Vepeleiriä

Kulunut kesä on meillä Aronin kanssa ollut sittenkin se vepe-kesä, mistä viime vuonna haaveilin. Vaikka varsinaisia vepetreenejä on ollut vähän, olen pitänyt uintikunnosta hyvää huolta. Viime viikolla oli niin lämmin, että veteen tarkeni itsekin. Näin ollen kun minä kävelen järvessä veden ollessa navan korkeudella, joutuu mukana kulkevat koirat jo uimaan. Aron on sen verran laiska, että mielellään menee rannalle katselemaan, joten laitoin sen hihnaan ja sanoin, että nyt kuule kuntoillaan. Elvis saa uida mukana sen mitä tahtoi ja Ray taas on niin hassu, kun mennään rantaan huilamaan, lähtee se yksin omalle lisäkierrokselleen. Näin koirat tuli kuitenkin lenkitettyä järvessä useampana iltana.

 Mutta miten Aron näyttää kuvissakin siltä, että ihan typerää tämmönen vaan uinti?

Toisin kuin Ray

Joka porhaltaa mun ohi tosta noin vaan, se on oikea vesikiituri.

Ja nyt viikonloppuna oli jokaisen vepeharrastajan unelmaweekend, sillä perinteinen Lansujen vepeleiri oli tänäkin kesänä Saarijärvellä Ahvenlammen camping-alueella.

 Todella hyvä vepeleiri-paikka. Ja tänäkin vuonna treenattiin neljällä eri rastilla eli neljässä eri treenirannassa kaikkia vepeen liittyviä juttuja. Ihanat kangasmaastot oli ympärillä ja uinnin lisäksi saatiin tehtyä monet hyvät alku ja loppukävelyt.

Vepen säännöt tulevat muuttumaan vuoden vaihteessa ja oli hyvä, että leirillä käytiin luennon muodossa niitä läpi. Sove ja alokas-luokka taisivat säilyä lähes entisellään, mutta avoin ja voi-luokka tulivat eniten muuttumaan. Itse tietysti keskityin niihin avoimen luokan sääntömuutoksiin, sillä näen meidät Aronin kanssa ensi kesänä avoimen luokan kisaajina. 

Avoimeen luokkaan tulee ensi kesänä nykyisen esineen viennin tilalle pelastusrenkaan vienti veneeseen. Mielestäni näin tämä liike helpottuu, sillä nykyinen sääntö muistaakseni sanoo, että vienti-esine arvotaan paikanpäällä ja se on järjestäjän esine. Jos oikein näin, niin esine-vaihtoehtoja on neljä ja ainakin viime kokeessa kaikki sanoi jes, kun arvonta-esineeksi tuli tavallinen dummy. Eli nykyisellään koiralle on opettava erilaiset esineet, jatkossa avoon vain yksi. Tämä pelastusrengas saa olla likkeen alkaessa vedessä ja siitä tulee köysi, joka annetaan koiralle suuhun ja pyydetään viemään veneeseen. Liikkeessä riittää, että koira nostaa sitä köyden päätä veneessä olijalle, irrottaa siitä ja ui sitten takaisin rantaan. Eikös kuulosta ihan kivalta. Laitoin ostoslistalle itselleni pelastusrenkaan ja köyden, sillä sen kanssa uintia ja luovutusta voidaan harjoitella sitten itsekin. 

Ohjattu veneennouto oli liikkeistä seuraava uusi liike. Siinä kaksi venettä lähtee rannasta ja sijoittuvat oikealle ja vasemmalle 30m päähän rannasta. Koira lähetetään hakemaan sen päivän arvottu vene. Ihan helppo juttu, sillä koiran saa vielä ainakin toistaiseksi suunnata omalla rintamasuunnalla jo heti lähdössä ja ainakin itse voi sijoittua niin, että saa lukitsemaan koiran heti lähdössä vaan sen haettavan veneen. Erotteluna koiralle voi myös tehdä, että se vene haetaan missä on vaan kaksi ihmistä. Siinä hämyveneessä kun on vain yksi tyyppi, se soutaja. Ja koiralle, joka osaa suuntakäskyjä, voi myös hyödyntää niitä. 

Hukkuvan pelastaminen avoimessa luokassa oli myös mukavan kuuloinen. Hukkuva lähtee soutajansa kanssa 50 metriin, koira ohjaajan kanssa toiseen veneeseen ja vene liikkuu 30 m rannasta, josta koira näkee, että hukkuva tippuu järveen siellä kaumpana. Koira lähetetään hakemaan hukkuvaa ja siinä vaiheessa kun koira ui sitä kohti, kiitää se ohjaajan vene rantaan. Ohjaaja on siis rannassa vastaanottamassa koiraansa hukkuvan kanssa. Ainoastaan mietin, että koira tekee pitkän uintityön, kun se vetää hukkunutta rantaan 50m, mutta eipä siinä muuta ihmeellsitä ole. 

Ja nyt leirillä päästiin tekemään rasteilla näitä sove/alo-liikkeitä sekä ensi vuotta varten avoimen luokan juttuja. Aron tekikin leirillä aika monta veneestä hyppyä, joissa se nyt hyppää sieltä kerrasta. Ainoa murhe sen kohdalla näissä kaikissa on, että se saattaa siellä järvellä ollessa kiinnittyä johonkin kohtaa rantaa, mikä on sen mielestä lähimpänä ja päättää rantautua sinne. Tämä tuntui olevan leirillä hyvinkin yleinen ongelma ja pistemenetyksiähän siitä tulee, jos koira ei ui maaliporttien sisään. Jokainen poikkeama metri vie yhden pisteen. Eli ykköstulosta toivova haluaa sen koiran uivan ohjaajaa kohti, jolloin se ui maaliporteista sisään. Ja päätinkin nyt aloittaa kuivalla maalla portti-käskyn opettamisen. Suunnittelin, että teen ensin melko kapean portin ja jätän koiran istumaan kauemmaksi. Porttikäskyllä koira juoksee läpi porttien ja saa palkan. Sitten edistymisen mukaan vaikeutan portin ja oman sijaintini kulmaa ja levennän porttia. Kokeessa näiden väli voi olla 5-7m. Ja kun porttikäsky alkaa olemaan yhtään hallussa, vien treenin rantaveteen ja treenataan sitä, että koira hakeutuu portille. 

Leirillä Aron haki hukkuvaa melko kivasti. Tehtiin ihan perus alokasluokan hakua, mutta myös sitä uutta avoimenluokan hakua. Hienosti Aron hyppäsi liikkuvasta veneestä ja oli jonlähdössämhyvin kiinnittynyt siihen hukkuvaan. Tiesi siis mitä tehdään. Samoin tehtiin ohjattua veneen hakua ja tämä oli kyllä helppo liike. Ehkä sitä voisi myös treenata myös tokomaisesti, että koira hakisi veneen oikea tai vasen käskyllä. Leirillä yksi tuomari sanoi, että omaa rintamasuuntaa kannattaa hyödyntää kuitenkin niin kauan kuin se sallitaan, mutta epäili, että se tullaan ensimmäisen kauden jälkeen kieltämään, että liikkeeseen saadaan vähän vaikeutta. 

Esineen vientiä veneeseen tehtiin vain alomalliin omalla esineellä. Siinä hiottiin mun käskytys ja ajoitus kuntoon ja Aron vei tosi hyvin esineen ihan vieraalle ihmiselle.

Omien treenien lisäksi leirillä pääsi näkemään toisten treenejä ja oppimaan myös niistä. Ai että miten tiedänkään nyt kuinka näitä opettaisi jo pennulle/nuorelle koiralle. 

Ja Aron olisi halunnut olla joka liikkeessä mukana. Sitä välillä ihan itketti, kun jotain toista käskytettiin hakemaan venettä moneen kertaan. Tässäkin Aron kääntää pään pois ikään kuin sanoen, että onnistuukohan tuolla treenirannassa nyt mikään. 

 Eli kaiken kaikkiaan tälläisen tehoviikonlopun jälkeen alokasluokan liikkeet on meillä niin hyvällä mallilla, että ensi lauantaina uskalletaan hyvillä mielin kokeeseen Uuraisille. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, että saataisiin tulos :).

 

Olen aina toivonut Aroniin hippusen lisää sosiaalisuutta toisia uroksia kohtaan, mutta viime viikon rallytokotreeneissä nappasin ohimennen vuoroaan odottavista bordercollieista kuvan. Eli Riitti, Käämi ja Aron siinä sulassa sovussa.

Aronin ja minun rallytokoon itsessään kuuluu huonoa. Rallyvalkkuryhmä on ollut mitä parhain. Ollaan opittu ihan valtavasti ja teknisesti Aron osaa tosi hyvin voittajan liikkeet. Vaan ääntä tulee niin, että taidan  luovuttaa. Itse treenit on olleet tosi kivoja, mutta äänetön kisamainen suoritus on kyllä meidän kohdalla jo mennyt. Pitkään arvoin, että haen rallyvalkkuryhmään ensi talveksi Rayn kanssa, mutta viime hetkillä luovutin. Opinnot alkaa olla siinä vaiheessa, että opinnäytetyö vie ison osan syksyä ja joka ilta vaan ei voi olla treenihallilla. Välillä tekee mieli luopua agilitystäkin, jos Petra vaan meiltä treenais ensi talvena. Mutta nää on näitä, mitä jo pitkään harrastaneena miettii, että mikä tässä olisi tärkeintä.