Eilen oltiin Aronin kanssa Tamskin iltakisoissa. Tykkään kyllä niistä, kun pelkät ykkösluokat on paikalla ja suht ripeästi pääsee ekan radan jälkeen jo toiselle. Tuomarina oli Anne Viitanen ja radat olivat oikein mukavat. Ensin tuntui, että voi kääk, nyt on koiran oltava hallinnassa, sillä ansaesteitä oli useita tyrkyllä ja Aron tuntui kuin saippuapalalta, joka luiskahtelee pois käsistä.
Ensimmäisellä radalla hyllytys heti este numero 3. Mua jännitti siinä aloituksessa ja tämän vuoksi olin ihan hyytynyt. Anoin siinä koiran mennä sinne väärään päähän. Tämän jälkeen tuli ärsytys ja ohjasin koiraa loppuradan kunnolla. En ole ihan varma menikö koira kepeillä väärin sisään, mutta en jäänyt sitä miettimään, ohjasin kisamaisesti radan loppuun ja hihkuin maalissa onnesta. Maaliin pääsy on aina kiva juttu.
Ratojen välissä Anu lykkäsi minulle Julia Kärnän psyykkisen valmennuksen paperit käsiini ja käski lukemaan ne ajatuksella.
Seuraavalle radalle menin eri asenteella ja aloituksessa ei jalat tutisseet jännityksestä vaan päättäväisyydestä. Ohjasin koiraani ja nyt sujui hallitusti. Puolessa välissä rataa en tiedä mitä mitä tapahtui muurilla, tässä jään heti kiinni siitä, että en ole katsonut koiraa, sillä en saa silmiini mitään kuvaa siitä, miten koira hyppäsi muurin. Jokatapauksessa se täräytti muurin niin että siitä levisi useampikin pala. Siitä huolimatta jatkoimme maaliin saakka niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. A-este mentiin kahteen kertaan tälläkin radalla ja toisella kertaa Aron lähti sieltä kontaktilta mun liikkeestä mukaan. Silti sain sen hyppimään 4 hypyn loppusuoran puhtaasti ja maalissa hihkumaan taas. Tulos -5 ja päivän nopein aika. Sijoituimme luokassa toiseksi heti sen ainokaisen nollan jälkeen ja palkinnot ne aina lämmittää mieltä. Palkintona oli herkkukassi!
Kivaa oli, että rimat pysyi ja vaikka agilityjumalat pitää mua kidutuksessa näillä -5 radoilla eikä anna sitä agisertiä, mennään silti päättäväisellä tahdolla kohti seuraavia agikisoja Jyväskylään viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti