Monen lajin viikonloppu

Joka päivä on taasen treenailtu.

Perjantaina tokoilin Aronin kanssa pariin otteeseen. Ensin Riitan ja Meikun kanssa Pikkolan hiekkakentillä. Olin suunnitellut sellaisen kokonaisuuden, jossa palkkaan namilla kaikki ne kohdat, missä koira käy maahan. Ja onhan niitä yllättävän monta. Tehtiin kokonaisia liikkeitä Riitan liikkuroimana, mutta namipalkka saattoi tulla yllättävissä kohtaa, kuten ne maahanmenot. Aronin vire oli taas hiukan koholla, mutta nyt alkuverryttelyni ei ollut niin tehokas ja en tiedä vaikuttiko heti keskiviikon treeni, jossa lelupalkkaa oli sitten liikaako?

Luoksetulo otettiin vain suorana, z-liikkeessä tehtiin viimeisellä sivulla istuminen, jota edelsi seisominen ja maahanmenot, istumisessa palkkasin, kun se onnistui. Tunnarin Aron teki hyvin, mutta sai tästä suullisen kehun ja siirryimme kaukojen aloitukseen, jossa nami tuli vasta alasmenosta.
Ruudun kanssa tulikin ongelmia, kun Aron ei nyt laukannut kunnolla ruudun sisään, vaan pöyrähti ja ennakoi ruudun etunauhalla. Korjasin tätä sitten erikseen toisella kentällä vielä iltamyöhällä. Tälle Suoraman kentälle rakensin keskelle isoa kenttää ruudun, ruudussa ei ollut leluja tms. sillä huomasin, että nyt vaan pitää kerrata se, että ruutuun mennään kunnolla sisään. Laitoin ruutuun lähetysmerkit kolmelle eri sivulle ja lähetin aina kisamittaisen matkan kohti ruutua. Jos koira jäi eturajalle, odotin niin kauan, että siirtyili keskemmäs ruutua, heti kun oli siinä nappipaikassa kuitaus seis ja pallo palkaksi. Aron alkoi muutaman toiston jälkeen muistaa, että kannatta mennä peremmälle ja homma alkoi onnistua joka suunnasta.

Kotipihassa ollaan tehty yksittäisen tunnarin piilotusta ja sen tuomista. Tämä kyllä selvästi vahvistaa Aronin ajatusta tunnariin. Lisäksi olen vahvistanut kolmessa pikku treenissä sitä koiran oma-aloitteista tarjoamista perusasentoon. Haluaisin tästä kaikkein tärkeimmän jutun koiran silmissä, että se ihan aina haluaisi sitä tarjota, jos näkee, että jähmetyn.

No se tokosta.

Lauantai-aamuna oltiin Miinun kanssa klo 9 Tamskin tallilla. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa ja agin kontakteja.
Hyppytekniikassa tehtiin 4 esteen perussarjaa 6 jalan väläin, sarjan viimeisenä esteenä oli tokohyppy 8 jalan päässä ja tokohypyn korkeutta nostettiin välillä lauta kerrallaan ja välillä puolikas lauta. Aronia hypytettiin 80 cm asti ja kun jokainen hyppy oli hallittu, puhdas ja hyvänoloinen, en halunnut nostaa sitä viimeistä tokohyppyä nyt sen korkeammalle. Halusin, että jää sellainen onnistujan olo. Aron oli tyytyväisen oloinen itseensä.

Agikontakteilla tehtiin puomia ja pähkäilin Miinun kanssa, mitä haluan vahvistaa ja miten. Aron juoksee nyt hyvin on-off tilaan, mutta varastaa lähtönsä sieltä vauhdin myötä. Nyt sitten juoksin ja aina Miinun merkistä huusin vapaa, vain vapaa-sanasta saa poistua kontaktilta. Ja kun katsoin vain eteenpäin, ei minun tarvinnut tuijottaa koiraa, vaan juosta. Kerran Aron lähtikin perääni, kun siitä muistutettiin, hidastui heti vauhti. Plääh. No korjaussarjana jätettiin lelu puomin päähän ja vapautus lelulle, kun teki on-offin. Ja tehtiin hommaa vielä niin, että hidastelin tahallani jääden jälkeen ja koiran piti silti painella kohti kontaktin loppupintaa. Nyt alettiin saada onnistumisia, kun tehtiin sellaisella pikkuisella apu-kontaktiesteellä, ettei tarvinnut aina juoksuttaa koko puomia. Ja lopulta puomikin taas alkoi näyttää hyvältä.

Loppuun oli muutama minuutti vielä treeniaikaa ja tehtiin vähän keppejä, joiden sisäänmeno oli vaikeassa kulmassa. Huomasin, että Aron onnistuu, jos saan sitä edes vähän suoristumaan ennen keppejä, kun koira tulee hypyltä viistossa, pienellä vekillä saan sen suoraksi ja vasta tämän jälkeen keppien sisäänmeno tuli superhyväksi. Eli treeniä näihinkin tarvitaan lisää.
Kivaa oli, kiitos sekä Riitta että Miinu perjantain ja lauantain treeniseurasta :-)

Sunnuntaina mun oli sitten jo pakko päästä jälkimetsään, hiekka vaan ropisi fordin pohjaan, kun kaasutin kohti Varsamäen metsiä. Jälkikauden aloittamisen kunniaksi kumpikin koira sai oman jälkensä.

Aronille tallasin 800m pitkän jäljen 6 kepillä. Jotakin kulmaa oli, mutta muuten melko helppoa. Lumet oli lähes sulaneet metsästä, ihan paikka paikoin oli lunta jossain. Tuoretta hirven peetä ja sorkan jälkiä oli näkyvissä.
Elvikselle tein 500m pitkän jäljen, laitoin sinne kaksi keppiä ja jälken loppuun narulelun. Jäljen loppusuorilla tuli sitten hirvi vastaan metsässä, sieltä Aronin jäljen suunnaltahan se juoksenteli niin että mettä rytisi. Juoksi ehkä noin 20m etäisyydeltä ja luultavasti tyttöhirvi, mutta täyskasvuinen. Juu, sellaista lisähaastetta tähän kevään ensimmäiseen jälkeen. Tiesin, että tästä ei tule helppoa, sillä kumpikin koira on ihan valmiit lähtemään hirvijahtiin, mutta luonteeseeni  ei myös kuulu, että siirtyisin jonnekin muualle tekemään uudet jäljet onnistumisen maksimoimiseksi. Hirvi nyt vaan kuuluu suomen luontoon, se kai on hyväksyttävä.
Jälkien vanhentuessa käytiin 45 metsälenkillä ja sitten olikin Elviksen jälki tunnin vanha. Elvis lähti hyvin, vaikka meillä ei ollut mitään janaa, siitä vaan tien laidasta. Se ajoi todella hyvin jälkeä, ihan kyynelsilmin mietin, että voi että kun se kestäisi laukaukset, niin treenattaisiin kyllä kokeeseen. Eka keppi nousi, mutta Elvis oli niin innoissaan, että jatkoi keppi suussa eteenpäin. Toinenkin keppi nousi ja ihan todella hyvää jäljestystä, kunnes...Elvis valitsi sen hirven jäljen. Pyysin kaksi kertaa Elviksen pois, että nyt etsi oma jälki, me ei lähdetä hirven perään. Elvis päätyi sitten lopulta itse loppupalkalle ja oli hyvin onnellinen.

Aronin jäljelle lähdettiin jäljen ollessa 1.5 tuntia vanha. Aronin jäljessä oli myös sellainen jana, että metsäautotien päässä olin kulkenut, en lähettänyt sitä ns jäljelle, sillä se oli jo jäljestänyt sen metsäautotien, mitä pitkin olin ensin kulkenut jäljen alkuun. Jäljen nosto kohdassa se reagoi hyvin, oli lähdössä takajäljen suuntaan, meni metrin, jarrutin vähän liinasta, vaihtoi suuntaa ja lähti oikeaan suuntaan. Jäljen ekat 50 m oli haparoivaa, mutta sitten koira kiinnittyi jälkeen. Ajoi todella hyvin sitä. Mulla oli kamera mukana ja yritin kuvata siinä perässä kulkiessa jäljen tapahtumia.

Eka keppi löytyi

ja taas jatkettiin

                                                  ja  seuraavaa keppiä paikallistetaan

Kaikki sujui aivan valtavan hienosti ekan neljän kepin ajan, Aron oli ihan ekstaasissa, kun löysi kepin ja palkkaustapamme kepillä tuntuu oikein toimivalta. Kunnes tuli sellainen kulma, jossa oma jälki hukkui ja se hirvi oli varmaan juossut juuri siitä. Matkan varrella olimme jo ylittäneet tuoretta hirven peetä ja sorkan jälkiä, mutta tässä kohtaa Aron vaihtoi jälkeni hirven jälkeen. Se hinkusi kohti tietä, kulma oli siinä tien lähellä, varmasti oli se hirvi siitä juossut tien toiselle puolen, jossa me kohdattiin. Estin Aronin menoa ja sanoin, että nyt ei olla hirvijahdissa, etsi oma jälki. Aron jätti hirven jäljen, nosti sen meidän oman siitä läheltä, mutta keppi nro 5 jäi johonkin tähän. Sitten loppu meni taas hyvin ja viimeinen kuudes keppi ilmaistiin hyvin.

Aron loppupalkalla

Olipas kivaa

Tämän kauden seuraan Aronin keppien nousua keppilaskurilla. Siinä lasketaan kaikki Aronin jäljillä olleet kepit ja se, kuinka monta nousee. Haaste Pekka Korrilta, joka perusteli tätä laskuria sillä, ettei voi tuudittautua musta tuntuu juttuun, vaan on sitten faktaa, miten ne kepit todellisuudessa nousi. Eli laskurissa nyt 5 noussutta keppiä kuudesta.

Pieniä ja suuria voittoja

Tänään kotipihan treenissä oli teemana tarjoaminen. Meidän treenirekvisiittana oli tasan kaksi merkkiä ja aloitin treenin sillä, että kävellä porhalsin ensimmäisen merkin viereen. Aron seurasi perässä ja luonnostaan tuli sitten perusasentoon, siitä namipalkka kehun kera. Sitten lähdin porhaltamaan seuraavalle merkille ja taas sama. Aronista tuli näin aktiivinen sillä hetkellä kun itse pysähsähdyin olemaan passiivinen. Tein jokusen toiston ja hyvää treeniä tämä.

Sitten merkille menoihin tarjoamista, sanoin ole hyvä ja Aron paineli merkin taakse, tekee kyllä hyvin. En sanonut top-käskyä missään vaiheessa, kävin aina namilla palkkaamassa, kun oli merkin takana hyvin.

Sitten tunnarikapula suuhun ja jätin koiran istumaan, itse kävelin pihan toiseen päähän. Tuo-käskyllä Aron laukkasi yli pihan, luovutti tunnarin kauniisti, laskin viiteen ja siitä sivulle siirtyminen. Tässä kohtaa suullinen kehu ja lähdin marssimaan kohti uutta perusasennon aloituspaikkaan. Aron tuli reippaasti perässä ja kun pysähdyin, tuli Aron pyytämättä perusasentoon, nyt sai namia palkaksi. Toistin tämän ja lopputulos oli hyvä. Yritän tehdä nyt näitä tarjoamisjuttuja mahdollisimman paljon, sillä saa nimittäin koirasta sen aktiivisen puolen esiin.

Lopuksi tein helpon yhden tunnarikapulan piilotuksen lehti/roskakasaan ja itse olin noin 20 metrin päässä odottelmassa, että Aron etsii nenänsä avulla kapulan. Heti kun kapula löytyi, Aron laukkasi täysillä luokseni. Edessä kapula hieman pyörähteli suussa, mutta ääntä ei tullut yhtään, tästä vielä sivulle, marssin taas pari askelta ja palkkaus vasta uuden perusasennon jälkeen.

Olipas hyvä juttu!!

Sitten illan agitreeneihin. Meillä oli nyt talvikauden viimeisen kerran kunniaksi kisat!! Iik! Anu oli suunnitellut sellaisen kisan, että radalla oli lähes kaikki agiesteet tarjolla, jokainen sai suunnitella itse oman ratansa, aikaa radalla etenemiseen oli käytössä 40 sek ja jokaisesta esteestä sai yhden pisteen, kontaktiesteiltä sekä kepeiltä tuli tuplapisteet eli 2 pistettä, jos suoritti jonkun näistä.  Riman pudotuksesta muistaakseni menetti sen esteen pisteen ja hylkyjä ei taidettu jakaa.

Rataa oli kiva suunnitella ja miettiä, että miten voisi saada mahd. paljon noita tuplapistemäärien esteitä, ohjeena kun oli, että ihan rataa pitää tehdä eikä pyöriä ympyrää parin esteen kanssa. Aronin kanssa tehtiin sitten ensimmäisenä ja vitsit, meni ihan tosi hyvin. Luultavasti en malttanut odotuttaa Aronia kontakteilla, sanoinkohan sen kontaktilta vapauttavan käskyn, en muista yhtään. Silti radasta ainakin 10 ensimmäistä estettä meni ihan virheittä, luultavasti joku rima tippui sitten jossain, mutta silti me edettiin suunnitelman mukaan koko ajan. Loppupistemäärä oli meillä 20 ja me voitettiin sillä, huippua! Radalla tehtiin kerran a-este, kerran puomi ja kepit kahteen kertaan, kepit erityisesti onnistui täydestä vauhdista hyvin!! Näillähän sitä pistesaalista vähän kertyi. Saatiin vielä palkinnoksi pussillinen pätkiksiä, joten suuri voitto tämä oli :-) Meidän ryhmässä on sitä paitsi tosi hyviä koirakoita kaikki, joten kisa oli kova :-)

Kakkoskierroksella tehtiin vielä toista radanpätkää, jossa oli etukäteen hankalia ohjauspätkiä, mutta tuurilla selvittiin näistä suht kunnialla. Hyvä fiilis oli siis kotimatkalla ja ai että mä tykkään mun koirasta Aronista, vaikka se oli elämänsä ensimmäisen kerran tänään ihan tosi tuhma, vei Petran leivän ruokapöydästä. Huomasin heti ja Petrakin ehti rääkäistä, että mun leipä, meidän kummankin kiljaisusta Aron tiputti leivän siihen keittiön lattialle. Sai sitten häädön keittiöstä ja katseli keittiön ulkopuolella meitä korvat luimussa.

Jälleen tokoa

Eilen Aron sai vapaapäivänsä treeneistä. Käytiin metsälenkillä ja Aron osoitti hyviä taipumuksia hirvenpaikannukseen, joten pitäisikö tässä vaihtaa treeniseuraa ja liittyä suomen metsästäjäinliittoon sekä valmentautua sitten hirvenhaukkukokeisiin ;-)

Mutta tänään normielämämme jatkui. Huomasin, että sain viime viikolla parhaimman ja tasapainoisimman tokotreenin, kun olimme tehneet ensin hyvät verryttelyt alle. Tämähän tarkoittaa 6 km juoksulenkkiä ensin, joten tänään mentiin vauhdikkaasti ensin 10 min alkukävely, sitten 6 km canicross-juoksua sekä jäähdyttelykävelyt päälle. Aurinko paistoi ja linnut liversi, aikas hienoo.

Kentälle kävin rakentamassa kehän valmiiksi, siellä oli nyt luoksetulon merkit, ruutu ja sen lähetysmerkit, ruudussa narulelu valmiina, tunnarit valmiina, ohjattun noudon lähetyspaikka valmiina, joten enää tarvitaan vain koira.

Aronin treenissä oli nyt teemana motivaation nosto, suurempi palkkausmäärä sekä kaikki onnistuu. Kävelimme kehään yhdessä käskyllä ja ensimmäisen liikkeen aloituspaikkaan, tässä perusasennossa nami, hyvä Aron. Sitten toinen nami, kun meni hyvin alas, nyt jätin jo koiran ja otin luoksetulon suorana. Cuzipallo tuli palkaksi, kun oli laukannut yli seisahtumispaikan ja lisäsi vauhtia. Selvästi ennakoiden lähti siis liikkeelle.
Sitten pääsikin ruutuun, jossa oli narulelu. Luonnollisesti hyvin.
Tämän jälkeen ohjattu, jossa tarkoitus oli hakea oikea, jätin koiran merkille, kävin itse kävelemässä kapulat paikoilleen. Merkille lähti laiskasti, mutta palkkasin, kun suoristi itsensä merkin taakse. Seuraava merkille lähetys oli lennosta, sitten sai jatkaa sinne oikealle, nosti oikean kapulan ja heti tähän kohtaan huusin jessiä, lelupalkka. Teki ohjattu todella hyvin.
Tämän jälkeen menimme tunnareille, olin laittanut kapulat ympyrään ja vein nyt sen oman siihen kohtaan, mistä tiedän Aronin aloittavan tunnareiden haistelun ympyrällä, aloittaa siis kellotaulussa klo 2 kohdalta, siinä kun oli nyt kapula, ei Aron kiertänyt koko kehään, vain vertasi sitä viereiseen. Kapulan tuonti oli ihan surku, kapula tippui jopa kaksi kertaa koiralla matkan varrelle, odotin ja lopulta sain sen ihan oikean kapulan, namipalkka tästä.

Sitten pidettiin pieni tauko, vein koiran varjoon ja kehänlaidalle istumaan ja tein vähän kehämuutoksia. Ruutuun meni pallo ja tötteröitä viritin z-liikettä varten.

Yhdessä käskyllä kehään ja z-liikkeen aloitukseen, tässä Aron hyvin mukana ja sai namin ekasta perusasennosta. Z-liike meni ihan todella hyvin. Ekalla suoralla tehtiin istuminen, jee, siitä namipalkkaus. Sitten liike alusta ja ekalle sivulle seisominen, hyvin, tämän jälkeen seuraavalla suoralla istuminen, hidasti tempoani ja koira teki täydellisen istumisen, siitä nami ja z-liike riitti meille.

Sitten tehtiin yksi suora luoksetulo, jonka jälkeen tunnareille, lähestyttiin ympyrää nyt eri suunnasta ja tässä Aron meni hyvin, haisteli ja löysi sen oman, nyt palkkasin leluun matkalla minua kohti ennenkuin se kapula taas tippuu.

Viimeisenä palkkana pääsi vielä kerran merkin kautta ruutuun, jossa pallo.

Koko treenin lopputulos oli, ettei Aron päästänyt pienintäkään piip-ääntä koko aikana, ei ennen eikä jälkeen. Oli loistavan hyvällä mielellä, minä myös :-)

Jälkikirjoitus vielä myöhemmin illalla: Tunne on jännä mutta varmaan tämä on totta. Ihan kun me oltaisiin päästy Aronin kanssa tokossa seuraavalle tasolle. Ollaan oltu samalla tasolla kovin pitkään ja nyt joku solmu on auennut. Olen tehnyt viikon sisään enemmän oivalluksia tokon suhteen kuin koko vuoden aikana. Esimerkiksi olen miettinyt sata kertaa sitä kohtaa, missä Aron on aina piipannut, siis se kohta, missä tulee eteeni istumaan ja siirtyy sivulle. Kyseinen homma toistuu monta kertaa evl-luokassa, kapulan kanssa tai ilman. Olen jopa vaihtanut kerran sivulle käskyä ja myös kieltänyt äänestä sivulle siirtymisen yhteydessä. Vasta nyt tajuan, että se teki sen siksi, koska sillä oli niin suuri odotusarvo siinä edessäni, se odotti palkkiota siitä, että se juoksi eteeni istumaan tai toi kapulan. Kun otin kapulan pois suusta ja sanoin sivu, tuli turhauma ääni Aronin suusta. Eli mitä olen oppinut? No sen, että ei ole lainkaan hyvä juttu, että koiralla on odotusarvo jostakin. Jatkossa minun on entistä enemmän kiinnitettävä tähän huomiota. Vielä kun keksisin, että mikä odotusarvo Aronilla on seuraamisessa?
Toinen mitä olen oivaltanut on kokonaisten liikkeiden ja välien suhde. Liikehän alkaa itseasiassa siitä, että mennään kehään ja se ei lopukaan perusasentoon, vaan siitä jatkuu seuraavan liikkeen valmistelu. Valmistelu on kovin tärkeää! Olen myös pelännyt kokonaisia liikkeitä, puhumattakaan monen liikkeen sarjoista, sillä on vaan kivempaa palkkailla jotakin liikkeen paloja erityisesti lelupalkalla. Onhan nekin tärkeitä, mutta meillähän homma on ollut ihan alkutekijöissä. Hyvän koesuorituksen tekeminen kuitenkin vaatii, että jokaikinen pala mitä siellä kehässä tapahtuu, on harjoiteltu. Tiedän, että moni pääsee varmasti helpommalla tuohon tavoitteeseen (hyvä kokonaisuus evl-kehässä) kuin minä, mutta tämä onkin meidän prosessi.
Mutta on niin hienoa olla tällä matkalla kohti meidän tavoitteita, juuri tämähän on se koko homman rikkaus.

Treenattu on

Mun piti niin pitää sunnuntaina yksi vapaapäivä Aronilla mutta Lentsun tokopäivästä tuli niin paljon tehtävää, oli vaan pakko ottaa työn alle juttuja. Kävin sunnuntai-aamuna vielä Lentsun luennolla ja lupasin tästä kirjoittaa jutun Tamskin lehteen. Lyhykäisyydessään Lentsu puhui monesta tosi tärkeästä asiasta toko treenaamisen suhteen ja yksi asia jäi ainakin mieleen; treenisuunnitelmaton treeni on ajanhukkaa. Pääsääntöisesti mulla on aina treenisuunnitelma olemassa, kun menen porukalla treenaamaan, mutta parannettavan varaa on. Varsinkin yksin kotona ja tai kotinurkilla tulee tehtyä enemmän kuin suunnitelma sanoo.

Kotona ollaan tehty nyt kuitenkin seuraavaa:
-perusasentoon tuloja lennosta, olen paikoillani passiivinen, palkkaan koiran kun se tulee aktiivisena sivulle istumaan
-seuraamista ilman käskyä, palkkaan kun kulkee mukana. Tämä on jostain syystä ahdistavaa Aronista, alkaa läähättään, joka on sen merkki, että ponnistelee ollakseen mukana :-(
- tunnari suussa pitkän matkan tuonteja
-metalli suussa pitkän matkan tuonteja
- yhden tunnarikapulan piilottelua niin, että kapulan voi löytää vain nenällä
-istuva pupu-tempun alkua sisällä, tämä on tosi vaikeeta.

Suoraman kentällä käytiin kerran.
-siellä z-liikettä kokonaisena niin että hidastin vauhtiani aina sillä sivulla, missä on istuminen,asento onnistui.
-luoksetuloa, suorana sekä kokonaisena, sunnuntaina jäi maahanmenokohdassa seisomaan, joten erikseen vielä kiertojen kautta seis ja maa-käskyn erottelua. Itse huomasin, että sanoin maa-käskyn aika samalla äänenpainolla kuin seisomisen, joten panostin myös omaan osuuteeni.

Sitten käytiin Sari Kärnän silmän alla tekemässä yksi kokonaisuustreeni. Sari rakensi meille kehän valmiiksi, itse olin suunnitellut liikejärjestyksen. Tehtiin koemaisesti siis Pirkkahallin kentällä liikkeet ohjattu, luoksetulo, kaukot, tunnari ja ruutu. Ruutuun vietiin pallo valmiiksi, että koira saa yllätyspalkan tuolta.
Viikko sitten Aron kävi vielä kovilla kierroksilla vastaavanlaisessa tilanteessa. Se äänteli aina liikkeen lopussa, juuri edestä sivulle siirtymiset on niin pelottavia sen äänen takia. Tekee näin koska koiran odotusarvo on kovasti jo palkassa. Nyt kun on treenattu niin, että 4 liikettä on itseasissa yksi liike,josta tulee vasta palkka, on tuo odotusarvo selvästi laskenut.
Joten mentiin kehään ja ohjatulla alkoi. Aron tuntui jopa vähän laiskalta, kun se lähti kohti merkkiä, odotin että oli varmasti suorana merkin takana ja lähti hyvin vasemmalle kapulalle. Meidän ruutu oli vaan juuri siellä samassa suunnassa ja koira unohti kapulan ja lähtikin kohti ruutua, jossa oli vielä se pallokin. Toppasin koiran ja huomasin, kuinka se katsoi ruutua ja sitten vasta kapuloita, kun se lukitsi katsellaan lähimmän kapulan (eli sen mitä se lähti hakemaan) sanoin hae ja näin saatiin vasen kapula tulemaan. Tosin oli mun edessä vähän epävarma ja vaati toisen tuo käskyn, edessä hyvin ja sivullekin siirtyi hyvin. Tästä rauhalliset kehut ja siirryttiin luoksetulon alkuun.

Luoksetulo otettiin nyt suorana, koska ennakointia on ilmassa. Lähtikin vähän ennakoiden laukkaamaan, mutta kiihdytti, kun huomasi, ettei seis-käskyä tulekaan, eteen istui hyvin ja sivulle hyvin. Hyvä Aron! Taas rauhalliset kehut ja siirtyminen kaukojen aloitukseen.

Kaukoissa alasmeno oli pikkusen vino, mutta itse kaukot teki tosi hyvin, kaikki vaihdot ihan oikein, hyvä Aron taas! Tästä siirryttiin tunnariin.

Tunnarissa tuli oma, jee. Kapulat oli rivissä ja haisteli kaikki kahteen kertaan ja sitten toi sen oman, hyvä luovutus ja sivulle hyvin. Voihan vau! Nyt uskalsin kehua jo enemmän.

Viimeisenä merkin kautta ruutuun, hyvin meni ja sai pallon sieltä ruudusta.

Joten kokonaisuutena yksi meidän parhaista. Pieniä virheitä tuli, no ohjatussa ihan työtapaturma, sillä ruutu vie aina voiton ja helpostikin, jos se on samalla suunnalla mihin lähtee hakemaan kapulaa. Onneksi koira kuitenkin pystyi jatkamaan ja tekemään palkattomuudesta huolimatta ehjän kaukon ja tunnarinkin vielä, ai että. Nyt erityisesti tekemistä on siinä, että vahvistan noita uuden liikkeen aloituksia, vähän nahkea oli. Siirtymisissä haluan, että koira hakee minua ja kontaktia enemmän, joten siirtymisetreeniä tullaan tekemään. Samoin itsetunnon nosto ja kaikki onnistuu treenit kuuluvat nyt tämän loppuviikon ohjelmaan. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen tähän, että olin saanut sitä ylikorkea virettä laskettua.

Sarin kanssa juteltiin vielä siitä, että mietin meidän evl-liikkeitä ja haen sieltä ne pimeät kohdat, joissa koira ei koskaan saa palkkaa ja palkkaankin niissä. Samoin koitan hakea yllätyksellisyyttä juuri tämän palkkauksen ja liikkeiden väliseen suhteeseen. Ihan ehdottomasti tullaan tekemään nyt kerran viikossa tälläinen palkattomuus/ koeliiketreeni, jossa koira tottuu tekemään x-määrän liikkeitä.

Jotenkin mun tokotreenit on vaan nyt ihan uudella tasolla. Luin Karisen Piian blogiakin tarkkaan, siellä on koostetta Piian ja Sarin antoisasta viikonlopusta Loviisassa. Näiden myötä joudun ihan todella miettimään meidän treenausta ja siitä tulee kyllä entistä antoisampaa.

Lentsun tokopäivä

Nyt tää alkaa olemaan jo lähellä hulluutta. Mikä muu voi selittää sen, että jaksettiin intoilla tokosta koko päivän. Lentsun tokopäivä alkoi nimittäin klo 10 ja yksi ainoa ruokapaussi välissä ja sitten taas jatkettiin klo 19 saakka. Meitä oli 10 koirakkoa mukana tässä päivässä ja ehdittiin tehdä kolme kierrosta kaikki + ryhmäliikkeet. Jokainen sai tehdä Lentsun kanssa niitä liikkeitä mitä halusi. Sanomattakin selvää, ettei kannattanut tehdä niitä mitä osaa, vaan niitä mihin eniten tarvitsee apua. Joten etukäteen vähän ahdisti, että nyt pitää kaivaa esiin ne kaikkein pahimmat jutut, näyttää ne muille ja yrittää työstää niitä. Pakko se sitten vaan oli. Kannatti kuitenkin.

Ekana esiteltiin Aronin kanssa meidän z-liike ja se, että miksi liikkeestä istuminen ei koskaan onnistu ensimmäisellä kertaa meidän kokonaisessa suorituksessa. Se tekee seisomisen tähän aina! Näyttettiin vapaasti lennosta, että itse asennot pitäisi olla hallussa, sillä näissä Aron onnistuu 95% varmuudella, enkä käytä näissä mitään lisäapuja, vain sitä, että koiran pitää tehdä se käsky mikä sanotaan. Ja onhan näitä paljon tehtykin ja näytimme, että koira osaa istua, seisoa ja mennä maahan käskystä. Tehtiin kokonainen idari ja siinä kävi juuri miten ennustin, keskimmäisellä sivulla oli istuminen, koira jäi seisomaan.

Lentsun palaute ja kehittämisvinkit oli hyviä. Kävelen z-liikkeen melko reippaasti, koiran on tosi vaikea istua noin reippaasta tahdista ja tehdä vaikea istuminen heti seisomisliikkeen jälkeen. Joten kehiteltiin, että kävelen normia rauhallisemmin nyt treeneissä aina sen sivun, missä teen istumisen. Tällä vauhdinmuutos avulla autan koiran onnistumaan ja se palkataan siitä istumisesta. Vapaasta lennosta olevat asennot voidaan jättää hetkeksi ja pääpaino on siinä, että tämä kokonainen liike onnistuu. Lisäksi meidän seuraaminen on aika kaameeta, Aron tekee paremmin, jos sanon esim. mennään. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että jätetään tämä seuraaminen tähän z-liikkeeseen, koska itse seuraamiseen pitää ajaa uusi käsky.

Kakkoskierroksella oli pakko sitten ottaa se liikkeistä karsein, seuraaminen. Tästä Lentsun palaute oli, että Aron on tässä seuruussa stressissä. Se ei riipu minusta, Aron teki seuruuta myös Lentsun kanssa ja ihan samanlaista ressiä siinä pukkaa. Joten koko seuruu pitänee markkinoida uudestaan ja tehdä siitä kiva sekä ressitön. Ohjeeksi tuli,että otan seuraamista nyt lennosta, palkkaan koiran heittämällä namin maahan ja jatkan itse päämäärätöntä kuljeskelua. Sitten kun koira kulkee kivasti mukana, voin tehdä väliin käännöksiä, sivuaskeleita tms, mutta kaiken aikaa niin, että olen itse hiljaa. Vahvistetaan Aronin omaa halua tehdä seuruuta. Kun koira menee hyvin, markkinoin sille uutta seuruu-käskyä vaikka liki ja käytän sitä sanaa palkkasanana. Eli hieno liki, hyvä Aron. Näin liki-sanasta tulee kiva sana, joka sitten myöhemmin kertoo, että tehdään nyt sitä ressitöntä seuruuta. Liki on ikään kuin mahdollisuus siihen ihanaan juttuun.
Erikseen me harjoitellaan tarjoamista perusasentoon. Nyt kun astuin kehään ja piti mennä seuruun aloittamispaikalle, naulitsi Aron silmänsä kehässä olevaan yhteen merkkiin. Näin se tuijotti merkkiä eikä tehnyt hyvää perusasentoa, se oli vähän mutkalla ja jotain, että otin uuden askeleen ja annoin mahdollisuuden ottaa uudestaan parempi perusasento. Koira tuli mutkalla tuijottaen sekä merkkiä että minua, plääh. Eli hyvä perusasento otetaan jatkossa kerrasta, koska tälläinen askel sinne ja tänne lisää sellaista epävarmuutta. Ja nyt treenataan sitäkin :-) Tänään vein koiran namilla kehään ja tehtiin heti laakista hyvä perusasento ja Aron näytti mega paljon paremmalta.

Kolmannella kierroksella seuraava ällötys. Tunnari, jossa itse kapulan tunnistus melko kivasti sujuu, mutta kapulan tuonnissa on aina jotain häikkää, luovutuksessa tulee piip ja ennakoi vielä sivulle siirtymistä liikkurin käskystä. Ja kun tämä tunnarin loppu on niin huono, heijastuu se sitten oman tunnarin bongaamiseenkin. Joten Lentsu, mitä me voidaan tehdä?
Tehtiin ensin koemainen tunnari, kapulat rivissä ja itse en tiennyt yhtään, missä se oma on. Tehtiin vielä tamskin tunnarikapuloilla, joten täysin koemainen juttu siis. Aron meni rauhallisesti kapuloille, haisteli kaikki pariin kertaan ja päätyi kapulaan rivin keskellä, toi sen ja luovutuksessa itse tiputin kapulan maahan, siitä sivulle siirtymistä en edes muista, kun niin hävetti. Kapula oli kuitenkin oma, jes!!! Eli ei hätää itse tunnistusnoudossa. Kapulan tuontia treenattiin sitten niin, että jätin tunnaritikun Aronin suuhun, Aron jäi istumaan se suussa ja minä poistuin hallin toiseen päähän. Sieltä sain kutsua koiran tikun kera luokse ja tulipa se hyvin, täyttä laukkaa, ei pudotellut kapulaa vaan piti hyvin ja luovuttikin kapulan hyvin. Eli pitkän matkan vauhdilla korjataaan tätä ongelmaa. Sama tehtiin myös metallikapulalla, sillä toisena ongelmana olisi ollut metallin kalisuttelu hampaissa. Nyt sama metallin kanssa ja hyvin tämänkin. Itse sain vielä lisäohjeita, miten toimin tuossa luovutustilanteessa sen kapulan kanssa ja tässä huomattiin, että omalla hätäisyydelläni olen tehnyt tästä vaikean koiralle, juu näihän se on. Onneksi nyt sain korjaussarjaa, että miten teen sen koiraa painostamatta.

Päivän päätteksi tehtiin porukalla juttuja. Ensin paikalla-olot ja kehään mentiin kehätarkastuksen kautta. Tähän Aron meni hyvin, itseasiassa tarjosi minulle seuraamista, kun käveltiin kohti kehään sisäänottajaa.
Istuminen meni hyvin, ei huomauttamista.
Paikkamakuussa saisi omalla käskyllä mennä hieman ripeämmin maahan, heti kun olin mennyt piiloon, oli Aron kellahtanut kyljelleen. Siellä se siis lötkötteli puolilonkalla kun palasin takaisin, ylös nousi hyvin omalla käskyllä. Lentsu sanoi tuosta kyljellä lötköttelystä, että Aronin asenne voisi olla skarpimpi makuussa, joten taidan jatkossa vähän parantaa sen asennetta esim tiputtamalla lelun maahan matkalla piiloon tai menen piiloon ja tulenkin heti näkyviin ja menen takaisin piiloon. Näin Aron olisi aina hereillä paikkamakuussa, koska ei voi tietää, mitä mielenkiintoista tapahtuu. Luonnolliseti ei mitään niin suurta, että koira nousisi makuusta.

Sitten vähän kuunteluharjoitusta. Koirat laitettiin tason mukaan numerojärjestykseen. Ykkösnumerolla oli alokasluokan koira, Aron oli nro 7. Metri sen takana oli Into numerolla 8. Ohjaajat jättivät koiransa ja tietyn matkan päästä ohjaajat kutsuivat koiransa luokse numerojärjestyksessä. Olipas hauskaa, Miinu sai omalla iloisella luoksetulokäskyllä ainakin kolme koiraa Bertan lisäksi liikkeelle. Aron ei lähtenyt kertaakaan muiden käskystä, mutta ei meinannut tulla myöskään minun ensimmäisellä käskyllä. Uusittiin homma ja nyt Aron tuli hyvin omalla kutsulla, käytiin myös palkkaamassa niissä tilanteissa, missä monta koiraa lähti ja ne jotka jäi, käytiin palkkaamassa. Kivaa!!

Lopuksi taisteltiin päivän tokomestarin tittelistä. Mentiin isolla ympyrällä seuruuta ja tehtiin eri jääviä, se kenen koira teki viimeisenä huudetun asennon, tippui leikistä. Aron tippui sellaisella kohdalla, missä jo juostiin ympyrällä ja liikkeestä maahanmeno juoksusta ei heti ekasta käskystä onnistunutkaan. Meidän jälkeen taisi 4 koiraa vielä jäädä kisailemaan. Miinu ja Bertta voittivat kisan, jee!

Kaikkien muiden ongelmista me saatiin vaikka mitä uusia ideoita ja esimerkiksi "istuva pupu"- tulee meidän treeniohjelmaan maanantaista alkaen. Sillä tempulla saa nopean maahanmenon että paremmin ajatusta painonsta taakse, koskien tietty kaukokäskyjä. Toinen mikä jäi vahvana mieleen oli käyttää  luoksetulon stoppeihin agi-putkea palkkana.

Oli valtavan antoisaa ja kyllä Lentsu on vaan tässä hommassa maailman paras. Kiitos Lentsu ihan valtavasti, ehkä meilläkin Lentsun myötä tämä tokokehitys vaan jatkuu aina parempaan. Pääsispä treenaan, tosin huomenna on ehkä pakko pitää yksi lepopäivä Aronilla, se kun on treenannut tällä viikolla joka päivä ja monta kertaa päivässä. Oli se kyllä kovin kultainen tuolla tamskin päivässä, että iloitsen meidän ongelmista huolimatta tästä kaikesta!

Perjantain tokot

Tänään tokoilin Riitan ja Elviksen siskon Meikun kanssa. Aron aloitti ja tehtiin kokonaisuustreeniä, jonka olin suunnitellut ensin kotona paperille. Tehtiin siis kokonaisuus, jossa virittelen koiran kehään, tehdään 5 evl-liikettä koemaisesti, rauhalliset kehut, tuomarin kättely ja pois kehästä, kehän ulkopuolella palkka. Olen miettinyt tätä kokonaisuutta kovin tarkkaan enkä voi käsittää, miten pienellä treenillä tämä meillä on ollut. Jos nyt Aronilla olisi tulevaisuudessa paremmat edellytykset selvitä kokeessa, kun tehdään paljon koemaista kokonaisuutta. Ja muistan joskus Merja Korteen tokopäivältä lauseen, että treenatkaa koemaisesti.

Joten tehtiin liikkeet z-liike, luoksetulo, ohjattu nouto, tunnari ja ruutu. Nyt kokonaisuus ei rullannut ihan niin hyvin kuin viimeksi, mutta on silti tärkeää saada Aron tottumaan näihin.

   Z-liike oli tänään seiso-maahan-istu järjestyksessä, jossa viimeinen istuminen ei onnistunut vaan jäi seisomaan. Tämän liikkeen lopussa piipahteli siirtyessä luoksetuloon.

Luoksetulossa ennakoi stopit, ei siis näyttänyt hyvältä.

Luoksetulon jälkeen ohjatussa noudossa teki hyvän merkin, haki vasemman kapulan hyvin, mutta luovutuksen jälkeen lähti liikkurin käskystä sivulle. En antanut mennä, vaan keskeytin toiminnan heti, koira eteen istumaan ja uusi liikkusin käsky, pieni odotus ja vasta minun käskystä sai mennä sivulle. Tekee tämän tosi usein tälläisissä koko liike harjoituksissa, enkä ole koskaan puuttunut tähän kovin napakasti.

Sitten tunnariin, jossa kapulat rivissä 15 m päässä, Riittä ei koskenut niihin muihin, joten ainoa mikä haisi joltakin oli se oma, hyvät haistelut ja päätyi omaan. Metriä ennen luovutusta pudotti kapulan ja annoin heti uuden tuo käskyn, nyt toi oman ja eikä siirtynyt liikkurin käskystä sivulle vaan vasta minun käskystä. Tästä suullinen kehu,vähän riemukkaampi kuin muista, koska tunnarin onnistuminen on tärkeää. Siirryttiin kohti ruutu-liikettä ja tämä väli meni jo ihan kivasti.

  Ruutuun ei juossut tänään ihan suoraan, vaan suuntasi itsensä vasemmalle etumerkillä ja hiljensi eturajalla, jäi siis ennen käskyjä seisomaan ihan eturajalle ja vasemman etumerkin kohdalle. Odotin ja koira peruutti kaksi askelta syvemmälle ruutuun, jonka hyväksyin ja sanoin sei ja maahan. Oli ruudussa, mutta kovin kovin edessä. Loppu oli ok.  Pientä kuumumista saattoi olla ilmassa.

  Tämän jälkeen käytiin kättelemässä tuomari ja sitten kehästä ulos kehujen kera syömään kissanruokaa namipurkista. Joten: korjaussarjaa tehtiin sitten hetkeä myöhemmin. Luoksetuloa pari suorana,pallo palkka. Yksi ruutuun meno, jossa narulelu ruudun takarajalla. z-liikettä ensin vain seuruuta treenaten, sitten jääviä mukaan. Yksi sellainen z, jossa joka sivulla istuminen, kolmannella istumisella superhyvä palkkaus, kun teki kaikki noin hyvin. Tunnareissa tein 3 eri yhden tunnarin etsintää niin, että kävin piilottamassa kentän rajalle märän ruohon sekaan sen oman, pallopalkkaus aina siitä, että toi kapulaa hyvin, purematta ja innokkaasti. Nämä meni niin hyvin, että tehtiin lopuksi vielä Riitan kanssa normi koetunnari. Aron teki tämän tunnari todella hyvin, kapulat oli kaukana, meni hyvin, haisteli hyvin, nosti oman ja palkkasin tässä vaiheessa vauhdista, ettei tulisi nyt mukaan noita lopun virheitä. Lopulta oltiin tosi märkiä, kuraisia ja näpit jäässä jne mutta kivaa meillä oli, ihmeesti saatiin kahden koiran treenaamiseen menemään melkein 2 tuntia. Laji vie hullun mennessään :-)

Voihan muuri

Eilisiin agitreeneihin ajelin hyvin positiivisin tuntein. En tiedä olenko tyhmä vai vaan hyväuskoinen, mutta kovasti ollaan menossa agikisoihin ja silti ei selvitä treeneissä ratatreeneissä kuin ehkä kolmosesteelle virheittä. Tavoite meillä kuitenkin se, että treenaaminen pitää olla kivaa, siitä pitää kummankin osapuolen nauttia ja yritetään oppia uutta. Ja kun nämä tavoitteet toteutuu, voidaan olla postiivisella puolella. Näin taas eilen siinä viereisellä radalla agilityä, missä parivaljakolla ei tainnut mikään näistä tavoitteista olevan tavoitteena ja en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Kauheeta!

Meillä oli kuitenkin 22 esteen rata ja koska puoli ryhmää oli vaan paikalla, ehdittiin tehdä tätä rataa kahdella kierroksella. Ensimmäisen kierroksen haasteellisin este oli muuri. Ja tuo este on ollut meillä vaikea jo kahdessa edellisessäkin treeenissä. Nyt koira meni putkeen ja olin itse muurin takana ottamassa koiraa vastaan. Sieltä piti ihmisnuolen tapaan jarruttaa vähän koiran vauhtia ja kertoa koiralle, että mennään tiukasti heti muurin jälkeen oikealle. Ei onnistunut sitten millään. Koira tuli vaan muurille, enkä saanut sitä jarrutettua. Anu käski pysäyttää koiran ennen muuria ja palkata siitä, että saatiin Aron pysähtymään, juu näin tehtiin, mutta tämän jälkeen Aron ei sitten hypännytkään muuria tai jos hyppäsi, niin palikat lensi. Lopulta aika loppui ja tehtiin yksi yksittäinen muurin ylitys puhtaasti ja siitä palkkaus.

Kakkoskierroksella yritettiin samaa estesarjaa, mutta eri tekniikalla. Koira kun tuli putkesta, tein ennen muuria vekin, jolloin koiran rintamasuunta oli jo ennen muuria menossa tiukasti sinne seuraavalle hypylle. Ja nyt Aron teki puhtaita muurin ylityksiä sekä osui täydellisesti seuraavalle hypylle. Puomilla tuli tänään pari kontaktilta varastamista, kepit meni tosi hyvin ja itse iloitsin viimeisellä esteellä askelta ennen, jolloin rima tippui. Hyvä, että Anu muistutti ohjaamaan kunnolla loppuun saakka ja vasta sitten iloitsemaan. Mutta oltiinko hyviä, oltiin :-)

Hyvä aamu

Ihan törkeän ankee keli tänä aamuna, lunta sataa, räntää sataa, vettä sataa ja sitten aurinko paistaa ja minuutin päästä sama alusta. Yök.

Lähdettiin kuitenkin reippaasti koirien kanssa juoksu-asenteella liikenteeseen ja alkukävelyä 1 km, sitten juoksua 6 km ja sitten käveltiin tasaantumiseksi 20 min. Loistavaa!

Päivän tokotreeni jatkoi eilistä teemaa. Rakensin sille hyvälle hiekkakentälle kehän valmiiksi, ohjelmassa olisi z-liike, asennot istu-maa-seiso, tämän jälkeen luoksetulo, siitä tunnari, missä kapulat valmiina ympyrällä ja lopuksi ruutu.

Toteutus: otin kehän virittelyksi neljä liikkeestä istumista, naks ja nami, osasi joka kerta istua. Sitten siirtyminen kehään, Aron oikein hinkusi kehään, tosi hyvin yhdessä käskyllä. Z-liikkeen ensimmäisessä asennossa kuitenkin heti virhe, jäi seisomaan. Noin ei voi aloittaa ja rauhallisesti koira kehän laidalle, hetkeksi maahan, sellainen pari sek ja sitten uudestaan z-liikkeen aloituspaikkaan. En tiedä sanoinko arastellen istumisen vai miksi jäi seisomaan, mutta uudella yrityksellä lähti hyvin käyntiin. Nyt koko z-onnistui asentojen puolesta ja muutenkin, yksi ainoa virhe tuli, sillä pieni yksittäinen piip ensimmäisessä mukaan tulossa. Kokonaisuus kuitenkin varma ja rauhallinen, seuraaminenkin oli hyvää. Tästä rauhallinen kehu ja siirtyminen luoksetulon aloitukseen.

Luoksetulo oli kaikin puolin loistava. Koska muistaa jo aika hyvin, että ensin stopataan, ei lähtynyt hirmu vauhdilla, mutta laukalla ja sanoin käskyn metriä ennen merkkiä, koira pysähtyi merkille, eli meidän stopiksi todella hyvä. Muut osuudet hyvällä laukalla ja sivulle siirtyminenkin ihan loistava. Tästä rauhalliset kehut ja siirtyminen kohti tunnaria. Siirtymisessä ensimmäistä kertaa Aron ei haikaillut lelulaatikolleen tai kehästä ulos, vaan haki kontaktia minuun, oolalaa.

Tunnarissa oli käynyt laittamassa 8 tunnaria jo valmiiksi ympyrälle, se oma oli merkattuna rasiassa ja hajustin sitä sen verran, mitä kädessä vein sen ympyrään. Juuri sattui raju tuulen puuskakin tähän hetkeen ja ajattelin, että nyt on paha. Aron haisteli hyvin kapulat, löysi oman jota lähti tuomaan, ainoa virhe oli tässä tuontimatkan aikana, kun tiputti kapulan kerran ja nosti sen sitten. Ehkä me nyt erikeen voitaisiin ottaa tunnarin tuontia. Luovutus hyvin, ehkä pieni piip tässä, mutta sivulle hyvin. Nyt sai yhden pienen namin oikeasta kapulasta ja hillitty siirtyminen kohti ruudun aloituspaikkaan. Aron oli oikein hyvin mukana ja hiljaa!

Merkille Aron meni hyvin, samoin ruutuun lujaa laukkaa, nyt oli jo täpärällä että sain sen stopattua ruutuun, olin ihan millisekunnin myöhässä, Aron makoili siis aivan ruudun takarajalla ja juuri ja juuri ruudun sisäpuolella. Parempi näin kuin että ennakoi ruudun etureunalla. Loppu meni loistavasti.

Ruudusta rauhalliset kehut, vähän uskalsin iloita, mentiin kehästä ulos ja siellä muutaman namin palkka ja sitten koira autoon.

Aron tuntui tässä kokonaisuudessa paremmalta, rauhallisemmalta ja varmemmalta kuin koskaan. Ehdottomasti jatketaan edelleen tämän kokonaisuusteeman kanssa, jossa harmonia liikkeiden kesken ja väleissä onnistuu. Olen niin tyytyväinen tähän treeniin, ettei mitään rajaa. Miten pienestä voi tulla onnelliseksi. Aron vaan tuntui niin hyvältä! Huomenna kuitenkin agipäivä, joten perjantaina seuraavat tokot.

Oivalluksia

on ihana tehdä :-) Varsinkin kun ne liittyy omaan ja koiran toimintaan.

Ensin käytiin metsälenkillä tai lähinnä rämpimässä lumisohjon keskellä. Jokapuolella metsiä on vielä niin paljon lunta, ettei toivoakaan päästä jäljestämään tällä viikolla. Mukavasti yhdessä kohtaa lumen pinta petti ja putosin nilkkoja myöten virtaavaan veteen. Oli sitten vettä kengässä. Mutta melkein 2 tuntia vietettiin metsässä.

Tämän jälkeen ajelin sen hyvän hiekkakentän laidalle ja tein meille tehtäväradan. Laitoin z-merkit, ruudun merkit, tunnarit ja ohjatun noudon pisteet paikalleen. Suunnittelin, että aina liikkeen lopusta mennäänkin seuraavan liikeen alkupaikalle. Ja tänään ei palkita leluilla vaan hillitty kehu joka liikeen jälkeen ja nami joka toisen jälkeen.

Kentälle tultiin yhdessä käskyllä ja aloitimme z-liikeen aloituspisteestä. siitä z-liike, asentojärjestys seiso-istu-maa. Tässä keskimmäisellä suoralla koira jäi seisomaan, mutta uusinta istukäskyllä kävi istumaan. Tein liikkeen koemaisesti loppuun saakka ja tästä hillitty hyvä koira-kehut. Ja todentotta Aron oikein odotti, että nyt varmaan leikitään pallolla ja oli aivan varma, että hilluminen alkaa. Eipäs alkanutkaan vaan siirryttiin ruutuun lähetyspaikalle. Aron teki ruudun tosi hyvin, hieno merkille meno, hyvä ruutuun meno, kaikin puolin ok.
Taas liikkeen loputtua kehut ja taisin antaa taskusta yhden namin, Aron oli taas lähdössä kohti lelulaatikkoaan, huh, mutta yhdessä siirryimme tunnari-pisteelle. Olin etukäteen vienyt 12 kapulaa pitkään rivin ja nyt otin rasiasta yhden kapulan, jonka vein sinne riviin, Aron meni hyvin kapuloille ja löysi pian sen oman, melko rauhallinen tuonti, pieni inahdus luovutuksessa, mutta hiljaa siirtyi sivulle. Hyvä Aron, tästä saat pienen namin ja siirtyminen ohjattuun noutoon. Nyt Aron meni merkille ja maltoin odottaa, että suoristi itsensä kunnolla ennenkuin sanoin top, nyt oli oikein hyvällä paikalla, tästä sai jatkaa vasemman kapulan hakuun, hyvin haki, luovutuksessa pientä ininää, sivulle siirtyi ok. Hilittyty kehut, vaikka koira oli ihan yhtä kysymysmerkkiä. Rauhallisesti mentiin kehästä ulos ja sitten vasta kehuin koiraa ja syötin muutaman namin.

Eli oli jo aikankin, että aletaan treenata myös kokonaisuutta. Nyt jokaisen liikkeen lopussa Aronilla on valtava odotusarvo palkkiosta. Ja kun tajuan, että minun pitää valmentaa koira tekemään 10 liikettä, ei homma näytä hyvältä, jos koira kiljuu minulle joka liikkeen jälkeen, että missä mun pallo. On sinänsä hyvä, että Aron tuntuu osaavan melko hyvin itse liikkeet, mutta saan olla nyt tarkkana, ettei ketjujen lenkit heikkene kokonaisuuden harjoittelussa. Mutta onhan se koirallekin reilumpaa, että se osaa tehdä vaikka 6 evl-liikettä putkeen, ilman että se on maailman suurin ihme. Kiitos Sari K, että sait minut ajattelemaan!

Kokonaisuustreenin jälkeen vein Aronin hetkeksi autoon ja pähkäilin, että mitä vielä tehdään. Juu, kyllä se oli z-liike, joka kaipaa eniten hiomista. a- sitä, että liikkeelle lähdetään hiljaa b- että tehdään oikea asento c-mukaan asennosta lähdetään hiljaa- d-asennosta lähdetään vasta seuraa-sanan jälkeen, ei saa ennakoida e- seuraamisessa ei saa edistää ja f-koko homma onnistuu.
Harjoiteltiin sitten kaikkia näitä, kunnes vihonviimeisenä koko liike ja kaikki osat todellakin onnistui. Palkitsin sen kehässä syöttäen kaikki loput namit taskusta, nyt ekan kerran Aron ei haikaillut sinne lelulaatikolleen, joka oli hyvä asia.

Selvästi vaikeinta on asennoista istuminen ja se epäonnistuu herkästi keskimmäisellä suoralla, ts. koira jää seisomaan. Silti viimeisenä saatiin tuo koko z-liikkeen onnistuminen ja fiilis oli itsellä huikea. Aron pystyy tekemään kaikki nuo, jee! Itse huomasin, miltä tuntuu jos sanon istu ja koira tekee sen, vaikka en katso koiraa, tunnen tekeekö se oikein. Ja toinen hyvä pointi oli huomata, miten tärkeää on, ettei Aron lähden ennakoiden mukaan seuraamaan. Jos siis ennakoisi, on koira silloin ihan inasen edessä ja seuraava kulma tulee tosi äkkiä. Kulman tekeminen on vaikeaa, jos koira on yhtään edessä. Siksi tuntuu paremmalta, että menen ihan inasen koiran eteen ja otan sitten mukaan seuraamaan.

Huomenna taas jatketaan tätä meidän projektia :-)

Toko x3

Aamusta lähdettiin Aronin kanssa kävellen kohti treenikenttää, tässä meidän lähellä on isot hiekkakentät sulana, joten sinne. Halusin vähän fiilistellä ja tehdä helppoo ja samalla vähän katsoa, onko Aron riemua täynnä.
Tehtiinkin ihan helposti, ensin suora luoksetulo, tästä palkka. Sitten merkin kautta ruutuun, ruudussa uusi lelu-palkkana, sitten taas suora luoksetulo toiseen suuntaan, hyvinhän tuo laukkasi.
Sitten vähän z-liikettä ja seuraamisen tynkää, naksuttelin kun lähti liikkeelle hyvin tai kun pysyi kulman jälkeen hyvänä. Tämän jälkeen vähän lennosta eri jäävät läpi, kaikki palkaten. Sitten sama seuraamisen kera, palkkasin jokaisen onnistuneen asennon.
Lopuksi kierrätin jalkapallomaalin ympäri ja tehtiin x3 stoppi ja yksi maahanmeno. Eka stoppi ei ollut hyvä, joten siksi piti tehdä monta.

Näillä sai jo ihan kivasti koiran läähättämään ja pahimmat kierrokset laskemaan.

Illemmalla mentiinkin kohti Pirkkahallin kenttiä, siellä meillä Sari Kärnän tokokoulutusta ja olin suunnitellut tekeväni 4 evl-liikettä putkeen ja samalla tsekkaus, että missä mennään.

No eihän me oikein missään menty....Ensin tehtiin yksi tunnari, josta olin suunnitellut palkkaavani, Aron paineli kapuloille ja toi väärän...Edellisestä väärästä kapulasta on niin pitkä aika, että tämä oli yllätys. Uudella yrittämällä haistoi sen oman, mutta tosi epävarma tuonnissa ja ei tainnut edes tuoda sitä minulle saakka. Voi itku. Me kamppaillaan ihan koko loppuikämme tämänkin liikkeen kanssa.

No suunnitelman mukaan menin ulos kehästä, otin yhden suoran luoksetulon lelupalkkaan ja sitten takaisin kehään, kokeenomaiseen settiin.

Ensin luoksetulo. Tässä stoppi valui, maahanmeno oli hyvä, eteen tuli hyvin ja sivullekin siirtyi hyvin ja hiljaa. Kehuin kovasti Aronia ja viritin pienesti seuraavaan liikkeeseen. Tässä välissä Aron jo alkoi vähän äännellä.

Sitten ohjattunouto, meille arvottiin oikea. Aron istui hiljaa kun liike alkoi, meni merkille suht mukavasti, mutta ei asettunut ihan suoraksi merkin taakse, siitä hyvä haku oikealle, mutta luovutusmatkalla taisi pyöräyttää kapulaa, tuli vinoon eteeni ja piippasi luovutuksen jälkeen sivulle siirtyessä. No kehuin kuitenkin ja siirryimme ruutu-liikeeseen.

Ihan pienesti vinkkasin Aronille, että merkki ja ruutu. Tämän liikkeen Aron teki hyvin, ruutuun mennessä maltoin odottaa, että koira ylittää eturajan ja vasta sitten stoppasin, Aron oli kyllä tosi takana ruudussa, mutta sisällä kuitenkin. Loppu meni oikein hyvin, eli varmaan ihan kympin liike.

Tämän liikkeen jälkeen Aron äänteli liikeen välissä entistä enemmän. Huoh. Siirryimme kuitenkin kaukojen aloitukseen ja itse kaukot teki niin hyvin ja keskittyneesti kuin osaa. Kaukojen jälkeen käteltiin tuomari ja mentiin kehän ulkopuolelle loppupalkalle.

Saimme kyllä hyvää palautetta Sarilta. Aron käy kovilla kierroksilla, mun riemuisat välikehut ja kannustukset nostaa ihan liikaa Aronia, joten jatkossa meidän pitänee opetella hillitympään kiitokseen ja uuteen liikkeeseen siirtymiseen. Aronilla on nyt suuri oletusarvo, että kun liike loppuu, tulee palkka. Ja minä yritän korvata sen pallon tai namin ylitsevuotavalla kehuilla ja tämä nostaa Aronia korkeammalle. Meidän pitäisi löytää sellainen tasapaino tähän, ettei me tehdä vaan liikeitä ja niiden välejä, vaan että yksi liike on koko evl tai edes puolet siitä. Sarin mielestä Aron ei tarvitse niin suurta lelupalkkausta, mutta itse pelkään sitä motivaation laskua. Senkin osaan tehdä ja pelkään, että Aronista tulee iloton. Jokatapauksessa testaan, että vähennän lelupalkkaa, palkkaan namilla ja tehdään enemmän kokonaisuuksia, jolloin suurin odotusarvo ei ole siinä hetkessä, kun luovutetaan kapulaa...Oikein hyödyllinen treeni siis, kiitos Sarille!!

Tehtiin Aronin kanssa vielä parit tunnarit Pirkkahallin kentällä, kun kissaruokaa oli purkissa, nyt Aron malttoi jo haistella. Sitten siirtyminen tokon valkkuryhmän treeneihin tallille.

Tallilla oltiinkin pitkästä aikaa valkkuryhmän treeneissä, oli kivaa. Aloitettiin paikalla-oloilla ja ensin istuminen 2 min, tämä hyvä, sen perään makuut, siinä Aron vaati kaksi käskyä alasmenoon, mutta sanoin ensimmäisen käskyn jotenkin hassusti. Hyvä makuu, mutta kun kävelin koiran ohi takaisin tullessa, kääntyi vähän lonkalleen, hyvin nousi istumaan ja malttoi odottaa vapautusta.

Yksilöjutuissa meillä oli 13 min aikaa. Aloitin pidä kontakti-treenillä, jota ei olla tehty pitkään aikaan. Muut häiriköivät ja minä naksuttelin kontaktista. Joihinkin hämyihin Aron lähti ihan pokerilla, mutta sai myös juonen päästä kiinni:-) Sitten samaa kontaktinpitoa liikkeessä, nyt oli merkkiviidakko ympärillä ja porukka häiriköi ja hillui, kapuloita lentelei, paikka paikoin Aron piti kontaktin oikein hyvin, pariin hämyynkin sortui.

Sitten ohjattu nouto, haettiin vasen. Tässä kuitenkin pääpaino sillä, että menee sinne merkin taakse suoraan. Ennen kapuloiden vientiä tein yhden ole hyvä-käskyllä enkä topannut koiraa merkin taakse, vasta kun koira oli sillä parhaalla paikalla, annoin runsaat kehut sekä lelupalkka. Sitten kapuloiden vienti ja nyt sai taas mennä merkille, hyvä meno ja palkkasin tämän. Lopulta ensin merkille, nyt oli tosi suorana siellä merkin takana, siitä hyvä kaari vasemmalle ja heti kun istui edessäni, niin vapautus ja palkkaus. Iloitsen tuosta hyvästä merkistä.

Tämän jälkeen pitkästä aikaa metalli-hyppynouto. Tässä tulikin esiin metallikapulan mukava kalisuttelu, joka alkaa keskimäärän siitä vaiheesta eteenpäin, kun nostaa kapulan. Tuli siis vauhdilla takaisin päin, mutta ote metalliin on löysä ja koiran suurin oletusarvo on tuossa luovutustilanteessa. Tälle pitänee tehdä jotain!!

Lopuksi tunnari. Maiju vei normaalia suuremman määrän kapuloita epämääräiseen järjestykseen, se oma oli siellä jossakin. Aron lähti kapuloille hyvin, värähti vähän kapuloille mennessä, kun viereissä kentällä juuri keinu kovasti paukahti, kapuloilla katsoi minua ja alkoi haistella ja toi oman, oli kuitenkin piipannut kerran tai kaksi, kun aloitti työskentelyn. Tämä kielii jälleen kerran epävarmuudesta. Hemmetin hemmetti. Tosin toi oman ihan kivasti ja eikä nostellut mitään muuta kapulaa. Tähän namipalkkaus ja hyvä lopettaa tältä päivältä.

Treenattavaa on loputtomasti!!!

Terkkuja maailmalta

Ihana kevätreissu takana. Olin lasten ja isäni kanssa Saksassa, isäni halusi viedä lapsia lomalle ja ne ei vielä halua matkustaa ilman äitiä, joten joutui ottamaan minut sitten vielä mukaan. Joten lensimme torstai-aamuna Muncheniin,
mutta majoituimme Erding-nimiseen kylään, joka oli 15 km päässä Munchenin lentokentästä ja josta pääsi S-bahnilla kätevästi 40 minuutissa ihan keskustaan.
Siellä oli jo kevät pitkällä.

Erdingissä oli mahtava luksuskylpylä Therme-Erding. Perus-Eedenin lisäksi siellä oli lasten mieleinen Galaksi-vesiliukumäki"helvetti", jossa 19 erilaista mäkeä takasi sen, että jos mun lapset viihtyi siellä, oli siellä myös valtavasti muuta väkeä, vaikutti, että Saksassa on pidempi pääsiäisloma kuin meillä. Eli lapsiperheitä ja teinejä kyllä riitti joka mäkeen. Euroopan pisin mäki 360m laskettiin sunnuntaina vielä moneen kertaan. Itse tykkäsin enemmän makoilla kuumissa lähteissä, mutta altaiden vedet ja sisälämpötila takasivat sen, että tunnelma oli kuin tropiikissa.

Munchenin keskustassa shoppailtiin.
ja kauppaa löytyi joka lähtöön ja Petteri teki hienon löydön eräästä suuresta lelukaupasta, oma pehmo-Aron.

Syöminen ja herkuttelu kuului lomamme teemaan ja palasinkin ainakin 5 kiloa suurempana. Brezeleitä kului valtava määrä, se on kiva välipala aamulla tai illalla.

Saksassa kaikenlaisten leivonnaisten runsaus mykistää kakkuhullun, niiden hintakin on kovin edullinen, joten aina ehdittiin käydä välipalalla.

tai kakulla

Perjantaina oltiin sirkuksessa, Circus Krone sijaitsee Munchenissä ja parin tunnin esitys oli kyllä vaikuttava. Norsuja kävi kyllä ehdottomasti sääliksi, ne isot köntykset istuivat jakkaralla tai tekivät, mitä niiden kouluttaja käski. Ei ole kyllä norsua noihin olosuhteisiin luotu. No toisaalta ei kyllä mitään muutakaan eläintä, mutta papukaija-mies oli tehnyt hienon esityksen, jossa 6 papukaijaa esittivät vaikka mitä temppuja. Papukaijaa ei kai pakolla saa tekemään mitään. Lisäksi oli leijonaa, hevosia, laamoja, kameleita ja kaikkea mitä sirkuksessa vaan voi olla.

Olipas meillä kivaa, sanoi lapset.

Kotinurkissa Aron oli ollut masentunut. Se jäi puolisoni hoitoon, joka ei luvannut pitkiä lenkkejä, mutta ruokinnan ja korttelikierrokset. Aronin masennusta helpottaakseen mieheni oli teettänyt Aronilla nenätöitä makupalojen etsinnän merkeissä ja viikonlopun aikana Aron oli kehittynyt kuulemma hurjasti. Se etsii ennätysnopeasti namit mistä vaan- kuulemma. Elvis pääsi Riitan luokse Hervantaan, toivottavasti Elvis on nauttinut tyttöseurasta Riitan Savannan, Meikun ja Faunin kanssa. Nyt onkin treenihimot huipussaan ja Aroninkin mukavan levännyt, joten tästä alkaa tehotreeniviikko :-)

voihan treenailut

Yövuorojen välissä mun piti nukkua, mutta kun ei nukuta niin parempi kai sitten käyttää sekin aika hyväksi. Eli koirat autoon ja kohti Best in Areenaa. Olin varannut tunnin vuoron ja on kohtalokasta, että kukaan ei tule mun jälkeen treenaamaa...No hallilla oli ainakin hyvät häiriöt, sillä epäviralliset agikisat oli parhaillaan käynnissä. Olisin halunnut olla niin kovasti niissä mukana, mutta etukäteen tiesin, että nukkua pitäisi tuohon aikaan.

Aronin kanssa tehtiin kyllä ihan liikaa....

Aloitin hyppytekniikoista, perussarjaa 5 esteellä 6 jalan välein, sarjan päähän muurin tolppa kierrettäväksi kohteeksi ja koiralle kapula suuhun. Tämä tehtiin kolmeen kertaan ja hyvin meni. Sitten ihan vähän muutin sarjaa vaihtelun vuoksi ja keskimmäinen este oli yksi muurin pala, tästäkin Aron suoriutui loistavasti kapula suussa.

Sitten tein samaa sarjaa kuin viimeksi kana-areenalla, siinä esteiden välit 6-6-9 ja viimeinen este on leveä okseri. En halunnut nyt korkeutta vaan varmuutta, joten okseri ei noussut yli 45 sentin. Hyvin sujui tämä.
Sitten laitoin kevyen kapula koiralle suuhun, meidän ohjatun noudon kapulan ja tarkoitus oli tehdä hyppyä, missä itse kapula ei paina koiran suussa, mutta koiran on hypättävä kapula suussa. Tästä ei tullut yhtään mitään, tiputti tuon kapula joka kerta ekalla hypyllä. Ilmeisesti kapula, jonka koira tuntee paremmin suuhun, auttaa keskittymään hommaan paremmin. Lopulta saatiin onnistumisia, mutta painavammalla kapulalla.

Tämän jälkeen agihaasteisiin. Rakensin muurin samaan kohtaan kuin viime torstaina ja sen kanssa saatiinkin puuhastella yhden jos toisen hypyn verran. Jos muuri piti hypätä nurkkaa kohti, lensi muurin palikat. Jos otin koiran vastaan, ei lentänyt. Jos koira piti hypätä muuri toiseen suuntaan, tuli onnistuminen. Miljoonan muurin hyppäämisen jälkeen muuri nurkkaa kohti sujui, mutta oli vähän muuttanut muurin ulkomuotoa, päällimmäinen muurin pala oli ns. väärin päin, jolloin Aron alkoi vasta katsoa, miten korkealta sen pitää hypätä, eikä vaan vetää sellaista laakaa hyppyä. Ja laakahypyt tuli lähes aina, jos jätin koiran istumaan parin hypyn päähän ja sieltä tultiin kovaa vauhtia kohti muuria. Mutta miten se olikaan vaikeaa ylipäätään, kaipa mun pitää hyväksyä, että Aron ei osaa hahmottaa isoa hyppyä, kun se tehdään vaikeaan kulmaan.

Sitten yhdistin pari hyppyestettä sekä puomin meidän treeniin, sieltä juostiin a-esteelle ja ohjelmassa oli mm. että koiran pitää kaarevalla uralla pystyä hyppelämään niitä hyppyjä vaikka itse juoksen melko kaukana koirasta. Ekalla yrityksellä tippui rimat, toisella ei, a-este oli tosi magee, Aron meni sille täysillä ja teki hyvän kontantkin loppuun :-)

Sitten tein vielä erilaisia sisäänmenoja kepeille, välillä renkaan läpi tai putkesta. Kokeilin kaikenlaisia vaihto-ehtoja ja melko hyvä onnistumisprosentti oli tänään. Kertaakaan ei lopettanut pujottelua kesken kaiken, pari virhettä sisään menoissa.

Tässä vaiheessa oltiin tehty jo monta turhaakin juttua, Aron läähätti mutta se ei valita, ilmeisen hienoa tuntui olevan, mutta itseä harmitti, että olisin voinut lopettaa jo 10 min aikaisemminkin ja silti ihan sama ellei parempikin lopputulos.

Elvis oli tänään hyvä tai mä olin hyvä sen kanssa. Vaikka vieressä oli agikisat menossa, tehtiin Elviksen kanssa hyvä setti, jossa ei päässyt epävarmuus kertaakaan esiin. Yhdistelin hyppyjä ja putkia ja narulelua palkaksi, hauskaa oli :-)

Kotona ollaan tokoiltu Aronin kanssa ahkerasti. Erityisesti jäävien erottelua ollaan harjoiteltu sisällä, kotipihassa ja koulun pihassa. Olen vaihdellut sitä, että palkkaan joka asennosta tai vuorostaan kokonaisessa liikeessä tulee vaikka toisen asennon jälkeen palkka. Pari kertaa ollaan tehty koko juttu ihan kokonaisena. Seuraamisen kanssa saan olla tosi tarkkana, ettei lähde edistämään.
Luoksetuloissa ollaan tehty erikseen stoppeja, mm, päiväkodin pihassa oli kiva lähetellä Aron eri kohteisiin, kuten liukumäki tai lumipenkka ja sitten kutsua se sieltä ja katsoa, että teen stopin ennen lätäkköä, jos koiran stoppi menee pitkäksi, se tassut kastuu ;-) Kotipihassa tehtiin yksi luoksetulo ihan kokonaisena sivulle siirtymisineen ja kaikki muu oli loistavaa, paitsi että luoksetulon vauhti oli suht rauhallinen. Laukkasi, josta on hyvä saada selkeät pysähdykset heti käskyn jälkeen, mutta seuraavaksi tuo vauhti menee jo ennakointiin, joten pitänee tehdä sitten taas vauhtia erikseen.

Saatiin nimittäin paikka tokokokeeseen ja sillä sitä nyt taas yritetään saada hyvää kokonaisuutta kasaan :-)

z-liikettä

Tänään oli tokot mielessä, eirtyisesti z-liike. Lähdin aamulenkille reppu selässä, mutta olosuhteet on kurjat kaikkialla. Kentät on lumen vallassa ja vähänkin auratut kohdat on sellaista lumista jääröpelöä, yäk. Koulun pihaan viritin z-merkit, mutta ei me oikein niiden mukaan voitu toimia, koska alla olikin jäätä tai murtuvaa vesilätäkköä. Koulun katoksessa kuitenkin kertasin itse peruuttaen jäävien eri asentoja. Pyrin siihen, että missään jäävässä ei ole ylimääräisiä apuja vaan käskyt pitää erottaa vain suullisen käskyn avulla. Ja kun muistin taas päämääräni, tiedän, että näitä pitää harjoittaa paljon. Koulun pihassa kuitenkin virheprosentti oli nolla eli kaikki onnistui. Tehtiin kaikki asennot läpi merkkien ääressä jäätiköllä ja hyvin onnistui.

Kotona eteisessä sitten jatkettiin kun ulkona ei pysty. Ensin tehtiin eri asentoja seuruusta, naks melko pian kun oli asennossa.
Sitten asennossa oloa, pudotin aina makupalan kauas eteen ja kävelin koiran takaa tai vielä kerran, vasta vapaa-käskystä sai ampua namiin kiinni. Nämä taisi onnistua kaikki.
Sitten sitä asennosta mukaan ottoa, tämäkin hyvin. Malttoi odottaa seuraa-käskyyni saakka, ei ennakoinut mukaan tuloa.
Kaiken tämän jälkeen sitä vaikeinta, että tehdään asento, kävelen koiran ympärillä, mutta asento pitää säilyttää seuraa-sanaan saakka. Pari kertaa lähti perääni, kun olin kävellyt ekan kerran ohi, taisi olla seisomis-asennosta, josta tuli mukaan. Lopulta taisi onnistua tämäkin. Asenne oli Aronilla oikein hyvä.
Lopuksi vielä sivulla istuen naks välillä kontaktista ja välillä sanoin maa, tykkään, vahvistin sitä, että koira menee suoraan maahan eikä mutkalle, joten palkkasin naksun jälkeen aina eteenpäin.

Nyt voi lähteä hyvillä mielin iltavuoroon.

Torstain treenit

Vaikka tänään oli vapaapäivä, oli mulla joku ihme laiskuus päällä, sillä treenattiin vain iltasella Anun ohjaamissa agitreeneissä. Teemana oli rataharjoitus, jossa näytti olevan ihan selvitettäviä kohtia ja eilinen Annan treeni näkyi varmasti meidän menossa aluksi. Tehtiin nimittäin ihan siistiä juttua ja jopa yksi persjättökohtakin onnistui, vaikka ihan hetken siinä varmistelin. Sen jälkeen tulikin kohta, missä Anu taas huusi, että juokse jo ja minähän juoksin. Hyvin se Aron tuli siellä perässä ja teki matkan varrella pituuden, jonkun hypyn ja suhautti putkeen. Putkesta alkoi sitten meidän murheenkryyni, sillä sieltä piti mennä muurin yli kohti seinää ja tulla tiukalla käännöksellä renkaalle. Aron ei osannut nyt hypätä muuria lainkaan ja joka ikinen kerta muurin palikat lentelivät. Se suorastaan ponnisti esteestä ja meidän pieni treeni-aika meni suurimmaksi osaksi siihen, että saatiin Aron hyppäämään puhtaasti muurin yli ja palkattua siitä. Toistoja tehtiin useita ja joku voisi kysyäö, että mitä hyppytekniikkaa me ollaan tehty... Tämän muuri esteen jälkeen tulikin suora, jossa oli rengas ja kaksi hyppyä ja itse jäin aina näissä koiran taakse. Sieltä takaa yritin vaikuttaa Aroniin, että se kääntyisi putkeen, mutta useaan kertaan se kyllä lukitsi edessä olevan hypyn ja meni sinne. Toistoja ja toistoja ja sainkin sen lopulta kääntymään. Mutta nopeasti meni meidän treeniosuus. Tosin hienoa oli onnistua siinä alussa :-)

Kana-areenalla

Ihan kiva, kun on vapaapäiviä keskellä viikkoa, Annallakin on loma ja oli Tampereelle tulossa, joten siinä matkan varrella ehdittiin tavata koiraharrasteiden merkeissä kana-areenalla tietty.

Aronin treenit alkoivat tokolla, Anna oli liikkuri ja meillä palkattomuusharjoitus. Tehtiin tunnari, kaukot ja ruutu koemaisesti. Oma roolini oli sellainen kisamainen ja pyrin, että näin tehdään kehässäkin, rennosti mutta kisamaisesti. Tunnarissa toi oman, tosin taas oli sellainen tunnari, missä en nähnyt nostiko se viereistä ensin. Haistelu ja sen oikean valinta näytti kuitenkin ihan varmalta suoritukselta. Siitä kaukoihin, jotka alkoivat seisomisella ja Aron oli näissä hyvä, teki just niinkuin pitikin, oli oikein hyvä ja keskittynyt asenne. Tästä vielä ruutuun ja tiesin jo etukäteen, että himmaa eturajalla, koska ruutu oli tehtävä tilan puutteen takia lähes seinään kiinni ja seinää kohti juostessa ei juokse loppuun asti, stoppasin koiran kuitenkin sinne ruudun sisäpuolelle, etuosassa kuitenkin ja loppu meni hyvin. Tästä tulikin lammas Aronille palkaksi, jolla leikittiin kehässä. Oli oikein hyvä setti, näitä pitää tehdä vaan enemmän.

Seuraavaksi Aron teki hyppytekniikkaa. Meillä oli 5 esteen perussarja, jossa rimat olivat areenan siiveikkeiden alimmassa kannakkeessa, mutta taisivat olla 20 cm korkeudessa. Tätä perussarjaa Aron teki pariin kertaan kapula suussa ja ihan hyvältä näytti. Sitten sarja muutti muotoaan ja nyt tehtiin 3 esteen sarjaa jossa välit 6-6-9, viimeinen este oli ylileveä okseri 2,5 jalkaa ja tämän okserin korkeus nousi ja lopuksi taas laski. Tällä vaikealla okserilla saatiin oikein hyviä hyppyjä, mutta ihan pientä epävarmuutta kun okserin takariman korkeus oli 60 sentissä, ei menty tuon korkeammalle vaan otettiin niitä hyviä ja varmoja hyppyjä vähän matalemmalla korkeudella. Tuo pieni epävarmuus oli sellainen sadasosasekunnin mittainen epäröinti, rimaa koskematta hyppäsi kuitenkin, mutta sellainen ihan pieni hetki siinä oli, missä Aron mietti, että kuinka tuon yli mennään. Lopettiin okseri aivan helpoon pikkuokseriin, jossa korkeus oli takarimassa 30 cm. Hyppytekniikoissa tehtiin vielä kasvava sarja pariin kertaan ja siinä Aron venytti hyvin itseään loppua kohti.

Sitten rakennettiinkin agirata. Anna oli jo edellisenä päivänä lähettänyt minulle rata-ehdotuksen, jossa oli juuri niitä juttuja, mitä meidän pitäisi treenata.

Radalla ei siis ollut kontaktiesteitä ja pääpaino oli hyppyihin ohjaaminen. Sanomattakin selvää, että saatiin tehdä rataa osissa monen kertaan, mutta koettiin kyllä onnistumisen fiilistä ja yhdessä tekemisen meininkiä. Ihan lopulta tehdiin rataa puhtaasti läpi puoleen väliin ja sitten siitä taas loppuun. Isoin oivallus oli, että mun pitää juosta, en saa jäädä hetkeksikään steppaamaan paikalleen vaan mene jo-asennetta kehiin. Kaarteet tulivat esteiden jälkeen pienemmiksi kun en jäänyt varmistelemaan koiran menemistä vaan meni jo seuraavalle. Näin meille tulikin loistava ja vauhdikas tempo, jossa koirakin sai edetä. Esteitä 9, 10, 11 ja 12 tehtiin aikas monta kertaa ja hitsi, että oli vaikeeta, minun ohjauksessa siis. Siinä piti liikkua koko ajan ja vielä käskyttää koiraa.
Muina pikku-ongelmina oli mm, että Aron ei malttanut kepeillä tehdä loppuun asti, mutta teki tämän virheen vain kerran, tulee kuitenkin herkästi pujottelusta pois, jos olisin juossut kovempaa keppien päähän sitä vastaan. Lisäksi yhdessä kaarteessa rimat putoilivat herkästi, tässä sen hyppy häiriintyi, kun juoksin kaarevaa uraa kauempana ja koira katsoi minun liikettä. Harjoiteltiin tätäkin erikseen, että palkka oli Annalla ja heitti sen koiralle, mikäli hyppäsi tuon kaarteen rimoja tiputtamatta. Ohjaustekniikoissa tehtiin oliko se nyt pakkovalssi vai poispäin käännös, no jotakin sellaista, missä heitän koiran oikealla kädellä esteen yli ja hypättyään koira tulee ns mun oikeaan käteen. Vaikea selittää, mutta sain ideasta kiinni :-)
Kaiken tämän treenin jälkeen Aron oli kaikkensa antanut, mutta onnellinen. Kiitos Anna, että jaksoit katsoa meidän menoa ja tästä jäi niin hyvä mieli. Treenien välissä juotiin hyvät kahvit kera tuoreen Arnold-leivonnaisen. Pipsan kolmosluokkiin siirtymisen kunniaksi tietysti, toivottavasti Aron seuraa joskus siskonsa jalanjälkiä.

Kaikenlaista pähkäilyä

Maanantaille mulla oli äärettömän hyvä treenisuunnitelma tehtynä ja olin jo suunnittelemassa lähtöä illan tokon valkkuryhmän treeneihin, mutta keli näytti ihan hirveältä ulkona. Muutaman puhelinsoiton jälkeen sain kuulla, että lähes kaikki Lempäälään menevät tiet ovat tukossa lumimyräkän aiheuttamien kolareiden vuoksi. Ei siis mitään järkeä lähteä sinne sekaan, kun ei niin pakko ole. Joten treenitavarat sisälle ja tehtiin sitten Aronin ja Elviksen kanssa kunnon lenkki myräkässä. Jostain syystä juuri ketään muita ulkoilijoita ei näkynyt. Lunta oli ihan mielettömästi ja kahlattiin hitaasti eteenpäin. Kotona kumpikin koira oli ihan väsy, mutta puolitoista tuntia syvässä hangessa mentiin ja se syvä hanki alkoi ihan meidän etuovelta.

Viime hyppytreenien jälkeen sain palautetta Vapulta meidän hyppelyistä ja Vappu oli huomannut saman minkä minäkin, että korkeushyppy ei näytä hyvältä kapula suussa. Hyppytekniikka toimii vielä ilman kapulaa, mutta kapula suussa Aronin alkuasento on jo maata kohti, missä se odottaa lupaa lähteä suorittamaan hyppyä. Eli 650g kapula suussa vaikuttaa Aronin hyppyy enemmän kuin uskonkaan. Nyt meillä onkin seuraaviksi viikoiksi tehtävänä tehdä kaikenlaista tasapainoilua kapula suussa. Ilmeisesti vain mielikuvitus on rajana, miten voisin kehittää Aronin kehonhallintaa kapula suussa. Luultavasti olisi hyvä idea ostaa myös kilon painava kapula ja tehdä senkin kanssa treeniä, hitsi se kilon kapula maksaa vaan 30 euroa...Tasapainolauta olisi kiva tai joku teline takapihalle. Hyppyjä me tehdään nyt kevyemmän kapulan kanssa, mutta kaikenlaista muuta voidaan kehittää kapula suussa. Ja Aronin pitäisi saada vahvistettua lisää selkälihaksia ja takapään lihaksia, joten meidän ihan hyvät lenkit vahvistuu jatkossa mm. ylämäkijuoksulla. Eilen hangessa kahlatessa huomasin, että Aron mielellään pomppii eteenpäin, mutta joutuu enemmän töihin, kun laitan hihnaan ja vaadin, että kävellään rauhassa. Pitänee siis poiketa kirjastoon etsimään yhtä koiran hieronta/lihaskuntokirjaa, missä kerrottiin enemmän näistä ylämäkijuoksuista sun muista, kun nyt muistasi tuon kirjan nimen. Mutta kaikkia ideoita ja ajatuksia otan ilolla vastaan, jos joku tietää näistä paremmin :-)

Tänään ei treenattu mitään, enemmän nyt omaa ajatustyötä. Kunnon lenkki tehtiin taas tänäänkin vahvistettuna shapendoes Ellillä. Melkein kaksi tuntia vierähti, kolmen koiran kanssa meno tuntui kivalta.

Hyppelyvideoita

Tänään Miinun kanssa treenimässä, kiitos Miinu, että lähdit aikaisin aamusta :-)
Aloitettiin pikkuoksereista koostuvalla 4 esteen perussarjalla

Sitten sama kapula suussa

Tämän jälkeen vauhditon ruotsalainen okseri, jossa korkeus nousee ja välillä laskee
Hyppy

Hyppy2

Hyppy3 jossa nyt ollaan korkeimmassa korkeudessa, rimojen toiset päät ovat 65 cm tasolla

Ja sitten sama homma kapula suussa


Kapula suussa ylin korkeus
Tätä videota katsoen tuli sellainen ajatus, että tekeekö Aron tuon hypyn nyt aivan tekniikkansa äärirajoilla? Tämä on toistaiseksi meille vaikein harjoitus, sillä kapula tuo painoa eteen ja koiran pitäisi työstää myös takapäätään, vaikka koira ei kosketa estettä, nouseeko takapää riittävästi?

Edellä olevat videot oli esimerkkejä eri hypyistä, välissä aina korkeutta muutettiin ja koira ei hypännyt koskaan kahta kertaa samaa korkeutta. Hyppely lopettiin tosi helppoon korkeuteen, että koiralle jää sellainen hyvä mielikuva treenistä.

Tämän jälkeen treenattiin vielä Anun antamaa kotiläksyä eli ennakoivaa valssia. Tehtiin monta kertaa ja on se vaan vaikeeta. Meidän esteharjoituksessa piti tehdä ensin vain yksi valssi ja sitten vaikeutettiin, että piti tehdä toinenkin perään. Laitettiin a-este ihan kiusallakin tyrkylle ja kävihän se Aron siellä a-esteellä ainakin kerran. Jos koira teki jonkun ei toivottavan jutun, löytyi syy aina minusta, yleensä ajoituksesta. Välillä ohjaukseni jähmettyy tai jään teputtamaan paikallani. Luultavasti Aron oppi monen toiston jälkeen meidän pikkuradan ulkoa. Olisin halunnut ottaa tämän päälle vielä vaikka mitä, mutta Aronin onneksi meidän aika loppui. Laitan tuohon alle kaksi parhainta otosta meidän ennakoivasta valssista, näiden väliin mahtui monen monta ei onnistunutta juttua.

Ennakoiva 1

Ennakoiva 2