani puhtaalla barfilla, jossa ilmeisesti lihaisten raakojen luiden osuus on iso osa ruokavaliota. Meidän pojat nauttii iltaisin erilaisia liha-aterioita höystettynä kasvissoseella. Jos tuntuu, että kasvissoseen teko ei nappaa, on mulla pakkasessa aina laiskan päivän varalle Murremix-sarjan kanakasvis tai lihaskasvispötköjä. Muuten pakasesta löytyy sika-nautajauhelihaa, broilerinlihaa, jauhettua lohta, kalkkunaa tai joskus poroa. Kahta viimeistä saa ostettua luumurskeella rikastettuna. Satunnaisesti menee broilerin sisäelinseos. Eilen ostin laihoille pojille lihaista rasvaa sekä kananrasvaa vähän voitelua antamaan. Lisäksi meillä on jauhettuja kanansiipiä pari kertaa viikossa ruokalistalla. Joskus rikon raaan kananmunan kuorineen ruuan sekaan tai ropsautan valkosipulirouhetta kera kylmäpuristetun ruokaöljyn. Että näillä mennään :-)

Oli mulla ensi viikolla keuhkoja tai ei, niin pakko päästä jo treenaileen sisähalliin, kotipiha on aivan jäinen, joten siinä surkeaa tehdä yhtään mitään. Onneksi Aronin ab-kuuri loppuu su-iltana, joten siitä eteenpäin taas mennään :-)

Treenihullun päiväkirjaa

Mahtava keli ulkona, sitä ei sovi kyllä sohvalta ihailla, joten puuhasteltiin Aronin kanssa:
-kotipihassa yksi tunnari, kapulat rivissä, itse tehtynä, joten muissa kapuloissa ei hajuja. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli aloittaen oikealta ja oman kohdalla reagoi heti ja toi sen laukalla, tästä vauhtipalkka.
-peruuttamista niin tasaisella maalla kuin lumipenkkaan.
-seuraamista, tuntui hyvältä kotipihassa

Sitten kävin kouluttamassa Niihaman kentällä toisia koirakoita ja siellä koulutettavien jälkeen oli yhteisampuminen. Otin Aronin mukaan, että samalla saadaan muistutella sitä laukausten sietoa. Aron ei reagoinut laukauksiin, mikä on loistavaa, mutta se seuraaminen, voi voi. Edistää, on levoton ja ääni liittyy tähän mielentilaan vahvasti. Heti kun oli enemmän porukkaa kentällä, ei jotenkaan pystynyt työskentelemään rauhallisena.

Kävin vielä Kyötikkälän kentällä, kun tiesin, ettei siellä ole ketään. Tein samanlaisen tilanteen kuin eilen, eli rakensin kehän ensin ilman koiraa valmiiksi, ruutu oli nyt vastaikkaisella suunnalla kuin eilen. Yhdessä-käskyllä kehään ekalle merkille perusasento, siitä ole hyvä ja koira paineli merkille, siitä välittömästi käsky ruutu, jossa pallo valmiina. Meni hyvin ja olin tyytyväinen tähän loistavaan ketjuun. Aron tuntui tosi hyvältä.

Sitten jatkettiin ohjatun kanssa ja siinä vein itse kapulat, ensin palkka merkille menosta, sitten toisella lähetyksellä sai lähteä suullisen kehun jälkeen ihan noutamaan, haettiin ensin vasen. Sitten taas yksi merkki, josta palkka ja tämän jälkeen koko homma alusta ja sai hakea oikean kapulan. Ihan loistavalta tuntui ja sai palloa palkaksi. Hyvä Aron!

Tämän jälkeen z-liike, jossa ensin seurautin koko kuvion läpi. Tässä liikkeessä alkaa olla nyt mielentila kohdallaan, keskimmäisellä suoralla vähän painaa jalkaan, mutta muuten ei ääntele eikä edistä, jolloin kulman tekokin onnistuu. Sitten sama jäävien kanssa ja kokonaisena liikkeenä, asennot seiso-istu-maa. Aron teki rauhallisena töitä, asennot oikein, ainoa miinus on siinä, että mukaanottoa saattaa nyt vähän ennakoida ja viimeisellä mukaanotolla maasta noustessa vinkaisi. Viimeisen perusasennon jälkeen kisapalkka ja kisakehujen jälkeen vasta pallo esiin, voi kun muistaisin tehdä tätä enemmänkin. Kokonaisuus kuitenkin meidän suoritukseksi ihan loistava, joten jatkan edelleen ensi viikolla vahvistamalla tätä pienissä paloissa ja tehdään taas joskus tää koko homma putkeen. Lopettiin tähän, vaikka mun olis tehnyt mieli hinkata sitä peevelin seuraamista, joka omana liikeenä on ihan onneton meillä.

Liikuntaa ja treeniä

Olen viime päivinä aktivoitunut, ehkä siitä syystä, että kumpikaan koira ei suuremmin rapsuta enää itseään. Aronin ab-kuuria on vielä reilu viikko jäljellä ja täyttä päätä ei vielä mennä, mutta ei tässä nyt enää malta olla paikoillaan. Peruskuntoa on siis pikku hiljaa nostettava tasolta nolla ja ollaan tehty pitkiä kävelyjä Elviksen ja Aronin kanssa ke, pe ja la. Normi-oloissa tavoittelen 50 lenkkikilometriä per viikko, mutta tällä viikolla ei vielä ihan niin paljon.

Tänään myös kotipihan pohja näytti hyvältä ja pystytin Aronille jumppasarjan. Pikku-ämpäreistä, hiihtosauvoista ja toko-esteestä kasasin 4 perusrimaa 6 jalan välein ja suoran loppuun toko-este. Viimeisen hypyn korkeus vaihtui joka kerta, käytiin siellä 80 cm, siinä tuli esteeseen kosketus, tämän jälkeen este putosi taas 50 cm korkeuteen ja sieltä lauta kerrallaan kohti 80 cm, nyt tuli puhdas ja kaunis hyppy, hassu koira tuli vaan tässä vaiheessa koko sarjan takaisin päin napattuaan sarjan päässä olevan lelun suuhun ja tässä vahinkohypyssä 80 cm puhtaasti takaisin päin. Viimeinen sarja päättyi 50 cm tokohyppyyn. Aronista oli oikein kivaa, mutta selvästi jatketaan siitä, missä oltiin tammikuussa, eli kun päästään hallille, tulee ruotsalainen okseri kehiin :-)

Kävin myös Kyötikkälän kentällä tokoilemassa hetkeä ennen illan hämärtymistä. Aron oli loistava. Yhdessä käskyllä mentiin ensimmäiselle merkille perusasentoon ja tässä palkkaus. Haluan, että se oppii, että yhdessä mennään kehään aina.
Kehässäni oli ohjatun merkit valmiina, koira jäi siihen aloituspaikkaan katsomaan, kun vein ohjatun kapulat paikalleen, sitten käsky "olehyvä" ja Aron lähti laukalla kohti merkkiä ja asetteli itsensä suoraksi merkin taakse, vau, tästä sai pallon palkaksi. Sitten sama uusiksi ja koira meni taas hyvin merkin taakse, nyt sai sitten jatkaa ja oikea kapula haettiin, vauhdissa palkka kun tuli kapulan kanssa takaisin. En vielä tiedä missä kohtaa sanon kokeessa sen top-pysäytys käskyn, että vähiten näyttäisi ennakoinnilta, mutta tänään en sanonut pysäytyskäskyä ollenkaan, kun olehyvällä koira saa tarjota mitä osaa ja näytti oikein hyvältä!! Samanhan teen ruudussa, koira kyllä pysähtyisi sinne itsekin, mutta sen oman seis-käskyn ajoitus ratkaisee tuossa liikkeessä.

Sitten merkin kautta ruutuun, ruudussa ei ollut nauhoja eikä mitään muuta kuin kulmamerkit, Aron meni merkille meidän perinteisellä merkkikäskyllä, Aronin ruutumerkki on erilainen kuin ohjatun merkki, vauhdikkaampi, mutta ei asetu suoraksi sinne, vaikka sen nenä näyttää eri suuntaan kuin ruutu on, lähti ruutu-käskyllä ihan oikein, suoraa ja täysillä ruutuun, stoppasin just ennen takarajaa ja siellä se Aron oli täydellisellä paikalla, palkkasin koiran ruutuun. Ai miten olin tähän tyytyväinen, kun Aron osasi noin hyvin mennä :-) Ehdottomasti kannattaa tehdä ruutua ilman niitä naruja, nyt vaan pitää kokeilla jossain vaiheessa, että mitä se tekee narujen kanssa, hiljenteleekä ruudun eturajalla?

Tämän jälkeen luoksetuloja. Ensimmäinen koiran jättö ja kävelin tosi kauas, kutsuin ja palkka parhaasta vauhdista, toinen jättö ja palasin 10 m päästä palkaamaan koiran, kun jäi niin hyvin, tästä lopulta kutsu ja taas palkka parhaasta vauhdista. Sitten kolmannella stoppi käyttäen käsky+ käsimerkki, pysähtyi kuin seinään, kävelin koiran luokse ja palkka, neljäs luoksetulo oli suoraan eteen istumaan, palkka heti kun istui edessäni. Hyvä tekemisen meininki tässäkin.

Sitten vuorossa z-liike. Ensin tehtiin seuruuta ilman jääviä, keskityin siihen, että naksautan hyvästä seuruusta tai hyvästä kulmasta, ihan jees oli. Sitten tein asennot läpi palkaten tänään jokaisen, joten ekalla sivulla maahan, tokalla istu ja kolmannella seiso, kaikki asennot teki varmasti. Tästäkin hyvä mieli.

Sitten pelkkää seuruuta, tästä ei jäänyt niin hyvä mieli. En tiedä mikä ihme juttu tässä on, mutta nyt seuruu muuttui sellaiseksi, missä Aronilla on vaikeuksia. Ei ollut siinä se oma innokas itsensä, vaan hiihtelisi vieressä, pää alhaalla, on levoton ja ääntelee :-( Menettää jotenkin aktiivisen roolin tässä. Vein koiraa ihan nami nenässä ja olipas se vaikeeta pitää sitä päätä ylhäällä, parani, mutta tässä tarvitsen kyllä apua, en tiedä mikä mättää.

Lopuksi tein vielä vauhtinoutoja, ettei jäisi huonoa mielikuvaa. Jätettiin pk-kapula kentän toiseen päähän ja juostiin Aronin kanssa toiseen päähään, siitä hae ja Aron paineli hippulat vinkuen kapulalle, kaksi noudoista palkkasin vauhdista, viimeisen siinä hetkessä kun sai pepun maahan edessäni istuen kapula suussa ja tämä oli kyllä loistava nouto. Lopuksi sitten kirmailin ja leikittiin vielä narulelulla niin, että itsekin hengästyin. Huh, nyt kelpaa loppu-ilta vaan hölläillä.

valoa näkyvissä

Maanantaina huomasin illalla, että tauti alkaa helpottaa,joten pakko sen on sitä kapia olla. Luin Stronghold-esitteestä, että lääke on suurimmillaan plasmassa kolmantena päivänä ja maanantai oli se kolmas. Tämän päivän jälkeen kummallekaan koiralle ei ole enää tullut yhtään uutta ihottumapaikkaa, punaiset läikät Elviksenkin iholta on kadonneet. Vain kaljut kohdat Elviksen kyljissä ja kainaloissa kertoo, että jotakin on ollut. Jonkin verran kumpikin rapusttelee itseään, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Näinhän siellä eläinlääkärissäkin sanottiin, että rapsuttelun pitäisi loppua vasta toisen hoitokerran jälkeen. Että tämän vuoksi todella loistavan hyvä mieli!!

En malta olla jo haaveilematta, että heti kun Aronin ab-kuuri loppuu, voin varata meille treeni-aikaa hallilta ja päästäisiin taas kesken jääneisiin projekteihin, tammikuun 26.päivä ollaan viimeksi oltu treenihallissa hyppelemässä ja siitähän on jo ikuisuus. Eli noin 2 viikkoa vielä ja sitten saa kyllä jo taudit meidän kohdalla olla tässä. Päätin myös viime yönä, että Elvis voi alkaa opettelemaan agiesteitä siinä sivussa, nyt kun on vaan kaksi koiraa, on asetelma jotenkin muuttunut, nyt nuo kaksi menee samalla lenkityksellä eikä kotona odota enää toisen lenkkikierroksen tyyppejä. Elviksellä on valtavasti energiaa, mutta se myös jännittää tosi paljon treenihalleja, joten mun on vaan ajateltava, että hyväksyn sen tekemiset sellaisena kuin se on eikä verrattava sitä Aroniin. Ja en vedä Aronia hyppytreeneissä piippuun, kun tekevät vuorotellen. Joten 2 viikkoa vielä.....

Sunnuntaina käytiin Aronin kanssa maneesitreenissä. Kävin itseasiassa lenkillä ensimmäinen treenitunnin ajan ja tultiin sitten vain paikalla-oloihin ja lopuksi tekemään. Ja Aron teki maneesin toisessa päässä ja oma paikka paikalla-oloissakin oli sen pään reuna. Kapinen koira on karanteenissa, mutta tuolla maneesissa tiedettiin se ja treenattiin sitten sen mukaan, hevosmaneesissa kun oltiin, ei tarvinnut ajatella seuraavan treeniryhmän koiria. Ulkona on ollut jäiset tiet ja kentätä, eikä oikein missään pysty nyt treenaamaan, kun pääkallojäätä vaan näkyvissä.

Aronin toko-asenne on nyt loistava. Piia ja Sari puhuu aina siitä oikeasta ilmeestä ja Aronilla on nyt mun silmään se oikea ilme. Se ei nyt piipannut yhtään tuolla treenissä, seurausta kohonneesta itsetunnosta ja varmuudesta. Otin luoksetulon paloissa ja Aron tuli hyvällä laukalla joka kerta. Jäi makuuseen hyvin. Piialta saatiin uusi ajatus meidän ohjatun-merkille menoon ja tsadaa, Aron lähtee perusasennosta laukalla kohti merkkiä! Tehtiin vain niin, että annan Aronin tarjota merkkiä minulle, joten ole hyvä-käskyllä se saa tehdä sen, mitä sen mielestä siinä kohtaa pitäisi tehdä ja niin se poika paineli merkin taakse ja asettui sinne luotisuoraan minua kohti. Näytti loistavalta! Joten tällä hyvällä asenteella jatketaan :-) Kiitos terkut siis Karisen Piialle!

Tokoo

Tänään käytiin taas treenailemassa koulun pihassa, ohjelmana samaa settiä kuin aikaisemminkin tällä viikolla.

Ensin alkuun ruutu ja merkki. Jätin merkin taakse pallon yllätykseksi, mutta hassu Aron ei huomannut sitä, seuraavalla kyllä, kun jätettiin se pallo sinne ihan yhdessä. Sitten ilman palloja ja ensin merkille ja siitä heti käsky ruutuun. Aron meni hyvin, mutta lievästi vasemmasta reunasta sisään, ruutuni oli taas ilman niitä reunanauhoja. Ja kun menee vasemmasta reunasta sisään, ei se nappipaikka löydykään samantien, joten hetken Aron tarjosi ruudussa kylläkin, mutta vähän turhan edessä sitä paikkaa, lopulta oli keskellä ja sanoin seis, kävelin kohti koiraa ja palkka ruutuun. Seuraavassa ruutuun menossa oli pallo valmiina, tarkoitus oli saada koira menemään suoraan ruutuun ja näin teki. Lopuksi vielä kolmas ruutu, nyt tyhjään, meni luotisuoraan, stoppasin just ennen takarajaa, joten ihan nappisuoritus, ei siis ennakoinut ja kun stoppaa koiran just ennen takarajaa ja paikka näytti todella hyvältä. Kehuin Aronia niin, että piha raikui, sillä halusin kertoa koiralle, että juuri tämä on se fantastinen suoritus, mitä toivon.

Sitten puuhasteltiin ohjatun parissa. Harmikseni kaikki ne merkille menot, joissa lähdetään perusasennosta olivat niitä surkuja, Surku-suoritus on sellainen, että kaksi viimeistä metriä menee jo ravilla, yök näitä. Hieno suoritus on sellainen, että laukkaa täysillä loppuun saakka ja mun top-käskystä lopettaa sen laukan ja asettuu suoraan merkin taakse. Jos lähetin koiran lennosta, sain hienoja merkille menoja. Testailin myös tässä, että mitä tapahtuu, jos pallo on merkin takana. Testailin myös sitä, että itse ohjatun kapulan tilalla on lelu. Haluaisin sellaisen jännitteen, että koira haluaa äkkiä merkille, päästäkseen ketjun seuraavaan osaan mahd. äkkiä. Tehtiin myös yksi sellainen juttu, missä lähetin merkille 15 metrin päästä, tämä oli vaikea, selvästi Aron on tottunut, että merkki on yleensä 10 metrin päässä, koska se pysähtyi 10 metrin päähän ja ihmetteli, että missä merkki on. Ratkaisin epävarmuuden sanomalla koiralle, että kierrä ja lähti kiertämään yhtä tolppaa ja sieltä kierron kautta huusin merkki ja nyt merkki osui koiran silmiin, tästä pallo palkaksi, kun oli merkillä.
Itse ohjatun suunnat oli tänäänkin hyvässä hallussa ja kaari lelulle, joka oli kapulan tilalla oli kauniin pyöreä. Tehtiin myös yksi ohjattu lähes kokonaan siihen asti, että Aron haki kapuloista vasemman ja eteen saakka istumaan, irti-käskyllä itse vähän hätäilin, mutta Aron odotti hyvin kapula suussa edessäni ja sai siitä sitten palkan.

Yksi suora luooksetulo tähän väliin, tässä piti laukata nyt eteen saakka istumaan, heti palkka kun oli istumassa.

Sitten z-liikettä. Ensin pelkkää seuruuta, jossa edistää. Joten naksuttelin ja palkkailin namein taaksepäin. Sitten kun seuruu alkoi tuntua hyvältä, tehtiin jäävät liikkeet koemaisesti ja tämä onnistui; tehtiin maa-istu-seiso ja palkkasin viimeisen onnistuneen asennon kohdalla. Asennot tuntui varmoilta eikä ääntelyä esiintynyt. Tässä siis meidän kohdalla kyllä auttaa, että tekee vaan paljon pienissä paloissa tätä liikettä.

Sitten seuraamista niin, että tein vaan pitkää suoraa eteenpäin, edelleen huomio siinä, ettei edistä ja namit valmiina kädessä,naks aina kun oli hyvin ja naks erilaisin välein, välillä siis ihan pari askelta ennen kuin ehtii eteenpäin ja välillä piti pitää sitä paikkaa vähän pidempään. Aron tuntui lopussa niin hyvältä, innokkaalta ja intensiiviseltä, että tätä hetkeä ja tunnetta on ollut ikävä. Jatketaan siis tällä tiellä :-)

Lopuksi vielä stoppeja joko kiertämällä kohteita tai lähetin kiipeämään lumikasan päälle, sieltä takaisin tullessa saatoin stoppi-käskyn antaa tai sitten vapaa-käskyn ja sai vaan laukata pallon perään. Aron paineli niin, että ihan läähätys tuli ja nyt oli jo parempi lopettaa, meidänhän piti ottaa ihan rauhallisesti.

Olen lukenut viime päivinä "Tavoittena täysi kymppi"-kirjaa ja tykkään siitä kovasti. Teksti on selkeää ja yksinkertaista. Silti joitakin kohtia pitää lukea moneen kertaan ja mietittävää riitää, sillä esim. kappale Palkitseminen, on kiintoisa ja mitä tehdään, jos koira tekee virheen tai pitääkö harjoitus lopettaa aina onnistuneeseen suoritukseen?

Ja kapi mielessä edelleen, sillä aamulla Elviksellä kauhea takku oikeassa kyljessä, oli raapinut yöllä turkkinsa takulle ja iholla punoittavaa jälkeä. Jostakin luin, että kutina yltyy lääkityksen alkupäivinä, johtuuko sitten siitä, että porukkaa kuolee siellä ihon alla. Karmeeta, mutta olen aika varma nyt kapista. Mies huomasi imuroidessaan, että koiran karvaa on matoilla enemmän kuin koskaan, jossakin kapi tiedotteessa luki, että kapi usein alkaa karvanpudotuksena. Edelleen pähkäilen, että mistä ja milloin tämä kapi tuli meille ja miksi Elvis oireilee vasta nyt? No joissakin jutuissa lukee, että perheessä voi olla oireettomiakin koiria...Mutta saada nähdä, kuinka tässä käy.

Onko se kapi?

Eilen illalla alkoi oikein ärsyttämään, Aron raapi itseään jatkuvasti. Rapsutteli takajaloilla kyynärpäitään, kylkiään. Nakersi etuhampailla takapäätään. Näytti entistä laihemmalta ja kulmikkaammalta. Ja kun oikein tarkkaileen, minun mielestä Elvis rapsuttelee itseään normaalia enemmän. Sen turkista en löydä mitään kohtaan, mitä se erityisesti raapisi, se rapsuttaa sieltä tai täältä. Aronin kutina on eniten kyynärpäissä, selvästi se on edennyt kylkiin ja vatsanahkaan. Vatsasta silittämällä saan Aronin takajalat "kirputtamaan". Aron puree myös etujalkaansa tai takapäätänsä.

Ja kyllä mua nyt vaivaa tuo laihuus, kun tarkkaan mietin, en tiedä ketään, kuka saisi koiransa laihtumaan vajaassa 2 kuukaudessa useita kiloja. Aron on aivan taatusti painanut tammikuun alussa enemmän kuin 23 kiloa, sen kylkiluiden päällä oli sellainen sentin rasva. Ja tuo 23 kilon paino on vuoden takaa, jolloin se oli vielä reilu vuoden vanha uros. Joten oletan, että Aron painoi 25kg tammikuun alussa. Aron on syönyt kaiken aikaa Eukanuban agility & jogging-ruokaa, ainoastaan tammikuussa minulla oli eukanuban perusnappulaa 3 kilon paketti. Eli se on saanut melko rasvaista nappulaa. Mielenkiintoista on pähkäillä, nouseeko koiran energian tarve kennelyskän aikana, sehän ei käynyt kahteen viikkoon kuin pissalla talon päässä eikä mitään muuta liikuntaa. Tämän kaksi viikkoa Aron oli kyllä melko rauhallinen, pienikin liikkuminen sai yskän aikaan. Joten voiko olla realistista, että koira laihtuu 5 kg vain nappulamäärää/ makupaloja vähäntämällä. Ja liittyykö laihtuminen kapiin?

Aron on ollut nyt maanantaista saakka ab-kuurilla ja olen pessyt sen kaksi kertaa nyt erikoisshapoolla, jossa on 3% klorheksolia eli sen iholla oleva bakteeritulehdus kyllä varmasti asettuu. Silti eilen pestessä löysin punaista näppyä kyljestä, sieltä kainalon alueelta selvästi noussut ylemmäs. Ja koska kapin mahdollisuus on olemassa, hain tänään kummallekin koiralle Stronghold-litkut, joita laitetaan nyt sitten koirieni turkkeihin 2 viikon välein kolme kertaa. Jos kyseessä on kapi, pitäisi oireiden helpottaa toisen hoitokerran jälkeen. Jos siis tämä diagnoosi olisi täysin väärä, raapii koirani itseään vielä 6 viikon jälkeenkin.

Tässä on yksi hyvä linkki aiheeseen, kuvissa on koirien ihottomia, jotka voisivat aivan hyvin sopia Aroniin. Ja kun tästä juttelin eläinlääkärin kanssa maanantaina, hän sanoi, että kapi oireilee hyvin monin tavoin ja useimmat kauhukuvat kapista on sellaisista koirista, joiden sairaus on pitkälle edennyt.

Joten tänään meni sitten kummankin koiran niskaan ensimmäinen setti lääkettä. Parin viikon päästä tiedän, oliko arveluni oikeassa. Kommetteja saa ihmeessä laittaa, jos tietää tästä jotakin yhtään enemmän kuin mitä google sanoo. Kommetteja tietty saa laittaa, vaikkei tietäisikään mitään :-)