sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Koepaikan saannilla on ihmeellinen voima

Pitkin syksyä olen hiljakseen treenannut Rayn kanssa rally-tokon voi-luokkaan liittyviä juttuja ja harvakseltaan selaillut koekalenteria. Vuoden lopusta löysin kaksi koetta, joihin voitaisiin mennä ja toinen oli niistä Tamskin piirinmestaruus rally-koe. Viime vuonna oltiin mestaruuden voittaneessa joukkueessa Aronin kanssa, mutta onneksi kukaan ei muista sitä. Jos nyt halusi mukaan piirinmestaruusrallyihin, olisi pitänyt saada paikka johonkin joukkueeseen. Ja taso alkaa olla rallyssakin niin kovaa, ettei joukkuekoirista varmasti ollut pulaa. Mes-luokan koirille oli kai luvassa kisapaikka ja vasta joukkuekoirien ja mes koirien jälkeen jaettiin loput paikat ilmojärjestyksessä. Ja hip hurraa, me päästiin Rayn kanssa voittajaan kisaamaan. Tuntuu lottovoitolta.

Joten samantien piti tehdä hyvät suunnitelmat ja todeta, että aikaa olisi 14 päivää ko kokeeseen. Eihän meidän nyt valmiita tarvitse siellä olla, mutta olisi todella hyvä, että taidot olisi edes siinä mallissa, että meillä olisi mahdollisuus tulokseen. Joten siitä se sitten lähti.

Käytösruutuja eli malttia pitää määrätty asento, on harjoiteltu joka ilta ruokakupin ääressä. Kellotan eri aikoja ja jos Ray epäonnistuu (nousee makuulta kesken kaiken tai siirtyy) se saa voivottelua osakseen ja ruokakuppi, joka oli näkyvissä nostetaan pois. Voi pikkukoiraa, et saa ikinä ruokaa, jollet nyt ole 60 sekuntia paikallasi. Heh! Aloitettiin aluksi 15 sekunnista ja siitä vapautus kupille. Nyt ollaan tehty 15 sek - 110 sekunin aikoja. Ja miten voi olla pienelle sähikäiselle vaikeaa. Mutta koko ajan se edistyy. Teen aina samat virittelyt ja käytän niitä sitten myöhemmin kokeeseessa.

Eilen olimme Nina Kunin ja Meten kanssa hallilla ja voi miten hyvä oli, että joku katsoi meidän menoa. Tehtiin Pia Heikkisen 10.9 Seinäjokea ja To do- listalle tuli työmaa ja eikä ne kaikki koiran osuuksia ollut.

Lista näyttää nyt tältä:
- sivulla peruutus (ei osaa keskellä rataa)
- seuraamispaikka paremmaksi oikealla puolella sekä oikean puolen perusasennot
- oikealla puolen käännös vasemmalle
- liikkeestä maahanmenot koiran ollessa oikealla
- varmempi paikalla pysyminen kun kierretään koira ympäri
- (istu)seiso-maahan kylttiä ei osaa ollenkaan eli seisomasta maahan.
- koira edessä peruutuksissa omat askeleet ja kriteeri tarkemmaksi koiran suoruuden suhteen
- omat askeleet peruutuksissa
- oman käden liikkuminen rennoksi, kun koira on oikealla puolen

Ja kun innostuu, niin kävin tänään tenttiin lukemisen välissä rakentamassa hallille Pia Heikkisen 14.8 Valkeakosken ja sieltä radalta tuli tuo kyltti seiso maahan tuonne to do-listalle. Koska eilen tehtiin enemmän ratamaista kokonaisuutta, niin tänään palkkailin paljon yksityiskohtia. Upeinta tämän päivän treenissä oli, että Ray suostui ekan kerran elämässään leikkimään minun kanssa. Sehän pitää meikäläistä täysin nami-automaattina eikä koskaan oikeastaan ole leikkinyt kanssani. Jotenkin se on vaan päättänyt, ettei se vedä eikä taistele kanssani mistään. Petran kanssa luonnollisesti eri homma. Olin jo tyytynyt siihen, ettei se vaan halua leikkia kanssani, kunnes tempaisin fleecenarulelun tänään vahingossa kassista. Pikkukoira oikein roikkui siinä ja taisteli muristen. Vähänkös olin iloinen. Se nimittäin kertoo siitä, että minulla on yksi palkka enemmän käytettävissä sosiaalisen kehun ja namin lisäksi. Viljelen kyllä tosi paljon sosiaalista kehua Raylle, kun elämä on jostain syystä opettanut sitä.

Ray on kyllä oikein kiva harjoittelukaveri, sillä sen temperamentti haastaa minut täysin ja kuten leikkimisestäkin voi päätellä, on meidän suhde erilainen kuin ihan oman koiran. Ray palvoo ja vahtii Petraa ja tietää todella, että Petra on sen oma ihminen. Siksi on kivaa, että saan lainata Rayta ja haastaa sitä työskentelemään myös minulle. Ja sen liikkuminen on niin nopeaa, että tunnen itseni köntykseksi sen rinnalla. Mutta, harjoitukset jatkuu!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti