Tänään sain treenikaveriksi Niutasen Erjan kera partistensa Hillan ja Huldan. Erjakin on ilmoittautunut Kangasalle tokokokeeseen ja halusi tulla harjoittelemaan Kangasalle tutustuen tulevaan koekenttään. Tämähän sopi meille ja oltiin kummatkin suunniteltu harjoiteltavat asiat etukäteen. Ja hyvinhän harjoitukset meni, toivon sydämen pohjasta, että Erja ja Hilla saavat nyt Kangasalan kokeessa ykköstuloksen tokon voittajassa, muutama hyvä kakkostulos heillä jo onkin. Lupaavalta näytti kyllä.
Reenailimme hiekkakentällä ja aloitimme paikalla-oloilla. Aronin eilinen makuu meni aivan nappiin, mutta nyt tiesin, että ollaan kentällä, missä meille tuli vähän takapakkia tähän liikkeeseen taannoin, kun menin koiraa piiloon ja Aron on nyt hiukan huolissaan tästä. Ja otettiin makuu juurikin tätä piiloa kohti ja Aron lähti heti perääni kun poistuin sen luota, palautin koiran ja lähdin uudestaan pois, siellä se istui, kun olin siinä tilanteessa, että matka riittää. Kauempaa käskytin sen maahan ja sitten hetken päästä kehuin, että juuri noin, hyvä kun olet siellä ja minä olen täällä. Otettiin näitä jättöjä vielä sitten ihan lopuksi ja mitään ongelmaa ei ole, jos koira ja paikallamakuu tehdään toiseen suuntaan. Harjoiteltiin onnistuneiden jättöjen lisäksi vielä yksi sellainen, että minä jäin näkyvin ja Erja kävi piilossa. Myös tämän Aron katsoi tarkkaan, mutta pysyi hyvin. Täytyy nyt käydä siinä kohtaa ottamassa useampi onnistuminen ennen koetta, että Aron uskoo, ettei ole mitään hätää makuussa. Hyvä kuitenkin, ettei se ota painetta viereisistä koirista, paikallamakuu kavereina meillä oli vuorotellen sekä Hilla että Hulda, Aronille vieraat koirat.
Yksilösettinä meillä oli vähän eiliseen pohjautuvaa juttua:
- liikkeen aloituksia, Erja liikkuroi ja kysyi, olenko valmis, palkattiin Aronia kontaktista, ei lähdetty liikkeelle vaikka liikkuri sanoi, että liikkeelle mars. Saatiin kaksi tosi hyvää onnistumista ja palkkasin niistä.
- sitten lennosta seuraamiseen ja siinä Erja liikkuroi lyhyitä pätkiä sisältäen vasemmalle käännöksiä ja yhden liike seis. Heti kun onnistui, palkka siitä eikä jääty sitä sen enempää junnaan.
- tämän jälkeen kaksi seisomisliikettä liikkeestä, ekassa heitin taakse pallon heti käskyn jälkeen ja toisessa palasin koiran sivulle, seisoin paikallani kaksi sekuntia, Erja sanoi käsky, sitten taas odotin ja palkka. Ei siis ennakoinut sitä loppua.
- sitten yksi pitkämatkainen nouto, Erja piti koiraa ja kapulaa, minä kävelin kauas, käskyllä tuo Erja tarjosi kapulan ja Aron toi, heti kun se istui edessäni, vapautus lelulle. Tuli kylläkin tänään vähän vinoon eteeni, mutta tarkoitus oli vahvistaa vauhdikasta ja täpäkkää asennetta noutoon. Olisin itseasiassa voinut vapauttaa jo aikaisemminkin lelulle.
- tämän jälkeen merkkiä kaksi kertaa, vauhti ekalla kertaa lähes ravia, toinen kerta lähetys lennosta ja sain laukaten koiran merkille, tosin vauhtia ei voinut enempää vaatia, sillä oli tosi kuuma ja oltiin tehty jo edellä kirjoittamiani juttuja.
- sitten siirryttiin ruudun luo, muutama ruudun keskustan haku koiran ollessa esim. ruudun sivussa, muutama hyvä tuli, yksi huono, kun itse vähän mokasin.
- loppuun suoraan ruutuun lähetys voi-luokan matkalla, pallo oli valmiina ruudussa. Tämän jälkeen Aron meni varjoon ja juomaan.
Elvis kävi omalla vuorollaan kehässä myös. Huomasin, että se ensin alkuun kuunteli ympäristössä tapahtuvia kolinoita, lähistöllä saneerataan kerrostaloa. Otin siis muutamia liikkeelle lähtöjä, lyhyitä seuraamisia. Elvis ihan innoissaan ja unohti ympäristön, hyvä. Seuraamisessa edisti ihan kauheesti, mutta useamman vasemmalle käännöksen jälkeen se joutui korjaamaan paikkaansa ja heti kun se oli hyvällä kohtaa palkka.
Sitten otettiin tunnari, tässä tehtiin ihan kokeenomainen ja onnistui loppujen lopuksi todella hyvin. Liikkuri on yleensä häiriöksi tässä liikkeessä Elviksen mielestä eikä ole läheskään aina pystynyt haistelemaan kapuloita, jos liikkuri on mukana ko. hommassa. Nyt oli levoton siinä kapulan antamistilanteessa, mutta sitten asettui, lähetin etsimään ja haisteli, nosti epävarmuuksissaan yhden väärän, haisteli kaikkia ja lopulta päätyi tuomaan oman kapulan. Hienoa, että toi sen oman, uskon, että jos tähän saadaan vaan epävarmuudet pois, niin onnistuu liikkurin kanssakin.
Tämän jälkeen Erja suoritti omilla koirillaan reeninsä, meikä liikkuroi ja heilui kentällä ilman hattua, tämä saattoi vaikuttaa loppupäiväni vireeseen. Erjan suoritusten jälkeen käytiin siis Aronin kanssa tekemässä noita edellä mainittuja paikalla-oloihin jättöjä ja kokeilin Erjan metalli-esineellä kaksi noutoa. Ensimmäisen heitin nurmelle ja kapula jäi pystyyn, siinä kun huokaisin, että voi ei kapula jäi pystyyn, Aron lähti ilman lupaa ja toi sen pystyyn jääneen metallin tosi hienosti. Uusittiin heitto ja nyt tein hiekalle virallisemman näköisen noudon. Aron lähti hyvin, tarttui nopeasti metalliin ja tuli hyvin kohti minua. Tässä vaiheessa Erja tais sanoa, että palkkaa jo ja vähän myöhässä palkkasin. Itselläni on kyllä kehittymisen varaa tässä, ettei koiran tarvitse aina tuoda kapulaa lopputilanteeseen. Lupaan ja vannon nyt itselleni, että osaan vapauttaa koiran lelulle jo aikaisemmin. Aron tympäätyy ihan just tähän noutoon, jos en osaa nyt rikkoa sitä ja joskus yllättää.
Kenttäreenin jälkeen lähdettiin ajelemaan Vehoniemeen, Erja teki Aronille jäljen, minä Erjan koiralle. Jäljet poljettua siirryttiin Vehoniemen kahvilaan, ensin koirat pääsi uimaan järveen ja sitten juotiin kahvit siinä terassilla. Koirat viileni aika kivasti tästä, kukaan ei läähättänyt ja ottivat tauon levon kannalta. Minä olin jo ihan kirkuvan punainen ja läähätin.
Sitten ajettiin takaisin jälkipaikkaan ja ensin kävelin Erjan perässä niiden jäljen, sitten Aronin kanssa ajettiin oma. Kaiken tämän jälkeen minulla oli melko huono olo kotiin ajaessa, hiki valui, oksetti ja päässä pyörrytti. Osasin pitää siis koiran siinä kunnossa, ettei se kuole helle-olosuhteiden reenissä, mutta itsestäni en osannut pitää huolta. Illalla televisiossa hehkutettiin, että kesän lämpö-ennätys tehty Lahdessa 34,5 astetta ja autoni mittari näytti 34, mutta en uskonut sitä. Nyt uskon.
Niin vielä siihen Aronin jälkeen. Jälki oli varustettu janalla, kolmella kepillä, se oli 1h40min vanha ( ei pitänyt todellakaan vanhentaa sitä näin paljon), kuiva metsä, hellekeli. Erjan oli pakko lähteä aikataulunsa mukaan kotiin heti omien jälkiensä jälkeen, joten jäin itsekseni ajamaan sen jäljen. Oltiin sovittu, että Erja merkkaa jäljen lähetyksen ja loppumerkin viimeiselle ja kolmannelle kepille. Aron lähti janalla vähän takajäljelle, kaarsi sieltä vähän hassusti takaisin päin, mutta sitten jäljestys alkoi, nosti aivan superhyvin ensimmäisen kepin. Oltiin sovittu, että reilusti matkaa kaikkien keppien väliin. Tässä palkkasin ja huomasin, että meidän loppupalkkaeväät jäi autoni katolle, mielessäni kirosin itseni, onneksi nakkia ja frolikkia oli taskuissa. Sitten matka jatkui. Aron jäljesti aivan superhyvin, tarkasti, melkein nuoli jälkeä, hyvin pystyi kävelemään perässä, vauhti kiihtyi vähän alamäessa ja en tiedä missä kakkoskeppi oli, mutta siellä metsässä se on vieläkin. Aron teki kokoajan hyvin töitä ja edettiin jäljellä, näin jopa Erjan jäljet välillä sammaleessa ja mentiin ihan niiden päällä, lopulta havaitsen loppumerkin ja Aron on mennyt sen ohi jatkaen jäljestystä. Nyt oli pakko pysäyttää koira ja pyytää, että tuus katsoon. Koira kiersi kohdalleni ja jäljesti edessä olevan pätkän uudestaan ja nosti kepin. Sai loppupalkaksi vain mitä taskusta löytyi.
Eli jälkimotivaatio on loistava, ei tiedä kuinka itkiskö vai nauraisko, mutta ihan uskomatonta jäljestystä vaativissa keleissä, pitkän matkan ja sittenkin Aron olisi vielä jatkanut, Jos en näillä reeneillä tapa sen jälkimotivaatiota, niin en sitten millään. Kepit mua edelleen huolestuttaa, se ensimmäinen kepin nosto oli tänään koirastakin hieno. Se että joudun pysäyttämään sen lopussa ja pyytämään tarkistamaan uudestaan, on tilanne, mihin en halua jatkossa. Joten rauhallisin mielin nyt vaan.
Kiitos Erja kovasti tämän päiväisestä. Näillä yhteisreenillä oppii vaan niin paljon ja huomaa, miten monesta palasta esim tokokoesuoritus koostuu ja Pekka Korria lainatakseni "valmenna koiraasi kaikkeen mitä kisoissa tapahtuu" edistyi taas tänään. Ja Pekka on meidän idoli :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti