Kuluneella viikolla ollaan temputeltu melkein joka päivä. Ensin tasapainotyynylle kelpasi Aronin takapää ja nyt istumaan siirtyminen takapäätä liikuttamatta on jo helppo juttu. Sitten viritin pienen jakkaran ja siinä etupää vähän ylempänä ja takapää tyynyllä. Aron keikkuu mielellään näin ja saa namia palkaksi. Sitten vaihdoin niin, että etupää pitikin kohdentaa tyynylle. Ja olikin taas yllättävän vaikeaa pitää etupää siinä, jos koira kurkottaa ottamaan namia tyynyn vierestä. Ja saadakseni hyviä painonsiirtoja, heitän sen namin palkaksi välillä eteen ja välillä sivuille. Tänään kiristin tahtia vielä, että takapää olisi korokkeella ja etupää tyynyllä. Ei onnistunut ihan ensimmäisessä treenissä, mutta toisessa jo sitten.
Naksuttelin myös uutta temppua nimeltä kukkuu, siinä koira laittaa päänsä etujalkojen väliin.
Noutokapulan treeniä on tehty jokapäivä, mutta kyllä mä vaan olen huono siinä. Aronin pito-ote kapulassa on aina ollut kevyt, enkä koskaan ole osannut vahvistaa sellaista kunnon otetta siihen kapulaan. Ja vaikka kuinka harjoitellaan, tuntuu ettei edisty. Ongelmat tuplaantuu, kun noutaa pitääkin se 2 kiloinen. Se kun ei pysy enää alaleualla, jollei sitä pure lujaa. Ärsyttää, kun en osaa kertoa koiralle, miten tehdään hyvä noudon luovutus. Itse olen hillinnyt kapulaan härkkimistä, mutta kun Aron istuu kapula suussa eteeni, asettelee se sitä siinä samassa suuhunsa oikein. Näin ollen yleisilme on levoton. Kun odotan hetken, pito rauhoittuu ja pystyn viemään käteni kapulaan kiinni ja Aron pitää pääsääntöisesti kapulaa tässä kohdin paikallaan ja irroittaa siitä vasta irti-sanasta. Haluasin vaan niin kovasti sen kapulan asettulu suussa vaiheen pois.Miten?
Vetohiihtämässä oltiin torstaina. Alamme kehittyä :-) Meidän lisäksi Peltsulla oli vain yksi koirahiihtäjä. Onneksi sellainen, jolle kävi, että he menevät ensin ja sitten kun katoavat kulman taakse, lähden Aronin kanssa perään. Aron huusi tässä vaiheessa kuin hyeena, kun näki, että kaveri lähti nenän edestä ja se ei päässyt. Ja samalla yritin laittaa vielä toista suksea jalkaan. Kun Aron sai luvan lähteä, se sportsräkkerin mukaan kiihdytti itsensä hyvään vauhtiin eli 27.5 km/h. Junaradan viereissä pienessä alamäessä me on menty 30 km/h vauhtia. Junaradan jälkeiseen mutkaa tullaan hyvällä laukalla eli semmoista 19 km/h vauhtia, kunnes ensimmäisessä ylämäessä vauhti tippuu hetkeksi raville, mutta mäkien jälkeen taas mennään 24 km/h. Isointa mäkeä tullaan alas huippunopeudellamme eli 31.9 km/h. Lopussa koira alkaa selvästi väsyä ja vauhti selvästi laskee, mutta peruslaukalla maaliin noin 18 km/h vauhdilla. Aikaa Petsun ympyrään meni kaikkiaan 7.48. Oli kyllä hienoa! Ehkä nyt jatkossa yritetään kerätä lisää kuntoa meille molemille :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti