Peltojäljellä

Me oltiin eilen Leen kanssa pellolla 7 tuntia! Kyseessä oli Myytin koirien peltojälkipäivä ja kouluttajana meillä oli Maarit Rokkamäki. Treenit pidettiin Maaritin sukutilojen pelloilla Uuraisilla ja niitä peltoja kyllä riitti moneen eri treeniin. Istuttiin iloisina retkituolissa peltojen keskellä, syötiin eväitä ja pohdiskeltiin peltojälkeä + monta muuta koirannkouluttamiseen liittyvää teemaa. Niin antoisaa! 

Oma historiani peltojäljen suhteen on kovin lyhyt, sillä löydettiin Aronin kanssa laji viime syksynä ja olin yhdessä peltojälkikokeessa koetoimitsijana, jotta tutustuisin lajiin kisasuoritusten kautta. Pidin itseäni metsäjälki-ihmisenä, jota kummastutti lajin erilaisuus. Viime syksynä tehtiin Aronin kanssa suunnitelmallisesti peltojälkiä, mutta tänä vuonna vähemmän. Lee ajoi viime syksynä pentuvaiheessa useamman nurmi/peltojäljen, mutta sen pohjalta ei voinut sanoa mitään, että onko se meidän laji. Tänä vuonna Lee on tehnyt noin 30 jälkeä metsään ja kolme pellolle. Näillä pohjilla lähdettiin peltojälkipäivään avoimen innostuneena ja kysymykset mielessä. 

Ensin jokainen sai tehdä pellolle sellaisen jäljen/treenin, mitä yleensäkin koiralleen tekee. Tallasin Leelle laatikon, jossa pitkillä suorilla oli kaksi esinettä, niiden välissä kaksi kulmaa. Paalulle ja ensimmäisille askelille laitoin ruokaa ja loppujälki olikin vain esineiden (jälkikeppien) varassa. En ole uskaltanut laittaa Leen jäljelle kuin metsäjäljen keppejä, sillä olen arkaillut ristiriitaa, mikä koiralle ehkä syntyisi, kun se on opetettu tuomaan käteen esineruudussa ihmisen hajuiset esineet ja ilmaisemaan makuulla jäljeltä löytyvät. 

Tämä olikin yksi kysymyksistä, että kuinka koira osaisi turvallisesti erotella näitä asioita. Maarit vakuutti, että esineruutuun liittyy täysin erilaiset valmistelut, pk-liivit, irrallaan juokseminen jne. että jälkityöskentely poikkeaa siitä täysin. Sain vinkkiä, että voin treenata näitä jäljellä olevia esineitä myös ihan erikseen  samaan tapaan kuin jälkikeppeien ilmaisu on treenattu ja tuoda niitä melko pian jäljelle. 

Lee lähti intoa puhkuen ensimmäiselle jälkisuoralleen ja se veti eteenpäin ihan kunnolla. Lee on ollut mielestäni aika maltillinen työskentelijä, joten tämä oli yllätys. Maarit myös huomautti, että ajoin jäljeä zero dc-valjaat päällä, mikä tuli vielä koiran vetoa, kun valjaita vasten pystyi painautumaan kunnolla. Maarit neuvoi, että jatkossa voisin ajaa peltojälkiä ihan kaulapannalla ja tässä treenissä piti vaan löysätä liinaa. Ekan treenin esineillä Lee oli hyvin motivoitunut ja ilmaisi kaikki esineet hyvin. Se kuitenkin kääntyy makuulle minua kohti eikä jäljen suuntaisesti. Treenattiin myöhemmin sitä jäljen suuntaista makuuta ja Maarit neuvoi tähän, että kun haluan rakentaa koiralle lisää esinemotivaatiota, voisin hihkaista hyvät ja jessit heti kun se merkkaa esineen. Aina koko ilmaisu-tapahtuman ei tarvitse olla koko ilmaisurimpsun mittainen, vaan voin merkata koiralle kun se paikallistaa esineen ja vaikka vapauttaa taaksepäin palkalle. Sitten sen jälkeen mennään yhdessä katsomaan esinettä ja asetutaan siihen makuulle jäljen suuntaisesti siinä syöden ja rauhoittuen. 

Ekan jäljen lopussa, kuva Jessica Ristimäki

Tässä kohtaa katsottiin myös sitä hetkeä, kun koira on palkattu ja se lähetetään jatkamaan. Lee oli siinä kohdin heti valmiina, nousee ylös ja saattaa ikään kuin varastaa jatkamaan jäljestystä. Nyt sain muistutusta, että pellolla on säännöt ja tietynlainen kurinalaisuus. Leen tulee käydä makuulle palkkauksen jälkeen, että voin rauhassa esim laittaa palkat taskuun, suoristaa liinaa ym ja koiran tulee se aika maata rauhallisena ja keskittyneenä odottaen lupaa jatkaa. Kun mielentila on hyvä, koira on keskittynyt ajattelemaan jälkeä, voin tiputaa sen eteen pari namia maahan ja samalla kun se syö, annan luvan jatkaa. Näin päästää etenemään välittömästi nenä maassa eikä ampaisten eteenpäin. 

Kulmat oli tässä treenissä omasta mielestäni ihan sähellystä, mutta itse jäljestys ja esineet kohtuullisia. Eli oli kiva jatkaa. 

Seuraavat jäljet tehtiin Maaritin ohjeiden mukaan. Leelle tallasin neljä kulmaa, joista ekassa ei yhtään ruokaa, tokassa ruokaa kulman jälkeisillä askelilla ja kaksi viimeistä oli namitettuina täysin. Tällä jäljellä keskityttiin paalulla, jossa pysäytän Leen ensin paalulle. Sen täytyy seistä siinä hetken rauhoittuen ja tasaista mielentilaa hakien. Ei sählätä, vaan selkeä seis-hetki. Paalulla on namikasa, jota koira saa katsoa, mutta vasta luvan kanssa ottaa. Eli tällä saadaan koirat ehdollistettua mm paalun tärkeyteen ja siihen, ettei lähdetä koheltamaan. Tässä Lee siis tuijotti namikasaa, vapautin sen ja annoin luvan aloittaa jäljen. Nyt jäljestys oli asiallista jo ensimmäisestä hetkestä lähtien. 

Tokalla jäljellä harjoiteltiin lisää koiran suoristamista esineelle, siitä lähtöä ja niitä kulmia, mutta niistä en osaa nyt kertoa enempää. Esine-ilmaisua vahvistettiin lisää koiran ollessa vapaana niin, että heitin kepin peltoon, Lee lähti sitä etsimään ja heti kun se löysi sen, niin ihan heti jes ja pallo palkaksi. Eli näitä voitaisiin tehdä lisää ja enemmänkin. 

Viimeinen jälki olikin neliö, noin 40 x 30 x 40m mittainen ja se oli vapaan liinan treeni. Jälki oli namitettu alusta loppuun ja siinä oli lopussa yksi esine jäljen päättymisen merkiksi. Tämän harjoituksen tarkoituksena oli opettaa koira itsenäiseen työskentelyyn välittämättä ohjaajasta. Myös myöhemmin piikkien kohdalla koira tarvitsee taitoa, että,se jäljelstää liina löysällä ihmistä kohti. Tämä siis turvallinen tapa treenata sitä. Joten koiran lähtiessä jäljelle minun tuli laskea liinasta irti ja antaa koiran tehdä töitä. Kaameeta, se menee yksin! Se ihan varmasti vetää nyt laukalla mutkat suoriksi. Vaan niin se Lee teki jälkeään, teki hyvät kulmat ja työskenteli paremmin kuin koskaan. Minun tuli kävellä koiran rinnalla, mennä koirasta ohi tai seistä siinä neliön keskellä. Koiran työskentely ei tulisi olla ohjaajasta riippuvaista. Kun koira työskenteli hyvin, sitä sai sanallisesti kehua, mikä oli minulle vaikeaa, koska ajattelin, että se on jotenkin haitallista, mutta päin vastoin, koiralle tulee lajista toiseen antaa palautetta kun se tekee oikein. Aluksi kehuni oli inasen liian innostavia, että Lee nosti jäljeltä katseensa minuun, mutta oivalsin itse, että mitä kehua se kuuntelee tukea antavasti vahvistaen työskentelyä. Todella hyvä oivallus kaikkeen jäljestämiseen. Viimeisellä suoralla työnsi takaa kova tuul Leetä eteen päin ja se lähti kaahottamaan jäljellä. Tässä sai sanallisesti huomattaa, että nyt kunnolla hommia ja huomautuksen jälkeen Lee teki elämänsä parhaan ja suoran ilmaisun esineelle. Tippui ja tömsähti siihen esineelle ihan kuin oppikirjoissa. Käsittämätöntä. Isoin murheistani jäljkitreeneissä on nyt ollut, että Lee on hidas ja vaivautunut esineen löytäessään, mutta kun sille päivän aikana kerrottiin selkeämmin, miten sen tulee toimia, se teki entistä paremmin. 

Vapaan liinan jäljestäjä Lee

Vapaan liinan jäljestäjä Kitty

Kouluttaja ja koiran ohjaaja siinä vaan juttelee, kun Kitty ajaa jälkeään ;-)

Olinko pätevä? 

Eniten tässä kesän aikana on pohdituttanut, että voiko samalla koiralla tehdä sekä peltoa että metsää. Maaritin vastaus oli, että peltojäljestys tukee aina metsää, mutta toisin päin metsäjälki syö peltojäljellä saavutettuja asioita. Kuitenkin itse mietiskelin, että Lee on ajanut 30 metsäjälkeä ja pystyi siirtämään osamaansa asian melko sujuvasti pellolle eikä se nyt ihan surkeinkaan siinä ollut. Joten löysin tämän päivän jälkeen itselleni mielenrauhan, että voidaan treenata näitä molempia lajeja. Minun on vain itse päätettävä, että kuinka pitkälle haluan lajit treeneissä viedä ja sitten ehkä kilpailukaudella ennen koetta kannattaa vahvistaa juuri sitä maastoa edellinen kuukausi, mihin ollaan menossa. Metsäjälkikoira ei kuitenkaan uransa alkuvaiheilla käy kovin usein kokeissa verrattuna toko, rally tai agikokeisiin, joten uskon, että molemmat lajit on meille ihan mahdollisia. Itsellä täytyy olla vain selkeä mielikuva, että mitä tehdään, mutta näinhän se on kaikissa lajeissa. Samoin myös itse jälkitreeneissäkin on hyvä päättää, mitä asiaa treenataan, sillä on hölmöä yrittää kaikkia yhden jäljen aikana. 

Päivän aikana puitiin eri koirakoiden juttuja, haasteita ja oppikirja esimerkkejä ja paljon jäi vielä pohdittavaa. Kirjoitin tähän tekstiin asioita niinkuin itse ne ymmärsin, joten koko totuuden kuulisi vain Maaritilta. Jos peltojälki yhtään kiehtoo, niin suosittelen lämpimästi Maarittia kouluttajaksi. Häneen voit tutustua häneen esim facebookissa Tmi jälki käteen - sivujen kautta. 

Myytin Elämän Tarkoitus

Myytin Tulikivi

Kiitän Leen kasvattajaa Jessicaa, joka oli mukana koko päivä, kiinnostuksesta meidän treenejä ja jälkiä kohtaan. Kiitos Annalle, että järjesti meille tämän päivän ja kiitos Sennille, että päästiin Leen kanssa kyydissä. 

Myytin pätevät jäljestäjät, kuva Maarit Rokkamäki Tmi jälki käteen.