Koulutushaasteita

Tänään oli paluu arkeen. Maanantainen aamuvuoro, töistä kotiin ja perheelle ruokaa. Aika nuutunut fiilis, mutta siitä se sitten taas lähti :-)
Oltiin nimittäin alkuverryttelemässä Niihamassa ensin 35 min metsässä, Elvis jahtasi Aronia ja pojat paineli sammaleikossa reippaaseen tahtiin. Sitten pk-juttujen treenailut kentällä.

Aloitin pressu-esteen hyppelyillä, namikippo takana ja näin edestakainen hyppy, nostin pressuesteen korkeutta ehkä siihen 90 cm tienoille ja hyppy tehtiin vielä pieneen ylämäkeen, kaikki hypyt oli tänään super, hyppäsi oikein hyvin.

Sitten siirryin noutokapuloiden ääreen, jossa huomasin, että tasamaanoudon kapula kilon painava on vaikeaa luovuttaa, kun koira on edessäni, se ikään kuin valuu alta pois, Aron ei pysty/ osaa pitää kapulaa, joka painaa ja katsoa minua ylöspäin samalla, kun siirrän kättä kohti kapulaa, koira valuu alaspäin. Voi ääh, tätä sitten testailin pariin kertaan, sitten pitikin tehdä jo monta vauhtinoutoa, että sain sen laukkaamaan kapula suussa luokseni, heti vapautus, kun istui edessäni.  Onneksi juttelin Karisen Pian kanssa tästä myöhemmin ja häneltä sain loistavan naksutteluidean, jolla ehkä saan korjattua ongelman.
Erikseen tehtiin Aronin kanssa noutokapulatelineelle menoa ja kapulan ottamista telineeltä, se on ihmeesti kuumentava juttu, sillä siinä jos missä on vaikeuksia olla hiljaa, kun otan kapulan telineeltä ja laitan sen kainaloon, on siinä joku ristiriita Aronin silmissä, tässä kohtaa kerran ärähdin Aronille, että nyt ei pelleillä, vaan tehdään kunnolla, auttoi siksi kertaa, mutta tiedän, että tällä ei saavuta mitään.

Kapulaseuraamisten jälkeen pääsi ihan tekemään hyppynoudon pressuesteelle, teki hyvin, este ehkä 85 cm silmämääräisesti, palkkaus vauhdissa paluusta, sitten a-estenouto, tämä myös hyvin ja palkkaus luovutuksesta.

Sitten eteenmenon pariin, voi että on ärsyttävä liike!!! Vietiin pallo yhdessä kentän laitaan heinikon sekaan, Aron ei näe palloa sinnepäin juostessa, lähetin sitten perusasennosta juoksemaan eteen, huusin maahan, mutta koira paineli käskystä huolimatta sinne pallolle. Sitten vähän muistuttelin, että maahan mennään lyhkäsiltä matkoilta niin että pallo oli näkyvissä, tässä pystyi noudattamaan käskyä. Lopulta kauempaa ja nyt kävi maahan, tosin ei sillä samalla sekunnilla, kun käsky kävi. Juoksin koiran viereen ja vapautin pallolle sinne heinikkoon, kehuin koko ajan, että hieno koira. Otin vielä kolmannen kerran, ei mitenkään pitkältä matkalta, mutta heti kun kävi maahan, huusin jessiä ja heitin taskusta pallon palkaksi, Aron ei pitänyt tätä minään vaan laukkasi etsimään sitä heinikkopalloa. Joten ei tää nyt hyvin mennyt taaskaan. Miten tän saa toimiin?

Kun eteenmenoista pääsin, tein vielä seuraamista ja kertasimme jäävät asennot, nämä asennot teki kaikki hyvin, mutta seuruut alkaa heti edistämään. Mitenkähän tätä treenais fiksusti?

 Sitten koira hetkeksi autoon lepäämään.

Vähän myöhemmin tehtiin vielä Aron/ Ihqu siedätystä. Taustalla sellainen, että meidän koirat inhoaa toisiaan, me ihmiset ei onneksi :-) Seurauteltiin kumpikin Pian kanssa koiriamme ja säännöt oli sellaiset, että pysytään niin kaukana, että kumpikaan osoita reaktiota toisesta, eli jos yhtään häntä tai karvat nousee, ollaan liian lähellä. Itseasiassa meillä meni tosi hyvin, mentiin aluksi kaukana ja koko ajan pikku hiljaa lähennyttiin toisiamme. Aron seurasi suht kauniisti ja runsaan reenin vuoksi myös ääneti, se ei jaksanut enää kiihkoilla, joten samalla tein hyviä pitkiä seuruupätkiä. Lopulta kiersin isoa ympyrää Ihkun ympärillä eikä kumpikaan päässyt kertaakaan reagoimaan vaan pysyivät ruodussaan. Hyvä näin ja tässä kohtaa oli hyvä lopettaa.

Kun pääsin kotiin, alkoi projekti "Aron pitää kilon painosta kapulaa suussa ja katsoo minua silmiin".  Aloitin sen vaan nyt naksuttelemalla, siinä Aronin pitää koskettaa nenällään kättäni, ensin pelkkiä kosketuksia. Käsi on vähän ylempänä, että koiran pitää pikkuisen kurkottaa koskeakseen kämmenen pohjaan, Aron istuu edessäni ja tökkii minua kuonollaan. Sitten vaikeutin hommaa, sillä haluan pitkäkestoisen kosketuksen. Joten kriteeri "Aron istuu edessäni ja pitää kuonoaan kiinni kädessäni". Päästiin monen 5 namin sarjan jälkeen siihen, että se piti muutaman sekunnin kuonoaan kiinni. Toki tämä pieni prosessi oli vaikea Aronille, sillä se alkaa heti piipittämään, jossei sekunnissa tajua, mistä naksu tulee. Muistin siinä samalla monia naksuttelun perussääntöjä, mutta samalla myös sen, kuinka helposti pienestäkin turhautumasta tulee ääni. Heti kun kriteeri selkiytyi koiralle, loppui myös ääntely. Jatkan huomenna tätä projektia, sillä heti kun pitkäkestoinen nenän pitäminen on varma, pitää homma tehdä myös jokin kevyt esine suussa ja loppuviikosta vähän painavampi esine suussa. Josko tällä tapaa saan tuon luovutustilanteen koiralle helpommaksi ja pitkäkestoisen pitämisen paremmaksi. Toki kokeessa koira pitää kapulaa sen 3 sekuntia ennen kuin pyydän sitä luovuttamaan, mutta tänään näin, että sekin on jo pitkä aika, jos koira valuu maanrakoon kapulan painosta.

Ylipäätään pk-tottis on sekä hienoa ja kivaa treenattavaa että ahdistavaa ja pelottavaa. Pakkko mun vaan on uskaltaa työstää sitä täysillä vaikka toisaalta pelottaa, että ei tästä mitään tuu. No se ei pelaa joka pelkää!! Nyt vaan viikon tarkat suunnitelmat paperille ja ensi maanantain pk-kenttävuorolla hyvän ja onnistuvan suunnitelman kanssa kentälle, joten tsempit itselleni, että onnistuisin.