Käytiin tänään aamupäivällä Petran ja koirien kanssa ekan kerran hiihtelemässä. Ihana ja aurinkoinen pakkaspäivä ja ekan kerran ehkä sen verran lunta, että kannatti kaivaa sukset esiin. Ajeltiin Varsamäkeen, Aron ja Jimmy sai juosta vapaana, Elvis sidottuna vyöhön. Ja oli viimeinen kerta, että nuo partacolliet (tollocolliet?) pääsee mukaan, sillä niiden mielestä hiihtäminen pitää estää keinolla millä hyvänsä. Aron sensijaan nautti ihan täysin. Lenkki oli sangen mielenkiintoinen, sillä meitä tuli vastaan yksi toinenkin koiran kanssa hiihtävä, kertoi nähneensä pari valjakkohiihtäjää ja ei auttanut kuin ottaa kaikki koirat hihnoihin. Ja mulla kolme koiraa naruissa, joista yksi haluaa mennä täysillä ja kaksi heittäytyy suksien eteen haukkuen. Huokaus. Ja vastaan tuli ne valjakkokoirat, kaksi täyttä settiä koiria vetivät kelkkaa ja tyyppiä perässä, onneksi sillä hetkellä vapaana ollut Aron tuli luokseni ja annettiin valjakoille tietä. Tämän jälkeen Aron halusi mennä entistä lujempaa, joten kun päästiin autolle, meni partacolliet autoon ja Aron sai painattaa parin kilometrin kierroksen niin kovaa kuin jaksoi. Oih sitä vauhdin hurmaa!!
Kotipihassa rakentelin perushyppysarjaa ja sainkin sauvoista ja pikkuämpäreistä rakenneltua 4 matalan hyppyesteen sarjan. Aron sai treenata tänään hyppelyissä:
2 x perussarjaa
2 x perussarja kapula suussa edestakaisin, sarjan päässä oli kierrettävänä kohteena hyppyeste poikittain, mutta Aron kävi hyppäämässä sen.
1 x perussarja, jonka päätteenä oli mun tokohyppy 60 cm korkeudessa
2 x kasvava sarja, venyi hienosti loppua kohti
Sitten vähän tokoiltiin.
Tein monta onnistunutta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, onnistuneita siinä, että oli hiljaa ja siirtyi ilman apuja sivulleni äänettömästi. Se mikä ei ollut kiva juttu, tulee varovaisesti eteeni, joten yritin kasvattaa myös vauhtia samassa treenissä kutsuen tänne ja yllätinkin koiran läpi käskyllä, jossa saa juosta jalkojeni välistä leluun. Mutta kotipihassa nyt äänettömästi näitä.
Myös tasamaanouto, äänetön luovutus ja sivulle siirtyminen, mutta ei sitä röyhkeää asennetta, mistä tykkään. Tulisko se sieltä, kun vaan treenaillaan lisää, kun koira tajuaa, että sama homma kuin ennenkin, mutta hiljaa?
Lopuksi vielä pari hyppynoutoa, näissä myöskin empii vähän eteentuloa, kannustin lisäkäskyin, oli hiljaa.
Lopuksi seuraamista, tein pidemmän pätkän ja kyllä se siinä inasen kuumenee tai jotain. Helpotin ja vähän lyhempää. Mutta se mikä oli hyvää, oli että perusasennot oli aina kohdallaan kun pysähdyttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti