Olen koko talven käynyt netissä ihastelemassa ideaparkin viereen rakennettua treenihallia. Tästä hallista oli juttua mm. viimeisimmässä koiramme-lehdessäkin. Eräänä sateisena tiistaina varattiin sieltä yksi harjoitustunti Miinun kanssa puoliksi ja saatiin se lauantai-aamupäivälle. Ja hallihan oli aivan ihana, upea nurmimatto pohjana, käytössä tokoon ja pk-hon vaadittavat esteet, ruutumerkkejä tms. oli tarjolla myös. Eli luksusreeniä, mutta sen verran hintavaa, ettei tule nyt joka viikko vielä varailtua omaa vuoroa. Mutta jos rahoitusta olisi, niin olishan se hienoa :-)
Aron aloitti ja olin suunnitellut etukäteen mitä tehdään, että saadaan koko hyöty irti yhdestä tunnista.
Joten meillä oli ruutu ja idarin merkit valmiina treeni-alueellamme, kun tultiin kehiin. Aron teki aluksi seuraamista idarin merkkien ympärillä ja Miinun tehtävä oli tarkkailla kontaktia ja takapään käyttöä kulmissä. Aron meni oikein hyvin. Käytiin siinä idarilla läpi myös kaikki jäävät liikkeet, näistä ensimmäinen seisominen meni pieleen, Aron istui käskyn kuulleessaan, tästä eteenpäin teki käskyt oikein. Lopuksi seurautin koko idarin ympäri ja palkkasin vasta koko kierroksen jälkeen. Aron teki hyvin ja täsmällisesti töitä, mutta Miinu ylipäätään huomasi, että Aron tekee lähes kaiken samalla mielentilalla/ asenteella. Mikään juttu ei ole ylitse muiden, se tekee siis siistiä ja nättiä, mutta missään ei ole semmoista hullunkiiltoa. Joten tätä on hyvä pähkäillä, pitäisikö tässä vaiheessa olla asioiden olla ihan mielettömän jes. Aronin koulutus ja erityisesti seuruut perustuu nami/ naksupalkkaan enkä ole vielä juurikaan näissä tehnyt isoja vireen nostoja. Tekniikka ensin ja sitten vähän lelupalkkaa kehiin. Kokeneemmat osaisi varmaan mulle vastata, että meneekö pieleen vai ei.
Jatkettiin ruutuun, siellä oli alusta valmiina ja lähietäityyksiltä Aron otti siirtymisiä ruutu-käskyllä kolmesta eri suunnasta. Ensimmäisellä Aron oli ruudun sivussa, sitten takana ja sitten edessä. Osasi joka kerta mennä ihan oikein alustalle heti käskyn kuultuaan. Lopuksi tehtiin yksi helppo ruutuun meno kisamatkalta, tässä "missä ruutu" viritys ja tiesihän se missä ruutu on :-) meni sinne, seis alustalle, sitten maa, putosi siihen hyvin ja lelu palkaksi. Eli ruutu näin ok. Seuraavissa ruutureissä pitänee alkaa pohtia alustan häivyttäminen.
Sitten noutoja, näissä näkyi päivän ongelma, eteen ei voinut tulla suoraan. Esineen pito oli hyvää, mutta jäi vähän kauas ja vinoon. Sama niin puu kuin metallikapulalla. Itse metalli ei hätkäyttänyt Aronia.
Siirryimme tokohypylle. Ensimmäisen hyppy-käskyn kuulleessaan Aron juoksi vieressä olevaan ruutuun. Joten uusi yritys ja nyt nappas, hyppää kivasti ja osaa pysähtyä seisomaan esteen taakse. Nakkasin lelu palkaksi. Sitten tehtiin hyppynoutoa, eli Aron esteen taakse, sen eteen noutokapula, minä esteen toiselle puolen ja tuo/ hyppy käskyt. Tuli kivasti. Sitten tehtiin liikkeenä, heitin kapulan, meni huonoon kohtaan, joten Miinu korjasi kapulaa ja minä palkkasin Aronia siitä, ettei lähtenyt hyppyyn eikä noutoon ennnen aikojaan. Aron teki onnistuneesti kaksi hyvää hyppynoutoa, este tosin oli melko matala. Sitten tein yhden kokeilun, osaako Aron istua esteen taakse, mutta ei osannut, se teki bordercolliet eli menee maahan, kun ei muuta keksi. Tätä harjoitellan siis ilman estettä kotona. Eikö olisi ihanteellista, että koira voisi toteuttaa sen asennon hypyn takana mitä sanotaan. Ettei jumiudu niinkun Elvis, joka oppi ensimmäisenä, että esteen takana seistään aloluokassa ja muita asentoja ei voi ottaa.
Koska halusin loppuun jotakin helppoa, kivaa ja tuttua, niin tehtiin vähän kohteen kiertoja ja siitä tänne-tuloja. Tämä meni vähän sähellykseksi eikä näyttänyt niin hyvältä, sillä Aron kävi välillä kiertämässä ruutua tai idarin merkkiä matkalla sitä kohdetta kohti, mitä piti kiertää. Ja edessä istumiset oli huonoja, niin tuolla noutojen puolella jo näkyi. Tein sitten muutaman eteenistumisen ihan syöttäen pitkään siinä parhaassa paikassa. Tämän jälkeen Aron meni autoon ja Miinu ja Bertta tulivat estraadille.
Ihan loppuun otettiin vielä yhdessä paikalla-olot. Paikka-istuminen oli minuutin mittainen, meni oikein hyvin, tein alkusanat ja Aron näytti hyvältä. Sitten paikka makuu- myös minuutin mittainen ja tämä onnistui kaikkine vaiheineen, eli kävi maahan ekasta käskysä, oli paikkoillaan ja varman näköinen makuun ajan, nousi hyvin käskyn kuultuaan. Eli hieno, ensi kerralla pidemmät paikallaoloajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti