Tänään treenailin päivällä kotipihassa, vaikka lätäköitä piisaa, oli myös jo sellaista hiekkalänttiä, että ihan hyppytreenillä aloitettiin.
Tokohyppyä hyppyytin set-point tyyliin eli vauhditonta hyppelyä. Estekorkeus vaihtui joka hypyllä lauta kerrallaan ja jopa kolmesti hyppyytin 80 cm, ensimmäinen tuon korkeuden hyppy otti ihan pienen kosketuksen, mutta kaksi seuraavaa olivat jo oikein hyvät hypyt. Seuraavalla hallivuorolla taidan tehdä taas ruotsalaista okseria ja sitten pitänee miettiä, koska uskallan nostaa meidän tokohypyn 90 cm korkeuteen. Aronin itsetunto ja takapään ponnistus pitäisi saada niin hyväksi, ettei 90 cm hyppy olisi temppu eikä mikään. Frispii odotti aina koiraa esteen takana ja kurastettiin se lelu niin hyvin, ettei enää väriä tuosta erottanut. Lopettiin hyppely taas matalimpaan vaihto-ehtoon.
Sitten merkin kautta ruutuun. Ensin mulla oli ruudussa vain kulmamerkit, mutta muistin, että meidänhän piti treenata sitä ruutuunmenoa niin, että eturajalla ei himmata vaan mennään kunnolla ruutuun. Joten parin ruudun jälkeen narut paikalleen ja silmä tarkkana seurasin, että hiljentääkö Aron heti etunarun vuoksi. Aron jostain syystä tiesi mitä ajoin takaa ja se paineli ihan loistavasti suoraan ruutuun ohti takarajaa, jossa stoppasin sen täydestä vauhdista ruutuun keskelle. Vautsi :-) Uusinta ruudulla jätin lelun sinne ruudun sisään, sillä edellisellä kerralla vauhti merkiltä ruutuun oli hyvä, mutta vauhti ensin merkille ei ollut. Josko lelu ruudussa toisi jotakin jännitettä ja menikin nyt reippaamin merkille ja siitä lujaa ruutuun.
Hyppelyjen ja ruutujen jälkeen Aron oli todella kurainen, sen valkoinen kaulus ihan valui rapaa, mutta eihän sen nyt haittaa ja tehtiin vielä yksi tunnari. Tämä sujui aivan loistavasti, kaadoin suoraan pussista Molla-schanpen käyttämiä kapuloita ja yhden niistä merkkasin Aronille. Aron meni loistavalla asenteella kapuloille ja ihan pienen haistelun jälkeen löysi oman ja toikin sen hyvin, leluriekkumispalkka tuli tästä ja kylläpä lelu saikin kyytiä. Voi kun saisin saman ilmeen myös liikkurin kanssa tehtyihin tunnareihin!!
Ylipäätään olen katsellut jo kevään agikisoja sillä silmällä, että johonkin osallistutaan, mutta mitä tehdä tokon kanssa. Lähinnä seuraamiskaavio liikkuroituna tuntuu ihan mahdottomalta haasteelta meille. Nyyh ja voih. Pk-tottis odottelee ainakin tuon metrisen hypyn parantumista, mutta töitähän me kovasti tehdään, että hyppytekniikka parantuisi. Onneksi lumet sulaa kaiken aikaa pihalla ja päästään varmasti pian metsätreenehin. Siellä tavoitteena on kehittää Aronin jäljestystä niin, että se selviää mistä tahansa maastosta ja keppimotivaation tilaa aion seurata keppilaskurin avulla. Janaharjoittelussa olen miettinyt, että ei tehtäisi niitä ollenkaan koemaisesti, kun siellä on se takajälki-ongelma. Jos ensimmäiset 10 jälkeä aloitettaisiin vain tosi helposti ja näin oikeaan suuntaan lähteminen vahvistuisi? Muistan, että suoraan kohti jälkeä lähetyksissä Aron aina valitsi sen takajäljen ensin. Esineruudussa suoraan eteenpäin meneminen on ensimmäisen kuun tärkein teema ja tehdään tätä viime syksynä jo hyväksi muotoutuneella mielikuvaharjoittelulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti