Jälkimetsässä

Tänään ei tehtykään muuta kun käytiin jälkimetsässä. No illalla käydään vielä Elviksen kanssa vähän pyöräilemässä, tykkää juosta siinä pyörän rinnalla ja kulkee vielä kauniisti löysässä taluttimessa.

Mutta siis se jälkimetsä. Seuraksi saatiin Maija ja Maijalla mukana ihana bc-pentu Riimi, joka sai myös tehdä oman ensimmäisen jälkensä. Lisäksi sain mukavasti liikuntaa tehden Remolle melkein kilometrin jäljen, jonka se ajoi paljon nopeammin kun itse kävelin. Toisin sanoen oli jo aika lämmin olo siinä vaiheessa kun oli Aronin vuoro.

Aronin jälki oli 1½ tuntia vanha, sisälsi 4 keppiä, jotka Maija otti auton vierestä just ennen jäljelle lähtöä. Eivät siis hajuuntuneet kuin hetken. Jäljen pituus oli 700-800m, jostain syystä sporträkkeri piirsi tuolla kohtaa jo viivaa, vaikkei oltu edes kävelty vielä metriäkään. Jana oli eilisen harjoitusten kaltainen, jossa matka jäljelle tieltä oli ehkä ojan kanssa 8 m ja jäljen kulma oli vähän loiva, kun koira otti hienosti heti oikean suunnan, sai se taas 3 lihapullan murun verran vahvistusta noin 5m päässä, siinä pieni kehu ja sanoin vielä, että jatka vaan. Joten jäljestys alkoi hyvin.

Nyt jälki kulki sammaleisen ja kivirinteisen metsän läpi, siellä eka keppi, jee, sitten  hakkuu-aukealle, tätä aukeaa mentiin ihan aukean läpi pitkään, siellä oli kulma ja kulman jälkeen jo kyselin Maijalta, että ollaanko menty kepin yli, tuntui sen verran pitkältä kai, onneksi ei oltu ja tuota pikaa Aron ilmaisi kepin, toinen jee. Kolmas keppi oli takaisin metsää päin tullessa aukean reunalla ja neljäs ja viimeinen sitten metsässä. Kaikki kepit siis nousi 4/4 oli tuli siis keppilaskuriin lisää. Aron teki hyvällä fiiliksellä töitä, oli tarkkana, ei hilseillyt ja kertakaikkisen hyvä mieli jäi tästä.
Kiitos Maija, otetaan uusintaa, kun vapaapäivistä löytyy tilaa. Tämä viikko on ollut sellainen jälkitäytteinen viikko, mutta eteenpäin on selvästi tällä viikolla menty, joten kiva jatkaa harjoituksia.